Alex Jones ja Harkitsematon vilkaisu kännykkään

Infowars sivuston äänitorvi Alex Jones joutui faniensa tikkatauluksi. Se on ilmiö jota olen odottanut pitkään. Juuri mikään mitä Jones on puhunut ohjelmassaan ei ole kaikottanut miehen faneja. Pieleen menneet varoitukset unohdetaan silmääkään räpäyttämättä. Vihdoinkin sellainen kummallinen kohu pääsi syntymään.

Näyttelijäuransa aikana Jones on kerinnyt syyllistämään LGBT+ segmentin milloin joukkosurmista homoklubeissa tai sanonut jotakin tällaista vaikeatulkintaista muunsukupuolisuudesta. Sekä tietenkin hän on muistuttanut seksuaalivähemmistöjen salaisena tavoitteena olevan aseksuaalisen humanoidin saaminen ihmiskunnan standardiksi. GLAAD-järjestö keräsi kätevän muistilistan kaikista Jonesin lausahduksista, jotka oli jollakin tavalla suunnattu seksuaalivähemmistöjä vastaan. Sekä vihjaili Michelle Obaman voivan olla mies. Sitä tavallista vaihtoehtomedian kommentaattorin tulkintaa maailman tapahtumista.

 Jones ei ole selkeästi ja väkevästi profiloitunut fundamentalistisena kristittynä. Enemmänkin maallistuneena versiona moraalisaarnaajista. Kuitenkin hän jaksaa vaahdota ei-heteroiden pahuudesta. Fanien keskusteluissa Jonesista on muovautunut macho mies. Ellei jopa alfa uros joka vastustaa modernin suvaitsevaiston mädätystä. Varsinkin vilkkaan 4chan palstan /pol/ porukoissa Jonesia on enimmäkseen pidetty puolustamisen ja ylistämisen arvoisena äänenä. Äänenä joka taistelee yhteiskunnan degeneraatiota vastaan.

Ja siitä pääsemme siihen minkälaisen kohun nopea vilkaisu Alex Jonesin kännykkään aiheutti PrisonPlanetTV kanavan livelähetyksessä. Esitellessään terveystuotteidensa InfowarsYes verkkopalveluita vilahti Jonesin kännykän näytöllä nettiselaimen pienenä ikkunana muiden välilehtien joukossa pornoa. Avattuna oli Naughty tbabe Marissa Mi… otsikolla varustettu video. Joka on Marissa Minxin tähdittämää aikuisviihdettä. Hän on australialainen pornostara. Videon koko nimi on Naughty tbabe Marissa Minx relieved of cock hunger by stud. Jos et ole nähnyt videota, niin sanotaan vain, että videolla on kaksi ihmistä ja esillä on kaksi penistä. Ja nämä kaksi ihmistä ovat kontaktissa toisiinsa. Juuri sellaista menoa jonka Alex Jones on varoittanut mädättävän aivot, arvot, yhteiskunnan, sammakot ja nuorison.

Kelläpä ei olisi jotain outouksia joista saavat seksuaalista vipinää aivoihinsa. Itse suosin hentaita ja lonkeroita. Hardcore hetkinä voin haaveilla Paavo Väyrysestä ratsastamassa mustalla hevosella nahkaremmeillä koristeltuna pitkin kotimaisia niittyjä kohti virkaanastujaisiaan. Eikä siinä ole mitään hävettävää. Mitä aikuinen mies katselee netissä omalla ajallaan olkoon aikuisen miehen oma asia. Jonesin harmiksi hän on vain huudellut tuollaisen menon olevan kaikkea sitä mitä hän vastustaa.

Yllättäen Jones ei selittänyt videon olleen auki tutkimustarkoituksiin. Se olisi ollut ihan pätevä ja looginen selitys. Minullakin on selainhistoria ihan pullollaan sykkivää materiaalia kreationistien, skientologien, salaliittoteorioiden, ja homeopaattien sivuilta. Mutta en kannata mitään niistä.

Vastatessaan katselijoiden kysymyksiin tuli tuo ajankohtainen aihe esiin.



 Katsoja kysyi "What about that trans video? You gonna talk about that?" Johon Jones vastaa heti viivyttelevästi "Say that again?" aivan kuin ei olisi odottanut aiheen tulevan esiin. Jones vastasi pornon vaan popsahtavan moderneissa kännyköissä ruudulle, kun hän etsii esim. toimittajan puhelinnumeroita. "I propably had porn menus pop up 500 times on my phone" ja "There must have been a virus on my phone" sekä "bloop bloop bloop". Kyllä, luit oikein. Lisäksi Jones vaati jättämään lapset rauhaan. Mutta kaikkein parhaimpana tokaisuna hän toteaa: "There's two types of people. People who look at porn and people who lie about porn. And I wasn't looking at porn over at my phone."

Ilmeeni kun tajuan Jonesin tunnustaneen kohun olevan totta

 Näillä selvityksillä Jones nähtävistä uskoi potkineensa aiheen takaisin maton alle. Sen sijaan että olisi vain suoraan myöntänyt tykkäävänsä Marissa Minxin tuotannosta. Tai katsovansa sitä tietääkseen miten kamalan degeneroitunutta globalistien aivopesua Minxin videot ovat. Molemmat olisivat olleet parempia taktiikoita kuin se mitä hän vastasi kuuntelijoilleen.

Kännykässä on ollut todella outo ongelma. Pop-up mainokset kun eivät avaa omaan välilehteen tiettyjen sivustojen videoita. Kaikki nettiä käyttävät ja mainoksista kärsivät tietävät sen. Tämän takia tapahtui harvinainen ilmiö Jonesin fanien joukossa. He kommentoivat /pol/ palstalla ahkerasti siitä miten jopa he huomasivat selittelyn olevan kaikkea muuta kuin pätevää selittelyä. Heidän parissaan Jonesin imago näyttäisi kokeneen toistaiseksi kovimman kolhunsa. Aika näyttää hakevatko Alex Jonesin fanit nyt itselleen uuden Totuuden Äänitorven[tm] jonka taakse ryhmittäytyä. Sillain epäseksuaalisella tavalla.

Wakefieldin huijaus ja Tekniikan Maailma

Tuoreimmassa Tekniikan Maailma lehdessä on pieni Yksi lääketieteen suurimmista huijauksista tapahtui 20 vuotta sitten artikkeli ex-lääkäri Andrew Wakefieldistä. Ostin selluloosaversion luettavaksi. 1/3 sivun kokoisessa tekstissä selviää melko lyhennettynä miksi Lancet julkaisu veti pois Wakefieldin tuotoksen sivuiltaan. Onneksi se oli alunperin pelkkä pikku-uutinen. Kuitenkin sen vaikutus ihmisten käsityksiin autismin ja rokotteiden yhteydestä oli vavisuttavan suuri. Toki siihen vaikutti myös sanomalehtien heikkotasoinen uutisointi.

