Islam on ongelma, islam on ratkaisu, osa 1

Islam on pitkään ollut räjähdysherkkä aihe myös internetin puolella. Siihen liittyvät kommentit ovat enimmäkseen suurta tunteiden paloa islamin lähestyvästä maailmanvalloituksesta ja sen uhasta länsimaiselle demokratialle. Loistava esimerkki tällaisesta paniikista on Terhi Kiemunkin Kun ”unelma” on saavutettu, on myöhäistä katua -kirjoitus. Siinä islam on monoliitti, joka murskaa alleen kaiken muun.

Kun Suomeen on tunkeuduttu ja kansa alistettu - kun vääräuskoiset on tapettu - naiset ja lapset raiskattu, moskeijat on pystytetty ja demokratia kukistettu, kysyn teiltä jotka tämän halusitte, samoilla sanoilla joilla minulta on tivattu: ”Hävettääkö? Pyydättekö anteeksi?” Olen pahoillani, silloin se on myöhäistä.

Itse olen mielelläni juuri näitä paheksuttuja mädättäjäsuvakkeja JA olen valmis vastustamaan vääräuskoisten tappamista sekä demokratian kukistamista. Joten näillä näkymin Kiemunkilla on hieman harhaanjohtava kysymystenasettelu.

Yhdessä kohtaa Kiemunki on oikeassa eräässä asiassa kirjoituksessaan. Toisin kuin moni twiittaaja ja nettikommentaattori on viime aikoina kirjoitellut, mielestäni islam liittyy terrori-iskuihin. Se ei ole ainoa tekijä niiden taustalla, mutta se on merkittävä tekijä. Uskonto voi toimia verhona kaikelle sille raivolle, epätoivolle ja halulla satuttaa muita ihmisiä. Siellä koraanilainausten ja Muhammedin ylistämisen seassa ovat myös ne sosiopoliittiset tekijät, jotka ovat lopulta ajaneet muslimin tekemään terrori-iskuja.

Mitä niin kovin moni nettikirjoittaja ei näytä ymmärtävän on se, että islam on sekä ongelma että ratkaisu. Tuon ratkaisun löytäminen ja soveltaminen vaatii meitä näkemään islamin monipuolisempana kuin sitä nykyään esitellään. Meidän ei sovi pyyhkäistä pöydän alle jihadistien kirjoituksia ja propagandavideoita, aivan kuin niitä ei olisi olemassa. Näin jätämme radikalisaation kohteet vaille aineistoa, jolla he voisivat nähdä jihadistien virheet.

Tarkastelen ensin tapauksia, joissa uskonto on erottamaton tekijä jossain vahingollisessa ilmiössä.

Islam sanan taakse asettuvat niin nykyisen terrorismin kannattajat kuin sen vastustajat sekä sen uhrit. Uskontona islamista saadaan yhtä monia suuntauksia ja tulkintoja kuin kristinuskon variaatioista. Tämän monipuolisuuden ansiosta/takia maailmalla onkin toistuvasti surullisia uutisia siitä miten muslimi teloittaa muslimia, kun toinen tuomitaan väärällä tavalla uskovaksi tai palvontaa on tehty jostain perimätiedosta poiketen. Näissä kohdin tuomioita perustellaan nimenomaan uskonnollisin puhein ja tekstein. Teloitusten kohteita haetaan ja perustellaan kohteiden uskonnollisella vakaumuksella. Eikä siis pelkän kansalaisuuden perusteella.

Jumalanpilkka liittyy olennaisena osana sitä ongelmaa joka voi nousta islamista. Siinä missä länsimaissa jumalanpilkasta on hiljalleen päästy eroon uhrittomana rikoksena on tilanne aivan eri vaikkapa Pakistanissa. Siellä on Allahia puolustamaan noussut konservatiivisten lakimiesten joukko nimeltään Khatm-e-Nubuwwat. Seuraukset ovat karmeita ihmisoikeuksien kannalta. Reutersin FaithWorld kertoo tarkemmin miten tilanne on muuttunut pahaksi. Väki on huomannut miten helppoa on syyttää naapuria, sillä todistusaineistoksi ei vaadita sormenjälkiä, nauhoitteita, kirjoituksia. Riittää että tarpeeksi moni todistaja väittää syytetyn sanoneen jotain pahaa profeetasta.

