Hei me mainostetaan rokotevastaisesti Facebookissa

Rokotepeloittelijoiden materiaalia on näyttävästi esillä sosiaalisen median mainoksissa. Facebook on niistä suurin mainosten alusta. Mainosten tarkoituksena on lisätä ihmisten epäröintiä rokotteiden kohdalla. Digitaalisia mainoksia pystytään myös kohdistamaan tarkasti sellaiselle yleisölle, jonka arvioidaan olevan niille alttiita (tai kauniimmin sanottuna "valmitaa lukemaan mainoksia").

Vaccine-julkaisu sisältää uuden tutkimuksen näistä mainoksista. Materiaalia haettiin Facebookin omasta mainosarkistosta, joka luotiin mainonnan läpinäkyvyyden lisäämiseksi. Tutkijat löysivät kolmen kuukauden ajalta 505 eri mainosta, jotka liittyivät "rokote" sanaan. Nämä jaettiin rokotemyönteisiin, -vastaisiin ja irrelevantteihin. Rokotemyönteisiksi päätyi 163 mainosta. Rokotevastaisiksi päätyi 145 mainosta.

Niiden sisältöjä vertaamalla löytyi merkittäviä eroja. Rokotevastaiset mainokset korostivat rokotehaittoja ja olivat teemallisesti lähellä toisiaan. Noin puolet mainoksista olivat samankaltaisia. Rokotemyönteiset mainokset sisälsivät enemmän vaihtelua. Niissä oli aiheina mm. rokotteisiin liittyvä hyväntekeväisyys ja poliittisesti määritellyt käytännöt. Mainokset keskittyivät tiettyihin rokotteisiin tietyillä rokotusta vaativilla alueilla.

Mainonnansta maksavien tahojen suhteen oli selkeät erot. Rokotemyönteisten mainosten taustalla oli enemmän yksittäisiä maksajia. Jopa 83 eri maksajan lompakoista. Rokotevastaisten mainosten rahoittajien joukossa noin puolet mainoksista oli lähteisin vain kahden eri maksajan lompakoista. Nämä olivat World Mercury Project ja Stop Mandatory Vaccination järjestöt. Käytännössä kahden eri miehen varoilla pyörittämät lafkat ovat vastuussa yli puolesta Facebookissa liikkuvista rokotevastaisista mainoksista. Niiden tavoitteena on muuttaa rokoteisiin liittyviä lakeja. Vanhemmille halutaan taata laajemmat oikeidet kieltäytyä lastensa rokottamisesta. Käyttämällä mainoksissa sanoja valinnanvapaus tai oikeudet saadaan rokotteiden vastustaminen poliittisesti helpommaksi.

Tutkimuksen johtaja Amelia Jamison kommentoi rahoittajien koostumusta ScienceDaily sivustolle:

"Tavallinen henkilö voisi luulla tätä rokotevastaista liikettä ruohonjuuriliikkeeksi, jota vanhemmat johtavat. Se mitä näemme Facebookissa on muutaman hyvin verkostoituneen, vaikutusvaltaisen ihmisen aikaansaamia mainoksia. Nämä ostajat ovat järjestäytyneempiä kuin ihmiset luulevat."

Ehkä joskus selvitetään miten vastaava aktiviteetti toimii pohjoismaissa. Mainokset tuntuvat tehoavan. Yhdysvalloissa rokotuskattavuus on pienentynyt tietyissä osavaltioissa.

Orpo & Kulmuni ja yllättävä myönnytys ateisteille

Poliitikkojen reagointi Kouvolan tuoreeseen joulujuhlagateen on ollut mielenkiintoista seurattavaa. Aluksi luultiin, että Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo ja Keskustan puheenjohtaja Katri Kulmuni eivät olleet täysin ymmärtäneet apulaisoikeusasiamies Pasi Pölösen päätöstä. Koulujen joulujuhlan järjestäminen kirkossa sai noottia apulaisoikeusasiamieheltä. Poliitikot näkivät Pölösen olevan väärässä.

