Sisäministeri Päivi Räsänen piti pitkän puheen Kansanlähetyspäivillä. Jostain syystä tuo puhe kiinnosti myös tapahtuman ulkopuolisia ihmisiä. Siitäkös soppa syntyi. Lööpistössä kerrotaan, että sisäministeri suositteli rikkomaan lakia. Moni närkästyi siitä, että Räsänen kehotti eräässä kohdassa puheessaan nostamaan Jumalan lain maallisten lakien yläpuolelle. Asiaan on otettu kantaa monessa paikassa. Mm. Skeptics United kerkisi kirjoittamaan päivällä sen mitä olisin itse kirjoittanut näin keskiyöllä. Näköjään Päivin puheista lähetettiin virallinen valitus laillisuusvalvojalle.
Aina kun Räsänen puhuu uskonnosta, niin näyttäisi tapahtuvan pieni Päivigate. Viime kerralla Eroakirkosta.fi palvelimelle tuli jonoa, kuten myös tälläkin kerralla.
Puheeseen otetaan netissä helposti kantaa lukematta läpi edes itse puhetta. Päivi onkin vastannut, että kohua on nostettu kontekstistaan irtipoimitulla lainauksella.
Viime lauantaina kansanlähetyspäivillä pitämästäni seminaaripuheesta on
poimittu yksittäisiä sitaatteja, joista on herätetty keskustelua.
Kristityn on noudatettava lakia ja kunnioitettava esivaltaa, tämä on
myös selkeä Raamatun ohje.
Hyi, tuhmat kohunostattajat, hävetkää. Johon Päivi heti jatkaa.
Mutta joskus voidaan olla tilanteessa, jossa esivalta määrää esimerkiksi
tappamaan viattomia lähimmäisiä. Näissä tilanteissa kristityillä on
ohje: ”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.” Otin puheessani
esimerkin tästä, kun Raamatussa kuvataan tilanne, jossa Egyptin faarao
Mooseksen syntymän aikaan synnytti vainon juutalaista vähemmistöä
kohtaan ja määräsi kätilöt surmaamaan vastasyntyneet poikalapset. Kaksi
kätilöä Sifra ja Pua harjoittivat kansalaistottelemattomuutta ja
antoivat poikienkin salaa jäädä eloon. Natsi-Saksan aikana oli myös
näitä tilanteita. Huomautan että käsittelen puheessani kirkkohistoriaa
pitkässä perspektiivissä, lähtien alkuseurakunnan ajoista aina tähän
päivään.
Puheessaan tuo olennainen kohta oli tällainen:
Kaikilla meillä on varmasti tullut eteen tilanteita, joissa joudumme miettimään, rohkenemmeko toimia vastoin yleistä mielipidettä tai normia, porukan painetta tai joskus jopa lakia, jos nämä ovat Jumalan sanan vastaisia. Apostolien teoissa kerrotaan tilanne, jossa viranomaiset kielsivät apostoleja saarnaamasta Jeesuksesta. Silloin apostoli Pietari ja muut apostolit sanoivat:
"Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä." (Ap.t. 5:29). He jatkoivat työtään kielloista huolimatta.
Olen melko turvallisesti sitä mieltä, että Päivi on samaa mieltä apostolien kanssa. Päivin selitys siitä, että kristityn on noudatettava maallista lakia toimiikin ihan hyvin. Siis siihen asti, kunnes tulee joku laki, jota kristityn ei pidä noudattaa. Esimerkkejä näistä ristiriidoista löytyy teollisuusmaista, kun esim. majatalojen pitäjät eivät suostu vuokraamaan huoneita samaa sukupuolta oleville pareille, koska synti. Kristillinen kansalaistottelemattomuus on tapetilla monessa maassa, kun avioliittolait sallivatkin yllättäen samaa sukupuolta olevat avioparit. Vakavasti uskonnolliset virkailijat haluavat kieltäytyä palvelemasta näitä pareja.
Noh, Päivin selitys nostaa ainakin minulle heti pari mainitsemisen arvoista ajatusta. Eli joskus on tilanteita, jossa kristityn täytyy noudattaa moraaliaan maallisten lakien sijaan. Päivin esimerkissä esivalta määrää tappamaan, josta kristityn täytyy kieltäytyä. Se on todella hieno periaate. On erittäin
jätte kiva, että uskovainen osaisi jättää tuollaiset määräykset omaan arvoonsa. Mutta samalla minun täytyy jälleen mainita ne hyvät kansanmurhat, jotka sopivat mainiosti tilanteeseen. Oppineet teologit, puvut päällään ja kravatit kauloissaan, ovat todenneet vakavalla naamalle, että joskus viattomien ihmisten teloittaminen on ollut moraalisesti hyväksyttävä asia. Tiedän, tiedän, se on käsittämätöntä näin sekulaarin hedonistinkin näkökulmasta,
mutta se on totuus.
Mitä Päivi ja kumppanit tekisivät, jos Jumala ilmestyisi määräämään tappamaan viattomia ihmisiä? Näin on Raamatun mukaan tapahtunut aikaisemmin. Kysymykseen ei mielellään vastata, sillä se osoittaa miten Räsäsen versio moraalista on käytännössä pelkkää sokeaa auktoriteettimoraalia. Hän ei voi vastata, että joissain tilanteissa kristityn olisi uhmattava Jumalaa, sillä silloin kristitty tekisi syntiä. Jos olen ymmärtänyt kristinuskosta jotakin, niin synti on sellaista mitä pitäisi välttää.
Räsänen siteeraa Dostojevskin kuuluisaa "Jos Jumala on kuollut, silloin kaikki on sallittua" lausahdusta. Tällä lauseella tunnistetaan ne ihmiset, joiden on lopulta todettava joidenkin kansamurhien olleen moraalisesti hyviä kansanmurhia.
