Valinnanvaraa Saksan muslimeille

Reuters-uutispalvelun kautta tulee vastaan silloin tällöin mielenkiintoisia artikkeleita. Perjantaina siellä kerrottiin siitä miten Saksaan saapuneet syyrialaispakolaiset hämmästelevät joidenkin moskeijoiden äärikonservatiivisuutta. Ongelma johtuu siitä miten Saksassa hoidetaan moskeijoiden rahoitus. Reuters muistuttaa, että Saksassa on veromaksu katolilaisille, protestanteille ja juutalaisille. Näillä veroilla valtio tukee kristinuskon suuntauksia ja juutalaisuutta. Mutta toistaiseksi muslimien uskonsuuntaukset eivät ole päässeet mukaan.

Yksinkertaisesti siitä syystä, että muslimeilla on Saksassa neljä pääjärjestöä, mutta ne eivät pääse tarpeeksi yhteisymmärrykseen keskenään. Suuntauksia on tietetenkin enemmän kuin yksi, sillä kyseessä on järjestäytynyt uskonto. Yhteinen kattojärjestö mahdollistaisi samasta verotusjärjestelmästä hyötymisen kuin muut valtauskonnot. Se puolestaan jättäisi moskeijoiden rahoituksen ja imaamien palkkaamisen riippumattomaksi Saudi-Arabiasta annetusta rahavirrasta. Joka puolestaan jättäisi moskeijat riippumattomaksi samasta ilmansuunnasta saapuvien wahhabistien ja salafistien ääritulkinnoista. Niihin tulkintoihin jotka järkyttävät ja yllättävät Saksaan saapuneita pakolaisia.

Järkyttyneitä jopa sen verran, että he menevät mieluummin turkkilaista alkuperää olevien moskeijoiden sisään. Vaikka eivät ymmärtäisi edes siellä puhuttua kieltä. Jotkut ovatkin aloittaneet rukoilemaan pelkästään kotonaan, kun he eivät jaksa kuunnella tiukkoja tulkintoja imaameilta. On nimittäin ihan normaalia ja jokapäivästä, että muslimit eivät ole yhtä mieltä siitä miten muslimien pitäisi elää. Ne jotka eivät innostu konservatiivien puheista vaihtavat maisemaa moskeijoihin jossa osataan olla osa tätä vuosikymmentä.

Syyrialaiset pakolaiset ja Turkissa varttuneet maahanmuuttajat kommentoivat Reutersille sitä millaista puhetta he ovat kuulleet arabien rahoittamissa moskeijoissa. Turkkilaisissa moskeijoissa ei välitetä minkälaisia vaatteita miehillä on päällään, mutta joissain salafistien pyörittämissä saksalaisissa moskeijoissa huomautetaan heti, jos sinne saapuvilla miehillä on vaikkapa shortsit jalassa kesällä. Jos moskeijaan saapuva mies tervehtii imaamia kesken tämän saarnan, niin imaami huomauttaa, ettei miehen rukoilusta ole enää mitään hyötyä sinä päivänä.

Kokemukset Saksasta kannattaa sisäistää, kun pohdimme miten täällä Suomessa hoidettaisiin suurmoskeijan rahoitus. Radikalisoitumisen estäminen on olennainen osa parempaa kotouttamispolitiikkaa.

Professori Puolimatka goes to Eduskunta, kakkamyrsky horisontissa

Kansalaisaloitteiden välinen sota jatkuu eduskunnassa. Sukupuolineutraali avioliittolaki lähestyy virallista voimaan astumistaan. Sitä askelta yritetään vielä sitkeäsi kampittaa Aito avioliitto-porukoiden toimesta. Eduskunnassa käsitellään heidän vastakansalaisaloittettaan. Torstaina salissa pidettiin aloitteen julkinen kuuleminen.

Ohjelmassa oli AA-porukan eliitti-iskujoukon tykistökeskitys: Pasi Turunen, Jukka-Pekka Rahkonen, Jyrki Anttinen ja Tapio Puolimatka. Puheenvuorot ovat katseltavissa eduskunnan virallisella sivulla. Kuulemisen käytäntöjen ansiosta puheenvuorot ovat lyhyitä.

Kommentoin vain niitä kohtia, jotka jaksoivat vielä herättää kulmakarvani nousemaan kaarelle ja lopulta aiheuttivat juoman purskahduksen näppäimistölle. Luvassa oli röyhkeyttä, sumuverhon puskuttamista ja tosiasioiden taidokasta unohtamista. Kaikkea sitä mitä olemme nähneet aikaisemmin julkisessa keskustelussa nettisivuilla, mielipidepalstoilla lehdissä ja uskonnollisella TV7-kanavalla. Nyt sitä vain paukutettiin menemään eduskunnassa. Ja siksi aihe onkin entistä tärkeämpi. Ja siksi olen entistä tuohtuneempi siitä mitä tuttumme Tapsa Puolimatka meni sanomaan.

Puheet aloitti Patmos-lähetyssäätiön Pasi "Jotkut kansanmurhat ovat hyviä" Turunen. Hän ei sanonut mitään uutta. Tuttua puhetta siitä miten avioliittoinstituutio on tarkoitettu lasten suojaksi. Ja jostain syystä avioliittolain muuttaminen sukupuolineutraaliksi vie tämän suojan pois lapsilta. Kuten kaikilla edellisillä kerroilla, myös tälläkin kertaa Turunen ei mitenkään perustellut asiaa. Perinteiseen tyylinsä Turusen viestin mukaan avioliittolaki on sama asia kuin lasten hankkiminen. En enää edes jaksa pettyä tässä vaiheessa Turuseen.

Turunen mainitsee positiiviseen sävyyn myös sen heidän tilaamansa TNS-gallupin vuodelta 2014, jonka kysymykset oli aseteltu hieman oudosti. Esim. gallupin adoptiokysymyksessä vastausvaihtoehdoista puuttui vaihtoehto, jonka olisin itse vastannut. En väitä, että tekijät olivat tarkoituksella virittämässä haluamaansa tulosta, mutta sellaisenaan gallup on selkeästi vajaa.

Sitten mikrofonin ääreen kävelee Jukka-Pekka Rahkonen, joka toteaa tasa-arvon olevan vasemmiston juoni yhteiskunnan romuttamiseksi. Kommunistit, Neuvostoliiton romahdus ja muuta asiaan liittyvää mainitaan. Isyys ja äitiys menettävät kokonaan arvonsa sukupuolineutraalin avioliittolain seuraamuksena. Tapahtuu vanhemmuuden täydellinen mitätöinti.