Onneksi Yle Uutiset varmisti näiltä kahdelta poliitikolta mitä he tarkalleen oikein ajattelivat asiasta. Siinä samassa Katri Kulmuni ja Petteri Orpo avasivat kirkkojen ovet uskonnottomille juhlatilaisuuksille ilman pappien aamenia. Kohun keskiössä ollut kirkkojen sopivuus ei-uskonnollisiin tilaisuuksiin sai heiltä yllättävän tulkinnan.

Kulmuni kyseenalaistaa apulaisoikeusasiamiehen näkemyksen siitä, että kirkko itsessään sisältää uskonnollisia merkityksiä.

– Se, että kirkkorakennus nähtäisiin jotenkin ongelmallisena ja tunnustuksellisena itsessään, seinien kautta, niin se ei ole hyvä tie, Kulmuni sanoo.

– Koululaisten joulukirkko tai joulujuhla kirkossa – ajattelen, että on tärkeintä, että kirkossa voi olla myös ei-tunnustuksellisia tilaisuuksia, hän jatkaa.

Myös Petteri Orpon mukaan koulun juhlia pitää voida järjestää myös kirkoissa.

– Täytyy käyttää arkijärkeä. Jos vaikka koulun omat tilat eivät riitä ja lähellä on kirkko, niin kyllä siellä pitää voida tilaisuus järjestää.

Kyllä! Kyllä! Kyllä! Ei-tunnustukselliset tilaisuudet kirkkoihin. Kirkkojen penkeille voi päästää myös kirkkoon kuulumattomat pitään ei-uskonnollisia tilaisuuksia. Nörttien roolipelien peli-iltaa hienoissa vanhoissa tunnelmissa. Siinäpä upea tunnelma, kun heitetään noppaa demonien kutsumisessa. Hieno ja rohkea avaus Kokoomukselta ja Keskustalta. Mikä tahansa seura tai harrastus pääsisi hyödyntämään alttarien ei-uskonnollista arkitehtuuria. Pienten kaupunkien keskustasta vapautuvat isot juhlatilat kelpaavat varmasti moneen yllättäväänkin tarkoitukseen.. Ei tosin välttämättä sellainen avaus, josta kirkko tykkää. Ainakaan siellä kirkon johtoportaan päässä.

Se on asia josta me pienten paikkakuntien uskonnottomat olemme tuskailleet pitkään. Juhlavia tiloja ei välttämättä ole kaikilla paikkakunnilla. Mitä isompi kaupunki, sitä helpommin uskonnottomille löytyy juhlatiloja kaikkiin elämän tilaisuuksiin.

Kulmunin ja Orpon harmiksi kirkkojen sisältä löytyy useampi pappi, joka on heidän kanssaan täysin toista mieltä.

Suomesta nimittäin löytyy vielä seurakuntia, joissa pappeja, jotka eivät suostu tai osaa pitää kirkkoon kuulumattoman hautajaisia ilman virsien veisuuta. Ongelmasta on kertonut mm. arvostamani kotimainen elämäntarkkailija ja filosofisesti partaansa sukiva Veikko Sorvaniemi. Kirkkoon kuulumattoman sukulaisen hautajaiset kirkossa eivät onnistuneetkaan sovitusti ilman "uskonnollista paatosta". Pappi päätti toimia toisin kuin haudattu olisi halunnut.

Eikä varmasti ollut ainoa tapaus Suomen kirkon historiassa. Onneksi Kulmuni ja Orpo ovat muuttamassa tuollaista ajatusmaailmaa.

Tämän kirjoituksen aihe EI OLE SUVIVIRSI - Joulujuhla Edition

Jouluihme tapahtui etuajassa! On nimittäin uutisoitu koulujen uskonnolisuus/sekulaarisuus kiistasta, eikä uutisissa mainita sanallakaan suvivirttä! Aikaisemmin se oli toisinpäin, eli koululaisten uskonvapaus jäi aina suvivirrestä itkemisen peittoon.

Mistä on tällä kertaa kyse?

