ConvoyFinland eli saako farssille nauraa?

Kansalaisten tuskastuminen näinä aikoina on täysin ymmärrettävää. Koronarajoitukset ovat vieneet monelta yrittäjältä leivän pöydältä. Rajoitukset tuntuvat epäreiluilta, koska ne ovat epäreiluja. Liiketoimintaan laitetut sulkumääräykset eivät kohdistu tasapuolisesti. Ravintolat, kuntosalit ja taksit päätyivät yrittäjinä erittäin synkkien ja kylmäävien tiliotteiden äärelle. Palkansaajien reaaliansiot ovat myös laskeneet. Eikä Suomessa ole edes tapahtunut sairaaloiden romahtamista valtavien potilasmäärien takia (koska tarpeeksi iso osa kansasta osaa käyttäytyä fiksusti tartuntataudin suhteen) ja toisaalta rajoitukset ovat turhia koska tartuntatapaukset jatkavat nousuaan. Vähemmästäkin pakataan autot täyteen ja lähdetään torille tuuttaamaan vihaisena torvea.

Tarve lähteä protestoimaan on siis täysin ymmärrettävää. Kansalaisilla on täysi laillinen oikeus mielenosoituksiin. Se miten tätä tarvetta mielenosoitukseen toteutetaan oikeassa maailmassa onkin eri asia kuin sen suunnittelu. Tässä kohtaa ConvoyFinland näytti kompastuvan heti kättelyssä omiin kenkiinsä. Kenkiä kun tuli niin monelta suunnalta ja jopa ulkomailta asti. Erilaiset laitasiivet näyttivät suuntaavan samaan suuntaan, mutta jokaisella oli eri reittiohjeet. 

Suunnittelua tehtiin muutamissa keskusteluryhmissä pitkin somealustoja. Kun mukana on Janus Putkosen kaltaisia salaliittoteorioitsijoita, niin luvassa ei ole osallistujien kannalta mitään hyvää. Putkonen on varmasti isänmaallinen, mutta mitä maata kohtaan onkin oma arvoituksensa. Minulle ja muille absurdista huumorista tykkääville luvassa on vain mainiota materiaalia. 

ConvoyFinlandin vaatimukset julkaistiin.

Helsingin sulku kuulostaa hurjalta. Keskusta tulisi olemaan täysin jumissa. Teoriassa täysin mahdollista, jos suunnitelma on hyvä ja mukana on tarpeeksi oikeanlaista kalustoa.

Kuinkas sitten kävikään?

Sain vinkkejä ja kuvakaappauksia muutamalta PA-agentilta, jotka olivat soluttautuneet seuraamaan hirvikärpäsenä katossa ryhmien rupattelua. Suuri kiitos kaikille teille! 

Varsinaisesta suunnitelmasta ei helposti saatu yhteisymmärrystä. Osallistujissa oli selkeästi seurakunta-aktiiveja varoittamassa Jumalan kunnoittamisesta. Sekä ne muut tutut suuntaukset joissa virkavalta on kaiken pahan alku ja juuri. Enemmistö oli sitä mieltä, että vapautta on varjeltava. Siitä olen samaa mieltä heidän kanssaan.

H-hetken lähestyessä kulkueeseen oli ryhmien sisäisissä gallupeissa ilmoittautunut n. 2000 henkeä. Näistä mukaan pääsi ajopeleillä vain hieman yli puolet osallistujista. Rekkoja ilmoittautui 72 kpl. Busseja oli luvassa 23 kpl. Pakettiautoja 93 kpl. Henkilöautoja 705 kpl. 

Kyllä näillä yksi keskusta saataisiin tukkoon! Jos ne osattaisiin laittaa oikeisiin paikkoihin. Kriittiset pullonkaulat on helposti pääteltävissä kartalta.Väittäisin, että jopa minä osaisin laatia mahdollisimman suurta haittaa aiheuttavat tukokset oikeille kaduille ja kiskoille. 

Moni ei näyttänyt vielä tuossa vaiheessa epäilevän, että ovatko ne kaikki ajoneuvot oikeasti olemassa. Eikä ryhmässä trollaavien tekemiä ilmoituksia.

 Kulkueiden lähestyessä pääkaupunkia kuuntelin Convoyn radiopuhelinta, joka oli kaikille avoin. Täysin ennustettavasti mukaan liittyi hupimielellä trolleja, jotka tekivät kanavasta vuosikymmenen huumoripläjäyksen. Ala-arvoista huumoria, mutta huumoria kuitenkin. Adminien tuskan parahdus oli melkein käsinkosketeltavaa. 

 

Kun radiossa ilmoitettiin hinureiden saapuvan noutamaan sulkuautoja, niin siitä seurasi tuttua menoa.

