28.6.25

Hei me herätetään kuolleita henkiin Kuopiossa!

 Useampi vuosi on vierähtänyt Nokia Mission hurjimmista vaiheista. Pappi Markku Koiviston pääsy otsikoihin kuolleista herättämisen yrittämisellä jääköön miehen elämän merkkipaaluksi. Kuollut ei herännyt vaikka sitä rukoiltiin suurella hartaudella ruumiin ympärillä helmikuussa 2011. Kyseessä oli ruumiinavauksen läpikäynyt ihminen Helsingin oikeuslääketieteellisellä laitoksella. Markku Koiviston epäonnistuminen ei lannistanut hartaasti ja äärimmäisen vakavasti uskoaan ottavia kristittyjä Suomessa.

Sama meno kun jatkuu. Eri uskonyhteisössä tällä kertaa. Kuopiossa toimiva Rukouksen Seurakunta mainostaa itseään hienoilla saavutuksilla. Rukouksen voimalla on parannettu pelkästään viime vuonna monta vaivaa:

pornografia- ja peliriippuvuudesta luopuminen.

 Ei hassumpi saavutus. Vaikka molemmat ovat suosikkiharrastuksiani.

 uushenkisyydestä, mietiskelystä, energia hengellisyydestä, pahoista hengistä, demoneista ja noituudesta.

 Tuon oli pakko olla iso projekti. Hieno sulka hattuun seurakunnalle. Toivottavasti siihen ei tarvittu roviota.

40 vuotta kestänyt änkytys parani

 Varmasti änkytyksen päättyminen paransi henkilön elämänlaatua. Suuri kiitos kaikille rukoilijoille.

20-vuotias nainen heräsi kuolleista

 

 

 

Äärimmäisen hieno saavutus! Varmasti seurakunta on tarjonnut kattavat todisteet ihmiskunnan kannalta melko tärkeästä tapahtumasta?

Ei ole.

Vavisuttavalle virkoamiselle tarjotaan seurakunnan sivuilla pelkästään päivämäärä. Tammikuun 9. päivä jossain Suomessa muutettiin raato reippaampaan kuntoon. Tietenkin on pienen pieni mahdollisuus sille, että seurakunnan mainostama väite ei pidä paikkaansa. 

Jos tepastelet Kuopion kauppatorilla klo 17:00 - 20:00 tänä viikonloppuna, niin voit kysellä heiltä Jesus Festin aikana kasvotusten tarkemmin kenellä ja missä tuo reteä resurrektio suoritettiin.

 


 

21.6.25

Kun littarit eivät ymmärrä mitä kartat ovat

Mikäpä olisi komeampaa koristetta kotiseinälle kuin uusi fantasiakartta. Skyrim kartta ja Tähtien Sota maailman galaksikartta ovat samalla tavalla mielenkiintoisia koristeita. Minulla on Warhammer40K pelimaailman toiseksi kuuluisimman piiristystaistelun (Vraksin piiritys) printattu kartta, mutta en ole laittanut sitä makuuhuoneeni seinälle. Sen lisäksi minulla on kangaskartta Terran piirityksen alkuvaiheista, kun Horuksen laivasto aloitti hyökkäyksensä tähtijärjestelmäämme. 


 Nuorempana sällinä minäkin piirtelin monenlaisia seikkailukarttoja ja scifi-sotaa selittäviä kuvia. Onneksi kaikki aikuiset ymmärtävät, että paperille piirretty kartta ei tietenkään itsessään tarkoita, että piirtämisen myötä todellisuus muovautuu kuvaamaan kartan todellisuutta. Näin ei kuitenkaan ole littarien jännittävässä todellisuudessa. Litteän Maan todisteet ovat aina jääneet puuttumaan, vajaiksi tai tekaistuiksi. Merillä pääsee seilaamaan aivan eri tavalla kuin litteä Maa sallisi. Taivaalla lennetään oikeassa maailmassa aivan eri etäisyyksiä ja aikatauluja kuin litteä Maa mahdollistaisi. Yksikään littarien tarjoama kartta ei sovi yhteen ihmiskunnan päivittäisten matkustamistapejan kanssa. 

