23.1.16

Merkkipaaluja kirkoille

Kirkon tiedotuskeskus julkaisi varmistetut luvut jäsenmäärän muutoksesta vuodelta 2015. Sieltä saatiin kuulla jotain hyviä uutisia. Kirkon jäsenmäärän lasku on hidastunut. Hidastus tulee tarpeeseen, sillä jäsenmäärä alitti psykologisesti huomiota herättävän 4 miljoonan.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsenmäärä on vuoden 2015 lopussa laskenut alle neljän miljoonan henkilön. Jäsenmäärä 31.12. oli noin 3 999 800 henkilöä. Kirkkoon kuuluu 72,8 % suomalaisista.

Entäpä kirkkoon liittyvien määrä? Siellä koettiin uusi ennätys.

Kirkkoon liittyi enemmän ihmisiä kuin koskaan aiemmin, 17 600. Eronneita oli 45 200. Vuoden 2015 aikana kuoli 44 000 kirkon jäsentä ja kastettiin 38 700 alle 1-vuotiasta.

Tulevaisuuden kannalta merkittävä luku on kastettujen määrä. Kun maallistuneiden perheiden määrä kasvaa jää yhä useampi lapsi kastamatta. Lasten varttuessa kirkon ulkopuolella jää myös jäsenmäärän lisäys kastetuista lapsista yhä pienemmäksi.

Vertailin lukuja vuonna 2006 ilmoitettuihin tietoihin. Silloin kirkkoon kastettiin 49 443 lasta. Vuosittainen ns. uusien asiakkaiden määrä on siis pudonnut kymmenessä vuodessa yli kymmenellä tuhannella.


Samalla voimme tiirailla minkälaisia merkkipaaluja on saavutettu ulkomailla. Irlannissa on huomattu miten ei-katolilaisten perheiden lisääntyminen tuottaa ongelmia koulumaailmassa (New York Times). Tilanne on suomalaisten näkökulmasta hieman outo. Valtion kouluista suurin osa on uskonnollisia kouluja. Opetussuunnitelmaan kuuluu päivittäinen annos katolilaisen opin opiskelua. Lain puitteissa heillä on oikeus valita koululaisiksi vain katolisessa kirkossa kastettuja lapsia. Irlantiin saapuneiden maahanmuuttajaperheiden tilanne voi olla vaikea, jos paikallisen koulun tiloihin ei päästetä hindua. Silloin lapsi lähetetään kauemmaksi toiseen kouluun. Eivätkä näitä laillistettuja syrjintätapauksia tehdä maahanmuuttajille. Kirkon jäsenmäärä on laskenut Irlannissa. Dublinissa kirkoissa kävi säännöllisesti jopa 90 % katolisista. Nykyään näitä kävijöitä on enää 14 %. Useimmat heistä ovat vielä kirjoilla kirkon jäseninä, mutta instituutiona se ei nää merkitse heille juuri mitään.

Vastauksena yhä kasvavalle ei-katolilaisen perhesegmentin tarpeelle valtio on kasvattavassa kaikille uskontokunnille avointen koulujen määrää. Nämä koulut kuuluvat Educate Together ohjelmaan. Luonnollisesti katolinen kirkko hidastelee ja on muutenkin vastentahtoinen muuttumaan yhteiskunnan mukana.

In 2011, the Irish government recommended that some Catholic primary schools become Educate Together schools in 25 out of 43 areas across the country.
Since then the Catholic Church has handed over only eight schools to Educate Together, and only two of these are in buildings that have been vacated by a Catholic-run state school; the other six have no buildings.

Mitä enemmän kirkko änkyröi sitä useampi sen jättää, joten en ole kovin huolestunut sekulaarien ihmisten tulevaisuudesta Irlannissa. Heidän kohdallaan näkymät ovat hyviä.

Viimeinen merkkipaalu saapui Saksasta. Iso 2,6 miljoonan jäsenen kokoinen protestanttinen kirkko päätti sallia samaa sukupuolta olevien avioliitot kirkoissaan. Ne papit jotka eivät suostu vihkimään mies- ja naispapeja saavat jatkossa kieltäytyä siitä. Avioparit vihitään vaan muiden pappien toimesta. Ranskalainen protestanttinen kirkko teki samanlaisen tasa-arvoa puoltavan päätöksen viime vuonna. Onnea, Saksa & Ranska! Suomen ev.lut.kirkko seuraa teitä sitten joskus vuosien kuluttua.

1 comment:

Anonymous said...

Jos kirkkoon kuulumaton perhe (tai henkilö) haluaa kastaa lapsensa, joutuu toinen vanhemmista liittymään kirkkoon. Tämä kaksinkertaistaa liittymisluvut. Arkijärjellä ei voi ymmärtää miksi näin on. Lapsihan siinä liitetään kirkkoon, mitä tekemistä tässä vanhemmilla on? Uskonnonvapaus ei siis toteudu, meillä onkin osaa kansasta koskeva uskonto- tai ainakin kirkkoonkuulumispakko. Kastamiseen voi olla ymmärrettävät sosiaaliset syyt, ei haluta pahoittaa isovanhempien mieltä tms.