 TM kertoo, että Wakefieldin jälkeiset laajat tutkimukset eivät onnistu löytämään autismin ja MPR-rokotteiden väliltä yhteyttä. Mutta se tieto tuskin riittää vakuuttamaaan rokotteita vastustavia ihmisiä. Haluan muistuttaa miksi Wakefield on tutkijana huono. Ja jopa paikoitellen epärehellinen.

Wakefieldin perusti varoituksensa autismin ja MPR-rokotteen yhteydestä vain 12 lapsipotilaan tietoihin. Näin pieni otanta mahdollistaa kyllä hypoteesien kyhäilyä. TM toteaa aivan oikein, että "tämäntyyppisissä tutkimuksissa heitä on yleensä vähintään tuhat, mieluummin kymmeniä tuhansia." Samankokoisella ryhmällä tehtyjä uutisia on kuitenkin julkaistu muutenkin Lancetin sivuilla.

TM muistuttaa myös, että Wakefield sai lahjuksia rokotevastaisen joukkokanteen lakimiehiltä. Wakefield palkattiin luomaan materiaalia, jolla lakimiehet voisivat oikeudessa argumentoida MPR-rokotetta vastaan. Mikä ei vielä itsessään tarkoita, että tutkimuspaperi olisi potaskaa. Se vain altistaa tutkijan ja paperin äärimmäisille vinoutumille. Wakefield ei kuitenkaan kertonut näistä rahallisista yhteyksistään lakimiehiin, joita edusti Richard Barr. Laita nimi muistiin. Hänet mainitaan uudelleen tässä bloggauksessa. Lakimiehet maksoivat 100 000 dollaria, jotta Wakefield löytäisi yhteyden autismin ja rokotteiden välille.

Ja siitä kertomatta jättäminen jos mikä on eettisesti väärin lääketieteessä. Jopa rokotepelo... -kriitikot ovat sitä mieltä, että rahallinen yhteys riittää polttamaan tutkimuspapeita päreiksi. Wakefieldin kohdalla he vaan sattuvat olemaan armollisempia.


Ongelmia oli kuitenkin enemmän mitä Tekniikan Maailma kertoo. Useampi tekijä tekee selväksi miksi Wakefieldin tekoset olivat kaikkea muuta kuin pätevää tiedettä.

1 Wakefield muutteli lapsipotilaiden potilastietoja.

Kyllä. Kun lapselle ilmenneet oireet eivät täsmänneet kronologisesti rokotteen yhteyteen, niin Wakefield muutti päiväyksiä. Joillakin lapsista oli nimittäin oireita ennen rokottamista.

Toisin kuin Wakefieldin paperissa sanotiin, olivat oireet ilmestyneet joillakin lapsilla viikkoja ennen rokottamista. Kun Lancet-paperissa sanottiin yhden lapsen oireiden ilmestyneen viikko rokottamisen jälkeen, niin saman lapsen hoitohistoriasta selviää, että äiti huolestui lapsen huonosta kuulosta 10 viikkoa ennen rokottamista. Kuulon heikentyminen (eli puheen huomiotta jättäminen) on klassinen autismin oire.

Vastaavat epäselvyydet toistuvat muiden 11 lapsen kohdalla. Lancet-paperissa kuvailtiin, ettei lapsella ollut mitään oireita ennen rokotusta. Sairaalan papereista kuitenkin selviää, että lapsella oli ongelmia aivoissa ennen rokotusta. Jne.

Wakefield on huijari. Tai äärimmäisen epäpätevä. Tai hän ei usko ajan kulkevan yhteen suuntaan.

2 Wakefieldillä oli useampi rahallinen eturistiriita pelissä.

Hän kehitteli omaa yksittäistä rokotettaan vaihtoehdoksi suositulle MPR-yhdistelmärokotteelle. Se oli tietenkin itse Wakefieldin mukaan turvallisempi vaihtoehto MPR-rokotteelle. Jos MPR:n maine saataisiin lokaan, niin Wakefieldin rokotteella olisi paremmat mahdollisuudet tienata. Samoin Wakefield kehitteli diagnoosijärjestelmää autismin havaitsemiseen lapsissa. Yhdistämällä nimensä asiantuntijana autismiin saisi tuo järjestelmä isomman kysynnän. Wakefield oli itse arvioinut, että diagnoosijärjestelmän kautta olisi voinut saada jopa 28 miljoonan dollarin edestä kassakoneen kilinää Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Hänellä oli siis tilaa taskussaan joukkokanteen lakimiesten, oman rokotteensa ja diagnoosijärjestelmänsä tuotoille. Kaikki niistä jollakin riippuvaisia MPR-rokotteen maineen haisemisesta.

Yksi hyvä asia seurasi Wakefieldin aloittamasta peloittelusta. Sen ansiosta tapahtui empiirinen koe, joka kumosi Wakefieldin hypoteesin. Kun Japani lopetti MPR-rokotteen antamisen tuon pelon takia, niin autismitapausten määrä ei lähtenyt laskuun. Mikä tahansa aiheuttaakaan autismia, ei se ole MPR-rokote.

3 Wakefieldin esittämien havaintojen äärimmäiset heikot toteutustavat

Wakefield väitti löytäneensä lasten suolistosta tuhkarokkovirusten jäämiä. Ne hän yhdisti suoliston kautta lasten autismiin. Rokotteessa olevat virusten jämät matkustivat lasten suolistoon laukaisemaan suolistotulehduksen. Sitä kautta ne aiheuttivat aivovaurioita. Tämän osoittaminen edellytti tiettyjen proteiinien havaitsemista lapsista. Ja niitähän Wakefield onnistui havaitsemaan, kun lähetti näytteitään Unigenetics laboratorioon. Kyseinen PCR-labra nopeasti paljastui kohun jälkeen ala-arvoiseksi. Laboratorion tuloksissa oli säännöllisesti vääriä positiivisia tuloksia. Sen henkilökunta ja laitteisto ei kelvannut tasotestien perusteella kliinisiin laboratoriakokeisiin. Juuri sen takia Wakefield lähetti näytteensä sinne.

Kuin tähtitieteellisenä sattumana Unigenetics oli perustettu samaisen Richard Barrin lakimiesryhmän rahoituksella nimenomaan Wakefieldin näytteiden analysointia varten. Laboratorion perustamiseen annettiin miljoona dollaria. Jännä yhteensattuma.

Tämä ja moni muu Wakefieldin maineen sekä uran täydellisesti tuhonnut asia selviää, kun luet läpi:

Andrew Wakefield ja Rokotteet, osa 1

Andrew Wakefield ja Rokotteet, osa 2

Andrew Wakefield ja Rokotteet, osa 3

Saudi-Arabia on paska maa: Esra al-Ghamgamin teloitus (päivitetty)

Päivitys 22.8.2018: Uutiset Esran kuolemasta olivatkin huuhaata. Eli altistuin ja nielin sekä välitin eteenpäin väärää tietoa alkuperäisessä bloggauksessani. Esra on vielä odottamassa tuomiotaan Saudi-Arabian vankilassa. Syyttäjä vaatii kuolemantuomiota. Tuomarin pitäisi tehdä päätöksensä lokakuun aikana. Ehkä nainen jätetään henkiin. Ehkä ei.

