Magneettimedia ja Harwoodin holokausti-valheiden toistaminen

Täysin käsittämättömistä syistä universumi ei ole vieläkään pyyhkinyt Magneettimediaa pois internetistä. Ehkä parempi sananvapauden kannalta, kunhan sitä lukevat ihmiset osaavat harrastaa kriittistä ajattelua. Siellä komeilee monenlaista artikkelia, mutta tänään sain muistutuksen siitä miten pihalla ja metsään eksyneenä Magneettimedia pahimmillaan voi olla.

Viime vuoden kesällä julkaistu Punaisen Ristin viralliset asiakirjat paljastavat ”holokaustin” huijaukseksi
menee puhtaan valehtelun puolelle. Ja tuota sivua levitellään Suomessa rotupuhtain klikkauksin.

Siinä nimimerkki W on tulkinnut Punaisen Ristin papereita.

Pitkään salassa pidettyjen Punaisen Ristin asiakirjojen mukaan keskitysleirien kuolonuhrien kokonaismäärä oli vain 271 301 henkeä. Kuusi miljoonaa juutalaista ei kuollut, väite oli huijausta!

Aloitus sisältää artikkelin olennaisen sisällön. Mistä tuo luku 271 301 on saatu? Ensimmäisenä esitellään skannattua dokumenttia vuodelta 1984. Palaan sen sisältöön myöhemmin. Jos lukija vaivautuu kuljettamaan katseensa paperin alareunaan, niin hän näkee seuraavanlaisen tekstin:

Mitä tuo kryptinen sanasekamelska tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että paperi ilmoittaa, ettei siinä ilmoiteta leirissä kuolleiden kokonaismäärää. Tämä tärkeä yksityiskohta kannattaa pitää mielessä. Ei ollenkaan lupaava alku artikkelin pääväittämälle.


Sitten Magneettimedia esittelee toisen skannauksen. Sitä kutsutaan Punaisen Ristin "viralliseksi kuolonuhrien raportointilomakkeeksi."

Siinä esiintyy luku 271 301. Sehän on huomattavasti vähemmän kuin kuusi miljoonaa. Auschwitzissä olisi kuollut vain 52 389 ihmistä. Joten holokaustia ei tapahtunut. Huijausta! Punainen Risti sen todisti! On ne juutalaiset kieroja juonittel-- hetkinen! Bad Arolsenin kaupungissa sijaitsevan International Tracking Servicen arkistoista kaivettu lappu vuodelta 1979 näyttäisi luettelevan pelkästään leireillä rekisteröityjä kuolemia.  Sehän on aivan eri asia kuin kokonaissumma leireillä kuolleista.

Jos vertaat leirien lukuja sitä edeltävän paperin lukuihin, niin huomaat tuoreemman paperin lukujen olevan aina jonkinverran suurempia. Se johtuu siitä, että ITS on selvittänyt vuoden 1979 ja 1984 välillä lisää leireille kuolleiden kohtaloita. Siksi rekisteröityjen kuolemien määrä kasvaa tuoreemmassa dokumentissa. Siinä luku on kasvanut 271 301 henkilöstä 373 468 henkilöön. Juuri siinä samassa paperissa kerrotaan, ettei tuo luku tarkoita leireillä kuolleiden kokonaismäärää. Mitä tahansa rekisteröidyillä kuolemilla tarkoitetaan näissä papereissa, eivät ne selvästikään tarkoita kaikkia leireillä kuolleita.

And then there's this asshole.

Loput Magneettimedian artikkelista on alunperin pseudonyymi Richard Harwoodin (eli oikealta nimeltään Richard Verrall) kynästä. Hän kirjoitti Did Six Million Really Die? kirjasen. Teosta on kopioitu ja käännetty usealle kielelle. Sillä pyritään osoittamaan Punaisen Ristin auktoriteetilla, ettei juutalaisia kuollut miljoonittain järjestelmällisessä kansanmurhassa. Perusjuonena on väittää, että Punainen Ristin edustajat eivät löytäneet todisteita kansanmurhasta. Harwoodin tuotos perustui Punaisen Ristin isoon kolmiosaiseen raporttiin. Harmi vain, että Harwoodin tulkinnat raportin sisällöstä ovat ristiriidassa raportin sisällön kanssa.

Esim. tällainen tulkinta:

Tätä laajaa kolmiosaista raporttia tutkiessa on tärkeää huomata, että Kansainvälisen Punaisen Ristin edustajat eivät löytäneet mitään todisteita akselivaltojen miehittämän Euroopan keksitysleireillä tarkoituksellisesta juutalaisten tuhoamisesta. Koko raportin 1 600 sivulla ei kertaakaan mainita kaasukammioita. Raportti myöntää juutalaisten ja monien muidenkin ryhmien kärsineen sodan aikana rasituksia ja puutetta. Punaisen Ristin täydellinen vaikeneminen suunnitelmallisesta tuhoamisesta on kuitenkin täysin riittävä todiste kumoamaan myytin kuudesta miljoonasta.

