Lue Infosota-kirja

"Knowledge is power, hide it well."

Sosiaalisen median käyttö on monelle tärkein tapa hankkia uutisensa. Se minkälaisia uutisia kaverit jakavat siellä johtaa siihen minkälaisia uutisia jäämme lukemaan. Huomiokenttämme ohitse pääsee lipumaan käsittämätön määrä informaatiota. Siksi on harmillista, jos huomiomme vie pseudojournalistien ja feikkisivustojen tarkoituksella tuottamat valeuutiset. Tällaiset tekaistuja uutisia levittävät sivustot ovat vain yleistyneet viime vuosina. Suomessa pahin esimerkki on Mitä Vittua!?-sivusto, jota monet erehtyvät kutsumaan myös MV-lehdeksi. Vaikka sillä ei ole toimitusta ja toimittajia, vaan on Iljan läpsästä ja lapasesta lähtenyt juttu. Tällaisilla sivustoilla yleisönsä ja materiaalia tuotetaan myös tilauksesta.  Joskus sivut katoavat, kuten tapahtui Janus Putkosen Verkkomedia-sivustolle. Jotkut pysyvät kuin herpes, kuten Magneettimedia.

Jotkut tietävät, että valeuutiset ovat loistava tapa ohjata kansalaisten käsitystä maailman menosta. Jos pystyy ohjailemaan sitä mitä ihmiset lukevat pystyy ohjailemaan sitä mitä ihmiset ajattelevat. Idea ei ole uusi, mutta sen soveltaminen modernin tietoyhteiskunnan aikana on tärkeää.

Kaikkein parhaiten ihmisten mielipiteiden ohjaaminen onnistuu, jos sitä ärsytetään tarkoituksenmukaisella informaatiosodalla. Se on laaja ja monipuolinen operaatio, jossa toimijoita löytyy niin virkavallan kuin tavallisten kansalaisten puolelta. Siksi suosittelen kaikkia lukemaan läpi sotatieteen tohtori Saara Jantusen Infosota-kirjan. Sen lukeminen valaisee mieltä ja lopulta jopa hieman pelottaa, kun ymmärtää miten vähällä keskustelulla aihetta on käsitelty Suomessa. Infosota kertoo kansantajuisesti miten valtiot voivat vaikuttaa toisten valtioiden toimintakykyyn ja poliittiseen keskusteluun ei-sotilaallisin keinoin. Eli ei tarvita panssarivaunuja tai pommikoneita rajan yli, jos itselle mieluisia muutoksia saadaan muuttamalla toisen maan kansalaisten käsityksiä siitä mitä pitäisi tehdä. Samoilla keinoilla voidaan valmistella invaasiota helpommaksi, kun kohdemaa ei pysty nopeasti reagoimaan yllättäen saapuneisiin tunnuksettomiin sotilaisiin. Se miten Venäjä valtasi Krimin niemimaan vuonna 2014 on hieno esimerkki äärimmäisen taitavasti suoritetusta hybridisodasta.

Luettuasi Infosota-kirjan ymmärrät paremmin miksi somesyötteesi näyttää siltä mitä se näyttää, jos olet kiinnostunut turvallisuuspoliittisista aiheista. Vaikka et olisi kiinnostunut politiikasta, niin varmasti olet kiinnostunut siitä kuinka seuraamaasi uutissyötteeseen vaikutetaan. Samoin opit tarkastelemaan uusin silmin uutisia ja Venäjän viranomaisten lausuntoja. Et enää ihmettele miksi jotkut paheksuvat sitä, että itsenäinen Suomen valtio suorittaa armeijallaan puolustusharjoituksia omien rajojensa sisällä niiden kanssa joita Suomi on kutsunut harjoittelemaan.

Itselleni informaatiosodan moderni taistelutanner tuli eteen, kun lento MH17 ammuttiin alas Ukrainan taivaalta. Siitä seurasi tietyissä piireissä melkein paniikinomainen selittely siitä miten turma ei mitenkään liittynyt Venäjään. Selittelyissä syylliseksi matkustajakoneen ampujaksi esitettiin SU25 hävittäjää, joka sittemmin katosi venäläisten esityksistä. Samoin käytettiin helposti väärennetyksi todistettuja satelliittikuvia. Pelkästään tästä tragediasta käytiin ja käydään kiihkeä somesotaa, kun jotkut jakavat vieläkin salaliittoteorioita siitä mitä MH17-lennolle tapahtui.

Tarkoituksena ei edes ole tuottaa luotettavaa vastainformaatiota, vaan tehdä vastustajan tiedonvälitys epäluotettavaksi toisten silmissä. Silloin ei enää reagoida informaatioon vaan jäädään ihmettelemään mikä on oikeaa informaatiota. Siksi ihmeteltiin olivatko Krimiin ilmestyneet vihreäpukuiset miehet eksyneitä tunnuksettomia asemiehiä vai muka oikeasti Venäjän armeijan sotilaita (aivan kuin asiassa olisi ollut epäselvyyksiä). Tai onko muka oikeasti Ukrainan puolelle harhautunut kesälomillaan venäläisiä sotilaita

Operaatiot voivat olla myös erittäin täsmällisiä ja tarkkaan johdettuja. Kuten tapahtui vuonna 2014 Columbia Chemicals huijauksessa Louisianan osavaltiossa. Sosiaaliseen mediaan tykitettiin väitteitä kemikaalitehtään räjähtämisestä. Väitettä tuettiin tekaistulla Youtube-videolla ja uutisartikkeleilla. Tietenkin sitä varten luotiin heti myös Wikipedia-artikkeli. Tempun paljastuttua jäljet johtivat venäläisen instituutin ovelle. Columbia Chemicals oli näillä näkymin vasta harjoittelua, sillä vastaava mutta laajempi operaatio kriittisellä hetkellä pystyy viivästyttämään sopivan kokoisen valtion reagointikykyä. Juuri sen takia luotettava tiedotus on elintärkeää.

Siksi esim. dosentti Johan Bäckmanin aivan selkeä valehtelu on johdonmukaista. Me täällä Suomessa tiedämme hänen puhuvan puutaheinää (kuten itse huomasin joitain vuosia sitten). Hänen puheensa Suomea hallitsevista natseista ei olekaan tarkoitettu suomalaisille vaan venäläiselle yleisölle. Siksi Venäjälle puhutaan venäläisten lapsia kaappaavista viranomaisista. Näin luodaan mielikuvaa siitä, että venäläiset ovat vainottu vähemmistö maasamme. Jos joskus tarvitaan syitä saapua Suomeen puolustamaan venäläisiä, nääs. Ei sillä että sellaista koskaan tapahtuisi. Eihän?

Jantusen kirjan aiheena on Venäjän suorittama informaatiosota ja sen kautta informaatiosodan toimimisen ymmärtäminen. Siksi siinä ei luoda kriitikoiden kaipaamaa tasapainoa, jossa aian muistellaan mitä kaikkea pahaa Yhdysvallat on tehnyt. Mahtava esimerkki siitä miten Venäjän toimien kritisoiminen johtaa Yhdysvaltojen tekojen moittimiseen on se minkälaisen kirja-arvostelun Juha Molari kirjoitti Jantusen kirjasta. Jantusen synti on siinä, että hän rajasi kirjansa aiheen ulkopuolelle asioita joista Molari haluaisi puhua. Sama ilmiö toistuu somessa, kun Venäjän sotatoimia kritisoidessa joku saapuu muistuttamaan USAn tekosista. Jotta aihe vaihtuisi pois siitä mitä Venäjä tekee parhaillaan.

