Refuting Evolution 2, Jonathan Sarfati

Jonathan Sarfati on tuttu nimi kaikille niille, jotka ovat jossain vaiheessa joutuneet kosketuksiin nuoren maailman kreationistien kanssa (tästä lähtien YEC). Tehdään heti selväksi mikä hän on miehiään. Maa on vain 6000 vuotta vanha. Ihmiset ovat lähtöisin Aatamista ja Eevasta. Maailmanlaajuinen vedenpaisumus tapahtui 4500 vuotta sitten ja Nooan arkissa oli kaksi kutakin eläintä, kukin "lajinsa" mukaan. Evoluution opettaminen on syy kaikkiin maailman ongelmiin, jne.
Hän on ehkä tunnetuimman kreationistijärjestön suurimpia pamppuja. Answers in Genesis on julkaissut vinon pinon hänen kirjojaan. Lisäksi Sarfati on mukana Creation-lehden ja Techinal Journalin (ent. Creation ex nihilo technical journal) konsultti.

Mutta mihin tämä kirja on tarkoitettu? Amerikkalainen Public Broadcastin Service (PBS) esitti joitan vuosia sitten seitsemänosaisen ohjelmasarjan evoluutiosta. Nimenä oli tietenkin Evolution. Toinen syy on American Scientific-lehden teksti jossa käsiteltiin 15 kreationistien väitettä (15 answers to creationist nonsense). Sarfatin vastineet - kuten AS:n artikkeli - ovat online. Tässä kirjassa Sarfati esittää yksitellen asioita joita "tieteellinen yhteisö" ei haluaisi meidän tietävän. Iso, paha tieteellinen yhteisö, tuo kaikkien uskovaisten perivihollinen.

Kirjoitan näin aluksi ne hyvät puolet joita löysin tästä kirjasta.

1) Sarfati suosittelee etteivät kreationistit käyttäisi "se on vain mikroevoluutiota, ei makroa!"-argumenttia. Tärkeämpää olisi keskittyä muutosten laatuun, eli siihen tapahtuiko geneettisen informaation lisäystä. Tätä toistetaankin kirjassa noin sata kertaa. Se onkin koko kirjan kantava anti-evoluutioargumentti. Siksi suosittelen tätä kirjaa niille anti-evolutionisteille jotka esittävät "mikroa, ei makroa"-argumenttia vaikka sen onttous, tyhjyys ja turhuus osoitetaan miljoonalla eritavalla ja tarjoillaan takaisin rationaalisten perustelujen kera.

2) Kirjan lopussa on osio jossa listataan argumentteja joita kreationistien ei pitäisi enää tällä vuosituhannella käyttää. Joukossa on jopa suomalaisen Pekka Reinikaisen (YEC, KristillisDemokraatti, lääkäri) suosikkeja kuten; japanilainen Zuiyo-maru laiva poimi merestä kuolleen dinosauruksen, mammutin kokivat pikapakastuksen vedenpaisumuksen katastrofeissa, ja monta muuta.

3) Kokeilen keksiä jotain vielä kolmanneksi kohdaksi...

Entäs ne jutut joista Sarfati kirjoittaa vakavissaan? Tärkeimpänä on se, että evoluutiotiede on Jumalanvastainen. Kyllä. Kuka olisi uskonut. Tiedemiehet esittävät tieteellisiä selityksiä ilman yhtäkään mainintaa Jumalasta ja Raamatusta! Ja Sarfati vakuuttelee meitä kreationismin hyödyllisyydestä ja tieteellisyydestä kertomalla, että monet tieteen pioneerit olivat kreationisteja: Isaac Newton, James Clark Maxwell, Louis Pasteur, Joseph Lister, Raymond Damadian, jne. Valitettavasti tiedämme, että yksikään heistä ei käyttänyt Jumalaa missään kohtaa tieteellisiä selityksiään. Hekin olivat käytännössä metodologisen naturalismin "orjia". Tämä selittääkin miksi nykyään niin monet kristityt voivat tehdä tieteellistä tutkimusta. Metodologinen naturalismi rajoittaa tiedettä kuulemma aivan liikaa jättämällä pois kuvioista Jumalan eli havaitsemattomat ja testaamattomat mekanismit. Aivan kuin joku olisi joskus saanut aikaan tiedon lisäystä turvautumalla yliluonnollisuuteen. Keijut, menninkäiset, telepatia ja vaikka mitkä jumalat ovat osa sellaista tiedettä jossa ei ole mukana metodologista naturalismia. Kukaan ei estä kreationisteja tekemästä tieteellistä tutkimusta ilman metodologista naturalismia, mutta on turha valittaa, jos sellaiset paperit eivät kelpaa tieteellisiin julkaisuihin. Voi mitä syrjintää.

