Venäjän sota - Jade McGlynn

 

Kirjakaupassa käydessäni huomasin tutun nimen hyllyssä. Venäjän hyökkäyksestä kertovissa videoissa ja haastatteluissa oli parisen kertaa tullut vastaan Jade McGlynn. Minulta oli täysin mennyt ohitse Venäjän sota kirjan julkaisu Suomessa viime vuonna. Häpeän tällaista epäpätevyyttä itsessäni, joten ostin kirjan välittömästi kokoelmaani. Ja sitten vielä muistin lukea sen! Venäjän sota on oiva katsaus hyökkäyksen tärkeään osuuteen. Venäläisten omiin ajatuksiin siitä miksi sotilaita lähetetään rajan yli Ukrainaan. Ja siihen miksi sodan suosio ei laannut venäläisten sotarikosten jälkeenkään.

Mielipidekyselyt ovat olennainen osa jokaisen fiksun diktaattorin valtaa. Niitä seuraamalla pystytään arvioimaan milloin mennään liian pitkälle. Eli miten valtaapitävä taho tietää välttää esim. Nicolae Ceausescun kohtalon. Kremlissä valvotaan tarkkaan sitä miten kansalaiset keskutelevat esim. Telegram ja VK palveluissa. Samaa materiaalia tutkitaan myös länsimaissa. McGlynn käy läpi näistä viesteistä venäläisen mielentilan käänteet, kun sukulaisille ja ystäville pitää selittää miksi sota ei ole heidän ongelmansa. Tai miksi pakotteet eivät ole ongelma, vaan todiste siitä miten länsimaat voitiin pakottaa myymään arvonsa halvalla kaasulla, koska pakotteet otettiin käyttöön niin myöhään.

Kremlissä ei haluta vankkaa kannatusta äänestäjiltä yhtä paljon kuin kansakunnan apaattisuutta. Passiivinen kansakunta ei sekaannu ja häiritse päättäjien touhuja. Epäpolitisoitunut kansalainen ei yritä tuoda muutosta yhteiskuntaan. Hän vain levittelee käsiään kun inflaatio räjähtää pilviin, lainojen korot karkaavat tähtiin ja lapset pakkovärvätään rintamalle. Eikä hankalista aiheista tarvitse keskustella, jos joku esittää aiheesta räikeän valheen. Näin keskustelu ohjataan heti pois aiheesta ja siihen kuka kertoo totta ja valehtelee tai voidaanko aiheesta edes löytää totuutta. Temput ovat monet ja vuosikymmeniä hiotut. Venäläisten sotilaiden tekemät sotarikokset haudataan välittömästi tai käännetään länsimaiden tekemiksi.

Uutisten hallinta on tärkein hallintakeino kansassa, joka vielä seuraa eniten tv-lähetyksiä ja lukee sanomalehtiä. Nyt kaikki merkittävät venäläiset uutistahot ovat tiukasti valtion kontrollissa. Vielä 2022 alkupuolella oli muutamia rohkeita toimittajia, jotka avoimesti puhuivat sotaa vastaan. Jopa uutislähetysten tv-studioissa näytettiin protestikylttejä, kun raivo yllättävästä invaasion aloittamisesta kyti Venäjällä.

Tuollaisille metkuille laitettiin heti stoppi. Tekoälyllä tehdyt uutistenlukijat ovat korvaamassa epäluotettavat biologiset ihmiset, jotka voivat puhua hallinnon käskyjen vastaisesti. Venäjä on edelläkävijä AI-juontajissa. Näin varmistetaan että Venäjän valtion hallitsemissa uutissa puhutaan tismalleen kuten valtio haluaa. Nämä keinotekoiset uutistenlukijat ovat saaneet myös omat profiilit sosiaaliseen mediaan, jotta mielikuva olisi vahvempi.

Venäläisten kuluttama viihde on myös suitsittu valtion sanoman tukemiseen. Populaarikulttuurissa käytetään ukrainalaista identiteettiä. Sitä tarvitaan rosvojen, natsikätyreiden, pettureiden ja ala-arvoisten hahmojen esittämiseen. Ukrainalaisuus kuvataan kielteisenä ilmiönä saippuasarjoissa, elokuvissa ja kioskikirjallisuudessa. Tällainen esittelytapa Venäjän "veljeskansasta" aktivoitiin vuosituhannen vaihduttua.

Venäläisen yhteiskunnan ja median läpiluotaus tekee McGlynnin kirjasta korvaamattoman niille, jotka haluavat oppia miten moderni Venäjä suhtautuu omaan sotaansa. Suosittelen kirjaa kaikille tiedonhaluisille. Myös McGlynnin useat haastattelut ja luennot ovat Youtubessa, jos ei jostain syystä jaksa selata paperisia sivuja.