Mystiset kyvyt taottiin tatamiin Kiinassa

Huuhaan monipuolinen maailma tunkeutuu moneen harrastukseen. Yliluonnollisilta väitteiltä ei vältytä kamppailulajien parissa. Ilmiö tuntuu toistuvan samassa muodossa eri kulttuureissa. Muinaisten taistelulajien mestarit tietävät salaisuuksia, joilla he pystyvät kaatamaan hyökkääjiä ilman fyysistä kosketusta. Tai vain iskemällä tiettyihin hermoihin vartalossa. Tai hallitsemalla näkymättömiä voimia, joilla mestarit kontrolloivat jopa eläimiä. Elokuvateollisuuden toimintaelokuvat ylläpitävät tätä mielikuvaa perinteisten lajien ylivoimaisuudesta. Valitettavasti jotkut kamppailulajien harrastajat eivät aina tiedosta todellisuuden ja fiktion eroja.

Tällaisten kykyjen maine on laajaa Kiinassa. Voimia esitellään mm. murskaamalla vesimelonien sisustat rikkomatta melonien pintaa. Esitystaisteluissa mestarit pyörittelevät seuraajiaan kuin märkiä rättejä. Seuroihin saadaan lisää jäseniä, kun heille luvataan pettämättömän kamppailulajin hallintaa. Jopa vanhusten luvataan pärjäävän ryöstäjiä vastaan. Vaikka hyökkääjät olisivat nuorempia ja isompia kuin vanhus.

Kiinalaisessa kulttuurissa on monia versioita kamppailulajeista. Useimmille ne ovat tapoja terveyden ylläpitämiseksi. Kulttuurissa on myös laajasti hyväksytty, että kamppailulajien mestareilla voi olla erikoisia kykyjä. Mytologia tällaisista mestareista on elänyt niin fiktiokirjallisuudessa kuin kansantaruissa. Tarustossa yksi jos toinenkin taitava sotilas taistelee tiensä läpi satojen vihollisten läpi.

Samoin maan menneisyys kungfun syntypaikkana on ahkerasti käytössä turismin vetonaulana. Shaolin-luostarin taistelevat munkit toimivat Kiinan kulttuurilähettiläinä. Lisenssoituja Shaolinkouluja on perustettu yli 50 maahan.

Jopa Kiinan presidentti Xi nosti pinnalle perinteiset kamppailulajit. Jinpingin määräyksestä kansallisidentiteetin vahvistamiseen osallistuttiin kungfun kulttuuriperinteiden muistelulla. Se oli hänen mielestään sopiva reaktio Hong Kongin ja muiden alueiden eripuraisuuteen. Kiinalaisen kulttuurin ehostamisen aloitettiin monella rintamalla. Urheilun, taiteen, arkkitehtuurin ja teollisuuden merkkipaalut olivat näyttävästi esillä valtion tuottamissa kulttuuritilaisuuksissa. Niihin lukeutui myös vanhojen kiinalaisten taistelulajien nostaminen kansallismielisten ohjelmien kautta. Vuosisatoja vanhat perinteet esitettiin muita kulttuureja viisaampina. Itsepuolustuslajien ylivoimaisuutta ei edes tarvinnut epäillä, jos vastassa oli moderneja länsimaisia lajeja.

Jinping on itsekin halunnut esiintyä valokuvissa Guo Jing fiktiosankarin inspiroimissa poseerauksissa jousen ja nuolien kera. Assosiaatio rehelliseen, uskolliseen ja korruptionvastaiseen taistelijaan oli viisas PR-tempaus. Tämän takia kansallismielisten taistelujajien mestareiden kritisoiminen muuttui riskialttiiksi toiminnaksi. Kyseenalaistamalla muinaisten taitojen mestareita, kyseenalaistettiin kiinalaisen kulttuurin asema.

Myös internetin aikakaudella tällaisista yliluonnollisista kyvyistä levitetään materiaalia. Jotkut seurat pyrkivät hankkimaan lisää seuraajia mainostamalla liioitelluilla voimilla. Voimilla jotka olivat kaikkien halukkaiden saatavilla. Sopivaan kurssihintaan. Tällaiset seurat hyödyntävät tunnetuimpien vanhojen lajien mainetta.

