Huumekeskustelu melkein alkamassa Suomessa

 Siitä tulee kohta vuosi, kun bloggasin Huumekeskustelu melkein alkoi Suomessa tekstin. Aiheeseen liittyvien asiantuntijoiden lausunnot kun olivat päässeet ihan kansakunnan lehdistöön asti. Suositukset huumelain päivittämisestä toimivampaan suuntaan kyllä kuultiin. Ne eivät aiheuttaneet mitään muutoksia. Siitä lähtien olen seurannut keskustelua. Tai oikeastaan sen puutetta. 

 Silloin tällöin vastaan tulee hyviä uutisia. Yle haastatteli A-klinikan Kaarlo Simojokea sekä rikosoikeuden professori Heini Kanulaista. He ovat huomauttamassa huumepolitiikan olevan päivittämisen tarpeessa. Käyttäjien rankaisu ei näytä tuottavan tuloksia. Dekriminalisaatio ja päihde- sekä mielenterveyspalveluihin ohjattavat resurssit yhdessä olisivat yhteiskunnan kannalta parempia ratkaisuja. Tulokset muissa maissa kertovat myös uudistuksen vähentävän huumeisiin liittyviä ongelmia.

Uutisen loppuun on saatu kielteinen kanta Suomen Poliisijärjestöjen liiton puheenjohtaja Jonne Rinteeltä.

– Tämä on myös tärkeä asia päättää poliittisesti: olemmeko yhteiskunta, joka aktiivisesti torjuu huumeidenkäytön.

Vielä tärkeämpi asia olisi vihdoinkin päättää: olemmeko yhteiskunta, joka oikeasti yrittää ratkaista huumeongelmat. Eikä vain jatka linjalla, jonka aikana ongelmat pahenevat. Linjalla, jossa yhteiskunta maksaa ongelmista koituvat laskut, mutta huumeisiin käytetyt rahat kolisevat pimeisiin taskuihin.

Huumeisiin liittyvät kuolemat jatkavat kasvamistaan. Suomessa ne ovat kolminkertaistuneet 2000-luvulla. Seurantatutkimusten mukaan kasvu ei näytä taittuvan. Rikosuutisten mukaan huumeisiin liittyvä katurikollisuus leviää uusiin kortteleihin.

Aivan kuin nykyinen systeemi ei toimisi. Aivan kuin sen toimivuuden tarkastelu olisi paikallaan. Aivan kuin olisi aika pohtia olisiko jokin toinen systeemi parempi kuin nykyinen.

Maailmalla on käytössä erilaisia lähestymistapoja huumeisiin. Joissain maissa tuomiot ovat hurjia. Filippiinien sota huumeita vastaan on johtanut lähes avoimeen asesotaan kaupunkien slummeissa. Meksikon huumekartellien julmuudet vaativat jopa armeijan mukaan astumista. Huumerikoksista voidaan jaella jopa kuolemantuomioita. Tietenkin jotkut poliisit on maksettu mukaan bisneksiin, joten korruptoituneilla poliiseilla on korkea motivaatio teloittaa kilpailevien jengien jäseniä. Mutta vuodesta toiseen huumeet virtaavat tällaisiin kovien rankaisujen maihin. 

Toisissa maissa on otettu huomattavasti vapaampi linjaus. Kuuluisin näistä on Portugalin tekemä muutos. Huumeidenkäyttäjiin ei enää suhtauduttu kuin rikollisiin, vaan ihmisinä jotka tarvitsevat apua. Vice ohjelma kävi läpi näiden ääripäiden erot.

Monessa riippuvuutta aiheuttavassa ja terveydelle vaarallisessa aineessa osaamme käsitellä haittoja.

Veikkaus hoitaa uhkapelaamisesta aiheutuvat haitat. Säännelty ja laillinen uhkapelaaminen on toimivampi tapa kuin vaihtoehto. Tupakan kohdalla nikotiiniaddiktien tarpeet tyydytetään kaupoista myytävillä askeilla. Alkoholia myydään laillisena päihteenä. Enää ei tarvitse suksia metsien syvyyksiin pontikkan perässä. Suomi oppi, ettei alkoholin kieltolaki toiminut.

Kuitenkin huumeiden kohdalla Suomi näyttää tarkoituksella valitsevan ongelmien jatkuvan pahenemisen. Vaikka meillä olisi mahdollisuus ottaa käyttöön toimivaksi todettuja huumelakeja. Hyvä esimerkki löytyy Alppien kätköistä.

Sveitsi on vauras eurooppalainen valtio. Maa kärsi pahasta huumeongelmasta. 70- ja 80-luvuilla heroiinin käyttö yleistyi. Sitä vastaan käytettiin kovempia rankaisuja. Rangaistusten koventaminen lisäsi katurikollisuutta ja ongelmakäyttäjiä pitkin Sveitsin katuja. Zürichin Platzspitz puisto tunnettiin ”piikkipuistona”. Jopa tuhat käyttää majoittui puistoon. Yliannostukseen kuoli säännöllisesti ihmisiä. Huumekuolemat kymmenkertaistuvat 70-luvulta 90-luvulle. Huonoa mainetta tuli myös HIV-tartuntojen kasvulla. Jaetut huumeneulat levittivät tauteja. 

 

Rangaistusten koventaminen ei toiminut. Tuomioita pidennettiin ja huumepoliisin budjettia paisutettiin. Kaikesta huolimatta Sveitsin maine kärsi, kun turistit näkivät missä kunnossa suosittujen kaupunkien puistot olivat. Kadut täyttyivät tyhjistä neuloista.

 Aivan toisenlaiset keinot otettiin käyttöön vuonna 1994. Päättäjät päättivät kuunnella asiantuntijoita. Heroiinin kohdalla ei enää tehty pidätyksiä. Käyttäjät ohjattiin vieroitushoitoihin. He saivat puhtaat neulat. Sekä silloin kohua aiheuttanutta heroiinihoitoa. Valtio tarjosi valvotuissa olosuhteissa heroiinit pitkäaikaisille addikteille. Kaupunkiin järjestettiin huoneet, joissa viranomaiset seurasivat ja ohjeistivat turvallisen annostuksen antamisessa. Käyttäjät saivat aina tarvittaessa kaipaamaansa hoitoa.

Kymmenen vuoden aikana kerätyt tulokset yllättivät tutkijat.

Uusien heroiinikäyttäjien vuosittainen määrä laski 850 käyttäjästä 150 käyttäjään. Huumeisiin liittyvät kuolemat laskivat yli 50 prosenttia. Huumekäyttäjien tekemät omaisuusrikokset vähenivät 90 prosenttia. Ihmisiä saatiin integroitua takaisin yhteiskuntaan.

Kansanäänestyksessä sveitsiläiset hyväksyivät heroiinihoidon jatkamisen. He näkivät omin silmin miten kadut muuttuivat turvallisiksi. Mummoja ei enää mukiloitu. Huumevelkoja varten ei enää tarvinnut ryöstellä. Turistit palasivat puistoihin. HIV-tartunnat laskivat Euroopan alhaisimpiin lukuihin. Konservatiivit yrittävät kumota huumepolitiikan uudistusta, mutta vaaleissa kansalaiset äänestivät politiikan jatkamisen puolesta.

Sveitsin malli osoittaa, että ongelmiin kannattaa miettiä uusia ratkaisuja. Se miten Suomessa tapahtuvat muutokset tehdään, vai tehdäänkö mitään muutoksia, ei tietenkään ole yksinkertainen ongelma.

Eli ihan vaan vinkkinä poliitikoille. Suomen ei tarvitse toistaa muiden maiden virheitä.