Mark Regnerus tulee Suomeen

Aito Avioliitto -väki järjestää syysjuhlan Helsingissä. Mukana menossa on itse sosiologian professori Mark Regnerus Teksasin yliopistosta. Hän on se kuuluisa Regnerus, jonka tutkimus samaa sukupuolta olevista pareista nostettiin kulttuurisodan ammukseksi. Konservatiivit yrittivät selittää Regnerukseen vedoten, että heteropariskunta olisi paras mahdollinen lapsen tulevaisuuden kannalta. Vaikka tutkimuksessa ei selvinnyt sellaista asiaa. Siinä vertailtiin ehjiä heteroperheitä hajonneisiin sekokombo-perheisiin. Ja havaittiin ehjän heteroperheen olevan niihin verrattuna parempi. Mikä onkin totta, mutta ei kerro mitä tapahtuu kun verrataan ehjiä heteroperheitä ehjiin homo-, lesbo- tai bi-perheisiin.

 Olen yrittänyt seurata mitä kaikkea jännää Regnerukselle on tapahtunut tutkimuksen julkaisun jälkeen. Siksi olenkin erittäin kiinnostunut piipahtamaan myös tuolla syysjuhlassa. Onhan paikalla puhujana myös itse Suomessa käydyn kulttuurisodan tuottelias kiertuetähti professori Tapio Puolimatka.

Ennen juhlaa järjestetään myös kulkue, jonne AA-väki pyytää osallistujia ympäri maata. Toivottavasti sinne tulisikin aktiivista väkeä, jotta näemme mikä on liikkeen kamerakelpoinen kannatus tänä vuonna.

Merkitsin tapahtumaan ilmoittautumisen deadlinen kalenteriini. Jos vaikka sattuisin pääsemään paikalle pyytämään nimmaria Regnerukselta.

Paljastunut salaliitto: Vaalivilppiä Demokraattien parissa

Voi juku miten mehukasta draamaa valuu valtameren yli Yhdysvalloista. Demokraattipuolueen sisällä kolisee, kun WikiLeaksin julkaisemat sähköpostit demokraattikoneiston sisältä näyttävät miten puolueen jäsenet ovat esivaalien aikana olleet yhtä demokraattien ehdokasta vastaan. Samalla väittäen olevansa täysin neutraaleja kaikkia demokraattien presidenttiehdokkaita kohtaan. Tuo epäsovelias ehdokas oli Vermontin senaattori Bernie Sanders. Ennen tietomurtoa ja sähköpostien julkaisua useampi taho ihmetteli miten demokraattipuolueen edustajat näyttivät suosivan Clintonia Sandersin yli. Esivaalien aikana useammassa osavaltiossa vaaliprosessissa tärkeässä roolissa toimiva demokraattipuolueen jäsen vetäisi päätöksiä, jotka olivat lopulta Clintonin suuntaan.

Nevadan esivaaleissa ja Iowan osavaltiossa Polkin piirikunnassa tapahtuivat varmaankin kuuluisimmat tapaukset, jotka saivat Sandersia äänestäneet vihaiseksi. Kummassakin puolueen edustaja teki lopulta päätöksen, joka johti valitsijamiesten enemmistön siirtymisen Clintonin puolelle.

Nevadassa valitsijamiesten valinnassa äänet menivät erittäin tasan (alle yhden prosentin erolla) ja olivat hieman epäselvät (64 hylättyä valitsijamiestä Sandersin puolelta, mutta vain 8 hylättyä Clintonin puolelta). Tämän takia vaadittiin äänten uudelleenlaskentaa. Sääntöjen mukaan huutoäänestyksellä (Tiedän, se on perseestä) ja miten tahansa sitä katsellaan videoilta jälkeenpäin, niin Sandersin kannattajien huudot uudelleenlaskennan puolesta voittavat juuri ja juuri. Äänestystä lavalla nuija kädessä valvova Roberta Lange on selkeästi hämmentynyt, kun Clintonin kannattajat eivät olekaan äänekkäämpiä. Lange julistaa, ettei asiaa tarvitse tarkistaa sen enempää ja kas kummaa, Clintonin kannattajat olivat hänen mielestään äänekkäämpiä.

Jos äänten voittajasta ei ole selkeyttä, kuten noin lähelle mennyt huutoäänestys olisi mennyt Clinton-fanien näkökulmasta, niin demokraattien sääntöjen mukaan suoritettaisiin standing division, eli kannattajat kävelisivät eri puolille salia, jotta nähtäisiin kummalla puolella on enemmän kannattajia. Tähän ei koskaan päästy, sillä Lange julisti lavalla oman ehdotuksensa uudelleenlaskennan tekemättä jättämiseksi ja hyväksyi sen nuijaa kopauttamalla. Ja poistui samantien lavalta. Langen ehdotuksen hyväksymistä edellyttävä huutoäänestys jätettiin tekemättä. Clinton sai enemmistön valitsijamiehistä. Tämän takia Sanders-fanit olivatkin niin vihaisina Nevadassa.

Demokraattipuolueen puheenjohtaja Debbie Wasserman Schultz kuvailee Bernien kannattajia väkivaltaiseksi ja heittäneen tuoleja Nevadassa. Näin ei vain näytä tapahtuvan missään kokouksessa otetuissa videoissa. Schultz sanoi toistuvasti, ettei Sanders suostu tuomitsemaan seuraajiensa väkivaltaista käytöstä. Mutta ei ole mitään todisteita, että Bernie-fanit olisivat olleet väkivaltaisia. Aivan kuin Schultz valehtelisi Sanders-kampanjasta.

Kun vastaavaa tapahtuu Venäjällä, niin naureskelemme heidän epädemokraattiselle käytökselleen. Sitä tapahtuu parhaillaan Yhdysvalloissa.

Ja niin edelleen. Esivaalien aikana Sandersin kannattajien joukosta kuuluikin katkeria puheita salaliitosta Sandersia vastaan. Hillaryn vaalikampanjan ja demokraattipuolueen toimistotiloja pidettiin samoissa kerroksissa samoissa rakennuksissa. Ja niin edelleen. Demokraattipuolue ei halunnut Vermontin senaattorista presidenttiehdokastaan. Näitä katkeria puheita vähäteltiin. Nehän olivat vain häviäjien salaliittoteorioita.

Kunnes tapahtui sähköpostien julkaisu WikiLeaksin kautta. Demokraattipuolueen sisäisissä viesteissä useat demokraatit selkeästi suunnittelevat miten he saisivat Sandersin esille mahdollisimman huonossa valossa. Puolueen pitäisi periaatteessa olla esivaalien aikana puolueeton, mutta sen sisällä johtotasolla pohdittiin yhtä ehdokasta vastaan. Sähköposteista nousi välittömästi kohu, sillä demokraattien puoluekokous järjestetään parhaillaan Philadelphiassa.

Puolueen puheenjohtaja Debbie Wasserman Schultz yritti pitää puheen Floridassa, mutta hänet huudettiin pois lavalta vihaisen yleisön toimesta.



Jos sama toistuisi isossa puoluekokouksessa, jossa demokraattien presidenttiehdokas valitaan, niin demokraatit olisivat valtavan PR-katastrofin pyörityksessä. Siksi Schultz ilmoittikin eroavansa puheenjohtajan palliltaan. Sitten hän siirtyi suoraan Hillary Clintonin kampanjaan. Clinton kuvailee Schultzia hyväksi ystäväkseen.

Schultzin eroaminen ei tietenkään vaikuta siihen, että demokraattipuolueen sisällä tehtiin työtä Sandersia vastaan koko esivaalien ajan. He jopa suunnittelivat käyttävänsä Sandersin uskonnottomuutta häntä vastaan Etelän osavaltioissa. Sandersin vaalikampanjaa kuvailtaisiin tiedotusvälineille epäsuotuisassa valossa, jotta Clintoni kampanja näyttäisi paremmalta. Puolueen sisällä käytiin keskusteluja, joiden mukaan Sandersin ei koskaan olisi presidentti.

Demokraattipuolue on pulassa ja syystäkin. Toivottavasti skandaali pyörii pitkään tiedotusvälineissä. Minua tyydyttää eniten se miten salaliittoteoria paljastuu todeksi, kunhan sillä oikeasti löytyy todisteita.

Ai niin. Ensimmäistä kertaa vaalien aikana Trumpin kannatuslukemat ovat keskiarvona korkeammalla kuin Clintonilla.

Geierien tuorein VAERS-tutkimus

Rokotusinfo informoi kansaa tuoreesta tutkimuksesta. Se on tutkimusta jota rokotuskriittiset tulevat varmasti jakamaan ahkerasti tänä vuonna.

HPV-rokote Gardasil ja autoimmuunihaitat, tapaus-verrokkitutkimus

Tulosten mukaan tutkimuksessa ne, joilla oli todettu maha-suolitulehdus, reumaattinen niveltulehdus, trombosytopenia eli verihiutaleniukkuus tai -kato, lupus, vaskuliitti, hiustenlähtö, keskushermoston myeliinin vaurioituminen, munasoluvaurio tai ärtyneen suolen oireyhtymä olivat merkittävästi todennäköisemmin HPV-rokotettuja kuin verrokit.

