Halloween ja tämän vuoden kurpitsalyhty

Samhain, Halloween ja pyhäinpäivä ovat täällä. Viettäkää se rauhallisesti tai sopivalla örinällä karkkien kera, kunhan kanssaihmiset jätetään rauhaan.

Islamin monet kättelyt Suomessa

Melkein poliittiseksi nousevassa päivän aiheessa Suomen muslimit haluaisivat verotusoikeuden yhteisöilleen. Ev.lut.- ja ortodoksikirkoilla on sellainen menettely verokarhun kanssa, joten miksei muillakin järjestäytyneillä uskonnoilla? Aivan johdonmukainen pyyntö muslimien suunnalta. Nykyistä menoa muslimit joutuvat pyörittämään jäsenmaksuilla ja almuilla. Jos ehdotus toteutuisi, niin käytännön tasolla moskeijoissa työskentelevät saisivat lopulta palkkansa verovaroista. Aivan kuten luterilaiset papit ja muut kirkon duunarit. Itse näkisin tuollaisen järjestelyn etuna sen, etteivät ulkomailta saapuvat salafistien rahat olisi enää niin iso tekijä joillekin moskeijoille. Pohjoisen sivistysvaltion kannalta on sitä parempi mitä vähemmän vaikutusvaltaa tuodaan maahamme valtioista joissa teloitetaan väkeä miekoilla. Oikeastaan meillä on moraalinen velvollisuus vastustaa sellaista menoa. Ja moskeijoissa annettavaa opetusta olisi teoriassa helpompi valvoa verorahoja seuraamalla.

Tässä kohtaa täytyy alkaa puhua monikossa, sillä islamissa on enemmän kuin yksi tulkinta siitä mitä islam on. Selkein jako on sunnalaisuuden ja  shiialaisuuden välillä. Joista kummankin sisälle mahtuu omia versioitaan tulkinnoista ja ainoista oikeista auktoriteeteista. Aivan kuten kaikissa muissakin valtauskonnoissa.

Mutta ennen tuollaisen verotusoikeuden antamista muslimiyhteisöille pitäisi eduskunnassa laatia isoja lakimuutoksia. YLE:n uutinen kertoo:

Kirkollisasioista ja uskonnollisista yhteisöistä vastavassa opetus- ja kulttuuriministeriössä kerrotaan, että asia on niin laaja, että moskeijoiden verotusoikeus vaatisi perusteellista yhteiskunnallista keskustelua ja muutoksia nykyiseen lakiin. 
– Kyllä tämä on ilman muuta sen verran poliittinen kysymys, että tästä pitäisi tehdä poliittinen päätös, opetus- ja kulttuuriministeriön vanhempi hallitussihteeri Joni Hiitola sanoo.
– Jos tämmöiseen mentäisiin, tarvitsisi kaikkia rekisteröityjä uskonnollisia yhdyskuntia tarkastella samoista lähtökohdista, Hiitola sanoo.

Hiitola on tärkeän pointin äärellä. Tasa-arvoisen kohtelun nimessä vastaava verotusoikeus pitäisi antaa monelle muulle uskonnolle Suomessa. Uskontojen kannalta tasa-arvoisinta olisi tieten poistaa nykyinen verotusjärjestelmä. Rahoitus tulisi kirkkojen ylläpitoon siis kirkkoon kuuluvan veromaksun sijaa kirkon jäsenmaksujen ja lahjoitusten kautta. Tällaista muutosta ei tietenkään missään nimessä hyväksytä kirkon suunnalta. Kirkollisvero on kuitenkin melko harvinainen järjestelmä maailmalla, mutta kuitenkin kirkot näyttäävät jotenkin pärjäävän. Jäsenmaksut ja lahjoitukset kertovat parhaiten sen mitkä uskonnot saavat ihan oikeaa kannatusta kansalaisten parissa. Tuleva kiista on monimutkainen. Toivottavasti saamme kuulla siitä asiallisia kannanottoja päättäjien suusta.

YLE kertoo kansalaisille islamin monimuotoisuudesta Suomessa. Havainnollistavana esimerkkinä poimisin sen miten eri moskeijoissa suhtaudutaan naisiin. Käytännön tasolla se on hyvä mittapuu sille miten lähellä tasa-arvoa ja ihmisoikeuksien kunnioittamista mikin suuntaus islamin sisällä on. Pääkaupunkiseudulta mainitaan viisi moskeijaa: Mellunkylän shiia-moskeija, Roihuvuoren moskeija, pakistanilainen moskeija Kalliossa, Lönnrotinkadun moskeija, ja tataarien moskeija.

Niinkin yksinkertainen asia kuin se saavatko mies ja nainen kätellä toisiaan on monimuotoinen ilmiö. Joissain moskeijoissa miehet eivät pystyneet kättelemään toimittajaa, koska hän on nainen. Toisissa moskeijoissa kättely ei ollut mikään ongelma. Tai sitten samassa paikassa jotkut muslimit kättelevät, toiset eivät.

Suomen kannalta ei mielestäni ole mikään ongelma, jos tuemme vain niitä suuntauksia joissa hyväksytään modernin maailman käsitykset. Toki ihmisillä on oikeus olla vaikka miten vanhoillinen ajatusmaailmoiltaan ja käytöstavoiltaan (rajana se ettei vahingoita kanssaihmisiä). Aivan kuten minulla on oikeus ajatella vaikka miten liberaalisti ja tai vaikkapa amoraalittomasti asioista. Käytöstavoiltani olen kuitenkin sieltä herrasmiesmäisestä päästä suomalaisia. Tai ainakin pyrin olemaan.

Niin tai näin, muslimien määrän kasvaessa kasvaa myös tarve vihdoinkin käsitellä julkisuudessa sitä mikä on valtion suhde muslimiyhteisöihin. Varsinkin jos heille aletaan jakamaan verorahoja. Voin vain toivoa, että siinä vaiheessa kansalaiskeskustelussa pystytään keskittymään vain relevantteihin kohtiin. En olisi yksin toivomassa verorahojen ja uskontojen erottamista toisistaan.

Skientologit pulassa Belgiassa

Ihmisille ja heidän rahoilleen vaarallinen kansainvälinen kultti on vihdoinkin joutunut ihan oikeuteen asti Belgiassa. Liiketoiminnan ja uskonnon taakse vuorotellen naamioituva kultti on syytettynä petoksesta ja kiristyksestä sekä parista muusta rikoksesta. Eli sitä tavallista mitä kultti on tehnyt muissa maissa uransa aikana. Menetelmilleen uskollisena skientologiakultin lakimiehet väittävät Belgian skientologien joutuneen mustamaalauskampanjan uhreiksi.

Oikeudessa syyttäjä selitti miten kulittiin on värvätty tekaistuilla työpaikkailmoituksilla uusia jäseniä. Ja muita kepulikonsteja rahan saamiseksi. Pelissä on isot panokset. Jos kultin bisnesstoimisto tuomitaan näistä rikoksista, niin samalla Belgia voi kieltää kultin toiminnan maassaan.

Ranskassa tapahtunut oikeudenkäynti skientologijärjestön firmaa vastaan päätyi skientologien kannalta huonosti. Sakkoa tuli satoja tuhansia euroja järjestäytyneen petoksen pyörittämisestä. Kultin toimintaa ei kuitenkaan kielletty Ranskassa. Silloinkin skientologit varoittivat oikeudenkäynnin olevan uhka Ranskan uskonnonvapaudelle.

Belgiassa skientologien lakimiehet ja viranomaisten pähkäily ovat onnistuneet viivyttämään oikeudenkäynnin alkua 18 vuotta. Vihdoinkin tänään käsittely alkoi. Sen edistymistä saamme seurata todennäköisesti pari kuukautta.

Pienenä harmina uutisoinnissa toistellaan kritiikittä skientologien ilmoittamaa lukua heidän jäsenistönsä vahvuudesta maailmalla.

 Skientologiakirkon oman ilmoituksen mukaan sillä on kansainvälisesti 12 miljoonaa jäsentä.

He varmasti toistelevat tuollaista lukua, mutta todellisuus on huomattavasti erilainen. Noin isoja lukuja saadaan vain, jos lasketaan skientologien dianetiikkakeskuksissa järjestettyjen kurssien aktiiviset osallistujat. Heistä lopulta harva päätyy skientologiksi. Useimmat ovat mukana pari kurssia, ostavat joitain oppikirjoja, ja sitten häipyvän hyvissä ajoin pois.

Kun skientologit kertovat toimittajille lukuja jäsenmääristään, niin kannattaa tarkistaa mitä luotettavammat tahot kertovat. Skientologien PR-väkeä koulutetaan valehtelemaan toimittajille. Saksassa skientologit ovat ilmoittaneet joukkonsa olevan 12 000 suuruinen, mutta virallisissa uskontokyselyissä määrä on liikkunut 5000 - 6000 paikkeilla. Yhdysvalloissa vuonna 2001 uskontoon liittyvissä ARIS-kyselyissä skientologeiksi itsensä ilmoitti n. 55 000 ihmistä. Vuoden 2008 väestölaskennassa vastaava luku oli enää 25 000 kpl. Sitä edeltävänä vuonna skientologit väittivät olevansa 3,5 miljoonan suuruinen uskonto. Mutta tosiasiassa jäsenmäärä hukkuu luotettavimpien selvitysten virheprosenttiin.

Jään odottamaan suurella innolla miten oikeudenkäynti etenee Belgiassa.

Flunssa tulee, tule sinäkin

Jostain kummallisesta syystä seuraavanlainen mainos putkahti vastaani internetin hämmästyttävässä maailmassa. Se on hyvä esimerkki itsehoidon mahdollisuuksista.

Terveysväittämä selkeä ja yksinkertainen. Flunssa on helpompi selättää, jos selättää itsensä ja sovelletaan värähtelyä biologisesti strategisiin paikkoihin. Tässä en nyt tarkoita uskomushoidoista tuttuja ideoita värähtelytaajuuksista ja korkeamman tietoisuuden resonansseista. Kyseessä on ihan reipas vibraattorin käyttö.

Kaalimato selittää tuotteensa terveysvaikutuksia näin:

Flunssakauden lähestyessä kannattaa pitää mielessä, että seksi ja orgasmi parantavat tutkitusti vastustuskykyä. Seksuaalista kiihottumista ja orgasmia on kutsuttu flunssarokotteen veroisiksi taudin ehkäisijöiksi, koska ne vaikuttavat ihmisen elimistön immuunijärjestelmässä useiden eri mekanismien kautta. 

Seksin ja orgasmin terveyshyödyt ovat jossain suhteessi ihan hyvin perusteltua. Yleisimmät hyödyt ovat: Vähentää stressiä, alentaa verenpainetta ja helpottaa kipua. Ne itsessään ovat tietenkin paremmat edellytykset hyvään terveyteen kuin stressistä kärsiminen, korkea vereanpaina ja kiputilat.

Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että orgasmi vapauttaa kehossa pienen määrän kortisoli nimistä hormonia, joka auttaa kehoa puolustautumaan taudin aiheuttajia vastaan. Myös ihmisen immuunijärjestelmän yhden tärkeimmistä vasta-aineista, immunoglobuliini A:n, tuotanto lisääntyy kun seksiä harrastetaan 1-2 kertaa viikossa. Tämän lisäksi veret seisauttava orgasmi kaksinkertaistaa myös elimistön fagosyyttien eli syöjäsolujen määrän. Syöjäsolut hotkivat nimensä mukaisesti flunssaviruksia. Orgasmin on todettu lisäävän myös elimistön T-solujen määrää. T-solut auttavat tuhoamaan solujen sisällä eläviä taudinaiheuttajia ja ne säätelevät myös puolustuskeinoja, joilla elimistö taistelee taudinaiheuttajaa vastaan.  

Rentoutunut ja stressitön keho sekä mieli jaksavat taistella paremmin flunssaviruksia vastaan ja kannattaakin muistaa, että jo seksuaalinen kiihottuminen saa hyvää tekevät oksitosiinin ja endorfiinin liikkeelle. 

Helpottaako tai nopeuttaako orgasmi kuitenkaan flunssasta toipumista? Siitä ei tietääkseni ole kertynyt lääketieteellistä tutkimusta. Ainakin voimme olla varmoja eräästä asiasta. Flunssan poteminen on turvallisempaa, jos hoitelet sitä omin käsin sängyssä. Näin vältetään tartuntataudin leviämistä kontaktina toisiin ihmisiin. Flunssa pysyy ns. omissa käsissä. Se miellyttää myös epidemiologioita.

