Avioliiton luonnollinen luonnollisuus

Väittely avioliiton merkityksestä ja tulevaisuudesta sukupuolineutraalissa muodossa jatkuu. Argumentointi hioutuu hienompaan suuntaan. Jopa se kuuluisa "Luonnotonta!" on saanut hienostuneemman muodon. Luonnosta löydetyt esimerkit samaa sukupuolta olevasta aktiviteetista nostetaan helposti esiin, kun joku toteaa homo/lesbopariskunnan olevan luonnotonta tai luonnonvastaista. Toki luonnottomuuteen vetoamisen täytyy olla jotain muuta, sillä muuten siitä ei saa toimivaa argumenttia. Tätä hiomista tapahtui äskettäin - missäs muualla - Vastustamme sukupuolineutraalia avioliittolakia -ryhmässä.

Pasi Turunen jalosti sen selkeästi:

avioliiton yhteydessä luontoon ei vedotakaan noin laajassa merkityksessä. Siinä mielessä argumentaatiovirhe on pfo-gay puolella, joka luo luonnollisuus argumenttia laajentamalla olkiukon ja käy bonobon raivolla sen kimppuun. En tiedä ketään vakavasti otettavaa avioliiton puolesta kirjoittavaa, joka viitatessaan luonnollisuuteen tarkoittaisi luonnollisuudella tuollaista lapsellista versiota. Siksi tämä luonnollisuuden käsitteen laajentaminen luonnossa vallitsevan rakennesuunnittelun teleologiasta yleiseen luonnossa esiintymiseen on olkiukko.

Ja vielä toiseen kertaan:

Avioliiton puolustajien argumentti ei ole: Homoutta ei esiinny luonnossa siksi se on luonnotonta ja väärin. Sen sijaan pro-gay leiri argumentoi jatkuvasti vetoamalla siihen, että homoutta esiintyy luonnossa siispä se on luonnollista ja meillä pitäisi olla laki samaa sukupuolta olevien avioliitoista. Argumentaatiovirhe on ilmeinen ja se on pro-gay leirissä.

Eli molemmat osapuolet tietävät miten siellä kaislikossa voi suhista sukupuolineutraalilla tavalla. Homoutta esiintyy luonnossa, mutta siitä ei voida päätellä onko suhina jonkinlainen argumentti avioliiton muuttamisen tai säilyttämisen puolesta. Pelkkä homoseksuaalisuuden faktuaalisuus luonnossa ei siis mitenkään tarkoita, että se olisi luonnollista merkittävällä tavalla. Sen sijaan perinteisen avioliiton puolustajat vetoavat teleologiaan, biologisten rakenteiden tarkoituksenmukaisuuteen. Elimiä on tarkoitettu käytettävän tietyllä tavalla. Poikkeava käyttö on moraalisesti tuomittavaa.

Turunen jatkaa:

Jos sanon, että "silmä on sitä varten, että sen avulla ihminen näkee. Näkeminen silmillä on siis luonnollista" ei tässä ole mitään virhepäätelmää. En vetoa yleisesti siihen mitä luonnossa tapahtuu. Kyse on siitä, että on tunnistettu silmän tarkoitus ja siitä tehdään johtopäätöksiä. Edellisen perusteella voin myös päätellä, että ei ole luonnollista puhkoa ihmisiltä silmiä, vain koska luonnossa esiintyy olentoja joilla ei ole silmiä lainkaan. Tai voin sanoa, että sydämen luonnollinen tarkoitus on kierrättää verta eikä moottoriöljyä. On oikein, että ihmisille tehdään verensiirtoja muttei öjynvaihtoja. Öljynvaihto ihmiselle olisi luonnotonta.

Tästä päädytään siihen miten ihmisten sukupuolielimiä on tarkoitus käyttää. Ja näin avioliittolakiin tarkoitettu keskustelu muovautuu jälleen siihen mitä avioparien pöksyistä löytyy. Turunen esittelee vielä havainnollistavan esimerkin ajattelusta:

voin käyttää veistä ruuvimeisselinä, siis eri tarkoituksen kuin mihin se on tarkoitettu (usein sillä seurauksella, että veitsi menee pilalle), jolloin käytän veistä vastoin veitsen "luontoa", tai olla käyttämättä veistä lainkaan ("selibaatti"). Se ei muuta veitsen alkuperäistä käyttöttarkoitusta, eikä estä minua ymmärtämästä mikä on veitsen käyttötarkoitus. Siitä, että veitsen käyttötarkoitus on tiedossa ei myöskään seuraa velvollisuutta käyttää veistä. Samoin vanha veitsi, joka ei enää täytä veitsen alkuperäistä funktiota on edelleen veitsi, jonka käyttötarkoitus on sama. Tämä oikea ja oikein ymmärretty luonnossa vallitsevaan rakennesuunnitteluun ja teleologiaan vetoaminen ei siis johda niihin absurdeihin johtopäätöksiin joihin viittaat.

