Dust 514 - katsaus peliin

CCP Gamesin Eve Online on tunnettu scifi moninpeli. Sen universumiin mahtuu vannoutuneita veteraaneja, kapteeneja, kauppiaita sekä amiraaleja. Mukana on politiikkaa, liittoutumia, petoksia, sotaa ja vaihtoehtoista talousjärjestelmää. Korporaatiot kilpailevat tähtijärjestelmien rikkauksista. Korkea aloituskynnys pitää kasuaalit pelaajat Tellukselle vangittuna, kun muuta lentävät New Edenissä. Avaruusaluksilla tehty seikkailu sai täydennystä planeettojen pinnalla tapahtuvalla toiminnalla. Kyseessä on melko kunnianhimoinen projekti, jossa konsolilla pelaavat ihmiset vuorovaikuttavat PC-pelaajien kanssa. 

Dust 514 on pelkästään Playstation 3 konsolilla saatavilla oleva ilmainen FPS peli. 14. päivä tätä kuuta se sai melko ison päivityksen beta-testauksen päätteeksi. Grafiikka parani huomattavasti. Valikot muuttuivat selkeämpään suuntaan. Taitojen valinta ja kokemuspisteiden käyttö on lähes ymmärrettävässä muodossa. Serverillä on päivityksen jälkeen n. 7000 - 8000 pelaajaa. He kamppailevat palkkasotilaina eri planeetoilla, joilla toistetaan paria karttaa. Mukana on futuristisia jeeppejä, panssarivaunuja ja joukkojenkuljetuslentohärpäkkeitä. Niiden varustaminen yhä paremmilla asejärjestelmillä vaatii taitopisteitä ja pelin valuuttaa, ISK:ta. Ja niitähän joutuu keräämään jatkuvasti.

Huonoa:

Aloittaminen on kaikkea muuta kuin kivaa. Tähtääminen tuntuu kankealta verrattuna BF3 tai KZ3 kontrolleihin. Aseet ovat alitehoisia verrattuna vähänkään sinua enemmän pelanneiden aseisiin. Toiset tuntuvat juoksevan nopeammin, pidemmälle ja korkeammalle. Kuolema korjaa satoaan nyyppien ryhmissä.Tarkka-ampujan luokka on heikoin mahdollinen, sillä tähtääminen heiluu, ellei ole valmis sijoittamaan parin illan aikana tienaamieen pisteitä vakauttamiseen. Ymmärrän hyvin niitä, jotka lopettavat pelaamisen yhden session jälkeen. Pelaaminen muuttuu kontrollien puolesta siedettäväksi vasta puuduttavan grindaamisen jälkeen. Se ei lupaa hyvää pelaajien määrän kasvulle, sillä kilpailevissa peleissä tuo pelituntuma on sama alusta loppuun, varusteiden parantuessa.

Rahastaminen onkin se tapa, jolla CCP aikoo tienata takaisin euronsa. Pelin sisäinen valuutta kasaantuu kiitettävästi, kunhan jaksaa tahkoa taisteluita. Aloitusvarusteet ovat ilmaisia. Parempaa kamaa saa nopeammin ostamalla oikealla rahalla toista valuuttaa: Aurumia. Sillä voi ostaa taitopisteitä boostaavia bonuksia. Kokemusta karttuu 50 % nopeammin. Aurumilla ostetaan paremmat aseet nopeammin kuin eurojaan säästävät pelaajat. Peli on suunniteltu rahastamisen näkökulmasta, mikä on ymmärrettävää. Onhan peli ladattavissa ilmaiseksi. Sama periaate on tehnyt World of Tanks -pelin luojat varakkaiksi.

Hyvää:

Erilaisuutta yleisiin räiskintäpeleihin kyllä löytyy. Taitopisteitä sijoitetaan taitopuuhun, jonka oksia etenemällä saadaan parannettua varusteiden, sotapukujen, aseiden, ajoneuvojen ja raskaiden tykkien ominaisuuksia. Vaihtoehtoja selatessa menee sormi suuhun. Palkkasotilaan virittely itsessään vie helposti puolet peliajasta iltaisin. Sen optimaalisen taisteluyhdistelmän etsiminen on haastavaa. Taistelupukujen, aseiden ja varusteiden  käyttö vaatii saatavilla olevan energian ja tietokoneprosessorien tehojen tasapainottamista. Taistelupuvut tuottavat niitä rajallisen määrän. Pelaajan täytyy tietää etukäteen aikooko hän olla etulinjassa rynnäköivä sotilas, ammuksia jakava ja panssareita korjaava taituri, hyökkäysvaunun komentaja, skannereissa näkymätön puukottaja (oh my lack of god, how I hate you), Dropship-pilotti viemässä joukkuetta linjojen taakse, ohjusjärjestelmää kantava kävelevä terässeinä, tai vuorien rinteillä piileskelevä tarkka-ampuja (suom. hyödytön pelkuri).

Eve Online-pelin rinnakkainen pyöriminen Dust 514:sen kanssa mahdollistaa jännän tempun. Avaruusaluksellaan kiertoradalla odottava pelaaja pääsee laukaisemaan aseensa planeettaa kohti. Juoksuhaudoissa pelaava palkkasotilas näpyttelee sovitun koodin ja valitsee kartalta minne taktinen pommitus putoaa. Näyttää hienolta ja herättää kunnioitusta.

