Dawkins tappoi lapsen
No okei, ei kovin tarkka otsikko. En tiedä miten tähän pitäisi suhtautua. WorldNetDaily, tuo uskonnollisten aiheiden 7-päivää, uutisoi jokin aika sitten nuoren miehen kuolemasta:
Dawkinsin Jumalharha-kirja on aiheuttanut nuoren Jesse Kilgoren itsemurhan. Niin väittää hänen isänsä.
"He mentioned the book he had been reading 'The God Delusion' by Richard Dawkins and how it along with the science classes he had take[n] had eroded his faith. Jesse was always great about defending his beliefs, but somehow, the professors and the book had presented him information that he found to be irrefutable. He had not talked … about it because he was afraid of how you might react. ... and that he knew most of your defenses of Christianity because he himself used them often. Maybe he had used them against his professors and had the ideas shot down."
Nuori mies oli kertonut usealle eri henkilölle, että juuri Dawkinsin kirja oli aiheuttanut uskon menetyksen. Ja sen seurauksena Jesse menetti halun elää.
Itse en ole koskaan menettänyt uskoa, sillä olen ollut uskomaton tapaus alusta lähtien. Onko maailmankuvan muutos todella niin mullistava kokemus? Itse ateistina näen elämän elämisen arvoisena. En pysty/jaksa kehittää mitään hienoa filosofista rakennelmaa sen perustelemiseksi. Oikeastaan sellaisten rakentaminen tuntuu hywin turhalta puuhalta. Ei kovin ylväs kommentti, mutta totta kuitenkin. Toiset tarvitsevat uskonnollista oikeutusta - tarkoitusta - elämälleen. Minä pärjään aivan hyvin ilman sellaisia asioita. Mielestäni elämällä ei ole mitään suurta Tarkoitusta. Kuolemani jälkeen tulen olemaan yhtä tietoinen kuin olin ennen alkiokehitystä. Se ei pelota minua. Elämän uhkaava turhuus ei tuota angstia, sillä rakennan aivan itse sen tarkoituksen. On turha itkeä jos ei näe vaivaa minkäänlaisen tarkoituksen miettimiseen. Olkoon se sitten ammatissa pärjääminen, sählyssä dominoiminen tai miekkataidon taitaminen. Nämä eivät tietenkään tunnu vaikuttavilta niille, joiden mielestä ihmisen pitäisi elää sellaisen Tarkoitsen perässä jonka on antanut jokin jumalolento.
Who knows?
Yritän parhaani mukaan välttää kuolemista, sillä nautin elämästä. Ateistin on kovin vaikea elää kuoleman jälkeen, joten se kannattaa hoitaa alta ennen kuolemista. Tuo on ainakin loogista. Samalla olen valmis tukemaan toisia ihmisiä samassa tavoitteessa. En kykene ymmärtämään miksi Jesse teki noin. Haluaisin ymmärtää.
Kyselin asiasta parilla foorumilla. Sain kristityltä mieheltä aika selkeän vastauksen. Jos kristinusko ei ole totta, niin seuraava looginen askel on tehdä itsemurha. Mutta irrationaalisena ihmisenä hän ei todennäköisesti uskaltaisi tehdä sitä. Päättelyketju ei avautunut minulle millään.
Jos kristinusko ei sittenkään ole oikeassa -> Ainahan voi tehdä itsemurhan -> Voiko?
Itsemurhaan hyppääminen kuulostaa yhtä loogiselta kuin: Tomaatit ovat punaisia -> sijoita Nokian osakkeisiin. VoxDayn blogissa muistutetaan, että ne ateistit jotka eivät tee itsemurhaa ovat irrationaalisia. Onnellista elämää viettävät ateisit ovat moraaliparasiitteja.
Toisaalta pitää muistaa kuka uutisoi ja kenen sanoja toistellaan. Kilgorella oli syvästi uskovainen perhe. Isä on evp. sotilaspappi, joka näkee näin radikaaliin ratkaisuun päätymisen johtuvat vain yhden kirjan lukemisesta ja maallistuneesta koululaitoksesta. Ratkaisun tekeminen on aivan ymmärrettävää. Silloin ei tarvitse pohtia oliko Jesse miettinyt miten perhe reagoi uutiseen uskon menettämisestä. Tai miksi muut uskonsa menettäneet nuoret jatkavat elämistä. Tai kannattiko opettaa lapselle, että vain ja ainoastaan tämän Ainoan Oikean Uskon seuraaminen on moraalista elämää. Aihe ei ole yksinkertainen, joten jatkan vastausten etsimistä.