Tietenkin myös Yhdysvallat suorittaa informaatiosotaa. USA tekee sen hienovaraisemmin ja ehkä jopa laajemmin kuin Venäjä. On pakko, sillä verrattuna Venäjään USAlla on vielä itsenäinen, vapaa ja luotettava lehdistö. Ongelmana on enemmän se, ettei kukaan enää halua maksaa uutisistaan, joten lehtitalot kaatuilevat. Kreml onnistui ostamaan tai valtaamaan merkittävät venäläiset mediat itselleen, joten se pelaa USAan verrattuna erilaisilla säännöillä. Suomi on nykyään ihan avoimesti länsimaa, joten siihen Yhdysvaltojen ei enää tarvitse kylmän sodan jälkeen kohdistaa samanlaista vaikuttamista. Tämän takia Suomi on venäläisten trollitehtaiden ja hybridisodan alkutaipaleiden kohde.

Infosota käy läpi miten kansalaiskeskustelussa mukana keikkuvat trollit vaikuttavat. Verkostoituminen ja aktiivisuus ei välttämättä ole keskusjohtoista, mutta sitäkin on mukana. Pietarin trollitehdas on jo tuttu juttu, josta jotkut haluavat tietenkin vaijeta. Heidän lisäkseen informaatiosotaan osallistuvat vapaaehtoiset kansalaiset. He ovat ns. resonaattoreita. Eli henkilöitä jotka säännöllisesti toistavat disinformaatiota sosiaalisessa mediassa, eivätkä välitä siitä onko tieto totta vai ei. Kunhan se sopii resonaattorin maailmankuvaan.

Kiukaalle heitetään myös bensaa perinteisin keinoin propagandan eri muodoilla. Propaganda ei välttämättä ole automaattisesti väärää tietoa. Propaganda voi olla valikoitua tiedonvälitystä, puolitotuuksia tai suoria valheita. Musta propaganda on suoraa valehtelua epäselvän lähteen suunnalta, mutta se on vastapuolelle usein liian helppo kumota. Harmaa propaganda onkin vaikeampi juttu. Sillä pyritään sotkemaan keskustelu huhuilla ja epämääräisillä väitteillä ja harhautuksilla mutavelliksi, kun ei pystytä selvittämään mikä on totta. Valkea propaganda saapuu selkeästi ilmoitetusta lähteestä, jolla pyritään edistämään lähteen intressejä. Lähes aina sen sisältö on totta, mutta valikoitua.

Infosota julkaistiin viime vuonna, mutta se on vieläkin ajankohtainen. Suomessa on hiljalleen herätty tarkkailemaan aktiivisemmin hybridiuhkia. Ja äskettäin EU teki mietinnön, jossa huomioidaan Venäjän propagandan vahvistuminen. Tietenkin Venäjän informaatiosotaan reagoiminen maalataan Venäjän ärsyttämiseksi, kuten infosodassa kuuluukin tehdä.

"Valehtelu ja disinformaation levittäminen ei ole laitonta, periaatteessa. Viranomaisiin ja toimittajiin pätevät eri vaatimukset kuin kansalaisiin. Tämä asetelma on informaatiosodankäynnin ytimessä. Valehtelun ja disinformaation voi ulkoistaa heille, jotka eivät siitä saa rangaistusta."

- Saara Jantunen

Käännynnäisiä Irakista

Yle kertoi pari päivää sitten muslimeista, jotka olivat luopuneet islaminuskostaan. Kolmen miehen kertomukset kokemuksistaan eivät ole kovin uusia. Olen lukenut Irakissa ja Iranissa asuneista ateisteista. Uskostaan luopuminen tai uskonnon vaihtaminen toiseen uskontoon ovat niin arkipäivisiä ilmiöitä täällä Suomessa, ettemme ehkä aina tajua miten valtava riski sellainen teko on toisissa kulttuureissa.

Uutisessa kerrotaan miten ex-muslimit ovat tutustuneet Bagdadin seuduilla asuneisiin kristittyihin.  Samalla he altuistuivat niille muslimeille, jotka haluavat määrätä toisen elämää ja uskoa. Abedin kokemukset ovat tyypillisiä niille, jotka ovat joutuneet elämään fundamentalistien ja islamistien ympäröimänä.

Muslimit pitävät itseään islamin sanansaattajina. Monet yrittivät tuputtaa uskontoaan minulle. Eräs ystäväni kysyi, "miksi et rukoile, miksi et paastoa, miksi et tule moskeijaan perjantaisin"? Mutta kun näin, miten muslimit Irakissa tappoivat toisiaan, oli vaikea uskoa siihen, mihin he uskoivat.

Tuntui, että juuri uskonnollisimmat tekivät kaikista pahimpia asioita. Ja kaiken he oikeuttivat uskonnollaan tai koska toinen ei ollut "uskovainen". Sanoin heille, etten halua olla tappaja kuten te. Sanoin, etten hyväksy heidän jumalaansa. Oikea Jumala ei halua lastensa tappavan toisiaan.

Nämä Ylen uutisessa mainitut kolme irakilaista lähtivät karkuun uskonnollista painostusta. Sota, kärsimys ja epäoikeus yhteiskunnassa eivät edistä ihmisten käsityksiä rauhaa rakastavasta jumalolennosta, mutta on täysin ymmärrettävää miksi sellaisen perään haikaillaan. Yhteiseloa ja rakkautta julistavat ihmiset ovat houkuttelevampia niille ihmisille, jotka arvostavat turvallisuutta ja parempaa elämää ennen kuolemaa. Hyvällä tuurilla islaminuskosta luopuneiden perhe hyväksyy asian. Huonolla tuurilla sellainen päätös aiheuttaa kaiken yhteydenpidon katkeamisen.

Pienenä nippelitietona lainaus. Irakilainen sosiologi Ali Al-Wardi kirjoitti "Jos arabit voisivat valita sekulaarin ja uskonnollisen valtion väliltä, he äänestäisivät uskonnollista ja pakenisivat sekulaariin valtioon."

Imaami Anas Hajjarin vastuulle tuli jälleen edustaa uutisissa islamia. Hän on vain yhden suuntauksen imaami, mutta toistuvien haastattelujen ansiosta moni voi luulla häntä koko muslimiyhteisön edustajaksi. Onneksi hän on ollut usein asiallinen kommentaattori. Olen aikaisemmin kommentoinut Hajjarin puheita, joten käärin hihani ylös lattialta ja heitän paidan pesukoneeseen. Pyykkien pyöriessä naputtelen parisen sanaa Hajjarin tuoremmista viisauksista.

Hajjar on heti muistuttamassa, etteivät miesten kokemukset edusta oikeaa puolta islamista.

– Väitteet edustavat tyypillisiä stereotyyppisiä puheita. Ne edustavat selkeästi puhujan vähäistä tietoa historiasta, kristinuskosta, kristinuskon velvoitteesta, Islamista ja sen velvoitteista ja muslimina olemisesta, Hajjar sanoo.