*huokaus*

Seuraavaksi Rahkonen väittää uuden avioliittolain repivän Suomen kansan kahtia, sillä enemmistö kansasta on Aidon avioliiton puolella. Koska se heidän tilaamansa gallup!

Eteenpäin sanoi lapamato Toivossa.

Kolmantena lavalle astui varatuomari Jyrki Anttinen.  Hän kertoi lakikäsittelyn olleen pielessä tasa-arvoisen avioliittolain kohdalla. Silloin ei tehty kaikkia tarvittavia selvityksiä ja vaikutusarviointeja. Ja siksi homma pitäisi laittaa seis välittömästi.

Vaikka sukupuolineutraali avioliittolaki ei toisi yhteiskuntaan mitään uutta lasten kannalta, sillä jo nyt ja rekisteröidyn parisuhdelain kohdalla samaa sukupuolta olevat vanhemmat saavat pitää lapsensa. Ja kuten nähtävästi kaikki muut paitsi Aito avioliitto-väki muistavat, lapsivaikutusten arviointi samaa sukupuolta olevista vanhemmista tehtiin vuonna 2008.

Lapsivaikutusarvio tilattiin Oikeusministeriön pyytämänä. You know, silloin kun väiteltiin siitä miten rekisteröidyt parisuhteet vaikuttavat niiden parien lapsiin. Mutta tulos oli silloin Aito avioliitto-väen kannalta huono, niin tietenkin heillä on nyt kollektiivinen amneesia. Johtopäätös oli ja on selkeä. Näiden lasten vanhemmille annettavat laajemmat oikeudet ja turvat lainsäädännössä lisäävät lasten oikeuksia. Ja aivan samoin ja vielä paremmin asiat ovat, kun avioliittolain ja sen liitännäislain tuomat edut annetaan samaa sukupuolta olevien vanhempien lapsille.

Esim. sairaaloissa tapaamisoikeus ja päätösvalta joissain terveyteen liittyvissä asioissa edellyttää tällaista virallista suhdetta, sillä tyttö- tai poikaystävän tasolle jäävä puoliso häädetään pois sairaalasta. Mutta nämä ovat niitä oikea ongelmakohtia, jotka vaikuttavat oikeisiin aikuisiin täällä oikeassa maailmassa, joten niistä ei kuiskita Aito avioliitto-puheissa. Heidän pitää rummuttaa siitä, että homojen lapset kärsivät, jos heille suodaan entistä paremmat oikeudet lainsäädännössä.

Itse toivon myös, että asiasta tehtäisiin uusi ja ajankohtainen lapsivaikutusten arviointi, sillä kaikki muut kuin Aito avioliitto-porukka näyttävät tietävän millaiseen johtopäätökseen lausunto kaikella todennäköisyydellä päätyy.

Viimeisenä ääneen päästetään professori Tapio Puolimatka. Nyt sukupuolineutraali avioliitto tuhoaa jo pohjan ihmisoikeusjärjestelmältä. Kerrassaan kauheaa ja harmillista. Onneksi se ei ole vielä toistaiseksi toteutunut, vaikka tällainen uusi avioliittolaki on ollut useita vuosia voimassa toisissa valtioissa. Se tapahtuu varmaankin niin salakavalasti ja hitaasti, että emme heti tajua ihmisoikeuksien tuhoutumista.

Melkein parkaisin läppärini suuntaan, ettei siitä avioliittolaista poisteta mitään lasten oikeuksia. Mutta Puolimatka ja kumppanit tietävät sen itsekin, sillä mitään sellaista oikeuspykälää ei ollut vanhassakaan avioliittolaissa. He puhuvat yhteiskuntasignaalista, joka muuttaisi lasten asemaa huonommaksi. Jotenkin, kun lapsilla ei enää ole oikeutta isään ja äitiin. Kuten lapsilla ei ole nytkään.

Sitten annetaan puheenvuoro salissa istuville kansanedustajille. Skippaan sitä kohtaan 1 tunti ja 1 min, jolloin edustaja Tanus puhuu sukupuolineutraalin avioliittolain haitoista. Hän on nimittäin joltain henkilöltä kuullut, että Ruotsissa on ollut tällaisia haittoja sukupuolineutraalista avioliittolaista. Ei vaan sitten kerro mitä haittoja ne ovat muka olleet. Yrittäisit edes, Tanus!

1 tunti ja 4 min kohdalla Puolimatka vastaa kysymyksiin. Yhtenä haittana tasa-arvon lisääntymisestä on avioliiton arvostuksen väheneminen. Miksi mennä enää naimisiin, kun yhteiskunnan viesti on, ettei lapsi tarvitse isää JA äitiä? Jätän tähän vastaamisen niille jotka eivät naamapalmuile.

1 tunti ja 9 min, OH BOY! Tapsa heittää oikean verbaalipommin silmilleni. Piti kelata taaksepäin ja kuunnella pari kertaa, että kuulinko minä oikein. Ja kyllä kuulin. Puolimatka mitätöi kaikki ne sukupuolineutraalia avioliittolakia puoltavat lastensuojelujärjestöjen lausunnot hienolla kikalla. Hän sanoo lausuntojen olleen kahden sivun liuskoja, ilman lähdeviitteitä. Ne olivat pelkästään poliittisia kommentteja. Ei mitään tutkimusta. Joten ne eivät korvaa aitoa lapsivaikutusten arviointia. Näin tärkeää asiaa ei voi käsitellä parilla liuskalla.

Noh, rakas Puolimatka. Ymmärrän miksi yrität bluffata tuolla tavalla. Sillä netin ansiosta moni kansanedustaja on tietoinen siitä mitä tapahtui sukupuolineutraalin avioliittolain hyväksymisen aikana. Lapsiin ja perheisiin keskittyvät ja arvostetut asiantuntijajärjestöt nimittäin kertoivat noissa "liuskoissaan" kannattavansa uutta tasa-arvoista avioliittolakia.  Näin totesivat Pelastakaa Lapset ry, Ikäinstituutti, Mannerheimin lastensuojeluliitto, Lastensuojelun Keskusliitto, Suomen UNICEF, ja Lapsiasiavaltuutettu. Ei mitään pieniä ja mitättömiä kerhoja. Ne olivat lausuntoja eduskunnalle sukupuolineutraalin avioliittolain kuulemistilaisuutta varten. Niitä ei tarkoitettu vaikutusarvioiksi.

