Hei me herätetään kuolleita henkiin Kuopiossa!

 Useampi vuosi on vierähtänyt Nokia Mission hurjimmista vaiheista. Pappi Markku Koiviston pääsy otsikoihin kuolleista herättämisen yrittämisellä jääköön miehen elämän merkkipaaluksi. Kuollut ei herännyt vaikka sitä rukoiltiin suurella hartaudella ruumiin ympärillä helmikuussa 2011. Kyseessä oli ruumiinavauksen läpikäynyt ihminen Helsingin oikeuslääketieteellisellä laitoksella. Markku Koiviston epäonnistuminen ei lannistanut hartaasti ja äärimmäisen vakavasti uskoaan ottavia kristittyjä Suomessa.

Sama meno kun jatkuu. Eri uskonyhteisössä tällä kertaa. Kuopiossa toimiva Rukouksen Seurakunta mainostaa itseään hienoilla saavutuksilla. Rukouksen voimalla on parannettu pelkästään viime vuonna monta vaivaa:

pornografia- ja peliriippuvuudesta luopuminen.

 Ei hassumpi saavutus. Vaikka molemmat ovat suosikkiharrastuksiani.

 uushenkisyydestä, mietiskelystä, energia hengellisyydestä, pahoista hengistä, demoneista ja noituudesta.

 Tuon oli pakko olla iso projekti. Hieno sulka hattuun seurakunnalle. Toivottavasti siihen ei tarvittu roviota.

40 vuotta kestänyt änkytys parani

 Varmasti änkytyksen päättyminen paransi henkilön elämänlaatua. Suuri kiitos kaikille rukoilijoille.

20-vuotias nainen heräsi kuolleista

 

 

 

Äärimmäisen hieno saavutus! Varmasti seurakunta on tarjonnut kattavat todisteet ihmiskunnan kannalta melko tärkeästä tapahtumasta?

Ei ole.

Vavisuttavalle virkoamiselle tarjotaan seurakunnan sivuilla pelkästään päivämäärä. Tammikuun 9. päivä jossain Suomessa muutettiin raato reippaampaan kuntoon. Tietenkin on pienen pieni mahdollisuus sille, että seurakunnan mainostama väite ei pidä paikkaansa. 

Jos tepastelet Kuopion kauppatorilla klo 17:00 - 20:00 tänä viikonloppuna, niin voit kysellä heiltä Jesus Festin aikana kasvotusten tarkemmin kenellä ja missä tuo reteä resurrektio suoritettiin.

 

 

Kun littarit eivät ymmärrä mitä kartat ovat

Mikäpä olisi komeampaa koristetta kotiseinälle kuin uusi fantasiakartta. Skyrim kartta ja Tähtien Sota maailman galaksikartta ovat samalla tavalla mielenkiintoisia koristeita. Minulla on Warhammer40K pelimaailman toiseksi kuuluisimman piiristystaistelun (Vraksin piiritys) printattu kartta, mutta en ole laittanut sitä makuuhuoneeni seinälle. Sen lisäksi minulla on kangaskartta Terran piirityksen alkuvaiheista, kun Horuksen laivasto aloitti hyökkäyksensä tähtijärjestelmäämme. 

 Nuorempana sällinä minäkin piirtelin monenlaisia seikkailukarttoja ja scifi-sotaa selittäviä kuvia. Onneksi kaikki aikuiset ymmärtävät, että paperille piirretty kartta ei tietenkään itsessään tarkoita, että piirtämisen myötä todellisuus muovautuu kuvaamaan kartan todellisuutta. Näin ei kuitenkaan ole littarien jännittävässä todellisuudessa. Litteän Maan todisteet ovat aina jääneet puuttumaan, vajaiksi tai tekaistuiksi. Merillä pääsee seilaamaan aivan eri tavalla kuin litteä Maa sallisi. Taivaalla lennetään oikeassa maailmassa aivan eri etäisyyksiä ja aikatauluja kuin litteä Maa mahdollistaisi. Yksikään littarien tarjoama kartta ei sovi yhteen ihmiskunnan päivittäisten matkustamistapejan kanssa. 

Siksi epätoivon vimmalla tartutaan kaikkeen mahdolliseen materiaaliin, jota voidaan tulkita mitä erikoisimmilla tavoilla kaikkena muuna kuin pyöreän planeetan malleina. Yksi tällaisista ikuisuusaiheista on ns. litteän Maan Kuu kartta. Ideana on erikoinen piirretty kartta, joka näyttäisi olevan Kuun pinnalla oleva heijastettu versio Maasta, jos Maa olisi litteä. Tai jotain sinnepäin. Kyseessä on tämä kartta.

 

Erittäin hienoa jälkeä. S. Bini signeeraus on ainoa vinkki kuvan piirtäjästä. Alkuperäistä ei löydy internetistä. Senkin edestä löytyy erilaisia väitteitä siitä mistä kuva on tullut. Yleisimmässä versiossa väitetään kartan olleen YK:n arkistoissa, kunnes nettiin vuotamisen jälkeen YK poisti sen. Koska jostain syystä YK ei halua säilyttää erilaisia kuvia arkistoissaan.

Sitä väitetään saksalaiseksi kartaksi, vaikka ei ole mitään varmuutta minkämaalainen henkilö piirsi kartan, joten käytän siitä samaa nimeä. Hienosti mustekynällä tehdyt piirrokset ovat hyviä ja kartta on täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia. Saksalaista karttaa myydään hiirimattoina, julisteina ja varmasti myös t-paitoina. En vaan ymmärrä miksi karttaa fanittavien joukossa on selkeästi ihmisiä, jotka uskovat kartan olevan jotain muuta kuin mielikuvituksen tuotetta. Vinkit mielikuvituksesta ovat selkeästi esillä itse kartassa.

 

Natsien sukellusvenetukikohtia tunnetun maailmamme ulkopuolella? Natsien UFO-tukikohtia samoilla tuntemattomilla saarilla? Iron Sky elokuvalla on paljon faneja maailmalla! Tuo asettaisi kartan ajankohdan jonnekin 1930-1940 lukujen paikkeille. Jolloin nousee vieläkin suurempi ongelma niille jotka uskovat kartan kertovan oikeasta todellisuudesta. Tyynimeri kun ei ole se sama meri kuin täällä oikeassa maailmassa.

 

 Saksalaisen kartan mukaan Australian ja Etelä-Amerikan välillä oli vielä alle sata vuotta sitten valtava Lemurian manner. Kukaan natseja edeltävä purjehtija ei vaan koskaan onnistunut löytämään sitä.

Vielä vuosien kuluttua tuota samaa karttaa tullaan esittelemään littarien meemeissä jonain esoteerisenä paljastuksena ja salattuna historiana. 

Pydamidihuijaus

Pyramidien mysteereistä on kirjoiteltu ja luennoitu vuosisatojen ajan. Ikuista ihmetystä aiheuttaa kysymys ”mitä kaikkea muinaiset egyptiläiset pystyivätkään tuottamaan taidoillaan”. Valtavien pyramidien rakentamisen selittäminen ja rakenteiden sisälle piilotettujen arvoitusten selvittäminen on työllistänyt sukupolvien ajan rajatiedon asiantuntijoita.

Modernin aikakauden muoti-ilmiönä vanhoja teorioita muokataan uuden teknologian suomilla tulkinnoilla. Arkeologien robottiluotaimet tutkivat läpi tunneleita ja hautakammioita, joihin ihmiset, edes lapset, eivät ole aikaisemmin mahtuneet. Yksi näistä uusista teknologioista on satelliiteilla tehdyt mittaukset maaperän salaisuuksista.

Synteettisen apertuurin tutka satelliitissa mahdollistaa SAR-skannaukset. Kiertoradalta asti otetut skannaukset eivät ole resoluutioltaan yhtä hyviä kuin lentokoneista otetut, mutta tuloksena on kuitenkin kattava ja laaja kartta, joka on tarkempi kuin vuosikymmeniä sitten laaditut kartat. Teknologia ei ”näe” syvälle maan alle, vaan kartoittaa maanpintaa erittäin tarkasti. Yhdistettynä muihin tekniikkoihin voidaan laskea ja mallintaa kartoituksia mahdollisista tunneleista, lohkeamista tai ilmataskuista rakennusten alla. Tosin vain muutaman metrin syvyyteen ja vain sopivassa maaperässä.

Maaliskuun aikana esoteerisista videoista nauttivien syötteet täyttyivät yhdestä ja samasta aiheesta. Erikoisen egyptologian harrastajat olivat ekstaasissa. Tutkijat olivat löytäneet historiankirjat uusiksi kirjoittavan mullistuksen Khefrenin pyramidin alta. Se kuuluisin ja kirjaimellisesti keskeisin Gizan pyramideista. Muinainen valtava rakennelma oli ollut täysin pimennossa, kunnes italialainen tutkijaryhmä havaitsi satoja metrejä syvät spiraalimaisella kierteellä koristellut valtavat kaivot maan syvyyksistä. Syvin rakenne oli jopa kaksi kilometriä maan alla.

Runsas määrä sosiaalisen median videoita havainnoi rakennelmia tekoälyllä luoduilla animaatioilla. Khefrenin alla oli milloin unohdettu kaupunki, kilometrien syvyisiä pilareita, joilla estetään pyramidin uppoaminen tai muinainen voimalaitos tuottamassa sähköä.

