Infosota: Venäjä ei yrittänyt nopeaa voittoa 2022

Internetin ihmeellisessä satumaailmassa tulee vastaan monenlaista erikoista olentoa. Yksi erikoisimmista niistä on vatnikki, joka väittää vakavalla diginaamalla, ettei Venäjä koskaan väittänyt voittavansa nopeasti Ukrainan armeijaa 2022 aloitetulla hyökkäyksellä. Aihe liittyy olennaisesti nettikinastelussa viljeltyyn "Kolmen päivän sotilaalliseen erikoisoperaatioon" jossa nauretaan runsaan polvien läpsyttelyn kera Venäjän armeijan huonolle menestykselle sodassa. Tuo nauruskelu suututtaa vatnikit, jotka vuorostaan tivaavat ettei Venäjän armeijan koskaan väitetty vievän voittoa kolmessa päivässä. Mikä onkin ihan totta, sillä vitsissä käytetään liian lyhyttä aikaväliä. 

 

 Oikeasti Ukrainan väitettiin sortuvan nopeasti kevään aikana, kunhan venäläiset sotilaat etenevät marssimaan Kiovan kaduille. Ukrainalaiset eivät oikeasti haluaisi laittaa hanttiin. Ukrainalaiset sotilaat eivät nousisi oikeaan vastarintaan Venäjää vastaan. Poliitikot karkaisivat pääkaupungista ja jopa koko maasta pois. Jolloin Venäjä nimittää sellaisen hallinnon jonka se haluaa ja Ukraina liitetään osaksi Venäjän federaatiota. Kaikki tämä on pääteltävissä siitä miten Venäjän armeija toimi ja varustautui hyökkäykseensä. 

Oletan kaikkien lukijoiden olevan tietoisia siitä miten venäläisen joukkion seassa oli mellakkapoliiseja ja paraatiunivormuja, sekä jotkut upseerit olivat tehneet pöytävarauksia Kiovan ravintoloihin. Näitä varusteita löydettiin hylätyistä ajoneuvoista, kun venäläiset lähtivät perääntymään Kiovan suunnalta. Varmin esimerkki nopeasta voiton tavoittelusta oli Antonovin lentoaseman taistelu. Venäjä sai haltuunsa Hostomelin lentokentän, josta olisi käytännössä suora reitti pääkaupungin keskustaan valtatietä pitkin, kunhan kentälle pääsee ilmasillalla saapuva logistiikka. Venäläiset joukot napsivat valokuvia valtaamisesta ja armeijansa rekkojen saapuessa lentokentälle kaikki oli vielä hyvin ja hauskaa. Kunnes Ukraina aloitti lentokentän tuhoamisen tykistöllään (vaikka sillä oli 20:1 alivoima Venäjän tykistöä vastaan samalla rintamalla). Näin estettiin radan käyttö raskaiden rahtikoneiden laskeutumiselle. Ja maareittejä pitkin etenevät venäläiset joukot Kiovan pohjoispuolella jäivät jumiin. Läpimurto oli lähellä Moshchun taistelussa, mutta ukrainalaiset kestivät ja estivät sen verta vuotaen. Kiovan valtaaminen oli teoriassa täysin mahdollista, jos tarpeeksi moni muuttuja olisi kääntynyt Venäjän puolelle.

Jos haluat lukea erittäin hyvän yhteenvedon siitä miten Venäjän armeija ja poliittinen ylin johto suunnittelivat ja valmistautuivat 2022 hyökkäykseen, niin suosittelen tätä RUSI:n Preliminary Lessons in Conventional Warfighting from Russia’s Invasion of Ukraine: February–July 2022 raporttia. Sisältää paljon relevanttia infoa. Joista hauskana nippelitietona nostan esiin tämän. Karkuun lähteneiltä venäläisiltä joukoilta jäi jälkeensä komentotaulukkoja, joiden mukaan hyökkäyksen kymmenennen päivän jälkeen alkaisi Ukrainan armeijan hajalleen jääneiden jämien siivoaminen. 

The synchronisation matrix of the 1st Guards Tank Army (Western Military District), for example, captured near Kyiv in March 2022, stated that by D+10 the force would ‘proceed to the blocking and destruction of individual scattered units of the Armed Forces and the remnants of nationalist resistance units’. 

Muissa kaapatuissa käskyissä tiedettiin että samaan aikaan voitaisiin aloittaa uuden miehityshallinnon turvallisuusjärjestelyt. 

Vatnikkien vastalause on todeta, että Kiovan valtausyritys oli vain taktisesti nerokas harhautus. 

 Mikä tekisi siitä kaikkien aikojen erikoisimman harhautuksen, jossa Venäjän armeija menetti järkyttävän määrän materiaalia, panssarivaunuja ja sotilaitaan. Loogisempi selitys oli se, että hyökkäyksestä päätöksen tehnyt taho oletti hyökkäyksen toteutuvan ja etenevän nopeasti. Hän oletti täysin väärin, mutta virheelliseen olettamukseen perustuva logiikka näytti hyvältä hänelle. 

 Fyysisten todisteiden ja tapahtumien lisäksi on se mitä Venäjällä julkisesti puhuttiin ja kirjoiteltiin.

 Venäjän valtion omistama RIA Novosti uutistoimisto julkaisi helmikuun 26. päivän aamuna erikoisen artikkelin: Venäjän eteneminen ja uusi maailma (WayBack Machine). Siinä kuvaillaan uutta uljasta maailmaa, jossa Venäjä on palannut kiistattomaksi suurvallaksi. Länsimaiden sotahimoiset tavoitteet Venäjää vastaan on tuhottu.

Ja Ukraina on jo liitetty osaksi Venäjää. Putinia vaivannut Ukraina-kysymys on vihdoinkin saanut vastauksensa. Kahtia jaettu venäläinen kansa on vihdoinkin yhdistetty. On vain pieni selvittely kysymys siitä millaiseksi uusi Ukraina muovataan Putinin isällisellä otteella.