Gurut ja mestarit mainostavat hallitsevansa huimia kykyjä. Heidän oppejaan seuraamalla opitaan taistelemaan itseään suurempia ja vahvempia vastaan. Salaiset painepistetekniikat saavat isotkin korstot lamaantumaan vain muutamalla taktisella ja tarkalla hermopisteisiin kohdistuvilla iskuilla. Jotkut mestarit kehuvat hallitsevansa mystisiä voimia. Kyyhkyset pysyvät heidän käsivarsillaan vaikka he heiluttavat käsiään. Kimppuun käyviä taistelijoita kaadetaan ilman fyysistä kontaktia. Tai vain kevyiltä näyttävillä työnnöillä. Jokaisen mestarin opettamat taistelulajit ovat tietenkin myös sopivia vanhuksille. Ja heidän oppimansa liikkeet riittävät taltuttamaan kaikki mahdolliset ryöstäjät.

Valitettavasti ja onneksi näitä kykyjä pääsee testaamaan vain pahimmissa tilanteissa. Virallisesti kamppailulajien vertailu on vaikeaa. Ottelijan fyysinen kunto ja taidot ratkaisevat enemmän kuin erilaisten oppien mahdollinen paremmuus. Siksi otteluissa voidaan testata helpommin niitä mahtipontisimpia väitteitä kamppailulajien mestareilta.

Tällaisia tilanteita tapahtuu kun vapaaottelija ottaa yhteen uskomattomia väitteitä esittäneiden mestareiden kanssa.

Vapaaottelu modernina kamppailulajina alkoi 1990-luvulta. Se on yhdistelmä useiden eri lajien tekniikoita. Laji on suosittu ympäri maailmaa. Paitsi Kiinassa. Vapaaottelu on moderni ja ulkopuolinen vaihtoehto kiinalaisille kamppailulajeille. Rajoituksia on vähemmän. Tekniikoissa ei välitetä perinteistä tai arvostuksesta. Vain tehokkaiksi ja toimiviksi osoitetut tekniikat pysyvät käytössä. Kiellettyä on vain pureminen, silmiin iskeminen, sormilukot, hiuksista vetäminen sekä potkut nivusiin. Tämä on täysin erilaista verrattuna mm. kiinalaisiin kamppailulajeihin, joissa liikkeet on määrätty ja rajoitettu erittäin tarkasti.

Kiinalaisen vapaaottelun pioneereihin kuuluu Xu Xiaodong. Hän on 40-vuotias vapaaottelua itseopiskellut mies. Nuoruudessaan Xu treenasi kiinalaisen armeijan käyttämää potkunyrkeilyä. Xu aloitti vapaaottelun harjoittelun vuonna 2001.

Koko uransa aikana hän näki paljon alalla olevaa huuhaata. Uusia jäseniä houkuteltiin seuroihin huijauksilla ja liioitelluilla lupauksilla. Keskustelupalstoilla itseään mestareiksi kutsuvat miehet kertoivat toinen toistaan uskomattomista kyvyistään. Xu alkoi vaatia heiltä todisteita. Yksi näistä oli taiji-mestari Wei Lei, joka puolistu sitkeästi kiinalaisten lajien ylivoimaisuutta. Hänen mukaansa kamppailijoiden erot iässä ja painossa ei merkitsisi yhtä paljon, kuin käytettyjen tekniikoiden erot. Wei myös väitti, että taiji ei ole pelkästään terveyttä ja kuntoa edistävä harjoittelulaji, vaan tarvittaessa ihan oikea taistelun muoto. Moni taiji-harrastaja olisi hänen kanssaan erimieltä. Internetistä kiistat siirtyivät tatamille vuonna 2017, kun Wei suostui otteluun Xun kanssa yleisön edessä.

Taiji-mestari Wei Lei tyrmättiin kuudessa sekunnissa.

Tuloksen jälkeen useat kommentoijat eivät pitäneet Leitä aitona mestarina. Tällöin Xu ei oikeasti testannut taitojaan aidon kiinalaisen kamppailulajin kanssa. Nyt myös useampi taiji-mestari oli avoimesti muistuttamassa, ettei taiji ole tarkoitettu käytettyväksi taistelussa.

Myös Wing Tsun itsepuolustuslajin mestari Lu Gang osallistui kiistaan. Legendaarisen Yip Manin opetuksia hyödyntävä Lu kehui olevansa painepistetekniikan hallitsija. Vain muutamalla tarkalla hermoihin kohdistuvalla iskulla hän pystyisi lamaannuttamaan hyökkääjät. Xun ja Lun kaksintaistelu tapahtui 2019. Painepistekekniikka ei toiminut. Lu tyrmäiin alle minuutissa.