 

 

TikTok-videoilla on yhteensä suurempi yleisö kuin kaikilla Erich Von Dänikenin kirjoilla yhteensä. Jopa maailman suosituimpiin podcasteihin kuuluvassa Joe Rogan Experience -ohjelmassa hämmästeltiin pyramidin alta havaittuja valtavia rakenteita. Miksi tutkijayhteisö kieltäytyi puhumasta aiheesta? Onhan SAR-kuvauksilla tehty ihan oikeaa arkeologiaa. Niillä on löydetty mm. Egyptin Sakkarasta dyynien alle jääneitä rakennuksia. Selkeästi uusin löytö on liian mullistava, jotta arkeologit uskaltaisivat kommentoida sitä!

Tai sitten ongelma johtui äärimmäisen pitkille vedetyistä tulkinnoista.

Italialainen ryhmä käytti Filippo Biondin kehittämää uutta algoritmia, jolla kehitettiin SAR-skannauksien kaksiulotteisista kuvista kolmiulotteinen malli. Satelliitin keräämä data syötettiin tarkoitusta varten koulutetulle tekoälylle. Tekoäly tulkitsi satelliittikuvista ihmisten hämmästelemät pyramidin kätkemät muodostelmat. Tuollaista 3D-mallintamista ei ole tehty samalla algoritmilla kontrollina joistain tunnetuista maanalaisista rakenteista yhtä syvältä maan sisältä.

Arkeologit ovat vastanneet ryhmän esittämiin tuloksiin maltillisesti. Laskentamallia pitäisi kehittää ja testata, jotta sen tuottamat kolmiulotteiset kuvat olisivat luotettavia. Ja ne pitäisi käyttää läpi vertaisarvioituina papereina alaan liittyvissä tieteellisissä julkaisuissa. Samoin jonkun olisi selitettävä, miten mallinnetut syvät rakenteet, jos ne ovat olemassa, eivät olisi luonnollisia muodostelmia. Gizan alueella kun on luolaverkostoja.

Maatutkaluotauksella löydettiin kaksi kammiota pyramidin alta 1970-luvulla. Näitä kammioita ei näy ryhmän SAR-skannauksista tehdyissä malleissa. Runsas jatkotutkimus ja menetelmien vertailu tuottaisivat mahdollisesti ihmiskunnan historiaa mullistavan löydön. Mutta tuollainen palaute ei ole mediaseksikästä, joten jutut muinaisesta sähkövoimalasta pyramidin alla saavat enemmän huomiota internetissä.

Luonnollisesti tuollaiset rationalistiset kommentit nostattivat vastalauseita salatieteiden parissa. Ne tulkittiin tutkijayhteisön uppiniskaisuudeksi: he eivät halunneet kyseenalaistaa valtatieteen paradigmoja. Keskustelussa unohdettiin, että italialainen ryhmä julkaisi tuloksensa jo vuonna 2022. Ryhmä sai huomiota vasta Italiassa maaliskuun 15. järjestetyn konferenssin jälkeen.

Suurin osa esitelmästä keskittyi pyramidin sisällä näkyviin kohtiin. Pari vuotta vanhassa tutkimuspaperissa ei esitelty kahdeksaa valtavaa kaivoa tai pilaria pyramidin alla. Vasta esitelmässä näytetyt uudet mielenkiintoiset tekoälyn tekemät mallinnukset niistä herättivät pseudohistorialliset piirit unestaan. Ja nostivat ryhmän kuuluisaksi.

Julkaistu Skeptikko-lehdessä 2025

 

Kuulentohuijausten puuttuminen Neuvostoliitossa, osa 2

 Jatkan tarinointia Neuvostoliiton ja kuulentohuijausten olemattomuudesta Neuvostoliiton saavutusten kohdalla. Selkein selitys niiden puuttumiselle on, ettei Neuvostoliitto koskaan lähettänyt kosmonautteja hakkaamaan sirppi&vasara lippuaan Kuun kamaralle. Vielä siihen päälle se tosiasia, että Neuvostoliitto teki ihan avoimesti aivan muunlaista avaruusprojektia. Nimittäin kuureissun sijaan kosmonautteja koulutettiin ja valmisteltiin pitempiaikaisen avaruusaseman miehittämiseen Maan kiertoradalla. Neuvostoliitto ei hävinnyt avaruuskilpailua NASA:lle heinäkuun 20. päivä 1969, kun Apollo 11 laskeutui Kuun pinnalle. Neuvostoliitto ei edes osallistunut siihen kisaan. 

Perustelut tuolle puolustukselle olivat loogisia. Amerikka oli kahlittu Kennedyn poliittisilla periaatteilla julistamaan kuureissuun. Hruštšov ei ollut esittänyt samanlaista hehkutusta kuulennoista, vaan sen sijaan oli puhuttu enemmän Venukseen tai Marsiin matkustamisesta. NASA tuhlasi resurssejaan teknologiseen ihmeeseen, jossa ei oikeasti tehtäisi niin suuria tieteellisiä läpimurtoja tai saavutuksia kuin muunlaisessa avaruusprojektissa voitaisiin tehdä. Luotaimet pystyisivät tekemään kaiken saman jota astronautit tekivät matkallaan. Se oli täysin validi selitys Neuvostoliiton suunnalta. 

 

Marraskuussa 1970 Lunohod 1 luotain todisti maailmalle, että halutessaan kommunismi voisi tuoda Kuun pinnalle mitä vain toverit haluavat. Lunohod 1 kuukulkija ei ollut ainoastaan todella söpö radio-ohjattu aurinkopaneelilla ladattava robotti vaan myös ensimmäinen laatuaan toisella taivaankappaleella. Jälleen yksi rikottu ennätys meni Neuvostoliitolle. Tämän saavutuksen jälkeen oli selkeää, että NASA oli osallistunut yksin kuulentojen kilpaan, samalla kun Neuvostoliitto teki oikeasti merkittävää tieteellistä ja teknologista kehitystyötä. Tällaisia puheita oli helppo levittää Yhdysvalloissa, kun haluttiin tukea Nixonia ja mollata Kennedyn perintöä. Kuulennot olivatkin jättäneet Amerikan kehityksestä jälkeen! Jopa Amerikan luotettavain TV-kasvo Walter Cronkite totesi 1974, että "It turned out that the Russians were never in the race at all."

NASA vaihtoi huomiotaan Kuun suunnalta lähemmäksi kiertoradalle. Euroopan avaruusjärjestön kanssa aloitettiin Spacelab avaruuslaboratorion kehittäminen. Aivan kuin vastauksena Neuvostoliitolle. Tosin Spacelab vietiin avaruuteen ja tuotiin samalla reissulla pois avaruussukkulalla. 

Neuvostoliitolla oli työpöydällään Saljut avaruusasemaohjelma. Sillä testattiin huoltoalusten ja miehistökapselien telakointia pysyvämmän kokonaisuuden kannalta. Kosmonautit pystyivät työskentelemään pitempään painottomassa tilassa. Leonid Popov ja Valeri Rjumin nauttivat kiertoradasta peräti 184 vuorokauden verran Saljut 6 tehtävän aikana. Kaikki oli selkeää valmistelua isomman avaruusaseman rakentamisessa. 

Helmikuussa 1986 taivaalle jyrisi ensimmäisen osa uutta Mir avaruusasemaa. Viimeistään tuo jyrinä teki selväksi miten Neuvostoliiton päätös jättää kuureissut vain pähkähullujen amerikkalaisten leikiksi olikin osoittautunut järkeväksi päätökseksi. Kommunistit olivat rakentamassa kaupunkia avaruuteen kun jenkit vielä miettivät miten pystyisivät samaan! 

Oliko Moskova onnistunu höynäyttämään amerikkalaiset tuhlaamaan valtavat määrät rahaa turhaan Apollo-projektiin? Akateemisissa piireissä puhuttiin suoraan, että Neuvostoliitto oli käytännössä saavuttanut saman tutkimustiedon luotaimillaan. Halvemmalla ja ilman samoja riskejä joita NASA oli ottanut. Ja kaikesta edistyksestä huolimatta Neuvostoliitolla näytti olevan selkeä etu teknologisella saralla. Mir avaruusasemaa koottiin, mutta kosmonautteja ei koskaan vaivauduttu lähettämään kävelemään Kuun pinnalle. Apollo-projekti oli täten yksi suurimmista turhakkeista ihmiskunnan historiassa.

Vai oliko? 

 Neuvostoliitolla oli oikeasti ollut oma kuulentoprojektinsa. Ja projekti oli hyvin lähellä samaa tasoa kuin Apollo oli ollut ennen maalin saapumista. Vastoin Neuvostoliiton puheita heillä oli oikeasti kova pyrkimys saada kommunisti Kuuhun. Kuulentoprojektin täydellinen epäonnistuminen salattiin. Vasta glasnostin aikakaudella Neuvostoliiton hajotessa tietoja päästettiin julkisuuteen. Ne varmensivat sen mitä useat neuvostoliittolaisia projekteja tarkkailleet olivat arvelleet tapahtuneen jo 1970-luvulla.

Walter Cronkiten ja kumppaneiden puheet avaruuskilpailun yksipuolisesta osallistumisesta eivät koskaan olleet sitä mitä alan asiantuntijat olivat kirjoitelleet. Populaarikirjallisuudessa ja lehdistössä väitettiin Neuvostoliiton jättäytyneen suosiolla kisan ulkopuolelle, koska se ei kiinnostanut heitä. Avaruuskilpa Kuuhun oli vain myytti. Julkisuudessa tuo oli suosituin näkökanta. 

