Matti Leisola ja Epärehellinen lainaus indeksifossiileista

Viime vuonna muistin mainita siitä miten Matti "ID" Leisola lainaili geologi Donald Protheron kirjaa. Kreationisteille tyypilliseen tapaan Matti esitti lyhyeksi napsitun lainauksen ja hämmästyttävän tulkinnan geologin ajatuksista. Geologi ei tajua, että indeksifossiilien käyttö iänmäärityksessä on kehäpäättelyä!

Viime vuonna minulla ei vielä ollut kokoelmassani kyseistä Protheron kirjaa. Tilasin sen ihan vain tarkistaakseni onko Leisola rehellinen ja pätevä lainauksessaan. Sinne meni yli 30 euroa, mutta kirja osoittautui erittäin mainioksi ja sivistäväksi. Kokemukseni mukaan kreationisteilla on joku geneettinen taipumus esittää tiedemiesten sanoja vääristelevällä tavalla. Toistuisiko ilmiö Leisolan kohdalla?

Ette ikinä arvaa mi- No kyllä te arvaatte ja tiedätte mitä seuraavaksi tapahtui. Ei jahkailla. Leisola oli jälleen joko epärehellinen tai ei ymmärrä lukemaansa. Leisolan fanit joutuvat itse päättämään kumpi vaihtoehto on totta.

Ensin kokonaisvaltaisempi suora lainaus kyseisestä Protheron kirjasta:

"The evolution of organisms is the enabling factor, providing the progressive changes in species through time that makes biostratigraphy possible. Unlike any other means of correlation, biostratigraphy is based on the unique, sequential, nonrepeating appearance of fossils through time. The presence of a single fossil can often be used to determine the age of a rock very accurately. This is not true of the lithology of the rock, its magnetic polarity, its seismic velocity, or its isotopic composition; none of these are unique and cannot be used alone. If the rock can be radiometrically dated, then another criterion of age can be used; except for volcanic ashes and lava flows, few stratified rocks can be radiometrically dated."

s. 230, Interpreting the Stratigraphic Record, Donald Prothero

Miten Matti Leisola tulkitsee Protheron kirjaa?


Evoluution ihmemaassa kirjassa Leisola kuvailee Protheron näkökulmaa kehäpäättelyksi. Aivan kuin geologi ei olisi koskaan huomannut tulkitsevansa fossiileja virhepäättelyn voimalla. Sivulla 140 on tällainen lainaus tuosta ylemmästä tekstistä:

"Yhden ainoan fossiilin esiintymistä voidaan usein käyttää kiven iän tarkkaan määritykseen... mikään näistä (menetelmistä) ei ole yksikäsitteinen, eikä niidä voida käyttää yksin."

Ja seuraavalla sivulla Leisola kertoo keräämistään fossiileistaan ja kiteyttää Protheron näin:

"Wikipedian mukaan massatuho hävitti trilobiitit 250 miljoonaa vuotta sitten joten omankin trilobiittini täytyy ilmeisesti olla vähintään näin vanha. Donald Protheron mukaan fossiilini määritti itse oman ikänsä!"

Eli Leisolan mukaan Prothero käyttää fossiileja määritelläkseen kuinka vanha fossiili on.

Leisola toistaa sitä samaa virhettä indeksifossiileista, jota kreationisti Pekka Reinikainen toistelee useammassa kirjoissaan.

"Jos maakerrostumasta löytyy niin sanottu indeksifossiili (johtofossiili), joka evoluution mukaan on elänyt vaikkapa "350 miljoonaa vuotta" sitten, seuraa tästä, että maakerrostuman ikä on 350 miljoonaa vuotta. Kyseessä on toisin sanoen kehäpäätelmä, joka on tietysti täysin arvoton ja perustuu yksinomaan siihen, että evoluutio on "totta"."

s 111. Dinosaurusten arvoitus ja Raamattu [Kuva ja Sana, 2004]

Miksi Leisola ja Reinikainen ovat väärässä? No siksi, että indeksifossiileista voidaan määrittää pelkästään kerrostuman suhteellinen ikä. Eli onko kerrostuma nuorempi vai vanhempi kuin joku toinen kerrostuma. Indeksifossiilista ei voida määritellä kerrostuman ikää. Se joudutaan määrittelemään jollain muilla keinoilla. Ne iänmääritykset tuovat kerrostumalle suhteellisen iän sijasta absoluuttisen iän. Vielä rautakangesta vääntäen: suhteellinen iänmääritys kertoo vain onko esim. joku kerrostuma nuorempi tai vanhempi kuin joku toinen kerrostuma. Absoluuttiset iänmääritykset kertovat kuinka vanha joku kerrostuma on.

Eli onko Prothero ollenkaan tietoinen suhteellisen ja absoluuttisen iänmäärityksen eroista?

Ja tuskin yllätyt mehutipan vertaakaan, kun kerron, että Prothero luettelee ne iänmäärityksen keinot kirjassaan. Jostain käsittämättömästä syystä näyttäisi siltä, että Leisola lopetti Protheron kirjan lukemisen sivulle 230. Sivulla 239 kerrotaan miten eri geologit ja paleontologit ovat tehneet indeksifossiilien sarjoja testaavia iänmäärityksiä happi- ja hiili-isotoopeilla, magnetostratigrafialla, ja muilla absoluuttisiä ajoituksia antavilla iänmäärityksillä.

Sitä seuraavalla sivulla onkin asia, josta Leisoa ei näytä olevan ollenkaan tietoinen.

"Most of the methods and assumptions of biostratigraphy have proven to be quite robust. This is hardly surprising because biostratigraphy has been used successfully since the days of William Smith. For these reasons, biostratigraphy will probably remain the primary tool for correlation and determing relative age."

s 240. Interpreting the Stratigraphic Record, Donald Prothero

Kappas kappas kappas vaan. Juuri se iänmääritys jota Leisola lainasi soveltuu suhteellisen iän määrittämiseen.

Oikeastaan näyttäisi siltä, ettei Leisola edes lukenut Protheron kirjaa. Saman kirjan alussa sivulla 7 kerrotaan Nicolas Stenon johtopäätökset 1600-luvulta, joiden perusteella kerrostumien suhteelliset iät ovat pääteltävissä sedimenttikerrosten sarjoista (vielä ilman indeksifossiileja). Sivulla 19 alkaa pitempi kappale suhteellisen ja absoluuttien iän eroista. Lainaan olennaisen osan:

"To give the numerical age of most geological events, the geologists must first determine its relative age by fossils and then compare this with the composite time scale, in which dates from thousands of individual localities have been compiled. This trouble is only worthwile when speaking with to a nongeologist unfamiliar with the geological time scale or when trying to make calculations that require numerical age estimates."

Aivan kuin kirjassa ennakoitaisiin, etteivät kaikki *KÖH* kreationistit *KÖH* ymmärrä miten fossiileja käytetään antamaan vain suhteellisia iänmäärityksiä.


 Prothero on myös muualla korjaillut tuota virheellistä käsitystä kehäpäättelystä.

 Korjaako Matti koskaan virhettään? Välittääkö yksikään kreationisti Matin mokasta?

No eipä tietenkään. Tätä samaa väitettä indeksifossiilien kehäpäättelystä on toistettu useamman vuosikymmenen ajan. Kreationistien kirjoissa, nettisivuilla ja somepostauksissa. Sitä tullaan toistamaan niin kauan kuin kreationistit vaeltavat netin sumuisilla käytävillä. Leisola ja Reinikainen jatkavat nuorille kreationisteille valehtelua.

Matti Nääsvillessä

Älykkään suunnitelman suurin ja ainoa tähti Suomessa on huomenna Tampereella. Aamulehti haastatteli vanhaa tuttuamme professori Matti Leisolaa. Lauantaina hän nimittäin pitää taas esitelmää älykkäästä suunnitelmasta ja evoluution ongelmista. Taidan jättää elämyksen väliin, sillä se on liian pitkän kävelymatkan päässä rautatieasemasta.

Oi muistoja. Olin paikalla kun Leisola puhui Tampereen yliopistolla, silloin joskus kauan kauan sitten. Hänet kutsui sinne kristittyjen nuorisojärjestö. Silloin Masa sanoi suoraan, että darwinismi mahdollisti natsien valtaan nousun. Valtaosa yleisöstä oli kristittyjä. Noin puolet yleisöstä vaikerteli vaivaantuneena tuolle kommentille. Itse löin pääni pöytään. Kuin sattumalta tuo osuus luennosta jäi lataamatta nettiin, joten jälkipolvet eivät pääse todistamaan Leisolan ajatusmaailman hienouksia. Sen jälkeen Leisola luultavasti oppi olemaan varoisempi tokaisuissaan. Miehen puheet ja kirjoitukset eivät ole minulle mitään uutta. Ehkä tänä vuonna hän puhuisi joistain uusista jutuista. Ehkä ei.

Aamulehden haastattelussa Leisola puhuu asiasta, joka saa minut rapistelemaan Aamulehteä tuohtuneena. Minulla ei ole sen paperista versiota, joten tulostin verkkouutisen rapistelua varten.

Leisola on jo vuosikymmeniä ollut sitä mieltä, että koska evoluutioteoria on hänestä parhaimmillaankin hatara ja perustuu liikaa sattumalle, monimutkaisen elämän syntyä ja kehitystä – siis uuden biologisen informaation syntyä – selittää paremmin älykkääksi suunnitteluksi kutsuttu uskomus tai "teoria".

Ja vaikka Leisola ei suoraan sitä älykästä suunnittelijaa nimeltä mainitsekaan, Jumalastahan tietysti on kysymys.

–Ei välttämättä. Esimerkiksi kirjassani Evoluutiouskon ihmemaassa ei ole mitään muuta kuin tieteellisiä elementtejä. Toisaalta en ole koskaan kätkenyt sitä, että olen kristitty, hän pyörittää kysymystä.

Mitä revisionismia ja valikoivaa muistia minä näenkään?

Luin tuon Leisolan kirjan. Se ei sisällä materiaalia, joka kumoaisi evoluutioteorian. Se ei sisällä materiaalia, joka osoittaisi älykkään suunnitelman mitenkään hyödylliseksi tutkijoille. Eikä se voikaan sisältää sellaista, sillä IDeistien kärkinimetkään eivät sellaista kyenneet tuottamaan.

Matti haluaa antaa sellaisen vaikutelman, että tarjolla olisi pätevää tieteellistä materiaa ID:n tueksi.

Aivan kuin älykäs suunnitelma ei olisi paljastunut nekromantialle altistuneeksi kreationismin kuolleeksi hevoseksi.

Aivan kuin tuo sama zombiehevonen ei olisi saanut pyhään veteen kastettua hopealuotia päähänsä Kitzmiller V. Dover -oikeudenkäynnissä yli kymmenen vuotta sitten.

Aivan kuin tuo älykkään suunnitelman tappio ei olisi tapahtunut IDeistien omien tuotosten ja puheiden perusteella, kun Of Pandas and People kirjan kreationistiset (cdesign proponentsists) versiot tulivat päivänvaloon.

Aivan kuin älykäs suunnitelma ei olisi ajat sitten osoittautunut ontoksi ja toimimattomaksi työkaluksi tutkijoiden työkalupakissa.

Aivan kuin älykkään suunnitelman alamäki muka johtuisi jostain muusta kuin idean huonoudesta.

Aivan kuin älykkään suunnitelman idea olisi muka jotain muuta kuin uudelleen paketoitua kreationismia, jolla yritettiin livauttaa kreationistien meemejä koulukirjoihin.

Leisolan vihjailut ovat sitä tavallista kreationistin epärehellisyyttä. Älykäs suunnitelma ei muka menesty, koska ateistiset tiedemiehet kiusaavat. Julmaa kieltä minulta?

Seuraavaksi Leisolalta tiedustellaan maapallon ikää.