Eräs yleinen valitus on myöskin se, että evoluutio on olennainen osa Jumalan vastaista sotaa. Se on tapa päästä eroon uskonnosta. Valitettavasti evoluutioteoria on yhtä ateistista kuin meteorologia, geologia ja muut tieteelliset teoriat. Sama tieteellinen logiikka. Sama tutkimusmetodi. Sama jumalattomuus.

Sarfati käyttää tietenkin argumentteja jotka ovat parhaillaan erittäin noloja. Esim. evolutionistit ovat kuulemma hylänneet koivumittareiden käytön evoluution todisteena. Eli ei enää kuvia hyönteisistä puunrungoilla. Mitäh? Sarfati väittää teräksenkovaan, että koivumittarit eivät lepää päivällä puunrungoilla. Mikään ei taida taivuttaa hänen mieltä tämän asian suhteen, mutta kuvia elävistä koivumittareista puunrungoilla on saatavilla jos uskaltaa katsoa.

Se mikä tässä kirjassa ärsyttää eniten on tapa jolla Sarfati taivuttaa asioita omaksi edukseen. Nämä koivumittarit ovat kuulemma lavastettu koulukirjojen kuvissa (kiinnitetty neulalla puihin) ja joka tapauksessa ne ovat vain esimerkki luonnonvalinnasta. Koivumittarit pysyvät koivumittareina. Yada yada.
Tottakai se on esimerkki luonnonvalinnasta. Juuri niin asia on esitetty koulukirjoissa, joten Sarfati yrittää vääristellä asioita. Ja tottakai kuvat tehdään mahdollisimman helposti, sillä kuka hitto jaksaa odottaa, että tumma ja vaalea koivumittari sattuvat levähtämään lähekkäin saman puun rungolla. Eikä unohdeta, että linnut osaavat saalistaa muualtakin kuin puiden rungoilta, nimittäin myös latvastosta, oksista. Ei ole olemassa mitään taikamuuria joka estää lintujen pääsyn muualle kuin pelkille puiden rungoille. Nämä ovat niitä asioita joita Sarfatin kaltaiset kreationistit eivät voi ymmärtää.

Voisin kirjoittaa vielä lisää, mutta lähestyn vaarallisen lähelle itsemurhahimojani. Ei tee hyvää käsitellä näitä asioita liian pitkään vakavalla mielenlaadulla. Jatkan joskus toiste siitä miten kirjassa oleva tieto (vuodelta 2002) bakteeriflagellasta on auttamattomasti vanhentunut, miten Sarfati esittää virheellistä tietoa Ambulocetus-fossiilista, sytokromi c:n vertailu bakteerien, hiivan, vehnän, perhosen, kyyhkysen ja hevosen välillä osoittaa että niillä on melkein sama prosentuaalinen ero bakteerin sytokromi c:hen (64-69%), no shit sherlock?, ja viimeisenä se ihanan pahalta tuoksuva "ei uutta geneettistä informaatiota"-argumentti, eikä kertaakaan määritellä mitä geneettinen informaatio on tai miten sen muutoksia pitäisi mitata.

Noh. Kokeilen nyt välillä nauttia elämästä ja palaan sitten tämän pariin.