eLife ja vertaisarvioinnin nopeuttaminen

Nature, Science ja PLoS One. Siinä julkaisuja jotka tunnetaan laadukkaina ja arvostettuina tieteellisen ja vertaisarvioidun tiedon lähteinä. Kilpailu lukijoista ja rahoituksesta on loppumaton kehä. Arvostus itsessään on merkittävä tekijä itse tutkijoille. Tutkijaryhmien tukirahapäätökseen kun voi vaikuttaa se kuinka monta paperia sen jäsenet ovat saaneet julkaistua näissä arvostetuissa julkaisuissa. Siinä mielessä systeemi on pielessä, sillä laadukas tutkimus voidaan ihan hyvin julkaista jossain alaansa keskittyvässä julkaisussa, mutta sen nimi on vain vähemmän tunnettu. Näin ainakin toitoteen niille lautakunnille, jotka päättävät tukirahoista. Ongelma tunnetaan nimellä luksusjulkaisu. Mutta se ei ole tämän kirjoituksen aihe.

Kaikkien saatavilla olevien julkaistujen paperien kirjo kertoo karua tarinaa: Huonosti tehty tutkimus pääsee jopa helpommon julkaistavaksi jossain maailman monissa pseudojulkaisuissa, mutta laadukkaan tutkimuksen julkaiseminen jossain laadukkaassa julkaisussa on aina haastavampaa.

Tutkijoille tuskaa aiheuttaa myös papereiden lähettely julkaisuihin, joissa ne voidaan hylätä ensimmäisinä päivinä, jolloin paperit lähetetään toiseen julkaisuun, jossa ne ehkä hyväksytään arvioitavaksi, mutta arvioinnin aikana kirjeenvaihtoa arvioijien ja tutkijoiden välillä eestaas, kunnes ehkä joskus paperi julkaistaan. Yksi arvioija tukee julkaisemista, mutta toinen sanoo ei. Tutkijoilta menee tähän prosessiin aikaa joskus jopa kuukausia. Se aika on pois apurahahakemusten laatimisesta (joka on nykyään jo toinen työ joillekin tutkijoille) plus kaikki muut paperisodat siihen päälle.

 Vertaisarviointi on yleisesti prosessina pitkä. Laskentatavat voivat antaa eri arvioita kestosta, mutta Kendall Powell laskeskeli keskiarvoksi n. 100 päivää Does it take too long to publish research? artikkelissaan. Arviointien kesto on keskimäärin vain lisääntynyt viime vuosina. Naturen kohdalla se on kasvanut 85 päivästä 150 päivään. PLoS ONEn kohdalla odottaminen nousi 37 päivästä 125 päivään.

 Näillä tiedejulkaisujen apajoille ilmestyy silloin tällöin uusia yrittäjiä. Eräs menestykseltä näyttävä uutuus on biologiaan keskittyvä open access eLife. Sen toimintaperiaate on lupaavalla tavalla näyte siitä millaiseksi moni muu julkaisu voi muuttua. eLife-julkaisun vertaisarviointia tehdään uudella tavalla.

Innovaatio on yksinkertainen. Arviointia tehdään yhteistyönä. Ei enää yksittäisiä ja ristiriitaisia arvioita eri tahoilta. Paperin kimpussa pyöritään porukalla. Ei enää arvioiden postittamista sinne ja tänne ja sama toisinpäin. Eli tutkija tai tutkijaryhmä saavat vain yhden päätöskirjeen. Ei enää yksittäisiä arviointiraportteja.



eLife pyrkii myös kohti arvostettuja julkaisuja. Se tarkoittaa hyväksymiskriteerien tiukentamista. Vuonna 2014 julkaistiin 26% arvioiduista papereista. 2015 vastaava luku oli enää 15,4%. Nature ja Science julkaisuilla se on alle 10%.


Sellaisenaan eLifen vertaisarviointi ei sovi kaikille mahdollisille tutkimuksille, mutta se on oiva keino parantaa joidenkin papereiden pääsyä tiedeyhteisön luettavaksi. Jään seuraamaan miten eLife jatkaa laatunsa parantamista. Se sai äskettäin jatkoa varten 22 miljoonan punnan suuruisen avustuksen, joten toiminta on varmistettu ainakin vuoteen 2022 asti. Tulevina vuosina tulemme siis näkemään tapahtuuko vastaavaa toimintatapojen päivittämistä muualla vertaisarvioinnissa.