Tässä vaiheessa yritän saada Leisolaa kieltämään tai myöntämään sen julkisuudessa liikkuvan legendan, että hän todella uskoo maapallon olevan vain muutaman tuhannen vuoden ikäinen.
Se on yksi kreationismiin eli Raamatussa esitetyn kaltaiseen luomiskertomukseen luottavien pääuskomuksia. Normitieteessä Maan iäksi on arvioitu liki viisi miljardia vuotta.
–En ole koskaan ottanut kantaa julkisuudessa tähän kysymykseen. Olen biokemisti. Erityisalaani ovat biotekniikka ja elävät organismit, hän sanoo viileästi, mutta lisää paljon puhuvasti:
–Olen kyllä jutellut geofyysikoiden kanssa. Monet heistä myöntävät, että ikäarviot perustuvat olettamuksille ja ovat vain arvioita.

Kieroa sanailua professorilta. Leisola tietää ettei hänen kannata antaa rehellistä vastausta siitä mitä ajattelee tuosta iästä. Siksi hän esittäytyy vaatimattomasti vain biokemistinä, joka integriteettinsä tähden ei suostu ottamaan varmaa kantaa niinkin monimutkaiseen asiaan kuin onko planeettamme joitain tuhansia vai miljardeja vuosia vanha. Tiede ei tiedä tarkkaa vastausta, vaan joutuu heittelemään arvioita, myhäilee Masa muikeana ja vinkkaa silmää Pekka Reinikaisen suuntaan, joka punastuu.

Ja samalla kirjoittelee varmoin näppäimistön näpyttelyin fossiileista vaikka ei ole paleontologi. Jos sinulla on vessasi kaapissa Evoluutiouskon ihmemaassa -kirja, niin katso sivulta 140 - 141 miten Masa väittää trilobiittifossiilin iänmäärityksen olevan kehäpäättelyä, kun hän siteeraa geologi ja paleontologi Donald Protheroa.

 Varmistus siitä miten rehellisesti Leisola on käsitellyt Protheroa lainatessaan Interpreting the Stratigraphic Record kirjaa odottaa kyseisen kirjan saapumista postissa. Kyllä, minä tilasin sen äsken itselleni. Kommenteissa saatte esittää veikkauksia: Onko paleontologi oikeasti väittänyt, että trilobiittien ajoitus on kehäpäättelyä?

Leisola ei ole yksin kiertelyineen. Moni IDeisti Yhdysvaltojen puolella on tehnyt samaa kiertelyä Maan iästä. Sekä varoittavat toisiaan siitä, ettei kannata alkaa puhumaan Nooan vedenpaisumuksesta. Vedenpaisumus rajoittaa ihmiskunnan historian vain n. 4500 vuoden ikäiseksi. Mikä on johtanut ns. omien koirien puremiseen, kun mytologian tulkinnat menevät ristiin eri luomisopin leirien kanssa. Peli on heti pelattu, kun ei-evankelinen yleisö tajuaa heidän olevan nuoren maailman kreationisteja.

Matti Leisola ja Mainetta rapakon takana

Professori Matti Leisola kerää mainetta Yhdysvaltojen puolelle. Oikeastaan pelkästään IDeistien parissa. Leisoa on niitä harvoja USA:n ulkopuolisia akateemisesti koulutettuja ihmisiä, joka on avoimesti älykkään suunnitelman kannattaja. Pari vuotta sitten hän julkaisi elämänkerran kaltaisten kirjan nimeltään Evoluutiouskon ihmemaassa. Se oli ihan hauskaa luettavaa.

Siitä kuulivat varmasti myös Discovery Instituten väki. He lähettivät IDeisti Jonathan Wittin Leisolan Masan luokse. Tästä yhteistyöstä kehittyi (hihhhiiiihhihih) uusi versio Evoluutiouskon ihmemaassa -kirjasta. Discovery Instituten blogissa kirjasta kerrotaan The Scientist Who Shouldn’t Exist otsikolla. Leisola on tutkija jota ei pitäisi olla olemassa. Hän ei hyväksy biologian monimutkaisuuden ilmestyneen ilman yliluonnollista suunnittelijaa. Kirjan nimeksi valittiin Heretic: One Scientist’s Journey from Darwin to Design.

Jos löydän sen jostain puoli-ilmaiseksi, niin hankin opuksen kokoelmaani. Ei sillä että ID-liikkeen touhut enää nousevat uutisoinnin arvoiseksi. Älykkään suunnitelman idea näyttäisi rappeutuneen olemattomiin.

Kreationistit Kalevassa ja väärää tietoa tuulessa

Kaleva -lehden mielipidepalstalla vaahtoaa. Siellä on kirjoiteltu evoluutiosta. Tänään areenalle pyörivät kotimaisen luomisuskon kolme kovaa nimeä: professori Matti Leisola, lääkäri Pekka Reinikainen ja kirurgi Mikko Tuuliranta. He eivät ota maaten vastaan evoluutiopropagandaa, vaan panevat hanttiin seisoen tukevasti haara-asennossa ja laukoen kovaäänisillä paukkupanoksilla. Evoluutioteoria on kriisissä ja/tai haudattu teoria. Jopa evotiedemiehet ovat itse sanoneet ja kirjoitelleet niin. Ainakin näin kolmikko väittää mielipidekirjoituksessaan.

"Jos evoluutio on tiedettä, sitä pitää voida tieteen keinoin avoimesti myös kritisoida. Otamme muutamia esimerkkejä evoluution tieteellisestä kritiikistä."

Juuri näitä asioita haluan lukea kreationistien kirjoituksissa. Ne ovat yhtä kiehtovia kuin kuulentojen lavastamiseen uskovien tai homeopatian puolustajien tuotokset. Valitettavasti mielipidekirjoitus näyttäisi olevan yksinkertaistettuja väittämiä. Väittämien selittäminen ja taustojen kaivaminen vaatii huomattavasti enemmän aikaa ja energiaa. Onneksi minulla ei ole ystäviä tai muita bloggausta häiritseviä harrastuksia, joten käärin hihani ylös, jotta pullan pehmentämät käsivarteni pääsevät esiin.

Varmasti kolmikko aloittaa kovalla ja varmalla lämärillä darwinistien maalia kohti. No ei. Ensimmäinen esimerkki kaivetaan esiin 60-luvulta asti ja kuvaillaan erittäin epämääräisesti.

"Vuonna 1966 joukko johtavia matemaatikkoja ja biologeja kokoontui Wistar-instituuttiin pohtimaan synteettisen evoluutioteorian ongelmia. Matemaatikkojen mielestä teorialla ei ole uskottavaa mekanismia."

Matemaatikkojen nimiä ei mainita. Se on tärkeä varoitusmerkki potaskasta. Niitä ei mainita, koska muuten ihmiset voisivat tarkistaa onko kreationistien väittämä totta vai sepitettyä potaskaa. Arvatkaa kumpaa se on? Aivan. Se on vuosia sitten höyryämisen lopettanutta kylmettynyttä potaskaa. Tuo 60-luvun Wistar-instituutin kokous tulee silloin tällöin esiin älykästä suunnitelmaa kannattavien teksteissä. Väittämä matemaatikkojen vastalauseesta on modernissa muodossa ilmestynyt internettiin professori William Dembskin, eli informaatiotieteen Paris Hiltonin, kirjoituksessa vuonna 2008. Hän vihjaili (nimeltä-mainitsemattoman kollegan olan takaa), että mm. matemaatikko Stanislaw Ulam olisi laskuissaan todennut evoluutio riittämättömäksi prosessiksi. Ulam muka totesi evoluutioteorian kumotuksi teoriaksi.

Mitä tapahtuu, kun alamme jäljittämään Ulamin laskelmia ja tulkintoja? Tämä työ tehtiin Panda's Thumb-sivustolla samana vuonna Fisking Dembski: Ulam and the Wistar Conference artikkelissa. Ulam itse kirjoitti joulukuussa 1970 Wistar-instituutissa esitellyistä laskelmista:

In this report, we shall present an abbreviated account of calculations performed by us in the mid 1960’s. These calculations were preliminary and intended merely as the zeroth approximation to the problem concerning rates of evolution-a process which we have here severely stylized and enormously oversimplified. A mention of the results of such calculations in progress at that time was made at a meeting in 1966 at the Wistar Institute in Philadelphia by one of us. The discussion there, as reported in the proceedings of the meeting, was rather frequently misunderstood and the impression might have been left that the results somehow make it extremely improbable that the standard version of the survival-of-the-fittest mechanism leads to much too slow a progress. What was really intended was indications from our computations-simple minded as they were-that a process involving only mitosis, in absence of sexual reproduction, would be indeed much too slow. However, and most biologists realize it anyway, the Darwinian mechanism together with mixing of genes accelerate enormously the rate of acquiring new “favorable” characteristics and leave the possibility of sufficiency of the orthodox ideas quite open. Numerous requests addressed to us for the elucidations and details of the numerical setup made us decide to give this account of our computations.

Lyhyesti: Ulam teki tarkoituksella erittäin yksinkertaistettuja alustavia mallilaskelmia. Niitä ei missään vaiheessa tarkoitettu perusteluksi jonkin evoluutioteorian alueen kumoamiseksi. Niillä arvioitiin evoluutiossa tapahtuvien muutosten nopeutta.

Jos kreationisteilla on tarjolla jotain muita nimiä tuolta 60-luvun Wistar-instituutista ja mukamas tapahtuneesta evoluutioteorian kumoamisesta, niin otan mielelläni nimiä vastaan kommenteissa. Muussa tapauksessa julistan kreationistien levittävän väärää tietoa. Ehkä jopa valehtelevan tarkoituksella ja tietoisesti. En edes oleta heidän koskaan tiedostavan virhettään. Ei Dembskikään sitä tehnyt.

Ja tuo oli vasta ensimmäinen kohta. Kreationistikolmikko pääsee toisessa kohdassaan vasta 80-luvulle.

"1980 pidettiin Chicagon yliopistossa symposiumi, jossa  ensi kertaa myönnettiin, että fossiiliaineisto ei tue evoluutioteoriaa.
Bristish Museumin johtava paleontologi Colin Patterson totesi, että "välimuotofossiilit ovat evolutionistien kuvitelmia - niiden, jotka ovat vihkiytyneet vahvistamaan Darwinin näkemykset."

Tuo on eräs tunnetuimmista (jos olet evo vs kreationismi sotien veteraani) tekaistuista tulkinnoista Pattersonin sanomisista. Se olisi melko yllättävä toteamus kyseisen paleontologin suusta, sillä hänen kirjoissaan käsitellään ja mainitaan välimuotofossiileja. Pattersonin kiista evoluutioteoriaa vastaan on kiistaa siitä miten evoluutioteoria teki lajintunnistuksen ja taksonomian vaikeaksi (biological systematics). Patterson oli erittäin kriittinen kaikkia evoluutioteorian alueita kohtaan (kuten tiedemiesten kuuluukin olla) ja vaati aina vastauksia tovereiltaan. Häntä ei voi syyttää uskonnolliseksi darwininpalvojaksi, mutta lajien yhteinen polveutuminen on hänelle luonnontieteellinen fakta.

Valitettavasti evoluutioteorian kumoaminen vaatii enemmän kuin yhden epämääräisen lainauksen paleontologilta. Tässä Patterson itse selittää vuonna 1982 miksi kreationistien tulkinta on perseestä:

  "I was too naive and foolish to guess what might happen:
       the talk was taped by a creationist who passed the tape
       to Luther Sunderland... Since, in my view, the tape was
       obtained unethically, I asked Sunderland to stop circulating
       the transcipt, but of course to no effect.  There is not much
       point in my going through the article point by point.  I was
       putting a case for discussion, as I thought off the record,
       and was speaking only about systematics, a specialized field.
       I do not support the creationist movement in any way, and in
       particular I am opposed to their efforts to modify school
       curricula.  In short the article does not fairly represent my
       views.  But even if it did, so what?  The issue should be
       resolved by rational discussion, and not by quoting
       'authorities,' which seems to be the creationists' principal
       mode of argument."  (Letter from Colin Patterson to Steven W.
       Binkley, June 17, 1982).

Kolmas kreationistikolmikon esittelemä kohta on toivottavasti jo hieman lihaisampi sisällöltään. He pääsevät 90-luvulle!

