Painoa pois
Aamurutiinini menevät ihan normaalin suomalaisen miehen rutiinilla. Suihkun jälkeen katselen ja ihailen itseäni kylpytakki päällä (vyö auki) kokovartalopeilistä n. 20 - 30 minuuttia. Täydellisyyttä on osattava arvostaa. Kuitenkin tämä arvostaminen muuttui vaikeammaksi tänä vuonna. Keväällä huomasin vaakani pyörähtävän 91 kilon kohdalle. Peilin käyttö jäi vähemmälle. Viimeisen neljän vuoden aikana ruhoni kasvoi 80 kg asetelmista yli 10 kg. Paisuminen tapahtui hitaasti mutta varmasti. Yleinen ilmiö huonossa mielentilassa laahaavilla ihmisillä. Parempaa oloa saa hetkittäin sokerihumalalla. Lopputuloksena kauluspaitani kiristivät vyötäröltä.
Tämä johti tärkeään päätökseen. Painoani on saatava alas. Ei minkään ylipainoon liittyvän terveyshaitan välttämiseksi. Peilini tarvitsee upean sisältönsä takaisin.
Oli helppo päätellä mistä painonnousu johtui. Ruokavalioni oli erittäin epäterveellinen. Herkuttelin jokaisena päivänä, koska sokeri antaa paremman olon. Työpäivän jälkeen ruokakaupasta tuli noukittua mukaani aina se pussillinen pullaa tai kokonainen suklaalevy. Illat hörpin vain epäterveellisiä energiajuoma+cola cocktaileja.
Ratkaisu on yksinkertainen. Vähemmän herkuttelua ja enemmän niitä hassun värisiä juttuja lautaselle. Eli vihanneksia ja muuta tuoretta rouskutettavaa. Pullaa ja suklaata ahmitaan enää vain viikonloppuisin. Liikuntaa ei tarvitse lisätä. Kunhan muistan aina silloin tällöin kiertää läheisen lammen ja viettää vähintään 45 minuuttia ulkona iltaisin. Tällaisella suunnitelmalla lähdin muuttamaan kroppaani.
Aloitin projektin huhtikuun päätteeksi. Painon pudottaminen on helppoa. Vaikeinta on löytää tahdonvoimaa lähteä ja ylläpitää sitä pudottamista. Lokakuussa saan vaakani näyttämään 83 kg lukemaa. Rappusia on helpompi käyttää, kun kropassa ei ole enää kiinni seitsemän kilon verran rahtia. Motivaatio jatkaa nykyistä suuntaa on vahvalla pohjalla. Painoani mittaan vain viikon välein. Olen maalissa, kun saavutan 80 kg rajan.
Bloggasin aiheesta, jotta saan vielä sosiaalisen paineen ylläpitää tätä painonpudotustani. Ei muuta tällä kertaa.
5 comments:
Kiitos, sainpahan melankolisen päivän päätteeksi pienet naurut tämän postauksen ensimmäisistä lauseista! Mielikuva jäi nyt vahvasti mieleeni... Tsemppiä projektiin. Eipä haittaisi täâlläkään, ei niinkään painon puolesta mutta ne suositellut viisi vihannes/hedelmäannosta päivässä ovat kyllä mulle täyttä scifiä.
Ole onnellinen, ettet ole menopaussi-ikäinen nainen... kilot ei lähde sitten millään.
Onnea projektiisi.Pidän peukkua.
Olen jo oikeastikin eläkeikäinen ja onnistuneen ammatinvalinnan seurauksena olen ollut jo toistakymmentä vuotta työeläkkeellä. Painon nosto on ollut minulle helppoa ihan SM tasolle asti, mutta oman painon kurissa pitäminen on vaatinut terveellisen ruokavalion lisäksi runsaasti liikuntaa.
Liiankin runsaasti. Kerroin vielä kolmisen vuotta sitten olevani liikunnan suhteen rajoittuneesti syyntaikeinen (virallinen lakitermi on varttihullu); en siis mielestäni liikuntahullu urheiluhullusta puhumattakaan. Minusta ihminen urheilee vasta, kun hän tähtää kilpailuihin. Toki minua vähän ketutti, kun tonnarikerhosta löytyi ihan toistakymmentä melojaa, jotka olivat meloneet vuodessa enemmän kuin minä. Miten lie heidän hiihtokilometrinsä ja sauvakävelynsä?
Sitten kävi niin, että vanha äijä ajoi seinään. En olisi uskonut, että eläkeäijä voi saada itsensä totaaliseen ylikuntoon, mutta niin siinä vain kävi. Hikiliikkuja pysähtyi ja reilussa puolessa vuodessa tuli 12 kg lisää painoa. Siitä on nyt kaksi ja puoli vuotta.
Keväällä kykenin aloittamaan maltillisen mutta kuitenkin säännöllisen liikunnan uudelleen. Nyt on viisi - kuusi kiloa lähtenyt siitä, mitä paino oli pahimmillaan, mutta ainakin toinen mokoma pitäisi vielä saada pois. En ollut varsinaisesti hoikka poika silloinkaan, kun liikunta loppui, mutta ikäisekseni lihaksikas ja suhteellisen vähäläskinen. Parin vuoden makoilu on varmaan ollut lihaksillekin myrkkyä varsinkin tässä iässä.
Tsemppaan yritystäsi ja elän hengessä mukana.
Tsemppiä koitokseen. Kannattaa kyllä vielä harkita sitä liikkumista. Paitsi että kuluttaa niitä syötyjä kaloreita ja estää lihasten kuihtumista, niin se aika minkä viettää ulkona kävelylenkillä on pois syömisestä... ja samalla raikasta ulkoilmaa hengitellessä voi miettiä lohtusyömisensä motiiveja.
Erään anonyymien foorumin suljetulla osiolla jotkut jäsenet esitteli kehoaan, joko lihaksia tai vaikka arpia. Se toimi minullekin kun rupesin enempi lihasvoimailemaan ja laskemaan painoa alemmas. Lasken tuon foorumin someksi. Eli kyllä, somekin voi toimia motivaattorina. Paine ei tullut kuitenkaan ulkoapäin vaan itseltä, "jahka ½ vuoden ajan olen voimaillut 2x/vk niin laitan sixpackistani selfie-kuvan..". Sen jälkeenkin, "jahka saan lisää lihaksia niin..." Eipä niitä ole tullut hirveemmin lisää mutta se ajatus pitää edelleenkin painon jotenkin kurissa. Toinen motivaatiotekijä on pieni kilpailu. Sukulaisen kanssa vähän kilpaillaan (ja toinen herkästi naljailee) kumpi on kevyempi.
Puntarin voin itse korvata peilillä tai vyötärönympärys-mitalla. Enpä edes muista milloin olen viimeksi punninnut itseni.
Liikuntaa (pääosin kävelyä ja pyöräilyä) ja hedelmiä ja kasviksia (varsinkin keitettynä) lisää. Huonoilla ilmoilla saatan iltaisin kävellä huoneesta toiseen eestaas 15-30 minuuttia. Se on ottanut kehosta 2-3 kiloa per talvi (tai estänyt nuo kilot kasvamasta). Lisäksi ajatus luistaa ja tulee uusia ideoita.
Iltakeksit+kahvi-syöpöttely on heikkouteni. Ne lihottaa, mutta olen saanut korvattua niitä sokerittomilla Cream Crackereilla ja ohraleivällä ja omatekoisella rapealla uunirieskalla (ohut sokeriton ja suolaton).
Post a Comment