Asialla ovat tuttuu isä-poika parivaljakko David ja Mark Geier, jotka ovat aikasemmin varoittaneet rokotteissa oleesta tiomersaalista. Sitä ennen he yrittivät hoitaa lasten rokotevammoiksi kutsumiaan diagnooseja mm. kemiaalikastraatioon käytettävillä Lupron aineilla. Heillä on villi menneisyys rokotepeloittelun historiassa. Tuo menneisyys on täynnä yrityksiä varoittaa rokottamisen vaarallisuudesta. Sekä tietenkin tarjota (myydä) heidän kehittämiään hoitokeinoja autismiin. Niitä varten he perustivat Autism Treatment Clinic toiminnan Institute of Chronic Ilnesses nimellä useammassa osavaltiossa, jotka sittemmin nähtävästi kuivuivat kasaan.

 Uuden tutkimuksen nimi on Quadrivalent human papillomavirus vaccine and autoimmune adverse events: a case–control assessment of the vaccine adverse event reporting system (VAERS) databasehuman papillomavirus vaccine and autoimmune adverse events: a case–control assessment of the vaccine adverse event reporting system (VAERS) database.

Geierit ovat tarkastelleet Gardasil-rokotteen haittavaikutusilmoituksia. Tai oikeastaan niitä ilmoituksia joita on laitettu Yhdysvaltalaiseen Vaccine Adverse Event Report System-tietokantaan. Eli Geierit jatkavat tutun kaivon ammentamista. Autismin yhteyttä rokotteisiin etsittiin samasta tietokannasta. Ehkä tällä kertaa Geierit ovat oppineet edellisistä puutteistaan.

VAERS on se tietokanta jonne ilmoitetaan mahdollisimman laajasti mitä tahansa haittavaikutuksia. Pelkkä epäily riittää. Geierin paperissa todetaankin tietokannan rajoitukset:

The VAERS Working Group notes that VAERS is simple to use, flexible by design, and the data are available in a timely fashion, but it also warns that the potential limitations may include systematic error due to underreporting, erroneous reporting, frequent multiple exposures, multiple outcomes, and lack of precise denominators. In addition, when evaluating data from VAERS, it is important to note that, for any reported event, no cause and effect relationship has been established. VAERS is interested in all potential associations between vaccines and adverse events. Therefore, VAERS collects information on any adverse event following vaccination reported by an individual associating the adverse event with vaccination, be it coincidental or truly caused by a vaccine

VAERSin puutteita on hiljalleen paranneltu sitä ylläpitävien toimesta. Aikaisemmin mm. korvauksia hakevat lakimiehet syöttivät tietokantaan heitä hyödyntäviä tapauksia. Varsinaisen kausaliteetin osoittamiseen haitan ja rokotteen välillä vaaditaan jotain aivan muuta kuin VAERSin kaltainen tietokanta. VAERS toimii kuitenkin hyvänä ensivaroitusjärjestelmänä. Jos tiettyä haittaa ilmoitetaan piikkinä (vaccine pun!), niin viranomaiset tietävät, että asiaa kannattaa tarkastella tarkemmin.

Tai kuten VAERS itse asian ilmaisee:

Are all adverse events reported to VAERS caused by vaccines?

No. VAERS receives reports of many adverse events that occur after vaccination. Some occur coincidentally following vaccination, while others may be caused by vaccination. Studies help determine if a vaccine really caused an adverse event. Just because an adverse event happened after a person received a vaccine does not mean the vaccine caused the adverse event. Other factors, such as the person's medical history and other medicines the person took near the time of the vaccination, may have caused the adverse event. It is important to remember that many adverse events reported to VAERS may not be caused by vaccines.  Although VAERS can rarely provide definitive evidence of causal associations between vaccines and particular risks, its unique role as a national spontaneous reporting system enables the early detection of signals that can then be more rigorously investigated.

Takaisin Geierien paperin pariin. Tietoja siis haettiin VAERSista. Haku rajattiin tammikuusta 2006 joulukuun 2014 ja iäksi 6 - 39-vuotiaat tytöt/naiset. He keräsivät kasaan  48 852 haittavaikutusilmoitusta, jotka liittyivät naisten terveyteen.

Haittavaikutuksia kerääntyi 15 erilaista.

Mistä kontrolliryhmä sitten saatiin? Geierit ottivat haittavaikutuksen (Vaikkapa keuhkokuume) jota oli 98 kappaletta. Nämä tapaukset vähennetään kokonaisuudesta. Nämä jäljelle jääneet 48 754 haittavaikusta ovat kontrolli keuhkokuumeelle.

Geierit vertailivat lukuja ja havaitsivat joidenkin haittavaikutusten olevan toisia yleisempiä. Näistä haittavaikutuksista seuraavat saivat yhteyden HPV4-rokotteeseen, ja juuri ne sairaudet Rokotusinfo luettelee: maha-suolitulehdus, reumaattinen niveltulehdus, trombosytopenia eli verihiutaleniukkuus tai -kato, lupus, vaskuliitti, hiustenlähtö, keskushermoston myeliinin vaurioituminen, munasoluvaurio tai ärtyneen suolen oireyhtymä


Osoittaako Geierin paperi sitten, että nämä haittavaikutukset johtuvat HPV-rokotteesta?

Ei.

Eikä se sitä koskaan pystyisikään tekemään, sillä VAERSin rakenne on este sellaiselle. Mutta paperi antaa heille mahdollisuuden yhdistää rokote näihin haittoihin ehdottamalla jatkotutkimuksia, jotta saadaan selvyyttä olisiko haitoilla ja rokotteilla yhteys. Sellaisenaan paperi ei siis ole huono. Mutta se miten sitä tullaan mainostamaan rokotepeloittelijoiden tuotoksissa? Geierien paperi julkaistiin vain pari päivää sitten, joten oletan sen ilmestyvän sosiaalisen median syötteisiin vasta ensi viikon arkipäivinä. Olen ennakoivasti liikkellä tällä bloggauksellani. Tarkkailkaa syötteitänne ja raportoikaa miten Geierien paperia kuvaillaan eri sivustoilla.

Kaksi kuukautta myöhemmin

Viime aikoina on tapahtunut runsaasti minua kiinnostavia asioita. Turkin vallankaappausyritys ja siihen liittyvä epäilys, että kaappauksen oikeasti orkestroi presidentti Erdogan vahvistaakseen valtaansa puhdistuksilla. Ei ollenkaan niin kaukaa haettu salaliittoteoria, kuin monet muut tänä vuonna vastaani tulleet teoriat. Pokemon Go aiheuttaa iloa ja pelkoa ympäri maailmaa, kun sen varoitetaan turmelevan lapsia ja/tai olevan Illuminatin juoni. Kansalaisaloitetta puoskarilain etenemiseen eduskunnassa. Asia jota mielelläni ajaisi. Asioita joista mielelläni kirjoittaisin.

Mutta ne tuntuvat sellaisenaan nyt vähäpätöisiltä asioilta. Kaksi kuukautta sitten moni asia muuttui.

Oli tavallinen työpäivä torstaina. Isäni kävi vierailulla tapansa mukaan. Kysyi tarvitsisinko juoksupojan apua maanantaina postien kanssa. Sanoin, että katsotaan sitten maanantaina. Toivotimme toisillemme hyvät viikonloput, sillä tuskin olisi mitään asiaa perjantaina. Jatkoin töitäni.

Lauantaina isoäitini soittaa. Isäni ei kuulemma vastaa puhelimeen. Oli kaunis kesäpäivä, joten oletin isän olevan golfkentällä ja siksi kännykkä kiinni. Isoäiti toteaa sen olevan varmaankin niin. Soitan heti isälle. Ei vastausta.

Sunnuntaina olen Helsingissä vaimoni kanssa. Isoäiti soittaa uudelleen. Isäni ei vieläkään vastaa. Soittoja tehty parikin sinä päivänä. Olin ihan unohtanut asian. Lupaan käydä illalla vierailulla isäni luona kunhan palaan Toijalaan. Junamatkalla takaisin Toijalaan mietin, että isäni osti viikko sitten uuden kännykän. Ehkä siihen on tullut joku bugi. Tai olisiko sittenkin käynyt jotain pahempaa. Jälkimmäinen vaihtoehto on mielestäni sitä todennäköisempi mitä lähemmäs tulen Toijalaa.