"Jopa skeptikko ja ID-liikkeen kriitikko professori Donald R. Prothero myönsi vuonna 1992 että "paleontologit ovat tiedostamattaan yrittäneet pakottaa fossiiliaineiston vähittäisen muuttumisen muottiin. Muutamat esimerkit oletetusta vähittäisestä evoluutiosta kuvattiin lehdissä ja oppikirjoissa, mutta paleontologit ovat pitkään vaienneet 'likaisesta pikku salaisuudestaan': useimmat lajit ilmestyvät fossiiliaineistoon äkkiä eivätkä oikeastaan muutu miljoonien vuosien aikana ennen katoamistaan."

Maininnat "vähittäisestä" varmaankin kertovat sinulle, rakas lukija, mistä Prothero oikein puhui. Hän ei väittänyt, ettei evoluutiota tapahdu. Vaan evoluutiota tapahtuu vähittäisen muutoksen lisäksi myös sillä Stephen Jay Gouldin ja Niles Eldredgen muotoilemalla punktualismilla. Se taas vuorostaan kertoo enemmän siitä miten kehityksen jäljet näkyvät fossiiliaineistossa. Mitään uutta tai mullistavaa kehitysmekanismia ei tyrkytetä biologiaan. Jos haluat perehtyä Protheron mainitsemaan likaiseen salaisuuteen, niin lue tämä Protheron artikkeli.

Many paleontologists came forward and pointed out that the geological literature was one vast monument to stasis, with relatively few cases where anyone had observed gradual evolution. If species didn’t appear suddenly in the fossil record and remain relatively unchanged, then biostratigraphy would never work—and yet almost two centuries of successful biostratigraphic correlations was evidence of just this kind of pattern. As Gould put it, it was the “dirty little secret” hidden in the paleontological closet. Most paleontologists were trained to focus on gradual evolution as the only pattern of interest, and ignored stasis as “not evolutionary change” and therefore uninteresting, to be overlooked or minimized. Once Eldredge and Gould had pointed out that stasis was equally important (“stasis is data” in Gould’s words), paleontologists all over the world saw that stasis was the general pattern, and that gradualism was rare—and that is still the consensus 40 years later.

Prothero ei siis missään muodossa väittänyt, että fossiilisto sotisi elämän kehittymistä vastaan.

Kreationistikolmikon neljäs kohta onkin tältä vuosikymmeneltä!

"Paleobiologi Douglas Erwin ja evoluutiobiologi James W. Valentine kirjoittivat vuonna 2013 julkaistun kirjan kambriräjähdyksestä. Heidän mielestään lajeissa tapahtuvat mikroevolutiiviset muutokset eivät selitä makroevoluutiota ja ihmettelevät miksi eliömaailman perusrakenteiden väliset morfologiset rajat ovat säilyneet suhteellisen vakioina kuluneen 500 miljoonan vuoden ajan? Eli mitään makroevoluutiota ei ole tapahtunut."

Kirjan nimi on The Cambrian Explosion: The Construction of Animal Biodiversity. Valitettavasti en ole vielä lukenut sitä. Sen hinta on liian korkea budjettiani ajatellen. Onneksi kreationistit kompastuivat omaan nokkeluuteensa kirjoituksessaan. Jos Erwin ja Valentine ovat kirjassaan muka todenneet, ettei mitään makroevoluutiota ole tapahtunut, niin silloinhan heidän ei pitäisi ajatella ihmisen olevan kehittyneen muista kädellisistä. Kreationistien kannalta ongelma onkin siinä, että ihmisen kaltaisen olennon kehittyminen menisi siinä tapauksessa perusrakenteiden sisäisen vaihtelun rajojen sisällä.

Edellisten kohtien rohkaisemana olen valmis olettamaan, että tämäkin oli kreationistien ylitseampuvaa tulkintaa tuosta kambriräjähdyksestä kertovasta kirjasta. Varsinkin koska Erwinin ja Valentinen muissa kirjoituksissa kerrotaan lajiutumisesta ja elämän kehityksestä. Jopa ennen kambriräjähdystä.

Viimeinen kohta pysyy myös tällä vuosituhannella. Kreationistit mainitsevat Altenberg 16 ryhmän.

"Kesällä 2008 kuusitoista vaikutusvaltaista evoluutiobiologia ja paleontologia kokoontui Konrad Lorenz -instituutissa Itävallan Altenbergissä. Mediassa ryhmää on kutsuttu nimellä Altenberg 16. Ryhmän jäsenillä oli erilaisia ja osittain ristiriitaisiakin näkemyksiä, mutta kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että perinteinen teoria on loppuun kaluttu ja tarvitaan uusia hypoteeseja biologisen muodon alkuperän selittämeksi."

Hämmästyttävää. Sanoisin, että tässä kohtaa kreationistimme ovat aivan oikeassa! Altenberg 16 ryhmän mielestä nimittäin laajennettu evoluutioteorian synteesi olisi oikeasti paikallaan. Moderni tieteellinen tieto elämän kehityksestä on niin paljon laajempaa ja tarkempaa kuin joskus 60- tai 80-luvulla. Pelkästään molekyylibiologian ja genetiikan saralla on tapahtunut niin laajoja edistysaskeleita, että niillä täytettäisiin koko Toijalan kirjasto. Ryhmän vaatima perinteisen teorian korvaaminen laajennetulla teorialla on looginen vaatimus. Se vain lisää evoluutioteorian selitysvoimaa.

Mutta tietenkin kreationistien tulkinnassa vanhentuneen teorian korvaaminen paremmalla on teorian heikkous.

#vainkreationistiasioita

Kolmikko lopettaa mielipidekirjoituksensa tällä tavalla:

"On täysin oikeutettua esittää kysymys 'uskotko evoluutioteoriaan?', koska tieteelliset havainnot puhuvat kiistatta sitä vastaan. Eliömaailma rappeutuu, ei kehity."

Olisi ollut fantastista, jos Leisola, Reinikainen ja Tuuliranta olisivat edes esittäneet jotain näistä tieteellisistä havainnoista. Nyt heille jäi käteen melko nolo kokoelma vihjailuja ja konteksistaan repäistyjä lainauksia.

TV7: Luominen vai Kreationismi?

Taivaskanava TV7:n suuri keskusteluilta on ohi. Studiopaneeli koostui kreationisteista, joita juontajat kuvailivat tiedemiehiksi. Mukana menossa mm. vanha puolituttuni lääkäri ja nuoren maailman kreationisti Pekka Reinikainen. Useamman tunnin aikana saimme kuulla miten jumalaton evoluutio on kaikin puolin pulassa ja väärässä. Vastaukset löytyvät Raamatusta. Sitä tuttua ja turvallista luomisopin materiaalia, mutta oliko mukana mitään uutta?

Aluksi on todettava, että ymmärrän täysin miksi TV7 laati pelkästään kreationisteista laaditun paneelin. He ovat oikeasti niin pieni vähemmistö Suomessa, että heidän sanomansa jää auttamatta kuulematta ja lukematta. Evoluutio jyrää kreationismin mennen tullen keskusteluissa. Akateemisessa maailmassa heitä ei noteerata (koska VAINOA!). Populistisemmalla areenalla he pääsevät ääneen enimmäkseen viihdykkeenä. Enemmistö kotimaisista kristityistäkään ei ota Raamattua enää niin kirjaimellisesti, kuin nämä studiossa seisoneet panelistit.

Paneeli totesi, että yhteiskunnan hyväksyessä yhden uskonnon (evoluutioteoria) on sen hyväksyttävä myös muut uskonnot samalle keskusteluareenalle. Siksi TV7:n keskusteluilta on tuiki tarpeellinen. Tukea haettiin vuoden 2013 tiedebarometrista, jossa todettiin evoluutiokriittisyyden olevan kuitenkin yleisempää Suomessa kuin viisi vanhaa miestä. Onneksi Pauli Ojalalta sentään sanoi, että tiedebarometri ei mitenkään määrittele sitä mikä on totta, vaan kertoo sen mihin ihmiset uskovat.
TV7 pyysi katseijoitaan lähettämään kysymyksiä Twitterin kautta. Näitä pääsi ääneen lausutuksi kai vain parisen kappaletta, eikä se yksi selkeästi luomisoppia kritisoiva saanut selkeää vastausta. Loput kysymykset ilmestyvät jälkeenpäin Luominen ja Tiede -sivustolle, joten tarkkailkaa sitä.

Moraalinen aspekti maalailtiin myös lohduttomaksi ateisteille. Jos elämä on vain sattumanvaraisen evoluution tuotosta, niin elämällä ei ole suurempaa tarkoitusta. Tästä olen täysin samaa mieltä. En ole havainnut, että ihmisen elämällä on ihmistä korkeammalta tasolta annettua tarkoitusta. Eikä se haittaa minua mitenkään. Kreationisteille tämä on tietenkin suuri ongelma, sillä heidän elämänsä saa tarkoituksen vain ja ainoastaan luomiskertomuksen kautta. Jos se ei pidä paikkaansa on heidän elämältään pudonnut pohja. Moni entinen uskovainen ja varmasti uskonnoton kamppailee saman ongelman kanssa. Se tuottaa oikeasti ahdistusta ja surua. Ja näin studiossa päästiin toteamaan, että naturalismin yleinen opettaminen mahdollisesti lisää vastuuntunnottomuutta yhteiskunnassamme. Oikeaa ja väärää ei pystytä perustelemaan naturalismin kautta.

Varsinaisia uusia yksityiskohtia evoluutioteorian ongelmista emme saaneet kuulla. Lähimmäksi päästiin kromosomifuusioista kerrottaessa, mutta silloinkin vain todettiin fuusion olevan jotain muuta mitä evolutionistit väittivät. Muita tuttuja väitteitä olivat roska-DNA:n toimimattomuus evoluution selityksissä. Ei kuitenkaan selitetty miksi näin olisi. Kreationistien geneetikkojen tutkimukset eivät pääse Nature ja Science julkaisuihin, joten kreationistien tulokset eivät saa julkisuutta. Perinteiset puheet siitä ettei oikean aidosti hyödyllisiä mutaatioita tapahdu, eikä elämä kehity vaan rapistuu. Mikro- ja makroevoluutio ovat auttamattomasti erossa toisistaan. Ei selityksiä siitä miten homma menisi biologiassa megaevoluutiolla tai lajiutumisella, vaan väitetään makroevoluution vaativan mekanismeja joita ei ole havaittu. Jos jotain isompaa muutosta havaitaan, niin se on vain sinne geeneihin Jumalan laittamaa muuntelupotentiaalia. Muutenkin puheissa vihjailtiin, että evoluutio edellyttäisi täysin uuden proteiinin tai elimen ilmestymistä tyhjästä kertaheitolla. Eikä olemassaolevan ominaisuuden muuntelulla.

Studiossa ollut opettaja voivotteli, ettei Suomen koulujärjestelmää saada innovatiiviseen nousuun, koska luomisopin oppeja ei opeteta kouluissamme. Juontajat pyörittelevät jotain oppikirjaa käsissään. Siellä mainitaan, että evoluutioteoria on nykyisessä muodossaan osoittautunut luonnontieteellisesti kumoamattomaksi. Johon Pekka Reinikainen huomauttaa ripeästi, ettei evoluutio ole enää siinä tapauksessa tiedettä. Mikä pitääkin paikkansa, mutta tuskin oppikirjoihin kirjoitetyt lausahdukset kertovat mitään siitä mikä on evoluutioteorian asema luonnontieteissä.

Sitten studiossa päästetään ääneen yksi ja ainoa luomisoppia kritisoiva ääni. Teologian tohtori ja arkeologi Eero Junkkaala kertoo, ettei modernin kristityn tarvitse nähdä tiedettä ja Raamattua ristiriidassa keskenään. Kreationismi on amerikkalaista näennäistiedettä, jota fundamentalistit markkinoivat. Eipä siis ollut ylllätys, että studiopaneelin suunnalta kuultiin jälkeenpäin epäilys siitä onko Junkkaala tutustunut kunnolla Raamattuun ja kirkkohistoriaan.