Mutta sellaista ei oikeasti tapahtunut. Teksti poistettiin pikaisesti RIA Novostin sivuilta, kun ensimmäiset ihmettelyt sen fantasiamaisesta sisällöstä alkoivat kiertämään netissä. Venäjän joukot taistelivat vieläkin Kiovan ulkopuolella. Ukrainan kansa ei ottanut heitä vastaan kukkia ja karkkia heitellen. Sen sijaan heillä oli molotovin cocktailit valmiina.

Sama artikkeli julkaistiin myös Sputnikin sivuilla, joten tekstiä ei kirjoitettu pelkästään hauskaksi vitsiksi. Teksti oli osa valmista informaatiovaikuttamista, jossa oletettiin nopeaa voittoa Ukrainassa.

 22. helmikuuta Rossija 1 -televisiokanavan 60 minuuttia -ohjelman juontajana Olga Skabejeva julisti nopeaa ja helppoa voitta Ukrainassa.

Maaliskuun 11. päivä puolustusministeri Sergei Shoigu informoi Putinia verkkokonferenssissa, että sota eteni täysin suunnitelman mukaan. 

Huhtikuun 8. päivä RIA Novost(WayBackMachine) kirjoitteli, että sotilaallinen erikoisoperaatio viimeistellään "tulevina päivinä", kuten Venäjän presidentin tiedottaja Peskov oli todennut haastatteluissa. Peskovin puheita nopeasta voitosta oli toisteltu duuman jäsenten suunnalta. Esim. poliitkkoja ja historiantutkija Vyacheslav Nikonov. Nikonov sentään totesi, ettei voitto tule olemaan helppo, mutta se on varma. Kun ukrainalaisille sotilaille ei enää anneta "rikollisia" käskyjä, tulevat he välittömästi antautumaan. Mutta se onkin aivan normaalia Putinin aloittaman sanoman toistoa. Seuraavissa haastatteluissa Peskovilta kyseltiin tarkoittiko hän oikeasti Venäjän voittavan lähipäivinä, jolloin Peskov alkoi kiertelemään vastauksissaan.

Huomaat varmasti miten paljon näitä puheita ja kirjoitteluja joutuu etsimään WayBack Machinen arkistoinnin kautta. Silloiset venäläiset puheet Venäjän nopeasta voitosta muuttuivat niin nopeasti niin noloksi Venäjän kannalta, että sensuuritoimia jouduttiin suorittamaan ympäri internettiä. 

 Siksi vatnikit väittävätkin, että pelkästään länsimaiset asiantuntijat ja poliitikot puhuivat Venäjän nopeasta voitosta. Ja sellaisia esimerkkejä löytyy runsaasti. Douglas Macgregor, Scott Ritter, John Mearsheimer ja jopa vähemmän naurunalaiset asiantuntijat olivat ihan oikeasti puhuneet kameroiden edessä, että sota olisi nopeasti ohi. 

 Douglas Macgregor silloin joskus kauan kauan sitten 2022.

Ukrainan pienempi armeija ei voinut mitenkään vastustaa suurempaa ja paremmin koulutettua sekä varustettua Venäjän modernia ammattilaisarmeijaa. Mutta kaikkien näiden pieleen menneiden länsimaalaisten kommentattoreiden lisäksi oli niitä venäläisiä kommentaattoreita, jotka uhkuivat ja puhkuivat Venäjän voittavan ihan justiinsa.

Venäjän armeija taisteli ja eteni ilman selustansa varmistamista aivan kuin se olisi saavuttamassa nopean voiton.

Presidentin kansliasta asti todettiin sodan olevan nopeasti voitettu.

Duuman jäsenet toistelivat sanomaa nopeasta voitosta.

Valtion mediassa propagandistit kehuivat voiton kilahtavan nopeasti Venäjän palkintokoriin.

Aivan kuin Venäjä olisi olettanut voittavansa nopeasti sotansa Ukrainassa.

 

Foliopipojen suuri menetys: Military-industrial complex

 

 

Presidentti ja viiden tähden kenraali Eisenhowerin jäähyväispuhe presidenttikautensa päätteeksi vuonna 1961 on tärkeää kuunneltavaa. Videolla on lyhyt ote sen tunnetuimmasta kohdasta. Siinä Eisenhower maalaa kamalan uhkakuvan sotateollisuuden lonkeroista kansakunnan tahdon vastaisena voimana. Niin ainakin puhetta kuvaillaan salaliittoteoroissa pihtaroivissa piireissä. Eisenhower puhuu sotateollisuuden tarpeellisuudesta, mutta se on järkkymättömästi pidettävä kansalaisten ja demokration vallan alla.

Military-Industrial Complex (MIC) salaliittoteoriasta kasvoi jokapaikan höylä, jolla pystyttiin selittämään kaikki turvallisuuspoliittiset käänteet. Salaliittoteorian variaatiot kiertävät ahkerasti internetissä. Yhdystävä periaate on onneksi helppo selittää. Mitä tahansa Yhdysvaltojen silloinen presidentti päätti tai päättää tehdä ulkopoliittisissa tempauksissaan, oli/on se tietenkin MIC:in määräämää sotateollisuuden piikkiin toimimista. Sodille ja konflikteille ei ole mitään muista syitä kuin sotateollisuuden loppumaton ahneuden kierre. Eikä presidentit tai senaattorit edes pääse valtaan, elleivät ole MIC:in palveluksessa. Ja miksi eivät olisi, sillä sotateollisuudessa liikkuu maailmanlaajuisesti tuhansien miljardien eurojen edestä varallisuutta. Tuosta kakusta suurin viipale nautitaan tietenkin Yhdysvaltojen budjetin kautta. Lopulta kaikkea hallitsee ns. Syvä valtio aka Deep state, joka verhojen takaa päättää mitä maailmassa sallitaan tapahtuvan. Kulttuuri, media, politiikka, talous, aivan kaikki, on pienen maailman eliitin kämmenellä. MIC on vain pieni osa kokonaisuutta.

Mutta oih ja kummastuksen kanahäkki sentään! Kaikki vuosikausia toistellut jutut MIC-vallasta näyttävätkin olleen pelkkää höpön höpöä. Toisin kuin salaliittoteorioissa väitetään ei presidentiksi pääsekään pelkästään MIC:in alistamat henkilöt. Trumpin mahtavassa MAGA-maailmassa onnistuttiin kumoamaan MIC-salaliittoteoriat. Toisin kuin loputtomissa vaalivilppimeemeissä väitettiin, demokratia toimii.