Kokemus kentällä aiheutti myös muista peleistä poiketen ihan oikeaa vihaa. Se oli harvinainen kokemus, mutta erittäin muistettava. Tilasin käyttööni pelin kalleimpiin kulkuneuvoihin kuuluvan kuljetusaluksen, jota ihailin pikaisesti vierellä kierrellen. Satunnainen joukkuetoveri hyppäsi kyytiin ennen minua. Hän lähti lentoon. Viisi sekuntia myöhemmin parisen sataa tuhatta rahayksikköä maksanut alukseni räjähti päreiksi maahansyöksyssä. Toivoin sitä ominaisuutta, jolla pääsee kuristamaan verkon välityksellä kanssapelaajia. Ajoneuvojen menetys kirpaisee, sillä niihin on itse sijoittanut sitä digitaalista rahaa. Uuden tilaaminen maksaa. BF3:ssa uusi menopeli ilmestyy automaattisesti tukikohtaan. Juuri siksi taistelussa nousee helpommin hiki pintaan, kun suojakentät säihkyvät ja panssarilevyt sulavat ympäriltä.

Dust 514:ssa on potentiaalia. CCP on luvannut jatkaa päivittämistä ahkerasti. Tekijät ovat tietoisia siitä, ettei peli ole valmis. Luvassa on lisää kaikkea sekä yksityiskohtien hiomista. Esim. pelaaja takertuu kiinni kulmiin, kaiteisiin ja laatikoihin yllättävissä paikoissa. Aseiden ääniefektit kuulostavat ponnettomilta. Tiu-tiu-tiu voi olla tulevaisuuden aseääni, mutta se voisi olla jykevämpi.

Ehkä parin kuukauden kuluttua kokemus on houkutteleva jo aloittelevien pelaajien temmellyksessä.

Netflixistä katseltavaa

Kokeilin Netflixin tarjontaa ilmaisen kuukauden ajan. Sen valikoima on aina jäljessä tuoreiden sarjojen suhteen ja uutuus elokuvat ovat harvinaisia. Listoilta löytyy kuitenkin materiaalia, jotka voivat kiinnostaa skeptikoita. Draamahömpän, tusinascifin ja itseään toistavien komediasarjojen lisäksi Netflixistä löytyy tarpeeksi mielenkiintoista katseltavaa minulle.

Dokumenttielokuvissa on ihan hyviä tuotantoja tieteen popularisoinnista. Into the Universe with Stephen Hawking ja TED Talks sarjan monipuoliset luennot pitävät mielen virkeänä monta tuntia. Humoristiselta puolelta katselulistalle menivät Bill Maherin Uskomatonta ja evoluutiobiologi Randy Olsonin Flock of Dodos, jossa nähdään Michael Behe toiminnassa.

Esoteerisisten aiheiden ystäville on myös materiaalia. Mukana on David "Reptiliaanit!" Icken Live at the Oxford Union Debating Society pätkä, sekä Mitä me oikeastaan tiedämme? -elokuva ja Zeitgeist - The Movie. Eyes of the Mothman on myös odottamassa katselua.

Vakavana valintana on Päästä meidät pahasta -dokumentti, joka pilaa katselijan päivän, ellei koko viikon. Se on must see. Samoin Sodan oppitunnit, jossa Robert Macnamara kertoo tekemisistään. Pyrkiessä kohti elämästä nauttimista noiden jälkeen voi testata stand-up valikoimaa, joka on mielestäni tarpeeksi vaihteleva.


Yleistyvä subscription economy, eli tilaustalous, on melko järkevä televisioviihteen suhteen. Ei enää nurkkiin kerääntyviä dvd-laatikoita. Niitä ei enää edes mahtuisi tähän huoneistoon.

Halloweenin kurpitsalyhty

Viime vuonna kaiversin kurpitsalyhtyyn Fluttershy -ponin. Tänä vuonna vuorossa on Dr Who, eli Tardis O' lantern.

Kesäloma loppumassa

Tärkeä vinkki: Huomenna kannattaa kuunnella Ylen Radio 1:stä kahdentoista uutisten jälkeen. Ajankohtainen ykkönen ohjelmassa voi olla blogiani lukeville ihmisille kiinnostava aihe.

Vietän kesälomani viimeisiä päiviä. Kylpylässä kävin likoamassa parisen tuntia 37-asteisessa vedessä. Kirjojen lukeminen on edistynyt mainiosti. Onpahan sekaan mahtunut myös scifisarjojen katselua myöhään yöhön asti. Kun aurinko on ylhäällä ja linnut laulavat on aika mennä nukkumaan. Dr Who, Torchwood, Misfits, Being human, V (uuden sarjan 2 kautta), House. Ne pitävät mielen ja mielikuvituksen virkeänä. Samalla on iskenyt halu vierailla Cardiffin kaupungissa katsomassa televisiosta tuttuja maisemia.

Toisin kuin minä Jeesus ei vietä lomaa. Hänellä on ollut kiireitä mm. Sunderlandin kaupungissa.

Pelimusiikkia Tukholmassa

Kaksi vuotta sitten piipahdin Tukholmassa nauttimassa sivistyneen maailman iloista. Toisin kuin Suomen kaltainen kulttuuriaavikko, Ruotsi osaa palvella myös kaltaisiani nörttejä. Oikea sinfoniaorkesteri suostuu soittamaan täyteen pakatuille saleille pelimusiikkia. Ehkä joskus kymmenen vuoden kuluttua vastaavaa iloa suodaan kotimaisten konserttisalien sisällä. Onneksi muistin tarkkailla tilannetta myös tälle kesälle.