Siksi epätoivon vimmalla tartutaan kaikkeen mahdolliseen materiaaliin, jota voidaan tulkita mitä erikoisimmilla tavoilla kaikkena muuna kuin pyöreän planeetan malleina. Yksi tällaisista ikuisuusaiheista on ns. litteän Maan Kuu kartta. Ideana on erikoinen piirretty kartta, joka näyttäisi olevan Kuun pinnalla oleva heijastettu versio Maasta, jos Maa olisi litteä. Tai jotain sinnepäin. Kyseessä on tämä kartta.

 

Erittäin hienoa jälkeä. S. Bini signeeraus on ainoa vinkki kuvan piirtäjästä. Alkuperäistä ei löydy internetistä. Senkin edestä löytyy erilaisia väitteitä siitä mistä kuva on tullut. Yleisimmässä versiossa väitetään kartan olleen YK:n arkistoissa, kunnes nettiin vuotamisen jälkeen YK poisti sen. Koska jostain syystä YK ei halua säilyttää erilaisia kuvia arkistoissaan.

Sitä väitetään saksalaiseksi kartaksi, vaikka ei ole mitään varmuutta minkämaalainen henkilö piirsi kartan, joten käytän siitä samaa nimeä. Hienosti mustekynällä tehdyt piirrokset ovat hyviä ja kartta on täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia. Saksalaista karttaa myydään hiirimattoina, julisteina ja varmasti myös t-paitoina. En vaan ymmärrä miksi karttaa fanittavien joukossa on selkeästi ihmisiä, jotka uskovat kartan olevan jotain muuta kuin mielikuvituksen tuotetta. Vinkit mielikuvituksesta ovat selkeästi esillä itse kartassa.

 


Natsien sukellusvenetukikohtia tunnetun maailmamme ulkopuolella? Natsien UFO-tukikohtia samoilla tuntemattomilla saarilla? Iron Sky elokuvalla on paljon faneja maailmalla! Tuo asettaisi kartan ajankohdan jonnekin 1930-1940 lukujen paikkeille. Jolloin nousee vieläkin suurempi ongelma niille jotka uskovat kartan kertovan oikeasta todellisuudesta. Tyynimeri kun ei ole se sama meri kuin täällä oikeassa maailmassa.

 


 Saksalaisen kartan mukaan Australian ja Etelä-Amerikan välillä oli vielä alle sata vuotta sitten valtava Lemurian manner. Kukaan natseja edeltävä purjehtija ei vaan koskaan onnistunut löytämään sitä.

Vielä vuosien kuluttua tuota samaa karttaa tullaan esittelemään littarien meemeissä jonain esoteerisenä paljastuksena ja salattuna historiana. 

19.6.25

Pydamidihuijaus

Pyramidien mysteereistä on kirjoiteltu ja luennoitu vuosisatojen ajan. Ikuista ihmetystä aiheuttaa kysymys ”mitä kaikkea muinaiset egyptiläiset pystyivätkään tuottamaan taidoillaan”. Valtavien pyramidien rakentamisen selittäminen ja rakenteiden sisälle piilotettujen arvoitusten selvittäminen on työllistänyt sukupolvien ajan rajatiedon asiantuntijoita.

Modernin aikakauden muoti-ilmiönä vanhoja teorioita muokataan uuden teknologian suomilla tulkinnoilla. Arkeologien robottiluotaimet tutkivat läpi tunneleita ja hautakammioita, joihin ihmiset, edes lapset, eivät ole aikaisemmin mahtuneet. Yksi näistä uusista teknologioista on satelliiteilla tehdyt mittaukset maaperän salaisuuksista.