Nimittäin Yhdysvaltojen suurimmat asevalmistajat saivat kylmää kyytiä pörssissä. Trumpin ilmoittamat turvallisuuspoliittiset periaatteet tarkoittivat, etteivät eurooppalaiset valtiot enää helposti valitse amerikkalaista vaihtoehtoa. Tästä eteenpäin Eurooppa varustautuu mieluummin omilla firmoillaan. Useat hallitukset ilmoittivat puolustusbudjettiensa rajuista nostoista. Siitä seurasi selkeä alamäki amerikkalaisille aseteollisuuden firmoille mutta hurjat nousut eurooppalaisille firmoille. Rheinmetall, Thales, BAE Systems, Leonardo ja SAAB ponkaisivat Kuuta kohti osakekursseillaan. Siksi nettiin ilmestyi seuraavanlainen meemi.

Eli ei enää yhtäkään "Amerikka on sotateollisuuden hallitsema maa" läppää internettiin, kiitos.

Eurooppa voi tietenkin olla sen hallitsema.

Lopulta vitsien jälkeen on pakko laittaa MIC-teoriat perspektiiviin. Maailman suurin asevalmistaja on markkina-arvoltaan Lockheed Martin (108,38 mrd dollaria) ja toisena seuraa RTX Corporation (172,55 mrd dollaria). Kolmanneksi tulevan Northtrop Groupin markkina-arvo ei edes ylitä 100 miljardia dollaria, joten unohdetaan se säälittävän pieni pulju. Pelkästään yksi pesuaineita ja hygieniatuotteita valmistava firma on isompi kuin nämä asefirmat yhteenlaskettuna. Procter & Gamblen markkina-arvo on 409,43 mrd dollaria.

Ehkä MIC-salaliittoteoriat olivatkin vain savuverhoa jolla pyrittiin piilottamaan Iso Saippuan vaikutusvalta maailmanpolitiikassa?

Loppuun lukusuositukseksi Foreign Policy lehden artikkeli aiheesta.

Venäjän tappiot Ukrainassa

Aloitetaan muistelemalla miten Neuvostoliiton sotareissu Afganistaniin sujui. Hieman yli yhdeksän vuotta kestäneessä taistelussa neuvostoarmeija menetti 15 000 sotilasta.

Venäjän hyökkäystä seuranneet harrastelijat käyttävät erisivustoja pysyäkseen ajantasalla sodan etenemisestä. Tässä pieni katsaus siihen miten minä olen viettänyt iltojani uutisvirtaa selatessani.

 KIU ✪ Russian Officers killed in Ukraine twitter-tili seuraa pelkästään venäläisten upseerien kuolinilmoituksia. Kahden vuoden aikana varmistettuja tapauksia on kertynyt 3627 kpl. Luutnanteista kenraaleihin.

Upseerien lisäksi on seurattu samalla periaatteella kaikkien sotilaiden kuolinilmoituksia. BBC ja Mediazona tekevät yhteistyötä tämän OSINT-seurannan suhteen. Näin nähdään jälleen selkeästi alakanttiin jäävä otos, mutta sekin antaa paljon informaatiota. Tammikuun1. päivä kuluvaa vuotta mennessä rekisteriin oli kertynyt 44654 kpl löydettyjä kuolinilmoituksia. Venäjän armeija olisi siis varovaisen ja selkeästi alakanttiin menevän arvion perusteella menettänyt n. 75 000 kuollutta sotilasta. Tästä luvusta puuttuvat kaikki tammi-helmikuun aikana kuolleet. Mediazona ei seuraa Ukrainassa miehitetyiltä alueilta värvättyjen Donetskin ja Luhanskin alueilla syntyneiden Venäjän puolella taistelevien tietoja. Nämä kuolleet tuovat tuhansia kuolinilmoituksia lisää. Haavoittuneiden määrää on vaikeinta arvioida. Mediazonan arvio tällaisten menetysten määrästä liikuu 200 000 sotilaan paikkeilla.

Mediazonan seuranta mahdollistaa kuolleiden jaottelun ikäluokan, kotikunnan sekä kuolinajan perusteella. Ajankohdista näemme milloin Venäjän armeija on puskenut suurhyökkäyksen voimin esim. tammi-helmikuussa 2023. Tänä vuonna tuollainen rynnäköinti liha-aaltoina ukrainalaisten asemiin tapahtui näyttävästi Avdiivkan kohdalla. Viikosta toiseen näin drone-videoita joissa venäläiset panssarivaunut ja kuljetusvaunut vyöryvät jonossa kohti puolustajien asemia. Vaunut räjähtävät yksitellen miinoihin, PST-ohjuksiin tai tykistötuleen. Jalkaväki jatkaa eteenpäin, joutuen rypäleammusten sirottelemaksi, lennokkipommien kohteiksi tai juoksuhaudoissa odottavien ukrainalaisten ampumiksi. 

Tätä järjetöntä joukkojen tuhlaamista toistui yhä uudelleen ja uudelleen. Uusista videoista näkee edellisten yritysten tuhotut vaunut, joita uusi aalto hieman kiertää jatkaessaan kohti samanlaista tuhoaan. Lopulta ei enää ollut videoita joissa vaunut vyöryisivät kohti Avdiivkaa. Niitä ei enää ollut aikataulun vaatiman tahdin tarpeisiin. Jalkaväki siirtyi lähemmäksi pienissä ryhmissä.