Syksyn teemana näyttäisi muutenkin olevan tällainen makuukammarin puolella tapahtuva immuniteetin boostaus ennen talven pakkasia. Jopa Ilta-sanomat edistää rakastelun terveyshyötyjä otsikolla: Talven yli voi selvitä terveenä rakastelemalla ahkerasti. Vaikuttaisi miellyttävämmältä prosessilta kuin rokotteen saaminen. Myönnän, että en ole perehtynyt tämän alueen akateemiseen tutkimukseen. Lupaan kuitenkin paneutua asiaan syksyn aikana.

Eduskunnassa puhuttiin taas avioliittolaista

Eduskunnassa juteltiin jälleen tasa-arvoisesta avioliittolaista. Vuorossa oli keskustelua avioliittolain muutokseen liittyvien lakien suhteen. Kaikki kansanedustajien puhevuorot ovat luettavissa jälkikäteen eduskunnan sivulta, jos jostain syystä et eilen päässyt kuuntelemaan niitä livenä. Oikeus- ja työministeri Jari Lindström suistui tekemään työnsä ja osallistui tapahtumiin.

Monen kansanedustajan suusta toistettiin edellisiltä istunnoilta tuttuja puheita siitä miten avioliitto on heille pyhä, lapsilla on oikeus isään ja äitiin ja muita juttu jotka eivät enää olleet tässä vaiheessa relevantteja.

Mukana menossa oli myös retoriikan räyhähenki, mesoamisen maestro, perussuomalaisten Mika Niikko. Hän on hartaasti uskossa ja varmasti ihan oikeasti huolissaan kaikesta siitä mistä puhuu ääneen. Voin kuvitella hänet polvillaan rukoilemassa eduskunnan muuttavan äänestyskäyttäytymistään. Niikon äänestä löytyi runsaasti hämmästelyä aiheuttavia asioita. Äänensävyä kommentoitiin illan aikan toisen kansanedustajan suulla islamistiseksi retoriikkansa puolesta. Vihreiden Ozan Yanar sanoi näin:

Haluan vain todeta tähän loppuun, että monet perussuomalaiset edustajat saattavat mennä hysteerisiksi, kun puhuvat esimerkiksi islamista, ja kun puhutaan uskonnollisesta konservativismista — Mika Niikon teksti kuulosti suoraan aika islamistipuolueen tekstiltä. Välillä tulee semmoinen olo, että te olette kopioita toisistanne.

Testasin kuinka lähellä totuutta kansanedustaja Yanar oikein oli. Ja oikeassahan sitä oltiin. Tein pari muutosta Niikon puheeseen.

Erityisesti vetoan meidän pää- ja ulkoministereihin: Pääministeri Sipilä, ulkoministeri Soini, olette molemmat tunnustavia muslimeja ja tiedostatte aivan varmasti, että Allah on korottanut teidät tähän tehtävään juuri tätä aikaa varten. Missä on teidän Allahin pelkonne? Missä on teidän uskonne juuret, ihmisten mielipiteissä vai Allahin sanassa?

Ja

Suomi on kautta aikojen ollut muslimi yhteiskunta, jossa ihmisen arvo ja yhteiskunnan arvojen perusta nousee Allahin sanasta, Koraanista. Nyt se arvopohja, jolle maamme on rakennettu, ollaan heittämässä romukoppaan. Tämän hallituksen esitys on nimittäin kannanotto uuden, liberaalimman arvomaailman puolesta.

Todellakin, eri uskonnot eri maista mutta samat uskonnollis-poliittiset palopuheet.

Mitä kansanedustaja Niikko sitten meni kaiken tuon lisäksi väittämään puheessaan? Hän on erittäin huolestunut Suomen tulevaisuudesta. Uusi avioliittolaki avaa ovet monille kauheuksille.

Ei tarvitse olla profeetta ennustaakseen, että kahden sukupuolen normi on pian vanhentumassa. Sukupuolineutraalisuus siintää jo horisontissa ja odottaa Setan pöytälaatikossa. Jo vaateet translain muutoksesta ja miehen oikeudesta synnyttää ovat vain yksi ääni kellossa koko sukupuolinormiston romuttamiseksi. Lisäksi kun tiedämme täälläkin istuvien puolueiden, esimerkiksi vihreiden, halun saada moniavioisuus voimaan Suomessakin, on kehityksen suunta huolestuttava. 

Ei sisältänyt varsinaista väitettä mistään (paitsi Setan pöytälaatikoiden sisällöstä), mutta vihjailu oli vahvaa siitä, että avioliittolain voimaantulon seurauksena lopulta miehet synnyttävät polyamoriset lakkaavat elämästä kaapeissa. Se olisikin hyvä juttu, sillä polyelämä kaapissa voi olla huomattavasti ahtaampaa, koska siellä on niin paljon enemmän väkeä.

Lopuksi onkin todettava, että itse en uskaltaisi murentaa tätä luomakunnan alusta asti hyväksyttyä ja todettua avioliitto- ja perhekäsitystä. Avioliitto on valtiota vanhempi instituutio. Ensimmäiset kirjalliset merkinnät avioliitosta löytyvätkin jo lähes 5 000 vuoden takaa. Avioliitto on ihmissivilisaation perusrakennuspalikka, joka muodostaa järjestäytyneen yhteiskunnan perusyksikön, perheen. Avioliittolainsäädännöllä on haluttu vuosisatojen ajan hyvin erilaisissa yhteiskunnissa paitsi juridisesti järjestää, myös tukea nimenomaan miehen ja naisen välistä avioliittoa.

Heteroille jää mahdollisuus mennä keskenään naimisiin, jos he sitä haluavat. Kaikki yhteiskunnan lakien säätämät tarjoamat tuet ja turvat miehen ja naisen väliselle avioliitolle säilyvät. Ne eivät ole murenemassa pois. Siksi Niikon ja kumppaneiden panikointi tuollaisilla puheilla ei oikein toimi.

Valtio on antanut tunnustuksensa miehen ja naisen väliselle avioliitolle, koska se instituutiona hyödyttää yhteiskuntaa tavalla, jolla mikään muu ihmisten välinen suhde ei sitä hyödytä.

Väärin. Samaa sukupuolta olevat parit kykenevät hyödyntämään yhteiskuntaa samalla tavalla. Sielläkin pystytään kasvattamaan uusia kansalaisia ja maksamaan veroja samalla tavalla kuin heteropariskuntien parissa.
 

Perussuomalaisten Pentti Oinonen pääsi toteamaan miten avioliittolain käsittely haittasi kansalaisten elämää.

Viime hallituskausi käsitteli tätä tasa-arvoista avioliittolakia lähes vuoden päivät. Lähes vuoden päivät jankutettiin tästä samasta asiasta, ja sillä aikaa jäivät köyhät, sairaat, raskautetut, kaikki asiat jäivät hoitamatta tasa-arvoisen avioliittolain kustannuksella. He odottivat siellä, että heidänkin asioihinsa puututaan, mutta ei, tämä oli tärkein viime hallituksen asia.

Oih! Jos kansanedustajat eivät olisi joutuneet pyörittelämään näitä avioliittoon liittyviä papereita, niin köyhät, sairaat ja raskautetut voisivat nyt paremmin. Mitään muuta eivät kansanedustajat siis kerinneet viime vuosina tekemään eduskunnassa. Itse olisin voinut jopa väittää vastaan, mutta luotan Oinosen sanaan. Onhan hän itse kansanedustaja ja varmasti tietää minua paremmin mitä siellä työhuoneissa oikeasti tapahtuu. Mutta samalla käy välttämättä mielessä, että nyt jos koskaan kannattaa ajaa asia kunnolla loppuun asti, jotta asiaa ei enää vatvota edestakaisin eduskunnassa. Sehän on kaikkien kansalaisten etu, kuten Oinonen pääsi toteamaan.

Kristillisdemokraattien Peter Östman sentään nosti pöydälle relevantin huolenaiheen. Jos kirkko heittää vihkimisoikeutensa roskakoppaan, niin maistraateissa tapahtuva vihkiminen yleistyy entisestään. Trendi on ollut useamman vuoden ajan kohti siviilivihkimisten ylivaltaa.

Hallituksen esityksessä arvioidaan, että maistraatin työmäärä voi lisääntyneiden siviilivihkimisten myötä hetkellisesti kasvaa, mutta suurempaan kasvuun ei uskota. Esitys jättää huomioimatta, että kristilliset kirkot, jotka suorittavat suurimman osan avioliittoon vihkimisistä, eivät ole vielä muodostaneet kantaa uuteen tilanteeseen. On mahdollista, että avioliittokäsityksen eriytymisen seurauksena osa kirkkokunnista luopuu vihkimisoikeudesta. Tämä lisäisi maistraattien kuluja merkittävästi. Arvio maistraattien kasvavista kuluista voidaan tehdä uskottavasti vasta, kun kirkkokuntien päätökset ovat tiedossa.

Toisin kuin Niikon puheet, tämä on pohtimisen arvoista. Aivan varmasti maistraatissa tapahtuvat vihkimiset tulevat lisääntymään. Jos se tehtävä jää pois kirkoilta, niin kirkolle myönnettävistä verovaroista voidaan varmasti vähentää se erotus, joka voidaan ohjata maistraattien lisääntyvään menoerään.

Myöhemmin illan aikana Östman alkoi pohtimaan pitäisikö sinkuillekin suoda avioliiton tuomat edut.

Maailmassa on paljon sinkkuja. Osa heistä on itse valinnut elämän sinkkuina. Maailmassa on myös paljon sinkkuja, jotka haluaisivat avioitua, mutta jos ei löydy toista osapuolta, joka suostuu siihen, niin pitäisikö meidän nyt kuitenkin säätää sellainen laki, että näilläkin olisi oikeus avioliittoon — jos me oikein pitkälle vedämme tämän ihmisoikeus- ja perusoikeuskysymyksen. 

Ehkä on turvallisinta ja kohteliainta, että jatkan vain eteenpäin.

Toinen usein toistuva huolenaihe oli vihkivalan puuttuminen, kun rekisteröity parisuhde muutetaan avioliitoksi. Kristillisdemokraattien Sari Tanus kertoi:

Jos me ajattelemme sitä, että silloin viime vuonna puhuttiin, että avioliitto ei muutu miksikään sukupuolineutraalin avioliiton myötä, niin tälle ajatuksellehan maailmassa nauretaan. Sukupuolineutraalin avioliiton kannattajat ovat avoimesti sanoneet, että se muuttuu ja aivan varmasti muuttuu ja se on heidän tavoitteensakin. Ja nyt, ennen kuin tuo laki on edes voimassa, meille esitellään lakia, jossa rekisteröidyssä parisuhteessa olevat voisivat ikään kuin liukua avioliittoon vain omalla ilmoituksellaan, eli tässä on meillä käsillä jo ensimmäinen merkittävä muutos. Avioliitto on aina ollut liitto, joka solmitaan todistajien läsnä ollessa, ja siinä annetaan vala.

Uusia rekisteröityjä parisuhteita ei enää tehtäisi, joten tämä huolenaihe poistuu itsestään ajan myötä. Onko avioliittoon kuitenkin aivan pakko mennä aina ja kaikkialla valan vannomalla, eikä vain rekisteröidyn parisuhteen päivittämisellä avioliittoon yhteisellä suostumuksella? Onneksi itse näin avioliitossa elävänä heterona en koe, että avioliitto menettää jotain, jos jotkut suomalaiset pääsevät tuota kautta naimisiin.

Myös tuttua huolestumista adoptiomaiden vähyydestä toistettiin Tanuksen suulla.

On myös huomattava, että merkittävä joukko maita tulee avioliittolain muutoksen myötä kieltämään adoptiot Suomeen — niin on jo tapahtunut — ja se vaikeuttaa kaikkien parien adoptiomahdollisuuksia.  

Näin varmasti käy, mutta mielestäni periaatekysymyksenä Suomen ei sivistysvaltioina pitäisi taivutella lainsäädäntöään ahdasmielisten ja jälkeenjääneiden valtioiden myötäilyn takia. Jos et ymmärrä periaatetta, niin entäpä ajatusleikkinä jos jokin valtio ei suostui antamaan adoptio Suomeen, koska täällä lapsille suodaan modernia terveydenhuoltoa. Pitäisikö Suomen siis taantua poppakonstien tasolle, jotta adoptiot jatkuisivat tuosta maasta?

Muu asiallinen pohdinta liittyi siihen miten kansalaisaloitejärjestelmää voisi parantaa. Varsinkin jos jatkossa tulee näitä vasta-kansalaisaloitteita, jotka sitten veivaavat toisiaan vastaan vuoden välein. Se on sitten toinen tarina, johon varmasti lakioppineet palaavat myöhemmin.

