Venäjän tappiot Ukrainassa

Aloitetaan muistelemalla miten Neuvostoliiton sotareissu Afganistaniin sujui. Hieman yli yhdeksän vuotta kestäneessä taistelussa neuvostoarmeija menetti 15 000 sotilasta.

Venäjän hyökkäystä seuranneet harrastelijat käyttävät erisivustoja pysyäkseen ajantasalla sodan etenemisestä. Tässä pieni katsaus siihen miten minä olen viettänyt iltojani uutisvirtaa selatessani.

 KIU ✪ Russian Officers killed in Ukraine twitter-tili seuraa pelkästään venäläisten upseerien kuolinilmoituksia. Kahden vuoden aikana varmistettuja tapauksia on kertynyt 3627 kpl. Luutnanteista kenraaleihin.

Upseerien lisäksi on seurattu samalla periaatteella kaikkien sotilaiden kuolinilmoituksia. BBC ja Mediazona tekevät yhteistyötä tämän OSINT-seurannan suhteen. Näin nähdään jälleen selkeästi alakanttiin jäävä otos, mutta sekin antaa paljon informaatiota. Tammikuun1. päivä kuluvaa vuotta mennessä rekisteriin oli kertynyt 44654 kpl löydettyjä kuolinilmoituksia. Venäjän armeija olisi siis varovaisen ja selkeästi alakanttiin menevän arvion perusteella menettänyt n. 75 000 kuollutta sotilasta. Tästä luvusta puuttuvat kaikki tammi-helmikuun aikana kuolleet. Mediazona ei seuraa Ukrainassa miehitetyiltä alueilta värvättyjen Donetskin ja Luhanskin alueilla syntyneiden Venäjän puolella taistelevien tietoja. Nämä kuolleet tuovat tuhansia kuolinilmoituksia lisää. Haavoittuneiden määrää on vaikeinta arvioida. Mediazonan arvio tällaisten menetysten määrästä liikuu 200 000 sotilaan paikkeilla.

Mediazonan seuranta mahdollistaa kuolleiden jaottelun ikäluokan, kotikunnan sekä kuolinajan perusteella. Ajankohdista näemme milloin Venäjän armeija on puskenut suurhyökkäyksen voimin esim. tammi-helmikuussa 2023. Tänä vuonna tuollainen rynnäköinti liha-aaltoina ukrainalaisten asemiin tapahtui näyttävästi Avdiivkan kohdalla. Viikosta toiseen näin drone-videoita joissa venäläiset panssarivaunut ja kuljetusvaunut vyöryvät jonossa kohti puolustajien asemia. Vaunut räjähtävät yksitellen miinoihin, PST-ohjuksiin tai tykistötuleen. Jalkaväki jatkaa eteenpäin, joutuen rypäleammusten sirottelemaksi, lennokkipommien kohteiksi tai juoksuhaudoissa odottavien ukrainalaisten ampumiksi. 

Tätä järjetöntä joukkojen tuhlaamista toistui yhä uudelleen ja uudelleen. Uusista videoista näkee edellisten yritysten tuhotut vaunut, joita uusi aalto hieman kiertää jatkaessaan kohti samanlaista tuhoaan. Lopulta ei enää ollut videoita joissa vaunut vyöryisivät kohti Avdiivkaa. Niitä ei enää ollut aikataulun vaatiman tahdin tarpeisiin. Jalkaväki siirtyi lähemmäksi pienissä ryhmissä.

Pelkästään Avdiivkan suunnalla venäläisiä sotilaita on pakostakin kuollut viimeisen parin kuukauden aikana useita tuhansia. Näistä tappioista kirjoitteli venäläinen sotabloggaaja Andrei Morozov. Hänen tekstinsä ovat olleet Venäjän hyökkäystä tukevia. Olihan mies oikeasti taistellut Ukrainassa separatistien puolella Ukrainaa vastaan vuonna 2014. Mutta Avdiivkan kohdalla hänenkin täytyi ihmetellä mitä Venäjän armeija oikein tekee. Miehistötappiot kaupungin valtaamisessa olivat kasvaneet 16 000 ihmiseen. Vaunuja oli menetetty yli 300 kpl. Näistä numeroista kirjoittaessaan helmikuun 19. päivä Morozov sai palautetta virallisemmalta suunnalta. Hänet ohjattiin poistamaan kirjoituksensa. Kuten hän tekikin. Sitten hän poisti itsensä ampumalla. Jäljelle jäi vain kirje, jossa Morozov moitti kenraaleja sotilaiden uhraamisesta oman uransa edistämiseksi ja väitti venäläisten toimittajien valehtelevan taistelukentän olosuhteista.

