Saudi-Arabia ja muutoksen kevyt henkäys

New York Times esitteli artikkelissaan ajankohtaisia näkemyksiä Saudi-Arabian salaperäisestä maasta.  Tekstissä kerrotaan Ahmed Qassim al-Ghamdin kokemuksia. Mies työskentelee kuningaskunnan uskonnollisen poliisin riveissä. Hän on taistellut niin huumerikollisia kuin muita moraalittomaksi ja epäsiveiksi väitettyjä touhuja vastaan. Puritaanisuus on edellytys tuossa työssä. Miesten ja naisten elämistä yhteiskunnassa säännöstellään poliisien valvonnalla. Toimenkuvaan kuuluu ahkera länsimaalaistumisen ja sekularisaation vastainen taistelu.

 Työvuosien aikana al-Ghamdinin ajatuksiin pääsi kuitenkin luikertelemaan epäilyksiä ja vielä vaarallisempana uteliaisuutta. Hän perehtyi hieman tarkemmin koraanin kuvaileman maailman tapoihin. Ja huomasi, että profeetan elinaikana naiset ratsastivat kameleilla, mutta modernissa Saudi-Arabiassa he eivät saa edes ajaa autoilla. Miehet ja naiset olivat yhteisessä kanssakäymisessä kaupoissa, toreilla ja muutenkin meno oli avoimempaa profeetan elinaikana. al-Ghamdin ymmärsi sen mitä moni muukin historiaan perehtynyt oli hoksannut. Saudi-Arabian uskonoppineet julistivat arabien kulttuuria ainoana oikeana islamin muotona.

al-Ghamdin puhui avoimesti tiedotusvälineissä siitä miten hänen mielensä oli muuttunut. Hän toivoo kuningaskuntaan ns. maltillisempaa suuntausta. Kauppoja ei tarvitsisi sulkea rukousta varten, naiset saisivat ajaa autoilla, ja heidän tarvitsisi peittää kasvonsa vain jos oikeasti haluaisivat peittää kasvonsa. Esimerkkinä tästä a-Ghamdinin vaimo istui vieressä televisiostudiossa kasvot paljaana.

Reaktiot olivat ennakoitavissa. Mies uhkasi sheikkien asemaa ja kontrollia. al-Ghamdin kollegat kieltäytyivät puhumasta hänelle. Hän vastaanottaa vihaisia puheluita ja nimettömiä tappouhkauksia. Kodin seinät sotkettiin törkyteksteillä. Sheikit ovat vastanneet maltillisuuspuheisiin julistamalla al-Ghamdi tietämättömäksi mieheksi, jota kuuluisi tuomita ja rangaista.

 Ehkä jopa vähän kiduttaa. Kaikki klassisia reaktioita niissä tapauksissa, kun tietyt tahot itse tietävät, etteivät kykene perustelemaan näkemyksiään johdonmukaisesti tai mitenkään kestävillä perusteluilla.

al-Ghamdi pyysi ja sai aikaisen eläkkeen pestistään.

Uskonoppineiden tärkeät tahot ovat toitottaneet alusta lähtien, että moraaliin säilyminen edellyttää juuri heidän sanelemiensa sääntöjen noudattamista. Muuten seuraa irtosuhteita, aviottomia lapsia ja jopa koko yhteiskunnan romahtaminen. Mikä tavallaan olisikin totta. Jos papiston määräyksiä ei enää noudatettaisi kuningaskunnan vallalla, niin papisto menettäisi asemansa yhteiskunnassa. Se olisi vain papiston romahtamista, ei yhteiskunnan. Ja siksi siitä pitääkin varoittaa noin epäloogisilla palopuheilla. Ehkä joku on joskus vahingossa kysynyt heiltä esimerkkiä sellaisesta romahtaneesta yhteiskunnasta, jossa romahdus johtui heidän julistaman ei-islamilaisen käytöksen takia.

Kertomukset salafismista ja/tai wahhabismista yhtenä muslimien uskonsuuntauksena eivät ole suosittuja kertomuksia Saudi-Arabiassa. Syykin on melko yllättävä. Heidän mukaansa ei ole mitään wahhabismia. On vain yksi ainoa oikea islamin, joka sattuu olemaan wahhabistien tulkintojen mukainen islam. Menetelmä on tuttu monien uskonnollisten auktoriteettien temppu. Yleistämällä oma näkökulma useampien ihmisen näkökulmaksi saadaan oma näkökulma näyttämään isommalta ja tärkeämmältä. Saudi-Arabiassa koko sirkus pyörii johtohahmojen auktoriteettien varassa. Kuningas ja kuninkaallinen suku saavat tukea uskonnollisilta partamiehiltä. Uskonoppineet pidetään vallassa kuningaskunnan joukkojen ja virastojen voimin.

Ehkä joskus lähitulevaisuudessa Saudi-Arabia on kuningaskunta, jossa ihmisiä ei ruoskita tai teloiteta yhtä tieheään tahtiin ja yhtä kammottavista syistä kuin tänä vuonna.

Muutos edellyttää useampia ja äänekkäämpiä al-Ghamdin kaltaisia ääniä maassa. Ne äänet pääsevät paremmin kiertoon Twitterin, Facebookin ja muiden somesovellusten ansiosta. Aikaisemmin fatwoilla estettiin mm. radion ja television käyttö. Uskonoppineet huomasivat, että tarkkaan valvottuna tiedotusvälineet ovat myös yksi keino hallita seuraajia. Tiedonvälityksen lisääntyessä tämän sukupolven arabit ovat kuitenkin huomanneet mitä heidän maastaan puhutaan rajojen ulkopuolella. Eivätkä he osaa olla aina niin ylpeitä maastaan.

Myös moraalipoliisin ylilyönnit vihastuttavat tavallisia kansalaisia. Naisia retuutetaan poliisien toimesta julkisilla paikoilla, mikä ei sovi muiden miesten käsitykseen moraalista. He ovat myös lavastaneet kriitikoitaan kömpelöillä valokuvilla, joissa kriitikon eteen on aseteltu alkoholijuomia. Moraalipoliisin tempaukset ovat menneet niin ylilyönneiksi, että tänä vuonna hallitus vei heiltä pidätys- ja kuulusteluoikeuden. Näin moraalikyttien on tehtävä yhteistyötä oikeiden poliisien kanssa, jos he haluavat siveettömiä ihmisiä vankilaan. Tällainen muutos on tärkeä edistysaskel.

Joka tapauksessa Saudi-Arabia joutuu ottamaan jättiharppauksia päästäkseen sivistysmaiden joukkoon. New York Timesin toimittaja Ben Hubbard haastattelee useita perheitä Saudi-Arabiassa. He kertovat yksityisesti olevansa samaa mieltä al-Ghamdin kanssa, mutta sellaisia puheita ei saa esittää julkisesti kuningaskunnassa. Muutoksen on tultava kuninkaan suunnalta. Ei mistään muualta.

Muutos tekee myös entistä helpommaksi näin länsimaalaisten ei-muslimien kommentaareissa tajuta, että muslimien maailmassa on useita versioita siitä miten muslimien pitäisi elää. Yleistämisen ansaan kun astutaan aivan liian helposti oli äänessä sitten poliitikko, toimittaja tai blogisti.