Tämä fakta oli ja on täysi PR-katastrofi Aito avioliitto-porukalle. Enkä muista heidän aikaisemmin edes yrittäneen kamppailla asian kanssa julkisuudessa, vaan se on pyyhitty maton alle. Vastustamme sukupuolineutraalia avioliittolakia -ryhmässä kyllä kauhisteltiin sitä miten voi olla mahdollista, että nuo lastensuojelujärjestöt ovat menneet sanomaan tuollaista homopropagandaa. Väki ilmoitti eroavansa mm. Mannerheimin Lastensuojeluliiton jäsenyydestä tuon takia.

Juuri siksi ymmärrän miksi Puolimatka yritti mitätöidä kaikki ne lausunnot pelkästään poliittiseksi kommentoinniksi. Viimeistely tapahtuu edustaja Mika Niikon kysymysten jälkeen, kun Puolimatka uskaltaa väittää eduskunnassa kaikkien kuullen, etteivät nämä lapsijärjestöt edes paneutuneet asiaan. 

Ai siis, lastensuojelujärjestöt olivat vain "niinku, homoliitot on jees, ok thnx bye?"

Ilmeeni kun katselin tuota taltiointia

  En malta odottaa tähän Puolimatkan väitteeseen vastausta näiltä lastensuojelujärjestöiltä. Ilmassa on myrskypilvenä lähestyvän draamaan tuoksua, kun järjestöt saavat kuulla mitä Puolimatka meni sanomaan kameran pyöriessä. Hyvällä tuurilla Tapsa joutuu viimeistään tämän röyhkeyden jälkeen nöyrtymään ja perumaan puheitansa. Huonolla tuurilla asiaan ei kiinnitetä huomiota, ja eduskuntamme rappeutuu lähemmäksi sitä nykyistä keskustelukulttuuria, joka vallitsee Yhdysvaltojen politiikassa.

Onkin ironiamyrkytyksen paikka, nimittäin Puolimatka itse ei vaivautunut perustelemaan mainitsemiaan uhkakuvia siinä asiantuntijalausunnossaan eduskunnalle vuonna 2014. Hän vihjaili lausunnossaan useista haittavaikutuksista, mutta ei perustellut miten ne muka voisivat mitenkään realistisesti toteutua Suomessa.

Jos mitenkään jaksat kiduttaa itseäsi, niin suosittelen perehtymään siihen miten Puolimatka sumutti kansanedustajia asiantuntijalausunnollaan.

Tapio Puolimatka matkustaa sukupuolineutraalin avioliittolain maailmaan, osa 1

Tapio Puolimatka matkustaa sukupuolineutraalin avioliittolain maailmaan, osa 2

Ehkä Tapio on myös joskus kiinnostunut selittämään mikä on pielessä siinä lapsivaikutusten arvioinnissa, jonka mainitsin aikaisemmin. 

Kun uskon hylkääminen pelottaa

En ole koskaan ollut uskovainen. Siksi minua kiehtoo suunnattomasti se miten ja millä perusteilla ihmiset uskovat erilaisiin jumaluuksiin. Yksi olennainen asia tästä yhtälöstä on se, että minä en pääse koskaan kokemaan uskosta luopumiseen liittyviä tunteita. Siihen voi liittyä monenlaisia tunteita.

Tänään tuli vastaan surffailuni aikana seuraava video.



 Street Epistemology kysyy ohikulkijoita hieman syvällisempiä kysymyksiä. Tässä jaksossa haastatellaan Katie nimistä naista. Video on pitkä ja siinä tulee parikin kohtaa, jotka ovat toistuvasti esillä evoluutio vs luomisoppi -kiistoissa. Niitä tärkeämpää on se mitä Katie vastaa 17 minuutin kohdalla, kun häneltä kysytään uskossaan pysymisestä ja uskon kyseenalaistamisesta. Se pelottaa, sillä hän ei tiedä mitä sen jälkeen on. Jos ei ole suurempaa Suunnitelmaa, niin mitä tarkoitusta elämällä on? Katien täytyy uskoa johonkin, tai muuten maailma on liian kauhea paikka elää. Äänen perusteella Katien pelko ja epätoivo on erittäin aitoa.

Ne ovat pelkoja, joita en ole itse kokenut. En ole joutunut luopumaan elämää ohjaavasta suuresta uskosta tai tarkoituksesta, sillä minulla ei koskaan ollut sellaista. Elämäni ei kuitenkaan ole ollut tarkoituksetonta. Tarkoituksettomuus on vain tyypillinen väärinkäsitys uskonnottomien elämästä. Meillä ei ole minkään jumalolennon sanelemia päämääriä. Sen sijaan voimme itse päätellä ja päättää mitä teemme elämällämme. Päätän itse mitä yritän saavuttaa kaikella tällä. Joko onnistun siinä tai jään vajaaksi, mutta tärkeä tekijä sen kaiken saavuttamisessa on minä itse.

En usko, että tietoisuuteni säilyy missään muodossa kuolemani jälkeen. Monelle se on erittäin kauhistuttava ajatus. Toiset toivovat, että juuri niin tulee tapahtumaan. Minulle on tärkeämpää kaikki se mitä tapahtuu syntymän ja kuoleman välissä. Siksi haluan myös pitää itsestäni tarpeeksi rimaa hipoen hyvää huolta. Toki sopivasti itseäni hemmotellen. Enkä kai ole sortunut niin suureen hedonismiin mitä minulla olisi ja on mahdollista sortua.

Onko elämälläni sitten yhtään mitään tarkoitusta? Oliko sillä mitään väliä, kun olen kuollut ja kuopattu? Ei mielestäni millään elämää suuremmalla tavalla. Ainoastaan sillä miten minut tunteneet ihmiset muistavat minut. Ja miten tekoni vaikuttivat muihin ihmisiin ja maailmaan. En kaipaa sen suurempaa merkitystä.

Luultavasti hyvin pian kuolemani jälkeen, ja sitten kun minut tunteneet ihmiset ovat kuolleet pois, ei minusta jää mitään merkittävää universumiin. Olen aivan OK tämän kanssa. Hyvä puoli tällaisesta ajattelusta on se, että en joudu jakamaan Katien kokemaa pelkoa.