9. kesäkuuta klo 19:00 alkaa Symphonic Fantasies Stockholm. Vuorossa on Kingdom Hearts, Secret of Man, Chrono Trigger ja Final Fantasy peleistä tuttua musiikkia. Jos kolme viimeistä nimeä eiät sano sinulle mitään, niin voin reagoida vain yhdellä tavalla. Pelkästään Secret of Manan kuuleminen sinfoniaorkesterin tulkitsemana aiheuttaa varmasti ankaran nostalgiaorgasmin. Vietin kyseisen SNES-pelin parissa aivan liian monta tuntia elämästäni. Chronofanittajien aika-avaruuden särkeväksi iloksi itse Yasunori Mitsudas on mukana tapahtumassa.

Ehkä joskus Suomessakin asti. Jos konserttijärjestäjiä kiinnostaa saada nuorempaa sukupolvea saleihin. Raha ei ainakaan ole minulle ongelma, sillä tällaiset musiikkitapahtumat ovat sen verran harvinaista herkkua. Printtasin juuri äsken lippuni. Enää miettimistä siinä miten pääsen kaupunkiin ja missä majoitun. Kesäkuuta odotellessa voin vain haaveilla miten mahtavia kokemuksia minulla voisi teoriassa olla kotimaassani. Jos vaikkapa kotimaisia konsertinjärjestäjiä sattuisi kiinnostamaan rahojeni vastaanottaminen. Tuskin olisin yksin jonottamassa lippuja.

Halloween 2011

Taas se aika vuodesta, kun viattomat lapset palvovat demoneita ja kumartavat karkkihimossaan pimeyden voimien suuntaan. Ajattelin poikkeuksellisesti nostaa esiin positiivisia asioita elämässäni. Siksi kaiversin kurpitsalyhtyyni rakkauden ja hyväksynnän jumalattaren kuvan.



Siinäpä on naapureilla ihmettelemistä. Ehkä ensi vuonna Suomessa vietetään mieluummin Jeesusweeniä. Jotkut voivat tulkita Halloweenia tällä tavalla. Oletan yleistäen, että huolestuminen johtuu siitä, että lapset pitävät hauskaa ilman Jeesusta. Se altistaa sellaisilla ajatuksille, ettei Jeesusta tarvita aivan kaikkeen elämässä. Sehän ei sovi fundamentalistille.



Jeesusweenin aikana lapset pukeutuvat valkoiseen ja jakavat Raamattuja. Stephen Colbert totesi tähän kohtaan parhaiten, että se on paras tapa varmistaa perheen olevan naapuruston pelottavin.

Vuoden suurin lahjahitti

Kukapa reipas nuori sukupuolineutraali henkilö ei haluaisi tällaista viihdykettä kotiinsa? Varoitustarrassa ei mainita mitään uskonnollisen maailmankatsomuksen romahtamisesta.

Sarjakuvista vai Raamatusta?

Seurakuntalaisen kommenteissa pyörii pari kreationistia, joten seuraan sivuston tiedeuutisia ahkerasti. Harvoin sieltä ilmenee mitään järisyttävää uutta juttua. Sattumalta huomasin melko hauskan uutisen:

Supersankarin suusta vai Raamatun lehdiltä?

Amerikan raamattuseuran teettämän tuoreen internetkyselyn mukaan lähes kaksi kolmesta yhdysvaltalaisesta aikuisesta ei tunnistanut raamatunjaetta "Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia". Värssy on pakanain apostolin Paavalin käsialaa ja otettu hänen Toisesta korinttilaiskirjeestään (2. Kor. 4:8).

Kyselyyn vastanneista suurin osa piti lausumaa joko mustien kansalaisoikeustaistelijan, baptistipastori Martin Luther King Jr:n, edellisen Yhdysvaltain presidentin George W. Bushin tai hiljattain valkokankaallakin nähdyn supersankari Kapteeni Amerikan sanomana.

Uutinen sai minut selaamaan sarjaku... graafisia novellejani. Kaivan esiin lainaamisen arvoisia pätkiä, jotka sopivat jollakin tapaa kieroon maailmankuvaani. Ne eivät ole mitenkään syvällisiä tai filosofista debaattia stimuloivia, mutta ainakin palaan niiden pariin silloin tällöin.

Fables - The Good Prince sisältää Frau Totenkinderin ja Hirviön välisen vuoropuhelun, jossa paljastuu, ettei juonia punovan muinaisen noidan tarvitse olla sydämetön.

Totenkinder: For centuries I've been gathering my strenght, carefully positioning my resources.

Beast: You mean to say you have been using us the same way the Adversary uses his minions? Which makes you just another variety of puppetmaster, pulling different strings?

Totenkinder: Not at all, dear boy. You imply I have no real affection for you. But in truth I've grown quite fond of my community here. You've made me ever so much more welcome here than I've ever been before.

Fables - Witches näyttää kuinka Frau Totenkinder ottaa vihdoinkin kovat aseet käyttöönsä. Hän loitsii tutusta esineestä esiin sen muinaisen muodon.

And finally my most ancient item. My stronghold. I name you Capture.

Keinutuoli muuttuu piparkakkutaloksi.

I recall another of your forms, even more ancient. And I also name you Refuge.

Piparkakkutalo muuttuu vartiotorniksi.

And finally I recall your oldest shape - the altar stone on which I first sacrificed the life of my old child. And I name you by your first names.

Damnation and Regret.

Vartiotorni muuttuu kivialttariksi.

And Burden.

Kivialttari muuttuu riimuriipukseksi.

So many names. For so terrible an engine.

