Cybathlon, parempaa kuin olympialaiset

Maailmalla meuhkataan taas siitä miten ihmiset pomppivat, juoksevat, uivat ja muutenkin kilpailevat erilaisissa hikeä tuottavissa aktiviteeteissa. Tuloksissa haetaan maailmanennätyksiä. Kisoja varten rakennetaan kalliilla rahalla isoja rakennuksia hankaliin paikkoihin ympäri maailmaa. Sääntöjä rikotaan douppaamalla ihmiskehoja yhä parempiin saavutuksiin. Draamaa ja suuria tunteita milloin mistäkin asiasta, kuten lööpit yrittävät minua muistuttaa.

 En ole koskaan välittänyt olympialaisista. Urheilu ei kiinnosta minua. Vihdoinkin horisontissa siirtää kisa, joka kuitenkin herättää tiedeuskovaisen kiinnostukseni. Kyllä, enää n. 60 vuorokautta Cybathloniin! Ensimmäistä kertaa järjestettävä kisa on juuri sellainen, jota olen kaivannut pelattuani Deus Ex Human Revolution peliä. I asked for this!

Kilpailijat 25 eri maasta saapuvat selvittämään kenellä on paras koneen ja ihmiskehon kombinaatio. Jalkansa menettäneet kävelevät. Kätensä menettäneet tekevät arkipäivän asioita. Aivoja kytketään tietokoneisiin. Lajeja on vain kuusi, mutta ne ovat tieteen ja kehityksen äärirajoille puskemista.

Neurotiedettä, elektroniikkaa, insinööritaitoja ja biologiaa yhdistetään näissä lajeissa. Tavoitteena on kilpailla teknologian ja ihmisen yhteistyöllä. Kilpailusta tulee parempia ratkaisuja oikeisiin ongelmiin, joita raajojaan menettäneet ihmiset kohtaavat. Proteesien prototyypit lähestyvät vuosi vuodelta sitä mitä olemme nähneet scifitarinoissa. Siksi Cybathlon on minulle olympialaisia parempaa aktiviteettia. Sekä Paralympialaisia parempaa, sillä Cybathlon keskittyy enemmän siihen tieteeseen josta tykkään.

Suosittelen lukemaan Naturen artikkelin Cybathlonista.