Kello on puoli kymmenen kun astun ulos junasta. Kävelen keskustaan. Hississä isäni asunnon luo matkustan ylöspäin. Mutta tuntuu kuin vajoaisin. Avaan etuoven. Väliovi kiinni. Ovien välissä sunnuntain Aamulehti. Poimin sen ja avaan välioven. Käytävän päässä näky joka vahvistaa pahimman. Vien Aamulehden keittiön pöydälle. Siellä on siististi avaamatta lauantain Aamulehti. Päättelen sen tapahtuneen aikaisin lauantai aamuna. Isäni vieressä lipaston päällä on kännykkä. Hän ei kerinnyt käyttämään sitä. Eli se tapahtui nopeasti. Kesken askeleen, kuten hän sanoikin haluavansa mennä. Mietin mitä tehdä. Soitan isoäidille. Kerron mitä on tapahtunut.

Olen täysin tyyni. Tämä on vain ongelma, joka on nyt ratkaistava. Surraan sitten jälkeenpäin. Isoäiti neuvoo soittamaan talonmiehelle. Hän soittaa muille lapsilleen ja kertoo mitä heidän veljelleen on tapahtunut.

Talonmies neuvoo soittamaan suoraan hätänumeroon ja kertomaan mitä on tilanne. Sieltä minua pyydetään tarkistamaan kuolonkankeus. Tarkistan. Kankeampi kuin käytöstapani. Elvytys olisi päivän myöhässä. Pyytävät odottamaan poliisipartiota, joka sitten ohjaa eteenpäin. Soitan siskolleni. Hän tulee myös paikalle. Tunnen poliisit. Kättelemme ja saan heti osanotot menetyksen johdosta. He ottavat kuvia. Kysyvät kysymykset. Tarkistavat lääkekaapin. Soittavat hautaustoimiston miehet hakemaan ruumiin. Asia on sillä selvä. Kaikki ovat asiallisia ja neuvovat mitä tapahtuu seuraavaksi. Rutiinia mutta kunnioitusta osoittavaa.

Ajan siskoni hänen kotiinsa joskus keskiyöllä. Sitten omaan kotiini. Puran matkatavarani. Tietokone päälle. En tiedä mitä tehdä. Onneksi voin chätätä vaimoni kanssa. Maanantaina olen liikkeessäni sen verran, että saan käytännön hommat hoidettua. Kesäkuussa olen julkisivuni puolesta joitain päiviä kesälomalla. Vaikka oikeasti ravaan pankeissa, hautaustoimistossa ja kirkkoherranvirastossa. En enää epäile onko kuoleman jälkeen elämää. Kyllä on, nimittäin helvetinmoinen paperisota. Ja perintöverojen maksaminen.

Siskoni kanssa saimme järjestettyä hautajaiset ja muistojuhlan melko ripeällä tahdilla. Hautajaiset olivat kuukausi sitten. Kaunis tilaisuus. Sielläkin huomasin, että eniten näyttisivät itkevän kaikki muut kuin minä. Itkin jo pari kertaa niinä parina päivänä isäni kuoleman jälkeen. En saa samaa tunnetta enää pintaan vaikka silloin tällöin yritänkin. Soitan tarkoituksella surumielisintä musiikkia. Läheisen kuolema taitaa olla helpompi käsitellä, kun on löytänyt ja nähnyt edesmenneen omin silmin. Siskoni sanoikin, että jos olisi saanut vain kuulla tapahtuneesta minulta seuraavana päivänä, niin hän odottaisi varmaan vieläkin isän joku päivä kurvaavan autollaan pihaan kahville. Nyt on helppo ajatella, ettei sellaista enää tapahdu.

Kerkisin kysymään isältäni ne kysymykset joita halusin kysyä. Sain sanottua ne asiat, jotka halusin sanoa hänelle. Eihän suomalaisen miehen tarvitse kuin kerran sanoa, että rakastaa isäänsä. Jos silloinkaan. Ja isäni paljasti kerran, että on ylpeä siitä mitä sain aikaan elämälläni ja työlläni. Ei näistä tarvitse hössöttää joka vuosi. Mutta jos sinusta, rakas lukija, tuntuu siltä, että olisi asioita joita haluaisit sanoa vanhemmillesi, niin sano ne mahdollisimman pian. Vaikka puhuminen pelottaisi tai tuntuu turhalta. Vaikka luulet aiheen aiheuttavan heissä pettymystä tai suuttumusta. Vielä turhempaa ja tuskaisaa on todeta, ettei kerinnyt sanomaan sitä mitä halusi sanoa.

Iltaisin etsin jotain mielekästä luettavaa. Kirjoihin keskittyminen tuntuu vieläkin liian vaikealta. Pelejä pelaan jos vain on sen verran energiaa öisin. Blogiini kirjoitan, jos aihe herättää sillä hetkellä tarpeeksi intoa. Inspiraatio on tällä hetkellä vähissä. Tiedän, että edessä on parempia päiviä. Tiedän, että joskus palaan taas siihen entiseen kirjoitustahtiin. Töissä voi tulla raskaita päiviä. Silloin laitan lapun luukulle ja lähden viettämään vapaata. Onneksi menee sentään niin hyvin, että minulla on varaa pitää lomaa, vaikka liikkeeni on vasta vuoden vanha.

Olen kiitollinen siitä, että en joutunut ja joudu käymään tätä läpi yksin. Vaimoni on ollut paras tuki. Siskoni on ollut korvaamaton apu. Ja ystävistänikin löytyi yksi, joka jaksoi tiedustella vointiani. Monessa mielessä minulla on siis asiat paremmin kuin monella muulla, joka joutunut käymään läpi samaa prosessia.

Herbalife ja Helpot rikkaudet

Herbalifen tuotteita myydään verkostomarkkinoinnin kautta. Se ei itsessään tee hommasta huonoa. Huonoksi se muuttuu, jos verkostomarkkinoinnin etuja markkinoidaan väärin verkostomarkkinointiin houkutelluille ihmisille.

Suomessa tätä markkinoidaan näin:

Liiketoimintamahdollisuus

Aloita oma Herbalife-toiminta!
Oletko kyllästynyt tekemään töitä muille? Haluatko olla oma pomosi, ja haluatko joustavuutta työhösi? Kaipaatko lisätuloja nyt heti tai tulevaisuudensuunnitelmiasi varten? Et ole ainoa

Sinulla tosin, toisin kuin monilla muilla, on nyt edessäsi mielenkiintoinen liiketoimintamahdollisuus. Tämä mahdollisuus perustuu valinnanmahdollisuuteen.
Herbalife-liiketoimintamahdollisuuden puitteissa voit itse päättää, paljonko aikaa ja voimiasi haluat käyttää itsenäisen liiketoiminnan hoitamiseen. Voit päättää, milloin ja missä työskentelet ja mitä osa-alueita haluat painottaa liiketoiminnassa. Saadut tulokset riippuvat luonnollisesti liiketoiminnalle suomastasi ajasta ja työmäärästä, mutta päätös on sinun.
 Voit myös tuntea olosi turvalliseksi tietäessäsi, että tukenasi on menestynyt ja luotettava kansainvälinen yritys.

Herbalife tarjoaa mahdollisuuden aloittaa oma liiketoiminta helposti ja ilman erityistä koulutusta tai kokemusta. Itsenäinen Herbalife-jälleenmyyjä kertoo sinulle kaiken, mitä sinun tulee tietää, ja häneltä saat jatkossakin tukea ja neuvoja liiketoimintasi rakentamisessa.
Älä enää aikaile, vaan ota elämäsi hallintaasi ja valitse Herbalife; jaa kanssamme lupaava tulevaisuus

Unelmiesi työ, vapautta, rahaa matkustaa, tukea kansainväliseltä yritykseltä. Mikä voisi mennä pieleen? Aika moni asia, sillä verkostomarkkinointi ei ole se maailman paras tapa saada tuotetta markkinoille. Joku markkinoija pääsee aivan varmasti jollakin tapaa menestymään. Riippuen tietenkin tuotteesta ja palvelusta.

Mutta ongelmat ilmenevät, kun verkostomarkkinointi värvää virheellisillä lupauksilla lisää työntekijöitä. Näin on käynyt toistuvasti Yhdysvalloissa. Siellä Herbalife maksoi äskettäin 200 miljoonan dollarin suuruisen sovittelumaksun ja lupautui muuttaa toimintatapojaan. Myyjiä houkuteltiin liioitelluilla lupauksilla nopeasta rikastumisesta. Värväyksessä näytetään videoita kartanoista, kalliista autoista, luksusveneistä ja ylemmän tason elämästä, jotka vain odottavat Herbalifen myyjiä. Vaikka lopulta valtava enemmistö myyjistä onnistuu päivän päätteeksi saamaan tuottoa vain vähän tai ei ollenkaan.

Toimintamalli toimii kuitenkin jollekin, sillä Herbalifen liikevaihto oli viime vuonna 4,47 miljardia dollaria. Ruohonjuuritason työntekijät eivät saa tästä lompakkoihinsa rahaa, sillä toimintamalli suosii bonuksillaan uusien jäsenien värväämistä, jotta nämä uudet jäsenet ostaisivat tuotteita. Itse tuotteen myymisestä oikean tarpeen perusteella ei jää käteen voittoa.