Silmäkulmaani ilmestyi kyynel, kun luin tuota kertomusta ensimmäisen kerran.

John Constantine Hellblazer: Bloody Carnations. Constantine vie ilkeän miehen kuulusteltavaksi tukalaan paikkaan.

H-hell? H-how did you get me to... to hell?

Let's say I've got a season ticket. Your ticket, though... it's strictly one way, pal. Unless you start talking.

The Walking Dead - No Way Out 14 albumi loppuu melko tunteikkaalla tavalla. Rick Grimes ei ole menettänyt toivoa kaiken kauhun keskellä.

I think about the road ahead of us, and for the first time it seems long... and bright. After everything we've been through, all the people we've lost... I suddenly find myself overcome with something I thought we'd lost... Hope.

The League of Extraordinary Gentlemen - Black Dossierin sisältä löytyy ratkiriemukasta Bertie Wooster & Jeeves seikkailu, jossa Bertie kohtaa melko yllättävän veikon Dahlia tätinsä kartanosta.

He told me about friends of his who come from Yuggoth, which I would imagine is some town in Massachusetts, or perhaps and outpost like Rhode Island since he specified it was "beyond the rim." He made it sound very interesting place, at any rate, and even offered me a trip there with, as he said, my intelligence contained in an appropriate vessel. I imagine The Queen Mary was the vessel that he had in mind, and I'll admit to being flattered by the way he'd noticed my intelligence on such a short acquitance, since it is a quality that far too many people seem to overlook.

He rattled on like this for absolutely ages, telling em about all these retired chaps that he knew, "old ones" as he referred to them, who'd apparently been overseas or somewhere, but where anxious to return here "when the stars where right." I believe he mentioned an endearing rogue called something like "Cool Lulu," which to my ears sounded like it could be a Red Indian name, who seemed to lead a leisurely, agreeable old life, sleeping and dreaming at a place called Riley, possibly a reservation of some kind.

Garth Ennisin versio Tuomarista pääsee oikeuksiinsa The Punisher Max albumeissa. Löytyvät hyllystäni kovakantisina. Aloituksena Frank Castlen muistelua siitä mistä kaikki alkoi.

The world went crazy on a summer's day in Central Park, in the time before uzis and berettas, before nine millimeter popguns ruled the streets.

It was thompson, like the old ones our fathers carried, and I recognized its rattle even as its big, man-stopping forty-fives punched blood and breath from my lungs.

I hit the ground beside my daughter. She'd been gutshot, badly, and when she saw the things that boiled and wriggled from her belly the expression on her face was not a little girl's.

My wife bled out on the operating table, her heart a gaping hole her life drained through. Whenever I get careless, that yearning in her eyes keeps me up and brings me to my knees.

Right then the old man's soldiers started shooting back. My son dropped wordlessly, without a mark on him.

I took a breath that cut like glass, spat blood, rose to my knees, picked up the boy and searched in vain for the entry wounds.

The bullet had entered through his open mouth.

That was our picnic in the park.

And now.

Every night.

I go out and make the world sane.

Kolmannessa kirjassa on myös karmaiseva kohtaus, kun Frank Castle päätyy lapsillaan lapsipornoa tuottavan pariskunnan kotiin. Hän käskee äidin ja isän rauhallisesti kellariin, jossa on vanha sänky, videokamera ja alkuperäiset nauhat. Frank käyttää äänenvaimenninta (jotta lapset eivät pelästy, awww) teloittaessaan parin. Lähtiessään pois Frankin pään sisäinen monologi on melko synkkä.

"There are times I'd like to get my hands on God."

Garth Ennis on tehnyt myös mainion Preacher sarjan, jossa käydään mm. Paholaisen ja Kuoleman enkelin välinen dialogi, kun he pelaavat korttia helvetissä yli sata vuotta sitten.

Devil: What was that you were saying about the coming century?

Angel of Death: Well, if you think this one was bad – and it's not over yet – wait 'til you see what's coming next. The little mortal bastards come up with all manners of nastiness to use on each other.

Devil: I was at Bull Run, and the Crimea, and I've seen what the British are doing with all those herds of niggers. You're not talking to some kind of beginner here …

Angel of Death: Child's play. What about sixy thousand men mown down in an afternoon? Or a weapon that can vaporize a city? Or a factory set up just to kill? What about two wars that each drag in the whole wide world?

Devil: Bollocks!

Angel of Death: I'm serious. I've seen the plans.

Lainaus Lucifer - Children and Monsters albumista. Demonitar ihailee Luciferin lahjoittamaa miekkaa Lux-yökerhon savuavissa raunioissa. Taivaan sotilasenkelit ovat matkalla estämään valontuojan suunnitelmat.

"The swords are very fine."

Lucifer: "You know how it is. You put things away for a rainy day. Then you look up one day and it's raining angels."

Suunnitelmat sujuvat hyvin, sillä Lucifer saa luotua oman maailmankaikkeutensa Jumalan luoman maailmankaikkeuden viereen. Hän toivottaa vapaaehtoiset kosmiset muuttajat tervetulleeksi.

"You've been looking for a new world, and now you've found it. Congratulations, and a word of warning. Remember that my hand is outstretched above you - in a literal, not a metaphorical sense. There are certain things I won't tolerate. Don't bring the habit of worship here with you. Graven images, anthropomorphized abstractions, cosmic principles, they're all equally unacceptable. If you set up churches or call yourselves gods I'll destroy you. That's all. I don't believe in doves or covenants. You'll know you've displeased me if the sky turns black."