Yleisökysymyksessä tiedusteltiin mikä mahtaa olla planeettamme ikä. Pekka Reinikaiselle tärkeintä oli ihmiskunnan nuori ikä. Ehkä vain 250 sukupolven pituinen taival. Lennart Saari vakuutti olevansa kristitty ja iänmääritysmenetelmien perustuvan spekulaatiolle. Hänen mielestään Maan ikä voi olla hyvinkin nuori.
Mikko Tuuliranta totesi nykyisen eroosiotahdin tuhoavan kaikki mannerlaatat n. 12 miljoonassa vuodessa, joten eihän historiakaan voi olla satoja miljoonia vuosia vanhempaa. Hän ei anna suoraa vastausta ikäkysymykseen. Iänmääritysmenetelmien epäluotettavuutta havainnollistettiin kertomalla miten timanttien iänmäärityksessä saatiin vain tuhansia vuosia, kun siihen käytettiin timanttien iänmääritykseen sopimattomaksi tiedettyä menetelmää.

Täytemateriaaleina käytettiin Resonable Faithin tuottamia videoita. Tässä näytteet niistä.



Ja moraaliargumentti.



Jälkimmäisessä videossa ei päästä perille objektiivisen moraalin alkuperästä, sillä jäljelle jää kilpailevia objektiivisia moraaleja. Joiden jokainen kannattaja pitää tietenkin sitä omaa objektiivista moraalia ainoana oikeana moraalina.

Myös professori Matti Leisola pääsee ääneen haastattelussa. Hän kertoo yllättävän avoimesti, ettei luonnontieteellinen kama saanut häntä kääntymään uskovaiseksi. Hän kääntyi ensin uskoon ja alkoi sitten tulkitsemaan luonnontiedettä luomisuskovaisen näkökulmasta. Näin ainakin asia tuli ilmi videolla. Siitä Leisolla iso aploodi. Leisola tietää, että evoluutioteoriaan uskotaan koska ei haluta olla vastuussa teoistaan Jumalalle. Skepsiksen antama Huuhaa-palkinto mainitaan. Haastattelun jälkeen Pekka Reinikaisen on päästävä huomauttamaan, ettei Skepsis edes ollut paikalla palkinnossa mainitussa Leisolan järjestämässä seminaarissa (köh köh, Pekka, näin sinut siellä seminaarissa. Richard Sternbergin ja Paul Nelsonin puheet ovat vieläkin tuolla kaapissa muistiinpanopaperilla tallessa), eikä lukenut professori Tapio Puolimatkan evoluutiokriittistä kirjaa (myös potaskaa). Ehkä Pekka edellyttää, että jokaisen skepsisläisen olisi pitänyt osallistua seminaarin yleisöön ja jokaisen olisi pitänyt lukea sama Puolimatkan kirja? Sanoi lääkäri sentään jotain lainaamisen arvoista:

"Kannustetaan ihmisiä ajattelemaan itse. Ei uskota auktoriteetteihin"

- Pekka Reinikainen, 2015.

Eniten hermojani raastoi Lennartin puheet ateistien ja luonnonsuojelun suhteesta. Ateismissa kun ei ole mitään millä ateistin pitäisi suojella luontoa. Tavallaan totta, sillä ateismi ei esim. sisällä mitään ohjeita siitä miten sähkölamppu vaihdetaan. Se on vain jumalolentoihin uskomatta olemista. Senaattori James Inhofen vedotessa Jumalaan ilmastonmuutoksen vastaisen työn vastustamisessa on kai tässä kohtaa aivan sopimaton muistutus. Voin omasta puolestani todeta, että biodiversiteetin ja puhtaan luonnon suojeleminen takaa minulle mieluisamman elinympäristön kuin tuhka-aavikkona tyhjyyttä humiseva radioaktiivinen planeetta. Eri ateistit voivat perustella luonnonsuojelun tarpeellisuutta tai turhuutta toisilla sanoilla. En oikein ymmärrä miten ja miksi Lennart on näin pahasti pihalla ateismista.

 Ehkä illan aikana sanottiin jotain muuta jännää. En kuitenkaan jaksa kirjoitella niistä tämän enempää. Nyt pitää nauttia elämästä.

Professori Leisola RadioRockissa

Professori Matti Leisola kävi rupattelemassa RadioRockissa Korporaation pojille. Pitkä haastattelu on vielä kuunneltavissa RadioRockin sivulla. En tiedä onko se kuuntelemisen arvoinen, mutta jaksoin itse altistaa tärykalvoni ohjelmalle. Leisolalla on tutut jutut, ainakin jos olet lukenut herrasmiehen kirjoittamia kirjoja evoluutioteorian kriisistä ja älykkään suunnitelman paremmuudesta.

Tässä hajanaisia kommenttejani ohjelmassa esitetyistä puheista.

Heti esittelyjen aikana Leisola huomauttaa, että kreationisti on haukkumasana. Kreationismi on leima, jolla darwinistit yrittävät pilkata vastapuolen arvokkuutta. Noh, ehkä tilanne on nykyään tosiaankin tuollainen, mutta se johtunee siitä mitä kreati..., anteeksi, luomisopinkannattajat ovat tehneet viime vuosikymmeninä.

Sitten saamme kuulla, ettei evoluutioteoria ole sellaista kunnon vankkaa tiedettä. Evoluutioteoria on tiedettä historiasta. Menneisyyden tapahtumista ei voi tehdä samanlaista tuttua labratakit-niskassa tason tutkimusta, kuin vaikkapa biotekniikassa voidaan tehdä. Kahtiajako on tuttua kreationistien saarnoista. Ken Ham puhuu historical science ja observational science maailmoista luonnontieteissä. Ideana on tehdä menneisyyden apahtumien käsittely tieteessä epävarmemmaksi, ja siinä samalla nostetaan ihmisten kirjoittamien muistiinpanojen arvo näiden historiallisten tapahtumien selvittämisessä korkeammalle. Ja kuinkas sattuikaan, ainoa luotettava kirjoitettu lähde ihmiskunnan alusta löytyy Vanhasta testamentista.

Leisola muistuttaa jälkipuoliskolla Maapallon iästä puhuttaessa, että varmimmat iänmääritykset löytyvät juuri näistä ihmisten kirjoituksista. Paprukset ja kiveen tehdyt kaiverrukset ovat varmimmmat tavat määritellä ikää. Kaikki muut iänmääritykset perustuvat kalibrointeihin ja arvoihin sekä olettamuksiin, joten Leisola ei voi tietää onko planeettamme 4,6 miljardia vuotta, 4 miljoonaa vai vain joitain tuhansia vuosia vanha. Sen verran mies paljastaa ajatusmaailmastaan, että ajattelee maaillman olevan nuorempi kuin 4,6 miljardia vuotta. Ihailtavaa hardcore skeptisyyttä Leisolalta!

Charles Darwinista Leisola kertoo sen verran, että Darwinin ajatuksia esitettiin aikaisemminkin monta kertaa. Muinaisten kreikkalaisten kirjoituksista löytyy ideoita eliömuotojen muuttumisesta. Samoin luonnonvalinnan ideaa oli pyöritelty jossain muodossa aikaisempien luonnontieteilijöiden kynissä. Kaikki aivan totta, mutta toisaalta yhdentekevää, sillä ennen Darwinia ja hänen matkaansa maailmalla tätä ideoiden kokoelmaa ei oltu kasattu siihen muotoon johon evoluutioteoria perustuu.
Darwinin teoriat lähtivät lentoon ja kansakuntien suosioon vain siksi, että ne tukivat Marxilaisuutta. Darwin poisti Jumalan vaikutuksen luonnontieteistä. Tämän takia darwinismin suosio räjähti. Leisola muistelee myös nukahtaneensa lukiessaan Lajien synty -kirjaa. Jep. Minulle kävi samoin. Se on erittäin puuduttavan kuivaa luettavaa.

Kahden kesken tutkijakollegeoidensa kanssa Leisola saa kuulla kerta toisensa jälkeen, etteivät tutkijat tiedä miten asiat toimivat biologiassa. Paljon on selvittämättä ja evoluutioteorian perusteet ovat mysteeri, mutta tästä ei hiiskuta julkisuudessa. Esim. kukaan ei tiedä mistä geenien kieli on tullut.

Aiheeksi studiossa vaihtuu perimä. Leisola selvittää darwinistisen mekanismin olevan toimimaton. Perimä yksinkertaistuu. Tiedot tuhoutuvat geeneissä, eikä sinne tupsahda mistään uutta informaatiota. Bakteerit pysyivät bakteereina Lenskin ja kumppaneiden suuressa bakteeriprojektissa.

Kaiken huipuksi ateisti Thomas Nagel on paljastanut, ettei evoluutioteorista ole perustaksi moraalille, etiikalle, eikä edes geenien alkuperälle. Mikä ei sinällään ole mikään ihme, sillä eihän tieteellisestä teoriasta ole sellaisenaan perustaa noille asioille. Evoluutio pääsisi toimintaan vasta geenien ilmestymisen jälkeen.

Mutta pahuksen darwinistit eivät itsekään tahdo ymmärtää tätä. Leisola siteeraa Helsingin sanomien palstoja, joissa on jopa esitetty raiskauksen olevan ihan okei, sillä sekin on vain evoluution seuraus. Leisolan maailmassa evoluutio on uskonnollinen näkemys. Uskomuksen määritelmästä väännetään verbaalista kättä, kun toimittaja (en tunnista kumpi) toteaa, ettei Leisolan määritelmä toimi.


Lisää vääntöä geeneistä. Vertauskuvat ovat selkeitä. Geenit kertovat Leisolalle, että ne ovat älykkään suunnittelijan tekosia. Siinä missä kirjan kirjoittaa älykäs toimittaja, sillä eihän paperi ja muste itsestään muodosta tekstiä. Puheeksi ei oteta sitä, että geenit muuttuvat ihan itsekseen ja perimän voidaan sanoa reagoivan aivan toisella tavalla kuin paperin ja musteen satunnaisella sotkemisella keskenään.


Leisolan määritelmät eivät näyttäisi oikein toimivan biologiassa. Jatkaessaan puhetta informaatiosta ja geeneistä hän esittää, ettei uusia geenejä synny. Mutaatio on pääsääntöisesti virhe, joka johttaa aina negatiivisiin asioihin. Tarkkoja määritelmiä ei anneta, joten Leisolalle olisi pitänyt esittää se olennaisin kysymys: Mikä olisi hänen mielestään sellainen teoreettinen uusi geeni, jos nykyinen tieto olemassaolevan informaation sekoittamisesta geenissä ei riitä.

Saan kuulla tutut väittämät surkastumista. Leisolan määritelmässä surkastuma ei enää ole surkastuma, jos sille löytyy jonkin funktio. Vaikka se ei tarkoita etteikö surkastuma olisi surkastuma. Olennaista on vain se, että surkastuman alkuperäinen funktio on pois käytöstä. Surkastumalla saa ja voi olla muita funktioita. Tämä väärinkäsitys toistui myös professori Puolimatkan kirjoissa.

Sitten kuuntelijoille kerrotaan suuria totuuksia jumalattomuudesta. Leisola selittää ateisteista.  Ateismi uskoo, ettei ole Jumalaa. Ateisminsa perusteeksi hänen täytyy olettaa Jumala johon ei usko.

Ja niin edelleen. Sitä tuttua kamaa jossa ateismista ei nähtävästi tiedetä mitään. Johon juontaja vastaa (äänensä perusteella päätään pudistellen): Silloinhan selibaatti on seksiasento.

Arvioni Korporaation Leisoja-jaksosta: 0/5 En kuuntelisi uudestaan.

Pekka ja Matti Perusarvojen puolestapuhujina

Pyhä pyhyys, Batman! Pekka Reinikainen ja Matti Leisola ovat lyöneet luomisopilla kyllästetyt päänsä yhteen. HS:n mielipidepalstalle kirjoitettiin tämän dynaamisen duon neljän käden voimin kirjoitus, joka iskee kuin 1,5 voltin paristo, jos se heitetään melko rajusti päin olkapäätä. Miehet ovat niitä uskovaisia, jotka ihan aikuisten oikeasti uskovat dinosaurusten ja ihmisten kävelleen samoissa metsissä. Hienoa nähdä heidät vielä aktiivisina. He ovat myös vankkumattomia perusarvojen kannattajia. Tuskin Raamattunsa kirjaimellisesti ottavat ihmiset voisivatkaan olla muunlaisia. Siksi kirjoitus on ajankohtaisesti tasa-arvoisen avioliittolain vastainen.

