Professori Puolimatka ja Pervokulttuurin nousu

Professori Tapio Puolimatka ilmestyi jälleen tekstiä Seurakuntalainen.fi sivuston blogeihin. Otsikoksi Puolimatka valitsi minua miellyttävän Pervokulttuuri tulee seurakuntaan. Se on selityksiä muilla kristityille siitä miksi yhteiskunta on muuttunut ja jatkaa muuttumista sellaiseksi yhteiskunnaksi, joka saa Puolimatkan kaltaiset konservatiivit itkemään. Ja se on mainosta Tapsan uudelle kirjalle.

Suurten maailmankulttuurien rappeutuminen on yhteydessä ydinperheen perustana olevan isä-äiti-lapsi kolmoissidoksen hajoamiseen. Tämän olen pyrkinyt osoittamaan kirjassani Seksuaalivallankumous – perheen ja kulttuurin romahdus. Ydinperhe puolestaan hajotetaan murtamalla sitä suojelevat seksuaalinormit eli niin sanottu heteronormatiivisuus.

Heterot menettävät oikeuksiaan ja halujaan pysyä yhdessä, kun yhteiskunta antaa oikeuksia sellaisille pareille jotka eivät ole heteropareja. Eli heteronormatiivisuus ei olekaan enää itsestäänselvyys edes lainsäädännössä. Sen seurauksena meidän heterojen (kyllä, minä olen hetero) elämä kärsii. Kuulostaako pelottavalta? Jos kuulostaa, niin olet Puolimatka-fani.

Pervonormatiivisuus pyrkii vapauttamaan yksilön 

Yksilönvapaus on huono juttu?
 

Heteronormatiivisuudelle vastakkaista näkemystä kutsun pervonormatiivisuudeksi. Sen mukaan ydinperheen erityisasemaa ylläpitävien sääntöjen ja seksuaalinormien hajottaminen edistää yksilön vapautumista.

Osaan lyödä jarrut heti Tapsan vauhdille. Heteronormatiivisuutta kannattavien ydinperheiden oikeutta noudattaa heteronormatiivisuutta ei ole tuhottu. Heillä on täysi oikeus pysyä raamattua noudattavina heteropareina niin paljon kuin he haluavat. Se että jotkut muut perhemuodot eivät enää joudu elämään monen hengen kaapeissa ei kumoa heterojen oikeuksia. Puolimatka ja muut matkakumppani ovat huolissaan tasa-arvon lisääntymisestä. Kaikki muu mitä Tapsa tämän jälkeen kirjoittaa onkin tämän takia tyhjää sananhelinää, mutta käydään ne kuitenkin läpi.

Puolimatka muistuttaa, ettei pervo sana sinällään ole enää loukkaava sana.

Tällaista lähestymistapaa edustaa niin sanottu queer-teoria (pervoteoria). Jacek Kornak kertoo väitöskirjassaan aktivistien ottaneen omakseen loukkaavan ja halveksuntaa osoittavan käsitteen ”pervo” (queer) ja antaneen sille uuden myönteisen merkityksen.

Suomen Queer-tutkimuksen Seura järjestää vuosittain pervotutkimuksen päiviä ja jakaa joka toinen vuosi tunnustuspalkinnon nimeltä ”Pervotutkimusteko”.

Pervous päivässä pitää cis-miehen tiellä. Ja miksei muutkin miehet. Ja naiset. Ja kaikki ketkä haluavat nauttia elämästään. Mutta nyt melkein lähdin harhapolulle.

Pervouttamisen tarkoituksena on mahdollistaa ”kehityshyppäys” kohti ”pervoutopiaa”. Yhtenä osan kulttuurin pervouttamista on se, että ”pornona pidetystä seksuaalisuudesta muotoutuu ajan kuluessa uudenlaisia normeja”. Pervokulttuuri kehittyy jatkumossa jossa ”epä/terve/tullut alkaa kääntyä terveeksi ja tulleeksi”.

Tuossa Tapsa viittaa Kaisa Ilmosen ja Tuula Juvosen "Pervot kulttuurit tulemisen tilana" artikkeliin (hän ei osannut laittaa suoraa linkkiä artikkeliin), mutta sen sisältöä hän ei käsittele sen enempää, joten en vaivaudu kommentoimaan tämän enempää. Tuo pervoartikkeli on mielenkiintoisempi kuin tämä Tapsan tuotos, BTW.

Uskonnon pervouttaminen etenee asteittain. Alkuvaiheessa osa uskonnollisista yhteisöistä pakenee itse aiheutettuun tietämättömyyteen tilaan. Tässä vaiheessa opetetaan, ettei Raamatun pohjalta ole mahdollista tietää, onko avioliitto tarkoitettu naisen ja miehen väliseksi elinikäiseksi liitoksi.

Ymmärrän tuon aiheuttavan hämmennystä uskonnollisissa piireissä. Oletan kuitenkin, ettei noissa piireissä enää ihmetellä Vanhan testamentin sisältämiä avioliittojen muotoja. Emme enää pakota raiskattuja naisia menemään naimisiin raiskaajansa kanssa. On vain edistystä, jos raamatulliset periaatteet jätetään historiaan.

Kieltämällä, että avioliittokäsitys on selvästi ilmaistu Raamatussa, puretaan Raamatun avioliittonormin sitovuus. Sikäli kuin avioliittonormia ei ole selvästi ilmoitettu, oikeaa avioliittokäsitystä ei ole mahdollista tietää. Jos sitä ei ole mahdollista tietää, siitä ei voida tehdä edes kristittyjä sitovaa normia tai käskyä. Tästä puolestaan seuraa avioliittonormin mureneminen, mikä johtaa pervonormatiiviseen tilaan: kaikki erilaiset seksuaalisuuden muodot ovat hyväksyttäviä, ”kunhan niitä toteutetaan rakkaudessa”.

 En ole uskonnollinen ihminen, joten en osaa kunnolla samaistua tuollaisen tilanteen ongelmallisuuteen. Tietenkin puolustan tuollaisten kristittyjen oikeutta mennä naimisiin sellaisella heteronormatiivisella tavalla kuin he haluavat mennä naimisiin.

Kauttaaltaan Puolimatkan kirjoitus vaikuttaa hieman ontolta. Se on tarkoitettu tietynlaisille vanhoillisille kristityille. Hän ei edes esittele kauhuskenaarioita siitä mitä tuo pervonormatiivisuus aiheuttaa. Ehkä Tapsa otti opikseen asiantuntijalausuntojensa sisällöstä. Minulle ei löydy mitään viipaloitavaa materiaalia.

Pervoutopia on kuitenkin ristiidassa Raamatun kanssa: ”Kun laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus.”

 Kylmä rakkaus voisi tarvita hieman pervoutta lämmittämään sitä. Tai kuppillisen hyvää teetä.

Tapsa on aikaisemminkin taistellut pervoutta vastaan. Hänen esityksiään paikan päällä seuranneena voin todeta, että Puolimatkan puheet vievät ajatukset pois kaikesta pervosta ja seksuaalisesta ainakin vuorokaudeksi.