Tuskin kaikki lainaukset aukeavat sinulle, rakas lukija, jos et ole lukenut näitä kaikkia kertomuksia. Kirjahyllyni ovat pullollaan näitä albumeja.

Skeptikot hyökkäsivät, bloggaaja muistelee

Käväisin eilen Helsingissä. Asemalta suunnistin kohti Hämähäkkiä, joka sijaitsee Toisella linjalla. Antikvariaatti on varustettu hyvällä teologisella osastolla. Tiesin matkalaukun täyttyvän matkan aikana, joten rajoitin ostokseni vain kouralliseen kirjoja. Sainkin mukaani Aikani ateismin kasvot -kirjan. Ignace Leppin 60-luvulla kirjoittama kirja kertoo siitä miten ateismi on yleistymässä ja nuoriso maallistuu. Kirjassa käsitellään mm. neuroottista jumalankielteisyyttä, joka kumpuaa rakkautta janoavasta uskonnon tarpeesta. Hoidoksi ei aina kelpaa edes psykoanalyysi. On mukana myös marxilaisuuteen ja nietzscheläisyyteen vetoavia ateisteja. Haluan kerätä niitä kirjoja, joissa on tietoa jota ei löydy Googlella. Kohtelias myyjä tarjosi kahveet, siitä kiitos.
Ostin myös Synti vai siunaus - homoseksuaalit, kirkko ja yhteiskunta sekä Myönteinen energia kirjat. Jälkimmäisessä energiapsykiatriaan erikoistunut Judith Orloff kertoo miten mielenterveys viritetään kuntoon positiivisella energialla. Kirjassa varoitetaan energiavampyyreistä. Orloff diagnosoi potilaitaan intuition voimalla. Oh boy!

Hämähäkistä suuntasin pikaisesti Kukunorin pieneen myymäälään. Ei ole enää Tampereella sijainneen myymälän veroinen paikka, mutta siitä saamme syyttää verkkokaupan yleistymistä.

Sitten keula kohti Unio Mystica -kirjakauppaa. Sen edessä tapasin kaksi herrasmiestä, jotka halusivat rupatella kanssani. Aina virkistävää puhua aiheista joille ei löydy juttuseuraa täältä Toijalasta. Mysticassa opin, että reikihoitoa varten on saatavilla energiaviriteltyä musiikkia. Se vahvistaa reikiterapian tehoa. Samoin on olemassa musiikkia, joka edistää lemmikkieläinten terveyttä. Ostin Reiki - parantava energia kirjan. Pian opin lataamaan kasvien kasteluveden reikienergialla! Jos minulla siis olisi viherkasveja. Leipiin kerääntynyttä hometta ei kannata hoitaa reikillä.

Tuolta kolmikko vaelsi Rajatiedon keskukseen. Sieltä laukkuuni eksyi aimo annos esitteitä. Mm. fotoniresonanssiterapian ja Oneness blessing-hoidon esitteet kertovat, ettei tämä ala pode runsaudenpulaa.

Viimeisenä pysäkkinä oli Era Nova. Melkolailla samanlainen paikka kuin Unio Mystica. Ostin asialliselta vaikuttavan The God Gene kirjan.

Vietän parhaillaan lomaviikkoani, joten pyrin keskittymään näiden kirjapinojen läpilukemiseen. Rentoutuminnen tapahtuu pelejä pelaamalla ja musiikkia kuuntelemalla. Seuraavalla viikolla jaksan näpytellä näppäimistöä entistä suuremmalla tarmolla.

Loma loppui, Nippon jäi

Kahden viikon reissu Japanin ihmeelliseen maailmaan on nyt ohi. Näin paljon jänniä asioita. Samoin tuli koettua ihania kulttuurishokkeja, joihin tosin suhtauduin ennakoivan kylmähermoisesti. Aamupäivällä kohteena jokin tarkkaan harkittu kulttuurielämys, sitten kämpille lepuuttamaan jalkoja. Iltapäivällä seuraava nähtävyys. Sitten takaisin pyörittelemään silmiä japanilaisille televisio-ohjelmille.

Ryokanit olivat ehdottomasti oikea valinta, eli suosittelen kaikkia välttämään hotellien turistimaisia käytäviä. Ryokaneista - japanilaisista majataloista - saa paremman otteen maan tavasta elää. Tatamilla istutaan, yukatat puetaan päälle heti kun pääsee ovesta sisään, ja futonilla nukutaan, hai! Toki erojakin löytyy ryokanien välillä. Testaamani versiot olivat englanninkielisellä henkilökunnalla varustettuja, joten ensimmäinen reissuni Japaniin sai tarvittaessa kunnon ohjeistusta.

Kiotossa on mukavan yksinkertaista aloittaa maahan tutustuminen. Kadut ovat jopa loogisesti numerojärjestyksessä. Tokiossa tuli vastaan korttelien numerointi, korttelien sisällä olevat rakennusnumeroinnit. Kiotossa taas julkisen liikenteen linja-autot ovat hinnoitttelultaan mystisiä. Muuten kaupunki on ihanan looginen. Metrolinjoja on vain kaksi. Modernit korttelit täydentävät Gionin puisia samuraikujia, joissa geishat viihdyttävät iltaisin. Nuorison suosima Teramatchin katettu ostoskatu on taas näyte siitä miten kaikki mahdollinen on saatu saman katon alle. Sama periaate toistuu vielä suuremmassa mittakaavassa Osakassa. Siellä vierailin vain yhden illan aikana Shinsaibashin alueella.