Kuin sattumalta kotimainen Herbalifen sivusto esittelee liiketoimintamahdollisuuksien menestystarinana miehen, joka pääsee matkustamaan ympäri maailmaa.

"Ansaitsin enemmän kuin olin odottanut!"
"Kahdessa kuukaudessa olin päässyt tavoitteeseeni, ja aloin ymmärtää, miksi isäni oli niin innoissaan Herbalifesta. Päätin ryhtyä jälleenmyyjäksi ja katsoa, ansaitsisinko yhtään enempää kuin aikaisemmissa töissäni. Unelmani oli päästä matkustelemaan, ja siihen piti säästää rahaa. Aluksi en oikein tiennyt, mitä olin tekemässä, mutta muutaman koulutusseminaarin jälkeen käsitykseni yhtiöstä selkiytyi ja aloin ymmärtää, mitä jälleenmyyjänä menestymiseen tarvitaan. Kuukausien kuluessa asiakaskuntani kasvoi, ja pian ansioni ylittivät villeimmätkin unelmani!"

Ja

"Toteutin unelmiani!"
"Herbalife-liiketoiminta on lähentänyt minua ja isääni valtavasti. Hän on arvostetun Presidents Teamin jäsen, ja hän on opettanut minulle paljon liiketoiminnasta! Olen nyt ollut jälleenmyyjänä nelisen vuotta, ja unelmani matkustamisesta on toteutunut. Olen käynyt Bahamasaarilla, Miamissa, Amsterdamissa, Kölnissä, Pariisissa ja Nizzassa, ja vielä on paljon mielenkiintoisia paikkoja käymättä!"

Olen kiinnostunut kuulemaan kommenteissa taikka sähköpostilla, jos sinä olet onnistunut näkemään miten Herbalifen värväys toimii tällä hetkellä Suomessa.

Uskonnollista syrjintää Pensacolan kaupunginvaltuustossa

Jännää materiaalia valtameren takaa. Pensacolan kaupungissa Floridan kauniissa osavaltiossa järjestettiin perinteinen kaupunginvaltuuston avaus. Valtuuston tiloissa on aina järjestetty pieni rukoushetki, jotta päättäjät pääsevät tekemään hyviä päätöksiä kaupunkilaisten puolesta. Ei siis mitään erikoista, kunhan tässäkin ollaan tasapuolisia kaikkia kaupunkilaisia kohtaan. Siksi vuoroon päästettiin David Suhor, joka esitti uskonnolleen perinteisen version kaupunginvaltuuston siunaamisesta. Herra Suhor kuuluu Länsi-Floridan Saatanalliseen temppeliin.

Jostain käsittämättömästä syystä se aiheutti hulabaloon. Ahdasmieliset uskonnonvapauden vastaiset fundamentalistit yrittivät estää Suhoria. He rukoilivat kovaan ääneen, jotta hän ei voisi aloittaa. Poliisi joutui poistamaan heidät salista ja kolmannes salissa olleista marssi pois kuuntelemasta Suhoria. Mikä siinä oli niin vaarallista?



Suhorin rukoushetken jälkeen vuoroon tuli kristitty, joka alkoi julistamaan ennen virallista puheenvuoroaan.

Ehkä vaihtoehtona olisi aloittaa kaupunginvaltuuston tilaisuudet ilman uskonnollisia hetkiä?

Kuoliko kukaan Nizzassa ja muita epätodellisia kysymyksiä

Nizzan karmea joukkosurma tapahtui rekan jyrätessä juhlimaan kokoontuneita ihmisiä. Kuolleita kertyi 84 ja loukkaantuneita yli sata. Tuhoa tapahtui melkein kahden kilometrin mittaisella pätkällä rantakadulla, joka oli suljettu autoilta juhlapäivän kunniaksi.

Mutta kuoliko siellä oikeasti ketään?

Tämä kysymys ilmestyi samana iltana YouTubeen, kun ikuisesti valppaan totuuslaiset ja salaliittoteorisoijat tarkastelivat ensimmäisiä videoita tapahtumista. Uutiset olivat livelähetyksiä ja täynnä toimittajien spekulaatiota ja ristiriitaisia silminnäkijöiden lausuntoja sekavasta tilanteesta. Perinteiseen tapaan tiedot tarkentuivat ja varmentuivat vasta seuraavana päivänä. Kuinkas ollakaan, aivan kuten kaikkien edellisten terrori-iskujen ja suurta huomiota saaneiden tragedioiden kohdalla, myös Nizzassa oli heidän mielestään koira haudattuna. Tai tarkemmin sanottuna, pehmolelukoira, sillä oikea koira ei kuollut.

Aivan. Heidän mielestään Nizzan kauheudet olivat oikeasti false flag -tapahtuma. Eli näyteltyä ja tekaistua draamaa, jolla yritetään lietsoa pelkoa ihmisiin. Enkä oikeasti edes yllättynyt siitä mitä he alkoivat sisältötuottamaan. Sama ilmiö toistuu nykyään kaikkien terrori-iskujen tai suuronettomuuksien jälkeen.

Väitteet toistavat itseään. Kameroiden eteen tuotiin näyttelijöitä. Kaduilla makaavat ruumiit ovat oikeasti nukkeja. Millä tätä sitten perustellaan? Ensimmäisissä videoissa vain toistellaan, että uutiskuvissa näkyvät tapahtumat ovat näyteltyjä. Ruumiit mannekiineja ja mahdollisesti vilahtava veri feikkiä. Ehkä kadulle raahattiin teurastettuja sikoja, kuten tällä videolla väitetään.



Toimivat perustelut sille miksi kuvassa näkyy nukke eikä oikea ihmisen ruumis? Onnea sellaisen perustelun etsimiseen, sillä en jaksanut selata videoita viidennettä pidemmälle. Yksi perustelu oli maassa makaavan miehen ruumiin asento. Miehen oikeanpuoleinen jalka oli vääntynyt luonnottomaan asentoon lantiosta lähtien, joten mies olikin oikeasti nukke. Tai sitten se realistisempi vaihtoehto, eli miehen jalka oli vääntynyt sivuun koska se oli törmännyt rekkaan. Eli toisaalta rekan törmäykseen kuolleiden ihmisten pitäisi totuuslaisten mielestään näyttää luustoltaan ja jänteiltään ehjiltä ruumiilta, mutta toisaalta he odottavat näkevänsä rekan ruhjomia ja tuhoamia ihmisten ruumiita.

Sen sijaan löytyy runsaasti valokuvia ja videoita kuolleista ihmisistä pitkin rantakatua. Ne on kuvattu välittömästi rekan pysähtymisen jälkeen. Pari videota näyttävät miten rekka törmää kadulla juhliviin ihmisiin.

Hiljalleen videoihin ja nettikommentteihin ilmestyy hieman enemmän sisältöä. Jotkut ihmettelevät miksi rekan etulasissa näkyvät luodinreiät eivät keskity kuljettajan kohdalle. Siksi, että kaikki poliisit eivät seisoneet rekan edessä vaan rekan oikealla puolella, joten siksi luodit menivät läpi lasista matkustajan puolelta, kun aseet osoittivat kuljettajaa. Luoteja meni läpi myös vasemmalta puolen, mutta kuskin viereisen seinän ja oven läpi.

Lopulta löytyy pari totuuslaista, joiden mielestä Nizzassa kyllä kuoli ihmisiä, mutta sen lisäksi kadulle leviteltiin mannekiineja ja tekoverta. Aivan kuin ne oikeasti kuolleet ihmiset eivät jostain syystä olisi tarpeeksi hyvin kuolleita jalankulkijoiden kameroita varten. En onnistu ymmärtämään miten mahdolliset lavastajat onnistuivat levittämään nuket, veret ja näyttelijät kadulle heti rekan jyräyssession jälkeen, kun ihmiset vielä juoksivat paniikissa pitkin rantakatua. Ehkä joku onnistuu laatimaan tarkemman spekulaation siitä miten lavastus muka olisi edes teoriassa mahdollista heidän ehdottamallaan tavalla.

Ilmeeni kun luen totuuslaisten foorumeita tänä viikonloppuna

Ehkä kaikki tuo on vain selviytymismekanismi. Sillä tavalla ei tarvitse käsitellä joukkosurmia oikeina tapahtumina. Silloin ei tarvitse kauhistella kuolemaa tai osallistua muiden ihmisten suruun. Uskomalla ettei ihmisiä kuole, ei joudu käsittelemään ihmisten kuolemaa. Se on varmasti totuuslaisia lohduttava ajatus.

Rapport ja Kriittiset kysymykset rokotteista

Rapportin joukkorahoitteinen artikkeli rokotekritiikistä keräsi tarvittavan summan kasaan! Kannoin siihen korsia 20 euron edestä. Tiedetoimittaja Jani Kaaro kirjoitti Rokoteskepsiksestä kriittisiin kysymyksiin – opetuksia toimittajille tekstin. Suosittelen lukemaan sen läpi kaikessa rauhassa.