Tavallaan ymmärrän Hajjaria tässä. Emme tarkalleen tiedä minkälaisen uskonnollisen koulutuksen miehet saivat ollessaan vielä muslimeja. Tietenkin miesten kokema painostus ja uhkailu uskonnon vaihtamisen takia on ristiriidassa sen kanssa mitä Hajjar opettaa täällä Suomessa. Löytyy imaameja joiden mielestä uskosta luopuminen on kauheus. Toisten imaamien mielestä se voi olla moraalisesti väärin mutta ei rangaistavaa, sillä Allah sitten joskus päättää mikä on oikein tai väärin. Ja niin edelleen. Missä järjestäytynyt uskonto, siellä useampi tulkinta uskonnosta. Islamin sisällä on monta tulkintaa oikeusoppineiden kesken siitä mikä edes on apostasiaa (edellyttääkö se tiettyjä julkisia lausumia ja tekoja vai ei), ja mikä olisi siinä tapauksessa oikea rangaistus. Kuolemanrangaistus on kuuluisin seuraamusta islaminuskosta luopumisesta. Kaikki ne joiden mielestä apostasia edellyttää jonkinlaista rangaistusta ovat mielestäni yhtä pöljiä.

1,8 miljardin rauhanomaisen muslimin uskontoa ei voi, eikä saa pelkistää Isisiin ja sen tekoihin. Ideologia on marginaalinen ja sitä on nykyään paisuteltu ja yleistetty leimaavalla tavalla.

Myös totta. Moni islamofobi maalailee leveällä pensselillä Isistä muslimimaailman edustajaksi. Aivan kuten Isis haluaakin tulla nähdyksi. Periaate on sama kuin kristittyjen fundamentalisteilla politiikassa. He haluavat omia koko kristikunnan omien sanojensa taustalle. Mutta näiden ja monen muun kääntyneen tarinoissa väkivaltaa ja uhkailua ei tullut Isis-järjestön suunnalta. Uskostaluopuminen on rikoslakiin kirjattu rikos monessa islamilaisessa valtiossa. Niistä jopa jaellaan rangaistuksia, joten kyseessä ei ole mikään lakikirjoihin unohtunut pölyinen pykälä.

 Väitteen siitä, ettei islam suvaitsisi muita uskontoja tai uskosta luopumista, Hajjar kumoaa.

– Muslimien tehtävänä on toimia ilmoituksen eteenpäin viejinä, eli kertoa eteenpäin muille ihmisille ja kutsua heitä, muttei voi koskaan pakottaa uskomaan tai käännyttää. Uskon on oltava aina vapaaehtoista ja henkilöstä lähtöisin olevaa. “Sinut on lähetetty ilosanoman tuojaksi ja varoittajaksi“, ja “et voi pakottaa heitä uskomaan”, Hajjar sanoo Koraania siteeraten.

Todellakin. Vielä 50- ja 60-luvuilla monessa Lähi-idän valtiossa oli sekulaari valtiovalta. Asiat muuttuivat ja valtaan pääsi livahtamaan poliittisia islamisteja. Ja uskonto muuttui kansalaisten yksityisestä kannasta valtion turvallisuuden kannalta relevantiksi asiaksi. On ilo huomata, että Hajjar on niitä imaameja jotka selkeästi vastustavat niitä tulkintoja joissa uskostaluopumisesta annetaan kuolemanrangaistus. Siksi on hyvä, että hän on usein uutisissa kommentoimassa näitä ilmiöitä. Toivottavasti jotkut toimittajat kysäisevät häneltä joskus noista valtioista, joissa jaetaan rikoslain mukaisia rangaistuksia apostasiasta.

– Pitäisi syventyä ilmiön taustoihin, sekä motiiveihin, ja vertailuksi katsottava, miksi ilmiö ei ole samalla tavalla näkyvissä muitten maahanmuuttajien joukossa? Kuinka paljon heidän (käännynnäisten) kotimaassaan kokemansa totalitarismi on ollut vaikuttamassa, ja suoraan tuottamassa heidän esittämiään väittämiä ja uskomuksia, eikä Islam itse?

 Kannatan tuollaista perehtymistä. Näiden ihmisten elämä on tutustumisen arvoista. Samalla on muistettava, että usein kyseessä on ollut uskonnon ja totalitarismin sekoitus. Pahimmat ongelmat alkavat, kun uskonnollista vakaumusta (kuten myös poliittisia vakaumuksia) tuetaan rynnäkkökivääreillä. Vain kokonaiskuvan tarkastelulla voimme päästä parantamaan niiden elämää, jotka joutuvat fundamentalismin uhreiksi. Vain siten voimme rakentaa maailmaa, jossa eri uskontojen erilaiset suuntaukset pystyvät elämään sovussa.

Katsaus älykkään suunnitelman julkaisuun

Älykkään suunnitelman (Intelligent design, ID) kannattajilla on ollut alusta lähtien huono maine akateemisessa maailmassa. En ole kirjoittanut heistä pitkään aikaan. Mitään varsinaista älykkään suunnitelman ideoiden testaamiseen tarkoitettua tutkimusta ei näyttäisi ilmaantuvan. IDeisteillä on ollut selityssuodattimia, täsmennettyä monimutkaista sekä redusoimatonta informaatiota, joilla on paperilla pyöritelty evoluution mahdottomuutta ja rajoja. Mutta se tieteen ydin näyttäisi aina jäävän uupumaan. Eli uuden ID-teorian soveltaminen biologiassa. IDeistit eivät millään tahdo päästä testaamaan ja havaitsemaan sitä älyä DNAsta tai mikrobiologiasta.

Ikuinen valituksen aihe IDeisteiltä oli dogmaattisten darwinistien jääräpäinen kieltäytyminen julkaista laadukasta ID-tutkimusta arvostetuissa tieteellisissä julkaisuissa. Tätä kiemuriasta ongelmaa ratkaistiin luomalla puhtaasti älykästä suunnitelmaa käsittelevä julkaisu. Se oli vapaa homehtuneen darwinismin riippakivistä. Mutta kuinka sitten kävikään? Ensimmäinen tällainen IDeistien julkaisuprojekti oli International Society for Complexity, Information, and Design. Se kuoli tyhjyyteensä aika pian vuonna 2008, sillä julkaistavaa ID-tutkimusta ei nähtävästi tehty edes älykkään suunnitelman kannattajien keskuudessa.

Tuorein yrittäjä tällä tutkimattomalla tutkimuskentällä on vuonna 2010 perustettu BIO-complexity. Se on älykkään suunnitelman kärkinimien tukema ja ylläpitämä julkaisu. Varmasti BIO-complexity pärjäisi edeltäjiään paremmin. Ja IDeistit ovat kerinneet kehittä... siis, suunnittelemaan teorioitaan entistä paremmiksi. Ei yhtäkään evoluutiopalvojaa tai Dawkins-fania jarruttamassa ID-teoriasta rakennettujen tutkimusten kirjoittelua. Mikään ei voi estää älykkään suunnitelman voittokulkua BIO-complexityn sivuilla.

Kuinka monta tutkimusartikkelia siellä on julkaistu kuudessa vuodessa?

Kolmetoista kappaletta. Se on, öh. Aikas hiljainen tahti tehdä tieteellistä vallankumousta. Tai ehkä tulkitsen tilannetta liian ylimielisesti, sillä kotonani luen joka viikko suoraan painosta tulleen Nature-julkaisun.

Tänä vuonna tutkimusartikkeleissa aiheena on ihmiskunnan kehitys.