Muut asialliset huolenaiheet liittyivät taloudellisiin vaikutuksiin, sosiaaliturvan muutoksiin, perheoikeuteen ja perintökaareen. Kaikki juuri niitä asioita joita eduskunnassa voidaan asialliseti ratkaista. Kunhan kansanedustajat päästetään selaamaan niitä pykäliä ja vertailemaan niitä n. 200 liitännäislakia ja säädöstä joihin tasa-arvoinen avioliittolaki lopulta jollakin tapaa vaikuttaa.

Kaiken kaikkiaan keskustelu oli melkein seuraamisen arvoista loppuun asti. En kuitenkaan haluaisi lukea noita puheita läpi toiseen kertaan.

Löytö antikvariaatista: Jokaisen miehen kirja

Tällä kertaa aiheena ei ole nettietiketti. Nyt mennään aikakauteen jolloin nettiä ei vielä ollut olemassa. Aiheena on menneisyyden käsitys siitä miten herrasmies elää ja käyttäytyy modernina miehenä omalla aikakaudellaan. Sain käsiini Jokaisen Miehen Kirja teoksen vuodelta 1947. Ohjenuorat hyvään käytökseen ja terveyttä edistävään elämään löytyvät mukavan lupsakasti kirjoitetun lukuelämyksen takaa.

Professorit, dosentit, kirurgit ja lehtorit ovat jakamassa neuvojaan siitä miten kunnon herrasmies elää, harrastaa, työskentelee, kuntoilee, keskustelee, sisustaa kotinsa, syö ja ennen kaikkea pukeutuu. Vaatteet cis-miehen tekee. Ainakin opin sen, ettei nahkahanskoissa olevia nappeja koskaan napiteta. Olisin voinut syyllistä tyylimokaan, sillä metsästän itselleni sellaisia napillisia nahkahanskoja.

Kirjan aiheet ovat todella monipuolisia. Paljekameran taitava käyttäminen opastetaan siinä missä minkälaisia kirjoja miehen kirjahyllystä pitäisi löytyä! Niinkin tärkeät asiat kuin luottamustehtävissä pärjääminen ohjeistetaan selkeästi. Nyt minä osaisin olla puheenjohtaja seuran tai yhdistyksen johtopallilla. Jos haluaisin. Tyydyn olemaan vaan hieman entistä parempi sosiaalisissa tilanteissa.

Kauttaaltaan vanha opaskirja oli hyvä muistutus minulle siitä miten kannattaa käyttäytyä. Sekä miten pääsen ehkä tavallista paremmin mukaan tapahtumien keskusteluihin. Normaalisti olen ollut niissä vain tuppisuuna tai seinäruusuna lukemassa yksin kirjaa jossain syrjässä.

Myös silloisen avaramman maailmanmatkaamisen tunnelmat 40-luvulta on kiteytetty hyvin. Maailmankansalaiseksi oppiminen oli tärkeää toisen maailmansodan jälkeisessä maailmassa. Kansankunnallemme niin tyypillistä vaatimattomuutta iskostettiin näin:

"Seurustellessamme ulkomaalaisten kanssa me olemme mitä suurimmassa vaarassa joutua salaisen hymyilyn kohteeksi, jos me pidämme hänelle pitkiä ja yksityiskohtaisia esitelmiä, joissa me pyhässä isänmaallisessa innossa liiaksi kehumme Suomea ja pyrimme osoittamaan, miten erinomaisesti meillä jotkin asiat ovat. Suomi on sentään pieni maa eivätkä sen aikaansaannokset ole niin ihmeellisiä. Vaatimattomuus kaunistaa, ja ulkomaalainen kyllä itse kysyy, mitä hän tahtoo tietää. Ja tulenkestävässä totuudessa on pysyttävä ja liioitteluja ja superlatiiveja on vältettävä."

Myös seuraavan kohdan toivoisin olevan herran vuonna 2015 enemmän käytössä ihmisten parissa.

"Minkäänlaiseksi maailmankansalaiseksi ei tulla, jollei luonnetta pidetä kurissa ja jalosteta. Todellisen maailmankansalaisen luonne on aina tasainen. Se ei kiihdy. Se ei ole intohimoinen. Se on suvaitsevainen. Se koettaa olla hyvä ja uskoo muista aina enemmin hyvää kuin pahaa. Se muistaa, että huumorilla ja hyväntuulisuudella päästään aina ihmisten keskisissä suhteissa pitemmälle kuin kiivailulla ja ärtyneisyydellä. Tämän pohjan kun saa, niin sille on helppo rakentaa kaikkea sitä, mikä miehestä tekee maailmankansalaisen."

Pienenä helmenä kirjan lopussa on lyhennetty versio Erasmus Rotterdamilaisen käytösoppaasta vuodelta 1665: Kullainen kiria / Nuorucaisten Tapain sijwollisudest. Siitä näkee miten paljon käsitykset käytöstavoista muuttuvat vuosikymmenien vaihtuessa. Jokaisen Miehen Kirja sentään valaisee, että 40-luvulla käytöstavat tiedostettiin joustavimmiksi kuin edellisen vuosisadan kriteerit. Tärkeintä on noudattaa käytöstapojen sääntöjä, rikkomatta itse peliä, eli noudattamalla sääntöjä liian tarkasti. Tämä joustavuus ja tahdikkuus tekee miehestä soveliasta seuraa tilaisuuteen kuin tilaisuuteen. Rautakangen nieleminen ei ole edustavaa eikä nipottaminen yksityiskohdista kanssakäymisessä ole soveliasta. Opit soveltuvat erittäin hyvin myös tämän vuoden elämiseen Suomessa. Kunnon käytöstavat, hillityn tyylikäs pukeutuminen sekä asiallisuus sopivassa suhteessa kaikessa kantavat pitkälle maailman mullistuksissa. Internetissä voin olla hieman erilainen tapaus kuin livenä.

Erasmus Rotterdamilainen, serious fucking business!

Kiitos kirjasta ystävälleni Senaatintorin antikvariaatissa (Sofiankatu 8, Helsinki). Tämä kirja pääsee tuonna parempaan hyllyyn vanhojen kirjojen kokoelmani joukkoon.

Kemian Nobel ja kreationistien perinteinen vastaus

DNA:n salaisuuksia on yritetty selvittää vuosikymmenien ajan. Tutkimatta on vielä vaikka kuinka paljon, mutta erään merkittävän osa-alueen kohdalla Nobelin palkinto nosti tiedettä otsikoihin asti. Aiheena on DNA:n korjausmekanismin toiminta. Periaate on yksinkertainen. Moni asia voi sekoittaa tai vaurioittaa DNA:ta. Solujen sisäiset monimutkaiset järjestelmät leikkaavat pois pieleen menneitä kopioita perimästä, tai peräti korjaavat ne entisen veroiseksi.

Tarina siitä miten kaikki tämä selvitettiin onkin mielenkiintoisempi. Viimeisen 40 vuoden aikana useampi tutkija eri maista oli työskennellyt ongelman parissa. Kemian Nobel myönnettiin Aziz Sancarille Pohjois-Carolinan yliopistosta, Paul Modrichille Howard Hughesin lääketieteellisestä instituutista, ja Tomas Lindahlille Francis Crick -instituutista.

Kaikki lähti liikkeelle silloisen tiedon kyseenalaistamisesta. DNA ei ollut aivan niin vakaa molekyylien ketju mitä oletettiin. Vakauden yliarvointi oli helppoa, sillä miten muuten perimä olisi voinut pysyä kunnossa sukupolvesta toiseen.

Lindahlin ryhmä selvitti 70-luvulla, että DNA rappeutuu päivittäin soluissamme. Jos sellainen meno jatkuisi ilman korjausmekanismia, ei elämä olisi mahdollista. Mutta elämä on mahdollista, kuten ikkunasta ulos katsoessamme voimme päätellä, joten tuollaisen korjausmekanismin etsintä oli suotuisa tutkimusala.

Sancarin suunnalta selvitettiin UV-valon aiheuttamien vauroiden korjaamista soluissa. Sama fotoreaktivaationa tunnettu mekanismi kykenee korjaamaan myös muun kuin UV-valon aiheuttamia virheitä perimässä. Modrichin ryhmä seurasi miten solunjakautumisessa tapahtuvan mokan uudelleenohjelmointi hoituu siihen erikoistuneilla proteiineilla.

Soluista esiin ongittu tieto voi lopulta olla ratkaisu joidenkin syöpätyyppien vallankumouksellissa hoidossa. Jos soluissa ei olisi korjausmekanismeja olisi sen tilalla huomattavasti yleisemmin syöpä. Horisontissa siintää myös toivo perinnöllisten tautien korjaamisesta. Bakteereilla ja mahdollisesti nisäkkäillä tehdyt testit hoitomenetelmistä pyritään soveltamaan ihmisiin. Tässä kohtaa tulevat olennaiseksi yhteisen polveutumisen kautta tapahtuva vertailu siitä miten hoitoa viimeistellään ja tuunataan ihmisille sopiviksi. Viimeistään tässä vaiheessa sinäkin, rakas lukija, ymmärrät miten hienoa asia tämän tiedon selvittäminen on. Sekä sen miten valtava haaste se on vieläkin tieteelle.

Kaiken kaikkiaan tässä Nobel-uutisoinnissa on ollut hienoja kertomuksia siitä miten oikeat tutkijat tekivät tiedettä. Ja onnistuivat paljastamaan maailmalle hienoja asioita elämän saloista. Kaikki tämä tuottelias tiede saa jotkin piirit kateelliseksi. Ne piirit joissa pyritään poimimaan maahan pudonneet muruset, joista sitten väännetään mielikuvituslinnoissa heidän etujaan ajamia seisoviapöytiä. Tarkoitan tietenkin kreationisteja.

Periaate on tuttu kaikista edellisistä hyvistä tiedeuutisista. Kun tutkijat löytävät ja selvittävät jotain solujen tai DNA:n toiminnasta, niin kreationistit alkavat toistamaan sanomaansa.

Solujen rakenne itsessään oli liian monimutkaista, jotta se voisi kehittyä ilman Jumalaa.

Soluviestintä oli liian monimutkaista, jotta se voisi kehittyä ilman Jumalaa.

DNA:n sisältämä geneettinen informaatio oli liian monimutkaista, jotta se voisi kehittyä ilman Jumalaa.

Immuunijärjestelmä oli liian monimutkaista, jotta se voisi kehittyä ilman Jumalaa.

Bakteeriflagellan toiminta oli liian monimutkaista, jotta se voisi kehittyä ilman Jum- älykästä suunnittelijaa.

Ja niin edelleen vuodesta toiseen. Kreationistit kirjoittivat argumentaatioltaan identtisiä tekstejä jokaisena vuonna. Darwinismin arkkuun on kreationistien kirjoituksissa lyöty niin paljon vertauskuvauksellisia viimeisiä nauloja, että arkku painaa varmaan metaforisesti satoja tonneja.

En siis yllättynyt tippakaan, kun sain vinkkejä kreationisti Pekka Reinikaisen uusimmasta tuotoksesta:

Nobel darvinismin nollaamisesta

Voe helevettiläinen! Tiedemiehet menivät huomaamattaan tuhoamaan ateismin peruspilarin, eli evoluutioteoria on nyt täysin kumottu.

Myytti DNA:n vakaudesta on murrettu. Solujemme perimään syntyy tauotta muutoksia, ja jos niitä ei heti korjattaisi, yhtäkään ihmistä ei syntyisi. DNA:han hajoaa muutenkin omia aikojaan muutamassa vuosituhannessa, ja on uusdarvinismin kannalta kohtalokasta, että vuonna 2012 sitä eristettiin dinosauruksen fossiilista.

Reinikainen vetoaa dinosauruksella viittaa todennäköisesti tähän tapaukseen. Kreationistien kannalta kriittistä on kuitenkin se, että vasta-ainereaktio saatiin joistakin solujen osista. DNA-pätkiä ei ole (toistaiseksi) onnistuttu eristämään dinosaurusten fossiileista. Toivottavasti siinä joskus onnistutaan.
Anyways, jos DNA:n hajoaminen on sellainen ongelma kuin Reinikainen tässä antaa ymmärtää, niin miten on mahdollista, että sitä löytyisi edes kreationistien skenaariossa. Siinä tapauksessa nämä fossiilit olisivat kuitenkin yli 4000 vuotta vanhoja. Eikä DNA:n jämien löytyminen fossiileissa kerro meille enemmänkin Viime torstailaisuuden totuudesta?

