Rapport ja Kriittiset kysymykset rokotteista

Rapportin joukkorahoitteinen artikkeli rokotekritiikistä keräsi tarvittavan summan kasaan! Kannoin siihen korsia 20 euron edestä. Tiedetoimittaja Jani Kaaro kirjoitti Rokoteskepsiksestä kriittisiin kysymyksiin – opetuksia toimittajille tekstin. Suosittelen lukemaan sen läpi kaikessa rauhassa.



 Sitten kirjoitan pari ajatustani tuosta tekstistä.


Kaaro kertoo erikoislääkärin kanssa käymästään keskustelusta. Aiheeksi tuli yllättäen lääkärin epäilemä rokotehaitta, mutta hän ei kehdannut puhua asiasta sen enempää toimittajan kanssa, koska:

Kai sinä tiedät, mitä tapahtuu, jos tällaisesta asiasta puhuu julkisesti? Joudut median ja bloggareiden hampaisiin. Sinut tuomitaan epäluotettavaksi ja työnantajakin hermostuu.

Tuo on aivan oikea huoli, sillä rokotehaittojen keskustelussa ääneen on päästetty ja nostettu kautta linjan vain niitä äänekkäimpiä ja innokkaimpia rokotepelottelijoita. Ne asialliset ja näyttöön nojaavat huolestujat jäävät jalkoihin. Heidän samaistetaan Age of Autism tai NaturalNews tai Wakefieldin kaltaisten huijareiden ortopedi Antti Heikkilän virhetietoa levittävän tasoiseksi ääneksi.

Eikä niin tarvitsisi tehdä, sillä rokotehaittoja varten on oma järjestelmä, jolla lääkärit ja hoitajat voivat ilmoittaa epäilemiänsä haittavaikutuksia eteenpäin. Kuten Kaaro muistuttaa kirjoituksessaan.

Kaaro mainitsee Tanskassa tapahtuneen tärkeän episodin. Kardiologi Louise Brinth kertoi televisiossa POTS ja CRPS-oireyhtymien yleistymeistä ja vaati asian tutkimusta. Se olisi ainoa keino selvittää oliko HPV-rokotteella ja näillä sairauksilla yhteys. Mutta julkisuudesssa Brinth leimattiin hörhöksi.

Tanskan Terveyshallitus teki kuitenkin selvityspyynnön. Euroopan lääkevirasto tutki asiaa ja kertoi, etteivät POTS ja CRPS olleet lisääntyneet HPV-rokotteen käyttöönoton jälkeen.

Mutta lääkeviraston raportti sai vastineen Brinthiltä ja Cochrane-keskukselta. Raportissa annettiin aivan liian vahva ja pelkistetty kanta HPV-rokotteen ja sairauksien yhteyteen. Eikä lääkeviraston raportista selvinnyt millä keinoin kantaan oikeasti oli päästy. Lääkeviraston toiminta oli ollut kaikkea muuta kuin läpinäkyvää. Se oli klassista Pahan lääketeollisuuden menoa.

Lääkeviraston paneeli ei ollut yksimielinen, mutta erimielisten lausuntoja ja perusteluja ei annettu julkisuuteen. Erimieliset halusivat lisätutkimusta. Paneelille tietoja antaneet tutkijat joutuivat allekirjoittamaan elinikäisen vaitiolosopimuksen. Paneelilla oli sidonnaisuuksia lääketeollisuuteen. Kaikki tuo on juuri sitä perseilyä, joka murentaa luottamusta lääke- ja rokotetutkimukseen. Näitä käänteitä lääkeviraston toimista ei näkynyt uutisoinnissa täällä Suomessa. Juuri niistä pitäisi keskustella enemmän, jotta rokotetutkimus olisi luotettavaa. Jotta tutkimuksen taso olisi korkea.