Alla oleva kirjoitus on alkuperäinen ja virheellinen bloggaus.

______________________________________________________________

Ei ole mikään salaisuus, että Saudi-Arabia ihmisoikeuksien suhteen eräs huonoimmista maista. Silloin tällöin jotkut valtiot muistuttavat asiasta. Esim. Kanada aiheutti diplomaattisen kriisin Saudia-Arabian kanssa, kun Kanadan suurlähetystö ilmoitti Twitterissä huolestuneensa Saudi-Arabian tavasta kohdella ihmisoikeustaistelijoita. Viime aikoina maa on pidättänyt naisten oikeuksia ajaneita naisia. Kanadan huomauttelun seurauksena Saudi-Arabia repäisi täydet diplomaattiset itkupotkuraivarit. Saudien suurlähettiläs kutsuttiin takaisn Kanadasta. Kanadan lähettiläälle annettin 24 tuntia aikaa poistua kuningaskunnasta. Kanadassa opiskelevat saudit komennettiin opiskelemaan muihin maihin. Aikaa lähdölle annettiin yksi kuukausi. Saudi-Arabian valtion lentoyhtiö lopetti lennot Kanadaan, jne.

On huomionarvoista, etteivät muut länsimaat ole tehneet samanlaista huomautusta Saudi-Arabian kammottavasta ihmisoikeustilanteesta. Muiden maiden suureksi häpeäksi, he eivät heti ilmoittaneet olevansa Kanadan puolella.

Minkä takia Kanada sitten edes oli huolissaan Twitterissä saudien ihmisoikeuksista? Onhan Saudi-Arabia valittu YK:n naisten oikeuksia käsittelevään valiokuntaan.

No tällaisten tapausten takia.

Esra al-Ghamgam (tai julkaisusta riippuen Israa Al-Ghomgham) on ollut viranomaisten tarkkailussa. Hän osallistui demokratiaa kotimaahansa ja poliittisten vankien vapauttamista vaativiin rauhallisiin mielenosoituksiin ns. arabien kevään aikana. Demokratia on uhka kruunulle. Pidätys tapahtui 2015.

Rikoksistaan kruunua vastaan Esra tuomittiin teloitettavaksi. Ilman lakimiehen edustusta, vaikka Esran isä kutsui ja vaati saliin lakimiestä. Teloitus tapahtui tänään. Miekalla. Kaulaan.

Esran kohtalo on vain yksi monien joukossa hiekkaisen maan kuningaskunnassa. Maan vankiloissa pidetään useita muita naisia. Saudi-Arabia haluaa pitää heidän nimensä ja naamansa pois kansainvälisistä uutisista. Heitä odottaa samanlainen ns. oikeusprosessi samanlaisista rikosista kuin Esraa. Olisiko Suomen valtiolla aikaa ottaa rohkaiseva ryyppy kahvikupista ja vähintään Twitteriin kirjoittaa huolestuminen samalla tavalla kuin Kanada teki?

Vai ovatko asekauppojen jatkuminen  Suomen ja Saudi-Arabian välillä tärkeämpää kuin ihmis... Okei, tiedän jo vastauksen. Eiväthän ne ole suomalaisia naisia joita teloitetaan. Maan sisäinen asia, kuten saudien diplomaatit totesivat.

Saatana saapui Little Rockiin

Baphomet. Joillekin se on pelottava nimi. Toisille iloinen sana jolla trollata ja osoittaa uskonnollisuuden ja lainsäädännön kietoutumisen toisiinsa. Kietoutuminen tapahtuu yleensä juuri tietyllä tavalla. Kaupungin tai osavaltion tontille halutaan pystyttää uskonnollinen teos. Se rikkoo Yhdysvaltojen lainsäädännössä olevaa rajausta uskonnon ja valtiovallan välillä. Yleinen tapa on vaatia kaupungintalolle tai oikeussaliin joko kymmentä käskyä esittävää kivipaasia tai jotain Jeesukseen tai Raamattuun liittyvää koristetta.

Näin tapahtui Arkansasin osavaltiossa kesällä 2017, kun osavaltion pääkaupunkiin pystytettiin Vanhasta testamentista tutut 10-käskyä. Suoraan hallintorakennuksen tontille. Uskonnollinen patsas julkisella tontilla houkutteli myös niitä, jotka haluavat osoittaa miksi lainsäädännössä on se ero uskonnon ja valtion välillä. Toki raamatullisten patsaiden puolustajat vetoavat siihen, ettei kymmenen käskyä edes ole uskonnollinen asia. Se on historiallinen otos muinaisten heprealaisten lainsäädännöstä, joka vain satutaan mainitsemaan Vanhassa testamentissa. Eikä siis ole sinällään uskonnollinen patsas. Samalla argumentilla on puolustettu virsien ja rukouksien sanoituksien esilläpitoa kouluissa. Huonolla menestyksellä.

 Jekkuna on muistuttaa siitä, että jos juutalaiskristillinen patsas saadaan pystyttää tuollaisiin tiloihin, niin samalla periaatteella kaikkien uskontojen patsaat saavat samanlaisen pystytysoikeutuksen. Se on vain tasa-arvoa.

Ja näin sekularistit, ateistit, agnostikot ja uskovaiset uskonnon ja valtiovallan erottamisen puolesta päätyvät samaan leiriin. He keksivät nimetä toimintansa Saatanallisen Temppelin toiminnaksi. Ja patsaaksi ehdotettiin pukkipäistä Baphometia. Ystävällisyyttä patsaaseen saatiin kahden lapsen myötä.

Saatanallisen Temppelin IG-tilillä oli edustava kuva patsaasta.

Baphomet pystytettiin ja paljastettiin yleisölle 16.8.2018. Hallintorakennuksen tontilla. Luonnollisesti sitä vastustettiin fundiskristillisten suunnalta rukoustaistelun muodossa. Ja mielenosoituksella. Ja "Honk AGAINST Satan!" tempauksella. Ehkä jotkut patsasta kauhistelevat ymmärtävät miksei julkiseen tilaan kannata päästää uskonnollisia patsaita. Luultavasti he vain ajattelevat, että julkiseen tilaa saisi päästää vain juutalaiskristillisiä patsaita.

Baphomet viipui Little Rockissa vain kolme tuntia. Se siirrettiin talteen tuntemattomaan varastoon, jotta patsas pysyisi ehjänä seuraavaan tempaukseen jonkun toisen hallintorakennuksen pihalla.