Oikeasti kosmodromin konttoreissa suunniteltiin miehitettyä lentoa Kuuhun. Ensimmäinen vaihe oli kiertää Kuu. 1968-1970 vuosina laukaistiin neljä miehittämätöntä kapselia Kuuhun ja takaisin. Kyseessä oli Zond-ohjelma. Kuulentojen kannalta tärkeät laukaisut vuonna 1967 kuitenkin epäonnistuivat, koska Proto raketissa oli toistuvasti ongelmia. Zond-5 onnistui kiertämään Kuun ja palaamaan kotiin 1968 kuuden päivän pituisella reissulla. Zond-6 toisti saman reissun, mutta paluumatkalla suoritti vaikeamman "kaksoisdippaus" liikkeen Maan ilmakehässä hidastaakseen nopeuttaan. Luotain laskeutui lähes täydellisellä tarkkuudella etukäteen sovitulle alueelle Keski-Aasiassa. Miehitetty lento Kuuhun oli looginen seuraava askel. Neuvostoliiton avaruuslentojen tietosanakirjan sivuilla komeili vuonna 1968 kosmonautti Vladimir Komarovin sanat, jotka julistivat ettei Neuvostoliitto häviäisi kilpajuoksua Kuuhun. Toiset kosmonautit puhuivat jalanjälkien jättämisen Kuun pinnalle olevan pian todellisuutta. Yksityisissä keskusteluissa NASA:n astronauttien kanssa vuonna 1968 Pariisin lentoshown aikana kosmonautit puhuivat tulevista lennoistaan, joissa mainittiin olevan mukana Kuun kiertäminen.

Se selitti Zond-luotaimen paluureissulla tehdyn "kaksoisdippauksen", jolla varmistettiin laskeutumisnopeuden olevan tarpeeksi hellä kapselissa olevalle kosmonautille. Miehittämättömät kapset lämähtivät suuremmalla vauhdilla perille. 

 Zond-luotaimien tarkastelu osoitti niiden olevan muunneltuja Sojuz-kapseleita. Eli miehitetylle lennolle tarkoitettuja. Kuulennon vaativat hapet ja muut elossapitojärjestelmät veisivät tilaa, joten kyytiin tulisi vain yksi kosmonautti. 

 1973 julkaistusta Zond-luotaimen valokuvasta huomattiin heti, että siihen oli asennettuna heittoistuin. Aivan kuten kaikissa edeltävissä yhden kosmonautin kapseleissa.

1970 oli myös suoritettu Maan kiertoradalla raskaalla miehittämättömällä kapselilla lentoradan muutoksia, jotka olivat samanlaisia kuin Apollo-9 tekemä testilento. Neuvostoliitto teki kolme muuta vastaavaa testilentoa kiertoradalla. Nekin olivat aivan samanlaisia harjoituksia kuulentoa varten joita amerikkalaiset olivat tehneet. Lisäksi telakoituvien kapseleiden testilennot vuosina 1967-1969 tehtiin järjestyksessä joka herätti huomiota. Aktiivinen telakoitumisen suorittava kapseli laukaistiin ensin ja kaksi päivää myöhemmin laukaistiin passiivinen telakoitumisen kohdekapseli. Testilennot olivat todella outoja, ellei niillä harjoiteltu kuulentoa varten telakoitumisella yhdistyvien kapselien tehtävää. Jos miehitetty kapseli laukaistaan ensin ja varustekapseli sen jälkeen, niin telakoituminen ja vauhdin lisääminen Kuuta kohti olisivat mahdollisia jälkimmäisen kapselin ensimmäisen kierron aikana. Tämä tehtäisiin sen tähden, että vauhdin lisäämiseen vaadittavat polttoaineet eivät kestäisi niin pitkään kiertoradalla olevan kapselin säiliöissä. Ensin oli saatava ihmiset kiertoradalle ja vasta sen jälkeen varustekapseli polttoaineineen nopeasti tehtävää vauhdinlisäystä varten.

Kosmonautit myös harjoittelivat helikopterilentoja 1960-luvun loppupuolella. Samanlaista harjoittelua joita Apollo-lentojen astronautit tekivät. Kosmonauttien helikopterilennot loppuivat Apollo-lentojen saavutusten jälkeen. Ne olivat kallisarvoisen ajan haaskaamista, jos kosmonautti ei koskaan laskeutuisi Kuuhun.

Haaskaukseksi osoittautui myös söpö Lunohod 1 robotti, sillä astronautit toivat mukanaan enemmän näytteitä ja tekivät enemmän testejä Kuussa kuin robotto oli tehnyt. Vaikka Lunohod 1 tehtävä oli onnistunut, niin vastaavat näyte- ja tutkimusmäärän suorittamiset olisivat vaatineet ainakin tusinan verran samanlaisia robotteja. Tällöin kuulennot olisivat olleet kalliimpia kuin yksi Apollo-lento. Neuvostoliitto lopettikin Lunohod projektin olemattomin fanfaarein vuonna 1972.

Miehitetyn kapselin laukaisu vaatisi vähintään saman kokoisen raketin kuin NASA:n Saturn-5 raketti. Sellaista ei virallisesti ollut olemassa. Sellaisesta kyllä huhuttiin läpi 1960-luvun, mutta huhut tulkittiin vain NASA:n budjettia paisuttavien tempuksi. Vasta 1976 CIA oli koonnut tiedusteluraportin raketista. Niitä oli rakennettu kolme kappaletta. Ensimmäinen tuhoutui tankatessa. Kaksi muuta hajosi nousun aikana kappaleiksi kesällä 1971 ja syksyllä 1972. Valtava rakettiprojekti lopetettiin. Eikä sille voinut olla muuta käyttötarkoitusta kuin Kuuhun tehtävän laukaisun mahdollistaminen viimeistellylle Zond-luotaimelle, joka olisi ensimmäinen miehitetty kapseli. Kaikkiin muihin tarkoituksiin Neuvostoliitolla oli jo valmiit rakettimallit. Jos tämä uusi raketti olisi onnistunut, niin historiakirjat olisivat varmasti aivan toisenlaiset.

Lopulta kaikkein selkein syy Neuvostoliiton kuulentojen epännistumiselle oli Sergei Koroljovin kuolema vuonna 1966. Avaruuslentojen pääinsinööri oli elänyt rasittavaa elämää. Koroljov oli nero, joka suunnitteli valtavan määrän aluksista ja satelliiteista. Hän oli myös vanki. Elämä vankileireillä ja valtavat paineet kommunismihallinnon tyydyttämiseksi eivät tehneet hyvää miehen terveydelle. Avaruusprojektin onnistumisien myötä Koroljov pääsi hieman parempiin oloihin, mutta aseistetut vartijat pysyivät miehen seurana. Nyt niitä perusteltiin kriittisesti tärkeän pääinsinöörin suojelemisella. Miehen nimi pidettiin samasta syystä pois julkisuudesta. Neuvostoliiton imagoon ei sopinut vankityönä tehty avaruustutkimus.

 Koroljovin kohtaloksi koitui epäonnistunut leikkaus. Kirurgina oli silloinen Neuvostoliiton terveysministeri tohtori Boris Petrovskiy. Hänellä ei ollut enää paljon tuoretta kirurgista kokemusta, mutta VIP-potilaan status vaati korkea-arvoista tahoa leikkaussaliin. Olihan sali varattu Koroljovin yksinkertaista peräpukamaleikkausta varten, joten ongelmia ei pitäisi ilmaantua. Mutta miehen sisältä löydettiinkin syöpäkasvaimia, joita Boris päätti leikata samantien pois. Vaativampaan leikkaukseen ei oltu valmistauduttu. Alkoi vakava verenvuoto, jota kirurgi ei saanut kuriin. Paniikista selviydyttyään tohtori vihdoinkin päätti kutsua paremman kirurgin. Saapuessaan tohtori Aleksandr Vishnevskiy tosin vain totesi, ettei leikkaa kuolleita ja marssi pois leikkaussalista. Koroljovin kuoleman myötä kosmodromi menetti kirkkaimman tähtensä. Tekeillä ollut kuulento kärsi valtavasta aivokapasiteetin menetyksestä.

Sergei Koroljov kuuluu kuitenkin lähtemättömästi ihmiskunnan avaruusmatkailun merkittävimpiin nimiin.

Josh Timonen ja matka pois Dawkinsin luota kristinuskoon

Silloin tällöin saa sähköpostiini katselu- ja lukuvinkkejä. Kuukausi sitten sain linkin videoon, jossa Richard Dawkinsin seuraajien primus inter pares kertoo ateisminsa hylkäämisestä. Kyseessä on Josh Timonen. Nimi ei heti herättänyt muistoja Dawkinsin juttujen seuraamisesta.

Timonen on mies jonka ansiosta Dawkin siirtyi kunnolla internet-aikakauteen. Dawkinsin verkkosivun tekemisen jälkeen Timonen tuotti dokumenttielokuvia Dawkinsin kanssa. Samoin hän pyöritti oheistuotteita. Jos googlailit Joshnin ja Richardin nimiä, niin luultavasti sait eteesi tuohon bisnekseen liittyvän draaman: Dawkin syytti Joshia Dawkins-kaupan tuottojen käärimisestä hämärällä tavalla povitaskuunsa. Kiista soviteltiin lopulta oikeussalin ulkopuolella.