Synteettisen apertuurin tutka satelliitissa mahdollistaa SAR-skannaukset. Kiertoradalta asti otetut skannaukset eivät ole resoluutioltaan yhtä hyviä kuin lentokoneista otetut, mutta tuloksena on kuitenkin kattava ja laaja kartta, joka on tarkempi kuin vuosikymmeniä sitten laaditut kartat. Teknologia ei ”näe” syvälle maan alle, vaan kartoittaa maanpintaa erittäin tarkasti. Yhdistettynä muihin tekniikkoihin voidaan laskea ja mallintaa kartoituksia mahdollisista tunneleista, lohkeamista tai ilmataskuista rakennusten alla. Tosin vain muutaman metrin syvyyteen ja vain sopivassa maaperässä.

Maaliskuun aikana esoteerisista videoista nauttivien syötteet täyttyivät yhdestä ja samasta aiheesta. Erikoisen egyptologian harrastajat olivat ekstaasissa. Tutkijat olivat löytäneet historiankirjat uusiksi kirjoittavan mullistuksen Khefrenin pyramidin alta. Se kuuluisin ja kirjaimellisesti keskeisin Gizan pyramideista. Muinainen valtava rakennelma oli ollut täysin pimennossa, kunnes italialainen tutkijaryhmä havaitsi satoja metrejä syvät spiraalimaisella kierteellä koristellut valtavat kaivot maan syvyyksistä. Syvin rakenne oli jopa kaksi kilometriä maan alla.

Runsas määrä sosiaalisen median videoita havainnoi rakennelmia tekoälyllä luoduilla animaatioilla. Khefrenin alla oli milloin unohdettu kaupunki, kilometrien syvyisiä pilareita, joilla estetään pyramidin uppoaminen tai muinainen voimalaitos tuottamassa sähköä.
 

 


TikTok-videoilla on yhteensä suurempi yleisö kuin kaikilla Erich Von Dänikenin kirjoilla yhteensä. Jopa maailman suosituimpiin podcasteihin kuuluvassa Joe Rogan Experience -ohjelmassa hämmästeltiin pyramidin alta havaittuja valtavia rakenteita. Miksi tutkijayhteisö kieltäytyi puhumasta aiheesta? Onhan SAR-kuvauksilla tehty ihan oikeaa arkeologiaa. Niillä on löydetty mm. Egyptin Sakkarasta dyynien alle jääneitä rakennuksia. Selkeästi uusin löytö on liian mullistava, jotta arkeologit uskaltaisivat kommentoida sitä!

Tai sitten ongelma johtui äärimmäisen pitkille vedetyistä tulkinnoista.

Italialainen ryhmä käytti Filippo Biondin kehittämää uutta algoritmia, jolla kehitettiin SAR-skannauksien kaksiulotteisista kuvista kolmiulotteinen malli. Satelliitin keräämä data syötettiin tarkoitusta varten koulutetulle tekoälylle. Tekoäly tulkitsi satelliittikuvista ihmisten hämmästelemät pyramidin kätkemät muodostelmat. Tuollaista 3D-mallintamista ei ole tehty samalla algoritmilla kontrollina joistain tunnetuista maanalaisista rakenteista yhtä syvältä maan sisältä.

Arkeologit ovat vastanneet ryhmän esittämiin tuloksiin maltillisesti. Laskentamallia pitäisi kehittää ja testata, jotta sen tuottamat kolmiulotteiset kuvat olisivat luotettavia. Ja ne pitäisi käyttää läpi vertaisarvioituina papereina alaan liittyvissä tieteellisissä julkaisuissa. Samoin jonkun olisi selitettävä, miten mallinnetut syvät rakenteet, jos ne ovat olemassa, eivät olisi luonnollisia muodostelmia. Gizan alueella kun on luolaverkostoja.

Maatutkaluotauksella löydettiin kaksi kammiota pyramidin alta 1970-luvulla. Näitä kammioita ei näy ryhmän SAR-skannauksista tehdyissä malleissa. Runsas jatkotutkimus ja menetelmien vertailu tuottaisivat mahdollisesti ihmiskunnan historiaa mullistavan löydön. Mutta tuollainen palaute ei ole mediaseksikästä, joten jutut muinaisesta sähkövoimalasta pyramidin alla saavat enemmän huomiota internetissä.

