Pormestari Rahmanin loppu ja rasismikaavun käyttö

Vaalivilppiä, korruptiota, uskonnollista painostusta. Itä-Lontoossa tapahtuneiden pormestarivaalien jälkipyykki nostatti tunteita ja otsikoita viime vuonna, kun vuonna 2014 Tower Hamletsin pormestariksi äänestetty Lutfur Rahman paljastui melkein sarjakuvista revityksi mädäksi poliitikoksi. Pormestarin virassa hän antoi veronmaksajien taskuista otettuja apurahoja maksaakseen kätyreilleen ja tukijoilleen palveluksista. Itse valtaan pääsy vaalien kautta oli pahin ja törkein esimerkki korruptiosta. Vaalipaikoilla painostettiin äänestäjiä. Weekly Desh -paikallislehden ilmoituksessa käytettiin uskonnollista auktoriteettia, kun 101 islamilaista imaamia ja muuta partaveikkoa julisti Rahmanin äänestämisen olevan aitojen muslimien velvollisuus. Vaaleissa Rahmanin kilpailija Biggs leimattiin rasistiksi, erittäin huterin perusteluin.

Rahman joutui oikeuteen. Siellä hänet todettiin valehdelleen useasti. Lahjonnalle löytyi vakuuttavia todisteita. Rahman menetti asemansa, kun vaalitulos kumottiin oikeuden päätöksellä. Se oli itsessään poikkeuksellista. The Guardian lehden sivuilla hämmästeltiin tapauksen tuomarin kanssa pientä yksityiskohtaa koko prosessissa. Oikeudessa käytettiin kansalaisten keräämiä ja esiintuomia todisteita Rahmanin rikoksista ja vaaleissa tapahtuneesta painostuksesta. Miksei poliisi löytänyt samanlaista materiaalia vaalivilpistä?

Police had failed to spot obvious intimidation on election day, the judge said. He suggested that “an unkind person might remark that the policemen … had appeared to take as their role model the legendary Three Wise Monkeys”.

Todellakin. Poliisi oli ollut koko prosessin aikana kuin yllättynyt siitä, että pormestari Rahmanilla oli pusseissaan muuta kuin puhtaita ei-narkoottisia jauhoja.

Rahmanin tapaus oli niin iso kohu, että pääministeri David Cameron tilasi selvityksen. Se valmistui tänä vuonna. Eric Picklesin johdolla selvitettiin mitä kaikkea oli tapahtunut. Ja kas kummaa, raportin mukaan viranomaiset eivät tarttuneet vaalivilppiin, sillä poliittisesti korrektissa ilmapiirissä he pelkäsivät leimautuvansa rasisteiksi. Raportti suosittelee 50 muutosta, joihin lukeutuvat mm. näkyvämpää poliisivartiota vaalipaikoille, jotta äänestäjät eivät tunne itseään painostetuksi.

Fiksuna miehenä Rahman onnistui hyödyntämään rasismileiman pelkoa kampanjassaan. Jopa oikeudenkäyntinsä aikana hän ja kannattajat valittivat kyseessä olevan ajojahti, joka oli muka etniseen syrjintään perustuvaa. Yllättävän moni taho meni mukaan tuohon rasismileiman välttelyyn, ja näin poliitikko säästyi asiaan kuuluvalta kriitikiltä sekä valvonnalta. Aineisto miehen rötöksistä kertyi oikeudessa vain niin isoksi, ettei Rahmanin savuverho enää toiminut. Rahman ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen poliitikko, joka yrittää peitellä korruptiotaan huutamalla rasismista. Näin rasismista keskustelu muuttuu ilmiönä mukamas epätodelliseksi ongelmaksi, kun sitä käytetään vääriin tarkoituksiin.

Olkaa tarkkana, äänestäjät.