Jumalanpilkkasyytteet ovat nousseet hurjasti. Rangaistusta kovennettiin entisestä vankeudesta ja mahdollisesta kuolemantuomiosta pelkkään kuolemantuomioon.  Eikä syytteeseen käytännössä enää vaadita Allahin tai profeetan känsävarpaista vitsailua. Lakimiehet tulevat paikalle pelkästä jumalanpilkkalain kritisoimisesta. Kuin Kafkan painajainen, mutta tappavampi. Poliisien kädet ovat täynnä, joten he ovat vaatimassa tutkinnan suorittajaksi vain vanhempia konstaapeleita. Näin kynnys viedä tapauksia eteenpäin nousisi. Ja muutenkin he ovat toitottamassa kansalaisille, ettei itse jumalanpilkkalain kritisoiminen ole laitonta.

Pakistanin vankilat ovat täyttymässä kuolemantuomioitaan odottavista vangeista. Tuomio on tullut jumalanpilkasta. Khatm-e-Nubuwwat toiminnan aloittamisen jälkeen 15 vuotta sitten tapausten vuosittainen määrä on kolminkertaistunut. Vuonna 2014 niitä oli 336. 1946 - 1987 vuosina jumalanpilkasta murhattiin tavallisen kansan käsissä vain kaksi ihmistä. Kovemman lain astuttua voimaan vuonna 1987 nousi joukkohysterian aiheuttamien uhrien määrä. Siitä lähtien vuoteen 2014 asti on lakitupien ulottumattomissa teloitettu jo 57 ihmistä jumalanpilkasta.

Ja pienenä kuriositeettina Pakistanin virallisen linjauksen mukaan jumalanpilkka on rikos, josta ei voi edes saada armahdusta. Mikä onkin aiheuttanut hämmennystä uskonoppineiden kesken kulissien takana, sillä arvovaltainen mufti oli linjannut vuonna 2003 askeleet joita pitkin jumalanpilkasta tuomittu saa itselleen armahduksen.

Jumalanpilkka on lakina sieltä huonoimmasta päästä lakeja. Vielä karmeampaa on se, että aikuiset ihmiset ovat oikeasti antamassa siitä kuolemantuomioita. Pakistanissa se on vyyhti poliitikkojen ja uskonoppineiden (usein sama asia) valtapeliä, mutta jälleen olennaisena osana palapeliä on islam.


Pakistanista pääsemmekin Skotlantiin. Glasgowin kaupungissa tapahtui kauheita pääsiäisen alkupuolella. Muslimi joutui uskonnollisen hyökkäyksen kohteeksi. 40-vuotias Asad Shah oli muuttanut Skotlantiin Pakistanista. Hän oli sieltä syvästi uskonnollisesta päästä muslimispektriä, mutta sieltä hyväksyvästä ja yhteiseloa korostavasta päästä, eli Ahmadiyya -islamliikeen suunnalta. Heitä vainotaan Pakistanissa ja muuallakin muslimimaailmassa. Vainoajina ovat ne äärilinjan jihadistit ja islamistit. Amhadiyya kun korostaa rauhanomaista eloa ja islamkritiikkiin on vastattava kynällä, eikä rynnäkkökivääreillä. Vääräuskoisuuteen perustuvaa vainoa tehdään, koska he uskovat liikkeen aloittaja Mirza Ghulam Ahmad olevan profeetta. Koska profeetta Muhammedin pitää olla se viimeinen profeetta eivät Ahmadiyya-liikkeen uskovaiset voi olla heidän silmissään aitoja muslimeita.

Asad Shah toivotti asiakkailleen hyvää pääsiäistä. Jopa facebook-sivullaan hän kirjoitti vain hyviä asioita kristikunnan suuntaan. Shah oli pidetty ja arvostettu hahmo lähiössään, jossa hän pyöritti kulmakauppaansa. Kunnes 32-vuotias muslimi puukotti ja talloi hänen päänsä liikkeen lattialle. Epäilty pidätettiin nopeasti ja on kuulusteltavana. Poliisi neuvoi Shahin perhettä pysymään poissa julkisuudesta, sillä he voivat olla uusien iskujen kohteena.


