God's Own Country

God's Own Country: Religion and Politics in the USA, kirjoittanut Stephen Bates.

Stephen Bates on Guardian-lehden toimittaja, joka päätti ottaa selvää Yhdysvaltojen uskonnosta ja siitä miten se vaikuttaa politiikassa. Hän vierailu raamattuvyöhykkeellä ja melkein kaikissa merkittävissä uskonnollisissa oppilaitoksissa. Tietenkin myös uudessa kreationismimuseossa moikkaamassa Ken Hamia. Vain yksi tai kaksi johtohahmoa kieltäytyi tapaamasta turmeltuneesta, liberaalista Euroopasta tullutta toimittajaa.
Bates halusi muistuttaa maallistuneita brittejä siitä, ettei USA:n politiikassa parhaillaan vahvoilla oleva kristillinen oikeisto ilmestynyt George W. Bushin mukana.

Teos ei ole tarkoitettu akateemiseksi työksi. Se on kuitenkin laaja tietopläjäys maan historiasta ja eri sosiaalisista taisteluista. Salemin absurdit noitavainot todistivat kuinka hyödyllistä tietoa kiduttamalla saadaan. Eiväthän naiset valehdelleet kertoessaan lentomatkoista luudilla. Puritaanit pakenivat kirkon vainoa, vain muodostaakseen oman vainoavan yhteisön uudella mantereella, Massachusettsiin. Onneksi Lontoo pakotti puritaanit päästämään anglikaanit asumaan naapuriin ja lopettamaan kveekareiden tappamisen.

Orjuus tuotti omat ongelmansa kristityille. Pitäisikö mustien kristittyjen antaa olla orjia, eli noudattaa Herran käskyä olla alamaisia? Vai pitäisikö heille opettaa Exodusta? Siinäpä pulma. Pohjoisessa saarnattiin orjuuden lopettamisen puolesta. Etelässä kiellettiin opettamasta mustia lukemaan edes Raamattua.
Pohjoinen väitti orjuuden tekevän Etelästä laiskan ja moraalittoman. Etelä vastasi että orjuus ylläpitää harmoniaa ja suojelee valkoista rotua. 130 vuotta sisällisodan jälkeen Baker kuuli vastaavaa haikailua Mississipissä. Kuistilla istuva nainen sanoi:

"Emme tietenkään vastusta sitä että hävisimme sodan. Me emme vain pidä siitä mitä se teki meidän maalle. Me huolehdimme orjistamme silloin, sillä he olivat meidän omaisuutta. Ja he arvostivat sitä."

Kirjassa käydään läpi tunnetut ja vähän tuntemattomammat uskonsodat orjuuden puolesta ja vastaan.

Kristillisen oikeiston ensimmäinen koordinoitu kampanja ei vastustanut aborttia, vaan mustaihoisten päästämistä valkoihoistein kouluihin. Evankelinen Bob Jones yliopisto (jossa kaikki luennot aloitetaan ja lopetaan rukouksella.) päästi opiskelijoikseen aasialaisia ja muita vaalen sävyjä, mutta musta ei päässyt sisään. Se muuttui vuonna 1974. Aikaisemmin pari muuta yliopistoa oli pakotettu raottamaan oviaan mustaihoisille oikein oikeuden määräyksellä. Jos yliopistot eivät luopuneet rotuerottelusta, niin ne menettäisivät verovapautensa. Bob Jones pani hanttiin. Lopulta asia päätettiin Yhdysvaltojen korkeimmassa oikeudessa. Yliopiston vakuuttelu siitä, että rotuerottelu perustui Jumalan sanaan, ja Raamattu kieltää rotujen väliset avioliitot, ei tepsinyt oikeudessa. BJU joutui poistamaan rotuerottelun. Tämä mobilisoi fundamentalistit muodostamaan yhtenevän rintaman maallistumista vastaan. BJU keksi sentään laatia uudet säännöt moniväriselle opiskelijoukolle: ei rotujen välistä seurustelua tai avioliittoja. Tämä aiheutti uuden ja pitkän väännön eri oikeusasteissa, joka lopulta verotti yliopistoa miljoonan dollarin verran. Myös sen saamat lahjoitukset notkahtivat. "Moraalinen enemmistö" kampanjoi jatkuvasti yliopiston ja Ainoan Oikean raamatullisen tulkinnan puolesta.