"Jos Jumala on kuollut, silloin kaikki on sallittua." Tällä lauseella kirjailija Dostojevski ilmaisi Jumalasuhteen ja moraalin välisen yhteyden. Todellinen etiikka, oikean ja väärän erottaminen nousee siitä, että ihminen on teoistaan vastuullinen itsensä yläpuolella olevan auktoriteetin, Luojansa edessä. Jos Jumalaa ei ole olemassa, ihminen itse jää oman moraalinsa mitaksi ja
määrittäjäksi. Etiikasta tulee suhteellista ja tilannesidonnaista. Kuka voi silloin lopulta sanoa, onko toisen ihmisen elämän lopettaminen väärin, ajatellaanpa sitten terrori-iskuja, etnisiä puhdistuksia tai raskaudenkeskeytyksiä?
Tuollain muotoiltuna uskonnolliset moraalijärjestelmät ovat tietenkin erittäin houkuttelevia. Ongelmatilanteissa joudumme sitten toteamaan, ettei ihmisen vajaa ymmärrys riitä Jumalan tasoiseen moraalimittailuun. Ja siksi
naisia kuolee raskauksiin sivistysmaissa, joissa abortilla olisi pelastettu naisen henki.
Hieman tuon jälkeen Räsänen varmistaa, että vain Jumalalla on oikeus tappaa ihmisiä. Aivan kuten William Lane Craig,
Patmos säätiön Pasi Turunen ja moni muu modernin maailman kristitty, Räsänenkin on moraalisesti hyvien kansanmurhien puolella.
Ihmisen elämä on pyhää ja sen tulee olla koskematonta, koska Jumala on luonut ihmisen kuvakseen. Maailmankaikkeuden Luoja on antanut jokaisen ihmisen elämälle huikean arvon. Kukaan ei ole ansainnut omaa elämäänsä. Elämä on lahja. Vain Jumalalla, elämän antajalla, on oikeus ottaa tämä lahja pois.
Otsikoihin nousi tämä Jumalan laki. Kommentteja kirjoiteltiin myös eläinoikeuksista, abortista ja homoseksuaalisuudesta, kuinkas muuten. Puheesta olisi saatu kohua myös avio- ja avoparien arvojärjestelyistä. Olihan tapahtuma sellainen jossa konservatiivit puhuivat konservatiiveille. Siinä otettiin myös kantaa avioperheiden paremmuuteen suhteessa avopareihin, tai ainakin näin tulkitsen tätä kohtaa:
Hedonismin perusviesti on se, että sinun pitää kuunnella omia tunteitasi ja toimia niiden mukaan. Hedonismi on erityisen tuhoisa perheiden ja avioliiton kannalta. Avioliiton asemaa kuvastaa se, että tällä hetkellä jo yli puolet äitien esikoisista ja 40 % kaikista lapsista syntyy avioliiton ulkopuolella, pääasiassa avosuhteissa. Kun maassamme solmitaan vuodessa 24 000 avioliittoa, niin samassa ajassa eroaa 14 000 avioparia.
Räsänen, ja varmasti moni muu, näkee avioparin parempana parisuhteena kuin avoparin.
On puheessa hienojakin kohtia. Kertoessaan prostituutiokeskustelusta kalliolaisessa kapakassa nousee esiin tunteellinen kohtaus. Päivin johtopäätöksesta voi olla montaa mieltä, mutta itse tarina on lukemisen arvoinen:
Etukäteen ilmoitettu alan ammattilainen, katuprostituoitu ei päässyt kuitenkaan vankilasta ajoissa lomalle ja häntä tuurasi pikavauhtia paikalle kutsuttu kollega Iiris. Kallion kaduilla seksillä leipäänsä parin kymmenen vuoden ajan tienannut Iiris löi meidät panelistit ja yleisön ällikällä. Hän ei ryhtynytkään puoltamaan prostituoitujen oikeuksia ammattiinsa, vaan kertoi lopettaneensa huoraamisen, jonka hän kertoi alusta lähtien ymmärtäneensä Jumalan tahdon vastaiseksi. Hän kertoi tulleensa uskoon hiljattain ja sanoi:
"Mutta irti prostituutiosta en päässyt Mooseksen lain vaan Jeesuksen veren avulla."
Iiris kertoi kyynel silmässä surevansa sitä, että oli vietellyt monta aviomiestä ja perheenisää ja tiivisti sanomansa:
"Ainoa oikea paikka seksille on avioliitto, johon mennään neitsyenä ja jossa pysytään uskollisena kuolemaan asti."
Iiriksen puheenvuoro vei paneelin järjestäjiltä konseptit täysin sekaisin. Tuli hiljaisuus ja puheenjohtaja Wallu Valpio totesi, että tähän ei voi muuta kuin sanoa "amen". Kukaan ei oikeastaan enää puolustanut oikeutta prostituutioon. Iiriksen sanomana tämä väite, kristillisen avioliittoetiikan perusteesi oli sata kertaa vakuuttavampi kuin minun suussani. Iiris nimittäin paljasti sen tosiasian, että jokaisen ihmisen omatunto lopulta ja pohjimmiltaan todistaa kristillisen ihmiskuvan puolesta. Nekin, jotka itse käyttävät tai myyvät seksipalveluja, tietävät syvimmiltään tekevänsä väärin, vaikka voivatkin omantunnon äänen paaduttaa. Ja toisaalta, vasta ristiltä avautuvasta evankeliumista, armon sanomasta käsin uskallamme kohdata ja tunnustaa syntisyytemme.