Poliisin tulevat lausunnot paljastavat lopulta oliko Shahin kuolema uskonnollisen vainon syytä. Alustavien tietojen mukaan murhaaja matkusti pitkän matkan päästääkseen Shahin luo. Kyseessä ei siis ollut satunnainen kohtaaminen tai tavallinen pieleen mennyt kaupan ryöstö.

Skotlannissa on menossa valtataistelu vanhoillisten änkyämuslimien ja modernissa maailmassa elävien muslimien välillä, kertoo The Herald lehti. Kiistan kohteena on Skotlannin suurimman moskeijan imaami Habib ur Rehman.

Rehman kehui murhaaja Mumtaz Qadrin olevan "aito muslimi" ja vertasi häntä ranskalaiseen vastarintaliikkeeseen toisen maailmansodan aikana. Pakistanilainen Qadrin tappoi kuvernööri Salman Taseerin, joka oli argumentoinut jumalanpilkasta syytettyjen kristittyjen oikeuksien puolesta. Qadrin oli Taseerin henkivartija. Hänen pidätettiin ja sadat pakistanilaiset uskonoppineet ylistivät kuvernöörin murhaa. Qadri on kertonut vankeudessaan miksi tappoi kuvernöörin. Perusteluna oli jumalanpilkkalain kritisoiminen ja kristittyjen puolustaminen. Qadri teloitettiin helmikuussa 2016. Hautajaisiin saapuineiden määrän arvioitiin liikkuvan kymmenissä tuhansissa. Jonkinlaisen käsityksen miestä ylistävien määrästä saat tämän googlekuvahaun kautta.

Takaisin Skotlantiin. Imaami Rehmanin kommentit Qadrista tulivat muidenkin tietoisuuteen. Ja siitäkös alkoi kohu. Tavalliset skotlantilaiset muslimit ovat tuomitsemassa imaamin kirjoittelun. Heille hiljaisuus ei ole vaihtoehto, sillä imaamin kirjoittelun hyväksyntä on merkki radikalisaation hyväksymisestä. Sitä ei haluta tapahtuvan yhteisössä.

Viimeisenä esimerkkinä Kanadassa Quebecin provinssissa käyty keskustelu sananvapauden ja uskonnon suhteesta. Kyseessä on Quebecissä säädetty ja melkein voimaan äänestetty laki 59. Siinä suojellaan ihmisiä vihapuheelta. Alkuperäisenä tarkoituksena oli säätää työkalut, joilla ihmisoikeusjärjestöt (varsinkin Quebecin ihmisoikeuskomissio) voisivat tehdä rikosilmoituksia ihmisten sortamiseen käytettyä vihapuhetta vastaan. Sitä edeltävä laki kun sallii vastaavan vain yksityishenkilöille. Eli periaatteessa ihan jees, kunhan sananvapautta ei lähdetä rajoittamaan laajentamalla käsityksiä siitä mikä on vihapuhetta. Eli vihapuheena pysyy väkivaltaan yllyttäminen.

Tosin käsittelyn aikana lainsäätäjät saivat kuulla joidenkin muslimiyhteisöjen edustajilta, että vihapuheeksi pitäisi sisältyä myös uskontojen kritisoiminen. Imaami Salam Elmenyawi edusti Montrealin muslimeja. Hän argumentoi parlamentaarikoille, että uskonnon kritisoiminen ja pilkkaaminen oli samalla hyökkäys muslimeja vastaan yksilöinä. Puheenvuoro aiheutti reaktoita parlamentaarikoissa, sillä he luulivat jonkinlaisen käännösvirheen olevan kommunikaation este.



Onneksi lopullinen kaneetti imaamilta oli se, ettei ehdotettua lakia 59 tarvita, sillä nykyinen lainsäädäntö riittää.

Imaamin puheet kuultiin myös muslimiyhteisöissä. Ja sieltä kuului muslimien vastalauseita jumalanpilkkaan liittyen. Professori Salim Mansur huomautti monien muslimien tulleen Kanadaan pakoon sananvapauden rajoituksia.

As a Canadian, I know the values of freedom and democracy are indispensable for the world of Islam if it eventually makes the transition from closed to open society. These values, especially freedom of speech, have to be vigorously defended and taught to immigrants from Muslim countries to embrace as citizens of a liberal democracy.

Seuraavassa osassa pohdintoja ratkaisuista.