Kouvolan Sanomat kuvailee tapahtumien kulkua.

Kiistan ytimessä on koululaisten uskonnonvapaus ja yhdenvertaisuus. Tai oikeastaan niiden puute.
Kouvolaiskoulun käytäntö joulukirkkoon menemisestä poiki valituksen. Sen teki Uskonnottomat Suomessa ry. Perinteiseen tyyliin koulu järjesti joulujuhlansa kirkossa. Kirkkoon kuulumattomille tai tilaisuuteen muuten haluttomille järjestettiin korvaavaa ohjelmaa muualla. Koulujen tapa jakaa koululaisia heidän uskontonsa tai uskonnottomuutensa mukaan on ns. maan tapa ympäri Suomea.

Isoin ongelma ja valituksen tulos on vetää huomio joulujuhlan ja joulukirkon eroihin. Koulujen joulujuhlien on oltava vakaumuksellisesti neutraaleja. Koulujen joulukirkkoreissut on oltava vapaaehtoista aktiviteettia, jolloin siihen haluamattomille järjestetään korvaavaa ajanvietettä. Kouvolan kouluissa nämä ovat menneet jollain tapaa sekaisin.

Koulujen joulujuhla on osa opetusta, joten sitä säätelevät koulua koskevat lait. Siksi eduskunnan apulaisoikeusasiamies Pasi Pölönen päätti, ettei joulujuhlaa (HUOM! Ei joulukirkkoa) voi järjestää "uskonnollisesti tunnustuksellisena siinäkään tapauksessa, että järjestetään vaihtoehtoinen tilaisuus oppilaille, jotka eivät halua osallistua uskonnolliseen tilaisuuteen."

Kouvolan kaupunki joutuu päättämään miten se muuttaa käytäntöjään. Koulun joulujuhlaa on vietetty uskonnollisena tilaisuutena. Miten ihmeessä koulu muka pystyy kohtelemaan koululaisia tasa-arvoisesti? Lopettamalla tilaisuudet joissa koululaiset jaotellaan eri ryhmiin. Onko se mahdollista? Tekemällä tilaisuuden, jossa juhla on uskontojen suhteen neutraali. Teoriassa se on mahdollista, mutta omaan uskontoonsa keskittyneet eivät tietenkään tykkää sellaisesta. Ratkaisun löytäminen ei ole helppoa.

Pölösen mukaan sijainti on ratkaisevassa asemassa.

"Apulaisoikeusasiamiehen ratkaisun mukaan koulun päättäjäisjuhlaa ei kuitenkaan saa järjestää kirkkosalissa, vaan kunnan tehtävänä on huolehtia siitä, että yhteiset juhlat järjestetään siten, ettei kukaan joudu vasten tahtoaan osallistumaan itselleen vieraan uskonnon harjoittamiseen."

 Perinteisesti uutisten somekommenteissa ei ymmärretä tällaisia päätöksiä. Moni näyttää luulevan, etteivät uskovaiset koululaiset enää pääse joulukirkkoon. Kyllä pääsevät. Kouluajan ulkopuolella vaikka kuinka monessa eri kirkossa. Kunhan ei enää osana koulun virallista ohjelmaa. Moni myös luulee joulun olevan pelkästään kristillinen juhla.

Yle sai luettavakseen tuon Pölösen ratkaisun. Kommentointi on ihan hienoa, mutta huomioni ja virnuiluni vei kansanedustaja Markus Lohi (kesk.). Lohi ui vastavirtaan päätöstä. Perustuslakivaliokunnan jäsenenä hänellä on toisenlainen tulkinta. Perustuslakivaliokunnalta on mietintö vuodelta 2014, jossa kirkkojen todetaan olevan soveliaita myös uskonnottomiin tilaisuuksiin.

Lohi ilmoittaa, ettei sentään mennä liiallisuuksiin vähemmistöjen oikeuksien kanssa. Kristittyjen oikeus omiin koulujuhliinsa koulun ajalla on liian tärkeä.

