Nuorten kristittyjen maine vanhempien kristittyjen uhreina
Helsingin sanomat julkaisi Nuorten ääni-toimituksessa toimivan Emma Kilpisen Helsingissä uskontoni on asia, jota on turvallista pilkata kirjoituksen. Se tuo esille ilmiön johon monet nuoret kristityt törmäävät elämänsä aikana. Uskontoja ei enää kunnioiteta.
Olen liberaali uskonnollinen nuori ja asun Helsingissä. Istun tunnilla ja kuuntelen, kun muut nuoret nauravat Jeesuksen kuolemalle ja heittävät läppää uskonnosta. Harrastuksessani kommentoidaan uskonnollisten typeryyttä. Itse en uskalla sanoa mitään.
Kilpinen tiedostaa, että kirkon imago on huono. Hän on myös perillä siitä mistä löytyvät syylliset uskonnon huonoon maineeseen.
Kirkosta on syntynyt kuva, että se hyväksyy ainoastaan tietynlaiset ihmiset. Jos et ole sellainen, et ole tervetullut kirkkoon. Mediassa nostetaan esille ihmisiä, jotka pyrkivät määrittelemään, millaisia uskonnollisten kuuluisi olla ja mitkä arvot kirkolla yleisesti on. Uskonto näyttäytyy politiikkana, joka on täynnä ristiriitoja.
Kilpinen ei ole syyllinen uskonnon asemaan niin monen vitsin nyrkkeilysäkkinä. Syyllisiä ovat vanhemman sukupolven kristittyjen puheet, kirjoitukset ja teot. He ovat saaneet aikaan sen, että niin moni ei-kristitty mieltää kristinuskon olevan sitä mitä Päivi Räsänen, Leo Meller, Pekka Reinikainen ja Tapani Puolimatka ovat siitä tehneet. Nämä nimet nostan vain omien kokemustieni takia. He ovat tulleet minulle toistuvasti vastaan. Sillain huonossa valossa valaistuna. Ihmisoikeuksien ja tasa-arvon vastustamista. Hyväuskoisten rahojen viemistä herätyshurmoksessa. Nuoria tieteen parista huhaan ja salaliittojen pariin houkuttelua.
Kilpisen kaltaiset uskovaiset eivät saa palstatilaa. Henkilökohtainen suhde Jumalaan on yleistä, mutta ei dramaattista. Kun kristitty rukoilee kuten Jeesus opetti rukoilemaan (ohje löyty Raamatusta), eikä julkisissa mielenosoituksissa, niin se rukous ei päädy uutiskuviin. Ihan tavalliset uskovaiset ilman mitään hihhulointia ja Raamatulla lyömisiä eivät ylitä uutiskynnystä. Tapauskovaiset jotka ovat kirkon jäseniä, koska he ajattelevat kirkoon kuulumisen kuuluvan suomalaiseen elämäntapaan eivät herätä suuria tunteita somessa.
Yksi hyvä tapa parantaa tilannetta olisi opettaa olennaisempia asioita uskonnonopetuksessa.
Kouluissa uskonnonopetus on pinnallista ja antaa liian vähän tilaa omalle pohdinnalle. Uskonnon tunneille täytyisi luoda ympäristö, jossa jokaisella on mahdollisuus puhua vapaasti omista uskonnollisista ajatuksistaan ja tunteistaan.Kyllä. Tosin samalla se tarkoittaa sitä, että jokaisen on valmistauduttava siihen, ettei hänen uskomuksiaan ja maailmankatsomuksiaan oteta vakavasti. Rakentavaan keskusteluun on pyrittävä. Ei kannata tuhlata aikaansa ihmisiin, jotka eivät sellaiseen kykene.
Meidän täytyisi oppia elämään sopusoinnussa muiden uskontojen ja niiden edustajien kanssa, koska uskonto on niin vahvassa osassa globaalissa maailmassa. Jos lapsesta asti oppisimme ymmärtämään uskontoja ja uskoa, ne eivät aiheuttaisi enää niin paljon inhoa.