"Ymmärsinkö siis oikein, että eduskuntatalon edusta on täynnä hinureita? Onko turvallista tulla sisään Börjen kanssa? Kuitti."

Näistä kommenteista seurasi lupauksia tehdä trolleista rikosilmoituksia. Tietoliikenteen häirintä on vakava asia. Samalla kun he itse olivat matkalla Helsingin sulkemiseen ja hallituksen kaatamiseen. Kunhan lakia kunnioitetaan.

Lopulta autoja saapui sovituille paik.... Hetkinen. Autoja saapui vain yhdelle kadulle. Hieman myöhässä koska huono keli ja epävarmuus siitä mitä tehdään hidasti menoa. Eduskuntatalon edustalle leviteltiin muutama rekka ja pari linja-autoa sekä joukko pakettiautoja. Kansalaistorille pystytettiin teltat joista sai ruokaa ja nesteytystä. Eli kaikkein pahimmillaan ConvoyFinland tukki lyhyen osuuden Mannerheimintiestä. Kaikki autot pystyivät kiertämään sen ajamalla muutaman korttelin verran vierestä. Joukko- ja tavaraliikenne jatkuivat Helsingissä.

Lumisaateessa kulkueen väki juhli, saunoi ja muutamat nahistelivat poliisin kanssa. Ei mitään vakavalta näyttävää. Rauhanomainen mielenosoitus. Väki hyytyi kylmässä ja jotkut ottivat ns. sisäistä villapaitaa. Sitten väki meni nukkumaan. Olihan takana pitkä ajoreissu ja vilkas ilta.

Valitettavasti protestoijat edes jääneet päivystämään autoihinsa. Yön aikana ne hinattiin talteen varikolle. Varikko aukeaa vasta maanantaina, jolloin menopelinsä saa lunastaa takaisin. Maksamalla siitä joitain satoja euroja.

Myös kulkueen sisäinen kommunikaatio koki kolauksen. Trollauksen sekä yleisen väsymyksen takia keskusteluryhmiä suljettiin yön ajaksi. Lauantain valjetessa valkeni myös monelle osallistujalle mitä yön aikana tapahtui. Keskusteluryhmissä alettiin purkamaan tunteita. Jotkut kommentit eivät ole lainauskelposia. Moni ilmoitti lähtevänsä pettyneenä pois.

Seuraavalla kerralla sitten paremmalla kupletin juonella. Ehkä jopa jonkinlaisella organisoinilla?

 

Luvattu Helsingin sulku oli vain illan kestänyt katutapahtuma yhdellä kadulla. Lienee turvallista olettaa, ettei hallitus ole eroamassa tai taipumassa kulkueen vaatimuksiin. Mielenilmauksia luvataan lisää myös lauantaille ja sunnuntaille. Huomaako niitä kukaan onkin aivan eri juttu.

Kansalaisten pahoinvoinnin helpottamiseksi pitäisi tehdä jotain. Köyhyyttä, työttömyyttä ja matalapalkkaisuutta löytyy aivan liikaa. ConvoyFinlandin kaltainen tempaus ei taida olla sellainen muutos, jolla Suomi muuttaa kurssiaan parempaan suuntaan.

Tunnustan, että nauroin ääneen moneen kertaan kun kuuntelin ja luin kulkueen menoa. Teen niin myös jatkossa, jos Putkonen & Kumppanit jatkavat samanlaisella tasolla. En naura niille tavallisille kansalaisille joita käytettin hyväksi kulkueen täyttämisessä. Kiitos kaikille osallistuneille!

Kielletyt leikit - Tanssin kieltämisen historia Suomessa

Kotimaamme moraalinen selkäranka on ollut useiden kiropraktikkojen taivuteltavana. Meitä edeltävien sukupolvien käsitykset siveettömyydestä ovat varmasti hurjan erilaisia verrattuna nykyiseen menoon. Mutta kuinka paljon?

Mainion katsauksen historiaan saa Kielletyt leikit - Tanssin kieltämisen historia Suomessa 1888-1948 kirjasta. Suomen historian dosentti Marko Tikka ja historiantutkija Seija-Leena Nevala ovat kirjoittaneen kotimaisen tanssikiellon vaiheista. Tällä vuosituhannella luettuna silloinen moraalipaniikki vaikuttaa kuin oudosta vaihtoehtotodellisuudesta poimitulta. Kielletyt leikit käy läpi sen mistä tämä tanssahtelun vastustaminen kumpusi, miten se vahvistui ja miten siitä lopulta päästiin eroon.

Nykyaikana ei ehkä pystytä hahmottamaan miten suurella tarmolla silloin vastustettiin tanssimista. Ilmiö voi olla monelle tuttu pelkästään Footloose elokuvasta.  Harvempi muistaa tai tietää, että täällä Suomessa tanssi kiellettiin ihan lailla joulukuussa 1939. Ei sopinut ilotella julkisesti samalla kun rintamalta tuli sankarivainajia haudattavaksi. Tätä kieltoa oli helppo perustella, sillä taustalla oli laajempi kulttuurillinen tanssivastaisuus. 