 Sitten kirjoitan pari ajatustani tuosta tekstistä.


Kaaro kertoo erikoislääkärin kanssa käymästään keskustelusta. Aiheeksi tuli yllättäen lääkärin epäilemä rokotehaitta, mutta hän ei kehdannut puhua asiasta sen enempää toimittajan kanssa, koska:

Kai sinä tiedät, mitä tapahtuu, jos tällaisesta asiasta puhuu julkisesti? Joudut median ja bloggareiden hampaisiin. Sinut tuomitaan epäluotettavaksi ja työnantajakin hermostuu.

Tuo on aivan oikea huoli, sillä rokotehaittojen keskustelussa ääneen on päästetty ja nostettu kautta linjan vain niitä äänekkäimpiä ja innokkaimpia rokotepelottelijoita. Ne asialliset ja näyttöön nojaavat huolestujat jäävät jalkoihin. Heidän samaistetaan Age of Autism tai NaturalNews tai Wakefieldin kaltaisten huijareiden ortopedi Antti Heikkilän virhetietoa levittävän tasoiseksi ääneksi.

Eikä niin tarvitsisi tehdä, sillä rokotehaittoja varten on oma järjestelmä, jolla lääkärit ja hoitajat voivat ilmoittaa epäilemiänsä haittavaikutuksia eteenpäin. Kuten Kaaro muistuttaa kirjoituksessaan.

Kaaro mainitsee Tanskassa tapahtuneen tärkeän episodin. Kardiologi Louise Brinth kertoi televisiossa POTS ja CRPS-oireyhtymien yleistymeistä ja vaati asian tutkimusta. Se olisi ainoa keino selvittää oliko HPV-rokotteella ja näillä sairauksilla yhteys. Mutta julkisuudesssa Brinth leimattiin hörhöksi.

Tanskan Terveyshallitus teki kuitenkin selvityspyynnön. Euroopan lääkevirasto tutki asiaa ja kertoi, etteivät POTS ja CRPS olleet lisääntyneet HPV-rokotteen käyttöönoton jälkeen.

Mutta lääkeviraston raportti sai vastineen Brinthiltä ja Cochrane-keskukselta. Raportissa annettiin aivan liian vahva ja pelkistetty kanta HPV-rokotteen ja sairauksien yhteyteen. Eikä lääkeviraston raportista selvinnyt millä keinoin kantaan oikeasti oli päästy. Lääkeviraston toiminta oli ollut kaikkea muuta kuin läpinäkyvää. Se oli klassista Pahan lääketeollisuuden menoa.

Lääkeviraston paneeli ei ollut yksimielinen, mutta erimielisten lausuntoja ja perusteluja ei annettu julkisuuteen. Erimieliset halusivat lisätutkimusta. Paneelille tietoja antaneet tutkijat joutuivat allekirjoittamaan elinikäisen vaitiolosopimuksen. Paneelilla oli sidonnaisuuksia lääketeollisuuteen. Kaikki tuo on juuri sitä perseilyä, joka murentaa luottamusta lääke- ja rokotetutkimukseen. Näitä käänteitä lääkeviraston toimista ei näkynyt uutisoinnissa täällä Suomessa. Juuri niistä pitäisi keskustella enemmän, jotta rokotetutkimus olisi luotettavaa. Jotta tutkimuksen taso olisi korkea.

Saudi-Arabia ja muutoksen kevyt henkäys

New York Times esitteli artikkelissaan ajankohtaisia näkemyksiä Saudi-Arabian salaperäisestä maasta.  Tekstissä kerrotaan Ahmed Qassim al-Ghamdin kokemuksia. Mies työskentelee kuningaskunnan uskonnollisen poliisin riveissä. Hän on taistellut niin huumerikollisia kuin muita moraalittomaksi ja epäsiveiksi väitettyjä touhuja vastaan. Puritaanisuus on edellytys tuossa työssä. Miesten ja naisten elämistä yhteiskunnassa säännöstellään poliisien valvonnalla. Toimenkuvaan kuuluu ahkera länsimaalaistumisen ja sekularisaation vastainen taistelu.

 Työvuosien aikana al-Ghamdinin ajatuksiin pääsi kuitenkin luikertelemaan epäilyksiä ja vielä vaarallisempana uteliaisuutta. Hän perehtyi hieman tarkemmin koraanin kuvaileman maailman tapoihin. Ja huomasi, että profeetan elinaikana naiset ratsastivat kameleilla, mutta modernissa Saudi-Arabiassa he eivät saa edes ajaa autoilla. Miehet ja naiset olivat yhteisessä kanssakäymisessä kaupoissa, toreilla ja muutenkin meno oli avoimempaa profeetan elinaikana. al-Ghamdin ymmärsi sen mitä moni muukin historiaan perehtynyt oli hoksannut. Saudi-Arabian uskonoppineet julistivat arabien kulttuuria ainoana oikeana islamin muotona.

al-Ghamdin puhui avoimesti tiedotusvälineissä siitä miten hänen mielensä oli muuttunut. Hän toivoo kuningaskuntaan ns. maltillisempaa suuntausta. Kauppoja ei tarvitsisi sulkea rukousta varten, naiset saisivat ajaa autoilla, ja heidän tarvitsisi peittää kasvonsa vain jos oikeasti haluaisivat peittää kasvonsa. Esimerkkinä tästä a-Ghamdinin vaimo istui vieressä televisiostudiossa kasvot paljaana.

Reaktiot olivat ennakoitavissa. Mies uhkasi sheikkien asemaa ja kontrollia. al-Ghamdin kollegat kieltäytyivät puhumasta hänelle. Hän vastaanottaa vihaisia puheluita ja nimettömiä tappouhkauksia. Kodin seinät sotkettiin törkyteksteillä. Sheikit ovat vastanneet maltillisuuspuheisiin julistamalla al-Ghamdi tietämättömäksi mieheksi, jota kuuluisi tuomita ja rangaista.

 Ehkä jopa vähän kiduttaa. Kaikki klassisia reaktioita niissä tapauksissa, kun tietyt tahot itse tietävät, etteivät kykene perustelemaan näkemyksiään johdonmukaisesti tai mitenkään kestävillä perusteluilla.

al-Ghamdi pyysi ja sai aikaisen eläkkeen pestistään.

Uskonoppineiden tärkeät tahot ovat toitottaneet alusta lähtien, että moraaliin säilyminen edellyttää juuri heidän sanelemiensa sääntöjen noudattamista. Muuten seuraa irtosuhteita, aviottomia lapsia ja jopa koko yhteiskunnan romahtaminen. Mikä tavallaan olisikin totta. Jos papiston määräyksiä ei enää noudatettaisi kuningaskunnan vallalla, niin papisto menettäisi asemansa yhteiskunnassa. Se olisi vain papiston romahtamista, ei yhteiskunnan. Ja siksi siitä pitääkin varoittaa noin epäloogisilla palopuheilla. Ehkä joku on joskus vahingossa kysynyt heiltä esimerkkiä sellaisesta romahtaneesta yhteiskunnasta, jossa romahdus johtui heidän julistaman ei-islamilaisen käytöksen takia.

Kertomukset salafismista ja/tai wahhabismista yhtenä muslimien uskonsuuntauksena eivät ole suosittuja kertomuksia Saudi-Arabiassa. Syykin on melko yllättävä. Heidän mukaansa ei ole mitään wahhabismia. On vain yksi ainoa oikea islamin, joka sattuu olemaan wahhabistien tulkintojen mukainen islam. Menetelmä on tuttu monien uskonnollisten auktoriteettien temppu. Yleistämällä oma näkökulma useampien ihmisen näkökulmaksi saadaan oma näkökulma näyttämään isommalta ja tärkeämmältä. Saudi-Arabiassa koko sirkus pyörii johtohahmojen auktoriteettien varassa. Kuningas ja kuninkaallinen suku saavat tukea uskonnollisilta partamiehiltä. Uskonoppineet pidetään vallassa kuningaskunnan joukkojen ja virastojen voimin.

Ehkä joskus lähitulevaisuudessa Saudi-Arabia on kuningaskunta, jossa ihmisiä ei ruoskita tai teloiteta yhtä tieheään tahtiin ja yhtä kammottavista syistä kuin tänä vuonna.

Muutos edellyttää useampia ja äänekkäämpiä al-Ghamdin kaltaisia ääniä maassa. Ne äänet pääsevät paremmin kiertoon Twitterin, Facebookin ja muiden somesovellusten ansiosta. Aikaisemmin fatwoilla estettiin mm. radion ja television käyttö. Uskonoppineet huomasivat, että tarkkaan valvottuna tiedotusvälineet ovat myös yksi keino hallita seuraajia. Tiedonvälityksen lisääntyessä tämän sukupolven arabit ovat kuitenkin huomanneet mitä heidän maastaan puhutaan rajojen ulkopuolella. Eivätkä he osaa olla aina niin ylpeitä maastaan.