"Vähemmistöjen asema on päätöksenteossa huomioitava, mutta joskus tulee tilanne, jolloin on selvästi sanottava, että nyt mennään liian pitkälle. Tämä on niitä tilanteita."

Lohi toistaa myös yleisen väärinkäsityken joulun taustoista. Hän ei näytä tiedostavan, että joulua pystyy viettämään myös ilman kristinuskoa.

"Suomalaiseen kristilliseen perinteeseen kuuluvat koulujen joulujuhlat, pidettiin ne sitten kirkoissa tai kouluissa. Näin on voitava olla myös tulevaisuudessa."

Kouluilla on mahdollisuus uskontoneutraaliin joulujuhlaan. Kristityt voivat halutessaan mennä joulukirkkoon vaikka jokaisena joulukuun päivänä. Se, etteivät he tee näin, kertoo jotain kristityistä.

Huumekeskustelu melkein alkoi Suomessa

Kansalaisaloite kannabiksen dekriminalisaatiosta sai tarvittavat allekirjoitukset. Sitten joskus se saapuu eduskunnan valiokunnan käsiteltäväksi. Sitä ennen saamme nauttia kansanedustajien ja ministereiden reaktioista kansalaisaloitteeseen, sekä yleensäkin niihin kansanedustajiin ja ministereihin, jotka puhuvat myönteisesti laillistamisen tai dekriminalisoinnin puolesta.

Sisäministeri Maria Ohisalo kirjoitti mielestäni asiallisen kannanoton aiheeseen. Vaikka se ei edes ole niin sallivalla suunnalla kuin itse olisin (muuta siitä myöhemmin). Ministeri on tiedostanut saman asian mitä on huomattu kansainvälisellä tasolla: nykyinen huumepolitiikka ei ole toiminut.

Päihteisiin liittyvät ongelmat ovat viheliäisiä ja vaikuttavat usein yksilöä laajemmin myös yhteiskuntaan. Ymmärrän asiassa erilaisia näkökulmia ja huolia. Päihteet eivät kuitenkaan häviä ja taistelu päihdeongelmia vastaan ei ole onnistunut nykyisillä keinoilla.

Vihreiden linja on se, että laittomien päihteiden käytöstä ja pienten määrien hallussapidosta ei pidä rangaista. Asia on linjattu muun muassa Vihreiden poliittisessa ohjelmassa. Huumekaupan tulee olla jatkossakin rangaistavaa, ja huumekauppiaiden saattaminen oikeuden eteen ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunta ovat keskeisiä keinoja puuttua ongelmaan.
Esimerkiksi Maailman terveysjärjestö WHO ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n asiantuntijat ovat suositelleet käyttäjien rankaisemisesta luopumista. On kansainvälistä näyttöä siitä, että rangaistavuuden poisto vähentää huumausaineisiin liittyviä ongelmia, koska käyttäjät uskaltavat hakeutua hoidon äärelle. Pelkkä riski rikosrekisterimerkinnän saamisesta voi pitää päihdeongelmaisen kaukana viranomaisista.

...ja...

Tilastoja katsomalla on selvää, että pelkästään nykyiset keinot eivät ole toimineet ja huumausainepolitiikan suuntaa on muutettava.

Sisäministeri Ohisalon kanta on perusteltua ja monista valtioista opittujen asioiden kertausta. Ei mitenkään radikaalia tekstiä, vaan tutkimustietoon perustuvaa. Radikaalia se on niille poliitikoille, jotka eivät ole vielä kerinneet perehtymään siihen miksi WHO, THL ja useampi muu järjestö suosittelee rangaistavuuden poistoa. Ja näitä poliitikkoja riittää eduskunnassa.