Miesten tiet erosivat, mutta Timonen oli vielä ateisti. Kunnes miehen elämässä alkoi tapahtui tärkeitä käänteitä. Hän sai tyttären. Perhe-elämä vakavoitti aivan uudella tavalla jumalatonta miestä. Lisäksi Amerikassa kulttuurisota alkoi levitä kuin maastopalo. Isoissa kaupungeissa mellakoitiin milloin Black Lives Matter rähinöissä tai sateenkaarilippu marsseissa. Kansakunta tuntui repeävän kahtia polarisaation syöksykierteessä. Timonen ei hyväksynyt sitä miten kaupunkien tuhoamisesta perusteltiin tarpeellisena. Hän kuvaili tilannetta "pahuuden aalloksi" yhteiskunnassa. Pahuus oli nousussa ja useat ihmiset vain kehuivat tilannetta. Ajatus yliluonnollisen harkitsemiseksi yhtenä mahdollisuutena kaiken tuon selittämisessä lipsahti Joshnin mieleen.

Timonen pakkasi perheineen laukkunsa (ei perhettään laukkuihin kuten ateistit yleensä tekevät) ja muutti Teksasin konservatiiviseen osaan. Rauhallinen ympäristö sopi paremmin lapsen kasvattamiseen. Tyttären koulutus tehtäisiin kotona eikä koulussa. Olipa lähellä myös cowboy-kirkko, jonne aluksi mentiin vitsimielellä. Ystävällinen ja avoin yhteisö otti heidän ilomielin vastaan. Kotona pohdittiin oliko oikein mennä kirkkoon ateisteina. Näin pienin askelin perhe siirtyi kristinuskoon.

Timonen luki uudelleen läpi Uutta testamenttia, Lee Strobelin Case for Christ kirjaa, ja uusin Cold-Case Christianity kirjaa. Cold-Case Christianity on rikostutkija J. Warner Wallacen yritys päätellä miten Jeesus kuoli. 

Timonen tarjoaa tutulta vaikuttavat käänteet uskon löytämisestä. Raamatun kertomus Jeesuksen ylösnousumuksesta oli hänen mielestään lopulta ihan uskottava. Olihan Raamatussa niin paljon silminnäköijöiden todistuksia ylösnousemuksesta. Lisäksi silminnäkijät ja siihen uskovat uskoivat ylösnousemukseen kuolemaansa asti. Vaikka roomalaiset kiduttivat heitä.

Tarina ei ole lopulta erilainen kuin muilla valtauskontojen seuraajilla ympäri maailmaa. Hindut ja muslimit uskontojensa variaatioina esittävät samanlaisia perusteluja uskolleen. Hinduja on kidutettu ja tapettu uskonsa tähden, mutta he eivät ole hylänneet uskoaan. Muslimeja on kidutettu ja tapettu uskonsa tähden, mutta he eivät ole hylänneet uskoaan. 

Minua ei lopulta kauheasti kiinnosta miten Timonen menetti uskonsa, koska hän kerro mistään todisteista jumalolennon puolesta. Jos uusi uskovainen elämä tekee hänen onnelliseksi, niin se on ihan ok asia. Hän ei vaan tarjoa minulle mitään mikä vakuuttaisi minut kristinuskosta.

Kuulentohuijausten puuttuminen Neuvostoliitossa

NASA huijasi sitä, NASA lavasti tätä, NASA väärensi tuota. Sitä samaa ja miljoona kertaa vääräksi debunkattua jöötiä kierrätetään ikuisesti netissä. Ihmiskunnan hienoimpien teknologisten edistysaskeleiden arvostaminen on olematonta salaliittoteoreetikoiden parissa. Uusia argumentteja ei enää tunnu ilmestyvän nettiväittelyissä.

 EpicRapBattles demonstroi miten kuulennot lavastettiin

Sitten huomasin uutisointiin palanneen Neuvostoliiton Kosmos 482-luotaimen. 70-luvulla laukaistu luotain piti alunperin lentää Venukseen asti, mutta tehtävä meni pieleen. Luotain jäi kiertämään tellusta. Varsinkin uutisten kommenttikentät saivat minut huomaamaan jotain. Tai jotain jota puuttui. Siellä ei toisteltu tuttuja mantroja avaruuslentojen lavastamisesta, rakettien törmäämisestä taivaan kaareen Litteän maan päällä tai muita sekopäiviäs hörinöitä. Sen sijaan toivottiin luotaimen putoavan Putinin päälle.

Miksi Neuvostoliiton avaruusohjelmasta ei hakata näppäimistöt kuumina salaliittoteorioita, mutta jokainen NASA:n historiikki tai tuore uutinen muuttuu foliopäällysteiseksi kaatopaikaksi?

Kysymys on kutkuttava mm. sen takia, että Neuvostoliiton avaruusohjelma oli dramaattisempi ja salatumpi kuin NASA:n avaruusohjelma. Kylmä sodan kuumilla hetkillä kosmonauttien retket toimivat punatähden loistavina esimerkkinä neuvostoaatteen ylivoimasta. Useamman kerran Konstantin Tsiolkovskin työhön perustuva neuvostoliittolainen avaruusohjelma onnistui nöyryyttämään kapitalistien rahoittama jälkeenjäänyt ja rappiollinen NASA. Amerikka oli epätoivon partaalla, kun Josif Stalinin, kansojen isän, puolella onnistuttiin siinä mitä mukamas kaikkein edistyneinen kansakunta vielä yritti tehdä. Useamman kerran tuo sama Neuvostoliiton avaruusohjelma koki karmeita katastrofeja, joita salattiin sotilaallisella tiukkuudella ulkomaailmalta. Harhautusoperaatioiden kera. Avaruusohjelmaan liittyi ihan oikeita salaliittoja, mutta kukaan ei näytä enää välittävän niistä. Eikä pahemmin enää muistella, että projektin pätevimmät insinöörit elivät vankeudessa.

Amerikan ja Euroopan nöyryyttäminen alkoi Sputnik luotaimella. Taustalla on Isä Aurinkoisen halu kehittää ballistinen ohjus jolla uusi atomipommi pystyttäisiin lähettämään Yhdysvaltojen kaupunkeihin. Sitä varten kehitetty raketti ei valitettavasti/onneksi ollut tarpeeksi tehokas. Projektin jämät sopivat kuitenkin jonkinlaisen luotaimen lähettämiseksi kiertoradalle. Näin saatiin lopulta Sputnik 1 piippamaan radiosignaalia. Maailma kuunteli hämmästyneenä kommunismin huimaa edistysaskeleiden steppiä. Tuon tarinan takaa löytyy oikea salaliitto.

Lopulta Stalinin taru päättyi. Tilalle nousi Nikita Hruštšov. Nikitalla oli selkeä logiikka avaruusprojektien tukemiseen. Neuvostoliiton armeijan suuri tähti Georgi Žukov oli erittäin suosittu mies. USA:lla oli presidenttinä kenraali Dwight D. Eisenhower, joten Puna-armeijan kenraalin nousu politiikassa oli selkeä uhka Nikitalle. Ratkaisuksi hän keksi vetää maton valtavan armeijan alta. Stalinin puhdistukset oli tehty vuosia sitten, joten hän myös tiesi millaisia ongelmia vastaava ratkaisu aiheuttaisi. Joten armeijan budjetilta vietiin perusteet laatimalla näkyvämpi avaruusohjelma. Hruštšov oli se mies jonka johdolla Neuvostoliitto nousi uuteen aikakauteen. Hruštšov oli se mies jonka visio muokkaisi neuvostokansat uuteen kukoistukseen. Ja tuo sanoma vahvistuisi jokaisella teknologisella harppauksella. Näin hän saisi kansakuntien suosion ja poliitikkojen tuen. Hruštšov ei välittänyt sen tarkemmin mitä tutkijat ja teknikot kehittivät kosmodromissa, kunhan hän pääsi kameroiden eteen kehumaan heitä hienosta työstä. Samalla Žukovin tukijat, eli traditionalistiset ns. tykistökenraalit, olisi kaikkien nähden syrjäytetty uudella avaruusajan teknologialla. Avaruusprojekti sai nopeasti lisää rahoitusta. Ja melko avoimet kädet miten insinöörit saavat tuloksia. Kunhan tuloksia tulee Hruštšovin vaatimilla päivämäärillä. Esim. diplomaattisilla visiiteillä Amerikkaan.

Ongelmaksi tuolle projektille tuli kuitenkin R-7 raketin sitkeästi toistuvat räjähtelyt laukaisualustalla tai nousuvaiheessa. Aivan kuten amerikkalaisten Atlas-raketit pamahtivat useasti. Hruštšovin antama lisääntynyt tuki helpotti projektin edistymistä.

Alle viisi viikkoa Sputkinkin saamasta kohtusta Žukov siirrettiin syrjään. Vuoden kuluttua Puna-armeijan kokoa oli pienennetty miljoonalla sotilaalla. Samoin Žukovin varjosta Hruštšovia kritisoineet kenraalit potkittiin eläkkeelle. Uudet ohjusjoukot olivat nyt Puna-armeijan kärkiasemassa. Samalla sopivasti Hruštšovia tukevana joukkona. Sotajoukot oli päivitetty nykyistä johtajaa kannattavaksi ilman veristä puhdistusta avaruuspropagandan voimin. 