Myös moraalipoliisin ylilyönnit vihastuttavat tavallisia kansalaisia. Naisia retuutetaan poliisien toimesta julkisilla paikoilla, mikä ei sovi muiden miesten käsitykseen moraalista. He ovat myös lavastaneet kriitikoitaan kömpelöillä valokuvilla, joissa kriitikon eteen on aseteltu alkoholijuomia. Moraalipoliisin tempaukset ovat menneet niin ylilyönneiksi, että tänä vuonna hallitus vei heiltä pidätys- ja kuulusteluoikeuden. Näin moraalikyttien on tehtävä yhteistyötä oikeiden poliisien kanssa, jos he haluavat siveettömiä ihmisiä vankilaan. Tällainen muutos on tärkeä edistysaskel.

Joka tapauksessa Saudi-Arabia joutuu ottamaan jättiharppauksia päästäkseen sivistysmaiden joukkoon. New York Timesin toimittaja Ben Hubbard haastattelee useita perheitä Saudi-Arabiassa. He kertovat yksityisesti olevansa samaa mieltä al-Ghamdin kanssa, mutta sellaisia puheita ei saa esittää julkisesti kuningaskunnassa. Muutoksen on tultava kuninkaan suunnalta. Ei mistään muualta.

Muutos tekee myös entistä helpommaksi näin länsimaalaisten ei-muslimien kommentaareissa tajuta, että muslimien maailmassa on useita versioita siitä miten muslimien pitäisi elää. Yleistämisen ansaan kun astutaan aivan liian helposti oli äänessä sitten poliitikko, toimittaja tai blogisti.

NOM paniikissa ja minä ekstaasissa

Yhdysvaltojen kulttuurisodan suurimpia räjähdyksiä oli samaa sukupuolta olevien avioliittojen laillistaminen korkeimman oikeuden päätöksellä.

Armon vuonna 2013 meille selvisi, että National Organisation for Marriage eli NOMin toiminta ei ole taloudellisesti kannattavaa. Harvoin tuollaiset poliittista muutosta ajavat ruohonjuuritason hommat ovatkaan. Mutta homosaation vastustamisen pyöriminen perustui lahjoitusten taikavoimaan. NOM ei ole päässyt kehumaan itseään millään merkittävillä voitoilla lakituvissa tai senaatissa. Kalifornian osavaltiossa turpaan tuli sen kuuluisen Proposition 8 -kamppailun suhteen. NOMin organisoimat boikotit eivät vaikuttaneet mitenkään. Olemme vain nähneet miten isot firmat ovat lisänneet pro-gay toimintaansa sosiaalisessa mediassa. Tänä vuonna järjestetty NOM-marssi aidon avioliiton puolesta Washingtonissa ei onnistunut keräämään kuin 400 ihmistä. Tietenkin NOMin kirjoituksissa se oli suuri menestys.

Raha puhuu ja homofobia kävelee, kuten sanotaan anglismikerääjien pöytäkeskusteluissa. Ymmärrettävästi lahjoitukset katostivat, kun suuri tappio tapahtui korkeimmassa oikeudessa. NOMin väki huomasi budjetin romahtavan tänä vuonna. Siksi he esittivät osuvasti nimetyssä blogikirjoituksessaan kiireellisen ruinauspyynnön lahjoituksista: Panicked.

I have to be honest, we’ve never been in a bigger hole and I am freaking out. In the past, we had reserves saved up to help cushion a shortfall, but our reserves are gone.

Varat ovat loppu ja he ovat kokemassa kaikkien aikojen suurimman vajeen lahjoituksissa. Ja edessä on perinteisesti hitain kausi lahjoituksien suhteen, sillä väki viettää kesää ja rahat menevät elämiseen lomalla. Ja jokaisen kirjoituksen lopussa on pienellä tekstillä se syy miksi lahjoitukset ovat olleet ongelma NOMille. Niitä ei voi vähentää verotuksessa:

Contributions or gifts to the National Organization for Marriage, a 501(c)(4) organization, are not tax-deductible.

Contributions or gifts to the National Organization for Marriage, a 501(c)(4) organization, are not tax-deductible. - See more at: http://www.nomblog.com/41056/#sthash.24ltnHcq.dpuf

Tästähän tuli ihana kesä!

I have to be honest, we’ve never been in a bigger hole and I am freaking out. In the past, we had reserves saved up to help cushion a shortfall, but our reserves are gone.
Not only are we looking at major fights in the next few months, including pushing for passage of the First Amendment Defense Act, but we’re headed into the slowest time of year for fundraising as families take time off for vacations and travel.
- See more at: http://www.nomblog.com/41056/#sthash.YLKjCPHz.dpuf

I have to be honest, we’ve never been in a bigger hole and I am freaking out. In the past, we had reserves saved up to help cushion a shortfall, but our reserves are gone.
Not only are we looking at major fights in the next few months, including pushing for passage of the First Amendment Defense Act, but we’re headed into the slowest time of year for fundraising as families take time off for vacations and travel.
- See more at: http://www.nomblog.com/41056/#sthash.YLKjCPHz.dpuf

eLife ja vertaisarvioinnin nopeuttaminen

Nature, Science ja PLoS One. Siinä julkaisuja jotka tunnetaan laadukkaina ja arvostettuina tieteellisen ja vertaisarvioidun tiedon lähteinä. Kilpailu lukijoista ja rahoituksesta on loppumaton kehä. Arvostus itsessään on merkittävä tekijä itse tutkijoille. Tutkijaryhmien tukirahapäätökseen kun voi vaikuttaa se kuinka monta paperia sen jäsenet ovat saaneet julkaistua näissä arvostetuissa julkaisuissa. Siinä mielessä systeemi on pielessä, sillä laadukas tutkimus voidaan ihan hyvin julkaista jossain alaansa keskittyvässä julkaisussa, mutta sen nimi on vain vähemmän tunnettu. Näin ainakin toitoteen niille lautakunnille, jotka päättävät tukirahoista. Ongelma tunnetaan nimellä luksusjulkaisu. Mutta se ei ole tämän kirjoituksen aihe.

Kaikkien saatavilla olevien julkaistujen paperien kirjo kertoo karua tarinaa: Huonosti tehty tutkimus pääsee jopa helpommon julkaistavaksi jossain maailman monissa pseudojulkaisuissa, mutta laadukkaan tutkimuksen julkaiseminen jossain laadukkaassa julkaisussa on aina haastavampaa.

Tutkijoille tuskaa aiheuttaa myös papereiden lähettely julkaisuihin, joissa ne voidaan hylätä ensimmäisinä päivinä, jolloin paperit lähetetään toiseen julkaisuun, jossa ne ehkä hyväksytään arvioitavaksi, mutta arvioinnin aikana kirjeenvaihtoa arvioijien ja tutkijoiden välillä eestaas, kunnes ehkä joskus paperi julkaistaan. Yksi arvioija tukee julkaisemista, mutta toinen sanoo ei. Tutkijoilta menee tähän prosessiin aikaa joskus jopa kuukausia. Se aika on pois apurahahakemusten laatimisesta (joka on nykyään jo toinen työ joillekin tutkijoille) plus kaikki muut paperisodat siihen päälle.

 Vertaisarviointi on yleisesti prosessina pitkä. Laskentatavat voivat antaa eri arvioita kestosta, mutta Kendall Powell laskeskeli keskiarvoksi n. 100 päivää Does it take too long to publish research? artikkelissaan. Arviointien kesto on keskimäärin vain lisääntynyt viime vuosina. Naturen kohdalla se on kasvanut 85 päivästä 150 päivään. PLoS ONEn kohdalla odottaminen nousi 37 päivästä 125 päivään.

 Näillä tiedejulkaisujen apajoille ilmestyy silloin tällöin uusia yrittäjiä. Eräs menestykseltä näyttävä uutuus on biologiaan keskittyvä open access eLife. Sen toimintaperiaate on lupaavalla tavalla näyte siitä millaiseksi moni muu julkaisu voi muuttua. eLife-julkaisun vertaisarviointia tehdään uudella tavalla.

Innovaatio on yksinkertainen. Arviointia tehdään yhteistyönä. Ei enää yksittäisiä ja ristiriitaisia arvioita eri tahoilta. Paperin kimpussa pyöritään porukalla. Ei enää arvioiden postittamista sinne ja tänne ja sama toisinpäin. Eli tutkija tai tutkijaryhmä saavat vain yhden päätöskirjeen. Ei enää yksittäisiä arviointiraportteja.



eLife pyrkii myös kohti arvostettuja julkaisuja. Se tarkoittaa hyväksymiskriteerien tiukentamista. Vuonna 2014 julkaistiin 26% arvioiduista papereista. 2015 vastaava luku oli enää 15,4%. Nature ja Science julkaisuilla se on alle 10%.