Jotain tarttis tehrä, siitä kaikki ovat varmasti samaa mieltä. Erimielisyyksiä tulee siis siitä miten huumepolitiikkaa pitäisi muuttaa. Aivan liian usein keskitytään tarjonnan vastaiseen taisteluun, kun pitäisi keskittyä vähentämään kysyntää. Kovemmat rangaistukset eivät ole poistaneet huumeita kaduilta, mutta sen sijaan lisänneet huumeisiin liittyvää rikollisuutta ja väkivaltaa. Hollanti on muuttunut erittäin huonoon suuntaan, osoittaen ettei edes jako "koviin" ja "pehmeisiin" huumeisiin auta, jos huumeliigat päästetään tienaamaan. Kielloista huolimatta huumeiden käyttö jatkuu. Joillakin aineilla lisääntyy. Myös huumekuolemat jatkavat noususuuntaisesti Suomessa.

Suomen huumepolitiikan on pakko muuttua. Muuten kuolemat ja rikollisuus jatkuvat. Tämän takia kansakuntamme ansaitsee asiallista ja asioihin perehtyvää keskustelua eduskunnassa. Valitettavasti se mitä ansaitsemme ei näytä olevan sitä mitä saamme.

Iltasanomat haastatteli poliitikkoja. Poliitikkojen kommentit aiheuttavat minussa turhautuneisuutta.

Poliitikkojen vastauksiin kannattaa perehtyä. Niiden perusteella moni luulee laittavansa sisäministerille jauhot suuhun (ei nenään), mutta oikeastaan vastaukset paljastavat, etteivät  he ole perillä siitä mistä edes puhutaan. Puheet menevät niin paljon aiheen vierestä.

Aloitetaan Päivi Räsäsellä.

Ex-sisäministeri Päivi Räsänen (kd) oli tyrmistynyt sisäministeri Ohisalon lausunnosta.

– Kyllä tämä on ennenkuulumatonta. Ei meillä aiemmin ole ollut poliisiministeriä, joka olisi kannattanut huumeiden käytön laillistamista.

Tämä on täysin totta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ensimmäisenä Suomessa asiasta puhuva sisäministeri olisi sen takia automaattisesti väärässä. Sisäministeri ei kuitenkaan ole ainoa ministeri maailmassa, joka puhuu tuolla tavalla. Räsänen kauhistelee sitä, että sellainen ministeri on nyt Suomessa.

– Se on mielestäni ongelmallista. Poliisiministerin vastuulla on sisäinen turvallisuus. Huumeet on yksi merkittävä ongelma sisäisen turvallisuuden kannalta. Tiedän, että poliisissa ei tätä esitystä kannateta. Toivon, että Ohisalo kävisi keskusteluja poliisin kanssa, Räsänen sanoi.

 Sisäministeri on samaa mieltä siitä, että huumeet ovat turvallisuus ongelma. Se ei ole kiistelyn aihe. Juuri tuon ongelman takia huumelakia halutaan muuttaa parempaan suuntaan. Ehkä poliiseilla olisi myös aika kuunnella mitä puhuvat ne poliisit, joiden valtioissa on suoritettu huumepolitiikan päivityksiä sallivampaan suuntaan?

– Olin kyllä hämmästynyt, että Ohisalo oli kaikkien huumeiden kannalta tällä linjalla. Sellaisella lainsäädännöllä annettaisiin selkeä viesti, että huumeidenkäyttö ei ole niin vaarallista tai paheksuttavaa kuin on aiemmin ajateltu. Pelkään että se lisäisi kaikenlaista huumeiden käyttöä. Meillä on jo laaja kansanterveysongelma alkoholin kanssa. Ei tämä alkoholiongelmaa vähentäisi, vaan toisi toisen kansanterveysongelman siihen rinnalle, Räsänen näki.