Kalustomenetyksien kertyminen aivan järjettömällä tasolle on seurattavissa Oryxin mainiolla sivustolla. Vapaaehtoisten voimin listataan avoimista lähteistä löytyvien videoiden ja valokuvien perusteella tappiota. Kaikkien näiden lisäksi on valtavasti materiaalia, jossa vahingoittunut ja kulunut ajoneuvo on poistunut käytöstä, mutta siitä ei ole valokuvia. Venäjän tappioissa eritellään kalustotyypit aina esim. panssarivaunujen mallien perusteella. Nämä luvut ovat myös se pienin mahdollinen, koska varmasti on tapauksia joista ei vain ole kuvia avoimissa lähteissä.

Lentokoneet 105

Helikopterit 135

Raketinheittimet 350

Kuljetuspanssariajoneuvot 399

Rynnäkköpanssarivaunut 3474

Panssariajoneuvoja 1214

Taistelupanssarivaunuja 2754

Venäjän armeija on menettänyt saman verran kalustoa kuin useimmilla valtioilla olisi yhteensä kamaa. Pelkistä numeroista on vaikea hahmottaa sitä määrää. Onneksi sen havainnollistamiseksi tehtiin tällainen digitaalinen kuva, jossa olisi pelkästään taistelupanssarivaunut.

2768 taistelupanssarivaunua

Sodan kauheuksia seuratessani olen myös nähnyt niitä videoita joita ei päästetä uutislähetyksiin. Sotavankien teloituksia, joita on näkynyt molemmin puolin. Venäläisiä vankeja ammuttiin enemmän aivan 2022 alkuviikkoina. Sen jälkeen vankien teloittamisia näyttävät videot ovat olleet enemmän ukrainalaisten vankien ampumista. Tuorein video ilmestyi tänään.

Varsinainen sotajoukkojen epätoivo huokuu venäläisten sotilaiden omista teoista. On nimittäin videoita joissa lennokeista kuvataan kuinka haavoittunut sotilas päättää päivänsä omalla kiväärillään tai asettelemalla oman viritetyn kranaatin joko leukansa tai luotiliiviensä alle. He tietävät kokemuksistaan, ettei mitään lääkintämiestä ole saapumassa auttamaan. Tällaisia videoita ilmestyy tasaiseen tahtiin.

Loppuun vielä muistutus siitä mistä aloitimme. Venäjä on menettänyt yhdessä Donbassin kaupungissa enemmän sotilaita kuin Neuvostoliitto menetti koko yhdeksän vuoden aikana Afganistanissa.

Infosota: Vastaan Sanomat eli potaskaa pukkaa

 Venäjän kolmen päivän erikosoperaatio Kiovan valtaamiseksi hyökkäys Ukrainaan lähestyy kolmatta vuottaan. Sosiaalisessa mediassa käydään jatkuvaa rynnäköintiä, kun informaatiokamppailussa pyritään hämmentämään ja heikentämään luotettavaa tiedonvälitystä. Vain yksi monista keinoista on kyhätä mukavas pätevältä sanomalehden sivustolta näyttävä sivusto, jossa toistetaan Moskovan sanomaa ja käyttämää taktiikkaa informaation taivuttelussa. Yksi monista tällaisista melko tuoreista tapauksista on esim. Vastaan Sanomat. 

Sen syötteessä toistetaan tiheään tahtiin Pietarin trollitehdaan materiaalia. Ukrainassa kuolleen Gonzalo Liran kohtalosta toistetaan tutut vääristelyt. Liraa kuvaillaan toimittajaksi ja eikä millään suostuta kertomaan mitkä olivat ne syyt miksi hän oli ukrainalaisessa vankilassa. Eikä missään tapauksessa suostuta kertomaan lukijoille mitä Lira yritti tehdä vapauduttuaan takuita vastaan odottamaan oikeudenkäyntiään.

