Burning eli kuinka Australia paloi ja tulee palamaan

Joulukuun pimeinä iltoina viihdytin itseäni dokumenttielokuvilla. Niistä parhaimmaksi nousi, kuin nokisena savuna, Australian massiivisista maastopaloista kertova Burning. 

 

Eva Ornerin ohjaama katsaus käy läpi miten aavikoisen ja sademetsien yhdistelmänä tunnettu maanosa tuotti dramaattisia paloja. Mustana kesänä tunnettu 2019-2020 suurpalo tuotti unohtumattomia näkyjä. Palojen laajuus itsessään tuotti ukkosrintamia, jotka vuorostaan levittivät tuhoa eteenpäin nopeasti. Ensin horisontti hohtaa punaisena. Sitten mustat pilvet peittävät sinut. Päivä muuttuu yöksi. Nokea sataa kuin lumena. Lopulta kekäleet tulevat polttavan tuulen mukana hakkamaan kasvojasi.

Pahimpana todellisuutena oli se, että tulevat massiiviset palot ennustettiin. Merkit luonnon poikkeuksellisesta kuivuudesta olivat selkeät. Maastojen ja metsien elämää tuntevat palomiehet olivat sukupolvien aikana oppineet tunnistamaan kuivien kausien merkit. Kun tietyissä pensaissa on tiettyyn aikaan vuodessa tietynlaiset neulaset, niin pensaat eivät enää saa syvältä maasta vettä. Mikä tarkoittaa erityisen kuivia olosuhteita. Näitä kertyi useilta alueilta pitkin Australiaa. Kuivat kaudet olivat olleet entistä pidempiä ja sateet lyhyempiä. 

Palomiehet lähettivät huolestuneen raportin valtion silloisista edellytyksistä taistella tulevia maastopaloja vastaan. He tiesivät ettei resursseja ollut tarpeeksi. Pyydettiin lisää laitteistoa. Raportti lähetettiin pääministeri Scott Morrisonin kansliaan. Eikä asia edennyt sitä pidemmälle. Palojen jälkeen Morrison PR-kiertue tuhoalueilla muuttuikin vihaisten kansalaisten välttälyksi.

Jopa vuosituhansia ilman metsäpaloja olleet sademetsät kärysivät. Niissä ei enää ollut tarpeeksi kosteutta. Vastaavia megapaloja tulee lisää jatkossakin. Tiheämpään tahtiin. Luonnon kyky palautua paloista joutuu entistä kovemmalle rasitukselle.

Dokumentin puute on siinä miten ilmastonmuutoksen monimutkaisempi vaikutus nimenomaan Australian tilanteen pahenemiseen jätettiin mainitsematta. Merivirtojen muutokset oli havaittu ennen suurpaloja, ja niiden perusteella osattiin myös ennustaa miten huonoksi tilanne tulee. Ehkä tämän arveltiin tylsistyttävän katsojia. 

Sosiaalisessa mediassa megapaloa yritettiin sysätä aivan kaiken muun syyksi kuin ilmastonmuutoksen. Syyksi laitettiin tuhopolttoja, jolloin jäi ymmärtämättä mistä oli kyse. Ilmastonmuutos ei itsessään sytytä yhtään mitään. Se tarkoittaa vain sitä, että kun maastopalo syttyy, niin se on entistä valtavampi palo. Eivätkä ihmisten aiheuttamat palot edes olleet pahimpia paloja. Kaukana keskellä metsiä iskevän salaman tuottama palo saa levitä rauhassa, koska sinne ei päästä paloautoilla. Nämä nyanssit jäävät myös mainitsematta dokumentissa.

Ilmastonmuutoksen ratkaisuja luetellaan niin paremmasta teknologiasta kuin nykyisen kulutuksen supistamisesta. Se halutaanko niitä toteuttaa vallan käytävillä riippuu täysin siitä kuinka moni jaksaa äänestää asian puolesta. Nuorison riveissä on tarmoa muutoksen puolesta. Epäusko aikuisten haluttomuuteen ottaa ilmastonmuutos vakavasti saa tietenkin nuoret usein hämmästymään.

Vahva katselusuositus. Kymmenen pistettä ja vesinokkaeläinmerkki.