Samalla on todistettu, että tuntemaamme elämää ei voisi lainkaan olla olemassa, jos solut eivät osaisi korjata DNA:taan. Kopiointivirheiden lisäksi DNA:han tulee vielä valtavan paljon suurempi määrä mutaatioita ympäristön säteilystä ja kemikaaleista johtuen. Korjaamattomat mutaatiot johtaisivat nopeasti elimistön toiminnan romahtamiseen ja syöpään. Onneksi solujen erittäin monimutkainen korjausjärjestelmä korjaa tuhannesta virheestä 999. Miksi se ei korjaa kaikkia? Syy on ilmeinen. DNA:han koodattu korjausnanokoneiden tiedosto kärsii sekin mutaatioista ja koneet eivät enää toimi moitteettomasti. Tämä selittää ihmisten elinajan lyhenemisen Raamatun patriarkkojen korkeasta iästä.

Tässä Reinikainen muistuttaa meitä Vanhan testamentin mainitsemista pitkäikäisistä ihmisistä. He elivät jopa satoja vuosia. Synnin aiheuttama rappeutuminen vähensi elinvuosia nykyiselle tasolle. Ei sen ihmeellisempi tarina kuin Tolkienin kynästä kirjoitetut, mutta Reinikainen ja moni muu ottaa sen ihan tosijuttuna.

Johtopäätös kaikesta tästä on ilmeinen. Lokakuussa 2015 myönnetyt kemian Nobelit nollaavat uusdarvinismin, jonka mukaan kaikki elollinen polveutuisi yhdestä ja samasta solusta. Väite polveutumisesta paljastuu täysin mielettömäksi.

Harmi vain, että Reinikainen unohtaa perustella miksi polveutuminen on mieletöntä. Se vain on niin hänen mielestään. Luulin tämän kohdan olevan olennaista kreationistin pointille. Taisin olla väärässä. Varsinaisen argumentin puuttuessa en myöskään pääse viipaloimaan mitään olennaista sisältöä.

Jokainen biokemiaa opiskellut ymmärtää miksi soluja ei voi syntyä itsestään ja DNA:ta voi syntyä vain DNA:n avulla. Vaikka fysiikan ja kemian lakien vastainen ihme tapahtuisi ja solu syntyisi, siellä ei tapahtuisi yhtään mitään ilman DNA:n ohjelmointia. Toimiva digitaalinen bio-ohjelma voi olla vain ulkopuolisen älyn tuottama. Luonnon perusvuorovaikutukset eivät sellaisia rakenna. DNA:ssa täytyy olla ohjelma tiedon poimimiseen ja sen kääntämiskoneiston eli ribosomien rakentamiseksi, jotta DNA -koodi voidaan kääntää proteiinien kielelle ja saadaan solun arkkitehtuuri ja nanokoneet rakennetuiksi.

Se mitä tällä hetkellä näemme solujen sisällä ei tietenkään ole sitä mitä oletamme siellä olleen satoja miljoonia vuosia sitten. Valmiita soluja ei oleteta syntyvän tyhjästä. Reinikainen on aivan oikeassa ainakin siinä, ettei tiedetä miten ensimmäiset solut ilmestyivät. 

Joten mikä lopulta on Reinikaisen varsinainen juju tässä tuotoksessa?

Viimeinen naula darvinismin arkkuun on juuri myönnetyn kemian Nobelin seuraus. Alkusolu, josta kaiken piti polveutuman, ei säilytä tiedostojaan, ellei sinne ole, kaiken yllä mainitun lisäksi, myös ohjelmoitu erittäin monimutkasta kopiointivirheiden korjausjärjestelmää.

Eli vanha tuttumme Liian monimutkaista evoluutiolle -argumentti. Reinikainen ei millään hyväksy tieteen valossa varminta vastausta DNA:n ilmestymiselle. Hän haluaa tarjota tilalle Jumalan taikavoimia. Mikä se tieteen vastaus on? Se on erittäin varma ja jyrkkä: Emme tiedä.

No, huomaavatko tiedemiehet tai palkinnon myöntänyt komitea mitä on tapahtunut?

Ainakaan korjausmekanismien löytäminen ei kumonnut evoluutioteoriaa. Nyt tutkijat alkavat selvittämään minkälaiset kehitystiet voisivat olla niiden korjausmekanismien takana. Eli sitä samaa tiedettä tehdään jatkossakin, heittämättä käsiä epätoivoisina ilmaan. 

Todennäköisesti eivät, koska suunnittelun huomaaminen on luonnontieteissä kielletty! Mutta nyt maallikonkin on helppo ymmärtää, että uusdarvinismi on nyt nollattu Nobel-palkinnon arvoisesti!

Potaskaa. Suunnittelun huomaaminen on ihan arkipäiväistä. Reinikaisen ehdottamaa jumalolennon tekemän suunnittelun havaitsemiseen ei vain toistaiseksi ole kehitetty luotettavaa menetelmää. Reinikaisen ja IDeistien menetelmät eivät ole kiellettyjä. Ne ovat hyödyttömiä. Pystymme päättelemään suunnittelua yllättävän monissa asioissa. SETI-projekti ehkä mediaseksikkäin niistä.

Reinikaisen ja muiden kreationistien pörinän jäädessä taustalle voimme keskittyä olennaiseen. Korjausmekanismit eivät ole mikään tämän vuoden uutuus tieteessä. Niiden kehitystä on tutkittu. Aikaa ja aivoenergiaa on käytetty soluista löytyvien korjausmekanismien evoluution selvittämiseen, mekanismien homologioiden hakemiseen, onko mekanismin komponenteilla jotain muuta toimintoja soluissa, jne.

Valitettavasti alan kirjallisuus on vielä kallista hankittavaa minulle, mutta kevytkin googlaus paljastaa tutkimuspapereiden olevan olemassa. Aihe on mielettömän monimutkainen. Löytyisipä jostain aikaa lukea niitä tarpeeksi. Ilmaiseksi olisi luettavissa The Evolution of DNA Repair Genes, Proteins, and Processes. Lisään sen suosikkeihini.

Mitä vähemmälle jätän Reinikaisen lukemisen sitä enemmän opin oikeasta tieteestä. Siinä missä kreationisti näkee päätepysäkin tieteen edistymiselle, tiedemiehet näkevät uuden ja tutkimattoman metrokartan. Kuin sattumalta Reinikaisen kirjoituksen kommenteissa on meneillään väittely, joka on opettavaisempi kuin itse miehen kirjoitus. Jään odottamaan uusimmasta kemian Nobelista kertovaa populaarikirjaa.

Gm-maissi ja oravien valinta

Geenimanipuloitu maissi on ollut esillä negatiivisessa valossa useissa meemikuvissa. Ne kiertävät sosiaalisessa mediassa. Ideana havainnollistaa sitä miten luonnon eläimet tunnistavat gm-ravinnon ja aidon perinteisen ravinnon eron. Eräs suosituimmista tapauksista on Paul Fonderin suorittama testi. Siinä pystytettiin puulaudalle tuore pellolta poimittu gm-maissintähkä. Sen viereen aseteltiin vuoden vanha luomuna kasvatettu maissitähkä. Kumpaa oravat suosisivat?

Oravat suosivat aina luomua. Hämmästyttävää! Tai sitten keksit nopeasti minkä takia vertailu ei ollut sieltä luotettavimmasta pääst. Gm- ja luomumaissi eivät olleet oikealla tavalla vertailukelpoisia, jos toista tyrkytetään tuoreena suoraan pellolta ja toinen on ollut vuoden verran varastossa. Parempi vertailu olisi ollut laittaa tuoreet versiot molemmista. Tai vastaavasti molemmat vuoden vanhoina. Ehkä vuoden vanhat tähkät tuoksuvat oravan mielestä paremmille? Lisäksi Fonderilta unohtui selkeästi tehdä vertailu sokkoutettuna.

Nämä ja monet muut puutteet näissä näyttävissä vertailuissa on onneksi vältettävissä. Areenalle ratsastaa ritarillisesti GMO Corn Experiment. Ohjeet ja osallistuminen ovat suhteellisen helpon työn takana.



Nyt tavallisella kansalla on mahdollisuus osallistua relevantimman vertailun tekemiseen. Silloin voimme tehdä huomattavasti itsevarmemmalla äänellä julistuksia oravien makutottumuksista.

KIC 8462852 eli median into tarttua epätodennäköisimpään

Iso joukko tähtitieteilijöitä tarkasteli Kepler-avaruusteleskoopin keräämiä tietoja. Dataa on kertynyt valtava määrä. Joukko keskittyi KIC 8462852 tähden tietoihin. Kepler on taltioinut ja mitannut lukemattomien tähtien kirkauden vaihteluja. Juuri tällä menetelmällä avaruusteleskooppi etsii eksoplaneettoja. Kun planeetta sattuu kulkemaan teleskoopin vinkkelistä katsottuna tähden edestä, muuttuu myös tähdestä mitatun valon määrä. Tämä kirkkauden muutos mitataan tarkasti useasta tähdestä. Yli 100 000 tähteä on kerralla tarkkailtavana. Planeetan pyöreä muoto ja rata tähden edestä tarkoittavat, että mittauksessa kirkkaus himmenee ensin hitaasti kunnes planeetta on ns. keskellä tähteä, ja sitten takaisin samalla nopeudella takaisin tavalliseen kirkkauteen. Muodostaen tasaisen käyrän kirkkauden muutoksessa.

Toistaiseksi Keplerin avulla on löydetty 1030 planeettaa. Valtavassa galaksissa on valtava määrä tähtiä, joita ympäröi vielä valtavampi määrä planeettoja. Variaatiota on varmasti olemassa uskomaton määrä. Kunhan meillä on lopulta tarpeeksi kehittynyt teknologia havaitsemaan vielä useamman tähden ja tähtijärjestelmien koostumuksia.

Cornellin yliopisto julkaisu tuoreen tutkimuksen: Planet Hunters X. KIC 8462852 - Where's the Flux?

 KIC 8462852 tähden kohdalla mittauksista löytyi huomattavia poikkeamia. Muutokset tähden kirkkaudessa eivät noudattaneet planeettojen tuottamia kaavoja. Himmeneminen on yleensä ollut noin prosentin luokkaa tähden valosta. KIC 8462852:n mittauksista löytyi kuitenkin jopa 22 % verran himmenemistä. Jotain valtavaa kulki tähden edestä. Himmenemisessä oli myös useampia piikkejä. Jotkut kestivät vain viisi päivää. Jotkut kestivät 80 päivää. Himmenemisen nopeuden vaihteluistakin pystyttiin päättelemään, että varjon muoto oli jotain muuta kuin pyöreä. Yhden himmenemisjakson aikana valo vaihteli edestakaisin.

Käyrien vaihtelulle kun voi olla useita eri selityksiä, ellei peräti selitysten komboja. Niiden selvittäminen vaatii lisätutkimusta, joten KIC 8462852 tähteä kohti aiotaan suunnata lisää tutkimusaparaatteja. Varmaa selitystä ei ole löytynyt, sillä pelkkä Keplerin keräämä tieto ei itsessään ratkaise ongelmaa.

Sattuiko mittausajanjaksolle epäsäännöllistä tähden sykkimistä?

Onko kyseessä Be -tähti, eli kuuman materiaalikiekon ympäröimä tähti kuten EE Cephei?

Heijastaako tähden edessä liikkuva kohde valoa jollain erikoisella tavalla?

Ympäröikö tähteä epäsäännöllinen pölypilvi?

Tai mahdollisesti hajonneita massiivisia komeettoja?

Onko tähtijärjestelmässä tapahtunut planeettojen törmäys, jonka seurauksena kiertoradalla on massiivisia kappaleita?

Tutkijaryhmä käy läpi useita vaihtoehtoisia selityksiä paperissaan. Esim. Be -tähden vaihtoehto hylätään, koska mittauksissa ei ole sen edellyttämää määrää infrapunavaloa ja KIC 8462852 olisi muutenkin liian viileä sellaiseksi. Planeettojen törmäys olisi selitys itsessään, mutta havainnoissa ei ole siihen tarvittavaa määrää infrapunaa. Tosin eräänä ennustuksena tällaiselle törmäykselle on, että vastaavaa himmenemistä olisi havaittavissa toukokuussa 2017.