Väitetään Boris Johnsonin sabotoineen rauhansopimuksen Ukrainassa huhtikuussa 2022. Rauhansopimukset oli keritty heittämään roskakoriin ennen Boriksen saapumista, sillä ukrainalaiset luopuivat neuvotteluista Buchan kauheuksien paljastuttua.

Otan tarkkailuun sen uusimman artikkelin: Enemmistö ukrainalaisista tukee diplomaattista ratkaisua – EU:ssa usko Ukrainan voittoon hiipuu. Kuten arvata saattaa, se on valikoivan esittelyn malliesimerkki. Tekstissä annetaan ymmärtää, että ukrainalaisten omissa kyselyissä ukrainalaiset haluvat diplomaattisen ratkaisun sotaan.

Mutta kuinka sattuikaan. Varmasti täysin vahingossa Vastaan Sanomat sivustolla annetaan väärä hyperlinkki tuon esitellyn tutkimuksen suuntaan. Venäläinen TASS uutistoimisto mainitsee myös tämän saman paperin, mutta ei myöskään jostain äärimmäisen mysteerisestä syystä tarjoa siihen linkkiä uutisessaan. Sivuston väärä linkki vie "Press releases and reports Opinions and views of residents of the Chornobaivka community (Kherson oblast) regarding the current situation in the community and post-war reconstruction and recovery" paperin äärelle, jossa ei kyselty näitä asioita. Se on kyllä ihan lukemisen arvoinen. Venäläisten miehityksen alla eläneet siviilit kertovat miten suhtautuvan vapautuksen jälkeiseen aluehallintoonsa. 

Mutta takaisin asian äärelle. Onneksi minä olen uskomattoman älykäs, taitava ja perinpohjainen nettikansalainen. Löysin sen alkuperäisen paperin johon viitataan mutta jätetään linkkaamatta.

Vastaan Sanomat sivuston mainitsema tutkimus on oikeasti "Press releases and reports Perceptions of the course of Russia's war against Ukraine after nearly two years of large-scale invasion " paperi. Sitä selaamalla näkee kaiken sen jota Vastaan Sanomat ei halua sinun tietävän.

Ukrainalaiset ovat selkeän enemmistön voimalla uskomassa kotimaansa voittoon Venäjää vastaan.

In all regions, at least 80% believe in the Victory of Ukraine and, in particular, at least 57% are definitely convinced of this.

 Taistelukentän tilanteesta ollaan realistisia. Venäjä ei ole saanut merkittäviä läpimurtoja rintamalla mutta Ukraina ei ole kyennyt häätämään venäläisiä pois Ukrainasta.

If the Ukrainians "strategically" believe in Victory, they are more restrained regarding the current moment of assessing the situation. So, if you ask in whose favor the situation on the battlefield is currently developing, then 24% believe that it is in favor of Ukraine, 15% - in favor of Russia. At the same time, almost half of Ukrainians (47%) believe that it is not in favor of either party.

 Enemmistö ukrainalaisista uskoo, että sota päättyy kaikkien miehitettyjen alueiden vapauttamiseen.

Compared to May 2022, there are slightly fewer people who consider the scenario of full restoration of territorial integrity to be realistic, but still currently, the vast majority of Ukrainians - 65% - believe that the war will end with the return of all territories to Ukrainian control, including Donbas and Crimea (in particular, 14% believe that hostilities will be transferred to the territory of Russia) (in May 2023, believed in the restoration of integrity - 71%).

Enemmistö ukrainalaisista on valmis jatkamaan sotaa voittoon asti.

73% of Ukrainians claim that they are ready to endure the war as long as necessary (plus 3% are ready to endure for quite a long time - a year). At the same time, the situation has not changed since May 2022 - in May 2022, 71% were ready to endure as long as necessary, in December 2023 - 73%.

Nämä olivat ne tulokset joita Vastaan Sanomat ei halua lukijoidensa tietävän. Ja sitten se venäläisten tekemän vääristelyn kannalta olennainen kohta. Valmius istua neuvottelupöydän ääreen on tulkittu väärin venäjämielisten kirjoituksissa.