Tasa-arvo ei toteudu lakeja säätämällä

Tuotos alkaa pään pudisteluna nykymaailmaalle.

Itella myy Tom of Finland -postimerkkejä ja Finlayson vuodevaatteita tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden nimissä, vaikka niitä ei kehtaa näyttää lapsilleen.

Pekka ja Matti eivät ehkä kehtaa näyttää lapsilleen, mutta yllättävän moni tuntemani lapsiperhe on altistunut ihan vapaaehtoisesti niille. Eivätkä lapset ole ainakaan ulkoisesti traumatisoituneet niistä. Ehkä lapsille täytyisi ensin opettaa, että heidän täytyy kokea itsensä vaivautuneeksi niiden äärellä.

Miten on mahdollista, että yhden vähemmistön elämäntyylistä on tullut maamme merkittävin tasa-arvokysymys, mutta esimerkiksi sisäministeri Päivi Räsäsen (kd) edustamaa, elämää ja perhettä kunnioittavaa vähemmistöä saa vapaasti ja armotta pilkata?

Eli kansalaisaloitteen vastustajat ovat nyt selkeä vähemmistö, jos Pekalta ja Matilta kysytään. Hyvä. Toisaalta he totesivat tuossa, että elämää ja perhettä kunnioitettaisiin jossain muualla kuin kansalaisaloitteen kannattajien parissa. Näppärä termikikkailu varmaan uppoaa moneen lukijaan. Räsänen sattuu olemaan julkisuuden henkilö, joka vielä antaa julksia haastatteluja. Siksi hän joutuu toistuvasti rajunkin riepottelun kohteeksi.  Myös minä toivon Pekan ja Matin tavoin, että häntä kohtaan oltaisiin asiallisempia. Päivi on tehnyt niin hyvää työtä maamme sekularisaation puolesta lausunnoillaan.

Julkisuuden henkilöiden erot ja uudet rakkaat ovat median keskeistä uutissisältöä. Onko tavoite tuhota lopullisesti yhteiskunnan perusyksikkö - perhe?

Lyhyt vastaus: ei.

Pidempi vastaus: ei tietenkään.

Vielä pidempi vastaus: Lööpistön kynnys tuottaa laadukasta journalismia on korkealla. Niin korkealla ettei sinne asti jakseta kiivetä, jos voidaan täyttää sivu julkkisparin tai ex-parin kuvalla ja suhdekiemuroilla. Jos yhteiskuntamme kyky ja tarve muodostaa perheitä tuhotaan median voimin, eivät perheet edes olleet alunperin kestäviä.

Jälkikristillisen yhteiskuntamme eettinen tunto rakentuu humanistiselle näkemykselle: ihminen löytää itsestään käsin oikeat arvot. Arvot kuitenkin muuttuvat nopeasti ihmisten halujen ja mieltymysten mukaan. Ei ole mitään lopullista syytä kieltää mitään. Ainoaksi ehdottomaksi arvoksi on noussut yksilön täydellinen vapaus ja demokratian mukanaan tuoma 51 prosentin diktatuuri.

Johon vastaan: Parempi muuttuvat arvot kuin ikuinen orjuus.

Pekka ja Matti näyttäisivät olevan tietoisia siitä miten pienestä perjantain äänestys eduskunnassa on kiinni. Minuakin jänskättää.

Leisolan ihmemaassa, osa 4

Professori Matti Leisolan muistelmien, eli Evoluutiouskon ihmemaassa kirjan, lukeminen lähestyy loppuaan. Tarkastelen tällä kertaa sitä miten Matti suhtautuu maapallon ikään. Sitä ennen hän kirjoitteli siitä miten fossiilien ikää ei voida määritellä mitenkään tarkasti. Eli Mattia tyydyttävällä tavalla, joka olisi... jotain muuta kuin sitä miten tiede sen nykyään tekee. Iänmääritysmenetelmät kun perustuvat arvauksille ja olettamuksiin joita ei voida varmistaa. Matin mielestä naturalismiin uskovat tiedemiehet määrittävät fossiilien iät ennen kuin niitä on edes mitattu.

Entäpä maapallomme ikä? Olemmeko sen about 4,5 miljardin ikäisen planeetan päällä?

Matti on perehtynyt Allende-meteoriittin iänmääritykseen. Eri tekniikat meteoriitin mineraaleista tuottavat erilaisia tuloksia. Hajoamissarjoina olivat: Pb-206/U-238, Pb-207/U-235, Pb-207-Pb-208, Pb-208/Th-232 ja Sr-87/St-86. Heittoa on jopa miljardien vuosien verran! Eihän sellaiseen voi luottaa, joten emme oikeastaan tiedä kuinka vanha Allende-meteoriitti on. Naturalistiset jumalankieltäjät ovat vain valinneet heille sopivan tuloksetn tuosta iänmääritysten kavalkaadista, 4,567 miljardia vuotta.

"Professori Valtaoja sanoo minua "surkuhupaisaksi", kun kerron, etten tiedä kuinka vanha maapallo on. Ihmettelen miten hän voi tietää sen iän."

Maapallon ja fossiilien todella wanhaa ikää vastaan sotii myös muinainen DNA. Jopa kymmeniä miljoonia vuosia vanhoiksi arvatut fossiilit ovat paljastaneet sisältään DNA-pätkien jämiä. Mutta eihän DNA säily niin pitkiä aikoja. Joten fossiilit ovat enintään joitain tuhansia vuosia vanhoja. Myös molekyylikellon käyttäminen iänmäärityksessä on paljastunut karmeaksi ongelmaksi miljoonille vuosille. Eri molekyyleistä saadaan ristiriitaisia sukupuita.

Miten jumalaton tiede selviää kaikesta tästä ristiriidasta?

Vertaistyrannian avulla, jota myös vertaisarvioinniksi kutsutaan. Mullistavat löydökset eivät saakaan apurahoja tai niiden artikkeleita ei julkaista, jos löydös sotii vanhoja dogmaattisia arvioijia vastaan. Vertaisarviointiprosessilla on oikeasti ongelmansa. Näihin ongelmiin vedotan Matti onkin julistamassa kreationismin olevan muutan hyvää tiedettä, kunhan vertaisarvioijat olisivat reilumpia.

Entä sanooko Matti miten vanhaksi hän planeettamme ja fossiilit hyväksyy?

Ei sano. Ehkä tuhansia vuosia. Ehkä miljonia. Ehkä miljardeja. Ehkä viime torstaina. Iän määritys on hänen mielestään kehäpäättelyä. "Riippumatonta mittaria ei ole." Emmekä saa heti kuulla mikä Matin mielestä olisi pätevä tapa selvittää ikää.

Btw, Matti turvautuu kirjassa pariinkiin otteeseen erääseen kuuluisaan lainauskaivaukseen. Kyseessä on geologi Derek Agerin kommentti fossiilien iän määrityksestä. Evoluutiouskon ihmemaassa lainaa Ageria näin:

"Kokeellisen luonnontieteen edustajana olen tottunut monin eri tavoin varmistamaan ja kalibroimaan käytetyt mittausmenetelmät. Siksi fossiilien ajoitus ympärillä olevan maa-aineksen perusteella tuntuu lähinnä pseudotieteeltä. "Ent tiedä yhtäkään tapausta, jossa radioaktiivista hajoamista on käytetty fossiilien ajoitukseen", kirjoitti Derek Ager.

s. 42

Ja myöhemmin:

""En tiedä yhtäkään tapausta, jossa radioaktiivista hajoamista on käytetty fossiilien ajoitukseen", sanoo Derek V. Ager. Ei ole olemassa mitään menetelmää, jolla voisi määritellä fossiilin tarkan iän. Oletettu evoluutiohistoria määrää iän."

s. 162

Matin ideana on vihjailla, että fossiilien käyttö ajoituksessa ei ole johdonmukaista tiedettä. Huom. fiksuna miehenä hän ei suoraan sano, että se on sellaista, vaan hän "tuntee" asian olevan pseudotiedettä. Tämä epämääräisyys onkin perusteltavissa, kun tutustumme siihen mitä Ager kirjoitteli kokonaisuutena.

Agerilla oli ajatuksena alkuperäisessä lyhyessä kolumnissa se miten fossiileja käytetään iänmääritysmenetelmänä. New Scientist-lehdessä oli käyty vuoropuhelua siitä miten paleontologit käyttävät fossiileja iän selvittämisessä. Fyysikot olivat omimassa kunniaa iän määrityksistä, väittäen fossiileja vähempiarvoiseksi kuin Ager ajatteli niiden olevan. On totta ettei radiometrisellä iänmäärityksellä pystytty mittaamaan fossiilirikkaiden sedimenttikerrostumien ikää. Vuoropuhelussa oli esitetty väärinkäsityksiä fossiilien ajoituksesta. Agerilla meni vertauskuvallinen herne nenään, ja siksi hän kirjoitti:

My frustrations as a geologist were brought to boiling point by David Challinor's article on natural history museums (New Scientist, 29 September, p. 959) and in particular by his remark that "Originally, palaeontologists dated fossils by identifying the geological strata in which they were found. Today, the age of a fossil is determined by measuring the decay of radioactive carbon or by means of their radioactive potassium into argon". I agree whole-heartedly with his plea for the museums but can hardly withhold my fury at his complete misunderstanding of what palaeontologists do and what fossils tells us. Every scientist knows the frustration of having his worked misinterpreted and misunderstood, but nothing exceeds the mortification of having the chief achievements in one's field attributed to someone else or even, as in this case, to another branch of science. Unfortunately this misconception about palaentology is widespread. 

Ja:

  
No palaeontologist worthy of the name would ever date his fossils by the strata in which they are found. It is almost the first thing I teach my first-year students. Ever since William Smith at the beginning of the 19th century, fossils have been and still are the best and most accurate method of dating and correlating the rocks in which they occur. Oil companies spend millions of pounds employing palaeontologists to date the sediments found in their boreholes. Palaeontology is many things, but its most practical application is in providing a dating service second to none.
  
As for having all the credit passed to physicists and the measurement of isotopic decay, the blood boils! Certainly such studies give dates in terms of millions of years, with huge margins of error, but this is an exceedingly crude instrument with which to measure our strata and I can think of no occasion when it has been put to immediate practical use. Apart from very "modern" examples, I can think of no cases of radioactive decay being used to date fossils. In fact, fossils such as small marine invertebrate and plant spores and pollen are constantly used as precision tools in dating the rocks. We are measuring in millimetres while the physicists are measuring kilometres. ...

Korostettuna se kohta jonka Matti vaivautui kääntämään. Ager ei ole väittämässä "En tiedä yhtäkään tapausta, jossa radioaktiivista hajoamista on käytetty fossiilien ajoitukseen" lausahduksellaan, että fossiilien avulla ei pystyttäisi päättelemään jotakin hyödyllistä niiden iästä. Päinvastoin, hän oli toteamassa fossiilien olevan se tarkempi keino ajoituksessa. Matin kannalta tärkeintä onkin maalata kuvaa kasaan romahtaneesta tieteenalasta, pseudotieteestä, jossa fossiileilla ei tee mitään.

Leisolan ihmemaassa, osa 3

Viime kerralla jäimme Leisolan Masan suuren käännösprojektin porteille. Evoluutio - kriittinen analyysi tulisi olemaan kreationistien paras tuotos Suomessa. Ja sitä se on vieläkin. Mutta miten se tehtiin?

Mihin kaikkeen minä rahaani laitankin...

Leisola on kirjoittanut biotekniikan oppikirjoihin sisältöä vuonna 2002. Mies hallitsee alansa. Mukana myös biotieteiden eettisiä kysymyksiä. Polku evoluutiokriittisen kirjan luokse alkoi 1981.  Wilder-Smith esitteli Die Naturwissenschaften kenne keine Evolution. Leisola lupasi tehdä opuksesta myös suomenkielisen käännöksen. Aihe oli tärkeä ja rakas miehelle, joten käännöstyöhön paneuduttiin aina kun mahdollista.  Hän saneli tekstin nauhalle, josta nimetön opiskelija kirjoitti sen puhtaaksi koneella. WSOY julkaisi Luonnontieteet eivät tunne evoluutiota-kirjan. Tuotos sai muutaman päivän sisällä runsaasti kritiikkiä.