Genetic Modeling of Human History Part 1: Comparison of Common Descent and Unique Origin Approaches

Sen pointtina on perustella ihmisten alkuperä Vanhan testamentin mukaiseksi. Ihmiset saivat alkunsa yhdestä miehestä ja yhdestä naisesta. Eikä siis populaation kehityksenä, kuten evoluutioteorian mukaan lajit lopulta muuttuvat toisiksi lajeiksi. Paperissa ehdotetaan Unique Origin mallia, joka ei sinällään ole ristiriidassa ihan oikean populaation muuttumisen kanssa.

Unique Origin

A unique origin model does not exclude per se the possibility that humans arose from more than two individuals. A designer could choose to start the human race with a larger number of people than one single pair. But we will argue below that from a scientific point of view it is not even necessary to start with a larger group of individuals. By a unique origin model we therefore mean one in which humanity originates from a single couple. We also have to address when the first man and woman lived and their geographic origin. It turns out that these two questions are intermixed.

Tämä on poikkeuksellisen rohkeaa tekstiä IDeistien papereissa. Normaalisti he ovat nimittäin välttäneet parhaansa mukaan kaikkea konkreettista ihmisten alkuperän pohtimisessa. Heille on riittänyt vain se ovatko ihmiset suunniteltuja vai ei. Ei ole ollut soveliasta pohtia miten, milloin ja missä luoja/suunnittelija loi ihmiset. Muuten on riskinä takertua Raamatun sivuilta löytyviin tietoihin Aatamista ja Eevasta, jotka johtavat samantien selkeästi uskontoon liittyviin kinasteluihin. Juuri tämän takia IDeistit eivät mielellään ota julkisuudessa mitään kantaa esim. Nooan aikaiseen vedenpaisumukseen.

Paperissa esitetään mahdollisia simulaatioita joilla voitaisiin verrata miten selitysvoimainen tämä uniikin alkuperän malli olisi verrattuna tunnetumpiin selityksiin ihmiskunnan ensimmäisiin vaelluksiin yhteisen esi-isän kautta. Toivottavasti IDeistit tarttuvat täkyyn ja ottavat aiheen rohkeammin esille. Olisi sääli, jos älykkään suunnitelman viimeinen julkaisu on ensi vuonna entistä hiljaisempi. Ehkä IDeistit pystyvät osoittamaan, että ihmiset ilmestyivät yhdestä suunnitellusta pariskunnasta.

Kansasissa tapeltiin evoluutiosta kouluissa

Kreationistit ovat hiljalleen vaipuneet unille sinne yhdentekeväisyyden rajamaille. Akateemisessa maailmassa he ovat olleet menneen maailman merkintöjä jo pitkään. Sen sijaan kehitysopin kauheuksia on pyritty vähentämään kiistelemällä tuomareiden edessä siitä saako evoluutio opettaa viattomille lapsille kouluissa. Merkittävät taistelut oikeussaleissa ovat jääneet vähemmälle, sillä kerta toisensa jälkeen luomisoppi on kokenut tappioita. Ennakkotapauksia on kertynyt niin paljon luomisopin advokaatteja vastaan, että he joutuvat valitsemaan areenansa erittäin tarkkaan.

Ehkä viimeinen vakava yritys tapahtui Kansasin osavaltiossa. Taistelu päättyi käytännössä ajat sitten, mutta on mielestäni tarpeen laittaa blogiini muistiin mitä tapahtui.

Kansasissa jotkut kreationistit eivät tykänneet uudesta opetussuunnitelmasta. Se piti evoluution koulukirjoissa. Vuonna 2012 perustettiin Citizens for Objective Public Education, eli COPE. Se on yhdistys, joka kuvailee itseään näin:

Citizens for Objective Public Education, Inc. (COPE) is a not-for-profit 501(c)(3) corporation.  Our mission is to promote objectivity in public school curricula that address religious questions and issues so that the educational effect of the teaching is religiously neutral.

Paperilla he siis haluavat pitää opetuksen uskontoneutraalina. Sehän on hienoa! Mutta käytännössä he nostivat syytteen Kansasin osavaltion koululaitosta vastaan. Minkä takia? Koska heidän mielestään evoluution opettaminen on ateismin pakollista opettamista. Se loukkaa joidenkin vanhempien oikeuksia ja koululaisten uskonnonvapautta. Opettamalla evoluutiosta koulu pakottaa vaikutuksille alttiit lapset ajattelemaan liian tärkeitä asioita alkuperästään. Mutta oppitunneilla käsitellään pelkästään materialistisia mahdollisuuksia metodologisen naturalismin opeilla, joten se on uskonnollista syrjintää. Näin asiaa ainakin perusteltiin valituksessa. Tuo on hauskaa luettavaa. Vanhemmat ovat huolestuneita siitä, ettei biologian tunneilla opeteta lasten olevan Luojan luomia olentoja.

COPE ei halunnut kieltää kehitysoppia kouluista. Sen sijaan he halusivat objektiivista opetusta. Eli rinnalle olisi pitänyt ottaa kreationistien tulkinnat siitä mitä tiede kertoo alkuperästämme. Jopa COPE on tietoinen siitä, ettei kreationismin suora ruiskutus kouluihin mene enää missään muodossa läpi. Siksi kreationistit ovat kampanjoineet "teach the controversy" taktiikoilla. Pienempinä sivuhuomautuksina COPE sanoo tällaisen objektiivisuuden olevan tarpeen myös ilmastonmuutoksesta, uusiutuvista energiavaroista sekä muista ympäristöaiheista puhuttaessa.

Mutta tuomarit eivät nielleet väitteitä. Luonnontieteiden asiallinen opettaminen ei ole uskonnonvastaista tai ateismin edistämistä. Vaikka jotkut ateistit ehkä haluaisivat opetuksen olevan sellaista. Valitusta ei otettu edes käsittelyyn, sillä tuomareiden mielestä COPE ei kyennyt osoittamaan syrjintää tai vanhempien sekä koululaisten oikeuksien loukkaamista. Käsittelyissä on väännetty kättä mm. siitä ovatko oikeutta hakevat ihmiset kokeneet "stigmaattista psykologista vahinkoa". COPE kompasteli valituksiensa kanssa aina ylempiin oikeusasteisiin asti.

Vuosia jatkuneen valituskierteen päätös on onneksi COPEn kannalta huono. Muutama päivä sitten Korkein oikeus ei vaivautunut edes ottamaan valitusta käsittelyynsä. Tuomarit eivät nähneet mitään COPEn perusteluja hyvänä. COPE ei pystynyt osoittamaan, että he tai oppilaat olisivat kokeneet haittoja opetuksesta. Ei haittoja = ei syitä käsitellä asiaa oikeudessa.

Älykkään suunnitelman kannattajat eivät ole saaneet aikaan muutoksia osavaltioiden opetussuunnitelmiin. Eivätkä valitukset ole tuottaneet tuloksia. Tässähän joutuu oikein etsimällä etsimään mitään missä kreationistit ovat enää relevantteja yhteiskunnassa.

Trump ei halunnut voittaa

Vaihteeksi esittelen salaliittoteorian ja nettihuhun vailla kritiikin häivää. Se tuli vastaan viime vuonna, kun Donald Trump lähti mukaan presidentinvaaleihin. Väite oli hyvin selkeä. Trumpin vaalivoiton jälkeen tapahtuneet ja paljastuneet asiat näyttäisivät tukevan salaliittoteoriaa. Kirjoitan siitä huumorimielellä. Mahdollisesti voin sitten joskus tulevaisuudessa kirjoittaa; I told you so!

