Uskonnollisten tunteiden loukkaamisessa

Maailmalta kantautuu kummallisia uutisia tunteiden loukkaamisesta. Käyn läpi kaksi esimerkkiä. Ensimmäinen tapaus tulee itänaapurimme puolelta.

Venäläinen ateisti Viktor Krasnov kirjoitti internetin verbaalisissa väänneissä uskonnosta vuonna 2014. Krasnov kirjoitti Raamatun olevan kokoelma juutalaisten taruja ja kokonaan potaskaa. Hän totesi loppuun, ettei Jumalaa ole. Nettikirjoittelun vastapuoli ei tykännyt lukemastaan. Eikä se kirjoittelu minunkaan mielestä ollut edes keskitasoa.

Hieman myöhemmin Krasnov löysi itsensä odottamassa tuomiotaan oikeussalissa. Häntä syytetään ortodoksiuskovaisten tunteiden loukkaamisesta. Rikoksesta jäi selkeät jäljet internettiin. Kovin mahdollinen rangaistus on peräti vuoden verran vankeutta. Ennen oikeudenkäynnin aloittamista Krasnov lukittiin kuukaudeksi psykiatriselle osastolle, jotta hänen mielenterveyttä päästiin arvioimaan. Hänet todettiin täysjärkiseksi. Toisin kuin Venäjän oikeuslaitos.

Krasnovin tapaus todistaa miten vaarallista uskonnollisten tunteiden suojelu on. Paperilla se voi vaikuttaa olevan hyvä laki. Ymmärrän kyllä, jos väki kokee tulleensa loukatuksi uskontonsa vastaisen tekstin lukemisesta. Mutta pelkän nettikirjoittelun, joka ei edes kohdistunut suoraan yksityishenkilöön, tuomitseminen oikeusasteissa asti ei mitenkään sovi oikeustajuuni. Tuomarien aikaa ei saisi tuhlata tapahtumilla, joista ihminen selviää jättämällä lukematta joitain netin kommenttipalstoja. Tiedän, että netti on pullollaan kirjoituksia joissa minut tuomitaan ateistina epäkelvoksi, moraalittomaksi, huonoksi ihmiseksi. Se ei loukkaa minua. Joitain toisia ateisteja voisivat loukata tuollaiset kirjoittelut. Mutta ymmärtääkseni he eivät ole vaivautuneet ilmoittelemaan niistä tutkintapyyntöjä poliiseille. Ja hyvä niin.

Sananvapaus on kuitenkin niin tärkeä elementti toimivassa demokratiassa. Meidän on siedettävä myös vastapuolen kirjoituksia. Ja oltava valmiita sekä kykeneviä argumentoimaan mikä niissä kirjoituksissa on pielessä.

Toinen esimerkki on vastaava tunteisiin kohdistunut kirjoittelu, mutta siinä ei edes ole vielä loukattu kenenkään yksilön tunteita. Ennakoiva rangaistus nettikirjoittelusta kohtasi Felix Ngolea Sheffieldin yliopistossa. Yksityisellä facebooktilillä tehty nettikirjoittelu oli tarpeeksi olennainen syy pyytää Ngole puhutteluun. Opiskelijatoveri oli tehnyt nettikirjoittelusta kantelun yliopistolle. Miehen kirjoittelusta huolestunut kurinpitopaneeli totesi, että Ngolellla oli oikeus uskoa siihen mitä hän kirjoitti. Sen julkinen kirjoittaminen oli kuitenkin vastoin sosiaalityötä opiskelevan Ngolen tulevan uran periaatteita. Ngole ei voisi toimia ammatissaan tuollaisella ajattelulla varustettuna. Kirjoittelu toisi huonoa mainetta ammattikunnalle.



Ngole sai lähtöpassit yliopistosta.

Mikä oli se kirjoitus, joka aiheutti kaiken tämän? Hän jakoi facebookissa Kim Davisia tukevan viestin "I stand with Kim Davis" ja lainasi myöhemmin otteita Vanhasta testamentista, joissa homoseksuaalisuus tuomitaan kammotukseksi.  Ngole on kristitty.

Eli kaikki kamaa jota kuvailisin tutuksi hömpsönpömpsöksi. Mutta samalla Ngolella on mielestäni kaikki oikeus kirjoitella niitä yksityishenkilönä pitkin poikin internetin käytäviä. Vastaavia kirjoituksia ilmestyy eri ihmisten kirjoittamina n. tuhat kappaletta minuutissa eri keskustelupalstoille, uutisten kommentteihin ja sosiaalisessa mediassa näkyviin viesteihin.

Sananvapauden piiriin kuuluu myös uskonnollinen paatos muiden ihmisten syntisyydestä. Aivan kuten sinne samaan piiriin kuuluu oikeus kuvailla uskonnollista paatosta paskapuheeksi.

Ngole oli työskennellyt samaa sukupuolta olevien parien kanssa, eikä vastaanottanut heiltä valituksia itse harjoittelun tai opiskelun aikana. Toivottavasti hänen valitusprosessi yliopistoa vastaan tuottaa tulosta.