Länsimaiden pöyristyminen ja villi reaktio Sputnik 1 lentoon oli yllätys Hruštšoville. Hän osasi kuitenkin välittömästi hyödyntää sitä. Amerikan riidellessä siitä miksi he jäivät jälkeen kommunismille otettiin esiin monta selitystä: ilmavoimat ja armeija kilpailivat keskenään yhteistyön sijasta, Neuvostoliitto sai "paremmat" saksalaiset tutkijat sotapalkintona. Maltilliset ja intellektuellit reaktiot jäivät hysterian jalkoihin. Sanoja selkeämpi todiste Neuvostoliiton ylivoimasta kiersi kiertoradalla. Mielipidekyselyt 1960-luvun puoliväliltä näyttivät amerikkalaisten uskovan, että Moskovalla oli selkeä teknologinen etumatka.

Etumatkasta puhuneet eivät tietenkään voineet mitenkään tietä mikä oli todellinen tilanne Neuvostoliiton puolella. R-7 raketti oli alkuperäiseen tarkoitukseen nähden epäonnistunut. Sputnik 1 oli pelkästään radiosignaalia lähettävä luotain, koska oikea tutkimusinstrumenteilla varustettu luotain ei ollut vielä valmis yhdistettäväksi tarpeeksi vahvaan rakettiin. Kehitystyö jatkui kuumeisesti, mutta politiikka puuttui peliin. Hruštšov onnitteli aina julkisesti kun raketti vei uuden luotaimen avaruuteen, mutta samantien hän määräsi kyseisen projektin jatkokehityksen lopetettavaksi. Tärkeämpää oli tuoda jotain aivan uutta kansakuntien nähtäväksi. Jatkokehitys olisi ollut varmempi ja kustannustehokkaampi tapa kehittää raketteja ja luotaimia. Nikita tarvitsi spektaakkeleita, ei saman shown toistamista. Huomattuaan rakettien vetovoiman kansainvälisellä areenalla alkoi hän vaatia laukaisuja ajoitettavaksi valtiovierailujen kohdalle.

 Hruštšov piti projektin johtohenkilöt anonyymeinä, jotta saisi itse kunnian onnistumisista. Luonnollisesti tuollainen salailu perusteltiin valtiosalaisuuksien ja huipputärkeiden teknikkojen suojelemisena. Olivathan myös monet tutkijoista ja teknikoista vielä vankeja, joten mainetta ei sopisi suoda heille.

Salailua suoritettiin monen tahon suunnalta. Näin Neuvostoliitto varmisti, ettei avaruuskisan suurin katastrofi päässyt otsikoihin länsimaissa. Eikä edes Neuvostoliitossa, jotta Nikita säästyisi nöyryytykseltä. Kyseessä oli Baikonurin avaruuskeskuksen kokema R-16 raketin räjähtäminen laukaisualustalle lokakuun 24. päivä 1960. Neuvostoliitto myönsi tuhon julkisesti vasta 1989. Merkit valtavasta tuhosta olivat kuitenkin nähtävissä.

Tuon kuukauden aikana oli otollinen aikaikkuna raketeille matkalla Mars planeetalle. 26 kuukauden välein toistuva lyhyt etäisyys Maan ja Marsin välillä teki myös Moskovan uutisoinnin villiksi. Nyt olisi vuoro lähettää luotain punaiselle planeetalle. Tai ehkäpä jopa ihmiskunnan ensimmäinen ihminen lähetettäisiin avaruuteen? Olihan Baikonurista jo laukaistu useampi onnistunut testiraketti kiertoradalle. Syyskuussa Hruštšov aloitti vierailunsa New Yorkissa YK:n kokouksissa. Satamaan saapuneesta Baltika laivasta loikkasi länteen merimies. Hän kertoi nähneensä Nikitan hytissä avaruusalusten malleja. Näillä Hruštšov varmasti aikoi esitellä uusinta edistysaskelta koko maailman edessä.

Mutta Nikitan YK-show tuli ja meni, pöytää lyövällä kengellä. Käytös oli röyhkeää. Täysin erilaista kuin edeltävänä vuonna tehdyn USA-valtiovierailun aikana. Hän ei koskaan ottanut esiin avarasuusalusten malleja. Eikä Baikonurista kuultu mitään uutisia. Samaan aikaan merillä seilasi Neuvostoliiton avaruusseuranta laivoja, joilla kaikilla edellisillä kerroilla oli varmennettu ja valvottu lentoja. Nyt ne näyttivät käyneen aivan turhaan merillä. Ne palasivat satamaan pari päivää sen jälkeen kun Nikita lähti pois New Yorkista. Pari viikkoa myöhemmin ilmestyi ensimmäinen juoru rautaesiripun takaa. Uuden strategisen rakettijoukon ylin komentaja kenttämarsalkka Mitrofan Nedelin oli kuollut lentokoneonnettomuudessa lokakuun 25. päivä. Italialaisissa lehdissä juoruttiin, että oikeasti Nedelin olisi kuollut aikaisemmin katastrofimaisessa räjähdyksessä, jopa satojen muiden mukana. Erilaisia "vuotoja" ja "paljastuksia" epäillystä tuhosta ilmestyi seuraavina vuosina. Selkeimmät merkit olivat Baikonurin ympäristössä julistetut suruajat ja uudet 54 nimellä varustetut muistomerkit. 

Hruštšovin kuoleman jälkeen julkaistut muistelmat kertoivat miten hänelle oli raportoitu tuhosta. Sekä venäläisten tutkijoiden julkaisemat länteen vuotaneet lausunnot. Laukaisu oli epäonnistunut. Polttoainetta ei pumpattu pois raketista sen tarkistamista varten, kuten turvatoimet olisivat vaatineet. Telineet tuotiin tarkistusta varten takaisin raketin ympärille, jotta uusi yritys tapahtuisi ripeästi. Tarkastuksen aikana polttoaine syttyi ja auki räjähtäneistä säiliöistä pihalle syöksyvät syövyttävät kaasut lisäsivät tuhoa. Marsalkka Nedelinillä oli tiukka aikataulu. Raketin pitäisi jylistä taivaalla kun Nikita pitää puheita New Yorkissa. Kyydissä olisi luotain joka laskeutuisi Kuuhun. Ei Marsiin kuten aluksi epäiltiin. Mutta tästä ei ole vieläkään varmuutta, sillä räjähtänyt R-16 olisi uusin mannertenvälinen ballistinen ohjus. Salailu jätti perintönsä tuhon selvittämisessä vielä Neuvostoliiton hajottua.

 Hruštšov ei koskaan myöntänyt, että olisi painostanut avaruusprojektin väkeä aivan liian vaativalla aikataululla. Propagandavoiton vaatimisella oli kova hinta. Tutkijoiden kärvennettyä Amerikka sai kurottua Neuvostoliiton etumatkaa.

Juri Gagarin pääsi ihmiskunnan historiaan olemalla ensimmäinen julkisesti myönnetty kosmonautti avaruudessa. Hänen lentonsa planeetan ympäri on merkkipaalu, joka tullaan muistamaan niin kauan kuin sivilisaatiomme on olemassa. Gagarin palattua onnellisesti takaisin telluksen pinnalle alkoi välitön lennon teknisten tietojen salailu. Erästä yksityiskohtaa kun ei haluttu paljastaa ja varmistaa ulkopuolisille. Kansainvälisen ilmailuliiton säännöissä ensimmäinen avaruuslento olisi ennätys vain jos kosmonautti/astronautti olisi avaruusaluksen sisällä laskeutumisen aikana. Vostok 1 lennon loppupuolella Gagarin oli laskeutumiskapselin ulkopuolella henkilökohtaisen laskuvarjonsa varassa leijailemassa kohti maata. Ensimmäisessä lehdistötilaisuudessa ei annettu suoraa vastausta länsimaisille toimittajille tästä laskeutumisesta. Kun toimittaja kysyi oliko Gagarin laskeutumiskapselin sisällä vai ulkopuolella, Gagarin vastasi ylistämällä kapselin suunnitelleita insinöörejä, jotka mahdollistivat molempien laskeutumistapojen tekemisen. Kosmonautti ei vastannut millä puolen kapselia hän laskeutui maahan.

Vostok 1 kapseilla oli heittoistuin, jolla kosmonautin poistuminen varmistui. Kosmonautti täytyi poistaa kapselista laskeutumisen ajaksi, koska kapselin 2 400 kg paino oli liian suuri sen kokoon nähden. Vaadittavat laskuvarjojärjestelmät eivät olleet vielä tarpeeksi luotettavia. Silloisella kapselin laskuvarjolla varmistettiin ainakin ehjänä laskeutuminen, mutta nopeus olisi vieläkin liian suuri kosmonautin selviytymiselle. 

Kansainvälisen ilmailuliiton kokouksessa kolme kuukautta Vostok 1 lennon jälkeen asiasta väännettiin kättä Neuvostoliiton delegaation kanssa. Ilmailuliitto ei saanut suoraa vastausta siihen missä Gagarin sijaitsi kapselin laskeutumisen aikana. Heille ei tarjottu dokumentaatiota Gagarin laskeutumista. Viisi tuntia kestäneen kuulustelun jälkeen ilmailuliitto kuitenkin luovutti, koska Neuvostoliiton edustajat muistuttivat koko maailman jo uutisoineen faktana Gagarin olevan ensimmäinen ihminen avaruudessa.

Fake news!