Vuodesta 2014 lähtien tuo patsasprojekti on pyörinyt ympäri Yhdysvaltoja. Little Rock ei ollut ensimmäinen kaupunki, jossa Baphometia yritettiin pystyttää ja onnistuttiin pystyttää. Hienoa, että se sai onnellisen päätöksen. Sitä tullaan tarpeen mukaan siirtämään uusiin tiloihin. Sopivasti kymmenien käskyjen viereen.

Harhaanjohtajat - Vahvassa uskossa

Suomalaisia kulttijohtajia, uskolla kiristämistä, ihmetekoja ja tuhottuja elämiä. Jopa nykyaikana. Kaikesta tästä kertoo ex helluntailaisen Terho Miettisen ja rikostoimittaja Raija Pellin kirjoittama Harhaanjohtajat - vahvassa uskossa kirja. Ehdottomasti ostamisen/lainaamisen/varastamien arvoinen kuvaus siitä miten uskovia hyväksikäytetään. Ei siis opaskirjana vaan varoittavana tietokirjana.

Näitä sivuja kääntelin suurella innolla. Aiheet kiinnostavat minua täysillä. Kulttijohtajia löytyy myös Suomen maaperältä. He ovat aktiivisia jopa herran vuonna 2018. Uskon voimalla luvataan parantaa sairaita, oikoa raajoja, eheyttää ei-heteroseksuaaliset halut pois, sekä antaa elämälle elämää suuremman tarkoituksen. Aikuiset ihmiset uppoavat menoon mukaan. Elämää halutaan rajoittaa johtajan sanelemilla säännöillä, sillä joukkoon kuulumisella voidaan saada merkitystä elämään, yhteisöllisyyttä sekä toivoa paremmasta tulevaisuudesta.

Ihmeitä tapahtuu sitä enemmän mitä kauempana ne ovat tapahtuneet kertojasta. Lähetyskentillä Afrikassa kuolleita herää rukousten voimalla henkiin siihen tahtiin, että hautausmailla joudutaan hakkamaan lapiolla ylimääräiset takaisin arkkuihin. Mutta sitten Taka-Ryvättylän kirkonkylän nuorisotiloissa parhaimmillaan enää puhutaan kielillä. Kuolleiden herättämistä yrittävät rukoushetket eivät epäonnistuessaan ole suuri tappio. Ne vain osoittavat, että rukoilijoilla on väkevä usko Jumalan voimaan. Ihmeparantumisia luvataan ja niillä leveillään. Varsinaisia taltioituja tapauksia ei vaan tahdo löytyä, kun parantumisia halutaan tutkia.

Maallisista laeista ei tarvitse välittää, jos uskoo olevansa Herran valittuna niiden yläpuolella. Verojen maksaminen, kirjanpidon pätevyys tai totuuden sanominen eivät ole niin olennaisia asioita kun taistellaan sielujen puolesta. Vielä kun saa seuraajansa uskomaan samaa, niin heidät saa taivuteltua uhkailemaan johtajan kriitikoita, varastamaan rahaa tai työskentelemään orjapalkalla. Seuraajien kärsimys itsessään todistaa, että he tekevät jotakin henkisesti arvokasta. Hyväpalkkaisen työn ja ns. normaalin elämän hylkääminen ovat uskon todistavia uhrauksia.

Kulttijohtajien kääneistä kerrotaan kohokohdat. Tai oikeastaan karmeimmat kohdat. Mukana ovat nykyiset Markku "ei seitsemän kertaa vielä homoa tee" Koivisto, Pirkko "massit talteen" Jalovaara ja Patmos-lähetyssäätiön veteraani Leo "nuorten neitojen neitsyydet minulle" Meller. Sekä pari vanhempaa jo edesmennyttä sankaria. Kirja on erittäin suositeltavaa luettavaa jos et vielä tiedä millainen olento Leo Meller on. Ja millaisista teoista hänet on oikeudessa asti tuomittu. Toisaalta mitä isompi synti annetaan anteeksi sitä merkittävämpi kristillinen teko se on syntisen johtajan seuraajille. Ylistys ja ilovirret seuraavat nopeasti.

Kulttien vaiheet eivät sinällään olleet minulle se kiinnostavin kohta. Harhaanjohtajat kirjan suurin saavutus on mielestäni se miten hyvin se kuvailee näihin kultteihin sotkeutuvien uskovaisten elämää. Raivostuttavaa lukuelämyksessä oli lapsiasiavaltuutettu Tuoma Kurttilan toteamus siitä miten huonosti uskonyhteisöjä valvotaan Suomessa. Rekisteröityjen uskonnollisten yhteisöjen toimintaan ei enää voi puuttua rekisteröitymisen jälkeen. Sellaiset asiat kuten lasten asema ja turvallisuus yhteisössä kun käydään läpi pelkästään rekisteröinnin hakuvaiheessa. Sen jälkeen lasten oikeudet yhteisössä... noh, jätetään Herran haltuun. Kurttila on jättänyt aloitteen uskonvapauslain päivittämisestä opetus- ja kulttuuriministeriölle. Johtaako se parannuksiin onkin eri asia.

Harhaanjohtajat jaksaa kertoa myös ihmeparantumisiin uskovien ajatusmaailmaa. Sekä sitä miten karismaattiset kaatajat saavat aikaan niitä mukamas-ihmeitä seurakuntalaisten edessä. Eikä niihin vaikuttavimpiin ihmeisiin edes tarvitse yliluonnolisuuden uskomista. Derren Brown kopio samat ihmeparantumiset ja -teot ihan sekulaaristi esityksissään.

Nämä mekanismit uskon suojelemiseksi ja karismaattisten yhteisöjen kasassa pitämiseksi selitetään hyvin kirjassa. Varsinkin seksuaalisuuden kietominen ahdasmielisyyden kahleisiin (joihin johtajalla on avain). Psykologiset tekijät ja taitava manipulointi karsivat jäljelle ne ohjaukselle herkimmät ihmiset. Älykkäät ihmiset päätyvät myös seuraajiksi kultteihin, sillä he ovat taitavia perustelemaan itselleen miksi heidän kannattaa olla mukana kultissa. Minun pitäisi ottaa niistä vaari, jotta osaisin hyödyntää paremmin Pahislaisten voimaa omassa elämässäni. Toisaalta olen niin antisosiaalinen, että en kestäisi kulttilaisia. Mutta jos joskus kaukaisessa tulevaisuudessa muistellaan leinivaaralaisten hirmutekoja, niin tiedätte kaiken alkaneen Harhaanjohtajat kirjan lukemisesta.

Tapaus Dewayne Johnson v Monsanto, osa 1

Dewayne Johnson kuolee syöpään. Lääkärien mukaan se tappaa miehen alle vuodessa. Sitä ennen hänen tapaustaan käytettiin merkittävässä oikeudenkäynnissä Kaliforniassa. Lakimiehet riitelivät siitä aiheutuiko Johnsonin syöpä hänen käyttämästään rikkaruohomyrkystä. Vastakkain ovat pahuuden korporaatiomaisena ruumiillistumana tunnettu Monsanto ja syöpää sairastava mies. Mielikuvat ovat erittäin helppo asetella Johnsonin puolelle.