Ex-muslimien elämää telkussa

Hyvin vaikea ja tunteita herättävä dokumenttielokuva esitettiin äskettäin Englannissa. Exposure-ohjelmassa näytettiin Islam's Non-Believers, eli Islamin uskonnottomat. Siinä kerrotaan tarinoita uskonsa menettäneistä muslimeista. Uskosta luopumisella on korkea hinta, jos he ovat eläneet sulkeutuneessa ja hartaasti uskovaisessa yhteisössä. Yhteisöissä, joiden jäsenyys edellyttää vahvaa uskoa heidän uskontoonsa.

Nuoret eivät kerro avoimesti ateismistaan. Tai jos kertovat, niin he kokevat sosiaalisia rangaistuksia. Vanhemmat häpeävät uskosta luoneita lapsiaan. Pahimmissa tapauksissa vanhemmat käyttävät fyysistä väkivaltaa lapsiinsa. Käytännössä kaikki yhteys perheeseen katoaa. Salaamalla maailmankatsomuksensa he suojelevat vanhempiaan, koska yhteisö näkisi vanhempien epäonnistuneen vakavalla tavalla lapsen kasvattamisessa. Euroopassa on onneksi helpompaa olla se suvaitsevainen ja ymmärtävä muslimivanhempi lapsilleen.

Onneksi internetin kautta ex-muslimeilla on mahdollisuus löytää toisensa ja muodostaa itselleen uusia yhteisöjä.

21 minuutin kohdalla on verisiä kuvia, kun kerrotaan viime vuoden helmikuussa Bangladeshissa murhatusta ateistikirjailija Avijit Roysta. Samoin kerrotaan muista murhatuista ateistibloggaajista.

Masentavia katseluhetkiä!



Olen erittäin onnellinen siitä, että pystyin varttumaan valtiossa, jossa uskonnottomuuteni ilmoittaminen vanhemmilleni ei ollut yhtään mitään häkeltymisen arvoista. Sekulaari valtio on loistava paikka niin uskovaisille kuin uskonnottomille. Juuri siksi on tärkeää, etteivät islamismia kannattavat partahemmot saa mitään valtaa Suomessa. Ja ne muslimien yhteisöt Suomessa, joissa muslimit saavat elää eläämänsä ovat myös suojelemisen arvoisia, sillä ne ovat ensimmäisenä islamistien tähtäimessä. Ateistien tappamista julistavat tahot ovat järjestäytyneet kansainvälisesti. Heillä on televisio- ja radio-ohjelmia ja podcast-esityksiä, joilla seuraajille opetetaan uskosta luopumisen äärimmäistä pahuutta.

Homeopatian tutkimisen turhuudesta

Kanadassa suunnitellaan uuden lääketieteellisen tutkimuksen suorittamista. Siinä testattaisiin homeopaattisten nosodien vaikutusta. Homeopaattinen nosodi on sellainen tuote, jota homeopaatit markkinoivat rokotteiden korvaajana. Eli käytännössä homeopaattinen rokote, mutta homeopaattien mielestä se turvallisempi vaihtoehto oikeille rokotteille.

 Viimeksi nosodit olivat tapetilla tänä vuonna, kun Mitä lääkärit eivät kerro sinulle -lehti ilmestyi ensimmäistä kertaa Suomessa. Ytimeltään homeopaattiset nosodit ovat sitä samaa mitä muut homeopaattiset aineet. Eli vaikuttavat ainesosat on laimennettu pois tuotteesta. Sen sijaan uskotaan nosodeihin jäävän toistaiseksi tuntemattomalla tavalla noiden pois laimennettujen aineiden informaatio.

Uusi tutkimus nostattaa pintaan pari ongelmaa. Tärkein ongelma on eettinen. Nimittäin onko oikein enää tällä vuosituhannella tuhlata resursseja homeopatian tutkimiseen. Resurssit ovat rajalliset ja julkisen tiederahoituksen leikkauksia tehdään melkein jokaisessa valtiossa. Edellisten vuosikymmenien aikana tehty tieteellinen tutkimus homeopatian hoitotehosta ei ole muuttanut homeopaattien mieltä. Tulokset kertovat järjestelmällisesti siitä, että teho on lumevaikutusen tasolla.

Näitä tutkimustuloksia on kerätty puolueettomien tahojen voimin myös valtioiden raportteihin, kun on selvitetty onko kyseinen uskomushoito julkisen rahoituksen arvoista. Näistäkään tulleet negatiiviset päätökset homeopatian hyvästä tehosta eivät ole muuttaneet homeopaattien vakaumusta. Eikä niiden koskaan pitänytkään muuttaa, sillä uskomushoidon kannatus ei perustu tieteelliseen perusteluun.

Tiede on selkeästi latonut hautakivet ja asettanut kauniit kukat homeopatian haudalle. Mutta se ei vaikuta yhtään mitään niissä ihmisissä, jotka eivät välitä tippaakaan tieteellisestä tutkimuksesta.

Ehdotettua nosoditutkimusta luotsaa tohtori Mark Loeb McMasterin yliopistosta. Tietenkin tohtori Loebin ennuste tuloksille on rationaalinen. Hän ei odota, että nosodit tepsivät rokotteita paremmin. Mikä vuorostaan tekee tutkimuksen suorittamisen entistä kyseenalaisemmaksi. Tutkimusta pitäisi suorittaa, jos ilmiöstä vallitsee epätietoisuutta. Tässä vaiheessa ihmiskunnan kehitystä homeopatian kohdalla ei enää ole epätietoisuutta.

Toisaalta on helppo teilata skeptikoita siitä, että he eivät uskalla selvittää tieteellisesti toimiiko homeopatia. Se on täysin väärä teilaus, sillä kuten me kaikki tiedämme, homeopatiaa on tutkittu tieteellisesti. Kysymys on enää siitä hyväksytäänkö kerääntyneet tutkimustulokset.

Tutkijat eivät vaivaudu tutkimaan lentävätkö lentävät matot, kuten terveydenhuollon lainsäädännön ja tieteellisten käytäntöjen professori Timothy Caulfield Albertan yliopistolta vastasi toimittajalle. Miksi asiaa pitäisi tutkia, kun ilmiön periaatteet on tiedetty kemian ja fysiikan vastaisiksi jo vuosikymmenien ajan?