Pelkästään Avdiivkan suunnalla venäläisiä sotilaita on pakostakin kuollut viimeisen parin kuukauden aikana useita tuhansia. Näistä tappioista kirjoitteli venäläinen sotabloggaaja Andrei Morozov. Hänen tekstinsä ovat olleet Venäjän hyökkäystä tukevia. Olihan mies oikeasti taistellut Ukrainassa separatistien puolella Ukrainaa vastaan vuonna 2014. Mutta Avdiivkan kohdalla hänenkin täytyi ihmetellä mitä Venäjän armeija oikein tekee. Miehistötappiot kaupungin valtaamisessa olivat kasvaneet 16 000 ihmiseen. Vaunuja oli menetetty yli 300 kpl. Näistä numeroista kirjoittaessaan helmikuun 19. päivä Morozov sai palautetta virallisemmalta suunnalta. Hänet ohjattiin poistamaan kirjoituksensa. Kuten hän tekikin. Sitten hän poisti itsensä ampumalla. Jäljelle jäi vain kirje, jossa Morozov moitti kenraaleja sotilaiden uhraamisesta oman uransa edistämiseksi ja väitti venäläisten toimittajien valehtelevan taistelukentän olosuhteista.

Kalustomenetyksien kertyminen aivan järjettömällä tasolle on seurattavissa Oryxin mainiolla sivustolla. Vapaaehtoisten voimin listataan avoimista lähteistä löytyvien videoiden ja valokuvien perusteella tappiota. Kaikkien näiden lisäksi on valtavasti materiaalia, jossa vahingoittunut ja kulunut ajoneuvo on poistunut käytöstä, mutta siitä ei ole valokuvia. Venäjän tappioissa eritellään kalustotyypit aina esim. panssarivaunujen mallien perusteella. Nämä luvut ovat myös se pienin mahdollinen, koska varmasti on tapauksia joista ei vain ole kuvia avoimissa lähteissä.

Lentokoneet 105

Helikopterit 135

Raketinheittimet 350

Kuljetuspanssariajoneuvot 399

Rynnäkköpanssarivaunut 3474

Panssariajoneuvoja 1214

Taistelupanssarivaunuja 2754

Venäjän armeija on menettänyt saman verran kalustoa kuin useimmilla valtioilla olisi yhteensä kamaa. Pelkistä numeroista on vaikea hahmottaa sitä määrää. Onneksi sen havainnollistamiseksi tehtiin tällainen digitaalinen kuva, jossa olisi pelkästään taistelupanssarivaunut.

2768 taistelupanssarivaunua

Sodan kauheuksia seuratessani olen myös nähnyt niitä videoita joita ei päästetä uutislähetyksiin. Sotavankien teloituksia, joita on näkynyt molemmin puolin. Venäläisiä vankeja ammuttiin enemmän aivan 2022 alkuviikkoina. Sen jälkeen vankien teloittamisia näyttävät videot ovat olleet enemmän ukrainalaisten vankien ampumista. Tuorein video ilmestyi tänään.

Varsinainen sotajoukkojen epätoivo huokuu venäläisten sotilaiden omista teoista. On nimittäin videoita joissa lennokeista kuvataan kuinka haavoittunut sotilas päättää päivänsä omalla kiväärillään tai asettelemalla oman viritetyn kranaatin joko leukansa tai luotiliiviensä alle. He tietävät kokemuksistaan, ettei mitään lääkintämiestä ole saapumassa auttamaan. Tällaisia videoita ilmestyy tasaiseen tahtiin.

Loppuun vielä muistutus siitä mistä aloitimme. Venäjä on menettänyt yhdessä Donbassin kaupungissa enemmän sotilaita kuin Neuvostoliitto menetti koko yhdeksän vuoden aikana Afganistanissa.

Invasion

 Invasion - Russia's bloody war and Ukraine's fight for survival, kirjoittanut Luke Harding.

Kirjakaupasta tarttui mukaani ajankohtaista tietokirjallisuutta. Invasion kirjaa selasin läpi aina silloin kun pidin pientä taukoa Ukrainan tilanteen seuraamisesta. Venäjän "erikoisoperaation" venyessä kohti puolitoistavuotis merkkipäiväänsä onkin kohdallaan muistella mitä kaikkea jännää on tapahtunut. Ukrainalaisten tunnelmat ja ajatukset vuodesta 2014 lähtien kytevälle konfliktille on saatu itse paikanpäältä haastattelemalla. Harding oli kiertänyt pitempäänkin ympäri Ukrainaa. Työ Guardian lehden kirjeenvaihtaja piti miehen haastavien aiheiden äärellä. Siksi kirja antaa äänen ukrainalaisten omille toiveille ja haaveille tulevaisuudesta. Kovin usein uutisoinnin kommenteissa kun puhutaan aivan kuin koko kansakuntaa ei olisi. Aivan kuin Ukraina olisi vain välikäsi USA:n ja Venäjän sodassa, jolloin ei tarvitse välittää miksi ukrainalaiset haluavat pois Venäjän vaikutuspiiristä ja miksi he haluavat jatkaa taistelua itsenäisyytensä puolesta.

Putinin suunnitelmat nopealle ja isolle hyökkäykselle, jolla Ukrainan valtiovalta vaihdettaisiin venäjämyönteiseksi, on vieläkin arvailujen varassa. Jälkiviisaana voimme diplomaattisesti vain todeta, että suunnitelma ei ollut optimaalinen. Harding käy läpi mitkä ovat asiantuntijoiden arviot tuosta valmistelusta. Armeijan johtaja Shoigun osuudet ja muut poliittiset suhmuroinnit sekä valtava korruptio punotaan kiehtovaksi tarinaksi. Sotasuunnittelun esoteerisemmät piirteet saavat myös mainintoja. Se kuinka paljon Putinin ja Shoigun väitetty yhteinen tapaaminen siperialaisen shamaanin kanssa on totta jätetään tietenkin lukijan arvioitavaksi. Myös numerologinen päiväys 24.2. osuminen Putinin ihannoiman amiraali Ushakovin syntymäpäivään. Ushakovista tehtiin pyhimys Putinin valtakaudella.

Avoimen sodankäynnin kehitys ensimmäisistä epätoivon päivistä kohti Ukrainan armeijan kesäistä vastahyökkäystä käydään läpi hyvin. Kriittiset vaiheet ja niiden taustat saavat selontekoa ymmärrettävällä tavalla. Hybridivaikuttamisen keinot ja propagandasodan keinot olivat mielenkiintoista luettavaa. Mainintoja saavat myös Suomen ja Venäjän suhteiden muutokset. Kun Zelenskyi puhui videolähetyksen kautta eduskunnallemme sattui Venäjän Mi-17 helikopteri loukkaamaan ilmatilaamme. Myös ministeriöiden verkkosivuja kohtaan hyökättiin, mutta Iivanan suorittama häiriköinti ei päässyt sen pahemmaksi. 