 Kunnon salaliittoteorialla pyritään selkeyttämään monimutkaisen maailman tapahtumia ymmärrettävään muotoon. Tämä salaliittoteoria selittäisi miksi Trump laukoi niin uskomattomia asioita. Ja miksi hän puhui niin liioittelevaan sävyyn. Eikä näyttänyt välittävän siitä mitä puhui.

Donald Trump ei halunnut voittaa vaaleja.

Hän kyllä halusi pärjätä niissä ja nousta korkeammalle maan poliittisissa piireissä. Onko tämä idea tappion takia itkevien vihervassareiden parkua? Ei, sillä teoria lähti liikkeelle jo esivaalien aikana. Kauan ennen Trumpin voittoa.

Ollessaan vasta republikaanien ehdokas esivaaleissa jotkut (mm. koomiikko ja kulttuurisodan kommentaattori Ed Brayton) myhäilivät Trumpin olevan mukana kisassa vain saadakseen julkisuutta ja pönkittääkseen egoaan. Eikä se ollut mitenkään mahdoton ajatus. Osallistumalla esivaaleihin Trump saisi melko helposti mainostaa itseään valtakunnallisesti. Juuri niin hän teki tiedotustilaisuuksissaan, joissa mainostettiin Trumpin nimellä varustettuja tuotteita lehdistön edessä.

Trumpin vaalirahoitusta keräävä Super PAC Make America Great Again oli myös tämän ajatuksen keskiössä. Kyseisen poliittisen toiminnan komitea entinen työntekijä Stephanie Cegielski kertoi, että tähtäimessä oli noin parinkymmenen prosentin äänisaalis esivaaleissa. Eikä esivaalien voittaminen. Mutta yllättäen Trump jyräsi kaikki vastustajansa republikaanien leirissä.

Almost a year ago, recruited for my public relations and public policy expertise, I sat in Trump Tower being told that the goal was to get The Donald to poll in double digits and come in second in delegate count. That was it.

The Trump camp would have been satisfied to see him polling at 12% and taking second place to a candidate who might hold 50%. His candidacy was a protest candidacy.

Trumpin kampanja totesi Stephanie Cegielskin puheet höpöhöpöksi. Cegielski kuulemma vain halusi hetken julkisuutta juoruillaan. Ehkä totta. Ehkä ei. Mikä minä olen tuomitsemaan.

Mutta tuon lisäksi edessä oli valmistautuminen juuri siihen työhön, johon Trump pyrki vaaleissa. Se edellyttäisi siirtymäkauden suunnittelua. Se on valtava projekti, sillä työntekijöitä asetetaan merkittäviin asemiin Valkoisessa talossa. Ennen ensimmäistä vaalivoittoaan Obaman vaalikampanja suunnitteli aktiivisesti siirtymäkautta jo pari kuukautta ennen vaaleja. Edellisten vaalien aikana republikaanien Mitt Romneyn kampanjalla oli valmiina kansioittain papereita uuden hallinnon suunnanmuutoksista, liittovaltion virkoihin nimitettävistä ihmisistä ja uusista ohjelmista. Tämä siirtymäkausi on tärkeä vaihe, johon ehdokkaan kampanjat ovat perinteisesti panostaneet.

Ennen vaalivoittoa Trumpin siirtymäkauden komiteaa johti New Jerseyn kuvernööri Chris Christie. Jos Trump oli alunperin vain jekkumielellä vaaleissa, niin Christien nimitys siirtymäkauden pomoksi tehtiin vain, jotta Christien nimi oli edes jollain tapaa vielä mukana vaalikampanjassa Trumpin tukijana. Ja jos siirtymäkauden suunnittelu oli pelkkää kulissia, niin Christien johtama työ olisi erittäin vajaata.

Mitä tapahtui Trumpin voitettua vaalit?

Vaalivoiton jälkeen Christie sai alennuksen pestistään ja siirtymäkautta suunnittelemaan nimitettiin varapresidentiksi päätyvä Mike Pence. Ehkä se oli vain päivitystä, sillä nyt vaalien päätyttyä Pence pystyi keskittymään työhön? Ehkä ei, sillä Wall Street Journalin yhteyksillä kulissien takaa saatiin selville jotain jännää: Trump ei halunnut toimivaa siirtymäkauden suunnittelua vaalien aikana, sillä se olisi jotenkin kironnut vaalikampanjan.

Another contributing factor: Mr. Trump’s victory surprised even his own top advisers, who, before Tuesday, were unable to focus the New York businessman on the 73 days between the election and inauguration, a senior aide said. They said Mr. Trump didn’t want to jinx himself by planning the transition before he had actually won.

Tilanne on oikeasti järkyttänyt nykyisen hallinnon virkailijoita, jotka yrittävät selvittää miten keskeneräisiä liittovaltion projekteja ehkä jatkettaisiin Trumpin aikana. Kirjoitan tilanteen hyvin selkeästi näin. Arvostetun sanomalehden tietojen mukaan  Trumpin leirissä ei oikeasti valmistauduttu presidenttikauden aloitukseen. Vasta vaalivoiton jälkeen Trumpin väki alkoi suunnittelemaan nimityksiä ja muita relevantteja asioita.

 Tilanne varmistui kun Trump vieraili ensimmäistä kertaa Valkoisessa talossa tapaamassa presidentti Obamaa. Wall Street Journal jatkaa kertomalla miten Obama huomasi, ettei Trumpilla ollut tarkkaa käsitystä siitä mitä presidentti tekee:

During their private White House meeting on Thursday, Mr. Obama walked his successor through the duties of running the country, and Mr. Trump seemed surprised by the scope, said people familiar with the meeting. Trump aides were described by those people as unaware that the entire presidential staff working in the West Wing had to be replaced at the end of Mr. Obama’s term. 

After meeting with Mr. Trump, the only person to be elected president without having held a government or military position, Mr. Obama realized the Republican needs more guidance. He plans to spend more time with his successor than presidents typically do, people familiar with the matter said.

Trumpin tukijoukot eivät olleet tietoisia siitä, että nykyinen Valkoisen talon väki lähtee Obaman mukana pois. Trumpin joukkojen pitäisi etsiä tilalle uudet työntekijät. Siksi siirtymäkauteen keskittyvä tuore verkkosivu on kyhätty pikaisesti copy & paste taktiikalla, kuten Politico.com huomautti.

Trumpilla ja hänen ydinporukallaan ei ollut syytä perehtyä näihin asioihin, sillä niihin ei alunperin pitänytkään varautua. Sillä Trump ei alunperin halunnut voittaa vaaleja.

Kaikki tämä selittäisi miksi vaalien jälkeen Trump on näyttänyt kaikkea muuta kuin säteilevältä voittajalta.

Se on vihdoinkin ohi eli ajatuksia Trumpista

 Tässä hajanaisia ja haparoivia ajatuksiani melkein ajankohtaisesta aiheesta. En ollut aluksi kiinnostunut jenkkilän presidenttivaaleista. Samaa poliittista potaskaa mutta vain eri maassa. Melko varmasti taistossa olisi lopulta mukana Clinton ja joku vahvasti uskonnollinen vanha republikaani tai maltillinen nuorempi valkoinen mies puoleensa yläkastista.