Luonnollisesti tuollaiset rationalistiset kommentit nostattivat vastalauseita salatieteiden parissa. Ne tulkittiin tutkijayhteisön uppiniskaisuudeksi: he eivät halunneet kyseenalaistaa valtatieteen paradigmoja. Keskustelussa unohdettiin, että italialainen ryhmä julkaisi tuloksensa jo vuonna 2022. Ryhmä sai huomiota vasta Italiassa maaliskuun 15. järjestetyn konferenssin jälkeen.

Suurin osa esitelmästä keskittyi pyramidin sisällä näkyviin kohtiin. Pari vuotta vanhassa tutkimuspaperissa ei esitelty kahdeksaa valtavaa kaivoa tai pilaria pyramidin alla. Vasta esitelmässä näytetyt uudet mielenkiintoiset tekoälyn tekemät mallinnukset niistä herättivät pseudohistorialliset piirit unestaan. Ja nostivat ryhmän kuuluisaksi.

Julkaistu Skeptikko-lehdessä 2025
 

10.6.25

Kuulentohuijausten puuttuminen Neuvostoliitossa, osa 2

 Jatkan tarinointia Neuvostoliiton ja kuulentohuijausten olemattomuudesta Neuvostoliiton saavutusten kohdalla. Selkein selitys niiden puuttumiselle on, ettei Neuvostoliitto koskaan lähettänyt kosmonautteja hakkaamaan sirppi&vasara lippuaan Kuun kamaralle. Vielä siihen päälle se tosiasia, että Neuvostoliitto teki ihan avoimesti aivan muunlaista avaruusprojektia. Nimittäin kuureissun sijaan kosmonautteja koulutettiin ja valmisteltiin pitempiaikaisen avaruusaseman miehittämiseen Maan kiertoradalla. Neuvostoliitto ei hävinnyt avaruuskilpailua NASA:lle heinäkuun 20. päivä 1969, kun Apollo 11 laskeutui Kuun pinnalle. Neuvostoliitto ei edes osallistunut siihen kisaan. 

Perustelut tuolle puolustukselle olivat loogisia. Amerikka oli kahlittu Kennedyn poliittisilla periaatteilla julistamaan kuureissuun. Hruštšov ei ollut esittänyt samanlaista hehkutusta kuulennoista, vaan sen sijaan oli puhuttu enemmän Venukseen tai Marsiin matkustamisesta. NASA tuhlasi resurssejaan teknologiseen ihmeeseen, jossa ei oikeasti tehtäisi niin suuria tieteellisiä läpimurtoja tai saavutuksia kuin muunlaisessa avaruusprojektissa voitaisiin tehdä. Luotaimet pystyisivät tekemään kaiken saman jota astronautit tekivät matkallaan. Se oli täysin validi selitys Neuvostoliiton suunnalta. 


 

Marraskuussa 1970 Lunohod 1 luotain todisti maailmalle, että halutessaan kommunismi voisi tuoda Kuun pinnalle mitä vain toverit haluavat. Lunohod 1 kuukulkija ei ollut ainoastaan todella söpö radio-ohjattu aurinkopaneelilla ladattava robotti vaan myös ensimmäinen laatuaan toisella taivaankappaleella. Jälleen yksi rikottu ennätys meni Neuvostoliitolle. Tämän saavutuksen jälkeen oli selkeää, että NASA oli osallistunut yksin kuulentojen kilpaan, samalla kun Neuvostoliitto teki oikeasti merkittävää tieteellistä ja teknologista kehitystyötä. Tällaisia puheita oli helppo levittää Yhdysvalloissa, kun haluttiin tukea Nixonia ja mollata Kennedyn perintöä. Kuulennot olivatkin jättäneet Amerikan kehityksestä jälkeen! Jopa Amerikan luotettavain TV-kasvo Walter Cronkite totesi 1974, että "It turned out that the Russians were never in the race at all."