Kaikkien suurinta vastustusta sai tietty tanssimisen muoto, jota tapahtui eniten maaseudulla. Poikaporukka kiersi kylää kysellen lupaa järjestää nurkkatansseille jossain ladossa tai tuvassa. Kun lupa saatiin, niin porukka hajaantui. Piti etsiä pelimanni säestämään rytmiä. Loput kävivät pyytämässä tyttöjä tansseihin. Siihen piti saada äitien suostumus, jota ei millään myönnetty ekalla kerralla. Täytyi kovaan ääneen voivotella nuorison nykymenoa, mutta sen jälkeen tytöt saivat lähteä.

Juuri tällaiset nurkkatanssit olivat ne pahin ja syntisin illanvieton muoto. Tanssimista suvaittiin, jos tapahtui sukujuhlissa ja sille sopivien juhlapäivien aikana. Nurkkatansseja voitiin pitää keskellä viikkoa! Tai sunnuntaina pyhäpäivänä! Tämä takasi sitkeän ja kovaäänisen paheksunnan liperikaulusten suunnalta.

Aihetta käsiteltiin kirkolliskokouksissa asti. Useampi pappi vastusti jyrkästi tanssia. Tanhua ja polkkaa poljettiin jopa pyhäpäivinä. Sielunhoito oli jäänyt täysin unholaan nuorison kiinnostuskohteina. Nuorisoseurojen tarjoamat sivistävät luennot ja harrastustoiminta jäivät toiseksi tanssin houkutuksille. Siksi seurojen toimintalistalla olikin, kaiken muun aktiviteetin jälkeen, tanssia. Se oli paras keino saada nuoret mukaan toimintaan. Tätä realiteettia voivoteltiin usein nuorisoseurojen johtajien kirjoituksissa. Pelkkä siveellisen elämän parhaita puolia kehuva puhe kun ei saanut saleja täyteen.

Työväki osasi käyttää tanssia värväämisessä. He olivat se taho, joka uskalsi avoimesti puhua tälleisten rientojen puolesta. Työväentaloilla järjestettiin iltamia joihin sisältyi takuuvarmasti tanssimista. Se sai nuoret mukaan menoihin. Sisällisodan aikana tanssiminen oli entistä pahempaa. Veljessodan kamaluuksien seassa ei sopinut nauttia elämästä. Sodan jälkeen työväen kanta tanssin hyväksymisestä muuttui. Häviäjien oli pakko tuomita maallistumiseksi leimattu hauskanpito. Samoin kansakunna jakautumisen pääteltiin tapahtuneen moraalisen rappion seurauksena. Siihen oli pakko olla osallisina, mikäs muukaan, tanssiminen.

Kieltolain aikakaudella syntinen meno vain yltyi. Tanssikapakoiden suosio kasvoi. Kaupunkien sivukaduille ilmestyi nuoria houkuttelevia liiketiloja. Siellä miehet ja naiset olivat entistä sopimattomammin yhdessä. Naisten sukupuolimoraalin valvonta oli käymässä mahdottomaksi. Uudet tanssityylit olivat myös järkyttävän rumia ja laahustavia verrattuna perinteisiin. Se todisti nuorison veltosta kunnosta.

Julkinen valitus musiikkien viettelevästä voimasta oli useiden lehtien palstoilla. 

"Kahvilaelämä kyllä tuottaa sellaista turmiota, mitä täällä maanviljelilä Luoma-aho mainitsi, mutta vielä paljon suurempaa tuhoa tuottavat tanssikapakat. Niistä kuuluva remu ja soitto viekoittelevat nuorisoa näihin kapakoihin. Sitte ne ovat alkuna huonolle elämälle. Tämmöiset tanssipaikat olisi tykkänään kiellettävä."

Näin kirjoitti kirkolliskokouksessa kansakouluntarkastaja Jaakko Laurila vuonna 1933. Samanlaisia lausuntoja riitti monelta sivistystyötä tekeviltä tahoilta edeltäviltä vuosikymmeniltä. Näitä lainauksia lukiessani minun oli pakko nauraa. Kunnes muistin millaisella puheilla minun aikakaudellani on vastustettu tiettyjä sarjakuvia, väkivaltaisia televisio-ohjelmia, roolipelejä, videopelejä, internettiä. Puritaanien määrä on vakio yhteiskunnassamme. Heidän kohteensa vain vaihtuu.

Kiertääkö moraalin kiertokulku jossain takaisin kuorolaulun ja torvisoiton pariin? Saammeko silloin kauhistella nuorison pakkomiellettä puhaltaa torviin eroottisella tavalla?