Sitten vuoden alussa tilasin HBO Nordic kanavan. Sieltä löytyi Real Time with Bill Maher, jota aloin katsomaan putkeen. Republikaanien presidenttiehdokas oli vasta hakusessa. Puolueen suosikkistarat saivat rinnalleen vitsinä pidetyn miljonääri Trumpin. Ohjelmassa oli mukana kolme politiikan asiantuntijaa. Journalisteja ja poliitikkoja. He ja monet muut pitivät Trumppia klovnina, jonka kupla poksahtaa pian. Sitten republikaanit pääsevät oikean ehdokkaansa valitsemiseen.

Poikkeus olivat itse juontaja Bill Maher ja analysoija Steve Schmidt. Heidän mielestään Trumpilla oli oikea mahdollisuus päästä presidentiksi asti. He tietävät minkälainen väki äänestäisi Trumpia. Ja heitä on Yhdysvalloissa valtavasti. Oppinut väki kannattaisi kaikkia muita ehdokkaita paitsi Trumpia. Mutta oppinut väki on vähemmistössä. Ja Trump tiesi tämän. Siksi hän sanoikin avoimesti: 'I love the poorly educated'. Eli: rakastan huonosti koulutettuja. Hän tiesi mistä löytää kansansa. Sama kansa tunnisti ehdokkaan, joka oli oikeasti poliittisen eliitin ulkopuolella. Sama kansa vihaa eliittiä.

Kaikki vaaleja ajatuksella seuranneet tiedostivat, ettei Trumpin puheissa ollut mitään varsinaista sisältöä. Esim. Obamacare tultaisin kumoamaan ja sen tilalle Trump toisi "jotain mahtavaa". ISIS tuhottaisiin nopeasti ja varmuudella. Miten nämä toimitettaisiin? Sitä ei koskaan kerrattu ennen vaalipäivää. Trumpin puheet lupasivat toistuvasti upeita ja mahtavia asioita, kunhan hän pääsee Valkoiseen taloon. Lupausten sisältö jäi toistuvasti mysteeriksi.

Kaiken tämän päälle Trump laukoi niitä kommentteja, joissa luvattiin laittomien maahanmuuttajien joukkokarkoitusta. Muslimeille maahansaapumiskielto. Abortin tehneille naisille jonkinlainen rangaistus tai jotain sinnepäin. Ja niin edelleen. Kuin savusta puhallettu perhonen, Trumpia ei lopulta saatu naulattua kiinni mistään lausunnosta, sillä seuraavana päivänä hän oli valmis muovautumaan toiseen suuntaan tai selitteli sanomisiaan.

Esivaaleissa Trump jyräsi republikaanipuolueen isoimmat ehdokkaat. Se oli yllätys monelle. Siinä paloi monta siltaa. Moni republikaani ilmoitti ensimmäistä kertaa äänestävänsä demokraattia. Moni ilmoitti ettei voi mitenkään tukea Trumpin kampanjaa. Se ei haitannut miehen voittokulkua, sillä republikaanien ruohonjuuritaso oli kyllästynyt puolueensa johtotähtiin. Bushin kausien aikana työväen ongelmat pysyivät. Niiden jälkeen Obaman hallinnon aikana väestön eriarvoistuminen jatkui samaan tahtiin, vaikka talous lähti jonkinlaiseen nousuun. Sama republikaanien ruohonjuuritaso on ollut jo sukupuolineutraalin avioliittolain puolella ennen puoluejohtoaan, kun johto yrittää vieläkin kamppailla sitä vastaan.

Ongelma on siinä, ettei nykypolitiikassa tarvitse enää välittää tippakaan siitä puhuuko totta vai ei. Valheista voidaan ehkä huomauttaa jälkeenpäin jossain sanomalehdessä. Lehtiä ei vaan enää lueta. Valheista voidaan huomauttaa jossain keskusteluohjelmissa. Poliitikko ei vaan joudu enää vastuuseen valheesta. Kärjistetysti sanoen äänestäjät eivät enää välitä siitä puhuvatko ehdokkaat totta vai ei. Kunhan ehdokas puhuu sillä tavalla joka miellyttää äänestäjää. Suomessa ilmiö on ollut esillä esim. silloin kun Alexander Stubb yritti puolustella hallintarekisterihanketta. Onneksi hän sai siitä oikeutetusti paskaa niskaansa. Toivon, että toimittajat ovat hereillä samalla tavalla jatkossa täällä Suomessa.

Yhdysvalloissa esimerkit kasautuvat niin republikaanien ja demokraattien riveistä. Ongelmista ja ratkaisuista ei enää keskustella asiallisesti. Asia-argumentteja ei arvosteta. Ilmastonmuutokseen ei haluta reagoida oikealla. GM-ravintoa vastaan kinataan vasemmalta. Tiede jää molempien jalkoihin. Vuonna 2013 republikaanit olivat valmiita sulkemaan hallinnon budjettisovittelun ajaksi. Se oli PR-tappio sillä tavallinen kansa koki pelkkiä haittoja sulkemisesta. Republikaanien suosio romahti. Tietenkin sen jälkeen republikaanit puhuivat hallinnon sulkemisen olleen demokraattien päätös. Eikä siitä enää välitetä tänään.

Vaalitaiston aikana faktantarkistajilla oli kädet täynnä töitä. Trump nimittäin laukoi vääriä väitteitä nopeammin kuin joukko tarkistajia pystyi tarkistamaan. Eivätkä Trumpin kannattajat välittäneet siitä. Trump tiesi etteivät hänen kannattajansa välittäisi. Täydellinen yhdistelmä.

Trumpin kommentit siitä miten presidentti Obama kohteli yleisössä ollutta trumpkannattajaa ovat loistava esimerkki valehtelun voimasta. Trump kuvaili Obaman raivonneen ja huutaneen protestoijalle. Mikä häpeä. Vaikka tilanne oli kaikkea muuta. Tilanne oli helposti ja nopeasti tarkistettavissa.



Vaaliväittelyissä esitetyt väärät väittämät eivät lopulta haitanneet ollenkaan niitä laukoneita poliitikkoja. Politiikka muuttui hiljalleen tällaiseksi ennen Trumpin saapumista lavalle. Hän pääsi kiskomaan siitä kaiken mahdollisen irti.

Eikä vaalikeskustelussa enää käyty samanlaista uskontoon liittyvää väittelyä. Ehdokkaat eivät enää kilpailleet siitä kumpi rakastaa enemmän Jeesusta. Trumpin kohdalla häntä kannattavat evankeliset keskittyivät selittämään miksi niin jumalatonta elämää elänyt miljonääri olikin Jumalan tahto Amerikalle. Kaikki muut republikaanien ehdokkaat olivat valmiita puhumaan henkilökohtaisesta uskostaan ja hyväilivät Raamattua, mutta Trump vältteli aihetta. Voittopuheensa lopussa hän ei edes sanonut pakollista ja perinteistä God bless America! kliseetä. Modernilla Yhdysvalloilla on ensimmäinen avoimesti uskonnoton presidentti.