Jo nyt professori Caulfield on saanut twitter-viestejä, joissa kehutaan Loebin suunnitteleman tutkimuksen tukevan homeopatian tieteellisyyttä. Sillä miksi muuten homeopatiaa tutkittaisiin akateemisessa maailmassa? Tässä pelissä tieteeseen perustuva lääketiede voi vain hävitä, sillä homeopaatit pelaavat eri säännöillä.

Kanadassa useat nosodit ovat saaneet virallisen hyväksynnän, mutta se tarkoittaa vain sitä, että nosodit on todettu turvalliseksi. Ja juuri sitä homeopaattiset tuotteet ovat, kun niissä olevat vaikuttavat aineet on laimennettu pois. Niistä ei saa yliannostusta eikä mitään muutakaan vastaava haittavaikutusta kuin mitä oikeista lääkkeistä tai rokotteista voi saada. Homeopaattisten nosodien myyntilupa ei edellytä tieteellistä näyttä niiden toimivuudesta. Tilanne on sama kuin niiden perinteisten homeopaattisten pillereiden kohdalla.

Kanadassa on käyty viime vuosina julkista keskustelua siitä mitä nosodeille pitäisi tehdä. Huolena on sama asia kuin mitä vaihtoehtohoidot ovat aiheuttaneet aikaisemmin. Oikeat lääkkeet jätetään ottamatta, kun niiden sijaan keskitytään enkeliterapiaan, rukouksiin tai taikavedellä ladattuihin pillereihin. Kanadan lääkelainsäädäntöä halutaan tiukentaa homeopatian kohdalla. Enää ei riittäisi pelkkä ei-myrkyttömyys, vaan jopa jonkinlainen näyttöä hoitotehosta olisi tarpeen. Kaunis unelma mutta varmasti monen vuoden odottamisen edessä ennen sen toteutumista.

Viime vuonna Kanadan viranomaiset päivittivät nosodeihin liittyviä merkintöjä. Nosodeja ei saa enää markkinoita vaihtoehtoina rokotteilla, eikä niille ole osoitettu tehoa tulehdustautien ehkäisemisessä. Jotain hyvää siis pääsi tapahtumaan.

Yritän seurata miten kotimaiset homeopaatit reagoivat nosoditutkimukseen. Nimittäin Suomessa homeopaatit eivät kovin mielellään julkisesti puhu nosodeista.

Loebin suunnitteleman tutkimuksen kaikki ongelmakohdat käydään läpi Oracin Respectful Insolence -blogissa.

I feel the need... the need for False flag!

Moottoritie vaaravyöhykkeelle! On nimittäin aika tarkastella minkälainen väärinkäsitys on tällä kertaa salaliittoteorioitsijoiden papumyllyssä. Vaihteeksi aiheena on sellaista kamaa, johon olen tutustunut teinivuosistani lähtien, kun ahmin kaikkea sotateknologiaan liittyvää luettavaa.

 Teemun Havaintoja uuudesta maailmanjärjestyksestä blogissa on katseltu valokuvia hävittäjäkoneista. Kyseessä on vuosikymmeniä jatkunut ilmavoimien toiminta, jossa sotaharjoituksia varten omia koneita maalataan vastustajan väreihin. USAn ilmavoimat on tehnyt tätä mm. Red Flag ja Top Gun lentosotaharjoituksissa vaikka kuinka kauan.  Lentokoneen väreillä ei ole niin väliä, kun kohteet havaitaan tutkalla kilometrien etäisyydellä ja lentokonetyypin tunnistaminen tapahtuu lentokoneen profiililla eikä väreillä.

Venäjän ilmavoimien harjoituksissa matkitaan samalla periaatteella USAF:in värejä.

Mutta salaliittojen maailmassa ei ole sattumaa tai taustatietojen tutkimista ja lähdekritiikki on ruma sana. Näin Teemu tulkitsee tapahtumia, kun yksi sivu ilmoittaa F/A-18 hävittäjien saaneen uuden venäläistä värimaailmaa matkivan maalipinnan. Ei ole mikään yllätys, että hän näkee False flageja horisontissa. Eli tulossa on lavastettu isku, jolla ajetaan maita syvemmälle konfliktiin.

False-flag varoitus
Tässä kun on näiden kuvien perusteella CIA:lta mahdollisesti odotettavissa false-flag isku Syyriassa, jossa USA:n ilmavoimien kone olisi tarkoitus ampua alas näillä omilla koneilla ja syyttää siitä sitten Venäjää, jotta tämä suurempi sota saataisiin syntymään Syyriassa USA:n ja Venäjän välille.

F/A-18 hävittäjä on rungoltaan ja siiviltään niin erinäköinen kuin Venäjän hävittäjät, että maalaus ei pelasta teoreettista peiteoperaatiota. Hornetin tunnistaa Hornetiksi ennen kuin edes näkee sen värejä. Ehkä jotkut Syyriassa taistelevat jenkkilän koneet ovat saaneet tuollaisen harjoitusmaalauksen pintaansa, mutta jutuissa käytetyt valokuvat on otettu Yhdysvalloissa.

Valokuvat näistä harjoitushävittäjistä otti alunperin Andrea Arlotti vieraillessaan Oceanan lentotukikohdassa Virgianan osavaltiossa. Samassa lentotukikohdassa operoi Strike Fighter Weapons School Atlantic, jonka logo äärimmäisen upea.

Mikään näistä tosiasioista ei tietenkään hiljennä False flag -huutelijoita.

SETA-kielto on täällä!

Kotimaamme konservatiivisen puluparven parissa on lyöty viisaita päitä yhteen. Ongelma on kauhea. Lapset altistuvat kouluissamme modernin maailman suvaitsevaisille ajatuksille. Pahimpana mörkönä ovat SETA:n tuottamat materiaalit kouluissa ja mahdolliset tilatut kouluvierailut. Ratkaisuna on Jenkkilästä tuttu tapa kieltää lapsien altistuminen näille ajatuksille.

Apuna on SETA-kielto. Eli rehtorille, opettajalle tai terveydenhoitajalle lähetetään lappu, jolla perustellaan miksi lapsi ei osallistu opetukseen tai tilaisuuksiin joissa käytetään SETA:n materiaalia.

