Britannian sisäministeriö ja Kristinuskon väkivaltaisuus
National Secular Society kertoo hämmentävästä tapauksesta. Tapauksesta joka sai jopa minun kaltaisen ateistin ja järjestäytyneitä uskontoja vihaavan miehen ihmettelemään maailman menoa.
Britannian sisäministeriön virkailija sai päätettäväkseen iranilaisen turvapaikkahakijan turvapaikkahakemuksen. Hakemuksessa oli kyse entisestä muslimista, joka oli kääntynyt kristityksi. Yksi turvapaikanhakijan perusteluista uskon vaihtoon oli kristinuskon rauhanomaisuus. Hän ilmoitti suosivansa kristinuskon ilmoitusta rauhasta, anteeksiannosta ja ystävällisyydestä.
Tämä ei kelvannut sisäministeriön virkailijalle. Hän perusteli kielteistä päätöstä laittamalla vastauskirjeeseen lainauksia Raamatusta. Hän siteerasi kohtia Vanhasta- ja Uudesta testamentista. Ne lainaukset liittyivät sotaan, kuolemaan, kostoon ja kärsimykseen. Joten kristinusko ei ole rauhanomainen uskonto. Ja täten turvapaikanhakijan päätös vaihtaa rauhanomaiseen uskontoon ei voi olla uskottava perustelu, joten turvapaikkahakemus hylättiin.
Turvapaikkahakemuksen alulle pannut virkailija Nathan Stevens tyrmistyi päätöksestä. Hän laittoi otteita sisäministeriön kirjeestä kaikkien luettavaksi Twitteriin.
Sisäministeriön virkailija onkin tehnyt pahan virheen, jonka seurauksia tullaan vatvomaan myös isoimmissa poliittisissa piireissä. Ellei päätöstä peruta nopeasti.
Ensinnäkin, kristinusko on onnistunut erittäin hyvin ottamaan etäisyyttä kaikkeen pahaan ja moraalittomaan menoon Raamatun sivuilta. Tämä teologinen taival kohti ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa kunnioittavaa versiota kristinuskosta on perusteltavissa kiitettävän johdonmukaisesti. Ne moraalisesti hyvät kansanmurhat joista yritän muistuttaa evankelisia ääniä eivät ole mikään ongelma niille kristityille, jotka ymmärtävät jättää ne hyvät kansanmurhat uskonpilareitensa ulkopuolelle.
Toiseksi, uskonnon vaihtaminen ei edellytä kokonaisvaltaista perehtymistä koko teologian hienouksiin. Eihän enemmistö esim. suomalaisista kristityistä (tai sanotaanko kirkon jäsenistä) ole perehtynyt kristinuskon kirkkohistoriaan ja teologisten tuulahdusten vivahteikkaisiin tulkintaeroihin. Useat voivat jopa uskoa samanaikaisesti vaikka mihin muuhun henkiseen suuntaukseen muista valta- tai vähemmistöuskonnoista. Ja kuitenkin heitä pidetään virallisissa papereissa kristittyinä.
On täysin mahdollista, että muslimi tutustuu tuollaiseen moderniin versioon kristinuskosta. Se on erittäin helposti myös tulkittavissa rauhanomaisemmaksi uskonnoksi. Jos vertaamme sitä niihin islamin suuntauksiin, jotka ovat ristiriidassa ihmisoikeuksien ja tasa-arvon kanssa. Koraanista voidaan poimia useita väkivaltaisia episodeja, suoraan profeetan määräminä tapahtumina, joita täytyy erehtymättömyyden nimessä tulkita moraalisesti hyväksi väkivallaksi. Aivan kuten kristityt ovat tehneet niiden Vanhan testamentin hyvien kansanmurhien kohdalla.
Esim. Muhammadin hyökkäysretkien aikana tehdyt vihollisheimojen mestaamiset sekä lasten ja naisten orjuuttamiset. Näille löytyy muslimioppineiden puolustuspuheita, joissa juutalaisheimojen teloittamisille keksitään moraalisia perusteluja, tai Muhammadin harteilta siirretään vastuuta pois nähtävästi moraalittomista päätöksistä.
Sisäministeriön edustajalta kyseltiin tapauksesta. Hän vastasi, ettei tuollainen uskonnon vaihtoon perustuva päätös ole yhteneväinen ministeriön linjausten kanssa. Päätöksentekoa luvattiin parantaa. Teologiset osuudet eivät sopisi sisäministeriön päätöksiin. Englannin kirkko vaati näkyvästi parannuksia sisäministeriön menoon, sillä ministeriön virkailijat eivät selvästikään ole perillä siitä millaisia uskonnollisia ulottuvuuksia ihmisten elämässä voi olla. Virkailijat eivät tiedä (tai hyväksy sitä) miten joustavia ja moneen suuntaan venyviä ihmisten uskonnot voivat oikeasti olla.
Stevens on näyttänyt myös toisesta päätöksestä miten toinen sisäministeriön virkailija oli epäileväinen kristinuskoon kääntymisen aitoudesta. Iranista pakoon pyrkivä nainen ei voinut olla aito kristitty, sillä hän oli turvapaikkahakemuksessaan kertonut, ettei usko Jeesuksen pystyvän pelastavan häntä Iranin hallinnolta. Islamin hylkäämisestä on seurauksena hyvällä tuurilla vain vankilaa ja katumuksen jälkeen vapautus. Huonossa tapauksessa hallinto teloittaa islamin hylänneet kansalaisensa. Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan kristittyjen ja muiden vähemmistöuskontojen asema on entistä vaikeampi Iranissa.