Professori Puolimatka ja Regneruksen airut

Vastustamme sukupuolineutraalia avioliittolakia -jengi, eli Aito avioliitto -jengi, on vieläkin kampanjoimassa sitkeästi kansalaisaloitteensa puolesta. Se otetaan käsittelyyn eduskunnassamme sitten joskus. Näillä näkymin kansanedustajia ei löydy tarpeeksi kansalaisaloitteen muuttamiseksi avioliittolaiksi. Mutta tuon käsittelyn päättymistä odottaessa Aito avioliitto tekee kaikkensa, jotta heidät nähdään tietyissä piireissä tarpeellisena ryhmänä.

Josta pääsemme professori Puolimatkan seikkailuihin. Hän valmistautuu syyskuussa tapahtuvaan tärkeään juhlaan, jonne myös minä aion tepastella ryhdikkäin askelin kravatti kaulassa. Suomeen saapuu perhesosiologi Mark Regnerus, jonka perhetutkimus nostettiin ja pakotettiin kultuurisodan keskiöön Yhdysvalloissa. Regnerus ja kumppanit hävisivät sen sodan, kun USAn korkein oikeus julisti maan avioliittolain sukupuolineutraaliksi. And there was much rejoicing.

Uusi Suomi -sivun Puheenvuorossa Puolimatka esittelee Regneruksen tukimusta, jotta seuraajat ovat valmiita kehumaan maahan saapuvaa perhesosiologia syksyllä. Kyseinen tutkimus on jo muutaman vuoden vanha juttu (kirjoitin siitä 2013), mutta niitä harvoja joilla konservatiivit ovat päässeet lähelle hyvää tutkimusta. En toista samoja asioita jotka on käyty läpi täällä ja Puolimatkan aikaisempien Puheenvuorojen kommenteissa. 

Nyt Puolimatka jopa vastaa siihen mitä tutkimuksen kriitikot ovat kirjoittaneet.

Regnerus joutui kovan ja osin epäasiallisen kritiikin kohteeksi tehtyään perusteellisen ja huolellisen tutkimuksen, jonka mukaan nuoret, joiden vanhemmalla on ollut homoseksuaalinen suhde, kärsivät todennäköisemmin erinäisistä tunne-elämän ja sosiaalisen elämän ongelmista kuin eheän heteroseksuaalisen avioperheen lapset.

Puolimatka onneksi toteaa tuossa, että Regnerus sai myös asiallista kritiikkiä. Se kritiikki liittyy siihen minkälaisia johtopäätöksiä tutkimuksesta voidaan ja ei voida tehdä. Sekä varsinkin siihen miten Regneruksen tutkimusta yritettiin käyttää oikeussaleissa Yhdysvalloissa, kun avioliittolakiin liittyviä kiistoja selviteltiin lakimiesten voimin.

Regneruksen tutkimuksen etu on laajin mahdollinen satunnaisotanta silloisesta materiaalista. Jopa 15 000 nuorta käytiin läpi. Heistä haastateltiin hieman alle 3000 kappaletta. Heistä 248 oli nuoria, joiden vanhemmalla tai vanhemmilla oli ollut tai on homoseksuaalinen suhde. Yksi suhde vuosia sitten tai kestävämpi suhde jossain muodossa. Joukosta löytyi vain kaksi nuorta, jotka kertoivat samaa sukupuola olevien vanhempiensa olleen yhdessä yli 18 vuotta.
 
Puolimatka kertoo tutkimuksen rajoituksista.

Regneruksen tutkimusta on moitittu, koska siinä haastatellaan nuoria, joilla on homoseksuaalisessa suhteessa elänyt vanhempi ja jotka ovat kokeneet paljon perhe-elämän epävakautta. Näitä verrataan nuoriin, jotka ovat kasvaneet vakaassa heteroseksuaalisessa avioperheessä. Tämä vertailuasetelma ei ole ihanteellinen ja Regnerus itse myöntää sen rajoitukset artikkelissaan.

