Littarit liftasivat Etelämantereelle eli miten Aurinko kumosi litteän Maan

 Suurta kohtua littarien parissa aiheuttanut Viimeinen Koe aka The Final Experiment tuli finaaliinsa joulukuun 15. päivä. Coloradossa asuvan pastori Will Duffyn kustantamalle reissulle kutsuttiin littarijoukkion tunnetuimpia edustajia. Heistä vain muutama suostui ottamaan kutsun vastaan. Kokeessa seurattaisiin nähtäisiinkö Etelämantereella se kuuluisa 24 tunnin pituinen päivä, kun Aurinko ei laske horisontin taakse. Tuttu ilmiö täällä pohjoisessa Suomessa. Eikä mitenkään ihmeellistä eteläisellä pallonpuoliskolla. Littareille tämä joka vuosi toistuva ilmiö on kuitenkin vaikea ja kuivunut joululimppu nieltäväksi. Heidän yleisimmissä karttamalleissaan ei nimittäin sallita yötöntä yötä Etelämantereelle. Se on kuitenkin mahdollista täällä pohjoisessa, koska karttamalleissa pohjoisnapa on littarikarttojen keskipiste. Tästä keskipisteestä säteillään ulkoreunalle, joka on valtava kiertävä jääseinä. Ympyrän muotoisen kartan päällä leijailee ja vaeltaa Aurinko ja Kuu. Littarien malleista riippuen vähän eri logiikalla ja etäisyyksillä, mutta aina lähempänä kuin oikeassa maailmassa. Yhteistä malleille on auringonvalon puuttuminen "reunan" jääseinillä. Mallissa ei ole Etelämannerta. Siksi 24 tunnin pituinen päivä on täysin sopimaton havainto ja littarimallien kumoaja. Siksi moni littari on argumentoinut, ettei kukaan ole oikeasti havainnut yötöntä yötä Etelämantereella.

Vastaväitteistä sitkeinpiä oli ettei Etelämantereelle edes pääse lentämällä. Maailmanhallituksen salainen armeija estää sellaiset reissut. Väite oli aina täysin väärin ja todisteita vailla, mutta siitä huolimatta sitä toistellaan sitkeästi littarien parissa. The Final Experiment joukkio pääsi etelän lumille Antarctic Logistics & Expeditions firman lennolla. Kuten kuka tahansa muu pääsee myös, kunhan maksaa tarvittavat massit.

Ryhmän jäsenet olivat littarien puolelta Jeran Campanella, Austin Whitsitt, Jonathan Mariande, Lisbeth Acosta. Mukana oli myös konservatiivikommentaattori Candace Owensin tuottaja/ohjaaja Mark Herman, jolta tulee reissusta jonkinlainen dokumentti.

Ryhmä pääse perille Union Glacier Camp leirintäalueelle. Leirintäalue on aivan Mount Vinsonin vierellä. Kunhan sää suosisi heitä, niin pystytetyt kamerat pääsisivät kuvaamaan sen kuuluisan 24 tuntia kestävän päivänpaisteen. Union Glacier Camp kun on aina mainostanut sellaisen valon pitävän alueen teltat lämpimänä. Matkaajat ovat joka vuosi päässeet näkemään ja kuvaamaan sen Auringon jota littarit väittävät mahdottomaksi. Ja kuvanneet yöttömän yöt sekä ladanneet ne nettiin vuosia ennen tätä koetta.

Littarien tekemät ennustukset Auringon mahdollisesta reitistä taivaalla katsojien näkövinkkelistä olivat melkein loogisia. Aurinko joutuisi tekemään reissunsa littarien kartalla esim. Chilen, Australian, Kiinan, Intian, Afrikan ja taas Chilen päällä. Siksi sen koko tulisi selkeästi vaihtelemaan, koska Aurinko olisi kauempana joskus Australian jälkeen ja lähimpänä Chilen kohdalla. Ja tietenkin Aurinko olisi piilossa, koska eihän Etelämantereella voi olla yötöntä yötä.

Ryhmän tekemät havainnot eivät luonnollisesti yllättäneet ketään. Aurinko lorvaili taivaalla 24 tuntia. Eikä muuttanut kokoaan millään havaittavalla tavalla, koska oikeasti sen etäisyys planeettaan ei vaihdellut niin paljon vuorokauden aikana. Aurinko ei kiemurrellut taivaalla. Se kiersi tylsän tavallisesti matalalla horisontin päällä. Aivan kuten planeetan akselin kallistuminen ja planeetan pyöriminen akselinsa ympärillä aiheuttaisivat Auringon liikkeet taivaalla. Mikä tahansa littarimalli jota tarjottiin ennen koetta ei täsmännyt havaintojen kanssa. Kuten kaikki tiesivät etukäteen.

