Islamismia kampuksella

Council of Ex-Muslims of Britain on koonnut esimerkkejä islamistien toiminnasta Iso-Britannian oppilaitoksissa. Se on mielenkiintoista luettavaa. Ja huolestuttavaa. Sekä asiaankuuluvaa jatkoa ex-muslimi Maryam Namazien kokemuksiin Goldsmiths'in yliopistossa. Suosittelen lukaisemaan läpi ensin tuon kertauksen, jos aihe on outo.

Sukupuolten tasa-arvo on ehkä ensimmäisenä lentänyt pihalle näistä piireistä. Heidän opetuksissaan naiset ovat miehiä alemmalla tasolla. Julkilausumissa voidaan esittää kauniita korupuheita naisten arvon arvostamisesta, mutta käytännössä päätöspestit menevät miehille. Naiset istuvat eri tiloissa. Sukupuolten erottelua tehdään myös järjestön Twitter-tileillä. Tapahtumia järjestetään erikseen vain miehille tai naisille. Naiset ja miehet selaavat eri julkaisuja. Jos luentosaliin päästetään miehet ja naiset samaan aikaan, niin naiset istuvat takarivissä. Opiskelijajärjestön toimia jaetaan ryhmiin "veljien" ja "sisarten" muodossa, jotta edes byrokratiassa ei pääse tapahtumaan sopimatonta kontaktia miesten ja naisten välillä. Sisarilla on tukirooli, kun veljet tekevät päätökset. Sisaret saavat tehtä päätöksiä, jos jostain syystä veljiä ei ole paikalla päättämässä.
On huomioinarvoista, että tällainen sukupuolierottelu opiskelijatoimessa on maan akateemisten sääntöjen vastaista.

Erilaisista synneistä suositellaan jaettavan synkkiä tuomioita. Tuomiot perustellaan sharialailla. Kuolema niille muslimeille, jotka jättävät uskonsa. Kivittäminen niille jotka syyllistyvät aviorikokseen. Kuolema homoseksuaaleille. Ja muita tuttuja barbaarisia kauheuksia vuosisatojen takaa. Mutta niitä toistetaan modernin maailman videoille pitkin internettiä. Ja järjestetyillä luennoilla Euroopassa. Tosi sellaisella varauksella, että näitä rankimpia puheita pitävät miehet siistivät jälkiään, jos puheista nousee kohu. Videoita poistetaan internetistä ja puhujien kotisivuilta itse islamistien toimesta. Samoin liian kovat kirjoitukset poistetaan itse, jos ne herättävät liian paljon negatiivista huomiota. Kirjoittelu jatkuu sitten muualla.

Puheet jatkuvat myös esitelmissä. Joskus joku tapahtumien yleisöstä esittää vaikean kysymyksen, vaikkapa siitä pitäisikö homoseksuaalit tappaa. Usein vastaukseksi ei saa selkeää kyllä tai ei tokaisua. Nämä ovat juuri sellaisia aatteita ja puhujia, joilla ei ole paikkaa ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa kannattavissa sivistysvaltiossa.

Samat puhujat suorittavat myös opiskelijoiden radikalisoitumista, joka puolestaan johtaa Lähi-itään matkustaviin nuoriin, jotka haluavat liittyä Islamilaisen kalifaatin taistelijoiksi. He myös toitottavat sharialakia valtioiden ylimmäksi laiksi.

Tämä kaksinaamaisuus ja PR-kikkailu tulee hyvin esiin The Jihadist Next Door ohjelmassa, jossa brittiläinen dokumenttikuvaaja Jamie Roberts seuraa usean vuoden ajan erästä rankinta porukkaa islamistien joukosta.Ohjelma näyttää miten rajuimmat ja tunteikkaimmat islamistien kriitikot ovat *rummun pärinää* muslimeja. Jihadistit protestoivat moskeijan edessä, koska heitä ei päästetä sisälle. Näitä islamismia vastustavia muslimeja solvataan vääräuskoisiksi. Kadulla jihadistien saarnaamista ilmestyy protestoimaan *lisää pärinää* muslimeja, joista muutama käy oikein käsiksi islamisteihin.

Ohjelma havainnollistaa myös sen miten islamistit eivät oikein edes vaivaudu peittelemään valehteluaan. ISIS-propagandavideoilla näkyvät teloitukset tuomitaan naurua pidellen. Selkeästi miehet ihailevat muita ihmisiä teloittavia jihadisteja. He heiluttavat islamin maailmanvalloitusta odottavia lippuja ja huutavat kuolemaa toisille ihmisille mitä hörhöimmillä perusteilla.

Meidän kannattaa viimeistään tässä vaiheessa tehdä selkeä ero islamismin ja islamin välillä. Kuten myös islamistin ja muslimin välillä. Islamismi on se karmea yhdistelmä uskontoa ja politiikkaa. Uskoa siihen, että oma usko riittää syyksi pakottaa toisia elämään tuon uskon mukaisesti. Muslimi voi vastustaa islamismia. Mielestäni tässä yhteydessä ongelmana ovat islamistit ja islamismi. Näiden vastaisessa kamppailussa tärkein joukko ovat muslimit. Juuri he, jotka ovat valmiita puolustamaan ihmisoikeuksia, sananvapautta ja tasa-arvoa. Ja kutsuvat itseään muslimeiksi. Joidenkin mielestä sellaisia ihmisiä ei ole. Ja siksi on tärkeää tuoda esim. Maajid Nawazin tarinaa useamman tietoisuuteen. Hän yksi monista islamismin kriitikoista. Nawazi on entinen radikaali, joka osallistui islamistisolujen perustamiseen Euroopassa. Nyt hän on sanan varsinaisessa merkityksessä alan asiantuntija, jos islamismin vastainen taistelu kiinnostaa. Suosittelen lukemaan hänen historiansa.

Islamistit maalaavat itsestään kuvaa aidon ja puhtaan islamin edustajina. Islamistien propagandassa annetaan ymmärtää, että he edustavat myös muslimien enemmistöä. Tuossa narratiivissa kaikki erimieltä olevat muslimit ovat automaattisesti islamia vastaan ja korruptoituneen islamin edustajia. Tämän takia islamismia vastustavien äänet ja kertomukset on saatava kunnolla esiin.