Tässä Räsänen toistaa yleisen harhakäsityksen huumeongelmista. Aivan kuin niitä ei olisi nykyisen huumelain aikana, mutta ongelmat räjähtäisivät laillistamisen seuraamuksena. Huumeiden käyttö on haitallista ja vaarallista. Sitä ei olla kiistämässä. Räsänen ja Ohisalo ovat samaa mieltä siitä, että huumeiden käytöstä aiheutuu ongelmia. Riippuvuutta, yliannostuksia, huumevelkojen kierre, käyttäjien seksuaalista hyväksikäyttöä, saastuneita välineitä ja neulojen levittämiä tauteja. Ja yhteiskunta joutuu kamppailemaan näitä ongelmia vastaan. Myös minä pidän huumeiden käyttöä haitallisena, koska ne ovat haitallisia. Ja kannatan niiden laillistamista, koska se on parempi ja tehokkaampi tapa hoitaa huumeiden aiheuttamia ongelmia. Laillistaminen ei tarkoita sitä, että päiväkodeissa opetaan käärimään hihat ylös ja etsimään ehjiä suonia. Huumeiden vastainen työ jatkuu myös laillistamisen aikana. Se työ vain muuttuu tehokkaammaksi.

 Valtion ei kannata taistella tarjontaa vastaan niin kauan kun kysyntä säilyy. Taistelua jatketaan ja laajennetaan vaikka avoimeen sotaan asti. Katsokaa mitä Meksikossa tapahtuu. Huumeet jatkavat virtaamistaan vaikka niitä vastaan taistellaan panssarivaunuin ja rynnäkkökiväärein.

Mutta kaikki huumeet eivät ole yhtä vaarallisia. Vaikka käyttö laillistetaan, niin se ei tarkoita haittavaikutusten vastaisten työn lopettamista. Kokemusten mukaan huumekuolemat ja addiktion aiheuttamat syrjäytymiset vähenevät, kun rangaistuksista luovutaan. Tästä periaatteesta on vahvaa näyttöä Sveitsin mallissa, jossa heroiinikäyttäjien aiheuttama katurikollisuus, piikkien levittämät taudit ja yliannostusten huumekuolemat saatiin käytännössä lähes loppumaan käytön laillistamisella vuonna 1994. Kirjoitan siitä lisää myöhemmin.

Räsäsen on pakko olla tietoinen alkoholin kieltolain toimimattomuudesta, joten hänen on pakko olla tietoinen mitä tapahtuisi, jos alkoholi muutettaisiin nyt laittomaksi aineeksi. Hänen on jollakin tasolla pakko olla tietoinen mitä etuja laillistamisella on. En suostu uskomaan ettei aikuinen kansanedustaja muka kykene hahmottelemaan keskustelun aihetta. Mutta jostain syystä hän ei pysty julkisesti käsittelemään aihetta.

Armollisesti Räsäseltä ei tällä erää tule sen enempää kommentteja. Vuoroon päästetään entinen sisäministeri, joka kommentoi seuraajansa sanomaa.

Toinen ex-sisäministeri Paula Risikko (kok) kuulisi mielellään Ohisalolta lisäperusteluja täysistunnossa, kun kansalaisaloitetta kannabiksen dekriminalisoinnista käsitellään. Risikko ei itse olisi poliisiministerinä kannattanut kannabiksen käytön laillistamista.

– En, en missään nimessä. Olen sitä mieltä, että mikä on laitonta, on laitonta.

No joo, kyllä. *masentunut huokaus* Se mikä on lain mukaan laitonta, on todellakin lain mukaan laitonta. Risikko on tässä aivan täysin oikeassa papukaijamerkkien kera. Mutta se ei olekaan keskustelun varsinainen aihe, vaan käytön laittomuuden muuttaminen sekä tuon muutoksen seuraukset.

– Se oli hyvin yllättävää. Tietysti mielelläni kuulisin perusteluita. Onhan sen poliisiministerinä aika mielenkiintoisesti sanottu. Olen ehdottomasti huumeita vastaan kaikin keinoin, Risikko totesi.

Tämä avoimuus perustelujen kuulemiseen on hyvä sanoma Risikolta. Nimittäin myös huumelain muutoksen kannattajat ovat huumeiden aiheuttamia ongelmia vastaan. Maailmalla havaittujen seuraamusten mukaan ne ongelmat kun näyttävät vähentyvän.

Sitten on kansanedustaja Mari Rantasen vuoro ilmaista kantansa.

