Tapsan tahdit ja tuleva perheiden mureneminen

Edit: Puolimatkan kirjoitus on poistettu Uusi Suomi -sivulta, mutta se on luettavissa Seurakuntalainen.fi sivulla.

Professori Tapio Puolimatka purkautui tunteistaan Uusi Suomi -blogissaan. Tuo tunne on huolestuminen. Huolestuminen lasten tulevaisuudesta. Avioliittolain muuttaminen sukupuolineutraaliksi tuhoaa niin monta asiaa heidän elämässään. Seuraavan sukupolven on vartuttava yhteiskunnassa, jossa ei enää välitetä perheen yhtenäisyydestä. Puolimatka luettelee useita uhkakuvia uuden avioliittolain tuomasta heikommasta tilanteesta. Tuttuun tyyliin Tapsa turvautuu tutkittuun tietoon:

Yhteiskuntatieteen tutkimustulokset antavat aihetta uskoa, että lasten pahoinvointi tulee lisääntymään lain seurauksena. Yksi yhteiskuntatieteen kaikkein vahvimmin todistetuista tosiasioista on, että lapsen paras koti on biologisen äitinsä ja isänsä eheässä avioliitossa. Biologisen isänsä ja äitinsä kodissa kasvaneilla nuorilla aikuisilla on vähiten ongelmia ainakin seuraavilla ulottuvuuksilla: (a) terveys, kuolleisuus ja itsemurhariski, (b) tunne-elämän terveys (ahdistuneisuus, masennus), (c) huumeiden ja alkoholin käyttö, (d) rikollisuus ja pidätykset, (e) köyhyys, (f) koulutus ja työelämään osallistuminen, (g) seksuaalisen identiteetin kehitys, teiniraskaudet, avioliiton ulkopuoliset raskaudet, altistuminen seksuaaliselle hyväksikäytölle, (h) avioerojen määrä. (Marks 2012: 735−736.)

 Viitteenä se tuttu Loren Marksin Same-sex parenting and children’s outcomes: A closer examination of the American psychological association’s brief on lesbian and gay parenting paperi.

 Tapsan tulkinta on hieman outo. Lasten pahoinvointi tulisi muka lisääntymään siitä, että samaa sukupuolta oleville pareille tarjotaan mahdollisuus yhtä hyvään turvaan ja oikeuksiin yhteiskunnan lakipykälissä kuin muille heteropareille. Marksin vertailussa selvisi, että parasta lapsille olisivat vanhemmat, joilla on vakaa ja eheä avioliitto. Ja tuollaista vaihtoehtoa ei ole aikaisemmin tarjottu sateenkaariperheille. Yhteiskuntaamme muutetaan kohti tuota parempaa tilannetta tällä uudella avioliittolailla. Joten miten ihmeessä nais- ja miesparien lapsien elämä hankaloituu siitä, että heidän vanhempiensa elämä helpottuu Suomessa? Tähän en sitten millään kirveellä, sorkkaraudalla tai vainukoiralla saa vastausta Aito Avioliitto -väen suunnalta.

Kaikkein olennaisinta Marksin paperissa on kuitenkin se mitä paperista ei voi päätellä. Perheiden vertailusta ei voida vielä päätellä toisten perhemuotojen paremmuutta. Kuten Ilkka Salo muistuttaa blogissaa; Marks itse toteaa sen siellä paperissa:

We now return to the overarching question of this paper: Are we witnessing the emergence of a new family form that provides a context for children that is equivalent to the traditional marriage-based family? Even after an extensive reading of the same-sex parenting literature, the author cannot offer a high confidence, data-based “yes” or “no” response to this question. To restate, not one of the 59 studies referenced in the 2005 APA Brief (pp. 23–45; see Table 1) compares a large, random, representative sample of lesbian or gay parents and their children with a large, random, representative sample of married parents and their children. The available data, which are drawn primarily from small convenience samples, are insufficient to support a strong generalizable claim either way. Such a statement would not be grounded in science. To make a generalizable claim, representative, large-sample studies are needed—many of them (e.g., Table 2).

Ehkä paremmalla ja kattavammalla jatkotutkimuksella tuollaista voidaan vihdoinkin päätellä. Mutta toistaiseksi tutkimuksen valossa ei voida julistaa sitä mitä Puolimatka on niin useasti vihjaillut kirjoituksissaan.

Miten Tapsa sitten kuvittelee tuon perheiden pahoinvoinnin lisääntyvän sukupuolineutraalin avioliittolain aikana?

Miten sitten uusi avioliittolaki vaikuttaa lapsen asemaan?

No niin! Nyt päästään asiaan!

Määrittelemällä avioliitoksi samaa sukupuolta olevan parisuhteen, jonka rakenne aina erottaa lapsen joko biologisesta isästään tai äidistään, uusi avioliittolaki lähettää perheen yhtenäisyyttä hajottavan viestin, jonka mukaan lapsi ei välttämättä tarvitse isää tai äitiä.