Invasion on kätevä lukuelämys niille, jotka eivät kerinneet seuramaan aivan kaikkia Venäjän hyökkäykseen liittyviä uutisia viime vuodelta. Anteeksi, mutta nyt minun pitää palata seuraamaan tämänhetkisen vastahyökkäyksen etenemistä.

Infosota: Toverin kulminaatiopiste ja Punaisen ympyrän vastaisku

Yli vuosi sitten maaliskuussa 2022 Iltalehti uutisoi silloin ajankohtaisesta käänteestä Venäjän hyökkäyksessä Ukrainaan. Kiovaa kohti rynnivät joukot olivat melkein kaupungin porteilla ja puolustustaistelu oli kiivaimmillaan. Sotilastiedustelun mukaan venäläisten huolto oli kuitenkin jäänyt vajaaksi. Taistelussa koetut menetykset jäivät liian usein korvaamatta. Tiedustelun perusteella arvioitiin, että silloisen hyökkäysjoukon kamat riittävät enää 10 - 14 päivän verran. Sitten heillä ei enää olisi kykyä ylläpitää taistelutoimintaansa.

Iltalehti pyysi 16.3.2022 pääesikunnan entistä tiedustelupäällikköä Pekka Toveria kommentoimaan arviota. Toverin kommentit ovat maltillisia ja asiallisia. Hänen sanoistaan tehdään otsikkoon se kuuluisaksi tullut "kulminaatiopiste":

Kulminaatiopiste vastassa

Tietyt merkit viittaavat Toverin mukaan siihen, että Venäjän voimat eivät välttämättä riitä Ukrainan sodan voittamiseksi.

– Kyllä se rupeaa vähän siltä näyttämään, että kulminaatiopiste alkaa olla vastassa, hän toteaa.

Toverin näkemyksen mukaan Venäjä ei kykene enää saamaan ”kauhean paljon aikaiseksi”, mikäli ukrainalaiset pystyvät edelleen jatkamaan taistelua eikä Ukrainan puolustus romahda. Venäjä ei näytä onnistuvan edes Ukrainan pääkaupungin Kiovan valtauksessa.

– Kyllä se näyttää siltä että he eivät enää... Esimerkiksi Kiovan valtaaminen voi olla todella haastava homma, Toveri arvioi.

Moni asia kuitenkin lepää Ukrainan harteilla. Mikäli Ukrainan puolustus pitää, eikä Venäjä ole saamassa mittavia vahvistuksia, tällöin Venäjän armeija on ongelmissa.

 

Ei mitenkään radikaalia ajattelua. Kahden viikon kuluttua Venäjän joukot todellakin lähtivät karkuun Kiovan suunnalta.

Mutta voih, kukapa olisi osannut ennustaa, että tätä uutista tullaan hyväksikäyttämään kierolla tavalla Pietarin trollien arsenaalissa?

Venäjän silloisten hyökkäysjoukkojen lähdettyä käpälämäkeen Kiovasta, sekä useammat ripeät vetäytymiset Hersonin kaupungista sekä Izjumin ympäriltä, pakottivat venäjämieliset sometilit etsimään kognitiivisia selviytymiskeinoja.

Jatkuvat uutiset siitä miten Putinin sotareissu kompastelee saivat myös Pekka Toverilta ajankohtaisia kommentteja. Juuri nämä uutiset saivat kommentteihin yhtä ja samaa kuvakaappausta. Tallensin kaikkein kiihottavimman version siitä kuvasta:

Huomaat varmasti kuuluisan Punaisen ympyrän? Uutisen päiväystä korostamalla yritetään vihjailla, että Toverin puheet ovat puutaheinääsahanpuruasaippuakuplia. Koska eihän Venäjän hyökkäys loppunut tuolloin! Vielä yli vuosi 24.2.2022 hyökkäyksen jälkeen venäläiset seikkailevat Ukrainan rajojen sisällä! Kuvan saateteksteissä pyritään mollaamaan Toverin nykypäivän kommentteja. Miehen kommentteihin ei kuulemma voi tämän kuvan perusteella luottaa. Se siitä asiantuntijuudesta!

Eikä kukaan mollaajista näytä tietävän mitä itse artikkelissa on kerrottu tuosta kulminaatiopisteestä. Kukaan Iltalehden siteeraamista asiantuntijoista ei väittänyt, että koko Venäjän armeija joutuu luopumaan leikistä. Enemmänkin kuvakaappausta levittävät tahot näyttävät aktiivisesti välttävän Toverin omien sanojen selvittämistä kyseisestä tekstistä.

Vastaavaa vääristelyä on varmasti tehty jokaisessa EU-valtiossa, jokaisen tunnetun asiantuntijan kohdalla. Sotaa kommentoivien asiantuntijoiden luotettavuutta halutaan heikentää tällaisilla vääristelyillä. Jos Toverilta olisi päässyt lipsahtamaan jokin paha moka, niin varmasti nämä bottitilit olisivat levittämässä juuri sitä. Sen sijaan he vetävät pakasta yhä uudelleen tuota yhtä ja samaa korttia.

Loppuun vielä lukusuositus Skeptikko-lehden (pdf) suuntaan. Siellä on nimittäin Tarja Koivumäen kirjoittama mainio teksti Venäjän informaatiovaikuttamisesta.

Infosota: Butšan joukkosurmat

 Venäjän hyökkäys Ukrainaan jatkuu. Uhreja kertyy molemmin puolin. Kiovan ympäristö häädetyt venäläiset joukot jättivät jälkeensä hävitystä. Useampi lähiökaupunki oli heidän miehittämänsä. Ensimmäiset kuvat tuon miehityksen seuraamuksista ilmestyivät nettiin, kun ukrainan joukot pääsivät kaupunkiin.