Hillary Clinton aiheutti myös oman tappionsa. Varapresidentiksi valittiin maitotölkin karismalla varustettu... en nyt edes muista miehen nimeä. Tim Kane, tai jotain? Eikä Hillaryn oma viehätysvoima ole sieltä parhaimmasta päästä. Hän on politiikan sisäpiiriläinen kolmen vuosikymmenen taakalla. Wallstreetin rahoissa kahiseva poliittisen dynastian päähahmo. Kaikkea muuta kuin kansanehdokas.

Demokraattipuolueen sisäinen valtapeli Bernie Sandersia vastaan ei myöskään valanut intoa nuoriin äänestäjiin. Juuri tämä ikäluokka osasi lukea Wikileaksista miten demokraattien puoluekoneistossa suunniteltiin Clintonista omaa ehdokastaan, sillä Sanders on ulkopuolinen sitoutumaton ehdokas. Jos Clinton olisi valinnut Sandersin varapresidentikseen, niin vaalin tulos olisi voinut olla hyvinkin erilainen. Sanders demokraattien presidenttiehdokkaan olisi ollut usean arvion mukaan varmempi voittaja verrattuna Clintoniin.

Muutenkin olen pitänyt republikaaneja demokraatteja pätevämpänä valtapelissä. Republikaanit ovat pystyneet pitämään rivinsä kasassa huomattavasti paremmin. He ovat vastustaneet ja lukinneet presidentti Obaman toimia monta vuotta peräkkäin. Korkeimman oikeuden tuomarin nimittämisessä he ovat pysäyttäneet kaiken, sillä republikaanit halusivat odottaa vaalien tulosta. Uhkapeli kannatti. Nyt edesmenneen Scalian seuraajan nimittää Trump.

Se mitä Trumpin kaudella tapahtuu on vielä tuntematonta aluetta. Varapresidenttinä Mike Pence on sieltä vanhoillisesta päästä. Mies on kreationisti, tiedevastainen ja valmis perumaan monia seksuaalivähemmistöjä suojaavia lakeja. Samoissa vaaleissa äänestettiin myös kongressin ja senaatin koostumukset uusiksi. Republikaaneilla on enemmistö molemmissa ja republikaani Valkoisessa talossa. Teoriassa republikaanit voivat tehdä vaikka minkälaisia aloitteita. Aika näyttää pystyvätkö demokraatit tekemään yhtään mitään muuta kuin valittamaan.

Newsweekin juhlanumero aiheuttaa foliopipon tiukentumista

Newsweek on lehtenä maailmankuulu. Tosin se on nykyään siirtynyt digimaailman puolelle. Paperisia lehtiä julkaistaan juhlanumeroina. Ei ole järkeä tuhlata rahaa printtaamalla lehtiä, joita ei osteta. Siksi lehtijulkaisijat pelaavat varmanpäälle julkaisutoiminnassaan. Juuri näin lasketaan USAn presidentinvaalien kohdalla, kun voittajan varmistuminen lähestyy vaalipäivän lähestyessä. Merkittävä tilaisuus vaatii merkittävän juhlanumeron. Gallupit ja vedonlyöjät ovat pitäneet Hillary Clintonia jo pitkään todennäköisempänä voittajana. Siksi lehtikauppoihin kärrättiin ja kärrätään lähipäivinä presidentti Hillary Clintonin juhlanumeroa. Digitaalisena varaversiona odottamassa pikaista printtaamista on Donald Trumpin versio lehdestä.

Tällaisesta paperisesta juhlanumeron vastaanottamisesta nousi kohu. Lehtiä paketista purkanut kirjakaupan työntekijä piti ennen vaalipäivää painettuja Hillary Clintonia presidenttinä pitäviä lehtiä hämmentävinä. Lehdet olisi tarkoitus laittaa myyntiin vaalien jälkeen. Hän otti niistä kuvia ja laittoi ne nettiin.

Kaikki eivät pystyneet näkemään tätä lehtikonsernien normaalina toimintana. Sillä mitä muuta se voisi olla kuin median ja Clintonin välistä epäreilua yhteistyötä kulisseissa? Näin vihjaillaan monella salaliittoteorioihin keskittyvillä sivustoilla.

Vastauksena epäselvyyksiin Newsweek vaivautui näyttämään Twitter-tilillään, että oikeasti vaalipäivään on valmistauduttu kahdella juhlanumeron versiolla. Yksi kummallekin pääpuolueiden ehdokkaalle. Molemmat lehdet ovat tietenkin kirjoitettu valmiiksi. Vain toisen paperiversioon sijoitetaan rahaa.

Uskonnottomuutta ja politiikkaa maailmalta

Yhdysvaltojen presidentinvaalit lähestyvät uhkaavasti. Poistuva presidentti Obama kerkisi vihdoinkin vierailemaan Real Time with Bill Maher ohjelmassa. Ja samalla Maher otti aiheeksi uskonnottomat kansalaiset. Obama on ollut niitä harvoja vaikutusvaltaisia poliitikkoja USAssa, joka on puhunut avoimesti ja positiiviseen sävyyn ateisteista.

On poikkeuksellisen virkistävää kuunnella miten uskonnottomuudesta keskustellaan edes hetken aikaa ihan fiksusti poliitikon suulla. Aihe otetaan esiin. 11 minuutin kohdalla.



Tuollaisen puheen vastapainoksi on tonnikaupalla vaikkapa Iowan kongressiedustaja Terry Branstadin puhetta uskonnottomista. Häneltä kysyttiin selkeä kysymys. Miten hän suhtautuu maassa yhä kasvavaan uskonnottomien kansanosaan? Miten hän saisi heidät kiinnostumaan politiikasta?



Branstad ei tainnut ymmärtää kysymystä, sillä hän vastasi:

"Minusta meidän pitäisi yrittää johtaa esimerkein. Tarkoitan, viedään lapsemme kirkkoihin ja rohkaistaan heitä osallistumaan."

Johon toimittaja:

"Mutta monet uskonnottomat eivät mene kirkkoihin."

Johon Branstad vastaa:

"Tiedän. Mutta sen takia vanhempien täytyy yrittää tarjota johtajuutta ja rohkaista sitä. Ja rohkaista lapsiamme pysymään kiinnostuneita, vaikka he lähtevät opiskelemaan. Ja se on haaste."

Poliitikkona Branstad pitää itsestäänselvyytenä, että uskonnottomuus on huono asia. Eikä hän edes ole sieltä pahimmasta päästä valtaan päässeitä poliitikkoja Yhdysvalloissa.

Puerto Ricossa on tulossa kuvernöörinvaalit. Ehdokkaana oleva Alexandra Lúgaro on avoimesti ateisti. Puerto Ricon asukkaista 97% on kristittyjä. Friendly Atheist -blogi käy läpi sitä miten Lúgaro on perustellut uskosta lähtemistään ja ateismiaan. Hämmästyttävänä vaaliteemana ehdokas väittää, että kuvernöörin tehtävät liittyvän taloushallintoon ja muihin ei-uskonnollisiin teemoihin. Uskonnosta Lúgaro sentään mainitsee fundamentalismin olevan ongelma. Eikä hän aio julistaa uskonnottomuuttaan kansalaisille, sillä sellainen ei sovi politiikkaan.

Tuollainen puhe on poikkeuksellista syvästi uskonnollisten maiden politiikassa. Puerto Ricon sanomalehdet ovat kuulemma kehuneet Lúgaron avoimuutta ja rehellisyyttä. Toivottavasti hänellä on ateismistaan huolimatta hyvä äänisaalis, sillä on rohkaisevaa nähdä miten uskonnottomuus muuttuu jopa vaaleissa avoimen ja asiallisen keskustelun aiheeksi.