Ilmailuliiton päätöksen jälkeen Neuvostoliitto viittasi heidän myöntämään viralliseen ennätykseen todisteena Gagarin sijainnille kapselin sisällä. Vuosi Gagarin lennon jälkeen toiset kosmonautit välillä unohtivat mikä oli ns. virallinen tarina ensimmäisestä avaruuslennosta. Ukrainalainen kosmonautti Pavel Popovitš vastasi eräälle toimittajalle, että laskeutui turvallisesta ja ilman ongelmia laskuvarjollaan kapselin ulkopuolella aivan kuten Gagarin ja Titov. Vuonna 1964 uuden kolmen kosmonautin Voshod kapselin laskeutumista omalla jarrutusraketilla ja laskuvarjolla ylistettiin ensimmäisenä kertana kun miehistö laskeutui avaruusaluksen sisällä. Maailma ei sinällään välittänyt, ettei Gagarin teknisesti täyttänyt ensimmäisen miehitetyn avaruuslennon kriteeriä.

Kesäkuussa 1963 NASA joutui jälleen nielemään tappion pölyjä suustaan, kun Vostok 6 lähti avaruuteen. Ensimmäinen nainen avaruudessa oli Valentina Tereškova. Hän oli Hruštšovin uusimman PR-tempauksen johtotähti. Ehtona avaruuslentojen tukemiselle oli varmistaa, että ensimmäinen nainen avaruudessa oli neuvostoliittolainen. Saavutettuaan tuon merkkipaalun Vostok 6 rikkoi myös lisää ennätyksiä ja jatkoi NASA:n nöyryyttämistä. Tereškova oli avaruudessa 70 tuntia. Näin hän ylitti kertaheitolla NASA:n Mercury lentojen yhteenlasketun ajan avaruudessa: 55 tuntia. Neuvostoliitto oli jälleen todistanut teknologisen ylivoimansa Amerikkaan verrattuna. Sekä sosiaalisen tasa-arvon saralla. Tavallisista oloista kosmonauttikoulutuksen kautta tähtiin päässyt Tereškova todisti, että Punalipun alla jokainen pystyi saavuttamaan ihan mitä hän halusi. Oli mies tai nainen! PR-temppuna tämä ravisteli rajusti Yhdysvaltojen tavoitteita, kun senaattorit avoimesti ihmettelivät miksi USA jättää puolet resursseistaan keittiöön leipomaan omenapiirakkaa. NASA lähetti ensimmäisen naisen kiertoradalle vasta vuonna 1983. Jolloin Sally Ride oli vasta kolmas nainen avaruudessa. Toisena oli Svetlana Savitskaya, joka suoritti lennollaan ensimmäisen naisen tekemän avaruuskävelyn 1984 ja oli samalla ensimmäinen nainen joka käväisi kaksi kertaa avaruudessa.

Tereškovan saavutus oli juuri sitä mitä Hruštšov toivoi. Kaikki juhlimisen aikana esitetyt puheet tasa-arvosta ja naisten oikeuksien edistämisestä hiljenivät vuoden aikana. Tereškovasta tehtiin avaruuslentojen lähettiläs maailmankiertueilla. Hän oli suorapuheinen, eloisa ja hurmasi kaikki yleisöt. Pahoina juoruina väitettiin naisen oksentaneen kapseliinsa lennon aikana. Mikä ei olisi mitenkään erikoista, sillä suurin osa miehistä oksensi samalla tavalla lentojensa aikana. Siitä ei vaan puhuttu kameroiden edessä. Aivan kuten jätettiin mainitsematta kuinka monta kertaa miehet olivat palanneet maan kamaralle extralöysät paskat avaruushousuissaan. Jos joku vanhoillinen länsimainen toimittaja yritti osoittaa naisella ns. kaapin paikan kysymällä yksityiskohtaisia asioita, niin Tereškova osasi laajoilla teknisillä tiedoillaan todistaa kaikille ettei ollut pelkkä koriste. Samoin hän julisti Moskovan linjauksia osana puheitaan juuri sillä tavalla kuin Hruštšov halusi. Hän oli silloisen aikakauden taitavin neuvostoliittolainen diplomaatti, jota palkittiin useilla viroilla.

Mutta Hruštšov oli alunperin halunnut vain yhden PR-spektaakkelin naisella. Kaikki silloisen projektin kolme naiskandidaattia palautettiin muihin tehtäviin. Jatkossa Neuvostoliiton raketteihin päästettiin Hruštšovin alaisuudessa vain miehiä. Koska useimmat lentäjät, teknikot ja tutkijat pitivät naisia liian heikkoina kosmonautin vaativiin tehtäviin. Naisille oli varmasti tärkeämpää olla äitejä. Julkisesti kuitenkin jatkettiin ylistämästä kommunismin suomaa sukupuolten välistä tasa-arvoa, jota kapitalismi pelkäsi.

Neuvostoliiton osallistumisesta avaruuskilpailuun ja sen suorittamista salailuista riittäisi valtavasti lisää kerrottavaa. Mutta totean lopuksi vain tämän. Näistä tapahtumista ei millään tahdo löytyä vastaavia salaliittoteorioita ikuisesti kiertämässä internetissä, kuin kaikista NASA:n saavutuksista kiertää.

Huijaus nimeltään Matin Kellot

 Internetin lukemattomista huijauksista on loppuunmyyntiä mainostava erikoisliike. Usein se on mukamas ammattilaisen tekemää käsityötä, joka laitetaan loppuunmyynnin takia järjettömän halvalla myyntiin. Joskus tuollaisessa verkkokaupassa kaupataan nahkatakkeja tai tyylikkään näköisiä vaatteita. Kaikki mukamas käsityöläisen tekeminä tuotteina. Yksi tällaisista tapauksista ilmestyi kuukausi sitten nettiin: Matin Kellot. Mainoskuvissa on todella komean näköisiä rannekelloja.

 

 Verkkosivua selaamalla selviää, että loppuunmyynnistä huolimatta Matin Kellot tarjoaa uutuustuotteiden ennakkoihailua:

Liity Ajanvartijoiden Yhteisöön

Liity osaksi ainutlaatuista yhteisöä, joka koostuu kelloharrastajista, jotka arvostavat ajatonta eleganssia ja hienoa käsityötaitoa.

Jäsenenä saat nauttia seuraavista eduista:

• Ennakkopääsy uusiin kokoelmiin

• Vain jäsenille tarkoitetut erikoistarjoukset

• Syvällistä tietoa kellonvalmistuksen taiteesta

 

 Ei tyypillistä puhetta loppuunmyyntiä tekevälle kaupalle. Nimittäin varastosta pitäitäisi päästä kokonaan eroon eikä hankkia lisää. Sivustoa selaamalla havaitsee kaikki klassiset tekaistun kaupan merkit. Mistään ei löydy liikkeen y-tunnusta, katuosoitetta eikä edes Matin koko nimeä. Eivätkä kuvat ole edes aitoja vaan selkeästi tekoälyllä tuotettuja.

 

Matti on sentään muistanut kirjoittaa pienen esittelytekstin itsestään. Tosin luettuani sen uskaltaisin väittää, ettei Matin äidinkieli ole suomi.

Tietoa Matinista

Hei, olen Matin – ja tervetuloa kauppaani!
Vuosien ajan olen kaatanut intohimoni ja omistautumiseni eleganttien, ajattomien kellojen valmistamiseen. Jokainen aikarauta on suunniteltu huolella ja tarkkuudella – ei vain kelloksi, vaan tarinaksi ranteessasi. Työpajastani käsin keskityn jokaiseen yksityiskohtaan, jotta jokainen luomus olisi ainutlaatuinen ja erityinen.

Kiitos luottamuksestasi ja tuestasi käsityöhöni. Toivon, että nämä kellot tuottavat sinulle yhtä paljon iloa kuin niiden valmistaminen on tuottanut minulle!

Tuo sanoma on täysin ristiriidassa sen kanssa millaisia kelloja "Matti" myy. Ne eivät ole käsityönä työstettyjä aikarautoja.

Kellot ovat selkeästi kiinalaisia brändittömiä rannekelloja. Esim. Premium kategoriaan laitetut kalleimmat kellot ovat parhaimmillaan vain muutaman kympin arvoisia netin monissa kaupissa. Temussa vastaavia kelloja myydään erittäin halvalla, mutta Matin Kellot myy niitä reilun sadan euron kappalehintaan. Nettikaupassa käytetään valokuvia joissa on Lige ja Carotif nimisiä rannekelloja. Ne ovat ns. wannabe brändikelloja, jotka ovat heikkoa tasoa mutta markkinoivat itseään hienoina kelloina. Verkkokaupan teksteissä ei tietenkään käytetä näiden nimiä, jotta googlaus ja vertailu ei onnistuisi niin helposti. Kyseisten merkkien kelloja myydään Temussa tai AliExpressissä Suomeen toimitettuna n. 15 euron hintaan, mutta Matin Kellot myy niitä 300 euron lähtöhinnalla, joista loppuunmyynti alennuksen jälkeen olisi jäljellä enää about 50 tai 60 euroa. Se on vieläkin aivan liian korkea hinta niille.

 Tuotetiedoissa selviää miksi ne ovat tyypillisiä halpis kelloja: Pienet taulut ovat vain koristeita tai Sekuntiosoittimet ovat vain koriste. Eli kellotaulussa osoittimia, jotka ovat vain koristeina mukana. Eli kello käyttää halpiskoneistoja.

 Kellokauppaa itse pyörittävänä yrittäjänä en edes kehtaisi laittaa tuollaisia tuotteita tarjolle omaan tiskiini (josta löytyy Leijonaa, Casiota, Citizeniä ja Seikoa).