Huhtikuun ensimmäisenä päivänä Twitteriin ladattiin videoita ja kuvia Butšasta. Kaduilla ja tienvarsilla oli ruumiita. Useita ruumiita. Ihmisiä jotka on ammuttu teloitustyyliin kädet sidottuina. Viktoriaa latasi veljensä lähettämän videon maailman katseltavaksi. Tuota videota ennen netissä kiersi 25.3. tehty teloitus samalta kadulla. Huomaa taustalla olevat harmaat kuutiot. Niiden avulla on helppo yhdistää missä kohtaa katua kamera milloinkin on. Toinen yleisesti jaettu video oli tämä 2. huhtikuuta Twitteriin ladattu video.

Venäjän puolustuspuheissa ei jostain syystä oltu tietoisia näistä huhtikuun ensimmäisen päivän videoista. Venäjän suunnalta puhuttiin aivan kun kuvia ja videoita olisi tullut internettiin vasta neljä päivää Venäjän sotilaiden lähdettyä.

Lisäksi Maxar Technologies yhtiön satelliitit julkaisivat kuvia joukkohaudoista. Butšan ortodoksisen kirkon pihalle oltiin kaivettu useampana päivänä maaliskuun aikana kuoppia, esim. 21. maaliskuuta. Tuoreimmat kuvat ovat 31. maaliskuuta päivältä. Hyvin suurella todennäköisyydellä täytettiin jollain muulla kuin sekajätteillä.

3. huhtikuuta saatiin kuvaa siitä mitä kirkon pihalle oli haudattu. Tuskin tarvitsee kertoa mitä mustista jätesäkeistä löytyi.

Kaiken tämän lisäksi New York Times julkaisi 4. huhtikuuta artikkelin, jossa on satelliittikuvia maaliskuulta. Kadulla oli jo silloin ruumiita juuri niillä kohdilla joita nähtiin huhtikuun videoissa.

Tästä seurasi informaatiosodalle tuttu tykitys sosiaalisessa mediassa. Venäjämyönteisten tilien täytyi miettiä miten selittää videoilla näkyvät sotarikokset. Metodit olivat tuttuja. Heitetään keskusteluun mukaan sekalainen kokoelma toistensa kanssa ristiriitaisia väitteitä ja vihjailuja.

Venäjän ulkoministeri Lavrov väitti ruumiiden olevan lavastusta. Fiksuna miehenä hän ei täsmennä minkälainen lavastus on muka tehty. Tällä tavalla ei joudu niin helposti nalkkiin. Epämääräisillä puheilla pystyy kiertelemään ja kaartelemaan tarinassa esiin nousevia faktoja.

Onneksi Leyawiin of Siberia kokosi kätevän aikajanan. Se näyttää milloin ja millaisilla puolustuksilla Venäjä yritti selitellä Butšan kuolleita.

Ruumiit eivät ole ruumiita vaan näyttelijöitä. Tätä väitettä yritettiin perustella yhdellä videolla näkyvillä asioilla.

Esimerkkinä toimikoon yksi aktiivisimmista Pietariboteista nimeltään MirKHe. Hän kyllä lopulta myönsi, että ruumiit ovat ruumiita. Sain kuitenkin estot kun erehdyin kysymään miten hän päätteli ruumiit natsien tappamiksi.

Yhden ruumiin käsi liikkuu, joten hän ei voi olla kuollut!

Paitsi että alkuperäisellä videolla on selkeästi nähtävissä, että ainoa mikä liikkuu on auton tuulilasissa liukuva vesi.

Ruumis nousee istumaan. 

Samalla videolla on auton sivupeilistä nähtävissä pikselimössö, jota väitettiin istumaan nousevaksi ruumiiksi.  Se olkoon esimerkki pareidoliasta, sillä minä en onnistu pikseleistä näkemään sitä. Sen sijaan tiedän miten autojen sivupeilien reunat voivat vääristää sitä mitä näkee peilissä. Toimittaja Sardarizadeh teki hidastetun videon, josta näkee miten myös taustalla näkyvät talot vääntyvät peilissä.

Lisäksi samat "liikkuvat" ruumiit olivat samoilla paikoilla samoissa asennoissa kuvattavissa seuraavina päivinä, esim Sergei Supinskyn Associated Free Press valokuvissa.

Nämä faktat johtavat nettikinastelussa heti seuraavaan vaiheeseen. "Kyllä, ne olivatkin oikeasti kuolleita ihmisiä, mutta ei Venäjän tappamia!"

Ruumiit ovat ruumiita, mutta he kuolivat Ukrainan joukkojen tulituksessa.

Väitettä voi käyttää pelkästään kadulla näkyviin ruumiisiin, sillä kirkon pihaan haudattiin ihmisiä venäläisten vallan alaisuudessa. Se miten tätä kohtaa voi perustalla riippuu täysin siitä mitä ruumita valitaan tarkasteltavaksi. Selvyyttä saadaan vasta ruumiinavausten ja vammojen selvittämisen jälkeen.

 Ruumiit ovat ruumiita, mutta ne siirrettiin tuonne kadulle.

Näissä puheissa todisteet siirtämisestä jätetään mainitsematta. Sen vain oletetaan tapahtuneen jossain välissä venäläisten lähdettyä.

Ruumiit olivat liian maatuneita ollakseen tuolla kadulla tuohon aikaan, joten Ukrainan joukot olivat kaivaneet ne esiin haudoista.

"Не исключено, что украинские военные специально их выкопали из могил и разложили на улицах к приезду западных репортеров."

Suomennettuna: "On mahdollista, että Ukrainan armeija kaivoi ruumiit ulos haudoista ja asetti ne kaduilla länsimaisten toimittajien saapumista varten."

Ria Fan sivusto.

Selittämättä jää miksi Ukrainan joukot olisivat tehneet sellaista, sillä ruumita löytyy asuintalojen pihoista ja sisältä taloista. 

Venäjä ei ole vielä yrittänyt selittää milloin ja miten ne joukkohaudat ilmestyivät kirkon pihalle.

Butšan tapahtumat ovat vain ensimmäinen isompi paljastunut siviilien joukkosurma. Tulemme näkemään vastaavia näkyjä myös muista Venäjän valtaamista kaupungeista.