Ylen uutisessa kerrotaan perusasiat käänteistä. Valamiehet päättivät, että Johnsonin esittämät vaatimukset ovat paikallaan. Monsanto määrättiin maksamaan 289 miljoonan dollarin suuruisen korvauksen. Monsanto valittaa päätöksestä. Edessä on vielä vuosikausia kestävä kädenvääntö. Johnsonin tapaus on juuri se ennakkotapaus, jonka perusteella aletaan ajamaan eteenpäin jonossa odottavia yli 5000 oikeusjuttua Monsantoa vastaan.

Täytyy olla tarkkana myös siitä mistä oikeudessa oikein väännettiin kättä. Johnsonin sekä Monsanton lakimiehet tietävät, että glyfosaatin turvallisuudelle on kertynyt valtavasti näyttöä. Mutta glyfosaatti on vain yksi ainesosa Monsanton rikkamyrkyssä. Siksi heidän argumentoinnissa painotetaan enemmän Roundupissa käytettävien aineiden yhteisvaikutusta glyfosaatin kanssa. Tämä sekoitus on mahdolliseti vaarallisempaa kuin pelkkä glyfosaatti. Ja tätä vaarallisuutta Monsanto yritti salata firman ulkopuolisilta, lakimiehet väittävät. Ne kuuluisat Monsanton salaiset sähköpostit tuosta salailusta ovat myös kaikkien luettavissa. Sähköpostit saatiin todisteiksi oikeidenkäyntiä varten.

Johnsonin työskenteli koulun piha-alueiden hoitajana. Työhön kuului rikkakasvien tuhoamista. Siihen oli ostettu ammattikäyttöön tarkoitettua Roundupin tujumpaa versiota Ranger Pro:ta. Ranger Pro:ta ruiskutettiin 20 - 40 kertaa vuodessa koulun tontilla. Ruiskutus kesti 2 - 5 tuntiin päivässä. Johnson käytti sitä vuodesta 2012 vuoteen 2015. Ruiskutusta tehtiin isolla säiliöllä, joten kyseessä ei ollut mikään kotipuutarhurin pieni taistelu rikkaruohoja vastaan.

 Johnson ei altistunut pelkästään ruiskutuksessa myrkyille. Vuonna 2014 (tai 2013) työpaikalla tapahtui onnettomuus. Säiliön letku irtosi. Kasvimyrkkyä kaatui suoraan miehen päälle. Suoja-asusta huolimatta kasvot, kädet ja vartalo kastuivat Ranger Pro nesteestä. Hänelle ilmestyi iho-oireita. Ihottuma alkoi polvesta ja levisi kasvoihin asti. Diagnoosi: Hodgkinin lymfooman

Sitten se olennaisin kysymys. Miten Johnsonin lakimiehet perustelivat syövän ja Roundupin/Ranger Pro:n yhteyttä?

Sen tarkka selvittäminen vaatii oikeudessa annettujen lausuntojen läpikäymistä. Johnsonin lakimiehet ovat ystävällisesti ladanneet materiaalit kaikkien luettavaksi. Luettavaa riittää useammaksi illaksi. Mutta eikö noiden vapaaehtoinen lukeminen ilmaiseksi vapaa-ajalla tarkoita olematonta sosiaalista elämää ja onttouden täyttämiä arki-iltoja?

Kyllä.

Olen vasta päässyt aloituspuheen vuorojen läpi. Ja selannut satunnaisesti joitain asiantuntijatodistajien lausuntoja. Mutta luinhan myös Kitzmiller v Dover oikeudenkäynnin asiantuntijalausunnot läpi.

Se että Monsanto on vehkeillyt kulisseissa ei tarkoita, etteikö Johnsonin lakimiehet olisi (kiltisti sanottuna) vähemmän täsmällisiä perusteluissaan syövän ja Roundupin yhteydestä. Samoin se, ettei glyfosaatin karsinogeenisyydelle löydy vahvaa tieteellistä näyttöä ei tarkoita, etteikö Monsanto voisi olla vilpillinen ja kliseinen Pahuuden Yhtiö. Molemmat voivat olla totta. Sähköpostien mukaan Monsanto oli ainakin oikeasti keskustellut aavekirjoittajien käyttämisestä, jotta glyfosaatille saataisiin suotuisia lausuntoja. Firma kirjoittaisi tekstin ja sille pyydettäisiin joku arvovaltainen nimi allekirjoittamaan se johonkin julkaisuun. Aavekirjoittaminen on vastenmielinen ilmiö tieteellisten papereiden tuottamisessa. Se tapahtuiko Monsanton kohdalla aavekirjoittamista vai jäikö se suunnittelutasolle on vielä epäselvää minulle.

Toksikologi William Sawyerin lausunto hyvää luettavaa. Hän on perehtynyt tutkimuksiin ja toteaa glyfosaatin voivan olla karsinogeenistä, varsinkin kun mukana muut vaikutusaineet Roundupissa. Ja samalla toteaa, ettei Rounduppia ja vastaavia tuotteita tarvitse kieltää. Niihin olisi vain lisättävä tarvittavat varoitukset. Sawyer käyttää itsekin Rounduppia.

Bayer osti jokin aika sitten Monsanton itselleen 63 miljardilla dollarilla. Oikeudenkäynnin tulos pudotti maanantaina Bayerin osakkeiden arvoa n. 14 %. Pudotuksessa yhtiön arvo laski n. 14 miljardia. Toisaalta kyse on vain osakkeiden arvosta, joten käytännössä vain mielikuvat ja arviot arvosta heilahtelevat.

Jatkan lakimiesten aineiston lukemista. Palaan joskus kaukaisen sumuisessa tulevaisuudessa aiheeseen, kun minulle on selvinnyt miten valamiehet saatiin tekemään sellainen päätös jonka he tekivät. Periaatteessa tuollainen oikeussalissa tehty päättely siitä mitä pitäisi päättä kattavilla ja laadukkailla meta-analyyseilla saa minut huonolle tuulelle. Meno on kuin kuuluisassa Scopesin apinaoikeudenkäynnissä.

Sosiaalisessa mediassa oikeuden päätöstä julistetaan todisteena sille, että glyfosaatti tai Roundup on nyt todistettu aiheuttavan syöpää.

Until next time, Space Cowboy!

Alex Jonesin alkutaival eli Bohemian jekutus

Alex Jones on ollut otsikoissa rasittavuuteen asti. Miehen puheet, eli huutamiset, ohjelmassaan pääsivät jo siihen pisteeseen jossa hän epäsuorasti toivoi kuolemaa Robert Muellerille. Jopa aseen ampumista elehtien. Jonka jälkeen se vertauskuvallinen kamelin selkä lähti kiropraktikolle, eli Alex Jones sai häädön usealta Facebookin, Applen, Spotifyn, ja YouTuben palveluista. Jonesin InfoWars sivusto saa tietenkin jatkaa. Kuten sen kuuluukin saada jatkaa. Taitavana median pyörittäjänä Jones lypsää ohjelmissaan kaiken irti uhriutumisestaan. InfoWars App saa valtavasti uusia käyttäjiä.