 Sain vinkin tästä verkkokaupasta, koska sen nimi on niin lähellä kymmenen vuotta sitten lopettanutta Matin Kello ja Optiikka Oy liikettä.

Ukrainan sodasta - Pekka Toveri

 Netissä riehuvan informaatiosodan johtotasolla kunniaa kerännyt entinen pääesikunnan tiedustelupäällikkö ja kenraalimajuri evp Pekka Toveri on kirjoittanut kirjan. Pietaribottien kohdetauluksi vuosikausia joutunut Toveri onkin ahkerasti sotkenut suohon dis- ja misinfon levittäjiä sosiaalisessa mediassa.

 

Ukrainan sodasta -kirja käy läpi Venäjän hyökkäyksen vaiheet 2022 vuodesta 2024 loppupuolelle. Tyyli on taisteluja kuvatessa kuin historian oppikirjamateriaaleista. Taistelevien prikaatien ja rykmenttien tiedot ovat jatkuvasti esillä. Juuri sellainen tyyli josta minä tykkään. Luenhan vapaaehtoisesti jopa Games Workshopin paksuja kampanjakirjoja täysin keksityistä Warhammer taisteluista. Toverin tekstit ovat erittäin antoisaa selattavaa, koska olen seurannut päivittäin sodan vaiheita. Kirja toimii hyvänä pikakertauksena. Myös sodan taustatekijät ja 2022 alkuhyökkäyksen epäonnistumiseen johtaneet syyt kerrataan täsmällisesti. Suosittelen kirjaa kaikille niille, jotka haluavat perehtyä hieman paremmin isojen taistelujen tärkeisiin käänteisiin kotimaisella kielellä.

Maa-, ilma- ja merivoimien vahvuudet, heikkoudet ja teot sodan edetessä kerrataan selkeästi. Molempien osapuolien sodankäynnin kehitys ja puutteet esitellään mielestäni tasapuolisesti. Koulutus, huolto ja logistiikka olivat ja pysyvät puutteellisina molemmilla armeijoilla, mutta eri syistä. Venäjällä määrä on lähes kaikilla osa-alueilla aina suurempaa kuin Ukrainalla. Ukrainalla taas laatu näyttää menevän kärkikastiin Venäjää useammin. Kehitys on ollut kaikilla aloilla hurjaa.

Kalustua on kulunut järkyttävät määrät. Tuhansia ja tuhansia panssariajoneuvoja on palanut päreiksi. Venäjällä on käytössään suuremmat neuvostoaikojen varastot, joista modernisoidaan tiuhaan tahtiin täydennyksiä. Kyseisten varastojen rajallinen sisältö on kuitenkin loppumassa. Pian Venäjä pystyy täydentämään enää rakentamalla kokonaan uusia panssarivaunuja. Ilmavoimien täydentäminen on erittäin hankalaa, koska esim. useat helikoptereiden moottorit tilattiin Ukrainasta. Joka ei ymmärrettävistä syistä enää myy niitä Venäjän armeijalle.

Ukrainan armeijan hienoimmat vastahyökkäykset Hersonin kaupungin (jonka Putin kerkisi julistaa ikuisesti kuuluvan Venäjälle) ja Harkovan alueen vapauttamiseksi olivat taidonnäytteitä, joissa otettiin kaikki mahdollinen irti rajallisista resursseista. Mutta epäonnistunut isompi vastahyökkäys niiden jälkeen vuonna 2023 opetti brutaalilla tavalla miten venäläisten rakentama puolustus on äärimmäisen vaikea murrettavaksi. Ilman oikeaa paikallista ylivoimaa ja selkeää ilmatukea on mahdotonta päästä läpi.

 Toveri kirjoittaa Venäjän ja Ukrainan armeijan taktiikoiden reagoinnista taistelukentän realiteetteihin. Venäjän ryntäys Kiovaa kohti ja siitä seurannut vippulat vinkuen paluu Venäjän puolelle rajaa todisti koko maailmalle silloisen sotareissun järjettömyyden. Venäjä oli syyllistynyt monipuoliseen vastustajan aliarvioimiseen. Samalla jättäen omien joukkojensa huollon puolitiehen, koska voiton oletettiin putoavan syliin vain muutaman viikon kestävillä taisteluilla. Sen sijaan syliin putosi Bayraktarin lähettämiä lahjoja. Sittemmin Bayraktarin rooli jäi pienemmäksi, kun venäläiset ymmärsivät panostaa enemmän ilmapuolustukseen. Lennokkien käyttö on mullistanut koko modernin sodankäynnin opit. Opit joissa NATO on jäänyt jälkijunaan ja ukrainalaiset opettavat nyt Euroopan puolustusvoimien upseereja. Samalla Venäjän armeija järjesti uusiksi taistelujoukkojen huoltamisen, koska edellinen versio piti liian pienet resurssit prikaatien saatavilla. Tuo päivitys joutui vuorostaa reagoimaan Ukrainan saamaan pitkän kantaman iskukykyyn, kun Himarsit ja M270 raketinheittimet saapuivat tervehtimään venäläisiä ammusvarastoja. Tämä vastavuoroinen reagointi kehittää sodankäyntiä maalla, merellä ja ilmassa.

 

 Ennen ja jälkeen Bayraktarin vierailua

Sanotaan ettei sota yhtä miestä kaipaa. Mutta nykyisessä sodassa kaivataan satoja tuhansia miehiä. Rekrytoinnin ongelmat ovat erilaiset Ukrainalle ja Venäjälle. Ukrainassa oli aluksi enemmän vapaaehtoisia kuin heille jaettavia varusteita. Hiljalleen tilanne on muuttunut paremmaksi, mutta sotatilan jatkumisen aikana liikekannallepanon tähden tehdään myös pakkovärväyksiä. Venäjällä on kaivettu miestä rintamalle vankiloita myöte. Itäiset oblastit toimivat vähemmistökansojen "työllistäjinä" kun köyhistä oloista lähtevät miehet palkataan heille isoilla maksuilla Venäjän armeijaan. Pietarin ja Moskovan nuoriso on toistaiseksi säästetty kovimmilta liikekannallepanoilta.

Kirjan lopussa Toveri analysoi miten Suomen puolustusvoimat voivat ottaa oppia Ukrainan tilanteesta. Suomella on sentään muihin EU-maihin verrattuna valmiina suorituskykyisempi joukko. Selkein tarve on kehitttää droonikoulutusta ja -kalustoa. Reservin koulutuksen lisäämisen tarve on selkeä. Liikkuva sodankäynti on entistä tärkeämpää, kun vastusta näkee sijaintisi suurella varmuudella useilla valvontolennokeillaan. Venäjä tulee varmasti analysoimaan omat virheensä, kun sota joskus loppuu Ukrainassa. Kalustomäärän palauttaminen sotaa edeltävälle tasolle tulee kestämään useita vuosia. Silloin vanhalla vainoojalla on parannellut taktiikat ja koulutetut upseerit valmiina seuraavaan sotaan. 

Jos oletamme Venäjän selviytyvän sodastaan Ukrainassa.

 Lisään Ukrainan sodasta kirjan pinoon muiden Venäjän hyökkäyksestä kertovien kirjojen kanssa. Minun pitää pian rakentaa niille oma uusi kirjahylly.

Virusdenialismin alkeet osa 5: Jyväskylän isot virukset ja Stefan Lankan aikaansaamattomuus

Tuoreissa tiedeuutisissa kerrotaan kotimaisesta tutkimustyöstä. Jyväskylän yliopiston nanotiedekeskuksessa eristettiin jättivirus. Ensimmäistä kertaa tehdyllä eristyksellä Suomessa tutkittiin vähemmän tunnettuja jättiviruksia. Jyvaskylavirukseksi nimetty virus availee ovia maaperän mikrobien säätelyn tutkimuksessa:

Tutkijoiden tekemä löytö osoittaa jättivirusten olevan luultua yleisempiä maaperässä ja vesistöissä, jopa pohjoisissa ympäristöissä. 

- Havainto auttaa meitä ymmärtämään paremmin mikrobien välisiä vuorovaikutuksia ja virusten roolia kaikkien eliöiden populaatioiden säätelijänä. Lisäksi tieto tuottaa uutta tietoa jättivirusten rakenteista, selventää Sundberg.

Tiedeuutisen lukemisen jälkeen lukaisin läpi julkaistun Genomic and structural insights into Jyvaskylavirus, the first giant virus isolated from Finland tutkimuspaperin. Tiedettä kaivettiin kompostista, josta näytteet kerättiin. Elektronimikroskoopin kuvissa on hienoja viruspartikkelin muotoja. Merkittävänä antina on painottaa vastaavan uusien virusten etsimistä, jotta tieto luonnon mikrobien vuorovaikutuksesta esim. juomavedessämme lisääntyisi. Ehkä samalla kehitetään uutta teknologiaa näytteiden käsittelyssä ja mikrobien tunnistamisessa.

Paperia lukiessani huomasin, että jättivirusten nimiä on valittu löytöpaikkakunnan mukaan. Tokiovirukset, melbournevirukset ja joskus hieman erikoisemmat nimet kuten pacmanvirukset vilisevät virustutkimuksen teksteissä. Toivottavasti kukaan ei edes vitsinä nimeä löytämäänsä virusta raccooncityvirukseksi.

Anyways, samalla muistin mistä olen kirjoitellut aikaisemmin.