Useampi samalla tavalla itsevarma kamppailija suostui Xun haasteeseen. Kaikkia heistä yhdisti puheet huimista kyvyistään ja perinteisen tekniikan ylivoimasta. Kukaan heistä ei onnistunut tyrmäämään Xuta.

Xu ei edes ole vapaaottelun huippunimiä. Ja se on haasteiden idea. Osallistujan ei tarvitse olla edes huipputasoa peitotakseen voittamattomien liikkeiden ja salattujen tekniikoiden mestareita.

Xun kommentit perinteisten lajien heikkouksista verrattuna vapaaotteluun eivät jääneet huomaamatta. Kiinalaisten kamppailulajien yhteisössä enemmistö piti miehen puheita solvauksina. Ylimielisenä puheena joka loukkaa vanhempien miesten arvovaltaa kansalaisten silmissä.

Perinteiden päälle tallomisella oli seuraamuksia. Xu joutui ongelmiin Kiinan hallinnon kanssa. Ei varsinaisesti pidätysten muodossa. Vaan epäsuorasti sosiaalisen luottoluokitusjärjestelmän sisällä. Matkustaminen Kiinan sisällä tehtiin vaikeaksi. Luotijunilla matkustaminen ei onnistu, jos kansalaisen luokitus putoaa liian alhaiselle tasolle. Xu joutuu matkustamaan pitkiä matkoja linja-autoilla tai lähijunilla. Moninkertaisesti enemmän aikaa vaativilla reissuilla tehtiin eri haasteotteluihin osallistuminen joskus jopa mahdottomaksi Xulle. Kiinan internetverkon hakukoneissa ei enää löydy Xun kirjoituksia tai videoita. Myös mikrobloggaussivusto Weibo lopetti Xun tilin. Se oli tärkeä tienesti miehelle, joka yrittää elättää perhettään.

Xun saama julkisuus on tuonut onneksi esiin muita ääniä, jotka ovat valmiina kritisoimaan kungfuun liitettyjä huuhaa-väitteitä. Muut kiinalaiset vapaaottelijat ovat alkaneet esittämään samanlaisia haasteita. Yhä useampi uskaltaa avoimesti sanoa, että vanhemmat kiinalaiset kamppailulajit sopivat enimmäkseen johonkin muuhuin kuin oikeasti aggressiiviseen sparraukseen.

Kuluvan vuoden toukokuussa järjestettiin haasteottelu taiji-mestari Ma Baoguon ja vapaaottelija Wang Qingmingin välillä. 69-vuotias Ma oli aikaisemmin haastanut Xun samanlaiseen otteluun kesäkuussa 2017. Vain muutama viikko aikaisemmin Xu oli tyrmännyt Lei Wein. Viime hetkillä Ma kuitenkin soitti poliisit paikalle perumaan ottelun. Samoin taiji-mestari oli useasti uhonnut haastatteluissa, että peittoaisi vapaaotteluorganisaatio UFC:n höyhensarjan kiinalaisen mestarin. Nerokkaana mainostempauksena Ma oli palkannut vapaaottelija Peter Irvingin osallistumaan muutaman minuutin pituiseen näytösotteluun, jossa Irving selkeästi toimi vain harjoitusvastustaja. Näin Ma sai luotua mainetta arvostettuna taistelija.

Ma julisti puolustavansa perinteisten kiinalaisten kamppailulajien kunniaa. Tällä kertaa ennen ottelua tuomari vetosi taiji-mestariin, jotta hän osoittaisi armoa 50-vuotiaalle vastustajalleen. Olihan vastustaja vasta harrastelija vapaaottelun parissa. Taiji-mestari ilmoitti juuri ennen ottelun aloittamista, että pelkäsi iskujensa satuttavan vapaaottelijaa.

Ottelu päättyi lyhyeen, sillä Wang tyrmäsi taiji-mestarin 30 sekunnissa.

Vastaavia otteluita on tulossa lisää tämän vuoden aikana. Ehkä jatkossa erilaiset lajit löytävät omat pelikenttänsä, jotta vastaavia tekniikoiden testauksia ei enää tarvitse tehdä. Se edellyttää muutosta kiinalaisessa kulttuurissa. Kuntoilun ja kamppailun erot on tiedostettava paremmin.

Julkaistu ensimmäisen kerran Skeptikko 2020-2 lehdessä.