Kaiken kaikkiaan paperi on erittäin mielenkiintoinen. Selitys kun voi olla usean eri tekijän summa. Tutkijaryhmä laatii mahdollisia testejä joilla voidaan päästä lähemmäksi mittauksia selittävää skenaariota. Luvassa on lisää tutkimusta, kun muut liittyvät mysteerin ratkaisemiseen. Itse paperi ei herättänyt sen enempää kiinnostusta lehdistön suunnalta.

Kunnes...

The Atlantic -lehti haastatteli tähtitieteilijä Jason Wrightia. Hänellä on vaihtoehtoinen tulkinta havainnoille.

“When [Boyajian] showed me the data, I was fascinated by how crazy it looked,” Wright told me. “Aliens should always be the very last hypothesis you consider, but this looked like something you would expect an alien civilization to build.”

Todellakin. Se olisi aivan mahtava selitys, joka saa minut ihan tiedeorgasmin partaalle! Kehittynyt sivilisaatio kykenisi rakentamaan massiivisia aurinkokennoja tähden ympärille. Näin saataisiin käytännössä loputon määrä energiaa sivilisaation käyttöön. Sellaisen näkeminen on tällaisen scifi-fanin ikuinen unelma.

Mutta valitettavasti se on se tällä hetkellä kaukaisin ja epätodennäköisin selitys mittaustuloksille. Onneksi hyvällä tuurilla New Mexicon Very Large Array radio-observatio lopulta suunnataan tähden suuntaan.

Ja sitten siihen miten media uutisoi KIC 8462852 tähden tutkimista:

MTV: Tutkijat vakavina: Löysimmekö avaruudesta muukalaisten kehittämän megarakennelman?

Independent: Astronomers may have found giant alien 'megastructures' orbiting star near the Milky Way

Voice: Avaruudesta löydettiin jotain todella hämmentävää: "Pakko ottaa huomioon ufojen mahdollisuus"

Itse tutkimus sekä miten ja miksi sitä tehdään ja aiotaan jatkossa tehdä eivät kelpaa uutisiin asti.

Kiva havainto kaamoksesta

Pitenevä yö ja synkkenevä syksy. Ne ovat aivan ihania asioita elämässä, kun aurinko ei pääse ärsyttämään kalpeaa skeptikkoa entiseen tahtiin.

Helsingin sanomat käytti keskiviikkona kokonaisen aukeaman verran kaamoksen kukistamiseen. Lukaisin sitä hieman hermostuneena. Edellisinä vuosina juuri tällaiset artikkelit ovat maininneet jossain positivisessa muodossa Valkeen kirkaskorvavalon. Onneksi en löytänyt tekstistä edes mainintaa Valkeen tuotteesta. Korvavalo näyttäisi olevan menneen syksyn märkiä lehtiä. Sen sijaan lehdessä kerrotaan kirkasvaloista, liikunnasta ja ruokavaliosta.

Tein pienen tarkistuksen Googlen kautta. Onko Valkee päässyt kuukauden aikana mihinkään merkittävään nettijulkaisuun? Eipä ole. Maininta löytyy vain ET-lehden  10 kysymystä ja vastausta Kuka hyötyy kirkasvalolampusta? tekstistä. Valkeen tuote on vain yhden kysymyksen arvoinen.

Miten toimivat kirkasvalokuulokkeet?

Suomalaisen Valkee-laitteen luvataan toimivan kuin kirkasvalolamppu, mutta korvien kautta. Kirkasvalokuulokkeet muistuttavat kannettavaa musiikkisoitinta, mutta ääntä niistä ei kuulu. Korviin laitettavan valon on väitetty vähentävän kaamosoireita. Tuote on saanut ristiriitaista palautetta useita vuosia: Joissakin tutkimuksissa on ilmennyt, että korvavalo ei vaikuta sisäiseen kelloon samalla tavoin kuin silmän kautta tuleva kirkasvalo.

Muuten juttu keskittyy toimivuudeltaan paremmin testattuihin kirkasvaloihin. Valkeen taival on näillä näkymin ohi Suomessa. Maailmalla on vielä yritystä uudella nimellä, kun HumanCharger nimeä käytetään mainoksissa.

Kauppalehden kautta voimme seurata Startup-yritysten menestystä tai alamäkeä. Valkeen kohdalla luvut helmikuulta ovat tällaiset:

Liikevaihto (1000€): 654.0    
Liikevaihdon kasvu%: -39.5  
Tulos (1000€):  -2273.0


Liikevaihto supistuu ja firma tekee tappiota yli kaksi miljoonaa euroa. Syksyni on heti kirkkaampi.

Hallintarekisteri - vaikea valinta

TL;DR Hallitus ajaa viranomaisten vastustamisesta huolimatta Suomeen hallintarekisteriä. 

Hallintarekisterin hyödyt= Pörssi vilkastuu ja Suomeen virtaa rahaa sijoitusten muodossa, kun kansainväliset pankit pääsevät edullisemmin maamme osakemarkkinoille. Tämän takia rikkaiden ihmisten etujärjestöt ajavat hallintarekisteriä.

Hallintarekisterin haitat= Veronkierto muuttuu entistä helpommaksi ja verorahoja jää saamatta. Tämän takia Verohallitus ja poliisi vastustavat hallintarekisteriä. Myös tämän takia epärehelliset rikkaat ajavat hallintarekisteriä.


Olet varmaan altistunut viime aikoina uutisissa pyörivälle kohulle hallintarekisteristä. Hallituksessa kuohuu ja kiehuu, kun perussuomalaisten persuin persu Timo Soini ei hyväksy ehdotusta hallintarekisteristä. Onko se vain populistista itkuporkua vai asiallista huolestumista? Tällä kertaa sanoisin, että Soini on aivan oikealla asialla. Eikä hän ole yksin vastustamassa hallintarekisteriä.
Samaa vastalausetta toistavat niin talousrikospoliisi, Valtakunnansyyttäjänvirasto, Verohallinto kuin talousasioihin keskittyneet tutkivat toimittajat.

Käytännössä kaikki ne tahot jotka taistevat veronkiertoa ja muuta finanssikeplottelua vastaan (eli toimintaa josta aiheutuvat kansakunnallemme vuosittain satojen miljoonien menetykset koko veropottiin. Tämä on fiskaalista harmaata taloutta.

Kyseessä on isot summat. Verohallituksen selvityksen mukaan juuri relevantin pointin kannalta verorahoja haihtuu Suomesta ulkomaisen kierrätyksen kautta n. 200 - 500 miljoonaa euroa vuosittain. Jos osakeomistuksen piilottaminen tehdään entistä helpommaksi, niin tuo summa tulee vain nousemaan.

Muualla maailmalla trendinä on avoimempi omistussuhteiden järjestely. Syy on helppo ymmärtää. Viimeisin maailmanlaajuinen talousromahdus kun merkittävältä osalta salailun syytä. Iso-Britannia järjestää arvopapereiden läpinäkyvyyden takaamiseksi KAIKILLE avoimen yhteisen rekisterin. Omistussuhteet pääsisi siis tarkistamaan Matti Meikäläinen sekä hänen kirjekaverinsa John Smith. Smashing! Samoin Yhdysvaltojen kongressiin tulee lakialoitteita, joilla pyritään vain lisäämään omistussuhteiden läpinäkyvyyttä. Mutta keskitettyyn tietorekisteriin pääsisivät käsiksi vain viranomaiset. G20-maat julistivat myös entistä avoimemman tiedonsaannin tärkeyttä nimenomaan tässä asiassa. Kun lainsäädäntöä ja arvopaperikeskusten järjestelmiä on uusittu eri valtioissa, niin ne ovat ottaneet käyttöön suoran omistuksen mallia. Juuri sitä mallia joka on hallintarekisterin vastakohta.

Se jos mikä on täysin toiseen suuntaan Suomen hallituksen linjan kanssa. Hallitus ajaa omistussuhteiden pimittämistä. Saarivaltiossa ja muualla ollaan oikeasti ottamassa ryhdikkäitä ja varmoja askeleita veronkierron, rahanpesun sekä järjestäytyneen rikollisuuden kitkemiseksi. Kotimainen ehdotus hallintarekisteristä taas näyttäisi tukevan kaikkea tuollaista toimintaa. Joten mitä helvettiä Suomessa oikein tapahtuu?

En toki tiedä kaikkia yksityiskohtia, mutta se mitä olen asiasta selvittänyt tähän asti on erittäin huolestuttavaa. Lakiesitys hallintarekisteristä kun näyttäisi tukevan juuri sitä mitä poliitikkojen julkisissa puheissa on pyritty estämään.

Jotain suuntaa siitä miten ja miksi tätä hallintarekisteriä ajetaan kertonee se miten jopa Valtiovarainministerin selvitys kuvailee tilannetta. Selvitysraportti "Arvopaperien moniportaisen hallinnan  ja hallintarekisteröinnin laajentamisen  taloudelliset vaikutukset" vuodelta 2010 on todella pitkä, mutta lukemisen arvoinen. Selvityshenkilö professori Eva Liljeblom kauppakorkeakoulu Hankenista kiteyttää olennaisen alustukseen. Hallitusrekisterin tavoitteena on kustannussäästöjen lisääminen arvopaperien säilytyksessä, kasvava palvelutarjonta arvopaperimarkkinoilla, sekä yleensäkin  arvopaperimarkkinoiden kehittäminen parempaan suuntaan.

Mutta kenen kannalta parempaan suuntaan? Johdanto antaa siitä pientä vinkkiä.

Suomessa verotus muodostaa esteen listautumiselle ja kannustaa huonosti riskinottoon.

Tuon voisin melkein tulkita tarkoittavan, että verotuksen poistaminen esteenä lisäisi listautumista ja samalla siis piristäisi arvopaperimarkkinoita. Josta päästään siihen miten veronkierto on yrityksen kannalta erittäin hyvä asia, sillä näin yritys pääsee tahkomaan enemmän rahaa osakeomistajilleen.

Selvitykset siitä miten transaktiomaksujen pienentyminen saavat kurssit nousuun ovat varmasti myös ihan paikallaan. Mitä pienemmät kulut firmalla sitä enemmän jää viivan päälle voittoa. Tavoitteena on supistaa kaupankäynnin kustannuksia Helsingin pörssissä. Se houkuttelisi lisää ulkomaisia sijoittajia, joten pörssi piristyisi huomattavasti. Kaupankäyntivolyymi lisääntyisi. Ja se lopulta lisäisi verotuloja. Hallintarekisteriä lobbaava Finanssialan Keskusliitto nostaa tämän pointin useasti esiin kirjoituksissaan:

Järjestelmän päätarkoitus on mahdollistaa kustannustehokas pääsy Suomen osakemarkkinoille. Ilman hallintarekisterijärjestelmää hyvin moni arvokas sijoitus suomalaisiin pörssiyhtiöihin jäisi tekemättä.

Valtiovarainministeriö kuvailee kotimaisille sijoittajille tarjottuja vaihtoehtoja näin:

• Suora omistus: Arvopaperin sijoittajan omistukset kirjataan hänen omissa nimissä olevalle arvo-osuustilille, jota pidetään arvopaperikeskuksessa.
• Arvopaperien moniportainen hallinta (hallintarekisteri): Sijoittaja antaa kirjata omistamansa arvopaperit  pankin nimissä olevalle arvo-osuustilille. Pankki voi antaa arvopaperit edelleen säilytettäväksi toiselle pankille tai sijoituspalveluyritykselle, jolloin säilyttäjiä on ketjussa useita.

Sanomatta jää, että moniportainen hallinta tarkoittaa selvityskustannusten nousua. Suomeksi se tarkoittaa valtion kulujen lisääntymistä. Eli tarve verotuksen lisäämiselle vain nousee. Pankin viedessä arvopapereita toiselle pankille, kertyy myös askeilta ja duunia kun viranomaiset yrittävät selvittää kuka omistaa mitäkin arvopaperia.

Hetkinen!

Moniportainen järjestelmä kuitenkin mahdollistaa omistussuhteiden selvittämisen. Se edellyttää ns. shareholder indentification  -palveluiden käyttöä. Kyseinen palvelu selvittää vaikkapa osakeyhtiöiden osakkaiden nimilistoja ja muuta selvitystyötä työkseen. Sellainen on esim. Euroclear. Samaisen firman Euroclear Finland on todennut, että hallituksen ehdottama hallintarekisteri tekisi omistussuhteiden salaamisen mahdolliseksi.