Hinnoittelu oli kautta linjan selkeä. Vain erään vanhan mummelin viehättävän pieni kuppila tuotti yllätyksen, kun lepotaulla nautittu kuuma tee maksoikin yllättäen oikean ruoka-aterian hinnan. Gaijinia kusetettiin, mutta en kehdannut nostaa asiasta kohua.

Matkalaukkuuni kertyi kaikkea tuiki tarpeellista. Robotti- ja animefiguja joita ei löydy verkkokaupoista. Samoin aivan uunituore taidekirja Tactics Ogre -pelistä. Myös pari pelien soundtrack cd:tä eksyi ostoskassiini Akihabarassa. Siellä vierailleissa ei muuten kannata tuhlata aikaa vaikuttavalta kuulostavaan Tokyo Anime Centeriin. Se on vain pienellä kaupalla varustettu toimisto, jossa kuudelta tv-ruudulta näkee kuuden animesarjan trailereita. Sen sijaan kannattaa kipaista vieressa komeilevaan Animate -ketjun myymälään, jossa saa enemmän irti eri sarjoista ja kaikkea on tarjolla runsain mitoin. Se on erittäin vaarallinen kauppa matkabudjetille, huom! Scifinörtin matkabudjetin tappaa tehokkaasti myös Mandarake -kauppa, joten vältä sitä viimeiseen asti. Ai niin! Tuon Animate -myymälän vieressä on katutasolla pienen pieni koju (nimeä en muista millään, mutta tiedät mistä on kyse kun kurkistat liikkeen edessä oleviin koreihin), jossa myydään käytettyjä figuureja, pienoismalleja ja krääsää. Sieltä tarttui mukaan uskomattoman halvalla sellaista kamaa jota ei löydy enää mistään ebaysta tai muista nettikaupuista. Muutenkin kannattaa kiertaa ostosalueiden sivukujille. Sieltä löytää isojen liikkeiden tuotteita halvemmalla.

Tokyo Anime Centerin sijaan kannattaa hypätä luotijunaan ja tarkistaa Kyoto International Manga Museum. Jos osaat lukea japaninkielistä tekstiä ja satut tykkäämään mangasta, niin olet päässyt taivaaseen. Etsin leukaani lattialta kun ymmärsin miten paljon mangaa laitoksen hyllyiltä löytyy.

Ruoka oli halpaa ja hyvää, sillä osasin välttää pahimpia turistirysiä. Vain pahimpien kävelyrasitusten rajoittamana joutui välillä turvautumaan ylimääräisiin taukoihin ilmastoiduissa kahviloissa.

Matkustamisen ajankohta ei ollut paras mahdollinen. Normaalisti tähän aikaan sataisi rajusti ja lämpöä piisaa. Lämpö ei todellakaan loppunut kesken, mutta kaatosateita en kokenut. Helleaalto sai maan peräti miettimään mistä vielä säästäisi sähköä, kun kaikkien ilmastointilaitteet puskivat täysillä viileätä ilmaa. Japanin sähköntuotantokapasiteetti jäi melkein miinuksen puolelle hellepiikin aikana.

Ei tässä voi muuta sanoa, kuin että seuraavaa matkaa Japaniin kehitellään. Kiehtova maa ja ystävälliset ihmiset saivat minut pauloihinsa. Saavuin Suomeen tänään klo 15:20, joten pää on vielä hieman tokkurainen valvomisen jälkeen. Huuhaan, homeopatian ja varsinkin sukupuolineutraaliin avioliittolakiin liittyvät kinastelut palaavat kalenteriin maanantaista lähtien.

Kesälomalle

Julistan kahden viikon pituisen tauon. Käväisen pikaisesti Japanissa hakemassa lisää turhaa krääsää kotiini. Sääennusteet lupaavat 25 - 30 asteen lämpöä ja runsaasti sateita & ukkosta. Ei haittaa ollenkaan, sillä mikä tahansa sää on kuitenkin japanilaista säätä. Se on mahtavaa vuosikaudet Japaniin halunneelle miehelle. Paholaisen Asianajaja -blogin paluuta odotellessa voit miettiä miten tiede kumosi ateismin jo 50-luvulla.



Video tuli vastaan American Jesus -sivuston kautta. Sieltä löytyy pahimpia paloja mitä erikoisimmista saarnoista.

Lähdössä Japaniin

Juhannuksen jälkeen lähden Japaniin kahden viikon pituiselle lomalle. Ohjelmassani on viikko Kiotossa ja viikko Tokiossa. Junapassin avulla pääsen matkustamaan ympäri saarta. Tuskin kerkiän tarkistamaan miten Fukushima Daichiissa menee, mutta ainakin Fuji -vuoren aion kiertää. Kioton ympärillä on paljon vanhoja temppeleitä, joten pääsen meditoimaan. Samoin sieltä on lyhyt matka Osakaa. Pällisteltävät asiat eivät lopu kesken. Ghibli-museoon olisin halunnut mennä, mutta lippujen saaminen on uskomattoman labyrintin takana. Sitten seuraavalla kerralla.

Japani on herännyt ydinvoiman riskeihin. Fukushiman ydinvoimalasta pääsee jatkuvasti säteilyä taivaalle, mereen ja maaperään. Reaktorit 1, 2 ja 3 ovat kaikella todennäköisyydellä sulaneet. Arviot ydinvoimalan päästöistä tuplaantuivat. TEPCON:n tiedotus on ollut enemmän salailua kuin tiedottamista, jne. Mielenosoittajat vaativat uusiutuvien luonnonvarojen käyttämistä ja ydinvoimasta luopumista. Tokiossa mitattavat säteilyarvot eivät aiheuta huolestumista tämän turistin pääkopassa. Uskallan shoppailla Shinjukun digitaaliromukaupoissa ja selata läpi vanhoja mangataidealbumeita.