– Tähän nyt pitäisi löytää sellainen vastaus, jonka voi lehteen painaa? En viitsi sanoa mitä ajattelen. Kutsuisin kyllä ministerin perehtymään poliisin kenttätyöhön ja keskustelemaan huumausainetutkijoiden kanssa.

Avoimesti tunteelliseen reaktioon perustuva vastaus onkin hyvä mainita tuolla tavalla. On Rantasen eduksi, että hän tunnisti oman vastauksensa olevan kelvoton. Todellakin, puhukaa siellä eduskunnassa huumausainetutkijoiden kanssa. Poliisin kenttätyössä kohtaama väkivalta ja katurikollisuus ovat oikeita yhteiskunnallisia ongelmia. Ne ovat niitä syitä miksi valtiot ovat siirtyneet laillistamisen linjalle. Koska ongelmat ovat vähentyneet.

– Se on täysin ristiriitaista. Ehkä se kertoo, että Ohisalo ei tunne poliisin tehtäväkenttää ja mitä ruohonjuuritasolla tapahtuu. Huumausaineisiin liittyy usein toisia huumausaineita, samat kauppiaat siellä pyörivät ja aika harvat käyttäjät ovat puhtaita kannabiksenkäyttäjiä. Plus kaikki se oheisrikollisuus, mikä tähän liittyy, Rantanen sanoi.

Hetkinen sanoi Putkinen ja tilasi puhelimella lisää kannabista! Rantanen näyttäisi olevan huolissaan siitä, että huumeisiin liittyvä rikollisuus lisääntyy, jos huumepolitiikka muuttuu sallivammaksi. Onko Rantanen oikeasti ajattelemassa, että rangaistuksien käyttö tai lisääminen poistaisi tai vähentäisi oheisrikollisuutta? Näihin ehkä saamme vastauksia keskustelun edetessä.

Tuolla maailmalla myönteinen kanta huumeiden laillistamiseen ei ole poliittinen itsemurha. Enemmänkin se on nykyään edellytys pinnalla pysymiseen. Yhdysvaltain presidenttitaistossa demokraattien ehdokkaat eivät pääse loppusuoralle, jos heiltä EI löydy progressiivisia kantoja huumepolitiikkaan. Joe Bidenin menneisyyden kanta kannabiksen käytön rangaistuvuuden säilyttämiseksi on enemmänkin taakka miehelle, josta Biden yrittää nyt päästä eroon puhumalla dekriminalisaation puolesta. Eroja ehdokkaiden välillä löytyy enemmän vain siitä minkälaisia huumeita laillistetaan.

Saksassa jopa Angela Merkelin kristillinen puolue on alkanut avoimesti puhumaan kannabiksen laillistamisen puolesta. Eikä se todellakaan ole ainoa ei-Vihreä puolue Euroopassa, joka puhuu samalla tavalla. Saksassa on viranomaisten toimesta päätetty, että tarpeeksi pienten määrien hallussapidosta enää nosteta syytteitä. Saksan uusi huumekomissaari Daniela Ludwig totesi, että on aika miettiä nykyisen huumepolitiikan sijaan toimivan huumepolitiikan käyttöä. Tällainen keskustelu ei vaan näytä millään olevan tapetilla täällä Suomessa. Suomessa halutaan viimeiseen asti ylläpitää nykyistä huumepolitiikkaa.

Kautta linjan ns. sota huumeita vastaan on myönnetty ajat sitten hävityksi. Useampi laillistamisen tehnyt osavaltio avasi myös isompien vaalien ehdokkaille mahdollisuudet olla avoimesti laillistamisen puolella.

Toivottavasti saamme jatkossa hieman parempaa keskustelua huumepolitiikasta. Tällainen kauhistelu ja päivittely pitäisi jättää pois. Toimittajien on osattava sekä uskallettava haastaa ja painostaa poliitikkoja ottamaan asiallisia kannanottoja. Tai muuten minä joudun vihdonkin aloittamaan jonkinlaisen huumeen käytön hermojeni rauhoittamiseksi.