NASA vaihtoi huomiotaan Kuun suunnalta lähemmäksi kiertoradalle. Euroopan avaruusjärjestön kanssa aloitettiin Spacelab avaruuslaboratorion kehittäminen. Aivan kuin vastauksena Neuvostoliitolle. Tosin Spacelab vietiin avaruuteen ja tuotiin samalla reissulla pois avaruussukkulalla. 

Neuvostoliitolla oli työpöydällään Saljut avaruusasemaohjelma. Sillä testattiin huoltoalusten ja miehistökapselien telakointia pysyvämmän kokonaisuuden kannalta. Kosmonautit pystyivät työskentelemään pitempään painottomassa tilassa. Leonid Popov ja Valeri Rjumin nauttivat kiertoradasta peräti 184 vuorokauden verran Saljut 6 tehtävän aikana. Kaikki oli selkeää valmistelua isomman avaruusaseman rakentamisessa. 

Helmikuussa 1986 taivaalle jyrisi ensimmäisen osa uutta Mir avaruusasemaa. Viimeistään tuo jyrinä teki selväksi miten Neuvostoliiton päätös jättää kuureissut vain pähkähullujen amerikkalaisten leikiksi olikin osoittautunut järkeväksi päätökseksi. Kommunistit olivat rakentamassa kaupunkia avaruuteen kun jenkit vielä miettivät miten pystyisivät samaan! 

Oliko Moskova onnistunu höynäyttämään amerikkalaiset tuhlaamaan valtavat määrät rahaa turhaan Apollo-projektiin? Akateemisissa piireissä puhuttiin suoraan, että Neuvostoliitto oli käytännössä saavuttanut saman tutkimustiedon luotaimillaan. Halvemmalla ja ilman samoja riskejä joita NASA oli ottanut. Ja kaikesta edistyksestä huolimatta Neuvostoliitolla näytti olevan selkeä etu teknologisella saralla. Mir avaruusasemaa koottiin, mutta kosmonautteja ei koskaan vaivauduttu lähettämään kävelemään Kuun pinnalle. Apollo-projekti oli täten yksi suurimmista turhakkeista ihmiskunnan historiassa.

Vai oliko? 

 Neuvostoliitolla oli oikeasti ollut oma kuulentoprojektinsa. Ja projekti oli hyvin lähellä samaa tasoa kuin Apollo oli ollut ennen maalin saapumista. Vastoin Neuvostoliiton puheita heillä oli oikeasti kova pyrkimys saada kommunisti Kuuhun. Kuulentoprojektin täydellinen epäonnistuminen salattiin. Vasta glasnostin aikakaudella Neuvostoliiton hajotessa tietoja päästettiin julkisuuteen. Ne varmensivat sen mitä useat neuvostoliittolaisia projekteja tarkkailleet olivat arvelleet tapahtuneen jo 1970-luvulla.

Walter Cronkiten ja kumppaneiden puheet avaruuskilpailun yksipuolisesta osallistumisesta eivät koskaan olleet sitä mitä alan asiantuntijat olivat kirjoitelleet. Populaarikirjallisuudessa ja lehdistössä väitettiin Neuvostoliiton jättäytyneen suosiolla kisan ulkopuolelle, koska se ei kiinnostanut heitä. Avaruuskilpa Kuuhun oli vain myytti. Julkisuudessa tuo oli suosituin näkökanta. 