Infosota: Venäjän valheet ja Mariupolin synnytyssairaalan uhrit

 

 Venäjän hyökkäys Ukrainaan jatkuu. Siviiliuhrien määrä kasvaa. Uutisiin toistaiseksi näkyvimpänä iskuna nousi piiritetyn Mariupolin kaupungin synnytys- ja lastensairaalan kohtaama tuho 9. maaliskuuta. Kuvaaja Evgeniy Maloletkan kamera oli taltioinut ennen iskua sairalaan tunnelmia. Maloletka on seurannut kotimaansa tilannetta monta vuotta. Lastensairaalaan oli tuotu sodassa haavoittuneita joita hoidettiin synnytysten ohella. Kuvien perusteella leikkausalit olivat aina käytössä. Katso läpi kaikki Maloletkan kuvat tämän Suddeutsche Zeitung artikkelin kautta. Sekä tämä Associated Press videoklippi.

 

Sen jälkeen alka tulikiven katkuinen debunkkaus venäläisten toistaiseksi törkeimmästä valehtelusta.

Katsoit kuvat läpi?

Hyvä.

Tapahtui nimittäin sillä tavalla, että Venäjän edustajat huomasivat synnytyssairalaan tehdyn iskun olevan huonoa mainosta heidän sodalleen. Kansainvälisiin uutisiin levinneet kuvat Venäjän suorittamasta sotarikoksesta eivät ilahduta Kremliä. Alkoi tuttu PR-härdelli, jolla yritettiin saada tilanne näyttämään joltain aivan muulta. Valheiden valtakunnasta tuotiin esiin koordinoitu vastakampanja loukaantuneiden naisten valokuville.

Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin johdolla alettiin venäläisten diplomaattijoukkojen kollektiivisella suulla puhua kriisinäyttelijöiden käytöstä. YK:n turvallisuusneuvoston edessä, sekä useissa diplomaattien haastatteluissa toisteltiin ja esiteltiin tiettyjä valokuvia. Vielä tänään maantaina illalla Venäjän lähetystön twittertili yritti toistella näitä juttuja, mutta ne poistettiin ripeästi.

Tässä vain yksi esimerkki siitä mitä Venäjä yritti pestä käsiään sotkusta. Venäjän lähestystö esitti Twitterissä, että yksi uhreista oli kriisinäyttelijä nimeltään Mariana Vishegirskaya. Mariana on suosittu Mariupolissa asuva kauneusbloggaaja. Lavrov ja kumppanit väittivät, että tämän takia hän ei voinut olla oikeasti raskaana sairaalassa, joka ei edes ollut sairaala vaan Ukrainan armeijan tukikohta. Marianan väitettiin näytelleen kahta eri naista valokuvissa. 

Mm. Alankomaalaisessa Buitenhof ajankohtaisohjelmassa Venäjän diplomaatti Alexander Shulgin esitteli vielä eilen näitä kuvia ja toisti salaliittoteoriat. Yksi ja sama nainen on muka vain vaihtanut kuvaussessioiden välillä vaatteita ja saanut meikkiä.

 

 

Venäläisten valheiden kannalta on harmillista, että ne valokuvat ovat katseltavissa erittäin suurella tarkkuudella. Videoilla on myös nähtävissä muita naisia näiden kahden lisäksi. Paareilla makaavan naisen kasvojen muodot ovat erilaiset kuin Marianalla. Makaavalla naisella on luomi kulmakarvojensa välissä, joka puuttuu Marianalta. Samoin hiusrajojen linjat ovat erilaiset. Koska he ovat kaksi eri naista.

 Marianan raskauden etenemistä oli esitelty hänen Instagram-tilillään. Kaikki nämä faktat olivat esillä ennen kuin Venäjän lähetystö alkoi levittämään valheitaan.

Venäjän lähetystö tietää kyllä, että heidän valheensa ovat helposti todettavissa potaskaksi. Kuten informaatiosodan alkeista muistamme, tärkeintä ei ole totuus tai vale. Tärkeintä on saada yleisö epävarmaksi siitä mikä on totta tai valetta. Näin voi ainakin yrittää välttää isoimpia otsikoita armeijasi tekemistä sotarikoksista, kun väki jää väittelemään siitä oliko sairaalassa uhreja vai kriisinäyttelijöitä. Juuri näin Venäjä toimi Krimin valloituksesa, kun heidän sotajoukkonsa saapuivat rajan yli ilman armeijan tunnuksia. Parin päivän ajan Putin väitti, ettei tiennyt keitä sotilaat olivat. Räikeä valehtelu on osa toimintatapaa.

Eli jos ei tässä vaiheessa ole vielä tullut selväksi: ei ole mitään syytä ottaa mitään venäläisten diplomaattien puheita totena tämän sodan kohdalla. Rationaalisin oletus on kohdella heidän puheitaan epätosina, kunnes kolmas, neljäs ja viides osapuoli ovat riippumattomasti todenneet puheet jollakin tapaa totuudenmukaiseksi.

"We had learned from Him to hold to truth with every breath." 

- Rylanor the Ancient of Rites

Infosota: väärennösten väärentämistä

Informaatiosodan keskellä räiskitään sarjatulta. Sosiaalinen media täytyy mitä erikoisimmista väitteistä, kun meneillään on oikea sota valtioiden välillä. Venäjän armeijan kokemat tappiot ovat näkyvästi esillä. Kalustoa ja miestä makaa palaneena maastossa. Se on erittäin haitallista Putinin puheille pelkästä "erikoisoperaatiosta". Virallisesti Kreml ei vielä myönnä sotivansa Ukrainassa. Tykistö, raketit, risteilyohjukset ja pommituslennot pauhavat päivittäin kaikesta salailusta huolimatta.

Yksi monista keinoista yrittää hallita informaation kulkua on nostaa epäilyjä informaatiota kohtaan. Ei tarvitse osoittaa väitteitä vääriksi tai kuvia oikeiksi. Informaatiosodassa riittää jos kohteen saa epäilemään mikä on väärää tai oikeaa informaatiota sodan kulusta. Tavoitteena on, että kohde luottaa vähemmän saamaansa tietoon. Siksi on sekä hyökkääjän että puolustajan kannalta täysin loogista yrittää vaikuttaa siihen miten sodan kulkua tulkitaan. Hyökkääjä halua minimoida kokemansa häviön näkyvyyttä. Puolustaja haluaa maksimoida hyökkääjän kokemien tappioiden näkyvyyttä.