Tilanne muuttui tasa-arvoiseksi vasta vuonna 2000, kun presidenttiehdokas George Walker Bush vieraili yliopistolla. Media älähti, ja republikaanienkin joukossa punasteltiin. Bob Jones yliopisto ilmoitti, että rodut saavat alkaa seurustelemaan ja jopa mennä naimisiin.

Viime vuonna yliopisto pyysi anteeksi loukkaavia käytäntöjään. Niin ne ajat muuttuvat.

Uskonnollinen fundamentalismi on siis muuttunut aavistuksen verran vapaamielisempään suuntaan. Jotkut syvästi uskonnolliset virkamiehet tekevät päätöksiä uskonnollisen vakauksen kautta. Esim. tuomari Roy Moore teki aika moraalisen ratkaisun huoltajuuskiistassa. Hän määräsi lapset hyväksikäytöstä tunnetulle isälle, sillä toinen vaihtoehto olisi ollut lesbo äiti.

"her homosexuality was abhorrent, immoral, detestable, a crime against nature, a violation of nature's God… the state carries the power of the sword, the power to prohibit conduct with execution. It must use that power to prevent the subversion of children towards this lifestyle, to not encourage a criminal lifestyle."

Moore on perustellut vastaavia päätöksiä sillä, että yhteiskunnan kannalta on parempi suosia tervettä elämäntapaa. Myöhemmin Mooresta muovattiin kristittyjen uusi marttyyri, sillä hän rohkeni vastustaa tuomareiden määräyksiä ja osavaltion lakia. Moore halusi pitää graniittista kymmentä käskyä esillä oikeustalossa. Sen seurauksena hänen virkansa tuomarina lopetettin, mikä on tietenkin kristittyjen vainoamista.

Uskonnolla perustellaan toimimattomia pidättyväisyyskampanjoita ja kreationismia kouluissa, aborttikieltoa, ja avioliiton määrittelyä miehen ja naisen väliseksi. Muuten avioliitto tuhoutuu. Kaikki tunteita herättävät aiheet pysyvät pinnalla vuodesta toiseen. Vaikka republikaaneilla oli valtaenemmistö usean vuoden ajan, ei esim. aborttikysymystä ole saatu päätökseen. Ei vahvaa pyrkyä senaateissa ja kongressissa "lasten murhaamisen" estämiseksi. Poliitikot kyllä puhuvat abortteja vastaan, mutta eivät laadi lakia jolla ne kiellettäisiin. Bushkaan ei tehnyt mitään sellaista, kristillisen oikeiston harmiksi, vaan suosi muita ohjelmia.

Syy selviää pienellä pohdinnalla. Kiista yhdistää muuten niin erinäisen puolueen kannattajat. Aborttitilastot kertovat omaa tarinaansa. Neljännes abortin tehneistä naisista on katolisia. Melkein puolet ovat protestantteja. Useampi aborttiklinikan edessä protestoinut nainen on välillä käynyt itse asioimassa siellä. Kuitenkin aborttikiistalla voidaan osoittaa oma moraalinen ylivertaisuus. Sillä voidaan kutsua äänestävät massat vaaleihin. Samalla voi kätevästi äänestää muita konservatiivisia asioita.

God's Own Country on monipuolinen katsaus kristillisen oikeiston tekoihin ja taustoihin. Hämmästyttävät faktat fundamentalistien ajatusmaailmasta tulevat suoraan heidän suusta, kun Baker haastattelee heitä. Ehdottomasti lukemisen arvoinen.