Oikeasti kosmodromin konttoreissa suunniteltiin miehitettyä lentoa Kuuhun. Ensimmäinen vaihe oli kiertää Kuu. 1968-1970 vuosina laukaistiin neljä miehittämätöntä kapselia Kuuhun ja takaisin. Kyseessä oli Zond-ohjelma. Kuulentojen kannalta tärkeät laukaisut vuonna 1967 kuitenkin epäonnistuivat, koska Proto raketissa oli toistuvasti ongelmia. Zond-5 onnistui kiertämään Kuun ja palaamaan kotiin 1968 kuuden päivän pituisella reissulla. Zond-6 toisti saman reissun, mutta paluumatkalla suoritti vaikeamman "kaksoisdippaus" liikkeen Maan ilmakehässä hidastaakseen nopeuttaan. Luotain laskeutui lähes täydellisellä tarkkuudella etukäteen sovitulle alueelle Keski-Aasiassa. Miehitetty lento Kuuhun oli looginen seuraava askel. Neuvostoliiton avaruuslentojen tietosanakirjan sivuilla komeili vuonna 1968 kosmonautti Vladimir Komarovin sanat, jotka julistivat ettei Neuvostoliitto häviäisi kilpajuoksua Kuuhun. Toiset kosmonautit puhuivat jalanjälkien jättämisen Kuun pinnalle olevan pian todellisuutta. Yksityisissä keskusteluissa NASA:n astronauttien kanssa vuonna 1968 Pariisin lentoshown aikana kosmonautit puhuivat tulevista lennoistaan, joissa mainittiin olevan mukana Kuun kiertäminen.

Se selitti Zond-luotaimen paluureissulla tehdyn "kaksoisdippauksen", jolla varmistettiin laskeutumisnopeuden olevan tarpeeksi hellä kapselissa olevalle kosmonautille. Miehittämättömät kapset lämähtivät suuremmalla vauhdilla perille. 

 Zond-luotaimien tarkastelu osoitti niiden olevan muunneltuja Sojuz-kapseleita. Eli miehitetylle lennolle tarkoitettuja. Kuulennon vaativat hapet ja muut elossapitojärjestelmät veisivät tilaa, joten kyytiin tulisi vain yksi kosmonautti. 

 1973 julkaistusta Zond-luotaimen valokuvasta huomattiin heti, että siihen oli asennettuna heittoistuin. Aivan kuten kaikissa edeltävissä yhden kosmonautin kapseleissa.

1970 oli myös suoritettu Maan kiertoradalla raskaalla miehittämättömällä kapselilla lentoradan muutoksia, jotka olivat samanlaisia kuin Apollo-9 tekemä testilento. Neuvostoliitto teki kolme muuta vastaavaa testilentoa kiertoradalla. Nekin olivat aivan samanlaisia harjoituksia kuulentoa varten joita amerikkalaiset olivat tehneet. Lisäksi telakoituvien kapseleiden testilennot vuosina 1967-1969 tehtiin järjestyksessä joka herätti huomiota. Aktiivinen telakoitumisen suorittava kapseli laukaistiin ensin ja kaksi päivää myöhemmin laukaistiin passiivinen telakoitumisen kohdekapseli. Testilennot olivat todella outoja, ellei niillä harjoiteltu kuulentoa varten telakoitumisella yhdistyvien kapselien tehtävää. Jos miehitetty kapseli laukaistaan ensin ja varustekapseli sen jälkeen, niin telakoituminen ja vauhdin lisääminen Kuuta kohti olisivat mahdollisia jälkimmäisen kapselin ensimmäisen kierron aikana. Tämä tehtäisiin sen tähden, että vauhdin lisäämiseen vaadittavat polttoaineet eivät kestäisi niin pitkään kiertoradalla olevan kapselin säiliöissä. Ensin oli saatava ihmiset kiertoradalle ja vasta sen jälkeen varustekapseli polttoaineineen nopeasti tehtävää vauhdinlisäystä varten.

Kosmonautit myös harjoittelivat helikopterilentoja 1960-luvun loppupuolella. Samanlaista harjoittelua joita Apollo-lentojen astronautit tekivät. Kosmonauttien helikopterilennot loppuivat Apollo-lentojen saavutusten jälkeen. Ne olivat kallisarvoisen ajan haaskaamista, jos kosmonautti ei koskaan laskeutuisi Kuuhun.

Haaskaukseksi osoittautui myös söpö Lunohod 1 robotti, sillä astronautit toivat mukanaan enemmän näytteitä ja tekivät enemmän testejä Kuussa kuin robotto oli tehnyt. Vaikka Lunohod 1 tehtävä oli onnistunut, niin vastaavat näyte- ja tutkimusmäärän suorittamiset olisivat vaatineet ainakin tusinan verran samanlaisia robotteja. Tällöin kuulennot olisivat olleet kalliimpia kuin yksi Apollo-lento. Neuvostoliitto lopettikin Lunohod projektin olemattomin fanfaarein vuonna 1972.