VM:n mukaan ’poikkeussääntöä esitetään käytettäväksi, jotta pörssiyhtiöiden osakkeiden yleisöjulkisuus voitaisiin ylläpitää Suomessa vähintään nykytasolla’. Ehdotus ei kuitenkaan johda tähän tavoitteeseen. Ehdotus lähtee siitä, että suomalaisten sijoittajien suomalaiset osakeomistukset tulisi erotella yksilöllisesti, mutta vain kotimaisessa arvopaperikeskuksessa ja vain kun tietyntyyppiset palveluntarjoajat tarjoaisivat säilytyspalvelun sijoittajalle. Velvoite ei koske ulkomaisia arvopaperikeskuksia ja siten tietojen toimitusta koskevat velvoitteet eivät ulotu ulkomaisiin toimijoihin, vaikka näin on annettu ymmärtää. 

Lisäksi ehdotus sallisi tällaisen uuden yksilöllisesti asiakaserotellun arvo-osuustilin hallintarekisteröinnin sekä sen, että tällaisen tilin tilinhaltijana voisi olla oikean omistajan sijasta säilyttäjäpankki.

Näin toteaa siis firma, jonka toiminta on tällaisten rekisterien sisällön selvittäminen. Johon hallintarekisteriä ajavat tahot toteavat, että veronkierto tietoja salaamalla on mahdollista Suomessa jo nykyisen systeemin aikana. Joka on aivan totta, mutta itse joudun ihmettelemään miksi luoda järjestelmä joka tekee veronkierrosta vain helpompaa.

Euroclear muistuttaa myös, että veronkierron mahdollistava järjestelmä sisältää omat riskinsä niille jotka lähtevät leikkimään harmaalla taloudella piilottamalla omistussuhteensa:

Säilyttäjäpankin konkurssissa tai kilpailuttaessaan säilyttäjäpankkeja sijoittaja ei pystyisi siirtämään tiliä toisen pankin operoitavaksi, koska hän itse ei olisi tilinhaltija.
--- Asiakaskohtaisesti erotellun tilin sijoittajansuojaa koskevat keskeiset tavoitteet eivät toteutuisi (eroteltavuus ja siirrettävyys).

Eli voit säästää jättämällä veroja maksatta Suomessa, mutta kun homma menee reisille niin se myös menee kunnolla reisille. Hallintarekisteriä tarjotaan vaihtoehdoksi nykyisen monopolin tilalle. Näin sijoittajilla olisi mahdollisuus käyttää moniportaista hallintaa nykyisen suoran omistuksen mallin sijaan. Kaiken hallintarekisterin kehumisen jälkeen olisi siis paikalla muistuttaa, että sijoittajan harteille asettuu sijoittajariski, jota suoraan omistukseen turvautuvilla ei ole. Taikasanat sille miten kova kolaus sijoittajariski voi olla olkoon Lehman Brothersin konkurssi, jonka keinottelulla piiloteltiin vaikka mitä omistussuhteita.

Hallituksen puolustuspuheet hallintarekisterin tarpeellisuudelle eivät näyttäisi mitenkään kestäviltä. Euroclear Finland jatkaa.

”Valmistelun yhteydessä ei ole otettu huomioon sitä vaihtoehtoa, että tavallista sijoittajan nimissä olevaa arvo-osuustiliä voidaan hallinnoida tarvittaessa myös moniportaisesti, ilman hallintarekisteröintiä. Hallintarekisteröinnissä on kyse siitä, että oikean omistajan sijasta osakasluettelolle merkitään hallintarekisteröinnin hoitajan tiedot. Hallintarekisteröinnin käyttö tulee tarpeelliseksi vain sellaisessa tilanteessa jossa useamman omistajan arvopapereita säilytetään samalla tilillä (laarimuotoinen hallintarekisteri), koska oikea omistaja ei ole ko. tilin haltija.”

Jos tarkoituksena olisi lisätä kustannussäästöjä arvopaperien säilyttämisessä (kuten Valtiovarainministeriön teettämässä selvityksessä kerrotaan), niin se olisi mahdollista tuollaisella Euroclearin mainitsemalla avoimella moniportaisella hallinnalla.

Tämä tarkoittaa myös sitä, ettei Euroclear Finlandin vastalausetta hallintarekisterille voi työntää sivuun vetoamalla Euroclearin haluun säilyttää monopoliasemansa Suomessa. Kyseinen firma kun on tällä hetkellä Suomen ainoa arvopaperikeskus. Monopolin murtaminen olisi täysin mahdollista ilman hallintarekisterin kaltaista järjestelmää.

Mutta, mutta, mutta! Hallituksen puskeman hallintarekisterin puolustuksessa todetaan, että avoimuus kyllä säilyy. Omistajien tiedot rekisteröitäisiin Patentti- ja rekisterihallitukseen luotavaan rekisteriin. Valtiovarainministeri selittää ratkaisua näin:

Tietoa omistuksista reaaliaikaisesti

Suomalaisten osakeomistusten omistuksen avoimuus säilyy Suomessa nykytasolla. Suomessa toimivat arvopaperien säilyttäjät rakentavat järjestelmän, johon kootaan omistustiedot säilyttäjien omista asiakasjärjestelmistä.

Järjestelmä rakennetaan kahden vuoden siirtymäajan kuluessa. Sitä ylläpitää Patentti- ja rekisterihallitus.
Tietojenkeruujärjestelmä on reaaliaikainen, joten esimerkiksi median tietojensaanti pysyy nykytasolla, kun säilyttäjä toimii Suomessa.

Tarkalleen tuossa kerrotaan suomalaisten osakeomistusten avoimuuden säilymisestä. Mikä onkin aivan totta. Mutta entäpä jos suomalainen sijoittaja antaa ne arvopaperinsa ulkomaisen pankin omistukseen, ja pankki vie sen eteenpäin toiselle pankille jossain toisessa maassa? Eli mitä tapahtuu kun arvo-osuustili on lopulta ulkomaisen pankin, vakuutusyhtiön tai etävälittäjän nimissä?

Järjestelmään ei saada tietoja ulkomailla olevista säilytyksistä, koska Suomen lainsäädännöllä ei voida säätää muiden maiden järjestelmistä.

 Kekkonen sanoisi tässä kohtaa jotain repäisevää tunareista.

Mutta, mutta, mutta! Valtiovarainministeriön tiedote antaa ymmärtää, että viranomaisten mahdollisuudet selvittää omistussuhteita eivät muuttuisi.

Viranomaisten tietojensaantia turvataan

Säilytysmuoto ei heikennä viranomaisten tietojensaantia silloin kun säilytykset ovat Suomessa. Viranomaiset saavat samalla tavalla tietoja suorista omistuksista ja moniportaisesta säilytyksestä.

Hienoa, mahtavaa ja kaikki hyvin valtakunnassa! Entäpä taas siinä tapauksessa, kun Seppo Sijoittaja on antanut arvokirjansa ulkomaisten pankkien arvo-osuustileille? Eli juuri niissä skenaarioissa joita hallintarekisteri mahdollistaa kotimaisille sijoittajille.

Uudistus vaikuttaa viranomaisten tietojensaantiin ulkomailta, koska ulkomailla toimivilta säilyttäjiltä ei välttämättä saada omistustietoja siinä laajuudessa kuin kotimaisilta toimijoilta. Syynä tähän on EU-säännösten puuttuminen.

Veronkiertoa epäilevän poliisin on käytännössä mahdotonta saada näitä tietoja, jos omistustili on maassa jonka kanssa Suomella ei ole sopimusta tietojen toimittamisesta. Hyvällä tuurilla hän saa tietää vain omistusta suorittavan pankin nimen. Ei alkuperäistä suomalaista sijoittajaa. Ja kuinkas sattuikaan, juuri tällaisille paratiisisaarten pankkien tileille maksetaan Suomesta ihan kivasti korkoja. Markku Hirvisaari kertoo tilanteesta Taloussanomien artikkelissa vuodelta 2013.

Vuonna 2008 Suomesta maksettiin ulkomaille 1,8 miljardia euroa lähinnä joukkovelkakirjalainojen korkoja. Korkotulojen saajia oli huomattavan paljon maista, joiden kanssa Suomi ei ollut sopinut korkotulojen saajia koskevien tietojen toimittamisesta.
– Vuonna 2008 ei ollut hirveä määrää maita, joiden kanssa ei ollut verosopimusta. Aika innokkaasti ovat paratiisisaarten kahvilanpitäjät suomalaisiin joukkovelkakirjalainoihin sijoittaneet.

Mutta, mutta, mutta! Valtiovarainministeriö myös huomauttaa valvonnan pysyvän samanlaisena hallintarekisterin aikakaudella, jopa ulkomaisten omistusten valvonnassa. Media panikoi aivan turhaan ja talousrikostutkijat voivat nukkua rauhassa.

Mitä tehdään, jotta viranomaiset saisivat tietoja ulkomailta?
Riskiä veroviranomaisten tiedonsaannin heikkenemisestä vähentää kansainvälinen automaattinen verotustietojen vaihto, jota viranomaiset alkavat tehdä vuoden 2017 alussa. Tietojenvaihto ehtii siten alkaa ennen kuin arvopaperin moniportainen hallinta laajenee kahden vuoden siirtymäajan kuluessa.

Todellakin! EU-maat viimeistelevät systeemiä, jossa viranomaiset pääsevät käsiksi ulkomaisten omistustietojen sisällöstä. Ja se on hieno asia. Ongelma siis ratkeaa kuin itsestään vuonna 2017. Todella hienoa.

*hörppäisee teetä*

Meidän vain täytyy toivoa todella hartaasti, ettei yksikään veronkiertoa harkitseva sijoittaja hoksaa laittaa omistustaan kirjoille sellaiseen maahan, joka on näiden sopimusten ulkopuolella.

Jopa Valtiovarainministeriön selvitysraportissa (s. 69) huomioidaan, että veroviranomaisten tiedonsaanti on lopulta mahdollista vain, jos säätelylainsäädäntöä päivitetään vastaamaan hallintarekisterin aiheuttamien rajoitusten kiertämiseksi. Yhteenveto sivulla 79 kertoo olennaisen selkeästi:

Moniportainen hallinta vaikuttaa veroviranomaisten tiedonsaantiin, koska  suora tiedonsaanti arvo-osuusrekisteristä ja välittäjien raporteista ei tule antamaan tietoa kaikista suomalaisomistajista. Viranomaisten tiedonsaantia moniportaisessa järjestelmässä tulisi pyrkiä samalla tehostamaan.

Toteutuuko sellainen päivitys sitten joskus? Ehkä. Ehkä ei.

Samassa selvitysraportissa kommentoidaan veronkierron mahdollisuuksia hallintarekisterin kautta (s. 70).

Selvää on, että moniportaisessa hallintaketjussa sijoittaja voi piiloutua syvemmälle sellaisen etävälittäjän hoidettavaksi, jolla itsellään ei ole suoraa raportointivelvollisuutta Suomen veroviranomaisille. Toisaalta verovelvollinen on vastuussa siitä, että raportoi itse tiedot veroviranomaisille, ja tekee rikoksen jättäessään sen tekemättä. Talousrikollisuudesta saadut tuomiot vaikuttavat lisäksi kiristyneen moneen muuhun  rikosmuotoon verrattuna.

Probleema onkin lopulta siinä miten verottaja selvittää mitä verovelvollinen oikeasti omistaa. Tietenkin verolaki määrää, että Suomen kansalainen on velvollinen ilmoittamaan tiedot veroviranomaisille. Jos sijoittaja sijoittaa suoraan ulkomaille tai käyttää ulkomaista välittäjää, niin verottaja joutuu vain luottamaan sijoittajan rehellisyyteen. Se ei poikkea nykyisestä järjestelystä.

Valtiovarainministeri Alexander Stubb väittää ettei hallintarekisteri helpota tietojen salaamista. Hän on selkeästi väärässä. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että Stubb voi olla oikeassa vain jos entuudestaan veroparatiiseina tunnetut valtiot suostuvat ripeästi noudattamaan samoja säännöksiä mitä EU-maat ajavat keskinäisessä lainsäädännössään.

Kaiken tämän vastapainoksi valtion täytyy tietenkin näytellä tekevänsä oikeasti jotain harmaata taloutta vastaan. Se onnistuu mm. kuittisirkuksen kautta, kun verotarkastajien aikaa tuhlataan levykaupoissa, divareissa tai parturi-kampaamoissa käymisellä. Sittemmin otsikoihin nousi talousrikospoliisin kampanja kuuden euron pizzoja vastaan.

Kuinka paljon Suomi sitten menettää rahaa näissä sijoitustoimintaan liittyvissä veronkierroissa? Noh, summasta tiedetään sen verran, että se on helvetin iso. Eduskunnan tarkastusvaliokunnan lausunto vuodelta 2010 on merkittävä tietolaari. Markku Hirvonen, Pekka Lith ja Risto Walden kokosivat kaiken olennaisen samojen kansien väliin tekemällä Suomen kansainvälistyvä harmaa talous paperin.

