Julkaistujen tutkimuspapereiden vuotuinen määrä ylittää helposti käsityskyvyn. Vuonna 2016 julkaistiin 1,92 miljoonaa paperia. Vuoteen 2022 mennessä määrä oli kasvanut 2,82 miljoonaan paperiin. Kolmen miljoonan paperin vuositahti menee rikki tänä vuonna.
Akateemisia papereita julkaisevia tiedelehtiä on myös kasvava määrä. Pelkästään lääketieteellisiä julkaisuja on yli 30 000 kpl. Julkaisujen laatu ei kuitenkaan ole aina samalla linjalla. Kärkinimiksi nousseet arvostetut tiedelehdet jättävät varjoonsa valtavan määrän kilpailijoita. Eivätkä kaikki edes halua olla arvostettuja. Jotkut julkaisevat ihan mitä tahansa heille lähetetään, kunhan hinta on kohdallaan. Web of Science ja Scopus tietokannat pyrkivät luettelemaan tunnettuja julkaisuja luotettavuuden perusteella, mutta nekin soveltuvat vain tietynlaisiin rajattuihin vertailuihin ja vain luonnontieteen aloilla.
Ongelma on kytenyt pitkään akateemisessa maailmassa. Eivätkä ongelmat ole vähenevässä. Vertaisarviointia tekevä väki on ylityöllistettyä, mutta postissa tulee kuin liukuhihnalta aina vaan uusia papereita arvioitavaksi. Tieteellisten julkaisujen toimittajat eivät pysy tarkastamisen tahdissa. Kentän arvostetuimpien julkaisijoiden joukkoon ilmestyy uusia yrittäjiä. Nature, Elsevier, Frontiers, ja Springer nimien rinnalle on nopeasti noussut MDPI, eli Multidisciplinary Digital Publishing Institute. Jokaisen nimen alaisuudessa toimii useita akateemisia lehtiä. Julkaisijoiden lisääntyvä määrä ei riitä ratkaisemaan olennaisinta ongelmaa. Papereita tulee jatkuvasti nopeampaan tahtiin kuin niitä kyetään vertaisarvioimaan.
Eikä ongelma ole kuin pahentunut tekoälyn yleistymisen myötä. Isojen julkaisijoiden kamppaillessa omien haasteidensa kanssa pääsevät akateemisen maailman huijarit helpommin eteenpäin. Tarkoituksella vääristellyt, huolimattomat ja epäpätevät paperit päätyvät muiden julkaistujen papereiden viitteisiin, kun niitä julkaistaan aidoilta näyttävien akateemisten lehtien sivuilla. Tällaisia petollisia papereita julkaisevat paperimyllyt tienaavat elantonsa käsittelymaksuilla. Summa voi olla sadoista euroista aina parin tuhannen euron paikkeilla per paperi. Mitä tunnetumpi julkaisija sitä korkeampi hinta. Näiden lisäksi on lahjontaa, jolla varmistetaan arviointia tekevien ihmisten tekevänsä työnsä paperimyllyjä miellyttävällä tavalla. Vilpillinen menettely on havaittavissa, kun heidän läpipäästämiään papereita myöhemmin vedetään pois julkaisuista.
PNAS-tiedelehti julkaisi The entities enabling scientific fraud at scale are large, resilient, and growing rapidly tutkimuspaperin elokuussa. Reese A. K. Richardsonin johtama ryhmä tarkasteli PLOS One julkaisijan metatietoa. Metatiedon avulla voidaan luetteloida kaikkien julkaistujen papereiden toimittajat sekä pois vedetyt paperit. Huomattavasti eniten takaisin vedettyjä papereita keskittyi vain 33 tiedetoimittajan kohdalle. Yksi PLOS One toimittaja oli käsitellyt 79 paperia, joista 49 oli vedetty takaisin. Huomiota herättäneet toimittajat olivat käsitelleet 1,3 % julkaisun papereista vuonna 2024, mutta heidän kauttaan kulki kolmannes takaisin vedetyistä papereita. Yhteistyö huonoja papereita tehtailevien ja niitä julkaisevien toimittajien välillä oli helposti pääteltävissä. PLOS One ei luonnollisesti ole ainoa julkaisuyhtiö, jossa vastaavaa tapahtuu. Sen tarjoama metatieto on vain helpoimmin saatavillla tutkijoille.
Vastaavanlaista jälkeä on havaittavissa myös muiden julkaisujen sisällä. Työntekijöitä on valtavasti. Joukkoon pääsee lopulta verkostoitunutta epärehellistä väkeä. Frontiers julkaisija ilmoitti tänä kesänä, että se havaitsi samanlaista epärehellistä yhteistyötä 35 työntekijän välillä. Heidän kauttaan oli julkaistu yli 4000 paperia. Mitä nopeammin kaikki julkaisijat laittavat metatietonsa muiden selattavaksi sitä paremmin vilppiä päästään jäljittämään.
Jäljittäminen on kuitenkin auttamatta jälkijunassa, sillä vilpillisten paperien tuottaminen on entistä helpompaa ja nopeampaa. Eikä paperimyllyjen toiminta edes ole laitonta, joten niiden kitkeminen on pääasiassa arvostustaan ylläpitävien julkaisujen harteilla. Tekoälyllä tuotettujen papereiden tulva on vasta alkanut. Entistä useampi näennäisesti pätevältä vaikuttava erikoisalan julkaisu saa entistä helpommin täytettä sivuilleen. Tutkijat voivat tunkea täytettä hetkessä tekoälyllä luotuihin tutkimuspapereihin, laatia niihin viittauksia toisiin omiin papereihin, ja näin luoda ansioluotteloonsa mittavat tutkimuksen tuotokset. Mitä enemmän täytettä ansioluottelossa sitä todennäköisemmin erottuu muista hakijoista uraa luodessaan. Rahallinen motivaatio sortua tällaiseen huijaukseen on aina olemassa.
Onneksi vilpillisten tiedejulkaisujen jäljittämiseen voidaan myös kouluttaa tekoälyä. Kilpavarustelu on käynnissä.
The entities enabling scientific fraud at scale are large, resilient, and growing rapidly.
https://www.pnas.org/doi/10.1073/pnas.2420092122
Julkaistu Skeptikko-lehdessä.
No comments:
Post a Comment