Miehitetyn kapselin laukaisu vaatisi vähintään saman kokoisen raketin kuin NASA:n Saturn-5 raketti. Sellaista ei virallisesti ollut olemassa. Sellaisesta kyllä huhuttiin läpi 1960-luvun, mutta huhut tulkittiin vain NASA:n budjettia paisuttavien tempuksi. Vasta 1976 CIA oli koonnut tiedusteluraportin raketista. Niitä oli rakennettu kolme kappaletta. Ensimmäinen tuhoutui tankatessa. Kaksi muuta hajosi nousun aikana kappaleiksi kesällä 1971 ja syksyllä 1972. Valtava rakettiprojekti lopetettiin. Eikä sille voinut olla muuta käyttötarkoitusta kuin Kuuhun tehtävän laukaisun mahdollistaminen viimeistellylle Zond-luotaimelle, joka olisi ensimmäinen miehitetty kapseli. Kaikkiin muihin tarkoituksiin Neuvostoliitolla oli jo valmiit rakettimallit. Jos tämä uusi raketti olisi onnistunut, niin historiakirjat olisivat varmasti aivan toisenlaiset.

Lopulta kaikkein selkein syy Neuvostoliiton kuulentojen epännistumiselle oli Sergei Koroljovin kuolema vuonna 1966. Avaruuslentojen pääinsinööri oli elänyt rasittavaa elämää. Koroljov oli nero, joka suunnitteli valtavan määrän aluksista ja satelliiteista. Hän oli myös vanki. Elämä vankileireillä ja valtavat paineet kommunismihallinnon tyydyttämiseksi eivät tehneet hyvää miehen terveydelle. Avaruusprojektin onnistumisien myötä Koroljov pääsi hieman parempiin oloihin, mutta aseistetut vartijat pysyivät miehen seurana. Nyt niitä perusteltiin kriittisesti tärkeän pääinsinöörin suojelemisella. Miehen nimi pidettiin samasta syystä pois julkisuudesta. Neuvostoliiton imagoon ei sopinut vankityönä tehty avaruustutkimus.

 Koroljovin kohtaloksi koitui epäonnistunut leikkaus. Kirurgina oli silloinen Neuvostoliiton terveysministeri tohtori Boris Petrovskiy. Hänellä ei ollut enää paljon tuoretta kirurgista kokemusta, mutta VIP-potilaan status vaati korkea-arvoista tahoa leikkaussaliin. Olihan sali varattu Koroljovin yksinkertaista peräpukamaleikkausta varten, joten ongelmia ei pitäisi ilmaantua. Mutta miehen sisältä löydettiinkin syöpäkasvaimia, joita Boris päätti leikata samantien pois. Vaativampaan leikkaukseen ei oltu valmistauduttu. Alkoi vakava verenvuoto, jota kirurgi ei saanut kuriin. Paniikista selviydyttyään tohtori vihdoinkin päätti kutsua paremman kirurgin. Saapuessaan tohtori Aleksandr Vishnevskiy tosin vain totesi, ettei leikkaa kuolleita ja marssi pois leikkaussalista. Koroljovin kuoleman myötä kosmodromi menetti kirkkaimman tähtensä. Tekeillä ollut kuulento kärsi valtavasta aivokapasiteetin menetyksestä.

Sergei Koroljov kuuluu kuitenkin lähtemättömästi ihmiskunnan avaruusmatkailun merkittävimpiin nimiin.


6.6.25

Josh Timonen ja matka pois Dawkinsin luota kristinuskoon

Silloin tällöin saa sähköpostiini katselu- ja lukuvinkkejä. Kuukausi sitten sain linkin videoon, jossa Richard Dawkinsin seuraajien primus inter pares kertoo ateisminsa hylkäämisestä. Kyseessä on Josh Timonen. Nimi ei heti herättänyt muistoja Dawkinsin juttujen seuraamisesta.

