Kansan Uutiset-verkkolehti nostaa esiin kolmetoista vuotta vanhan arvoituksen. Peik Johansson on perehtynyt syyskuun 11. päivän iskuihin. Varsinaisesti jutun juoni keskittyy WTC-7 -rakennuksen tuhoon. Ainakin jollakin tasolla perehtyminen on jäänyt pinnalliseksi. Hän esittää monta vuosien varrella tutuksi tullutta ja helposti vääräksi osoitettua väitettä. Tai oikeastaan hän ei edes esitä väitettä, vaan antaa vihjailevasti ymmärtää joitain asioita. Käydään ne nopeasti läpi, koska minulla on kiire pelaamaan Destinyä.
Al-Qaidan
19:ää terroristia syytettiin 13 vuoden takaisista matkustajakoneiden
kaappauksista ja törmäyksistä New Yorkin World Trade Centerin
kaksoistorneihin, jotka tuntien päästä räjähtivät yläkerroksista
palasiksi ja sortuivat lähes vapaan pudotuksen nopeudella ilman että
alempien kerrosten aiheuttama vastus lainkaan hidasti romahdusta.
Alempien kerroksien hidastus olisikin heikkoa suhteessa ylhäältä tulevaan massiiviseen liikevoimaan, kun romahtaminen on alkanut. WTC-tornit eivät olleet kiinteää pötköä (huom. tarkka arkkitehtuurinen termini), vaan keskuspilarin ja pinnalla olevan teräsverkon kyhäelmä. Johansson ei kerro mikä olisi ollut aito romahtamisnopeus, joten voimme vain arvailla milloin rakennuksen tuhoutuminen ei olisi epäilyttävää.
Tässä vielä näkymä WTC-tornien sivuprofiilista.
Myös hiukan sivummalla ollut World Trade Centerin rakennus 7 luhistui
kasaan muutamassa sekunnissa, vaikka siihen ei osunut mitään
lentokonetta.
Sen sijaan siihen osui romahtavan WTC-tornin romua, joka sai koko rakennuksen yhden sivun savuamaan alhaalta ylös asti. Runsas savu estää näkemästä miten rajuja vaurioita tuo sivu oikein sai. Tulipalot levisivät iskun saaneelta puolelta toiselle puolelle asti, eri kerroksissa koko rakennuksen läpi.
Sentään sivultapäin katsottuna voimme nähdä, että seinää on murentunut iskun saaneella sivulla 18-kerrokseen asti katutasolta. Jos seuraat tuota vahinkoa 18-kerroksen ikkunoista vasemmalle, niin näet repeämän ulottuvan muutaman toimistohuoneiston verran rakennuksen sivulle asti. Sitä kuinka syvälle vahingot ulottuvat vahinkoa saaneella leveämmällä sivulla ei valitettavasti nähdä valokuvissa.
Eli jos ihmettelemme WTC-7 romahtamista vaikka siihen ei osunut matkustajalentokonetta, niin olemme todennäköisesti täysin tietämättömiä siitä minkälaista vahinkoa kyseinen rakennus oikeasti sai WTC-tornin luhistuessa sen kylkeen. Jos luulet WTC-7 kärsineen vain pari tulipaloa ja sitten siististi yllättäen romahtaneen alas,
you're gonna have a bad time.
Kolmannen kaapatun koneen kerrottiin törmänneen Yhdysvaltojen
puolustusministeriön Pentagonin rakennuksen ulkoseinään, mutta koneen
hylystä ei löytynyt selvää jälkeä eikä törmäyskohta vastaa Boeing-koneen
törmäystä.
Tarkoittaako se, ettei hylkyä löytynyt selkeästi rakennuksen sisältä sitä, ettei Pentagonin nurmelta poimitut
American Airlines 77-matkustajalentokoneen osat kerro meille törmäsikö rakennukseen lentokone? Miksei Johansson kerro minkälainen törmäysjälki sitten olisi tyydyttävästi vastannut hänen odottamaansa mielikuvaa törmäyksestä? Johansson ei varsinaisesti väitä, ettei
AA77 törmännyt Pentagoniin. Hän antaa ainoastaan ymmärtää, että asiassa olisi muka jotain epäselvyyksiä.
Räjähtikö AA77 päreiksi Pentagonin pihalla ja rakennukseen ammuttiinkin ohjus? Herätkää!
Neljännen
koneen kerrottiin syöksyneen maahan Pennsylvaniassa. Tästäkään
lentokoneesta ei jäänyt törmäyskohtaan muuta kuin kuoppa pellonreunaan,
mutta koneen osia löydettiin kilometrien säteeltä.
Taas "kerrottiin" eli onko siitä jotain epäselvyyksiä? Johansson ei sitten vaivaudu erittelemään tekstissään näitä epäselvyyksiä. Se minkälainen jälki matkustajakoneesta jää riippuu tietenkin siitä millä nopeudella ja kuinka jyrkästi maahan törmätään. Jos kulma on sopivan loiva, niin lentokoneen rauniot tietenkin leviävät kokonaan maan päälle. Onko Johansson väittämässä, ettei United Airlines 93 oikeasti tuhoutunut Shanksvillessä? Eli viranomaiset kävivät ensin hautaamassa sinne kuoppaan mm. lentokoneen moottorit?
UA93 kuitenkin hajosi pirstaleiksi ja sen osia levisi pitkälle ympäröivään metsään.
Sitten Johansson palaa perusjuonen äärelle.
Vuosia
myöhemmin julkistetut viranomaistutkimukset eivät selitä sitä, miksi
WTC:n kaksoistornit romahtivat räjähdyksenomaisesti tulipalojen
seurauksena tai miksi WTC-7 luhistui kuin räjähteillä puretut talot
purkutyömailla, kahdeksan tuntia WTC:n kaksoistorneihin tehtyjen
lentokoneiskujen jälkeen.
Koskaan aikaisemmin yksikään teräsrakenteinen pilvenpiirtäjä tai kerrostalo ei ole romahtanut pelkästään tulipalojen ansiosta.
Todellakin. Minäkin ihmettelisin aivan samaa, jos WTC-tornit ja WTC-7 olisivat kärsineet
pelkästään tulipaloista. Mutta kun ne eivät kärsineet pelkistä tulipaloista. Torneihin törmäsivät matkustajakoneet, joiden voimasta myös teräspalkkien palosuojat lähtivät pois. Teräs menetti tarpeeksi kantavuuttaan. Se on nähtävissä palkkien vääntymisenä ennen romahtamisen alkua.
Se miten vajaaksi viranomaisten selvitykset ovat jääneet ei vielä itsessään valitettavasti kerro meille mitään siitä käytettiinkö WTC-torneissa räjähteitä vai ei. Sitä varten tarvitaan oma todistusaineistonsa. Sitä ei esitellä Johanssonin kirjoituksessa, mutta hän sentään ohjaa lukijoitaan
9/11-konsensuspaneelin suuntaan. Jokainen voi perehtyä siihen omalla ajallaan. Muistakaa pakata mukaan lukureissulle reilu annos lähdekritiikkiä ja tarmoa selata läpi satoja sivuja teknistä tekstiä.