Homo sapiensin elimillä on siis jokin oikea rakennesuunnitelma, jonka mukaan elimiä pitäisi käyttää. Parisuhteessa elävien ihmisten suhde supistetaan sukupuolielinten toimintaan. Turha höpistä tunteista, liitoista, runoudesta, kiihkosta, huumasta, tukemisesta, uhrautumisesta rakkaan puolesta, eriarvoisesta kohtelusta yhteiskunnassa. Nyt edetään petipuuhilla. Niiden yhteensopivuudesta päätellään mikä on avioliiton perimmäinen olemus. Tästä sitten rajataan se mitä avioliitto on ja minkälaiset ihmiset siihen pääsevät.

 Hieman erikoisesti Turunen on mielissään siitä, että tuolla rakennesuunnitelmalla päästään eroon Raamattuun vetoamisesta. Pyhän kirjan lainauksien esittämisen sijaan argumentoijalla on käytössään biologiaan ja filosofiaan perustuva näkökulma. Näin avioliiton puolustaminen säilyy sekulaarilla areenalla.

Teleologian ja rakennesuunnittelun mukaan ottaminen ei siirrä meitä pois sekulaarilta alueelta. Päin vastoin se auttaa meitä argumentoimaan sekulaarissa ympäristössä veotamatta teologiaan tai erityiseen uskonnolliseen ilmoitukseen, kuten Raamattuun. Juuri tästä lähtökohdista käsin luonnon oikeuden teoreetikot ovat luonnonoikeudellista ajattelua kehittäneet. 

Miten sitten tuo "Luonnotonta!" saadaan tähän sekulaariseen ja biologiaa tarkastelevaan muottiin?  Avioliittolain muutoksia vastustetaan toteamalla, että avioliiton olemukseen kuuluu lisääntyminen. Siksi lisääntymisen biologia määrää mitä avioliitto on. Parisuhde muutetaan sukupuolielinten funktionaalisuudeksi. Se on outoa, mutta erittäin suosittua argumentaatiota.

Uskon Puolesta -blogissaan Turunen selvittää lisää:

Avioliittolaki ei voi olla sukupuolineutraali, koska avioliitto ei sitä ole. Niinpä samaa sukupuolta olevien parisuhteista ei edes lainsäädännöllä tule avioliittoja niin kuin ei palloista tule kuutioita vain koska voisimme käyttää niistä innovatiivista termiä ”kulmaneutraali ympyrä”, tai vaatimalla edistyksellisen tasa-arvon nimissä kaikkia geometrisia kuvioita käsiteltävän ikään kuin niiden keskinäisillä eroilla ei olisikaan mitään merkitystä geometrialle.

Jotta avioliittolaki saataisiin turvaan sukupuolineutraaliudelta on tehtävä hieman perustelujen linjaamista. Avioliittolaki on selkeä sisällöstään. Siihen tehtävät muutokset eivät muuttaisi avioliiton edellytyksiä edes lisääntymisen ja biologian suhteen, sillä *parempi istua alas jos olet perusarvojen kannattaja* avioliittolaissa ei ole momenttia tai pykälää siitä miten avioparin on käytettävä sukupuolielimiään lisääntymisessä.

Tiedän! Shokki ja yllätys. Se ei tietenkään estä filosofista sapelinkalistelua avioliiton olemuksesta. Avioliiton nyt vain täytyy olla riippuvainen lisääntymisestä, sillä se on ainoa keino jolla saadaan luonnollisuuden ylistys mukaan argumentaatioon.

 Mikä sitten muuttuisi tuossa avioliittolaissa?

Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.

Korvattaisiin tällä:

Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.

Rajoitukset iästä ja lähisukulaisuudesta sekä kaksinnaimisesta jäisivät voimaan. Esteiden tutkintaa ei poisteta. Joidenkin mielestä tämä muutos riittää pyyhkimään avioliiton merkityksen. Se tarkoittaisi jotakin kamalaa, mutta mitään tarkkaa selvitystä seuraamuksista ei osata sanoa. Mikä muuttuisi heterosuomalaisten avioelämässä huonompaan suuntaan? Siis muuten kuin suomalaisten sukupuuttoon päättyminen.

Myönnän, että minulla on vaikeuksia ymmärtää miten tuo teleologia ja rakennesuunnitelmat saadaan yhdistettyä avioliiton määritelmään. Ihmisten lisääntyminen on onnistunut, ja onnistuu, hienosti siellä avioliiton ulkopuolellakin. Jatkan opiskelua.