Majoitukset on varattu ryokaneihin (majataloihin), joten en altistu tyypilliselle hotellikulttuurille. Kulttuurikohteita on kertynyt must see -listalle hirveästi. Tiedän, että en kerkiä käymään kaikissa. Täytyy ottaa päivä kerrallaan ja stressata mahdollisimman vähän. Oppaana toimii Tokion matkapassi ja vuosien varrella talteen kerätyt vinkit. Napsin kuvia ja laitan tilannepäivityksiä facebookin kautta, jotta sukulaiset ja frendit tietävät minun olevan hengissä. Tarkoituksenani on myös tarkkailla japanilaisen kulttuurin taikauskoa ja huuhaa-tuotteiden etsimistä.

Jos sinulla on vinkkejä matkailijalle, niin laita kommenttia tulemaan.

Ennustaja ja 3 videota

Helsingin sanomat uutisoi paperisessa versiossaan epärehellisestä ennustajasta. Petoksesta ja törkeästä petoksesta tuomittu nainen nosti kaupungilta ja Kelalta tukia. Näiden lisäksi ennustaja sai työmarkkinatukea. Kuitenkin hän tienasi samaan aikaan teelehdillä ja tarot-korteilla (tai jollain) 29 000 euroa.

Onneksi Suomessa riittää rehellisiä ennustajia, joten yhden epärehellisen tuomitseminen ei vaikuta ennustamistalouteen.

Viikonlopun viihteeksi ensin musiikkivideo lukuhetkien tärkeydestä.



Sitten video siitä miten Miehet valmistavat ruokaa.



Lopetuksena esi-siunatun ruokavalion mainos.

Elokuvan katselusta

Kuunnellessani Tapio Puolimatkan puheita uskon merkityksestä huomasin miten olennainen osa henkilökohtaisella suhteella on Jumalaan uskomisessa. Olkoon tuo suhde jollakin tapaa välitön tai metafysiikan koukeroilla haettu, niin minulta puuttuu se. On aina puuttunut. On aivan kuin jumalsuhteestaan puhuvat ihmiset vaihtaisivat kuvauksia ja kertomuksia elokuvasta jota en ole nähnyt. He kehuvat jonkun kohtauksen tehneen heihin suuren vaikutuksen. Kuulen kuinka he vertailevat elokuvan tapahtumia. Elokuvan katselu on muuttanut heidän maailmankatsomuksiaan. Se on antanut elämälle tarkoituksen. Elokuva on muokannut moraalikäsityksiä, sillä sen vertauskuvat, käsikirjoitus ja näyttely olivat niin väkevällä tavalla koskettavia.

Kysyn saisinko lainaan kyseistä dvd:tä. Valitettavasti heillä ei ole mukana itse levyä lainattavaksi, mutta kylläkin mainoksia joissa kehutaan elokuvaa. He kehuvat kuinka elokuvan näkeminen tekisi minulle hyvää. Vaikka joskus filmifriikit ovat hieman erimieltä siitä missä järjestyksessä kohtaukset ovat. Tai siitä miten hyvin tekstitys on käännetty.

Seuraavaksi huomaan, että kyseisestä elokuvasta on kirjoitettu runsaasti kirjoja joissa pohditaan kertomusten opetuksia. Toisissa kirjoissa pohditaan oliko elokuva pelkkää fiktiota, vai ehkä opettavainen dokumenttielokuva, tai jopa suoraa videokameran taltiointia oikeista tapahtumista.

Lopulta kuulen miten toisesta kulttuurista saapuneet ihmiset puhuvat ylistävään sävyyn eräästä toisesta elokuvasta. Sekin on jollakin tapaa elämää suurempi katselukokemus. Elokuvakerhoissa kiistellään siitä mikä on kaikkien aikojen paras elokuva.

Lopulta minulle selitetään, ettei itse elokuvien sisältö ole niin tärkeää. Jotkut avaramieliset ovat sitä mieltä, että elokuvien katselu itsessään on tärkempää kuin elokuvien sisältö.

Onhan elokuvia kiva katsella. Jää kuitenkin harmittamaan se, etten jostain syystä onnistu löytämään mistään sitä tärkeintä elokuvaa josta niin monet puhuvat. Eikä siinä ole mitään väärää jos elokuvan katselun sijasta luen kirjaa tai kuuntelen musiikkia.

Lumitöitä olohuoneessa

Tänään oli vaihteeksi vilkas aamupäivä. Parvekkeelleni oli päässyt kertymään hieman lunta. En millään kerinnyt lapioimaan niitä viime kuukauden aikana, sillä oli tärkeämpää tekemistä (pelien, kirjojen ja bloggausten parissa). Eikä olisikaan kannattanut rehkiä parvekkeella pakkasella. On paljon järkevämpää lapioida lumet lämpimässä seisoen.

Meanwhile in Finland

Onke se lintu? Onko se lentokone? Ei. Se on....

Rakettimies!



Rakas joulupukki, do want!

Onko se lintu? Onko se lentokone? Se on... OMFG!

Jeb Corliss wing-suit demo from Jeb Corliss on Vimeo.

Kuten Wired.comissa todetaan, nykyään jopa marttakerhoissa käydään laskuvarjohyppäilemässä.