Timonen on mies jonka ansiosta Dawkin siirtyi kunnolla internet-aikakauteen. Dawkinsin verkkosivun tekemisen jälkeen Timonen tuotti dokumenttielokuvia Dawkinsin kanssa. Samoin hän pyöritti oheistuotteita. Jos googlailit Joshnin ja Richardin nimiä, niin luultavasti sait eteesi tuohon bisnekseen liittyvän draaman: Dawkin syytti Joshia Dawkins-kaupan tuottojen käärimisestä hämärällä tavalla povitaskuunsa. Kiista soviteltiin lopulta oikeussalin ulkopuolella.

Miesten tiet erosivat, mutta Timonen oli vielä ateisti. Kunnes miehen elämässä alkoi tapahtui tärkeitä käänteitä. Hän sai tyttären. Perhe-elämä vakavoitti aivan uudella tavalla jumalatonta miestä. Lisäksi Amerikassa kulttuurisota alkoi levitä kuin maastopalo. Isoissa kaupungeissa mellakoitiin milloin Black Lives Matter rähinöissä tai sateenkaarilippu marsseissa. Kansakunta tuntui repeävän kahtia polarisaation syöksykierteessä. Timonen ei hyväksynyt sitä miten kaupunkien tuhoamisesta perusteltiin tarpeellisena. Hän kuvaili tilannetta "pahuuden aalloksi" yhteiskunnassa. Pahuus oli nousussa ja useat ihmiset vain kehuivat tilannetta. Ajatus yliluonnollisen harkitsemiseksi yhtenä mahdollisuutena kaiken tuon selittämisessä lipsahti Joshnin mieleen.

Timonen pakkasi perheineen laukkunsa (ei perhettään laukkuihin kuten ateistit yleensä tekevät) ja muutti Teksasin konservatiiviseen osaan. Rauhallinen ympäristö sopi paremmin lapsen kasvattamiseen. Tyttären koulutus tehtäisiin kotona eikä koulussa. Olipa lähellä myös cowboy-kirkko, jonne aluksi mentiin vitsimielellä. Ystävällinen ja avoin yhteisö otti heidän ilomielin vastaan. Kotona pohdittiin oliko oikein mennä kirkkoon ateisteina. Näin pienin askelin perhe siirtyi kristinuskoon.

Timonen luki uudelleen läpi Uutta testamenttia, Lee Strobelin Case for Christ kirjaa, ja uusin Cold-Case Christianity kirjaa. Cold-Case Christianity on rikostutkija J. Warner Wallacen yritys päätellä miten Jeesus kuoli. 

Timonen tarjoaa tutulta vaikuttavat käänteet uskon löytämisestä. Raamatun kertomus Jeesuksen ylösnousumuksesta oli hänen mielestään lopulta ihan uskottava. Olihan Raamatussa niin paljon silminnäköijöiden todistuksia ylösnousemuksesta. Lisäksi silminnäkijät ja siihen uskovat uskoivat ylösnousemukseen kuolemaansa asti. Vaikka roomalaiset kiduttivat heitä.

Tarina ei ole lopulta erilainen kuin muilla valtauskontojen seuraajilla ympäri maailmaa. Hindut ja muslimit uskontojensa variaatioina esittävät samanlaisia perusteluja uskolleen. Hinduja on kidutettu ja tapettu uskonsa tähden, mutta he eivät ole hylänneet uskoaan. Muslimeja on kidutettu ja tapettu uskonsa tähden, mutta he eivät ole hylänneet uskoaan. 

Minua ei lopulta kauheasti kiinnosta miten Timonen menetti uskonsa, koska hän kerro mistään todisteista jumalolennon puolesta. Jos uusi uskovainen elämä tekee hänen onnelliseksi, niin se on ihan ok asia. Hän ei vaan tarjoa minulle mitään mikä vakuuttaisi minut kristinuskosta.