Kiellon tarkoituksena on suojella oppilaita politisoituneelta, vääristelevältä tai muuten kyseenalaiselta kodin arvojen ja vakaumuksen vastaiselta vaikuttamiselta.

Eikä siinäkään vielä kaikki!

Kieltäytyminen koskee myös opetusta, johon käytetään vääristelevää tietoa sisältävää Opetushallituksen opasta ”Tasa-arvotyö on taitolaji”, joka esimerkiksi virheellisesti väittää ihmisen sukupuolia olevan enemmän kuin kaksi (”sukupuolen moninaisuus”) ja sisältää SETA-pohjaista materiaalia.

Kaikkea tätä perustellaan perustuslailla ja Euroopan Ihmisoikeussopimuksen tekstillä. Oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa sisältää myös oikeuden siihen, ettei kukaan ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. Se tulkitaan SETA-kielto sivulla oikeudeksi kieltäytyä koululuokassa annetusta opetuksesta, jos aihe ei miellytä koululaisen vanhempia. En ole aivan varma toimiiko perustelu rehtorien tulkitsemana.

Olisi kiva oppia miten laajalti tällaisia kieltoja on yritetty aikaisemmin saada läpi Suomen kouluissa. Minua viisaammat saavat valistaa minua kommenteissa. Kuten aina tahtoo tapahtua.

Paha lääketeollisuus: Richard Smith kävi Suomessa

Suomen Kuvalehti kertoo tärkeästä ilmiöstä. Ilmiöstä, joka on vaarallista kansakunnan terveydelle ja varallisuudelle. Nimittäin siitä miten lääketutkimus on huonossa jamassa. Tai oikeastaan lääketutkimukseen liittyvien tutkimusten julkaisu on persiillään. Sanna-Kaisa Hongisto kirjoittaa tiedejulkaisujen ongelmista. Ne ovat tuttuja kaikille Pahan lääketeollisuuden faneille.

Lääkäri Richard Smith on British Medical Journalin entinen päätoimittaja. Hän on kampanjoinut lääkeyhtiöiden suorittamaa venkoilua vastaan. Tutkimuksia lähetetään arvostettuihin tiedejulkaisuihin, sillä tietenkin uudelle lääkkeelle halutaan mainetta tunnetun julkaisun sivuilla.

Smithin mukaan lääkeyhtiöt pyrkivät saamaan tutkimuksensa julki arvostetuissa tiedelehdissä kaikin keinoin, koska lukijoiden mielikuvissa lehden hyvä brändi siunaa lääkkeen laadun.

Toisaalta pimentoon jäävät kliiniset kokeet, jotka toteavat saman lääkkeen tehottomaksi tai haitalliseksi. Tutkimuksen käynnistänyt lääkeyhtiö ei tietenkään lähetä niitä tiedelehtiin arvioitaviksi. Tutkimuksen toteuttajilta taas on yleensä vaadittu salassapitosopimus.

Smith kampanjoi monen muun kanssa avoimen tutkimusdatan puolesta. Näin estettäisiin myös lääketeollisuuden metkut katalat. Esim. saman tutkimuksen potilasaineiston toistuva käyttö toisissa tutkimuksissa, luoden mielikuvaa useasta lääkettä tukevasta tutkimuksesta.

Negatiivisten tulosten julkaisematta jättäminen on yleinen ja sitkeä ongelma lääketutkimuksessa. Sitä yritetään estää tutkimusten rekisteröinnillä. ClinicalTrials on kärkinimi tässä taistelussa. Ideana on se, että tutkimuksen tarkoitus, tekijät ja metodologia olisivat tiedossa ennen tutkimuksen aloittamista. Valmistuttuaan tutkimus ehkä lähetään julkaistavaksi, mutta siitä jäisi tiedot ClinicalTrialsin sivulle. Näin kaikki olisivat tietoisia siitä onko jostakin lääkkeestä jätetty tutkimus kesken tai julkaisematta tutkimuksia.

Nature kertoi syyskuussa siitä miten ClinicalTrials on jäänyt puolitiehen tavoitteessaan. Onneksi viranomaiset ovat vihdoinkin tiukentaneet käytäntöjä. Pian on mahdollista rankaista niitä tahoja, jotka syytä tai toisesta jättäneet tulokset pois rekisteristä. Tutkimuksia kyllä rekisteröidään, mutta niitä ei saateta loppuun asti rekisterissä. Tutkimuksia tehdään valtavasti, mutta niiden tuloksia ei julkaista. Yhdysvalloissa tämä suhde on noin puolet kaikista tehdyistä tutkimuksista. Helposti arvattavana syynä tälle on tulosten negatiivisuus. Eikä näitä tuloksia tarvinnut ilmoittaa ClinicalTrialsin tietoihin, sillä säännöistä löytyi porsaan- ja emakonreikiä vaikka millä mitalla.

Hyvällä tuurilla uudet vahvemmat lait tekevät tutkimusrekisteristä luotettavamman.

Huumekeskustelun järkeistyminen

Kerrassaan mainiota puhetta entiseltä presidentiltämme siitä miten huumalakiamme voisi muuttaa parempaan suuntaan. Se on juuri sellaista puhetta jota olen kaivannut Suomessa. Sillä moni vaikutusvaltainen taho on huomannut huumeiden vastaisen sodan aiheuttavan enemmän kärsimystä kuin ne huumeet joita vastaan soditaan.

 Presidentti Martti Ahtisaaren uutuuskirjassa Miten tästä eteenpäin otetaan kantaa moniin aiheisiin, mutta Iltasanomat päätti nostaa esiin Maran huumeisiin liittyvät kommentit.

Tärkeimpänä se minulle itsestäänselvä ajatus mietojen huumeiden laillistamisesta. Kirjassa on vuoropuhelua kolmen miehen kesken. Mukana ministeri Jaakko Iloniemi ja toimittaja Tapani Ruokanen.

Iloniemi: ”Kun kauan sitten luin Huckleberry Finnin seikkailuja, hän poltti siinä hamppua.”

Ruokanen: ”Siis marijuanaa.”

Iloniemi: ”En sitä silloin tiennyt, luulin vain, että hänellä ei ollut tupakkaa.”

Ruokanen: ”Se oli silloin itsestään selvää – ja on pian taas, kun pilven pössyttely on taas laillista eräissä Yhdysvaltojen osavaltioissa. Se vähentää rikollisuutta. Laki lievenee ja synti vähenee, sillä laki herättää synnin. Kyse on laista, mutta myös arvoista.”