With confidence in Victory, Ukrainians remain open to the negotiation process. In May 2022, 59%, and in February 2024, 72% of respondents agreed with the opinion that Ukraine should also look for a diplomatic way to end the war (however, it should be noted that the wording of the question was simply about such a process, and not about concessions).

At the same time, from 35% in May 2022 to 23% in February 2024, there were fewer people who believe that Russia can be defeated only by military means.

 Mikään näissä luvuissa ei tarkoita, että ukrainalaiset olisivat valmiita luovuttamaan neuvottelupöydässä. Paperissa alleviivataan, ettei kyselyssä tarkoitettu alueluovutuksien myöntämistä. Vaan itse neuvotteluprosessin tekemistä. Valmistaudun näkemään tätä samaa virheellistä tulkintaa ympäri vatnik-verkostoa Twitterissä ja muualla netissä.

Tucker ja Putin eli helmikuun suuri tuhnu

Tucker haastatteli Putinia Moskovassa.

Ennakkoon tätä haastattelua mainostettiin venäjämielisissä piireissä isona juttuna. Vihdoinkin länsimaat saisivat kuulla totuuden Ukrainan ja Venäjän välisestä sodasta. Vihdoinkin länsimaissa saataisiin tietää mitä Putin oikeasti ajattelee. Vihdoinkin länsimaisen median sensuuri murrettaisiin. Tätä haastattelua pelättäisiin NAFO-joukkojen parissa.

Minua tuollaiset puheet vain ihmetyttivät. Tucker oli vuosia aikaisemmin ilmoittanut tukevansa Venäjää. Hän ei puheissaan ollenkaan ymmärtänyt miksi Yhdysvaltojen pitäisi muka tukea Ukrainaa. Ei siis olisi mikään yllätys, että Tucker myötäilee ja antaa [eufemismi]hartiahieronnan[/eufemismi] Putinille haastattelun aikana. 

Tucker kehui olevansa ainoa joka uskaltaa mennä Moskovaan puhumaan Putinille. Tähän monet toimittajat totesivat, että he olivat lähettäneet Putinille haastattelupyyntöjä kahden vuoden ajan. Mutta Moskova ei halua heitä haastattelemaan Putinia. Jostain mysteerisestä syystä. Myös Kremlin tiedottaja Dmitri Peskov kertoi, että presidentille on kyllä tullut valtavasti haastattelupyyntöjä viime vuosina. Luonnollisesti Venäjän näkökulmasta olisi nolompaa, ettei Putin kiinnostaisi länsimaista lehdistöä.

Pahinta mitä Putin voisi tehdä, olisi puhua siitä miten Venäjä on aitojen amerikkalaisten patrioottien paras kaveri. Putin vastustaa sitä samaa kamalaa moraalista mädätystä, jota Bidenin liberaalivasemmistoinen demokraattipuolue edustaa. Siksi olisi MAGA-joukkojen kannalta vain järkevää tukea Venäjää ja vastustaa Bidenin ulkopolitiikkaa. Tällaisella puheella Putin voittaisi helposti puolelleen lisää Tuckerin kohdeyleisön porukkaa.

Sitten Tucker julkaisi kaksi tuntia pitkän haastattelun. Väitän rohkeasti ja koko eläkevarani vedonlyöntipöytään jämäkästi takoen, että valtava enemmistö haastattelua katsomaan alkaneista lopetti sen kesken. He eivät jaksaneet seurata sitä ensimmäistä kymmentä minuuttia pidemmälle. Väitän näin, koska minullekin tuotti suuria vaikeuksia jaksaa seurata sitä. Vaikka aihe ja siihen liittyvä debunkkaus on juuri sitä harrasusta johon haluan tuhlata turhan elämäni viimeiset vuodet. Mutta tämä haastattelu meni aivan liian pitkäveteiseksi. Ja minä olen kuunnellut Tapio Puolimatkan luentoja!

 Tuckerin reagoimaton reagointi Putinin väitteisiin on yksi tekijä tälle. Hän ei selkeästi ole tarpeeksi hyvin perillä Ukrainan ja Venäjän sodan taustoista ja historiasta. Tucker ei esimerkiksi tiennyt mikä oli Oranssi vallankumous. Pätevä toimittaja olisi osannut esittää relevantteja jatkokysymyksiä ja vaatia perusteluja Putinilta. Tucker vain tyytyi antamaan Putinin jaaritella, sillä Putin ei reagoinut, kun Tucker yritti ohjata haastattelua eteenpäin toisiin aiheisiin.