Sellaisenaan eLifen vertaisarviointi ei sovi kaikille mahdollisille tutkimuksille, mutta se on oiva keino parantaa joidenkin papereiden pääsyä tiedeyhteisön luettavaksi. Jään seuraamaan miten eLife jatkaa laatunsa parantamista. Se sai äskettäin jatkoa varten 22 miljoonan punnan suuruisen avustuksen, joten toiminta on varmistettu ainakin vuoteen 2022 asti. Tulevina vuosina tulemme siis näkemään tapahtuuko vastaavaa toimintatapojen päivittämistä muualla vertaisarvioinnissa.

Opaskoira VS Uskonto

Uskonto, myytit ja taikauskot. En juuri jaksa kunnioittaa yhtään mitään niistä. On useita uskoja joita jopa halveksin. Olkoon mistäpäin tai milloin tahansa keksitty versio uskomuksesta. Mutta puolustan ihmisten oikeutta uskoa ihan mitä tahansa he haluavat uskoa. Rajoituksena tietenkin se, etteivät he uskomisensa lisäksi aktiivisesti haittaa uskollaan muiden ihmisen elämää. Saat ihan vapaasti uskoa, että punapäiset ihmiset ovat sieluttomia. Kunhan kohtelet heitä kuten muita ihmisiä. Saat uskoa, että homous on synti, mutta et saa estää homoja rakastamasta toisiaan. Saat aivan rauhassa uskoa, että metsissä asuu verenhimoisia keijuja. Kunhan et estä muita ihmisiä menemästä metsään. Saat uskoa koirien olevan saastaisia eläimiä, mutta et saa taksi- tai bussikuskina kieltää opaskoirien astumisesta autoosi.

Eli ihan perusasioita siitä miten aikuisten ihmisten kuuluisi elää mitä erikoisempien taikauskojen ympäröimässä maailmassa. Joillekin tämä elämä kuitenkin tuottaa suuria ongelmia. Ja he hankaloittavat muiden ihmisten elämää. Näkövammaisten elämä hankaloituu huomattavalla tavalla, jos he eivät saa tarvitsemaansa autokyytiä.

Ongelma on yleistynyt viime vuosina mm. Ison-Britannian puolella. Taksi- ja bussikuskien jalosta ammattiryhmästä kun tahtoo säännöllisesti löytyä ihmisiä, jotka eivät kestä koiria ajopeleissään. Ja perusteluksi nämä mädät omenat tarjoavat uskonnollista syytä kieltää koirien pääsy autoon. Sokeita ja näkövammaisia on jätetty sateeseen.

Viime vuotisessa näkövammaliiton Access All Areas raportissa käydään läpi missä ja millä perusteilla näkövammaisten opaskoiria on kielletty pääsemästä liikkeiden tai kulkuvälineiden sisään. Noin kolme neljästä näkövammaisesta on kohdannut opaskoirien takia tapahtuvaa syrjintää. Kaikkein yleisin kieltäytyjien joukko olivat taksikuskit. Kaikkein yleisin kieltäytymisen syy oli uskonnollinen tai kultuurillinen. Kieltäytyminen oli sitä todennäköisempää jos näkövammainen oli yksin liikkeellä. Ystävien seurassa heillä oli näet todistajia mukana, joten kieltäytymisestä johtuvat sanktiot olisivat todennäköisempiä.

Kyydin ajaessa pois ja jätteän sokean ihmisen vaille kyytiä onkin vaikuttanut negatiivisesti heidän itsetuntoonsa. Näkövammainen jää entistä helpommin syrjäytyneeksi. Matkat jäävät tekemättä, jos hän tuntee itsensä olevan haitta tai huono ihminen muiden silmissä.

Ongelma on niin yleinen, että näkövammaliitot saivat kasaan jopa lakialoitteen kuljettajien kouluttamiseksi. Kaikki virallista kuljettajantyötä haluavat kuljettajat joutuvat kuulemaan yksinkertaisen tosiasian maansa laista: on laitonta kieltäytyä kuljettamasta opaskoiraa.
Tämän lisäksi näkövammaliitot ovat vaatineet kovempia rangaistuksia kuskeille.

Koulutus on tarpeen. Tuorein julkisuuteen asti päässyt tapaus tapahtui Leicesterin kaupungissa, kun Charles Bloch ei päässytkään tilaamansa taksin kyytiin. Hänen tyttöystävänsä kuvasi tapahtumat kännykällään. Kuljettaja kieltäytyi ottamasta heitä kyytiinsä, sillä hänen uskontonsa kuulemma kieltää koiran pääsyn autoon. Kuski tilasi toisen kyydin Blochille ja ajoi sitten pois paikalta. Taksifirma antoi pikaisesti potkut kyseiselle kuljettajalle. Aivan oikein.

Eikä tuo ollut ensimmäinen kerta, kun Bloch joutui uskontoon perustuvan syrjinnän kohteeksi. Toivottavasti se oli viimeinen kerta.

Brexit ja Britannian tieteen tulevaisuus

Brexit äänestys tuli ja yllätti. Reaktioita oli monenlaisia, mutta yhteistä kaikille on se, ettemme vielä tiedä mitä äänestyksestä oikeasti seuraa lähivuosina. Ainakin tiedämme mitä mieltä saarivaltakunnan tiedeyhteisö oli äänestyksestä. EU:n piiriin jääminen tuo yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista tieteelle, mutta lähtö aiheuttaa rahoituksen haihtumista sekä kansainvälisen yhteistyön vaikeutumista. Se on iso huoli valtiolle, jonka täytyisi repäistä jostain ylimääräiset miljardit punnat per vuosi, jotta yliopistoissa ja tiedekeskuksissa suoritettu tutkimustyö edes pääsisi samalle linjalle post-Brexit budjeteissaan.

Huoli perustuu siihen faktaan, että maa saa valtavan summan rahaa tiedebudjetteihinsa EU:lta. Kuluneen kymmenen vuoden aikana Iso-Britannia on vastaanottanut n. kahdeksan miljardin edestä apurahaa EU:lta.

Nature-tiedelehti pohti ennen äänestystä sitä mitä kaikkea EU on antanut Britannian tiedemaailmalle. EU:n budjetista vuodesta 2014 vuoteen 2020 on viipaloitu sivuun pelkästään tutkimusta ja innovaatiota varten yli 120 miljardia euroa. Tuosta viipaleesta menee menee pienempiä viipaleita erilaisiin tiedeprojekteihin. Esim. Copernicus ja Galileo, jotka ovat satelliittijärjestelmien kehittämistä. Erikseen on myös Horisontti 2020  ohjelma. Sen budjetti on 74,8 miljardia euroa. Siitä menee 13,1 miljardia euroa Euroopan tutkimusneuvoston alaisuudessa päätettynä erilaisiin projekteihin. Tästä summasta n. puolet on jaettu Ranskan, Saksan ja Ison-Britannian välillä. Horisontti 2020 on siis vain yksi näistä ohjelmista, joista brittiläiset tutkijat ovat saanet EU-apurahoja. Brexit tarkoittaa toteutuessaan heti parin miljardin euron poistumista saarivaltakunnan akateemisesta maailmasta.

Ei siis ole mikään yllätys, että äänestystuloksen jälkeen Ison-Britannian tiedeyhteisön prioriteetiksi laitettiin Horisontti 2020 ohjelmaan liittyminen EU:n ulkopuolelta.

Tutkimustyö on nykyään entistä kansainvälisempää. Tutkijat muuttavat maasta toiseen projektien muuttuessa. Tämä lisää kontaktien luomista ja varmistaa hyvän tiedon leviämisen tutkijoiden mukana maasta toiseen. EU:lla on omia projektejaan, joilla helpotetaan EU-maiden sisällä muuttavien tutkijoiden elämää. Jäädessään näiden projektien ulkopuolelle Iso-Britannia menettää viehätysvoimaansa ulkopuolisten tutkijoiden silmissä. Käytännössä heillä tulee olemaan helpompaa muuttaa tutkimustöihin niihin maihin EU:n sisällä, joissa tehdään vastaavaa työtä ja samalla paremmat edellytykset asua perheensä kanssa.

Nyt brittiläisillä tutkijoilla on edessään vain epävarmuutta siitä miten kansainvälinen tutkimustyö jatkuu. Toisaalta, Brexit helpottaa suomalaisten tutkijoiden elämää, sillä Euroopan sisäinen rahoitus on helpompi hankkia jopa tänne syrjäiseen pohjolaan asti. Niin tai näin, kuningaskunnan yliopiston kahviloissa on parhaillaan käynnissä kylmän hien pyyhkimistä.

Erilaisempi jumalanpilkka Pakistanissa

Pakistanin lait ovat sieltä synkemmästä päästä ihmiskunnan historiassa ja nykyisyydessä. Varsinkin jumalanpilkkalain kohdalla. Tunnetut rangaistukset ovat teloitus profeetta Muhammedin pilkkaamisesta ja elinkautinen Koraanin epäsoveliaasta käsittelystä. Mutta uskonnollisissa aiheissa voi olla yllättäviä perusteluja poliisille soittamiseen.