Välittämättä avioliittolaista se laki on kuitenkin tarkoitettu aikuisille, jotka ehkä voivat myös hankkia lapsia avioparina. Suomen lait ovat jo sallineet lapset samaa sukupuolta oleville pareille (jopa ennen rekisteröityjä parisuhteita), joten Puolimatkan ja matkakumppaneiden varoituksien olisi pitänyt toteutua jo ennen sukupuolineutraalia avioliittolakia. Yhteiskuntamme on jo hyväksynyt vuosien ajan, ettei lapsi tarvitse isää tai äitiä. Olen melko varma siitä, että AA-väki ymmärtää tämän, mutta kamppailussa on keskityttävä nykyiseen viholliseen. Korjaan. He keskittyivät siihen viholliseen, mutta hävisivät kamppailun. Kuten vuoden kuluttua tapahtuu uuden avioliittolain astuessa voimaan.

Sukupuolineutraalin oletuksen mukaan sukupuolten toisiaan täydentävyydellä ei ole merkitystä, vaan mies ja nainen − isä ja äiti − ovat korvattavissa. Riskinä on se, että kun yhä useammat ihmiset omaksuvat nämä epätodet käsitykset, heidän sitoutumisensa lastensa kasvattamiseen heikkenee ja perheitä hajoaa. Perhe-elämän yhtenäisyyden ja vakauden heiketessä lasten pahoinvointi lisääntyy.

Tämä on siis se suuri yhteiskuntakoe, joka uhkaa lapsiperheitä. Vanhemmat eivät enää välitä lapsistaan, koska homot pääsevät naimisiin. Jätän lukijan omien synapsien pääteltäväksi onko uhka millään tapaa realistinen. Itse en onnistunut näkemään sitä sellaisena.

Mitäpä olisi Tapsan teksti ilman veikeää vertausta. Naimisiin menevät parit eivät enää elä entiseen tapaan sitovassa suhteessa, koska:

Avioliitosta tuli tämän lain myötä sitovuudeltaan muita yhteiskunnallisia sopimuksia heikompi: putkimiehen kanssa tehtyä sopimusta ei voida purkaa ilman perusteita, avioliiton sen sijaan voi.

Voiko pelkkä lain muuttaminen oikeasti muuttaa perheiden haluja pysyä yhdessä tuolla tavalla? Puolimatkan mukaan voi. Avioliittolain muutoksien huonot seuraamukset nostetaan pöydälle avioerojen helpottamisen muodossa.

Tämän takia avioliiton muuttaminen sukupuolineutraaliksi on myös erittäin haitallista.

Avioliittolain eroamista koskevan muutoksen ajateltiin helpottavan vaikeiden, usein väkivaltaisten avioliittojen purkamista ja jättävän muut avioliitot ennalleen. Toisin kuitenkin kävi. Kun puolison hylkääminen lainmuutoksen myötä tuli juridisesti helpommaksi, tuli eroaminen lain opetusvaikutuksen seurauksena myös psykologisesti ja sosiaalisesti hyväksyttävämmäksi.

Puolimatka päättää kirjoituksensa näiden neljän uhkakuvan muodossa:

Sukupuolineutraali avioliittolaki murentaa pohjaa ainakin neljältä keskeiseltä avioliittonormilta:
(1) Uusi avioliittolaki murentaa pohjaa periaatteelta, että avioliiton tehtävänä on suojella äidin, isän ja lasten kolmoissidosta ja tehdä lapselle mahdolliseksi kasvaa biologisen isänsä ja äitinsä hoidossa.
(2) Sukupuolineutraali avioliitto murentaa sukupuolten toisiaan täydentävyyden periaatetta sekä puolisoiden että heidän hoidossaan kasvavien lasten kannalta.
(3) Uusi avioliittolaki vie pohjaa moraaliselta vakaumukselta, että lapset ovat itseisarvoisia olentoja. He eivät ole vanhempiensa tarpeita palvelevia keinotekoisia tuotteita, joihin vanhemmilla on oikeus. 
(4) Sukupuolineutraali avioliittoajattelu murentaa pohjaa normilta, jonka mukaan avioliitossa on keskeisesti kyse lasten hyvinvoinnista ja vasta toissijaisesti aikuisten haluista ja tarpeista.
Näin sukupuolineutraali avioliittolaki vie pidemmälle sitä avioliittokäsityksen muutosta, joka alustavasti näkyi jo avioerolain muutoksessa. Heikentämällä avioliiton vakautta se lisää lasten pahoinvointia.

Jäämme odottamaan tuota luvattua perheiden pahoinvoinnin lisääntymistä. Onneksi meillä on vuosi vuodelta lisää yhteiskuntakokeita tuolla maailmalla, kun avioliittolakeja muutetaan eri valtioissa sukupuolineutraaliksi.