Professori Anto Leikola tyrmäsi sen Helsingin Sanomien sivuilla. Leisola tiivistää sisällön:

"Kirja oli huono, tekijä oli asiaa tuntematon ja käännös oli surkea."

En ole lukenut kirjaa, mutta ainakin lämpöopin sääntöjen kohdalla Wilder-Smithillä näyttäisi olevan kertauskurssin paikka. Leisola tuomitsi Leikolan kirjoittaman arvostelun asiattomaksi. Eikä juuri kukaan muukaan osannut kumota kirjan perussanomaa. Vaikutus Suomalaiseen yhteiskuntaan jäi kuitenkin vähäiseksi. Kirjaa myytiin runsas 700 kappaletta. Loput hävitettiin. Leisola epäilee kirjan aiheuttaman kohun pelästyttäneen kustantajan.

Kokemus opetti Leisolalle miten homma toimii Suomessa. Seuraava askel otettiin 1998 Kimmo Pälikön galleriassa. Professori Siegfried Scherer oli myös paikalla. Luomisuskovainen seura inspiroi porukan työstämään Evolution - ein kritisches Lehrbuch kirjaa. Se oli saksalaisten uraa uurtava kirja, jota oli väännetty melkein 20 vuoden ajan. Se kätki sisälleen ammattisanastoa usealta eri tieteen alalta. Leisola takoi käännöstä 2000 työtunnin verran.

Mutta karmeuden karmeus! Yhteydenotot kustantajiin eivät heti tuottaneet tulosta. Ainoa tie eteenpäin oli perustaa oma kustantamo. Näin syntyi Datakirjat. Evoluutio - Kriittinen analyysi ilmestyi vihdoinkin vuonna 2000. Neljässä kuukaudessa sitä oli myyty 1500 kappaletta. Taisin olla ostajien joukossa. Äitini osti 2. painoksen itselleen parisen vuotta sitten. Osuvasti kirjan ensimmäisen arvion kirjoitti Kristityn vastuu. Sen kuvaillaan sisältävän vakuuttavan määrän todisteita perinteistä kehitysteoriaa vastaan.

Ilta-Sanomat sisälsi myös kehuvan arvostelun. Helsingin yliopiston eläintieteen professori Esa Ranta oli lukaissut kirjan läpi. Hän arvioi sen sopivan kriittiselle lukijalle (nyökkäilen) ja myös koulun oppikirjojen joukkoon (Kind of nod), kunhan muistetaan kyseessä olevan maailmankatsomuskirja (lisää nyökkäilyä).

Jälleen kerran Helsingin Sanomat iski miljoonan naturalismivoltin voimalla takaisin. Tiedetoimitus vähätteli kirjaa eikä perehtynyt sen argumentteihin. Objektiivisuus oli unohdettu naturalistismaterialistisen maailmankuvan pönkittämisessä. Erkki A. Kauhanen kirjoitti:

"Se on kyllä monia aiempia luomispohdiskeluja ansiokkaammin perehtynyt evoluutiokeskusteluun ja saavuttaa siksi tieteennäköisyydessään aivan uuden tason. Kuitenkin kyse on vain tieteennäköisyydestä, tieteellisen hahmon apinoinnista ilman omaa tieteellistä sisältöä."

Leisola lähetti palautetta Hesariin, mutta sitä ei koskaan julkaistu. Palautteessa vedottiin mm. Yhdysvaltalaisten valtalehtien parempaan tasoon uutisoida älykkäästä suunnitelmasta. Hän sai takaisin töykeän kirjeen, jossa joku "lehden päällikkötasolta" oli tunteellisella tuulella. Leisolaa pyydettiin lopettamaan pseudotieteellisten vastineiden kirjoittelu. Amerikkalaiset lehdet joutuvat kirjoittamaan asioista eritavalla, koska lukijat ovat uskonnollisessa mielessä valmiita hyökkäämään kimppuun.

Tunteellisen palautteen saaminen on yleistä Leisolalle. Iltalehti pyysi häneltä kirjoitusta vuonna 2003. Aiheena oli evoluutiokritiikki ja se onko koululaisille annettu opetus vanhentunutta. Valitettavasti päätoimittaja ei "uskaltanut" julkaista Leisolan tuotosta. Vuoden 2004 ID-seminaarin mainoksia ei edes otettu vastaan Luonnon Tutkija-lehdessä. Ainoastaan Aamulehti on tarjonnut ymmärrystä Leisolalle. Toimituksen mielestä evoluutioteoriaan kriittisesti suhtautuva professori on itsessään uutisaihe. Professorille tarjottiin kahta vieraskynäkirjoitusta, jotka taltioin leikekirjaani. Bakteerin sähkömoottori pääsi koristamaan kirjoistusta, kun Leisola kertoi tamperelaisille Behen hiirenloukusta, Dissent from Darwin-listasta, ja Richard von Sternbergin kokemasta karmeasta vainosta.

Mielipidepalstalle ilmestyi tuttuun tyyliin kirjoituksia, joissa ilmoitettiin lukijan olevan pettyneitä Leisolan kirjoituksesta. Toinen kirjoitus biotekniikan eettisistä kysymyksistä olikin parempi ja sai paremman palautteen lehdessä.

Toiselle sijalle ID-avoimuudessa pääsi Lapin Kansa vuoden 2007 evoluutio/ID kirjoittelullaan. Kolmanneksi ylsi Kaleva-lehti. Kemia-Kemi lehti on myös julkaissut kirjoituksia Leisolan elämästä. Mutta kokonaisuutena toteaisin, ettei älykäs suunnitelma ole ollut uutisarvoista kamaa Suomessa sitten Kitzmiller vs Dover oikeudenkäynnin 2005.

Tehtiinpä Leisolan elämän aikana myös dokumenttiohjelma Ylelle. Sen kuvaukset aloitettiin kesällä 1994. Aiheena, mikäs muu kuin, evolutioteorian heikkoudet. Ylelle se esiteltiin nimellä Tieteen suuri TABU. Hankkeen nimi oli Projekti Arkaluontoinen. Haastateltavana kameroiden edessä oli mm. Of Pandas and People-oppikirjasta (juuri se cdesign proponentsists kirja) professori Dean Kenyon. Luettuaan Wilder-Smithin Creation of Life-kirjan 1976 mies kääntyi kreationistiksi. Eräs dokumenttiin haettu asiantuntija oli tähtitieteen professori Chandra Wickramasinghe. Chandra oli Fred Hoylen kannalla elämän synnyn epätodennäköisyyksistä. Ja sai tappouhkauksia vaatiessaan kahden mallin opetusta kouluihin.

Evoluution syvät vedet valmistui 1995. Leisola mainitsee sen saaneen "ammattipiireissä arvostetun Award of Excellence-palkinnon Lontoon CEVMA-elokuvafestivaaleilla." Mikä sitten tuo CEVMA-festivaali on? Googlasen sen. Nimi tulee Christian European Visual Media sanoista.

Jälleen kerran darwinismikultin ylipapit tulivat Leisolan tielle. Yle maksoi heille sovitun summan dokumentin tekemisestä. Sitä ei vaan laitettu esitykseen. Leisolan mielestä Yle ei uskaltanut esittää dokumenttia. Vuosia vierähti kolme ja puoli ennen kuin TV1 altisti kansan kehitysoppikritiikille. Studiossa esityksen jälkeen äänessä professorit Jaana Hallamaa, Kari E. Nurmi ja Kari Enqvist. He eivät vaivautuneet kommentoimaan dokumenttia tai sen argumentteja. Luotetaan Leisolan sanaan tässä asiassa.

Leisola voivottelee sitä miten luontodokumentit ovat naturalismin näkökulmasta tehtyjä. Naturalismia pidetään itsestäänselvänä asiana, eikä maailmankaikkeuden luoja saa mitään kunniaa osakseen. Kerronnassa luonto tekee sitä ja tätä, sen tarkempia yksityiskohtia kertomatta. Se on kuin piilouskonnollisuutta. Jouduin hieman virnistämään sille, että Leisola näyttäisi tunnistavan tuollaisen näennäisselittelyn olevan uskonnollista. Ylen Prisma Studio-ohjelmissa älykäs suunnitelma on leimattu toistuvasti poliittiseksi voimaksi ja fundamentalismin esiasteeksi.

Ei Leisola sentään ole aivan hukkaan laittanut tietojaan edes videokameran edessä. Hän pääsi asiantuntijaksi Darwin: the Voyage That Shook The World leffaan vuonna 2009. Dvd löytyy hyllystäni, sillä bongasin sen jostain ale-laarista kristillisessä kirjakaupassa. Dokumentti ei päässyt Suomen televisioon, vaikka siinä oli peräti kaksi suomalaista professoria.

 Mutta matka jatkuu! Seuraavaksi siitä miten kirkko on suhtautunut kehitysopin kimpussa kierivään professoriimme.

Leisolan ihmemaassa, osa 2

Matti Leisola muistelee 80-luvun jänniä vaiheita. Kesällä 1980 hän rupatteli itse professori A.E. Wilder-Smithin kanssa. Kemisti ja nuoren maailman kreationisti oli suosittu puhuja uskovaisten parissa. Leisola pyysi häntä vierailulle myös Suomeen. 1981 Wilder-Smith pääsi ihan Iltasanomien haastateltavaksi.

"Kuinka voidaan herätellä kansakuntaa, jolle on vuosikausia opetettu vääriä asioita? Jos koko koulutus on perustunut siihen, että kaksi plus kaksi on viisi, miten saat ihmiset uskomaan, että se onkin neljä, pohdiskelee harmaapartainen professori... Darvinistinen teoria ei Wilder-Smithin mukaan edes ole luonnontieteellinen teoria. Tämä herättää kiihkeitä tunteita, joten teide ei olekaan kylmän asiallista."

Kolmekymmentä vuotta myöhemmin voin onnellisena todeta, ettei tämä 2+2=4 opetus näytä vieläkään kunnolla uponneen aivopestyyn kansaamme. Mutta ei hypätä asioiden edelle. W-S kävi puhumassa vierailunsa aikana Helsingin teknillisessä korkeakoulussa, Joensuun, Tampereen ja Turun yliopistoissa. Ja lopulta ihan Viikin Maatalous-metsätieteellisen laitoksen seminaariin. Siellä tulivat vastaan katalat darwinpalvojat. Tai ainakin yksi sellainen.

Kasvisjalostustieteen assistentti Jussi Tammisola alkoi huutamaan kesken esityksen, että meneillään oli NATO:n salaliitto (Wilder-Smith oli NATO:n neuvonantaja huumeasioissa). Keskeytystä kesti pari minuuttia, kunnes yleisö hiljensi Tammisalon. W-S sai haastattelun myös televisioon. Leisola tapasi Anto Leikolan.

Tuon luennon jälkeen aiheesta kirjoiteltiin lehdissä. Leisolan yllätykseksi Maatalous-metsätieteellisen laitoksen rehtori sanoutui irti Wilder-Smithin luennosta. Vierailija ei ollut virallinen luennoitsija aiheellaan "Kehitysajatus ja luomisusko". Leisola muistelee, että rehtori oli itse antanut suullisen kutsun W-S:lle. Esitelmästä noussut kohu kuitenkin sai rehtorin tekemään pontiuspilatukset.

Luennoista inspiroituneet professori Atte Korhola ja FT Hannu Lång perustivat Luonnonfilosofisen tutkimusseuran. Sen tarkoituksena oli kehittää (hih) W-S:n ajatuksia eteenpäin kotimaisin hartiavoimin. Heidän piti julkaista aiheesta kirja, johon Leisolakin kirjoitti Evoluutioteorian maailmankatsomuksellinen luonne tekstin. Valitettavasti kirjaprojekti uipui nopeasti unholaan. Seuran toiminta kuivui kokoon. Seuraajana taitaa olla moderni Critica-seura.

