Seurakunnan aamunavaus
Nykyään kouluissa kuullaan seurakunnan sanomaa kerran viikossa (tai harvemmin). Eräässä koulussa on eräs opettaja antanut ohjeita seurakunnan yhteyshenkilölle (suojelen lähdettä). Ohjeissa pyydetään, että puheisiin panostettaisiin kunnolla. Yleisölle pitää antaa puhe, joka saa heidät tuntemaan kirkon olevan vahvasti läsnä. Hartauksessa pitäisi puhua kirkon sanomasta, eikä käyttää kiertotienä eettisiä tarinoita. Kirkon pitäisi tuoda Raamatun tuntemusta ja Sanaa kouluihin, sillä opettajat hallitsevat muiden tarinoiden kertomisen. Ja Sanaa koululaiset haluavat kuulla. Hartaustilaisuuksiin pitäisi luoda juhlavuutta, hienoja rukouksia, ja kaikkea muuta touhua jota opettajat eivät enää saa tehdä koululuokissa.
Kaikki opettajat eivät tietenkään ole suosittelemassa mainittuja asioita. Seurakunta tulee kouluihin kerran viikossa, tai kahden viikon välein. En muista yhdenkään aamunavauksen sanomaa omasta lapsuudesta. Enkä tietenkään yhtäkään niistä seurakunnan pitämistä puheista. Käytin sen ajan piirtelyyn. Eli bikinityttöjä pulassa, tai sitten mechoja. Tai bikinimechoja.
Joissain kouluissa opettajat eivät missään nimessä haluaisi pakollisia seurakunnan aamunavauksia. Aamunavauksilla ei enää ole minulle mitään väliä, sillä onnistuin niin hyvin ignoroimaan kaikki avaukset.
Toiset ovat valmiita vaatimaan muutoksia.
5 comments:
Muutoksia tosiaan sopisi toivoa: kaikki uskonto pois kouluista, se ei sinne kuulu.
Minun aikanani kansakoulussa kaikki aamunavaukset olivat sitä, kun joku luki raamatusta pätkän. Sitten veisattiin ja urkuharmooni soi. Tietenkin seisottiin rivissä käytävällä.
Että siinä mielessä, onhan kehitystäkin tapahtunut.
Vai että lapset haluaa? Samoin kuin niitä lauluja niihin piirrettyihin? (eli eivät)
Eikähän se ole niin, että uskovat aikuiset haluaisivat että lapset haluaisivat. Ja varmaan heidän lapsensa haluavat, kun on heille niin opetettu. Mutta hehän saavatkin sitä uskontoa kotoaan, joten halukkaat eivät joudu "elämään ilman".
Toisaalta myös nuo toiset kannat ovat hassuhkoja. Lainaus tuolta Kuoreveden koululta Maija Keskinen kun kommentoi:
"Omia mielipiteitä on voitava
tuoda avoimesti julki, esimerkiksi
haluan uskonnon pois
kouluista."
Tuossa on sellainen mielenkiintoinen paradoksi, että uskontohan on mielipide, joten jos sitä voi avoimesti tulla, sitä ei saada pois koulusta. (Omassa kompromississa myös ateismi on mielipide, jota pitäisi saada lisää kouluihin. Uskontoahan siellä on jo.) Ja toisaalta tuo kanta siitä että uskonto ei ole kouluun kuuluva asia on kiistatta mielipide, joten senkin pitäisi saada esittää.
Minusta uskonto ei ole yhteiskunnan asia, eikä siis koulunkaan asia. Tämä taas ei ole mitään uskonnon kieltämistä tai uskonnon vastustamista tai valinnanvapauden viemistä. Päin vastoin, tämä on nimen omaan kannanotto siitä että hallitus, järjestöt tai innokkaat apologeetat eivät omista mitään oikeutta päättää näistä asioista muiden puolesta eikä heillä siksi ole oikeutta asettaa itseään jalustalle, julistajaksi jolla on Auktoriteettiasema Totuuteen.
Ei tuossa mielestäni ole paradoksia, Maija Keskinen haluaa nähdäkseni systemaattisen uskonnontuputuksen (uskisaamunavaukset, joulukirkko jne.) pois koulusta, muttei aio kieltää muitakaan oppilaita ilmaisemasta mielipiteitään.
On eri asia saada vapaasti tuoda omia mielipiteitään esille ja systemaattisesti tuoda jotain mielipidettä esille koulun puolesta.
Ja tästä päästäisiin "kivasti" kreationistiseen saivarteluun siitä, onko opettajallakin lupa tuoda omia näkemyksiään esille? Ei koulun vaan omasta puolestaan. Silloin on oikeastaan aivan sama, mitä koulu sanoo. Oppilaat saavat kuitenkin oman osansa, jos sattuu sopiva maikka. Että "Julistuksellinen tavoite saavutettu."
Post a Comment