Toinen on ongelma haastattelun aloitus.

Putin ei puhunutkaan siitä miksi Venäjän syy hyökätä Ukrainaan olisi ollut NATO:ssa tai pahassa lännessä. Syy Ukrainan valtaamiseen ei piile NATO:n laajentumisessa. Syy on Venäjän historiallisessa suuruudessa, jonka palauttaminen on jokaisen venäläisen velvollisuus. Ukrainaan hyökätään ja alueita liitetään Venäjään, koska mitään Ukrainaa ei oikeasti ole olemassa. On vain alueita, jotka historiallisesti kuuluvat Venäjälle. Joten ne palautetaan Venäjälle. Halusivat nuo maat sitä tai eivät.

Tämä tulkinta oli varmasti monelle uudelle katselijalle suuri yllätys. Heille Tucker ja kumppanit ovat parisen vuotta syöttäneen pajunkäyttö, jossa syy Venäjän hyökkäykselle on länsimaisen tekemissä provokaatioissa. Putin käytti puolisen tuntia puhumalla siitä miten syy Ukrainaan hyökkäämiselle onkin kaukana menneisyydessä. Siksi löydämmekin Tucker-fanien twitteristä ja tietyiltä anonyymeiltä palstoilta palautetta, jossa joko ihmetellään mitä helvettiä he juuri kuulivat tai suoraan nauretaan Putinille. Nämä humoristiset ilvailut ilmenivät Ukrainaan tukevien ryhmien ulkopuolellakin. Osoittaen miten länsimainen yleisö keskimäärin reagoi haastatteluun. Jopa 4chanin surullisenkuuluisa ja pietaribottien miehittämä /pol/ palsta on nyt täysin unohtanut Tuckerin.

Syy näille meemeille ja Putinille naureskelulle on tässä:

Tucker: "What threat did Ukraine present that caused you to invade them in 2022?"

Putin: "Let us journey back to a time long forgotten, to the year 871 AD, when the lands of Rus' and Ukraine were but distant realms ruled by noble clans and warring chieftains. Among them, there was a figure of great renown, a warrior chief by the name of Ivan Drakovitch, whose exploits on the battlefield were the stuff of legend. It was on a fateful day, in the midst of the harsh winter of 876 AD, that Ivan first laid claim to the fertile plains of Ukraine, driving out the indigenous tribes and establishing his dominion over the land. Yet even as Drakovitch's empire flourished, it was beset by enemies from all sides—raiders from the east, marauders from the west, and scheming rivals within his own court. And so it was that on the eve of June 13th, 893 AD, the seeds of enmity were sown, laying the groundwork for the conflicts that would follow in the centuries to come. Fast forward to the days of the great czars, to the year 1555 AD, when Russia stood as a mighty empire stretching from the icy wastes of the north to the sun-drenched shores of the Black Sea. It was during this time that another figure emerged from the annals of history—a noblewoman by the name of Olga Romanovna, whose cunning and ruthlessness knew no bounds. It was on a fateful day in the autumn of 1563 AD, that Olga first sought to bring the lands of Ukraine under the sway of Moscow, employing every means at her disposal to subjugate the native populace and expand her dominion. Battles were fought, alliances were forged, and blood was shed on both sides as the fate of the region hung in the balance. In the end, it was on the bitter winter day of December 21st, 1598 AD, that the forces of Moscow emerged victorious, but at a great cost to both sides—a cost that would be remembered for generations to come."

Tätä menneisyyden kertaamista jatkui. Ja jatkui. Loput kahden tunnin haastattelusta sisälsivät onneksi eri aiheita. Mutta kaikille meille jotka olemme seuranneet Venäjän suorittamaa informaativaikuttamista näissä puheissa ei ollut mitään uutta. Erääksi kohokohdaksi nousi Putinin väite siitä, että toisen maailmansodan alku johtui Puolasta. Oli nimittäin Puolan syytä, että Saksa hyökkäsi sinne 1939.