Leisola joutuu hyppäämään melkein 20 vuotta eteenpäin, sillä seuraavan kerran luomisoppi oli ajankohtaista vuonna 1998. Mikrobiekologian professori Siegfried Scherer (se toinen Evoluutio - kriittinen analyysi-kirjan tekijöistä) saapui luennoimaan Helsingin Aikuiskoulutuskeskuksen seminaariin. Aikuiskoulutuskeskuksen suunnittelija Timo Linnakylä pyysi Leisolan mukaan evoluutioaiheisen tilaisuuden järjestämisen merkeissä. Mukana puhumassa myös eräs kotimaisista kreationisteistamme: ornitologi Lennart Saari. Ennen seminaarin alkamista Leisola sai viestin yliopiston rehtori Kari Raiviolta. Hän vaati tasapuolisuutta, eli luennoimaan täytyi saada vastakkaisen näkymyksen edustaja. Sellainen saatiin professori Matti Sintosesta.

Maksullinen seminaari oli suosittu. Leisola ei kuvaile sen tarkemmin mistä siellä puhuttiin. 150 osallistujaa kerääntyi kuulemaan tuoreimpia tuulia evoluution ongelmista. Palautteen perusteella seminaari oli menestys. Menestys sai kehitysoppiin uskovat vihaiseksi. Linnakylä joutui esimiehensä puhutteluun. Uutta tilaisuutta ei kannata järjestää, ellei mukana ole luennoitsija, "joka edustaa yleisesti hyväksyttyä tieteellistä näkymystä." Myös Lennart Saari joutui yliopistomaailman hampaisiin, kun hänen palkkaansa laskettiin vuonna 1999. Eikä hän saanut itselleen Turun yliopiston lehtoraattia. Joku opiskelija oli myöhemmin kertonut Saarelle, että hän oli kuullut muiden professorien puhuvan Saaresta. Professorit eivät voineet ymmärtää biologia, joka ei usko evoluutioon. Tämän takia muuten niin lahjakkaan opiskelijan tutkijanura tyssäsi lasikattoon, Leisola postuloi.

Seuraava askel taistelussa darwinismia vastaan otettiin vuonna 2003. Leisola lähestyi vuorostaan Linnakylää. Nyt voisi järjestää tapahtuman, jossa aihe olisi vaatimusten mukaan toisenlainen. Leisolan mielestä se tarkoitti IDeisti Richard von Sternbergin ja Paul Nelsonin kutsumista esittämään evoluutiokritiikkiä. Vastapuolelle kutsuttaisiin professorit Anto Leikola ja Petter Portin. Seminaarin nimi olisi Evolution, Intelligent Design, and the Future of Biology. Valmistelut olivat melkein valmiit, kun jotkut yliopiston professorit vaativat seminaarin perumista. Palmenian johtaja perui tapahtuman. Aihe oli kuulemma parempi filosofian laitokselle. Ulkomaiset vieraat olivat jo varanneet matkansa. Ilmoittautuneita oli runsaasti muutenkin.

 Leisola pelasti tilanteen. Hän otti yhteyttä Teknillisen korkeakoulun rehtoriin. Saisiko puhujat puhumaan Teknillisen korkeakoulun tiloissa? Kyllä sai! Se järjestettiin TKK:n tiloissa 22.10.2004. Paikalle ei saapunut kotimaisia professoreja vastapainoksi Jenkkilän IDeisteille. Biology - Tackling Ultimate Complexity houkutteli myös minut istumaan luentopenkille muistiinpanovälineiden kanssa. Yleisön joukossa oli myös aina yhtä hellyyttävästi hymyilevä kreationisti Pekka Reinikainen.

Olin etukäteen eniten kiinnostunut Paul Nelsonin Can Intelligent Design Illuminate Homology? esityksestä. Se lupasi vihdoinkin esittelevän asian jota olin etsinyt pari vuotta. Miten ihmeessä ID:tä oikeasti sitten sovelletaan biologiassa? Eli miten älykäs suunnitelma selittää vaikkapa tuon homologian? Sain kuitenkin pettyä pahasti. Nelson puhui vain ja ainoastaan siitä miten hänen mielestään homologia oli ongelmallista selittää evoluutioteorian kautta, ja esitys loppui siihen. Ei mitään siitä miten ID selittäisi samat havainnot eläinten rakenteista. Vaikka mies esityksensä aikana kehui miten ID on mahtava uusi työkalu tutkijan työkalulaatikossa.

Sternberg puhui muistaakseni siitä miten geeneissä ei lopulta edes voi olla uutta informaatiota, vaan kaikki muutos on olemassaolevan informaation sekoittamista. Sai vastalauseita yleisöstä lopetettuaan esitelmänsä. En lähtenyt tilaisuudesta sen viisaampana ID:n tieteellisen soveltamisen kannalta. Sen sijaan olin saanut kuulla jälleen kerran siitä miten evoluutioteoria haisee pahalle. Ei mitään mitä en olisi aikaisemmin lukenut netistä.

 Luentosarja sai runsaasti kehuja. Leisola hämmästyi positiivisen palautteen määrästä. Mutta sitten alkoi palautteen laukominen lehdistössä. ID leimattiin - kauhistus - pseudotieteeksi ja uskonnon tyrkyttämiseksi. Lokaa satoi Leisolan niskaan. Esitelmiä hän kuitenkin onnistui järjestämään parin vuoden välein esim. Turun ja Vaasan yliopistoissa. Ne herättivät aina vastalauseita.

Mukaan mahtui ainakin yksi rohkea rehtori, joka järjesti hyvän keskustelutilaisuuden Leisolan ja Tapio Puolimatkan kanssa vuonna 2011. Se tapahtui Lappeenrannan teknillisen yliopiston tiloissa.

Näin Suomen akateeminen maailma piti älykkään suunnitelman (eli evoluutiokritiikin) aivan epäreilusti pois akateemisen vapauden piiristä. Muutenhan täällä olisi tapahtunut älykkään suunnitelman suuri läpimurto ja tieteellinen edistyminen.

Seuraavassa jaksossa pääsemme kirjakustannuksen maailmaan, kun Leisola ja kumppanit laativat Evoluutio - kriittinen analyysi kirjan. Ja Leisola määrittelee geneettisen informaation.

Leisolan ihmemaassa, osa 1

Bioprosessitekniikan emeritusprofessori Matti Leisola on kirjoittanut kirjan. Evoluutiouskon ihmemaassa kertoo kreationistin tarinan, eli vaelluksesta darwinistisen sortokoneiston rattaissa. Sijoitin 26 euroa tähän lukuelämykseen. Hieman yli 250 sivuinen kovakantinen kirja on tarkoitettu valistamaan kansasta uskovaisempaa. Kuten takakannen kehuissa komeileva pastori Markku Särelä kertoo olennaisen:

Matti Leisolan elämäkertateos tuo hienosti rakkaudella esiin sen tardeman, mihin moni on vaipunut. Mutta ennen kaikkea se myös herättelee syvällisellä tiedollaan havahtumaan unesta todellisuuteen. Toivon kirjan saavan nukkuvia hereille ja valmistavan heissä maaperää iankaikkiselle ilosanomalle.

Aloitus kertoo johdonmukaisesti siitä miten Leisola perehtyi elämän synnyn ja informaation ilmestymisen ongelmaan. Stanley Millerin kuuluisa koe kipinöillä ja alkuilmakehällä ja Arthur E. Wilder-Smithin laskelmat vakuuttivat miehen siitä, että geneettinen informaatio on ylitsepääsemätön ongelma evoluutioteorialle. Informaation alkuperä pysyy mysteerinä. Molekyylikoneistojen monimutkaisuus ja biokemian haasteet ovat myös kuin viimeinen giljotiinin terä darwinismin pään päällä. Ja oikeassahan Leisola on siinä, että emme tiedä miten elämä syntyi tällä kivipallolla. Kieltäytyessään antamasta kunniaa elämän ilmestymisestä Jumalalla tutkijat julistavat omaa naturalistista uskontoaan. Eli tuttua kamaa lukemattomilta kreationistien luennoilta.

Evoluutiokritiikin kannalta Leisola ei esittele tässä opuksessa mitään ratkaisevalla tavalla uutta. Suosittelen ihan oikeasti - kuten Mattikin suosittelee - lukemaan Evoluutio - kriittinen analyysi kirjan läpi sitä varten. Se sisältää tasoltaan kaikkein parhaimman evoluutioteorian kritisoimisen. Keskityn Leisolan uraan ja elämään. Sekä siihen miten hän maalailee naturalismin uhkakuvia tieteen rajoittajana. Kirja on niiden kohdalla paljon viihdyttävämpää luettavaa. Evoluutiokritiikki vuorottelee Leisolan muisteluhetkien kanssa.

"Evoluutio on uskonto!"

Leisola siteeraa useampaa tutkijaa, jotka toteavat vuorotellen evoluution olevan uskonto, älykäs suunnitelma on hylättävä pelkän periaatteen takia (ei tieteen), ja evoluutiota pidetään pystyssä ideologisin perustein (tiede on niin pahasti ristiriidassa sen kanssa).

"Naturalismi ei suinkaan ole mikään neutraali tapa tarkastella maailmaa vaan se rajaa keinotekoisesti tieteen selitysmallit tietylle pelikentälle. Vain tältä kentältä on sallittua etsiä vastauksia. Ajatus, että elämä olisi suunniteltua, ei naturalismin mukaan ole hyväksyttävä vaihtoehto: "Vaikka kaikki koetulokset viittaisivatkin älykkääseen suunnitelmaan, on sellainen hypoteesi luonnontieteen ulkopuolella, koska se ei ole naturalistinen", kirjoitti professori Todd arvovaltaisessa Nature-lehdessä vuonna 1999." s 37.

Sen jälkeen Leisola kertoo 1800-luvun ajatuksista ja tieteen kokemista muutoksista. Eli sivuja tuhlataan ei-ajankohtaisten teorioiden (esim. uniformitarismi) kertaamiseen. Ehkä Evo vs Kreationismi sotien aloittelijalle mielenkiintoista plärättävää. Fossiilit ovat luonnollisesti kaikkea muuta kuin mitä Darwin ennusti. Ja taas Stephen Jay Gould ja Niles Eldredge laativat punktualismin vain peitelläkseen totuuden olemattomista välimuotofossiileista.

"[He] tunnustivat, että Darwinin teorian mukaiset välimuodot puuttuvat täysin. He kehittivät punktualismiksi kutsutun teorian, jonka mukaan evoluutio on edennyt hyppäyksittäin rajatulla alueella pienissä populaatioissa. Tällä selitetään välimuotojen systemaattinen puuttuminen. Välimuotojen puutetta Gould kutsui paleontologien ammattisalaisuudeksi." s 45.

Tuttua bullshittiä, jota myös Tapio Puolimatka esitteli kirjassaan.

Leisola kertoo miten opiskelijat ovat innoissaan, kun kerrankin saavat kuulla mielenkiintoista opetusta. Hän laittoi opetuksen lomaan elämänsynty- ja evoluutioteorian molekyylitason ongelmia jo 70-luvulla. Sveitsissä 80-luvulla opettaessaan kursseille osallistuneiden määrä nousi, kun sana opetuksen sisällöstä levisi. 2000-luvulla meno on kuitenkin ollut melkein lannistavaa. Suomessa ei haluta väitellä julkisesti Leisolan suosikkiaiheista. Kristilliset opiskelijaryhmät kyllä kutsuivat häntä puhumaan näistä ongelmista yliopistojen tiloihin.

"Lääketieteen opiskelijat pyysivät minua puhumaan Tampereen yliopistolle maaliskuussa 2004. Puheen aihe oli Kivestä ihmiseksi. Luentosali oli täynä kuulijoita ja joukosta nousi myös kriittisiä ääniä. Erityisesti eräs opiskelija kritisoi esityksessäni ollutta väitettä, että bakteerin sähkömoottori ei ole voinut syntyä evoluution sattuma-valinta-mekanismilla. Hänen mukaansa oli osoitettu miten kyseinen rakenne on voinut syntyä evoluutiossa. Bakteerimoottorin synnyn mekanismia ei kuitenkaan ole selvitetty - enkä usko, että sitä naturalismin pohjalta koskaan selvitetään." s 51.