Myös samaa mieltä. Olisi kaikkien eduksi, jos kaikki uskovaiset ja uskonnottomat tiedostaisivat miten monipuolisia tulkintoja ja uskomuksia kunkin ison uskonnon sisällä on. Silloin ei ehkä yleistettäisi niin helposti kaikki siihen stereotyyppiseen muottiin uskovaisesta.
11 comments:
Sinällään mitään vikaa ei olisi Puolimatkojen ym. näkemyksissäkään, jos he pystyisivät samalla myöntämään, etteivät heidänkään näkemyksensä ole sama kuin Jumalan mielipide, vaan että uskovatkin voivat ajatella eri tavalla samoista asioista. Aika vaikeaa taitaa olla kuitenkin esim. Mellerillä, joka kokee saavansa suoraan näkyjään yms. Jumalalta, kuten silloinkin, kun Pyhä Henki ilmoitti hänelle, että Pekka Reinikainen on oikea mies EU-parlamenttiin.
Ongelma on mielestäni siinä, että sana "uskova" kuvaa ihmistä suunnilleen yhtä tarkasti kuin sana "eurooppalainen". Se antaa jonkin määritteen, jonka sisällä on valtavasti holkkumaa. Vaikka puhuttaisiin vain kristinuskosta, niin ero korkeakirkollisesta ortodoksisesta uskosta karismaattisen helluntailaisuuden ääripäähän on valtava. Mutta kuten kaikilla elämän osa-alueilla, ne erikoisimmat mielipiteet saavat usein kohtuuttoman painoarvon. Ketä kiinnostaa liberaalin luterilaisen tapauskovan mielipide?
Tunnen useitakin ihmisiä, jotka määrittelevät itsensä uskoviksi, mutta joiden kanssa arkielämä sujuu aivan samoin pelisäännöin kuin vaikka ateistin kanssa. Uskonto tulee arjessa esiin vain harvoin, eikä silloinkaan kärjekkäästi.
Pilkkaa ja naureskelua? Sen siitä saa, kun syntyy väärälle vuosisadalle tai väärään maanosaan.
Kuinka moni uskovainen on kuollut pilkkaan ja taas kuinka moni pilkkaaja on kuollut pilkattuaan? Voitaisiin kysyä, että miksi eräät ovat niin herkkiä arvostelulle? Miksi jotkut provosoituvat aina aggressiivisuuteen asti? Miksi on hyväksyttävää satuttaa toista ihmistä fyysisesti loukkaantuessaan sanallisesta arvostelusta?
Vastaus löytynee sieltä aivojen poimuista.
"Myös samaa mieltä. Olisi kaikkien eduksi, jos kaikki uskovaiset ja uskonnottomat tiedostaisivat miten monipuolisia tulkintoja ja uskomuksia kunkin ison uskonnon sisällä on. Silloin ei ehkä yleistettäisi niin helposti kaikki siihen stereotyyppiseen muottiin uskovaisesta."
Toisaalta... tekisitkö saman asian jos vastapuolella olisi kansallissosialisti? Tai kommunisti? Tai Perussuomalainen? Kyseinen poppoohan on historiallisesti ollut mitä monimuotoisin tulkintojensa ja uskomustensa kanssa. Tietyntasoinen yleistäminen on mielestäni ei ainoastaan hyväksyttävää, vaan myöskin pakollista kun puhutaan ihmisten ideologisista kannoista. Muuten hukumme siihen mitä ihminen kaikista ideologiansa minutiasta uskoo emmekä pääse itse asiaan.
Jokainen voi kuvitella lukevansa tai kuulevansa mielipiteitä joista tulee paha mieli. Jokaisella on myös salaisuuksia tai mielipiteitä, joita ei voi julkisesti kertoa joka paikassa ja tilanteessa.
Kuitenkin vain uskonnolliset tunteet on Suomessa lain suojeluksessa. Seksuaalivähemmistöistä saa vapaasti esittää sellaisia mielipiteitä, jotka uskonnolliseen vähemmistöön kohdistettuna johtaisivat rikostuomioon.
"Seksuaalivähemmistöistä saa vapaasti esittää sellaisia mielipiteitä, jotka uskonnolliseen vähemmistöön kohdistettuna johtaisivat rikostuomioon."