Mutta kaiken tuon kohun ja uutisoinnin kohdalla päädyin muistelemaan mikä alunperin edes nosti Jonesin tuntemattomasta teksasilaisesta outojen juttujen radio- ja tv-juontajasta nykyiseksi kymmeniä miljoonia kuulijoita kerääväksi mediapersoonaksi.

Se oli Bohemian Club salaseurasta kertovan Dark Secrets: Inside Bohemian Grove dokumenttielokuva. Seura viettää kesäisin kahden viikon pituisen biletyksen Sonoma piirikunnan metsässä. Jäseniä on parisen tuhatta. He ovat taiteilijoita, poliitikkoja, kirjailijoita, toimitusjohtajia. Jäseneksi pääsee vain peniksellä varustettuja ihmisiä. Alkoholi virtaa ja verkostoitumista tehdään äijämäisen menon seassa.

Jones oli ensimmäinen joka sai salakuvattua videokameralla seuran kesäjuhlien avajaisrituaalia, joka suoritetaan Cremation of Care -seremonian aikana. Jones oli tuon kaksi tuntisen elokuvan ohjaaja ja käsikirjoittaja. Se julkaistiin vuonna 2000, mutta on vieläkin ahkerasti jaossa huuhaa sivuilla. Sillä perusteellaan salaisen maailmaneliitin todellisuutta.

Jones esittää videossaan useita väitteitä. Hän väittää paljastavansa uutta tietoa Bohemian Grovesta. Hän väittää seuran palvovan Moolok jumalaa, jota edustaa metsässä sijaitseva valtava pöllöpatsas. Hän väittää rituaalissa poltettavan hahmon olevan lapsi. Bohemian Club oli vastuussa ja johti Manhattan-projektia. Seuran turvajärjestelyt ovat hurjia. Mm. Bill Clinton on seuran jäsen. Ja niin edelleen.

Väitteet eivät vaan pidä paikkaansa. Tai sitten ns. paljastukset olivat jo tiedossa kauan ennen Jonesin elokuvaa.

Pöllö ei ole symbolisoinut Moolok jumalaa. Jones teki Bohemian Clubin symbolista Moolokin, koska se sopi paremmin miehen narratiiviin lapsiuhreista. Metsässä oli ennen nykyistä pöllöpatsasta mm. Daibutsu Buddha patsas ja pelkkä puinen alttari.

Kuvissa ja silminnäköijöiden kuvauksissa rituaalissa poltetaan aikuisen kokoinen puu-ukko. Missään Creamation of Care rituaalista paljastuneista teksteistä ja valokuvasta ei  mainita, että lavalla poltetaan lapsi.

Bohemian Club oli aivan liian pieni 1930-luvulla voidakseen vaikuttaa useissa osavaltioissa toimivien Manhattan-projektin tutkimus- ja kehityslaistosten toimintaan.

 Bohemian Groven turvajärjestelyt ovat olleet jopa hellyyttävän huonoja. Sanomalehtien toimittajat ovat päässeet paikalle pelkästään kävelemällä sinne konservatiivisen rikkaan miehen rennolla kesäpukeutumisella varustautuneina. Ajotiellä on tarkastuspiste, jossa yksi sheriffi tarkistaa saapuvien tiedot. Ei aitoja. Ei kameravalvontaa. Vasta salaliittoteorioiden riehuessa netissä ja illuminaatteja jahtaavien protestoijien ilmestyessä seura on joutunut palkkamaan oikeita turvamiehiä.

Bill Clinton ei ole Bohemian Clubin jäsen.

Alex Jonesin temppuna on esittää jokin väite samalla esittäen kameralle jotakin printattua nettiartikkelia tai kuvia kirjan sivuista. Mutta kyseisissä artikkeleissa tai kirjoissa ei ole sitä väitettä jonka Jones esitti. Videoita katseleva ei välttämättä vaivaudu ja jaksa tarkistaa lukeeko Jonesin esittämissä papereissa sitä mistä Jones puhuu. Tällä taktiikalla hän on saanut puheilleen painoarvoa.

Ne asiat joita videolla näytetään rituaalista vahvistavat vain sen mikä oli jo julkista tietoa. Rituaaliin osallistuvien kaapujen värit ja kuviot oli tiedossa. Rituaalissa käytettävät sanat olivat luettavissa. Tapahtumat täsmäsivät kuvauksiin siitä mitä rituaalissa tapahtuu. Jones onnistui vain vahvistamaan sen mitä Bohemian Clubista tietäneet tiesivät.

Mutta sellaisella sanomalla ei saisi samalla tavalla katsojia. Siksi oli mediaseksikkäämpi salaseuran pimeitä voimia palvova uhrijuhla sopi paremmin Jonesin uran alkuvaiheisiin. Varsinkin kun väitteiden tarkastamiseen menisi valtavasti aikaa ja energiaa. Se vaatisi vanhojen sanomalehtien selaamista ja useiden aiheeseen liittyvien kirjojen lukemista.

Onneksi yksi mies jaksoi tehdä tuon urotyön, jota vertaisin Augeiaan tallit puhtaaksi kiillottavan talonmiehen minimipalkkaiseen työhön.

YouTubettaja NumberOneSon on jaksanut käydä  Dark Secrets: Inside Bohemian Grove sisältämät väitteet. Hän perehtyi aiheesta aikaisemmin kirjoitettuihin uutisiin ja kirjoihin. Sekä Bohemian Clubin vaiheisiin ennen salaliittoteorioiden ilmestymistä. Video osoittaa millaisilla tempuilla Alex Jones loihti uransa ensimmäisen tarkoitusperäisen kohun. Siitä lähtien Jones on vain hionut esiintymistaitojaan ja ottanut entistä suurempia vihjailuja osaksi repertuaariaan.

Tapio Puolimatka ja Pedofilian laillistaminen

Professori Tapio Puolimatka on kirjoitellut kotisivulleen mielipidekirjoituksiaan. Se ei tosin kiinnosta juuri ketään. Mutta saatuaan erään kirjoituksensa OikeaMedia-sivuston vieraskynään alkoi tapahtua. Aihe herättää tunteita kaikilla rintamilla. Myöhästyin tuosta keskustelusta. Keskityn niihin asioihin jotka vielä jaksavat kiinnostaa Puolimatkassa.

Mutta mistä Puolimatkan kirjoituksessa oikein on kyse?

Professori Puolimatka varoittaa aikuisten ja lasten välisten seksisuhteiden laillistamisen olevan lähellä. Se temppu onnistuu soveltamalla samoja keinoja joilla saavutettiin tasa-arvoisen avioliittolain voimaantulo.