 Reuters-uutispalvelun Faith World uutisoi tapauksesta, jossa kenkäkauppias pidätettiin. Jahanzaib Khaskhili myi kenkiä, jotka loukkasivat joidenkin ihmisten uskonnollisia tunteita. Rikos oli selkeä ja helposti todettavissa.

Kengät oli koristeltu hindujen Om-symbolilla. Kaupungin hinduyhteisön johtajat vaativat rangaistusta kenkäkauppiaalle. Poliisi toimi ripeästi. Kuulusteluissa Khaskhili on tehnyt yhteistyötä poliisin kanssa. Nähtävästi hän ei halunnut loukata tarkoituksella ketään, joten hän luultavasti välttää kymmenen vuoden pituisen tuomion. Poliisin tutkii parhaillaan kengät valmistanutta firmaa, joten luultavasti edessä on uusia pidätyksiä.

Johon voin vain todeta: sattuman kiitos, että en asu Pakistanissa.

Kalastuskiintiöt ja avaruusörkit

Avaruusörkit. Miten ne liittyvät asiaan? Warhammer 40K universumissa avaruusörkkien ainoa tarkoitus on sotia. Keskenään jos ei ole muita vihollisia saatavilla. Mutta heidänkin joukoissaan vallitsee suuri viisaus. Koska elämän tarkoituksena on sotia, ei heidän kannata täysin jyrätä ja tappaa kaikkia vihollisten sotilaita. Keitä vastaan he sitten huomenna sotisivat?

Tämä viisaus on joillekin ihmisille lähes mahdotonta omaksua. Liikakalastus on mainio esimerkki siitä. Asia ilmestyi tutkalleni, kun tuoreet keskustelut Euroopan unionista ja sen pakottamista säädöksistä, kielloista ja lakikokoelmista herättävät tunteita. Kalastuslaivoja seilaa maailman merillä yli kolme miljoonaa kappaletta. Niiden pyyntimenetelmät ovat kehittyneet teknologian mukana, joten yksi laiva pystyy poimimaan merestä valtavia määriä syötävää.

Brexit-kohun aikana havaitsin eräitä puheenvuoroja, joissa perusteltiin Euroopasta lähtöä myös EU:n kalastussäännösten välttämisellä. Britannialla pitäisi olla oikeus päättää miten paljon heidän kalastuslaivastonsa kalastaa maailman merillä. EU-byrokraatit eivät saisi enää sanella rajoituksia siihen kuinka paljon saarvivaltakunnan kuniinkaallinen kalastuslaivasto kalastaa! Ja sehän on ihan hyvä periaate, jos britit eivät yhtään välitä kalastettavien kalojen loppumisesta.

Siksi haluan takoa muutaman sanan minua huolestuttavasta aiheeesta.

Liikakalastuksen haitat ovat tulleet ilmi ympäri maailman meriä. Ja valitettavasti toistuvalla tavalla vuosikymmenestä toiseen. Samoilla alueilla jatkuva liikakalastus pienentää kalakannat olemattomiin. Saalis jää surkeaksi, joten kalastajat seilaavat uusille alueille. Jotka kalastetaan samalla tavalla tyhjiksi. Joten kalastajat seilaavat kauemmaksi. Ei kannata lähteä merta edemmäs kalaan -sanonta menetti merkityksensä ajat sitten, sillä eurooppalaiset kalastuslaivastot seilaavat Afrikkaan asti. Vastineeksi uusista kalastusalueista afrikkalaiset valtiot saavat avustuksia. Eli ostamme heidän kalakantansa. Yksi etu asiassa onneksi on. Eurooppalaiset laivastot eivät ryöstökalasta sillä tahdilla mitä paikalliset laivastot tekivät vielä 80-luvulla. Näin asian pitäisi ainakin teoriassa toimia, mutta kalakannat ovat supistuneet entisestään. Laillinen kalastus on itsessään liian rajua ja aiheuttaa vieläkin useita ongelmia. Mutta niitä pyritään ratkaisemaan.

Ihmiskunnalle tyypilliseen tyyliin ongelma tiedostetaan vasta sitten, kun se näkyy ruokakauppojen pakastealtaissa. Eli kun tarpeeksi moni kalakanta on imuroitu merien pohjasta kokonaan pois toipumiseen riittävistä määristä. Sitä ennen meillä on vielä pienen pieni mahdollisuus varmistaa, että merien kalakannat pysyvät kalastettavassa kunnossa myös sadan vuoden päästä. Tai korvaamme kalojen sukupuuttojen takia aterioita herkullisella meduusahyytelöllä.

Ilmiö hupenevista saaliista ei jäänyt huomaamatta 1800-luvulla. Öljylamppuja täytettiin valaista saatavalla rasvalla. Pian kalastajat joutuivat etsimään valaita entistä pitemmillä reissuilla, kun perinteiset pyyntialueet eivät enää sisältäneet yhtään valaita.

1930-luvulla säädettiin säännöstelyä kalastustapoihin sekä merestä nostettavien kalojen vuosittaisiin määriin. Siitä lähtien säännöstely ja lait ovat pyrkineet entistä suurempiin rajoituksiin kalasaalin määrään. Tämä saa ammattikalastajat ärtyneeksi. Heidän elinkeinonsa on avoimen hyökkäyksen kohteena, kun poliitikot tekevät näitä päätöksiään kiintiöistä. Onneksi nykyään yhä useampi kalastaja ymmärtää, että kalastuksen sertifiointi ja rajoittaminen turvaavat kalastajien ammatin. Varoittava esimerkki on mm. kanadalaisten kalastajien pakko laittaa rukkaset naulaan, kun turskakanta kuihtui oikeasti olemattomiin. Sukupolvia jatkunut kalastajien ansiotyö loppui.

EU:n paneeleissa on päätetty nämä kalastuskiintiöt eri valtioille. (Esim. Suomen kiintiötilanne tälle vuodelle). Entä mihin tietoon ne kiintiöiden määrät perustuvat?

Niiden pitäisi perustua tutkimustietoon ja meribiologiaan ja meriekologiaan. Merien ekosysteemejä tutkitaan ja kalakantojen kokoa mitataan vuodesta toiseen. Kuten myös pidetään kirjaa kalasaaliiden vuosittaisesta määrästä.

Mutta!

Kiintiöt lyödään voimaan lailla, jonka laativat poliitikot. Poliitikot joutuvat astelemaan polkua, joka käy niin tutkijoiden, kalastuslobbareiden, luonnonsuojelijoiden, työjärjestöjen ja tavallisten äänestäjien seassa.

Lopullinen kiintiö onkin yleensä ollut suurempi kuin mitä tutkijat ovat suositelleet. Päätös on lopulta poliittinen eikä faktoihin perustuva. Tätä voivoteltiin mm. Nature-lehdessä viime joulukuussa. Viesti liikakalastuksen vaaroista menee hiljalleen perille päättäjiin, mutta aivan liian hitaasti. Kalasaaliit pienenevät vuosittain ympäri maailmaa. Vain ne alueet, jotka on suojeltu kaikkein ankarimmilla säädöksillä osoittavat toipumista.

Merestä nostetun kalan suurin määrä, eli piikki, saavutettiin vuonna 1996. Siitä lähtien saalis on pienentynyt n. yhden prosentin tahdilla vuosittain. Se on tarkoittaa n. 1,22 miljoonan tonnin verran vähemmän kaloja verkoissa. Toisaalta se johtuu tiukentuvista kalastuskiintiöistä. Toisaalta se on kalakantojen kuihtumisen merkki. Biodiversiteetin mittauksissa havaitaan kalojen määrän väheneminen. Vaikka rajoitukset saadaan kohdalleen ja kalastajat tajuavat liikakalastuksen haitat, niin elpyminen kestää pitkään. Itämerellä turskakannan elpyminen on kaikkea muuta kuin hyvällä mallilla.

Ihmiskunta jatkaa lisääntymistään. Vaurastumisen levitessä yhä useampi haluaa ostaa myös laadukasta kalanlihaa. Kysyntä tulee vain kasvamaan. Tämä on huono yhtälö kalojen kannalta. Kesäkuussa Nature käsitteli tätä kalojen ravintosisällön tärkeyttä ihmisten ruokkimisessa. Tuoreet tiedot kertovat, että useimpien kalastusalueiden sisältö on vain supistumassa. Äärimmäisen harvoilla alueilla voidaan odottaa toipumista seuraavien 30 vuoden aikana. Ellemme osaa ja uskalla tehdä entistä kovempia rajoituksia kalastukselle. Merestä saatavan ravinnon hiipuminen tuntuu ensimmäisenä päiväntasaajan tasolla ja köyhempien valtioiden väestöissä.

 Eli jos näet poliitikon, joka argumentoi suurempien kalastuskiintiöiden puolesta kuin mitä tutkijat suosittelevat, niin katselet täyttä idioottia.