Rahkosen vääntely eduskunnassa

Jukka-Pekka Rahkonen oli mukana edustamassa Aito avioliitto-kansalaisaloitetta eduskunnassa. Kuuntelin sen päivän puheita ja bloggailin aiheesta. Yksi pieni kommentti Rahkoselta on kuitenkin paikallaan, sillä luulen monen AAlaisen toistavan Rahkosen esittämää vilunkipuhetta toisenkin kerran eduskunnan ulkopuolella.

Kyseessä on Atlantan palopäällikön erottaminen. Who Told You That You Were Naked? kirjan kirjoittanut palopäälllikkö Kelvin Cochran sai nimittäin potkut työstään. Rahkosen versiossa siinä tapahtui näin 44 min 30 s kohdalla:

"Kelvin Cochran entinen Atlantan kaupungin palopäällikkö irtisanottiin 2015 yli 30 uskollisen palvelusvuoden jälkeen virastaan. Ainoastaan sen takia, että hän oli ollut julkaisemassa miesten uskollisuuteen rohkaisevaa kirjaa, jossa myös käsiteliin homoseksuaalisuutta, sukupuolineutraalia avioliittoa ja esiaviolista seksiä kristillisestä näkökulmasta. Sukupuolineutraalin avioliittolain kritisoiminen riitti miehen erottamisen syyksi kaupungin virasta. Mies, joka oli ollut 30 vuotta päivittäin valmiina laittamaan  oman henkensä altiiksi toisten edessä pelastustehtävissä, ketään hätää kärsivää syrjimättä. Sukupuolineutraalia ideologiaa ajavat eivät tunne mitään armoa eivätkä kohtuullisuutta. "

Aivan karmeaa! Jos siis siinä olisi tapahtunut tuolla tavalla. Rahkosen versio ei vastaa totuutta. Olen laupealla ja armahtavalla tuulella, joten oletan hänen vain kopioineen sokeasti Yhdysvalloista levinneitä kristillisiä uutisia tapahtumista. Kuten Puolimatka kopioi älykkään suunnitelman suumiesten tuotokset virheineen. Voin tietenkin olla väärässä. Eli Rahkonen kyllä tietää mitä oikeasti tapahtui Cochranille, mutta hän luottaa siihen, ettei Suomessa vaivauduta tarkistamaan asiaa.

Kelvin Cochranin erottamiseen kyllä oikeasti liittyi miehen uskonnollisuus, mutta ei sillä tavalla kuin Rahkonen vihjailee. Nimittäin useampi kaupunkin ja virkavallan edustaja ajattelee ja ajatteli avioliiton kuuluvan miehen ja naisen väliseen liittoon. Yhdysvallat on täynnä virkailijoita, jotka ovat perinteisen avioliiton kannattajia. He eivät kuitenkaan ole joutuneet ongelmiin samalla tavalla kuin Cochran. Jos perinteisen avioliiton kannattaminen riittäisi potkuihin, niin jäisikö maahan enää toimivia virastoja?

 Eli mitä erilaista Cochran sitten teki verrattuna muihin uskonnollisiin työntekijöihin?

Kirjassaan Cochran kuvailee homoseksuaalisuutta perverssioksi ja vertasi sitä insestin ja eläimiinsekaantumisen veroiseksi touhuksi. Noh, ei sinällään vielä erikoista verrattuna siihen mitä kaikkea evankelistat ovat suoltaneet eetteriin ja internettiin kaikki nämä vuodet. Ongelma on siinä, että Cochran oli kaupungin työntekijä. Silloin hän oli sitoutunut kaupungin työntekijöitä määrääviin säädöksiin [1]. Yksi näistä oli varsinkin johtotason tehtävissä olevien työntekijöiden kirjoittamien kirjojen tarkistuttaminen ja hyväksyntä eettisen toimikunnan kautta ENNEN julkaisemista. Idea on sama, kun tarkastetaan, ettei toimenkuvan ulkopuolinen yksityinen työ luo eturistiriitaa vaikkapa urakoinnin tekemisessä.

Arvaa yhden kerran tekikö Cochran näin? Aivan oikein. Ei tietenkään tehnyt. Eikä välittänyt siitä saako hän käyttää palopäällikön titteliään kirjassaan ilman hyväksyntää. Varmaan arvaatkin jo loput. Cochran on niitä uskovaisia, jotka kuvittelevat elävänsä sääntöjen yläpuolella, koska ovat pelastamassa sieluja. Ja sitten he uhriutuvat näyttävästi kameroiden edessä.

Ennen erottamistaan Cochranille tarjottiin irtisanoutumista. Hän kieltäytyi. Siksi potkut.

Ennen tuota tarjousta Cochran oli pantu viralta ilman palkkaa 30 päivän pituisella ajanjaksolla. Sen aikana suoritettiin tutkintaa siitä mitä oikein oli tapahtunut. Jos mitään virhettä ei löytyisi, niin Cochran palaisi töihinsä. Kaupungin järjestämässä tutkinnassa ei löydetty yhtäkään esimerkkiä, jossa palopäällikkö olisi kohdellut työntekijöitä epäreilusti tai syrjinyt minkään uskonnollisen uskon perusteella. Erottamiseen johtaneet virheet löytyivät muualta. Mutta sen tutkinnan aikana Cochran ei olisi saanut esiintyä julkisuudessa tuon aiheen tiimoilta. Arvaa kerran totteliko hän. Ei tietenkään totellut, vaan puhui ongelmistaan yleisöille kirkoissa järjestetyissä tilaisuuksissa.

Cochran kaivoi itselleen kuoppaa kohun alusta lähtien. Eikä lapiona toiminut perinteisen avioliiton puolustaminen.




[1] City  of  Atlanta  Code  of  Ordinances  Section  2- 820  (d)  Commissioners,  deputy  commissioners,   department  heads,  chief  operating  officer,  deputy  chief  operating  officers,  chief  of  staff,  deputy   chiefs of staff, bureau directors, and employees of the offi ce of the mayor who report directly to the  mayor  shall  not  engage  in  any  private  employment  or  render  any  services  for  private  interests  for   remuneration,  regardless  of  whether  such  employment  or  service  is  compatible  with  or  adverse  to   the proper discharg e of the official duties of such employee. However, the employees named in this  paragraph  may  engage  in  private  employment  or  render  services  for  private  interests  only  upon   obtaining  prior  written  approval  from  the  board  of  ethics  in  accordance  with  this  paragraph.  The   board of ethics shall review each request individually and provide written approval or disapproval of  the notification within 30 days. All requests for approval of outside employment shall state the type  and  place  of  employment,  the  hours  of   work,  and  the  employer's  name  and  address.  City   employment  shall  remain  the  first  priority  of  the  employee,  and  if  at  any  time  the  outside   employment interferes with city job requirements or performance, the official or employee shall be  required  to  modif y  the  conditions  of  the  outside  employment  or  terminate  either  the  outside   employment or the city employment. This paragraph shall not apply to single speaking engagements  or  to  participation  in  conferences  or  on  professional  panels;  provided,  however,  tha t  any  expense   reimbursements received for such engagements must be reported    in accordance with  section 2 -815.