Ainoa mysteeri ja jännityksen paikka olikin se miten littarit selittävät epäonnistumisensa. Ja juuri sitä minä tarkkailin heidän lähetyksissään ja keskusteluissaan. Alusta lähtien oli selvää, etteivät littarit kannattaneet mallejaan siksi että ne selittäisivät tai sopisivat havaintoihin.  Siksi etukäteen pyrittiin ennaltaehkäisemään mahdollisimman monta vastalausetta. Lennot Etelämantereelle kuvattiin pitkillä videoilla. Leirintäalueelle pystytettiin useampi Aurinkoa automaattisesti seuraava kamera. Näitä pyöriviä kameroita vahtimaan pystytettiin muita kameroita. Sekä tietenkin aurinkokello, jonka avulla nähtiin miten varjot liikkuvat ja niiden pituudet vaihtelevat.

Will Duffyn live-lähetyksessä suoritettiin vaaka-testi. Critical Think kanavan tarkkuusvaaka nähdään 23 minuutin kohdalla. Etelämantereella painojen painon pitäisi olla n. 3,8 grammaa enemmän kuin Brisbanen kohdalla Australiassa. Kuten kaikki geoidilaskentaa suorittaneet tai GOCE-satelliiteista lukeneet muistavat: leveysasteilla kun eri painovoimakenttä riippuen siitä missä päin maailmaa se mitataan. Critical Think teki ensimmäistä kertaa kokeen, jossa Etelämantereelle tuodaan kalibroitu tarkkuusvaaka jolla mitataan tällainen ero.

Mutta voih! Eih! Mitä kamalan katalaa huijausta paljastuikaan LIVE-lähetyksessä!

Vaaka ei näytäkään mittaustulosta kameralle. Sen sijaan vaa'an ruudulla nähdään mustaa taustaa ja valkoista tekstiä. The Final Experiment youtube-kanavan taustakuva toimittaa greenscreen-taustakankaan roolia! HUIJAUS! PETOS! SKANDAALI! LITTEÄ MAA VARMISTETTU!

Tai sitten vain Will Duffy oli jättänyt kameraansa päälle greenscreen-filtterin. Jolloin samalla todistettiin LIVE-lähetyksessä, että kaikki ovat oikeasti valtavalla lumikentällä. Sillä jos greenscreen filtteri oli päällä, niin kamerassa ei näkyisi lumikenttiä ja vuoristoa taustalla. Vaan yksivärinen kangastausta. Jopa useampi lähetystä seurannut littari (esim. FlatEarthDave) selitti miksi tuollainen musta tausta valkoisella tekstillä näkyy muillakin kohdilla lähetyksessä. Will Duffy havainnollisti mistä sekaannus johtui.

Eli tuon greenscreen mokan ansiosta tiedämme, ettei lähetystä kuvattu studiossa. Se ei tietenkään estä littareita väittämästä, että lähetykset kuvattiin studiossa. He eivät vain mitenkään osaa selittää miten se olisi mahdollista.

Kaikki kokeeseen osallistuneet littarit tuomittiin kerettiläisiksi. He olivat vain littarien joukkoon soluttautuneita huijareita, koska olivat myöntäneet yöttömän yön kameran edessä. Auringon kiertoa kuvanneet kamerat olivat näyttäneet vain tekaistua kuvaa, koska... Noh, ne nyt vaan olivat feikkiä! Joillakin seurantavideoilla havaittiin, että jäädessään jonkun leirintäalueen tangon tai tuulennopeusmittarin taakse Aurinko muka katosi kokonaan. He eivät ymmärrä miten Auringon loisto kamerassa muuttuu kun se on jonkin kohteen takana. Toistaiseksi littarit eivät ole tarjoneet todisteita huijauksesta. Pelkästään väitteitä.

Aidot ja oikeasti litteää Maata kannattavat littarit olivat mielestään vielä oikeassa. Kunhan he jotenkin keksivät mallin, jossa myös Etelämantereella nähdään yötön yö. Sellaisen mallin kehittäminen on varmasti prioriteetti littarien leirissä tällä hetkellä. Tällä hetkellä tuo leiri on vielä paniikissa ja toipumassa.

Mikään havainto tai testi ei tule kumoamaan littarien ajatusmaailmaa. Se on jo valmiiksi perustettu ajatuksille, jotka eivät perustu havaintoihin. Vaan havaintojen väärin ymmärtämiselle.

Mielestäni kaikkein loogisin selitys Viimeisen Kokeen onnistumiselle on, että koeryhmä lennätettiin täältä meidän litteältä Maalta toiselle pyöreällä Maalle kuvattavaksi.