Elämää suurempia kysymyksiä

Tämä kuukausi vierähtää kirjoihin keskittyen ja seuraavaa pakinaa Skeptikko-lehteen kirjoittaen (Samalla uutta Sherlock-sarjaa tiiraillen). Siinä samalla utelen asioita lukijoiltani. En tuhlaa aikaa lukijoitteni mielistelyyn. He ovat liian kauniita ja älykkäitä langetakseen sellaiseen. Siksi latelen suoraan kysymyksiä, joihin toivon mahdollisimman paljon vastauksia.

Mitä aihetta seuraat suurimmalla mielenkiinnolla blogissani?

Miten löysit tänne?

Kuinka kauan olet seurannut höpinöitäni?

Mikä tämän vuoden tuotoksista on mielestäsi paras bloggaukseni?

Mikä oli ehdoton riman alitus?

Kaukaiset Maailmat II koettu

Launtaina pääsin nauttimaan Distant Worlds II-sinfoniaorkesterin esityksestä Tukholmassa. He esittävät Final Fantasy-pelisarjan musiikkia, joka on enimmäkseen japanilaisen Nobuo Uematsun säveltämää. Pääsin peräti tapaamaan pikaisesti paria nettituttavaa ennen alkuvirityksiä. Tukholman Konserthus oli tyylikäs ja tasokas paikka tällaiselle tuotannolle. Sali oli täynnä innosta väriseviä faneja. Illan aikana oli useampi ensi-ilta, sillä jotkut kappaleet kuultiin joko ensimmäistä kertaa maailmassa, tai euroopassa, orkesterin esittämänä. Sekä täysin odottamatta paikalla olleet SquareEnixin edustajat olivat tuoneen myös kuvamateriaalia tulevasta Final Fantasy XIV-pelistä. Which was nice.

Kapellimestarina Arnie Roth. Yleisön joukossa istui myös itse mestari, eli Uematsu. 5 m etäisyys oli ihan hyvä, sillä yhtään lähempi kosketus olisi voinut herättää minut siitä unesta jossa elin Tukholmassa. Ei tarvitse sanoa päivää, tietääkseen että tulossa on jotain legendaarista.

Ja niinhän sieltä tuli.

Aloitus oli sopivasti sovitus pelisarjojen Alkusoitosta. Täydellisempää aloitusta ei ole. Illan aikana kuulimme 6 sekunnin pituisen voittotunnarin, sekä orkesterin taidot todistaneen Dancing Mad kappaleen. Järjettömän suuri urkujärjestelmä Oskar Ekburgin sormissa oli paras mahdollinen luomaan maailmanlopun tunnelmaa. Vakavien tunnelmien vastapainona Swing de Chocobo.

Väliajalla olin melko varma, että olen kuuntelemassa kaikkien aikojen parasta Pohjoismaista konserttia. Viimeisen kappaleen jälkeen jouduin toteamaan olleeni väärässä, sillä se olikin vielä parempi. Encorena jyrisi kaikkien odottama One Winged Angel, jossa Nobuo oli mukana laulamassa kuorossa.

Fanien iloksi oli järjestetty tapaaminen Uematsun kanssa, mutta sinne olisi pitänyt ostaa liput. Informaatiota tapahtumasta ei tahtonut löytää mistään ennen konserttia. Olisi pitänyt kytätä konserttitalon äärellä koko päivä. Sinällään harmillista, sillä olisin halunnut miehen nimmarin FF VIII cd-boksiini. Next time. En jaksanut jäädä jonottamaan uusimman Distant Worlds II cd:n ostamista. Tilaan sen netistä.

Illalla kuulin tyrmistyttävän huhun eräältä suomalaiselta. Distant Worlds II:sen edustaja oli tiedustellut mahdollista esitystä myös Suomessa. Mutta sinivalkoisten järjestäjien kiinnostus taisi loppua kuullessaan "pelimusiikkia" sanan. Mikä ei olisi kovin erikoista Suomen kaltaisessa maassa. Siitä huolimatta, että vastaava esitys myisi itsensä loppuun hetkessä, kunhan sitä vaivautuisi mainostamaa edes alkeellisesti internetissä. Nytkin suurin osa Ruotsiin matkanneista sai tietää pelimusiikkikonsertista Facebookin kautta. Suomaisten järjestäjien maailmassa Oikea kulttuuri on sitä kuolleiden eurooppalaisten miesten säveltämää/maalaamaa/kirjoittamaa. Peleissä on vain kaupallista pilipalipimputusta. Jos keskivertofani (minä) on valmis ostamaan liput, matkaliput laivalla, ja varaamaan hotellihuoneen vain ja ainoastaan tämän konsertin takia, niin melko varmasti pelikonserttia ei tarvitse myydä alennuslipuilla Suomessa.

Ihan vaan vinkkinä.

Seuraavana tavoitteena on kuulla Keiki Kobayashin säveltämä Unsung War vastaavalla tavalla pätevän sinfoniaorkesterin ja kuoron esittämänä. Ehkä ensi vuonna Japanissa.

Huomiohuorausta

Yritän aloittaa uuden perinteen blogissani. Kerran vuodessa julkaisen yhden kuvan itsestäni. Ihan siltä varalta, että tuolla suuressa maailmassa joku sattuisi tunnistamaan. Olisi kiva vaihtaa livenä pari sanaa sellaisen olennon kanssa, joka on jostain syystä eksynyt joskus blogiini.



Tarkkaavaisimmat huomaavat, ettei kuva ole aivan tuore. Hiustyyli ja rillit ovat kuitenkin pysyneet samana, vaikka lumet ovat lähteneet.