Ahtisaari: ”Alkoholivero tuottaa 1,4 miljardia ja sen terveyshaittoihin käytetään neljä miljardia. Pitäisikö tämä kääntää toisinpäin?”

Ruokanen: ”Neljä miljardia on varovainen arvio terveyshaitoista.”

Iloniemi: ”Viron tuonti ja kotipoltto kasvaisivat. Ainakin kotipolton terveyshaitat ovat huomattavasti suuremmat kuin laillisesti valmistetun viinan. Suo siellä, vetelä täällä.”

Ahtisaari: ”Tämä on riesa, jolle emme taida voida mitään.”

Iloniemi: ”Keskustelua käydään maailmalla siitä, pitäisikö lievät huumeet vapauttaa.”

Ahtisaari: ”Joka todennäköisesti on ihan tolkun ajatus.”

Iloniemi: ”Minä pidän sitä täysin järkevänä ajatuksena.”

Toivottavasti noinkin arvokkaiden tahojen kommentit tekevät kotimaisesta huumekeskustelusta ajankohtaista ja tutkittuun tietoon perustuvaa. Sitten vain jännittämään uskaltavatko kotimaiset journalistit ja tv-tuottajat ottaa aiheen käsittelyyn.

Tapsan tahdit ja Sensuurijenkka, toinen varvi

Professori Tapio Puolimatkan ongelmat Uusi Suomi -sivuston kanss jatkuvat. Kuten tämän vuoden alkupuoliskolta muistamme, niin hänen kirjoituksensa herättivät US-sivuston Puheenvuoropalstalla tunteita ja jopa sivuston sääntöjen rikkomista. Se toi pintaan runsaasti syytöksiä sensuurista ja Aitoa avioliittoa kannattavien sananvapauden tuhoamisesta.

Ja sama sirkus palasi kaupunkiin, kun Tapsan tuorein tuotos johtaakin sivulla jonne on pääsy kielletty. Onneksi Sukupuolineutraalin ideologian nousu ja hajoaminen on luettavissa Seurakuntalainen sivustolla. Puolimatkan sananvapautta ei ole rajoitettu. Hänellä on vieläkin kotisivunsa jossa julkaista kaikki näppäimistön naputtelunsa. Itse en suostu menemään US-sivustolle aktiiviseksi kirjoittajaksi juuri sen takia, että siellä voidaan tuolla tavalla päättää jonkin tekstin olevan sopimaton heidän sivulleen.

Sama valitus sensuurista palasi myös Tapsa-fanien joukkoon. Toistaiseksi emme tiedä minkälaista keskustelua US-sivuston ylläpitäjät ovat käyneet Puolimatkan kanssa. Eli emme tiedä miksi kirjoituksen lukeminen on estetty heidän sivullaan.

Entä se kirjoitus jota US ei suostu näyttämään sivullaan? Mielestäni se ei sisällä mitään uutta verrattuna Puolimatkan aikaisempiin kirjoituksiin siellä Puheenvuoro-sivullaan.

Jaksan kommentoida vain paria kohtaa. Puolimatka yrittää vääntää koko akateemista tutkimusta myös poliittisesti johdettuun ajojahtiin Aito avioliittolaisia vastaan.

Tällöin voidaan tulkita syrjiväksi myös jokainen sellainen tieteellinen tutkimustulos, joka osoittaa, että naisen ja miehen välinen avioliitto on parempi lasten hyvinvoinnin tai kehitysmahdollisuuksien osalta. On syrjivää väittää, että lapsen kannalta on parempi kasvaa biologisen isänsä ja äitinsä muodostamassa eheässä perheessä kuin jossakin vaihtoehtoisessa perhemuodossa. Tällaista väitettä ei saa esittää, vaikka tutkimustulokset antaisivat perusteita sen esittämiseen, koska tällaisten väitteiden katsotaan olevan syrjiviä, ehkä jopa homofobisia ja rasistisia.

Ensisijaisena päätöksenä pitäisi tietenkin olla - jos tarkastelemme parinmuodostusta pelkästään lasten hankkimisen kannalta - lapsen etu. Siinä kohtaa joudumme pähkäilemään mitkä kriteerit riittävät lapsiperheen saamiseen. Eli millä perusteilla yhteiskunta vie lapset pois perheistä. Ennakoidulla kiellolla tilanteissa, joissa lasta ei vielä ole, joudumme arvioimaan keskiarvoja ja todennäköisyyksiä. Jos siis rajaamme tarkastelun pelkästään lasten hankkimiseen parisuhteen edellytyksenä.

Kaikki tutkimustulokset, jotka paljastaisivat perhemuotojen välisiä laadullisia eroja biologisen ydinperheen hyväksi, on peitettävä pois näkyvistä ja julkisesta keskustelusta. Ideologinen asennoituminen näkyy tässä tapauksessa pyrkimyksenä häivyttää tietyt tosiasiat näkyvistä ja estää niiden ottaminen osaksi keskustelua ja vertailua.

Niitä tutkimuksia ei ole peitelty minnekään. Ne tulevat vastaani yhä uudelleen kun surffailen tämän aiheen tiimoilta. Puolimatkan ja kumppaneiden harmiksi niitä tutkimuksia ja tutkimuksen tasoa kritisoidaan ympäri internettiä ja siellä akateemisissa piireissä. Tutkimuksen kritisoiminen ei saisi olla ideologista, mutta on melko epätoivoista yrittää vihailla, että Regneruksen ja muiden tuottama materiaali on vasaran alla pelkästään jonkin homolobbauksen takia.

Puolimatkan tekstissä ei muotoilla asiaa niin, että hän väittäisi suoraan mitään tuollaista. Hän vain antaa ymmärtää, että hänelle suosiollista materiaalia ei muka suostuta käsittelemään poliittisen ajatusmaailman takia. Eikä muka itse tutkimusten sisältöä olisi uskallettu kritisoida.

Meillä on jo nyt monia esimerkkejä siitä, miten tutkija voi joutua massiivisen painostuksen kohteeksi, jos hänen tutkimustuloksensa näyttävät kyseenalaistavan sukupuolineutraalin ideologian mukaisia toimintasuosituksia.