 Kauan kauan sitten, tammikuussa 2024, kirjoitin virusdenialistien isosta äänitorvesta. Tohtori Stefan Lanka oli nimittäin viimeistelyä vaille valmiina julkaisemaan työnsä, joka paljastaisi koko lääketieteellisen mikrobiologian tuhoavan tutkimuksensa. Valtavirran väitteet viruksista eivät nimittäin Lankan mielestä ole ollenkaan totta, koska mitään viruksia ei oikeasti ole olemassa. Lankan versiot virusdenialismista voidaan nimetä lankalaiseksi denialismiksi. Kertaan vain sen verran, että koronapandemian aikana hän hioi, viilasi ja tuunasi argumenttinsa loppuun asti. PCR-laitteiden listaaman geenisekvenssit olivat hänen mukaansa täysin keinotekoista puutaheinää, koska PCR-laitteet vain napsivat mitä tahansa ne haluavat napsia ns. virusnäytteistä. 

Koska mitään viruksia ei ole olemassa, eivät PCR-laitteiden (tai muiden vastaavien tekniikoiden) tuottamat sekvenssit virusten perimästä ole oikeasti peräisin viruksista. Sen sijaan ne "sukupuut" viruksille ovat vain tyhjästä keksittyjä sekvenssejä. Esim. Perimästä pääteltävät virusten proteiinikuorten rakenteet ovat vain toiveajattelua. Ihmisen perimässä oli valmiina kaikki nämä sekvenssit, joita viruksiin uskovat tutkijat sitten järjestelevät luodessaan tyhjästä näitä olettamiaan viruksia. Virusten sekvenssointi on Lankan maailmassa pelkkää tyhjästä luotua teeskentelyä. Jokaisesta näytteestä pystytään kuulemma järjestämään ihan minkä tahansa viruksen sekvenssit. 

Ja Lanka oli tekemässä juuri tuollaisen testin, jolla osoitettaisiin modernin tieteen suorittama virusnäytteiden sekvenssoinnin turhuus. Mistä tahansa näytteestä saadaan mikä tahansa haluttu, eli täysin keksitty ja tekaistu, viruksen perimä. Useat Lankaa fanittavat virusdenialistit hurrasivat. Lankaa haastateltiin podcasteissa ja striimeissä. Ihan justiinsa rokoteteollisuus, virustutkijat ja muut rahansa viruksilla tienaavat tahot menettäisivät työpaikkansa! 

Kunhan Lanka vain julkaisee työnsä. Minä hetkenä hyvänsä. 

Olihan sen luvattu olevan valmiina. Kunhan tutkimuksen kolmannen vaiheen tulokset on kirjattu ja varmistettu. Sitten minä joudun nöyränä luuserina myöntämään, että olin väärässä kaikki nämä vuodet. Ja muutkin viruksiin uskovat, eli sokeasti auktoriteettiuskoiset, painuvat itkien nurkan taakse piiloon.

Luultavasti minä unohdin googlailla ja tarkistaa milloin Lanka julkaisi tuon vallankumouksellisen työnsä. 

Voi, eih ja tuskan parahdus sekä totaalinen yllätys. ResearchGate-sivustolla ei vieläkään näy uutta paperia Lankan kynästä. Eikä sitä näytä löytyvän mistään lankalaisten tuotoksista viime vuodelta. Eikä tältä vuodelta. Oho. Ehkä Lanka tarvitsee vielä pienen hetken varmistaakseen ja tarkistaakseen kaikki paperinsa yksityiskohdat. Onhan kyseessä niin tärkeä projekti. Olisi todella noloa, jos netin änkyrä skeptikot onnistuivat debunkkaamaan Lankan työn yhdessä illassa.

Sitä paperia odotellessa Lanka jatkaa vierailua eri vaihtoehtomedioissa (esim. Project Fovea haastattelussa), joissa hän kertaa kaiken sen mistä on puhunut edellisinä vuosina. Mutta kaikkein tärkein uusi työ jätetään vieläkin piiloon.

 Harmi.

Tässähän voisi hiljalleen luulla, että saamme kuulla kristillisen perustelun hyville kansanmurhille Pasi Turuselta (en ole unohtanut sinua, Pasi!) ennen kuin Stefan Lanka julkaisee maanjärisyttävän mullistavan tutkimuksensa. 

RFK Jr ja yllättävä nimitys rokotepelottelun menneisyydestä

 Rokotteiden kehitystyö on joutumassa epävarmoille raiteille. Alalla maailman vaikutusvaltaisimpiin virkoihin, eli USA:n terveysministeriksi, nimitettiin Robert F. Kennedy Jr., joka on vuosikymmeniä taistellut rokotteita vastaan. Tuo taistelu pyritään peittämään "haluan turvallisia rokotteita" naamion taakse. Tieteellistä tutkimustietoa ei hyväksytty, kun sitkeästi väitettiin, että rokotteet aiheuttavat autismia. Siitä huolimatta että tutkimus tutkimuksen jälkeen kertoi aivan toista tarinaa. Toiveikkaasti jotkut ehkä ajattelivat, että mies keskittyy kansanterveyden kehittämiseen ruokavaliosta, liikunnasta ja ihan oikeaan tieteelliseen tutkimukseen perustuvaan päätöksentekoon.

Todellisuus on kuitenkin julma. 

RFK Jr. ilmoitti aloittavansa selvitystyön autismin aiheuttajan löytämiseksi. Miehen puhe aiheutti pientä kohua, koska hän vertasi autisteja aivovammaisiksi ja arkielämään kykenemättömiksi. Voisin nähdä, että RFK Jr. puhui ja hieman yleisti kaikkein rankimmat autismin aiheuttavat vaikeudet. Itse kohumetakan peittoon meinasi jäädä se mitä oikein aletaan tutkimaan. Juniori lupasi autismin aiheuttajan selviävän syyskuuhun mennessä! Kerrassaan yltiöreipasta tieteellistä tutkimustyötä tulossa.

 "Tutkimuksissa on tarkoitus selvittää, miten home, ilma, vesi, ravinto, lääkkeet, ultraääni ja vanhempien riskitekijät vaikuttavat autismin esiintymiseen."

Varmasti projektin johtoon laitetaan arvostettu ja monipuolisesti mahdollisista autismin taustatekijöistä tietävä asiantuntija.

Juniori nimitti johtoon David Geier nimisen herrasmiehen. 

Geier? Geier. Geier. Missä minä olen kuullut/nähnyt tuon nimen aikaisemmin?

 

 

Ai niin! Se sama David Geier josta kirjoittelin 2009 ja 2016. Geier on tunnetusta rokotepelottelijoiden huuhaamaakarien duosta nuorempi. Mark Geier on hänen isänsä. Suosittelen lukemaan Paul Offitin kirjoittaman Autism's False Prophets: Bad Science, Risky Medicine, and the Search for a Cure kirjan, jotta saat syväanalyysin näiden miesten aiheuttamista ongelmista.

Parivaljakko yritti pitkään todistella, että rokotteissa käytetty tiomersaali aiheutti autismia. Heidän tutkimustyönsä tapahtui kotitalon kellariin rakennetussa laboratoriossa. Rokotteita syyttävissä oikeudenkäynneissä aktiivisesti käytettyinä asiantuntijoina Geierit kuitenkin kohtasivat tuskastumista. Siis oikeuden puolelta, kun tuomarit totesivat, etteivät he ole päteviä asiantuntijoita. Geierit eivät myöskään tiedä miten VAERS-tietokanta toimii, joten sieltä poimittiin ahkerasti karmeita esimerkkejä tappavista ja haitallisista rokotteista. VAERSin käyttö oli se tukipilari, jolla Geierit yrittivät syyttää tiomersaalia autismin aiheuttajaksi.

Geierit tekivät myös Lupron-lääkehoitoa autistisille lapsille, koska uskoivat kehossa kytevän tiomersaalin aiheuttavan autismia. Bisnestä pyöritettiin kahdeksan klinikan voimin ympäri Yhdysvaltoja. Kyseessä on vastaava lääke kuin Leuproreliini, eli kemialliseen kastraatioon ja eturauhassyövän hoitoon käytetty aine. Sama väki joka pelkää rokotteita oli valmis laittamaan niitä pahoja ja pelottavia kemikaaleja puoskarien tarjoamana hoitona.

New York Times kirjoitti tuoreen artikkelin RFK Jr. tekemästä Geier nimityksestä. Lehti kävi läpi kaikki nuo nolot vaiheet Geierin menneisyydestä. Mm. lääketieteen harjoittamisen ilman asianmukaista koulutusta. Mutta jostain syystä Geier ei koskaan vastannut toimittajien yhteydenottoihin. Eikä hänen tarvitsekkaan vastailla. Hän tietävää, että nyt hän pääsee leimaamaan omaa rokotepelottelumateriaaliaan virallisella terveysministeriön leimasimella. David Geier on jo listattu "vanhempi data-analyytikko" tittelillä terveysministeriön sivuilla. Rokotepelottelijoiden levittämässä salaliittoteoriassa CDC on salannut tutkimustietoa, joka osoitti yhteyden rokotteiden ja autismin välillä. Nyt rokotepelottelijoilla on ainutlaatuinen tilaisuus paljastaa koko salaliitto!

Joudumme odottamaan reilu viisi kuukautta, jotta saamme Geierin version autismin aiheuttavista taustatekijöistä. On äärimmäisen varmaa, että tuon listan kärkeen livahtavat rokotteet.