Muistan tuon luennon, sillä olin mukana tekemässä muistiinpanoja. En ollut tuo bakteerimoottorista huomauttanut nuori mies, mutta pointtina oli se ettei ilmiö ole niin yksinkertaista kuin Leisola antoi ymmärtää. Esitys myös taltioitiin ja ääniraita ilmestyi nettiin. Esityksestä on napsaistu pois se kohta jolloin tein kuuluvan headdesk lämäytyksen. Leisola veti esiin natsikortin yleisön edessä, mutta tarkkaa lainausta en nyt uskalla vanhasta muistista laittaa tähän. Puheenpartta kun ei löydy enää netistä. Se oli luokkaa "naturalismi mahdollisti natsismin nousun", jne. Eli melko samaa kuin Discovery Instituten yrityksissä saada Aatua Darwinin oppipojaksi.

Selittäessään mutaatioista Leisola toteaa useaan otteeseen, etteivät muutokset ole informaatiota lisääviä. Mutta mikä edes olisi teoreettisella tasolla informaatiota lisäävä mutaatio? Sitä ei lukijalle kerrota. Uuden geneettisen informaation määrittely oli ongelmallista myös Evoluutio - kriittinen analyysi kirjassa.

Leisoa voivottelee, koska juuri kukaan naturalismia palvova tiedemies ei suostu väittelemään häneen kanssaan julkisesti. Edes Esko Valtaoja ei uskaltanut kohdata Leisolaa Savonlinnan musiikkiakatemian kamarimusiikki-illassa vuonna 2003. Toki jopa sadat nimettömänä pysyvät tutkijat myöntävät hänelle ihan vaan kaksistaan (s. 36), ettei tieteellä ole selityksiä makroevoluutiolle. Mikroevoluutiosta kun ei saa makroevoluutio kirveelläkään.

Ensi kerralla enemmän siitä miten Leisola kokoaa kotimaiset joukot evoluutiokritiikin rintamaan. Ja katalien naturalismipalvojien törkeästä vastaiskusta.

Pekka, Matti ja Tapio

Olen nähnyt ja kuullut livenä Suomen tärkeimmät antievolutionistit. Kaikki kolme. Pekka Reinikainen on nuoren maailman kreationisti (Ihmiskunta on enintään 6000 vuotta vanha, maailmanlaajuinen vedenpaisumus 4300 vuotta sitten, jne), joka suomentaa Yhdysvaltalaisten kreationistijärjestöjen materiaaleja. Matti Leisola on puhunut älykkään suunnittelun mahtavuudesta ja suomentanut saksalaisten antievoluutiokirjallisuutta (Evoluutio - Kriittinen analyysi ja Älykkään suunnitelman idea sekä kolmas fossiileista, jota en ole lukenut). Leisolalla on myös ehdottomasti kolmikon paras luonnontieteellinen koulutus. 

Viimeisimpänä pääsin nauttimaan Tapio Puolimatkan esitelmästä. Kaikkein viihdyttävin on ilman epäilystäkään Pekka Reinikainen. Olen kuunnellut parin metrin päästä miten Pekka kumosi evoluutioteoria Valkeakosken seurakunnan tiloissa. Hän kärjistää ja tarinoi elävästi. Yleisölle puhutaan yksinkertaisilla esimerkeillä. Argumenttien rakenne on helppo ymmärtää. Niiden toimimattomuuden osoittaminen vaatii evoluutioteorian perusteiden ymmärtämistä, fossiilien tuntemusta ja kreationismin historiaan perehtymistä. Ihan hyvä tapa aloittaa antievoluution tutustuminen. 

Pekan argumentteja on toisteltu ympäri internettiä. Argumentaation pätevyydellä pääsee pätemään kaikkein parhaiten Matti Leisola. Leisolaa olen kuunnellut kaksi kertaa. Hän ymmärtää jättää Pekan suosimat (miljardi kertaa toistetut) argumentit varastoon. Sen sijaan yleisön päitä täytetään biotekniikan hienouksilla. DNA:n todellisen monimutkaisuus ja elämän sattumanvaraisen synnyn mahdottomuus tulee selväksi selkeän diashown avustuksella.  

Tapio Puolimatkan kirjoituksista ja puheista olen joutunut pinnistämällä etsimään minua koskettavaa materiaalia. Filosofinen ja teologinen perusta on aina hävinnyt kiinnostusasteikolla luonnontieteellisten alle. Puolimatka on kotonaan yleisön edessä. Tämä on Leisolan heikointa aluetta. Matin puhetyyli on harmaan kuivahko. Väliin tungetut kaskut ovat tarpeen. Puolimatkan eduksi on todettava, ettei hän ole nuoren maailman kreationisti. Kenestä voisi tulla täydennystä kreationistien riveihin Suomessa?

Matti Leisolan luento

Matti Leisolan luento Elämän synnyn arvoitus on kuunneltavissa netissä Suomen Ev.lut Opiskelija- ja Koululaislähetys-sivustolla. Ongelmia vastaväittelijän löytämisessä. Leisola kehuu tieteen saavutuksia, mutta samalla harmittelee uskonnoksi muuttuneen tieteen asemasta. Puolitoista tuntia kestävän nauhoituksen kuuntelemisen lomassa kirjoitan hajanaisia muistiinpanoja.

Tarkoitus saada yleisö pohtimaan mitä he tietävät tai miten voisi tarkastella asioita muista näkökulmista.

Kirjasuosituksia: Stephen Meyerin uutuus Signature in the Cell ja perusteellisin analyysi näistä kysymyksistä, eli Leisolan kääntämä Evoluutio - Kriittinen analyysi.

Leisola mainitsee vastaväittelijöiden katoavuuden ennen sovittuja väittelyitä. Esim Esko Valtaoja perui sovitun väittelyn Matin kanssa.

Koko luento on yksinkertaistettuna tämä: Tiedemiehet eivät vieläkään tiedä miten elämä syntyi. Tutkijoilla on kokoelma malleja, joille ei ole kertynyt vakuuttavaa kokeellista näyttöä.

Sitten yleisö saa kuulla, että dna-molekyyliin on varastoitu informaatiota. "Informaatiota on hankala määritellä, sillä sitä ei voi punnita tai mitata." Sen sijaan on erilaisia informaatiomalleja, joita sovelletaan eri asioissa. Dna-koodi on optimaallisen ihanteellinen koodaamaan informaatiota. Dna:sta on löytynyt luultua enemmän informaatiota. Sen määrää ei vielä edes ymmärretä.

Paris japonican uskomaton määrä dna-materiaalia on tuorein tiedeuutinen. Kukalla on 50 kertaa enemmän perimää kuin ihmisillä, joten pelkkä dna:n määrä ei kerro kuinka paljon siellä on informaatiota. Hieman harmittelen sitä, ettei Leisola mainitse tässä yhteydessä roska-dna:ta.

Seuraavaksi Matti alkaa vertailemaan elämän synnyn ongelmaa "ylhäältä," eli elävien solujen yksinkertaisimpien muotojen kautta. Edelliset puheet proteiineista ja rna:sta ovat "alhaalta" tiirailua. Yksinkertaisimmat solut ovat monimutkaisia, ja sisältävät tuntemattomia osia. Mycoplasman selviytyminen onnistuu n. 320 geenillä. Se lähestyy elämän minimirajaa.

Tiedeuutiset ovat muuttaneet Leisolan skeptiseksi. 20 vuotta sitten Iltalehden tiedeuutisissa mainittiin, että Europa-kuussa on elämää, mutta itse tekstissä on vain viittaus arvioon yhdestä satelliitin ottamasta kuvasta. No kukapa ei olisi pettynyt iltalööppien tiedeuutisointiin...

Proteiinien muokkaaminen on mahdollista tiettyyn rajaan asti. Proteiinirakenteiden vaihtoehtoja on järjettömän suuri määrä, mutta tiettyjä toimintoja edustaa murto-osa kaikista mahdollisuuksista. Tutkijoiden tekemillä muutoksilla ei ole saatu aikaan makromuutoksia. Proteiinin perusrakenteita ei voi muuttaa miten vaan. Jossain on aina raja. Liian suuret muutokset tuhoavat proteiinin.

Matti kertoo laktaasiaktiiviuudella tehdyistä kokeista. Laktoosiin tehtiin mutaatio, joka poisti sen kyvyn reagoida ruuan kanssa. Läsnä on myös vaihtoehtoinen tapa tuottaa ruokaa, EBG. Labrassa viljellään ja viljellään. Tarvittava mutaatio tapahtuu EBG:ssä! Solu pystyy elämään koeputkessa. Eli pelkkä sattuma riittää parantamaan soluje yhden mutaation verran.

Kahden tarvittavan positiivisen täsmämutaation tapaus yhdessä solussa on niin harvinainen tapaus, ettei sellaisia käytännössä tapahdu. Tarvitaan miljardi kertaa miljardi solua, joissa yhdessä tapahtuu tarvittava harvinainen yhdistelmämutaatio.

Richard Lenskin 22 vuotta kestänyt koe ohitetaan toteamalla, että siinä havaitut "muutokset ovat minimaalisia ja pieniä."

Puheet yhden ja kahden mutaation ylittävien muutosten mahdottomuudesta kajahtavat korvaan oudolla tavalla, sillä IDeisti Michael Behen Edge of Evolution kirjassa kerrotaan miten muutoksia kyllä kertyy rajusti. Samoin kylmien vesien kaloihin kehittynyt "pakkasneste" kehittyi asteittain pienten muutosten kerääntyessä.

Lopussa Leisola puhuu siitä miten maailmankuvien välinen keskustelu on vaikeaa. Hän kertoo olevansa IDeistien perustaman BIO-complexityn päätoimittaja. He pyysivät johtavista tieteellisistä julkaisuista joitain mukaan paperin pyörittämiseen.

"Reaktiot olivat mielenkiintoisia" Matti toteaa arvoituksellisesti, eikä kerro enempää.

Yleisökysymyksissä Matilta kysytään mitä voimme päätellä suunnittelijasta.

"Mahtava kyky koodata" ja "luonnon kauneus" kertoo meille jotakin elämän suunnittelijasta. Jopa agnostikot ajattelevat elämän olevan suunniteltua.

Seuraava kysymys tiedustelee Leisolan kantaa apinoiden ja ihmisten välisistä välimuotofossiileista.

Leisola suosittelee Myytti apinaihmisistä kirjaa fossiileista kiinnostuneille. Paleontologia ei ole kokeellista luonnontiedettä. Fossiileja täytyy tulkita niiden kontekstissa. "Itse en ollenkaan usko, että olemassa mitään selitystä sille miten apinankaltaisesta olennosta tulisi ihminen. Ei ole mitään perustetta sille uskolle, enkä usko että se on edes tapahtunut. Ihminen on niin paljon erilainen ja kompleksinen."

Leisola ei usko millään, että dna:ssa on 99% roskaa. *köh* Paris japonica *köh* Tutkijoiden tutkimisprojekteja haittasi kuulemma pitkään se, että roska-dna on niin vahvasti läsnä. Desing-lähtökohista tutkijat olisivat nykyään paljon pidemmällä biokemiassa.

Yksi yleisöstä mainitsee Darwinin peruneen teoriansa kuolinvuoteelta. Matti ansaitsee rispektit siitä, että hän oikaisee väärinkäsityksen. "Tämä on tällainen kaiken tietoni mukaan urbaanilegenda. Ei ole mitään näyttöä, että näin oli tapahtunut."

You are a gentleman and a scholar, professor Leisola

Toinen henkilö yleisöstä mainitsee teistisen evoluution mahdollisuuden, eli evoluutio on jonkin dynaamisen älyn ohjaamana.

"Vaikka näin olisi tapahtunut, niin luomisen kädenjäljet ovat nähtävissä."

Luonnon suunnitelmallisuus on kaikkien nähtävissä, kunhan avaa silmänsä. Turha selitellä Jumalan edessä ettei nähnyt jälkiä Jumalan töistä. Sentään Matti toteaa, ettemme tiedä miten Jumala puuttui elämän kulkuun vai puuttuiko ollenkaan.

"Mitä historiassa on tapahtunut me emme luonnontieteen perusteella voi sanoa."

Aivan lopussa yksi opiskelija pyytää Leisolaa määrittelemään informaation vähän tarkemmin. Se jäi epäselväksi esitelmässä.

Matti sanoo käyttävänsä biologiassa nuoren maailman kreationisti Werner Gittin määritelmää informaatiolle.