Nimet olisivat olleet mitä mainioin lisäys tuohon kohtaan. Puolimatka ei kuitenkaan paljasta niitä. Ehkä hän unohti ne. Ehkä hän ei halua ihmisten selvittävän googlauksella onko heitä oikeasti painostettu.

Lopussa Tapsa maalailee Aito avioliittolaisille ruusuista tulevaisuuden kuvaa. Taistelu sukupuolineutraalia avioliittolakia vastaan ei ole turhaa, sillä:

Koska tosiasioita ei voida lopulta peittää näkyvistä lasten kärsimyksen tullessa yhä ilmeisemmäksi yhä useammalle ihmiselle, ideologian valta-asema alkaa vähitellen hiipua. Uuden perhekokeilun kielteiset vaikutukset tulevat näkyviksi, kun yhä useammat lapset kasvavat irrallaan biologisista vanhemmistaan ja kärsivät identiteettinsä kehitystä rajoittavista perhe-elämän reunaehdoista.

Joko yhteiskunta rappeutuu ydinperheen sille tarjoaman perustan murentuessa tai yhteiskunnassa tehdään johtopäätökset yhteiskuntakokeilun kielteisistä seurauksista ja päätyy takaisin suosimaan perhemallia, jossa lapset saavat kasvaa biologisen isänsä ja äitinsä elinikäisen ja eheän perheen sisällä.

Taas tuo uhkakuva tulevaisuudesta, jossa mies ja nainen eivät saa enää kasvattaa lapsia keskenään.

Shakki, matti ja hijab

Naisten hunnuttaminen ja kääriminen pysyy sitkeästi uutisotsikoissa. Kesällä saimme todistaa miten ranskalaiset näyttivät unohtavan mitä naisten itsemäärämisoikeus oikein tarkoittaa, kun poliisien voimin mentiin pakottamaan uimarannalla lepäävää naista poistamaan burkininsa.

Asian ydin ei ole monimutkainen. Nainen itse valitsee mitä laittaa päälleen. Jos joku pakottaa naisen pukeutumaan tietyllä tavalla tai riisumaan tietyt vaatteet, niin se on perseestä ja väärin. Asia kuitenkin mutkistuu asiayhteyden mukana. Henkilöllisyyden vahvistamiseen tarvitaan kasvojen näkeminen.

Burkinikieltoa perusteltiin joissain ranskalaisissa kaupungeissa mm. sillä, että asuste on itsessään naisten alistamista symboloiva uima-asu. Mikä voikin olla joissain valtioissa ja yhteisöissä aivan totta. Mutta toistaiseksi sivistyneissä länsimaissa nainen tekee sen päätöksen mitä laittaa päälleen uima-rannalle. Ja miten pukeutuu julkisilla paikoilla. Heitän tähän kunnolla kärjistetyn esimerkin. Jos nainen haluaa kävellä Helsingin keskustassa teddykäsiraudat käsissään ja suukapula suussaan, niin hänellä olkoon siihen kaikki oikeus.

Onneksi Ranskassa sanottiin ei burkini-kielloille, joten valtio säilyy vielä siellä sivistysvaltioiden joukossa.

Uusin naisten kaavuttamiseen liittyvä kohu liittyy shakkiin. Naisten shakin maailmanmestuudesta kun taistellaan seuraavan kerran turnajaisissa, jotka sijaitsevat Iranissa. Jokainen kisoihin osallistuva nainen pakotetaan pukeutumaan hijabiin. Samoin heidän asumistaan säännöstellään, sillä naiset eivät saa treenata valmentajiensa kanssa jos he ovat miehiä. Tai viettää julkisilla paikoilla iltaa sellaisten miesten kanssa, jotka eivät ole heidän aviomiehiään. Moraalipoliisi valvoo hijabin käyttöä. Paljaspäiset naiset pidätetään. Tällainen pakko jos mikä on selkeä esimerkki naisten alistamisesta, sillä heillä ei ole mitään vapautta valita.

Siksi moni shakkiturnaukseen kutsuttu aikookin boikotoida kisoja. Kuten Telegraph-lehti uutisoi USAn shakkimestari Nazi Paikidzen kannasta:

  Nazi Paikidze, the US women's champion, also raised concerns about players' safety in the Islamic republic.  She said: "It is absolutely unacceptable to host one of the most important women's tournaments in a venue where, to this day, women are forced to cover up with a hijab.

  "I understand and respect cultural differences. But, failing to comply can lead to imprisonment and women's rights are being severely restricted in general.

Boikottipuheisiin vastataan sanomalla, että tässä olisi tilaisuus nostaa naisten urheilulajia maailmankeskiöön. Iranin shakkimestari Mitra Hejazipour kirjoitti Guardian-lehdessä, että boikotti vetäisi mattoa naisten alta juuri kun maassa on taisteltu naisten shakin suosion puolesta. Tuleva shakin naisten maailmanmestaruuskisa olisi suurin naisten urheilutapahtuma jota maassa on koskaan järjestetty. Kisa on mahdollisuus osoittaa naisten voima Iranissa. Maan eristäminen jättää iranilaiset naiset yksin kamppailemaan oikeuksiensa puolesta.

Hejazipour kertoo myös siitä, että Iranissa käydään jatkuvaa kamppailua naisten oikeuksien puolesta. Pakollinen hijab ei ole maan kulttuuria, sillä moni iranilainen nainen taistelee pakkoa vastaan. Hijab-pakko asetettiin voimaan vuonna 1979, kun vallankumous mullisti kertaheitolla koko maan islamilaiseksi teokratiaksi.

“Day by day, Iranian women are becoming more empowered and are pushing aside traditional, legal and political discrimination … Those who are worried for the situation of human rights in Iran, if they are really serious, have to acknowledge these efforts and see these capacities.” 

Näyttäisi siltä, että molemmat osapuolet haluavat naisille vapauden valita miten pukeutuvat. Keinot hijab-pakon poistamiseksi ovat vain erilaiset. Keinot ovat monet, sillä nykyään löytyy iranilaisia miehiä, jotka pukeutuvat hijabiin. Myös My Stealthy Freedom näyttää miten iranilaiset naiset voivat olla vapaita. Vastavallankumous tapahtuu hitaasti. Iranista onneksi löytyy ihmisiä, joiden mielestä ne naiset jotka eivät käytä hijabia eivät automaattisesti ole huonoa ja moraalittomia naisia.