Putinin esittämät valheet olivat runsaita ja monipuolisia. Tunnetuimmat valheet on listattu Hodorkovskyn läpikäymänä tänne. Ne sisältävät monia klassikkoja. Kuten esim. valhe siitä, että Nato lupasi ettei laajene itään. Todisteet tästä lupauksesta jäävät aina esittämättä niiltä, jotka toistavat tätä valhetta.

Putin toistaa myös pietaribottien ahkerasti viljelemän väitteen siitä, että 2022 aikana rauhanneuvottelut keskeytyivät, koska Britannian Boris Johnson saapui tyssäämään ne. Tämä Boriksen neuvottelusabotointi tehtiin kuulemma sen takia, että sota jatkuisi ja länsimaat saisivat tuhottua Venäjän sotilasmahtia. Todisteet Boriksen tekosista jäävät aina muutamaan hyvin valikoituun videopätkään joko Israelin entisen pääministeri Naftali Bennetin haastattelusta tai Ukrainan neuvotteluja johtaneen Davyd Arakhamia haastattelusta 1+1 ohjelmassa. Botit jättävät aina mainitsematta, että molemmat miehet kertoivat neuvottelujen olleen päätöksessä jo ennen Boriksen saapumista Ukrainaan. Israelin Bennet totesi, että kun Buchan kaduilta ja pihoilta löydettiin venäläisten teloittamia siviilejä, olivat neuvottelut ohitse. Ja Venäjän puolelta Sergei Lavrov totesi kaksi päivää ennen Boriksen saapumista, että Ukrainan esittämä rauhanehdotus oli mahdotonta hyväksyä. 

Pietarinbotit syyttävät aina Borista rauhanneuvottelujen loppumista, koska he eivät halua ihmisten muistavan miksi ne oikeasti loppuivat: venäläisten sotilaiden karmeisiin sotarikoksiin Buchassa, Irpinissä ja muualla. Sekä venäläisten jatkuvat valheet ja sopimusrikkomukset.

 Bennet selittää miksi neuvottelut loppuivat

 Ne paljastuivat kun Venäjän armeijan joukot vetäytyivät Kiovan suunnalta. Siksi Venäjä haluaa pitää Boriksen nimen tapetilla näiden karmeuksien edessä. Ja se on ollut erittäin hyvin toiminut savutushämäysjetkutus, johon moni nettikeskustelija on langennut.

Tucker sentään mainitsee Venäjällä vangitun toimittajan. Journalismin tilanne Venäjällä jää vähemmälle puheelle. Ymmärrettävästi Putin ei halua keskustella aiheesta. Kohteliaana vieraana Tucker vaihtaa aihetta.

Haastattelun tavoitteet vaihtelivat osapuolten välillä.

Tucker yritti markkinoida Putinia Amerikan kansalle hyvänä asiana. Näin ainakin odotettiin tapahtuvan, kun haastattelua markkinoitiin ennen julkaisua.

Putin käytti Tuckeria keinona osoittaa venäläisille, että Putinia arvostetaan Amerikassa asti. Näin luultavasti tapahtui niiden venäläisten silmissä, jotka näkivät haastattelun. Nyt sitä näytetään ahkerasti jopa kouluissa.

Jälkilöylyissä jouduttiin vain toteamaan, että ainakin Putin muisti erittäin hyvin historiaa pitkässä puheessaan. Eikä tarvinnut muistiinpanojaan. Toisin kuin seniili Biden. Mitään paljastuksia ei kuultu Putinin suusta.

Venäjän valtion omalla tv-kanavalla tuota haastattelua kuvailtiin tietenkin ihmiskunnan historian tärkeimmäksi ja parhaimmaksi haastatteluksi. Melkein samaan hengenvetoon todetaan, että tällä haastettelulla pyrittiin vaikuttamaan Amerikan ulkopolitiikkaan, jotta äänestäjät vastustaisivat äänekkäämmin Ukrainalle annettavaa apua.

Loppuun haluan vain todeta, että oli tuosta episodista sentään jotain viihdettä. Varsinkin kun Putinin vetoomukset kaukaiseen historiaan oikeuttaisivat nykyisiä valloitussotia. Nimittäin Mongolian entinen presidentti Tsakhiagiin Elbedorj ilmoitti katselleensa Putinin innoittamana Mongolian vanhoja karttoja.