Juuri tämä rajoitus tarkoittaa sitä, että tutkimuksesta ei voida päätellä miten samaa sukupuolta olevat parit kasvattaisivat lapsiaan verrattuna eri sukupuolta olevien parien kasvattamiin lapsiin.

 Näitä vähemmistönuoria sekä uusioperheiden nuoria verrattiin eri kategorioissa tietenkin myös vakituisessa parisuhteessa eläneiden heterovanhempien parissa varttuneisiin nuoriin. Luonnollisesti nämä epäluonnottomiksi mollatut perheet ovat vähemmistönä tai olemattomina tutkimusmateriaalissa, sillä samaa sukupuolta olevien parien avioliitot ja perheet ovat olleet niin pitkään kiellettyjä tai jossain muussa muodossa yhteiskunnan painostuksen alaisena.

Kuinkas ollakaan, eheä ja vakaa perhe peittoaa muut perhemuodot. Puolimatka toistelee kirjoituksessaan näitä havaittuja etuja, joita en ole missään muodossa kyseenalaistamassa. Au contraire! Tutkimus on metodologialtaan hyvä verrattuna kaikkeen siihen miten eri perhemuotoja on aikaisemmin tutkittu. Mutta se mitä Regneruksen tutkimuksesta voidaan päätellä ei ole sitä mitä Puolimatka ja kumppanit haluavat meidän päätellä. Tulokset kertovat miksi avioliittolaki piti muuttaa. Ja miksi se muutettiin täällä Suomessa. Ja miksi sitä ollaan muuttamassa muissakin sivistysvaltioissa.

Regneruksen tutkimuksen sanoma on selkeä:

Yhteiskunnan täytyy tukea lakipykälin tuetun vakituisen parisuhteen mahdollisuutta myös samaa sukupuolta oleville pareille.

Jopa Regnerus itse on ymmärtänyt asian. Samalla osoittaen, ettei hän ole sieltä pahimmasta päästä tasa-arvoisen avioliiton vastustajia. Vuonna 2013 National for Organization for Marriagen pomojehu Brian Brown käväisi Venäjällä luennoimassa LGBT-oikeuksien vaaroista. Brian esitteli myös Regneruksen tutkimusta yleisölle. Pian sen jälkeen Venäjän duumassa poliitikko Andrei Zhuravlyov oli vaatimassa lasten huostaanottoa sateenkaariperheistä. Zhuravlyov haki itselleen tieteellistä uskottavuutta ja siteerasi Regneruksen tutkimusta. Heti uutisen luettuaan Regnerus kirjoitti julkisen vastineen, jossa alleviivasi, ettei hänen tutkimuksestaan saa päätellä tuollaisia hömpsönpömsötyksiä.

Regnerus kirjoittaa miksi Zhuravlyov on tulkinnut väärin hänen paperiaan:

But such a legislative move would be wrong. Why? Because the study in question, and no shortage of other analyses of population-based data, reaffirm that kinship and stability are important for children. Generating new household instability, via one-size-fits-all legislation poised to sever the parent-child bond, is to overlook these basic conclusions of the study. A comparable treatment is not, I presume, planned against heterosexual stepfamilies, regardless of the extent of the household upheaval and parental relationship drama that may or may not have generated them.

Ja myöhemmin.

I oppose same-sex marriage and lawmaker Andrei Zhuravlyov’s draconian legislation for the same reason: every child has a mother and a father, and such kinship matters for kids. To be stably rooted in your married mother and father’s household is to foster the greatest chance at lifelong flourishing. It’s not necessary, of course. It just has the best odds.

Regnerus ymmärtää, että vakaa parisuhde on tilastollisesti paras vaihtoehto lasten kannalta. Siksi tasa-arvoinen avioliittolaki on hyvä asia myös lasten kannalta. Jos siis ketään oikeasti kiinnostaa lasten hyvinvointi eikä Raamatulla päähän lyöminen.

En malta odottaa Aito Avioliitto -yhdistyksen syysjuhlaa!