Tapsan tuorein kirjoitus on pullollaan kaikuja tasa-arvoista avioliittoa käydystä tappiosta. Kuten varmasti muistat, siihen aikaan yksi suosituimmista varoituksista konservatiivien tuuteista oli slippery slope, kalteva pinta tai fiinimmältä nimeltään parade of horribles. Periaate oli yksinkertainen. Jos homot ja lesbot pääsevät naimisiin, niin siitä seuraa jotain aivan kamalaa. Perheyksikkö rappeutuu eivätkä lapset saa enää vanhempia tai jotain sinnepäin mutta tarpeeksi epämääräisesti vihjaillen.

Poikkeuksellisesti professorimme on tällä kertaa vähemmän väärässä kuin evoluutiosta ja avioliittolaista kirjoittaessaan. Professori on kehittynyt tuotannossaan. Uhkakuvat vain vaihtuvat toisiin vuosien vieriessä professorin ohitse. Tämä uusin uhkakuva on pedofilian laillistamiseen tähtäävä kampanja.

Missä sitä tehdään ja millä keinoilla?

Annetaan Tapsan kertoa.

 Jotkut tutkijat ovat esittäneet, että mielikuvat seksuaalisen suuntautumisen synnynnäisyydestä ja muuttumattomuudesta luovat perustan myös kampanjalle pedofiilien seksuaalioikeuksien puolustamiseksi. Kun pedofilia aletaan medioissa esittää synnynnäisenä ja muuttumattomana seksuaalisena suuntautumisena ja tähän yhdistetään aikamme seksologian käsitys lapsesta seksuaalista nautintoa etsivänä ja tarvitsevana olentona, jolla on seksuaalioikeuksia, luodaan perusta prosessille, joka voi vähitellen johtaa ensin pederastian ja sitten pedofilian hyväksymiseen ja laillistamiseen.

Rakenne on häpeilemättä kaltevaa pintaa. Kalteva pinta ei kuitenkaan automaattisesti ole virhepäätelmä, joten olkaamme kärsivällisiä Tapsan kanssa.

Tapsa esittää, että tämä pedofilian normalisoinitprosessi tehdään viihdeteollisuuden kautta. Aivan kuten homoseksuaalisuus saatiin sosiaalisesti hyväksytymmäksi lukemattomien televisiosarjojen ja elokuvan positiivisten homo- ja lesbohahmojen kautta. Tapsa siteeraa LifeSiteNews sivuston Doug Mainwaringia. Mainwaring on päässyt selville siitä miten tämä prosessi etenee.

Ensivaiheessa on tarkoitus normalisoida aikuisten ja teininuorten väliset seksuaalisuhteet (pederastia), josta sitten edetään aikuisten ja lasten välisten seksuaalisuhteiden normalisoimiseen. Tällainen normalisoimisprosessi toteutetaan elokuvien, TV-sarjojen, dokumenttien ja lehtikirjoitusten avulla, joissa nämä suhteet kuvataan myönteisessä tai ainakin harmittomassa valossa.

Kolme miestä ja baby voi siis saada järkyttyvyyttä hipovan jatko-osan! Mutta onko tuollaisia propagandapätkiä jo keritty tekemään ihmisten katseltavaksi? On! Nimittäin uutukaisen tuore draama Call Me by Your Name. Siinä 25-vuotias mies ja 17-vuotias poika päätyvät romanttiseen suhteeseen jossa on myös fyysistä kontaktia.

Esimerkkinä tämän strategian ensivaiheesta Mainwaring mainitsee Hollywoodin marraskuussa 2017 julkaiseman elokuvan "Call Me by Your Name", joka käsittelee aikuisen miehen seksuaalisuhdetta 17-vuotiaan pojan kanssa eli pederastiaa. Se on saanut ylistäviä arvosteluja useissa amerikkalaisissa lehdissä ja elokuva-arvostelijat ehdottavat sille jo Oscaria. Elokuvassa ei kuvata tavallista tilannetta, jossa aikuinen mies pyrkii viettelemään nuoremman pojan. Sen sijaan elokuva kuvaa pojan etsivän seksuaalisuhdetta aikuiseen mieheen.

En ole nähnyt elokuvaa. Ihmissuhdedraamat eivät jaksa kiinnostaa minua. Edes elokuvissa. Mutta arvostelujen perusteella se on sitä samaa teemallista jatkumoa Lolita, American Beauty, Leon (leikkaamaton versio), Paljastavat merkinnät, Jo joutui armas aika ja muiden vastaavien elokuvien kanssa. Tällaisia elokuvia on tehty useissa valtioissa useiden vuosikymmenten aikana. Kaikissa näissä (tai lähes kaikissa) tuo kielletty suhde on tapahtunut heteroparien välillä, joten niiden tuomitsevuus on kristilliseltä kantilta vaikeampaa. Hetkinen! Tarkoittaako se sitä, että tuo pedofilian normalisointiprosessi on pyörinyt edessämme kaikki nämä vuosikymmenet? Valitettavasti Mainwaring tai Tapsa eivät esitä yhtä elokuvaa enempää esimerkkejä.

Siihen nimittäin ne esimerkit normalisointiprosessista jäivät. Olin odottanut lisää. Onhan aihe niin raflaava. Loput Puolimatkan seinätekstistä keskittyy professorin entisten tekstien toistamiseen. Ennustan, että Tapsa pyrkii pitämään itsensä relevanttina kirjoittamalla myöhemmin lisää nimenomaan tästä normalisointiprosessista.

Käyn kuitenkin hieman läpi sitä mitä muuta tekstiseinästä löytyi. Tapsa kertoo asiallisesti siitä mikä on ongelma näissä alaikäisten ja aikuisten seksuaalisuhteissa.

Se, että nuoret voivat kokea nautintoa seksuaalisuhteissa aikuisten kanssa, ei kuitenkaan merkitse sitä, etteikö seksi aikuisen kanssa vahingoittaisi nuoria. Vahingoittuminen voi tapahtua, vaikkei hän olisi tietoinen kokemastaan vahingosta. Nuori helposti erehtyy sen osalta, mikä hänen ihmisyydelleen on pitkällä tähtäimellä arvokasta ja tärkeää. Seksuaalisen nautinnon kokemus vääristyy suhteessa, jossa nuori ei ole tasavertainen osapuoli, mikä johtaa eroottisen halun kehitystä epäterveeseen suuntaan. Niinpä Regnerus (2017) luonnehtiikin tällaista nuorten seksuaalista hyväksikäyttöä "pirulliseksi" (diabolical), koska nuori ei välttämättä edes tiedosta omaa vahingoittumistaan eikä siksi pysty etsimään keinoja oman seksuaalisen halunsa kehityssuunnan tervehdyttämiseksi esimerkiksi terapiassa.