Suomalaisten  kansainväliseen sijoitustoimintaan  liittyvän harmaan talouden aiheuttamat veromenetykset ovat sekä suhteellisesti että kokonaismäärältään merkittäviä. Tutkimuksen perusteella enintään joka kahdeksas luonnollisten henkilöiden kansainvälisestä sijoitustoiminnasta saatu euro ilmoitetaan verottajalle eli harmaan talouden osuus on  lähes 90 %. 

Kansainväliseen sijoitustoimintaan liittyvän harmaan talouden määrä vuoden 2008  tasolla on vähintään 700 miljoonaa euroa. Lisäksi Suomen valtio kärsii vuodessa 300–600  miljoonan euron veromenetykset tuntemattomille ulkomaisille saajille maksetuista osingoista. Suomesta saaduista korkotuloista vuosittain muihin verosopimusvaltioihin lähetettävien tarkkailutietojen sisältämien tulojen määrä on pienentynyt miljardilla eurolla  2000-luvun alkuun verrattuna

Juuri tuota verottajan kusetusta ollaan helpottamassa. Euroja vilisee ämpärikaupalla ohi valtiomme kassasta. Ämpäreitä kantavia veronkiertäjiä on huomattavasti vähemmän kuin antikvariaattien kuittirullia tai pizzerioiden pyörittäjiä, joten sijoitusmaailman vilunkipeliin kannattaisi kaiken järjen mukaan keskittää prioriteettinä talousrikospoliisin resurssit. Se olisi kustannustehokkain tapa kitkeä veronkiertoa ja harmaata taloutta.

Ja tässä vaiheessa kuvioihin astuu sijoitustoiminnan laillisuutta valvova Finanssivalvonta. Suosittelen lukemaan ajatuksen kanssa Jari Hanksan kirjoituksen Veronkiertotemppu & kuinka se tehdään.

SafeMinds ja Rokotetutkimuksen hieno tulos

Viikolla vastaan tuli hienoja uutisia. Valitettavasti en kerinnyt heti kirjoittamaan niistä, koska elämä on joskus raskasta. Hieman yllättäen uutiset tulivat vastaan jopa kotimaisia uutisiskanavista:

Rokotusten vastustajat teettivät suurtutkimuksen – tulos ei miellyttänyt

Kiitokset uutisesta toimittaja Ilpo Pajuselle. Sekä Terve.fi sivuston Sanna Tarvaiselle MPR-rokote ei aiheuta autismia, mutta väittelyä käydään silti jutusta.  Kerrassaan mainiota lukea tällaista ihan tavallisissa uutisissa. Aikaisemmin ne tulivat vastaan vain tiedeuutisiin keskittyvien blogien kautta. Kuten vaikkapa Science-Based Medicine -sivun kautta.

SafeMinds on pyrkinyt vuosikausia herättämään kansalaisia rokotteiden vaarallisuuteen. Heidän mielestään rokotteet aiheuttavat autismia. Järjestö on aikaisemminkin rahoittanut eläinkokeita apinoilla, joilla pyritään osoittamaan rokotteiden haitallisuus. Niitä on julkaisu muutaman vuoden välein. Ja aina ne ovat saaneet pään pudistelua itse tutkimusmenetelmiä ja tutkimuksen laatua selaavilta skeptikoilta: osa 1 ja osa 2. Tämä uusin tutkimus on tehty isommalla otannalla ja entisestä kritiikistä on hieman otettu oppia.

SafeMinds rahoittaa näitä tutkimuksia, koska muiden rahoittamissa (suom. Big pharma) ei jostain syystä onnistuta löytämään heidän pelkäämiä haittavaikutuksia. SafeMindsin rahoittamana tutkijat pystyisivät pysymään Aidon Puolueettomina, koska rokoteteollisuuden saastaiset setelit eivät pääse aivopesemään tutkimusta suorittavia tutkijoita. Kun puolueettomuus on näin taattu itse rokotekriitikoiden puolesta, niin itse tutkimuksen tulos on erittäin kutkuttava. Tällä kertaa tutkimuksen tulosta ei voida pyyhkäistä sivuun vain parkaisemalla "ROKOTETEOLLISUUDEN MAKSAMA!"

Tutkimus on luettavissa netissä: Administration of thimerosal-containing vaccines to infant rhesus macaques does not result in autism-like behavior or neuropathology(pdf)

Ideana oli selvittää aiheuttaisiko rokote autismia reesusapinoissa. Otanta oli peräti 79 apinaa. Edellisissä tutkimuksissa otanta oli vain murto-osa tuosta. Apinat jaettiin eri ryhmiin. Kontrolliryhmä sai pelkkää suolaliuosta. Muut ryhmät saivat erilaisia komboja rokotusohjelmiin kuuluvista rokotteista. Apinoiden kehitystä seurattiin ja arvioitiin. Apinoista 36 sai kunnian kuolla rokotetutkimuksen nimessä, vaikka lääketieteen vinkkelistä testattiin jo kauan sitten debunkattua ajatusta. Aivoja leikeltiin ja viipaleita tutkittiin.

Tulos on näillä näkymin selkeä. Aivonäytteistä ei löydetty merkittäviä eroja eri ryhmien välillä. Reesusapinoiden käytöksessä ei huomattu merkittäviä eroja eri ryhmien välillä.

Nyt vain odottamaan miten rokotevastustajat reagoivat tuloksiin.

Katseluvinkki: Going Clear

Maaliskuussa valmistauduin henkisesti tuoreeseen dokumenttielokuvaan skientologiasta. Going Clear: Scientology kertoi tuoreen näkövinkkelin läpi tämän maailmankuulun kultin toimista. Docventures esitti sen eilen. Dokumentti on katseltavissa Yle Areenassa vielä 29 päivän aja. Katso ja hämmästy! Going Clear havainnollistaa miten tavalliset ihmiset joutuivat kultin pauloihin. Ja miten jotkut heistä yrittivät päästä sieltä pois. Tarinat voivat tuntua uskomattomilta.

Valitettavasti ne ovat totta.

Laura Huhtasaari ja ihmisen sivistys

Kansanedustaja ja perussuomalainen Laura Huhtasaari paljasti Facebookissa olevansa kreationisti.

"Kehitysopin mukaan nytkin pitäisi olla kehitysvaiheessa olevia ‘puoli-apina-ihmisiä’ jossakin, ei kuitenkaan ole. Apinat syntyvät aina apinoina niinkuin kaikki muutkin lajit. Ihminen syntyy aina ihmisenä."

JA

"Se nyt vaan on niin, että ihmiset eivät ole eläimiä, eikä eläimiä koskaan olleet. On ihan mahdoton teoria, että eläimistä tai eläimestä ajan saatossa tulisi ihminen." 

Tieto lähti kiertämään kansakunnan lehtiin. Satakunnan Kansa -lehdestä Suomen Kuvalehden kautta Iltalööpistön kurvauksella aina Ylen uutiseksi asti. Useampi fiksu kommentaattori huomautti miten Huhtasaaren käsitys kehitysopista ei oikein vastaa sitä miten asiat olisivat kehitysopin mukaan menneet. Sekä siitä miten yhteisen polveutumisen epäileminen tässä vaiheessa modernia tiedettä on käytännössä enää asiaan perehtymättömyyttä. Ainakin ne kirjoitukset joita jaksoin kahlata läpi olivat ihan asiallisia. Varmasti Huhtasaari itse sai vastaanottaa rajumpaa tekstiä Facebookin kautta.

Hän kirjoitti jonkinlaisena puolustuspuheenaan mielipidekirjoituksen, joka julkaistiin mm. Turun Sanomien sivuilla. Pyrin vastaamaan siihen sivistyneellä sävyllä.

En olisi uskonut, että nykyaikana kristilliseen maailmankatsomukseen uskovia ihmisiä halveksitaan jopa opettajankoulutuksen taholta.

Hän on joutunut jonkinlaisen parjauskampanjan kohteeksi. Kyseessä on yliopiston lehtori Lauri Kemppisen kirjoitus: Puoliapinat ja tyhmän pään ongelma. Itse kirjoitus on mainiota luettavaa, eikä Kemppinen siinä solvaa Huhtasaarta. Mutta Huhtasaari on loukkaantunut.

Ajatus sydämen sivistyksestä alkoi askarruttaa mieltäni. Sivistynyt ihminen keskustelee, ei pilkkaa. Sivistynyt ihminen omaa henkistä kypsyyttä ja avarakatseisuutta.

Todellakin. Olen aivan samaa mieltä. Sivistynyt ihminen perehtyisi haastavaan ja monipuoliseen asiaan. Varsinkin jos se on hänen oman asiantuntijuusalueensa ulkopuolella. Ja vasta sitten julistaisi jotakin jyrkkää kyseistä asiasta.

Olen kasvanut akateemisessa perheessä. Kotonani pidettiin itsestäänselvyytenä, että sivistynyt ihminen pyrkii kunnioittamaan sekä uskonnollisuutta että uskonnottomuutta. 

Minä pystyn kunnioittamaan uskonnollisuutta ja uskonnottomuutta. Haastavampaa on kunnioittaa selkeästi virheellisiä väittämiä. Näillä on selkeä ero. Uskonnollisuus on itsessään niin monivaiheinen ja -kerroksinen ilmiö, että sen kritisoimisen aloittamiseen on oltava jokin painava syy. En ole kasvanut akateemisessa perheessä, mutta ymmärrän kuitenkin kunnioittamisen periaatteen.

Luonnontieteissäkin on useita kristittyjä ja Jumalaan uskovia tutkijoita. Uskonnollisen elämänkatsomuksen omaaminen tai sen puuttuminen ei tee parempaa luonnontieteilijää, opettajaa tai kansanedustajaa.

Myös tässä kohtaa Huhtasaari on mielestäni aivan oikeassa. Luonnontieteilijän, opettajan tai kansanedustajan pätevyys ja taito selvitetään sillä miten hyvin hän hoitaa työnsä. Jos luonnontieteilijä puhuu aivan selkeästi virheellisiä asioita vaikkapa biologiasta, ja hän on sattumoisin biologi, niin syystäkin edessä on nenän nyrpistelyä akateemisessa maailmassa. Moni kristitty tekee ihan oikeaa tiedettä biologiassa. Sekä evoluutiobiologian parissa. Usko Jumalaan kun ei ole ristiriidassa elämän kehittymisen kanssa, niin oudolta kuin se kuulostaakin joidenkin kreationistien korvissa (designed by God).

En ole missään vaiheessa ollut aikeissa tehdä tieteellistä vallankumousta. 

 Tuskin yksikään kohua seurannut luuli, että sellainen olisi ollut Huhtasaaren pyrkimys tai edes mitenkään tavoitettavissa oleva aikomus.

Tieteellisen luokittelun mukaan ihminen luetaan eläinkuntaan. Minä en kuitenkaan usko, että ihmisellä ja apinalla olisi sama esi-isä. En usko siihenkään, että meillä kaikilla olisi sama kantamuoto. 

Tosiasioiden valossa Huhtasaaren usko on väärin. Tämän toteaminen ei ole loukkaavaa tai tahraa keskustelussa käytettävää kunnioitusta. Jopa uskovaiset luonnontieteilijät voisivat itse osoittaa siihen tieteelliseen aineistoon, joka kertoo meille Huhtasaaren olevan väärässä. Esim. evoluutioteoriaa julkisesti ja rajusti kritisoiva biokemian professori ja älykkään suunnitelman Big Boss Michael Behe kyllä argumentoi luonnonvalinnan rajallisuuden puolesta, mutta hyväksyy yhteisten polveutumisen luonnontieteelliseksi faktaksi.

"Strong evidence from the pseudogene points well beyond the ancestry of humans. Despite some remaining puzzles, there's no reason to doubt that Darwin had this point right, that all creatures on earth are biological relatives."

Todistusaineisto tälle löytyy ihan sieltä geeneistämme. Pseudogeenit, kromosomifuusio ja monta muuta asiaa ovat sellaisia joihin Huhtasaaren olisi kannattanut perehtyä. Ainoa looginen vaihtoehto on väittää, että ihminen on tarkoituksella luotu jekutusmielessä näyttämään siltä kuin meillä olisi yhteinen esi-isä muun eliömaailman kanssa. Tiettyjen geenien ei ole mitenkään pakko toimintansa kannalta olla juuri sellaisia kuin ne tällä hetkellä ovat. Kaikesta huolimatta niissä on identtisiä muunnelmia kuin mitä löytyy vaikkapa simpanssien vastaavista geeneistä.