Mutta itse alkuperäisen Punaisen Ristin raportin esipuheessa todetaan sivulla 6, ettei sitä ole edes tarkoitettu sellaisten väittämien vahvistamiseen. Raportissa käydään läpi pelkästään Punaisen Ristin komitean toimia toisen maailmansodan aikana ja jälkimainingeissa. Komitean tehtävänä ei ollut laskea kuinka monta ihmista kuoli sodan aikana. Raportissa ei käyty lävitse sotien kokonaiskustannuksia tai kaikkien maiden kokemia kuolemia.

From the outset it should be borne in mind that this Report, as its title indicates, attempts no more than a record of the Committee's work. A clear picture of the condition of war-victims in each country must not be looked for, nor yet a critical or legal study
of how far the terms of the Conventions have been observed. Likewise the Committee reports only on its own task and makes no attempt to give an account of the achievements of other organizations which worked to great purpose, inspired by the same ideals, and often in close co-operation with it, to mitigate the sufferings of war victims, To have a comprehensive picture of what has been accomplished by the Red Cross, the reports of the National Societies and the League must be read in conjunction with this present record.

Ja raportista löytyy kohtia, joita Harwood ei sitten millään tahtonut löytää sieltä. Kohtia joissa Punainen risti mainitsee keskitysleirit ja kuolemanleirit. Esim. raportin sivulla 641 on tällaista tekstiä. Lisää esimerkkejä Harwoodin valheista löytyy Peter Myersin kokoonpanosta. Se sisältää loput olennaiset skannaukset ja selittää missä kohtaa ja miten Harwood vääristeli raportin sanomaa.

Punaisen Ristin komitea toteaa, että saksalaiset estivät heitä tutustumasta useimpien leirien olosuhteisiin. Avustuspaketteja saatiin viedä joillekin leireille, jos Punaisella Ristillä oli valmiina vastaanottajan nimi. Ja sivulla 513:

"In its relief work for civilan populations, the ICRC paid special attention to the Jews. In Germany and the countries occupied by her, or under her domination, especially Hungary, Poland, Czechoslovakia, Rumania and Jugoslavia 1, no other  section of the population endured such humilation, privation and suffering. Deprived of all treaty protection, persecuted in accordance with the National-Socialist doctrine and threatened with extermination, the Jews were, in the last resort,  generally deported in the most inhuman manner, shut up in concentration camps, subjected to forced labour or put to death"

Muillakin sivuilla käytetään extermination tai extermination camps -sanoja juutalaisten kohtalosta. Joten Punainen Risti ei selvästikään olettanut keskitysleirien olevan vain tavallisia humaaneja työleirejä.

Näytän vielä hyvänä/pahana esimerkkinä miten Magneettimedian artikkelissa toistetaan Harwoodin epärehellistä menoa. Harwood esittää lainauksen raportin sivulta 646:

Esimerkiksi Slovakiassa, jossa Eichmannin apulainen Dieter Wisliceny oli syytettynä, raportti kertoo, että ”suuri osa juutalaisvähemmistöstä sai luvan jäädä maahan, ja ajoittain Slovakiaa pidettiin juutalaispakolaisten turvasatamana, erityisesti Puolasta saapuville. Slovakiaan jääneet ovat olleet verrattain turvassa elokuun loppuun 1944, jolloin alkoi nousu Saksan miehitystä vastaan. Vaikka on totta, että toukokuun 15. päivä 1942 voimaan astunut laki aiheutti tuhansien juutalaisten vangitsemisen, nämä ihmiset vietiin leireille, joissa elinolot ja ruoka olivat siedettäviä ja vangit saivat tehdä työtä palkkaa vastaan ehdoilla, jotka vastasivat lähes vapaita työmarkkinoita.”

Mutta itse Punaisen Ristin raportissa sivulla 645 - 646 on hieman enemmän sisältöä olennaisessa lainauksessa. Lihavoitu kohta on se mitä Harwood jätti jostain syystä pois:

:Slovakia. - Many thousands of Jews had been forced to leave the country and enlist in what was called" labour service", but which in fact seems to have led the greater  number to the extermination camps. At the same time, a large proportion
of the Jewish minority had permission to stay in the country,  and at certain periods Slovakia was even looked upon as ,a comparative haven of refuge for Jews, especially for those coming from Poland. Those who remained in Slovakia seem  to have been in comparative safety until the end of August 1944, when a rising against the German forces took place. While it is true that the law of May 15, 1942, had brought about the
internment of several thousand Jews, these people were held in  camps were the conditions of food and lodging were tolerabie, and wherè internees were allowed to do paid work on terms almost equal to those of the free labour market. In 1944, the
Jewish community had managed to secure an almost complete suspension of forced immigration towards the territories under German control.

Kappas vain. Punainen Risti kirjoitti juutalaisten päätymisestä tuhoamisleireille.

Jäljelle jää kaksi vaihtoehtoa: Joku on esittänyt Harwoodille valikoidusti leikatun version raportista VS Harwood on valehteleva petkuttaja.

Sinä saat itse päättää kumpi on todennäköisempi skenaario.

Eli jos näet jonkun linkkaavan vakavissaan tätä Magneettimedian artikkelia, tai toistavan sokeasti Harwoodin potaskaa, niin nyt osaat läimäistä häntä verbaalisesti pitkin digitaaliposkia.