Ei muuten kyllä pidä paikkaansa tämän päivän Suomessa! Ihan mitä tahansa ei saa takuulla sanoa, jos joskus aikaisemmin on niin tapahtunutkin. Ainakin media "lynkkaa" julkisesti. Ja kristinuskosta ainakin sanotaan mitä "sylki suuhun tuo" julkisuudessa. Eniten suojellaan islamia Suomessa.
"Ainakin media "lynkkaa" julkisesti."
Eri asia kuin rikostuomio.
"Ja kristinuskosta ainakin sanotaan mitä "sylki suuhun tuo" julkisuudessa."
Mitä törkeyksiä kristinuskosta tai kristityistä on sanottu julkisuudessa?
Aina voi haastaa tai yrittää haastaa oikeuteen, jos kokee tulleensa syrjityksi. Ja kyllähän törkeyksiä sanotaan tiedotusvälineissä, sosiaalisessa mediassa ym. Sanojathan ei niitä tietenkään sellaisiksi koe, vaikka ne voivat joitakin kristittyjä loukata. Tietysti kristityilläkin on eroja sen suhteen, minkä kokee loukkaavaksi.
Kyläkoulun oppilaat boikotoivat laulutapahtumaa jossa esiintyy myös julkihomo nuori mies. Homoseksuaalin pelkkä olemassaolo sotii pilttien arvomaailmaa vastaan. Näin ne nuoret kristityt rakentavat suvaitsevaista Suomea.
Kun lehdessä on juttu julkihomosta kommenttiosiot täyttyy valituksesta miksi homoja pitää tunkea joka paikkaan. Kaksimieliset ja vähättelevät kommentit on yleisiä. Homoseksuaaleja kun ei saisi olla olemassa, tai vähintään heidän pitäisi olla kaapissa. Kristittyjä mollataan vain esitettyjen (tai kuviteltujen) mielipiteiden takia. Siinä on iso ero kyseenalaistetaanko toisen uskomukset vai olemassaolo.
Niin, ehkä sen pitäisi olla kristittyjenkin kannalta olennaisempaa, minkälaista musiikkia ko. artisti esittäisi kuin sen, mitä hän muuten on. Jos hän alkaisi tuputtaa omaa arvomaailmaansa esiintyessään, niin silloin boikotointi voisi ainakin tulla mielestäni kysymykseen.
"Myös samaa mieltä. Olisi kaikkien eduksi, jos kaikki uskovaiset ja uskonnottomat tiedostaisivat miten monipuolisia tulkintoja ja uskomuksia kunkin ison uskonnon sisällä on."
Tuo on periaatteessa totta, ja pätee myös ateismiin. Siis se, että näkemysten kirjo on valtava. On tiedemyönteistä ja tiedevastaista ateistia, on ilmastonmuutoskieltäjää ja -myöntäjää, on makkaransyöjää ja kasvissyöjää jne. Ei ole oikeastaan mitään eettistä kantaa, josta kaikkia ateistit olisivat yhtä mieltä.
Toisaalta mietin, että kun lähtökohta on se, että harva tietää edes yksittäisen uskonnon perusasioita, niin hankala siinä on lähteä variaatioita opiskelemaan. Vähän kuin opiskelisi ensin hiukan biologisia yleisiä lainalaisuuksia, ja sitten alkaisi opetella lukuisia poikkeuksia, joita melkein jokaiseen yleiseen asiaan liittyy kuitenkin jollain eliöllä. Esim. nisäkkäillä on yleensä silmät, mutta on silmättömiäkin yksilöitä. Sinänsä ainakin koulujen uskonnonopetuksessa pitäisi jollain tavoin päästä perille myös näkemysten kirjosta, koska kirkkohistoria on yksi opetussisällöistä.
Usko ja tulkintojen kirjo näkyy käytännössä esimerkiksi kaupan kassalla ostosvalintoina, rukouksissa, kärsivän lähimmäisen kohtaamisessa kadulla, siinä, mistä kuolevan ihmisen kanssa haluaa keskustella jne. Mutta sellaista on vaikea koulun pulpetin ääressä kohdata, jossa sitten opetellaan vaikkapa eri eettisten teorioiden luokittelutapoja, kun sellaisesta voi kysyä jotain kokeessakin toisin kuin arjen uskonnollisuudesta.
Post a Comment