Kristittynä uskon, että ihminen on luotu ihmiseksi. Ihmiset ovat sopeutuneet ja eläimet ovat sopeutuneet. Saman ”heimon” sisällä muuntelua tapahtuu, esimerkiksi jääkarhut pärjäävät omassa ympäristössään. Olisiko muuntelupotentiaali näissä karhulajeissakin ollut sattuman kaupalla ladattuna?

Termi muuntelupotentiaali on tuttu kreationistien tuotoksista. Ideana on olettaa, että eläinlajien perimässä piilee valmiina nykyisen elämän monipuolisuuden koodit. Koska muuten he joutuisivat hyväksymään karmean vaihtoehdon: luonto tuottaa tätä monipuolisuutta itsestään ilman Jumalan taikasauvaa. Tuollainen rajallinen muuntelupotentiaali pidetään kreationistien maailmassa mikroevoluutiona.

Yliopistojen tärkein tehtävä on tutkiminen, tieteen tekeminen ja sen opettaminen. Tiede kehittyy haastamalla. Evoluutioteoria on selitysmalli, ei kiveen hakattu totuus. 

 Taas Huhtasaari onnistuu olemaan oikeassa. Evoluutioteoria on tällä hetkellä se selitysmalli, joka kykenee parhaiten (ongelmistaan huolimatta) selittämään havaitsemaamme elämän monimuotoisuutta. Tällä hetkellä ei tieteen saralla ole horisontissa mitään muuta teoriaa, joka kykenisi samaan.

Tiede korjaa itseään ja tiede lakkaa olemasta tiede, jos siitä tulee uskonto. Mikä tänään on totta, voi huomenna olla epätosi. Tällä hetkellä opetetaan niitä asioita, joita tiede tänään pystyy parhaiten todentamaan.

Juuri tämän takia olisi niin hienoa vihdoinkin kuulla Huhtasaarelta, että mikä hänen mielestään mättää näissä geeneihin, paleontologiaan, vertailevaan anatomiaan, ja moneen muuhun asiaan perustuvissa evoluutioteorian perusteluissa. Toistaiseksi en ole onnistunut löytämään häneltä sellaisia tuotoksia tai puheita.

Uskonnollisen elämänkatsomuksen omaaminen tai toisaalta sen puuttuminen ei tee parempaa tai huonompaa luonnontieteilijää. Koulussa opettajat noudattavat opetussuunnitelmia, oli opettaja sitten kristitty, skientologi tai ateisti.

Jälleen kerran voin vain nyökkäillä.

Universumin ja elämän synnyn perimmäinen syy on mysteeri. On vaikea uskoa, että se olisi tapahtunut ei mistään, ei kenenkään toimesta ja ilman syytä, sattumalta. 

Luonnontieteissä on useita kristittyjä ja Jumalaan uskovia tutkijoita. Eräs tähtitieteilijä sanoi ennen eläkkeelle menoaan ”ei auta muuta kuin uskoa Jumalaan”.

 Se että joku on kristitty ei tarkoita, että hän olisi oikeassa väittäessään ettei ihmisillä ja apinoilla ole yhteistä esi-isää. Toki hän voi jatkaa sellaisen väitteen esittämistä, mutta näillä näkymin hänellä ei ole sen tueksi mitään tieteellistä materiaalia.

Huhtasaaren Uusi Suomi -blogissa väki yritti selvittää onko hän hylännyt myös geologian tarjoaman tiedon maailmamme historiasta. Parissa kommentissa tiedusteltiin kuinka vanhana hän pitää planeettaamme ja ihmiskuntaa. Vastaus kertoo ainakin minulle kaiken tarpeellisen siitä kuinka paljon luonnontieteistä on hylätty Huhtasaaren sivistyksessä.

 Ei edes yksinkertaista toteamusta siitä, että tietenkin maapallo on huomattavasti vanhempi kuin 6000 vuotta. Todisteet vanhaan ikään ovat toisiaan tukevia läpi useiden eri tieteenalojen. Tilanne on sama kuin Huhtasaari ei osaisi sanoa onko Kuu juustoa vai ei. Tulkitsen Huhtasaaren ympäripyöreän vastauksen uskovaisten parissa käytetyksi koodikieleksi siitä, että hän on nuoren maailman kreationisti.

Joudun lopettamaan kirjoitukseni tähän. Muuten kirjoitustyylini voi muuttua liian sivistymättömäksi.

Kuulennot ja kuumottava kuumotus

Apollo-tehtävät ja kaukaisen Kuun valloitus vuonna 1969. Siinäpä ihmiskunnan, teknologian ja tieteen hienoja saavutuksia. Tai hienoimpia ja taidolla tehtyjä huijauksia. Tänään tuli vastaan yksi väite, jolla yritetään osoittaa Kuuhun laskeutuminen huijaukseksi. Perusteluna on Kuun lämpötila.

Kuun pinnalla on väh 125 astetta lämmintä. Vieläkään ei kerrota mystistä laitetta jolla miehet pidettiin viileänä.

 Ideana on olettaa, ettei Apollo-lentojen aikakautena vielä osattu suojata astronautteja avaruuden olosuhteilta. Ja siksi Buzz Aldrinin ja Neil Armstrongin päiväkävely Kuussa olikin lavastettu show. Pääsikö NASA:n kataliin suunnitelmiin oikeasti näin paha moka? Unohtivatko kuulentoja lavastavat tahot fysiikan perusteet?

Pelkällä fysiikan perustiedoilla oli onneksi laskettavissa about kuinka paljon Aurinko lämmittää Kuun pintaa sen n. kahden viikon pituisen päivän aikana. Näiden laskelmien perusteella pääteltiin, että laskeutuminen kannattaa ajoittaa ja kohdistaa sinne missä Kuun päivä on vasta alkanut. Eli pinta ei ole vielä kerinnyt kuumenemaan täysille. Miksi laskeutua pätsiin jos tarjolla on miellyttävämpi paikka? Melko loogista, sanoisi Spock. Tästä huolimatta lämpötilanvaihtelut ja päivällä suoritettava kävely olisivat erittäin haastavia. Pinnan korkea lämpötila keittäisi vettä.

Kuukävelyn kannalta eräs olennainen etu lämpötilan suhteen on ilmakehän puuttuminen. Lämpö tarvitsee väliaineen päästäkseen kuumottamaan astronautteja. Ilmakehän puuttumisen takia Kuun pinnan lämpötila ei välity astronautteihin meille niin tutun kuuman ilman kautta. Ei ole ilmaa jonka lämmönjohtavuus lämmittäisi astronauttien pukua. Tilanne ei ole vastaa kuin joutuisit kävelemään polttavan kuumalla aavikolla. Tietenkin läkähdyttävän kuuma ilma saisi kropan kiehumaan. Mutta näin pääsee käymään, koska kävelet ilmakehällä varustetun planeetan pinnalla. Poistetaan yhtälöstä polttavan kuuma ilma, niin olosi on lämmön kannalta huomattavasti helpompaa. Hengittämisen kannalta yhtälö olisi ehkä hieman haastavampi.

Tämän takia tärkein eriste Kuun kuumuudelle olivat astronauttien saappaat. Vain jalkapohjat koskivat kuumaan pintaan. Muu lämpö Kuusta kohdistui pinnan lämpösäteilyn kannalta, joka oli tietenkin pahimmillaan erittäin kuuma. Tyhjiössä se ei kuitenkaan ole tarpeeksi tehokas lämmittämään astronauttia kävelyretken aikana. Astronauttien käyttämä Skylab A7L puku sovelsi monia kerroksia, jotka oli valmistettu erilaisista materiaaleista. Eräs materiaaleista oli teflonpäällysteinen lasikuitu, josta punottiin kestävää kangasta. 60-luvulla se oli materiaalina huipputiedettä, mutta kuitenkin pukujen kerroksia kasattiin perinteisesti Singerillä ILC:n tehtaalla (s. 54).

Tärkeä este Auringon lämmölle (koska Kuu ei sitä lämpöä säteillyt tarpeeksi vaarallisella tavalla) oli puvun heijastava pintamateriaali. Näin astronauttiin kohdistuva lämpösäteily pyritään saamaan mahdollisimman pieneksi (n. 90 % heijastui pois). Esim. Skylab A7L puvun hanskat rakennettiin useista kestävistä ja joustavista kerroksista erilaisia lämpöä eristävistä materiaaleista. Tarpeeksi hyvällä eristeellä saadaan jääkuutiokin säilymään lämpimässä uunissa. Täytyy vain tehdä kompromissi ihmisten säilyvyydellä ja avaruuspuvun käyttömukavuudella.

Puvun sisällä oli tietenkin oma viilennysjärjestelmä. Lämmönsiirrolla saatiin astronauttien aluspuvun läheisimman kerroksen vesiputkien lämpötilaa viileämmäksi. Ylimääräinen lämpö tietenkin haihtui veden mukana avaruuden tyhjiöön, sillä lämpöä ei pystytä avaruudessa vain säteilyttämään pois tarpeeksi tehokkaasti ja nopeasti ihmisten miellyttävän olon takaamiseksi. Vastaava este ei haittaa esim. satelliittien kohdalla, sillä niiden lämpötilaa säädellään Peltier-elementin periaatteella. Astronauttien kannalta tätä lämmönsäätelyä tarvittiin enemmän heidän oman ruumiinlämpönsä haihduttamiseen, sillä puku eristi ulkopuolisen lämmön niin hyvin. Laitteet ja niiden kaavakuvat on löydettävissä ihan avoimesti pariltakin nettisivulta ja kirjoista, joten varsinaisesta salailusta NASA:n suunnalta ei voida puhua.

Kivana bonuksena Apollo-lentojen valokuvia on nyt ladattu kaikkien katseltavaksi Flickr-albumeihin. Siinä on selattavaa monen illan verran.

Menneisyyden kemikaalivanat

Kemikaalivanat, tuo salaliittoteorioista tuttu ja epäloogisiin tapa teloittaa ihmiskuntaa. Monet alan harrastajat bongailevat lentokoneiden jättämiä tiivistymisvanoja taivaalta. Ne tulkitaan maailmanlaajuisen salaisen seuran operaatioksi. Lentokoneista ruiskutetaan taivaalle myrkkyjä, jotka leviävät ja hiljalleen laskeutuvat päällemme. Tätä operaatiota on jatkettu vuosikymmenien ajan.

Kemikaalivanoihin uskovien teorisoinnissa on tietenkin yksi heidän kannaltaan ongelmallinen kohta. Jos taivaalla olevat valkoiset viivat ovat salaisen myrkytysoperaation tulosta, niin miksi niitä on nähtävissä vuosikymmeniä vanhoissa elokuvissa ja valokuvissa?

Salaliittoteorian selviytymismekanismi näiden vanhoissa kuvissa näkyvien vanojen kohdalla? Väittää niiden olevan lisätty kuviin jälkeenpäin. Tässä vain yksi vastaani tulleista esimerkeistä. Mihai Conta esittelee bongaamansa kemikaalivanan 50-luvulta.

Nehän näyttävät samoilta vanoilta kuin mitä voimme nähdä tänään taivaalla. Ja pian kemikaalivanateorioiden parissa puuhastelleen saapuvat pelastamaan tilanteen.

Puolustus jatkaa.

Ja niin edelleen. Tämä vanhojen tiivistysmisvanojen selittely pois on tapahtunut mm. Vatikaanin juhlakolikon kohdalla. Melko monella salaliittoihin liittyvällä keskustelupalstalla on tullut vastaan tämä menneisyyden muokkaamisen ehdottaminen. Ovatko Pahislaiset bongailleet lentokoneiden vanoja tv-sarjoista tai elokuvista joissa niitä ei pitäisi kemikaalivanabongareiden mielestä näkyä?

Niin tai näin. Vuodesta toiseen jatkunut myrkyttäminen on tehty päivittäin sadoilla lentokoneilla. En edes uskalla lähteä tekemään alustavia arvioita siitä kuinka monta litraa myrkkyä ruiskutetaan vuosittain päällemme näissä salaliittoteorioissa. Tai miksei tästä massiivisesta operaatiosta saada mitenkään kouriintuntuvia todisteita. Kaikesta tästä myrkytyksestä huolimatta yhteyttä ihmisten kuolleisuuteen ei oikein pystytä osoittamaan. Maailman väestö on jatkanut kasvamistaan kemikaalivanoista huolimatta.