Osapuolten valtasuhde on kaikkea muuta kuin tasapuolinen. Juuri se mahdollistaa väärinkäytön ja toisen satuttamisen ilman, että toinen osapuoli edes osaa puolustautua sitä vastaan. Aivan samalla logiikalla myös seksuaalivähemmistöjen järjestöt ovat argumentoineet lapsien rauhaan jättämisen puolesta.

Tapsa kirjoittaa pitkän pätkän siitä miten Alfred Kinseyn kuuluisa raportti sai sisältöään pedofiileiltä. He kuvailivat Kinseylle mitä kaikkea olivat tehneet lapsille ja miten lapset olivat reagoineet. Tapsa toistaa tässä sitä mitä kirjoitti viime vuonna Seurakuntalainen sivustolle.

Lisäksi professori on huolissaan lapsille annettavan valistuksen muuttumisesta entistä avomielisemmäksi. Seksuaalisuus ei olekaan enää automaattisesti kauhistava kammotus, vaan peräti asia josta alaikäiset voivat nauttia tietyissä muodoissa. Jopa Maailman terveysjärjestö WHO on mennyt kampanjoimaan lasten seksuaalioikeuksien puolesta. Eli lapsille pitäisi antaa seksuaalikasvatusta. Eli tietoa seksuaaliterveydestä.

Tapsa on niitä uskovaisia miehiä jotka tulkitsevat itsetyydytyksen synniksi. Siksi on tärkeää ylläpitää seksuaaliseen nautintoon liittyvää häpeää, jotta Jeesus ei itke kun alaikäisen peitto heiluu yöllä. Mutkat suoriksi rukoillen Tapsa sanoo, että jos lapset eivät häpeä seksuaalisia ajatuksiaan, niin he ovat helpompaa saalistajien saalista.

Seksuaalisuutta aktivoiva ja herättävä seksuaalikasvatus poistaa seksuaalisia estoja ja siten altistaa lasten seksuaalisille yllykkeille ja seksuaaliselle hyväksikäytölle. Häpeän tunteen kadottaminen tekee lapselle vaikeammaksi vastustaa seksuaalista hyväksikäyttöä, koska hänen luontainen tunneperäinen vastareaktionsa heikkenee. Samalla häpeän tunteen katoaminen tai estyminen heikentää hänen kykyään vastustaa omia primitiivisiä yllykkeitään.

Ratkaisu on kertoa lapsille hänen oikeuksistaan. Myös siitä mystisestä asiasta nimeltään suostumus, joka on tuntematonta myös valitettavan useille aikuisille.

Ehkä kovin pala nieltäväksi Tapsalle ja kumppaneille on se miten kouluissa annetaan tietoa, joka olisi ristiriidassa konservatiivisten vanhempien puheiden kanssa.

WHO:n oppaassa käytetty lasten seksuaalioikeuksien käsite irrottaa lapset vanhempiensa auktoriteetista vetoamalla ”yksilön seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen”, joka ”auttaa yksilöä torjumaan perheen tai yhteiskunnan tunkeilua.” (SSE 18.) Kuitenkin tutkimusten mukaan lapsen läheinen yhteys vanhempiinsa suojelee lasta epäkypsiltä seksuaalisilta ratkaisuilta. Juuri seksuaalikasvatuksen alueella nuoret tarvitsisivat vanhempien tukea voidakseen toimia viisaasti tulevaisuuden ihmissuhteita ajatellen.

Tapsa osaa loihtia kyllä taitavasti haluamansa palapelimosaiikin. Hän kirjoittaa aivan kuin läheiset vanhemmat ja lapsen seksuaalinen itsemääräämisoikeus olisivat ristiriidassa keskenään.  Hän kirjoittaa aivan kuin WHO:n suosittelema opas olisi haitallista vanhempien ja lasten suhteelle.

Vielä kovempi pala Tapsalle taitaa olla se, että jopa kirkot ovat mukana tukemassa WHO:n kantaa. Luonnollisesti kaikki tämä valistus ja lasten oikeuksien huomiointi nähdään Tapsan silmissä pedofilian vahvistamisena. Kuin huomaamatta Tapsa livautti WHO:n toimet lasten oikeuksien parantamiseksi osaksi pedofilian laillistamista. Ehkä vahingossa. Ehkä tarkoituksella. Vain Tapsa tietää.

Jos Tapsa ei sitä itse osaa/uskalla tehdä, niin voin kirjoittaa tuosta pedofilian normalisoinnista hänen puolestaan. On nimittäin aivan totta, että tietyt ryhmät pyrkivät brändäämään pedofiileja positiivisemmilla leimoilla. Populaarikulttuuriin asti päässyt lyhenne NAMBLA (North American Man/Boy Love Association) on poliittinen itsemurha kaikille poliitikoille jotka edes leikillä esittäytyvät sen tukijana.

Yksi ryhmä tekee sitä saadakseen itsensä hyväksytymmäksi, eli itse ne pedofiilit. Brändäämisessä käytetään neutraalimpaa termiä Minor Attracted Persons, eli alaikäisiin vetoa tunteva persoona. Tarkoituksena on myös taata tällaisille henkilöille heidän pyytämäänsä terapiaa ja tukea. Pienemmällä stigmalla saa helpommin apua eikä pelkästään toivotuksia saunan taakse kävelemisestä. Juuri tägän pyrkii The Prevention Project. Tapsan ja Doug Mainwaringin mielestä tuo projekti on yhtä kuin pedofilian laillistamista. Mistä tietenkin päästään siihen, että seksuaaliset halut lapsia kohtaan eivät ole laittomia, mutta seksi lasten kanssa on laitonta. Tämän eron sekoittamisella saadaan propagandapuheissa pedofiilien auttamiseen pyrkivät toimet näyttämään laittomien toimien edistämisenä

 Toinen ryhmä on niitä tyyppejä, jotka pyrkivät väärennetyillä kampanjoillaan brändäämään LGBT+ ryhmiä pedofiliamyönteiseksi. Heitä löytyy 4chanista ja muista vastaavista trollaushermokeskuksista. Snopes jaksaa käydä läpi näitä trollauskampanjoita sitä mukaa kun niitä järjestetään. Pride-kulkueisiin liimataan Lapsirakas tarroja tai muita keksittyjä versioita sateenkaarilipuista, joilla yritetään saada kulkueet näyttämään pedofilian laillistamista haluavina kulkueina. Jekut toimivat somen aikakautena, kun sadat tuhannet jakajat eivät enää välitä lähdekritiikistä tai faktojen tarkistamisesta.

Ehkä Tapio Puolimatka kirjoittaa nimenomaan näistä tulevissa kirjoituksissaan. Jäämme odottamaan, mutta ei jännittyneessä tilassa. Kohua herättänyt kirjoitus ei vielä ollut sieltä iskevimmästä päästä professorin sulkakynää. Voisin jopa veikata, että uskovaisille yleisöille Puolimatka käyttää livenä uhkaavampia ja kärkevämpiä sanavalintoja.