Hyökkääjällä on selkeä motivaatio kyseenalaistaa materiaalia jossa näkyy heidän tuhoutuneita  varusteita.

Craig Silverman ja Jeff Kao käyvät läpi tätä taktiikkaa In the Ukraine Conflict, Fake Fact-Checks Are Being Used to Spread Disinformation artikkelissaan. Väärennettyjä väärennöksiä on tehtailtu urakalla. Periaate on yksinkertainen.

Väitä Ukrainan väärentävän videoita venäläisten kokemista tappioista. 

Tee itse huolimattomasti tällainen väärennös. 

Esittele väärentämäsi video esimerkkinä ukrainan levittämästä propagandasta. 

Otetaan käsittelyyn se tapaus, jonka satuin huomaamaan maaliskuun 1. päivä. Videossa esiteltiin manipuloitua materiaalia. Toden totta. Videolla on tuhoutunut panssarivaunu. Jossa on selkeästi esillä valkoinen Z-kirjain, jolla Venäjä merkitsi joitain ajoneuvojaan lähtiessään rajan yli Ukrainaan.

Mutta alkuperäinen video on vuodelta 2015! Eikä siinä näy tuota Z-kirjainta!

Manipulointia! Väärennöksiä! HUIJAUSTA!

Kyllä. Kysymys onkin kenen toimesta?

Ensimmäiseksi on aivan liian helppoa huomata, että Z-kirjain on lisätty jälkikäteen. Se on palaneen pinnan kohdalla. Punertavat vaaleat kohdat ovat niitä, joista maali on palanut pois. Samalla olisi palanut pois Z-kirjain. Feikki on tehty naurettavan helposti huomattavaksi. Ihan tarkoituksella.

Toiseksi vielä tärkeämpi kohta. Näitä paljastuneita huijausvideoita ei pystytä osoittamaan ukrainalaisten viestinnässä pyörineiksi. Sen sijaan niitä nähdään venäläisten omissa viestimissä esimerkkeinä ukrainalaisten epärehellisyydestä. Yritä vaikka itse etsiä ukrainalaisten sosiaalisesta mediasta tuota palaneen panssarivaunun videota.

Toinen vastaava tapaus väärennetystä väärennöksestä tehtiin tästä videosta. Helmikuussa Itävallassa järjestettiin ilmastonmuutoksen vastainen mielenosoitus. Siinä ihmiset osallistuivat makaamalla aukiolla ruumissäkeissä. Kylttien tekstit ovat tietenkin saksaksi kirjoitettuja. Videolla on aivan selkeästi nähtävillä miten muut kansalaiset seuraavat mieleosoitusta. Muutama maassa makaava mielenosoittaja liikkuu erittäin näkyvästi. Ei sinällään mitenkään erikoinen uutinen.

Kun ensimmäiset kuvat ja videot Venäjän armeijan siviiliuhreista ilmestyivät nettiin, alkoi myös infosota uhrien määrän vähättelyksi. Pian ilmestyi itävaltalaisen mielenosoituksen kierrätystä. Videota käänneltiin ja reunoja rajattiin. Joskus juontajan puhe mykistettiin, sillä eihän Ukrainassa puhuta saksaa. Videon saatetekstiksi laitettiin ihmettelyä ns. kriisinäyttelijöiden käytöstä. Sekä pyydettiin kiinnittämään huomiota ruumissäkkiään säätävään "ruumiseen"! Tuuli liikuttaa säkkiä ja mies korjaa sen asentoa! Ei ollutkaan kuollut! Selkeä ukrainalaisten lavastus! Kuoleeko Ukrainassa oikeasti ketään? Ja niin edelleen.

 Näin helposti saatiin lähdekritiikittömät somettajat jakamaan väärennettyä väärennöstä eteenpäin.

Casus belli, Casus Putin

Sotaharjoitukset Ukrainen rajan tuntumassa eskaloituivat nopeammin mitä osasin odottaa. Minun piti alunperin blogata venäläisten selkeistä false flag tempuista siellä rajan tuntumassa. Meno oli joissain tapauksissa lähes kesäteatterin tasoa. Kirjaan tänne muistiin vain muutaman niistä. Kaikki illat ja yöt ovat menneet sotauutisten seuraamisessa n. 10 välilehden voimin ja kolmea striimiä samanaikaisesti kuunnellen.

Venäjällä on kokemusta informaatiosodan suorittamisesta ihan käytännön tasolla. Se tuli erittäin hyvin ilmi, kun Ukrainan taivaalta ammuttiin Buk-ohjuslavetilla alas Malayasia Airlines MH-17 lento. Venäjän suunnalta alkoi valtava käsien heiluttelu. Näitä käänteitä käytiin silloin läpi blogissani.

Tarkastellaan tämän vuoden tapauksia Ukrainan rajalla.

Tammikuussa kuului useita varoituksia venäläisten tempuista. Pentagon ilmoitti ihan julkisesti, että Ukrainaa yritetään lavastaa jonkinlaisten iskujen tekijöiksi Ukraina-Venäjä rajalla tai Ukrainan sisällä olevien separatistialueiden venäläisväestön kimppuun. Kaupunkisotaan koulutetut sabotöörit olisivat hyökkäämässä venäjämielisten päälle, jolloin väkivallasta voitaisiin syyttää Ukrainaa. Aivan kuin joku valtio hakisi oikeutusta laajentaa sotaansa Ukrainaa vastaan avoimeksi sodaksi. Tuo ns. proxy sota Venäjän ja Ukrainan välillä oli jatkunut vuodesta 2014 lähtien, joten varmuutta isommista sotatoimista ei saatu. Kreml tuomitsi tuollaiset puheet Pentagonin suunnalta "varmistamattomiksi" höpinöiksi.

Tuolloin spekulaatiot mahdollisesta hyökkäyksestä Ukrainaan vain kiihtyivät. 

Helmikuussa Venäjä aloitti valtavan sotaharjoituksensa. 10. -20. päivien aikana suoritettu harjoitus herätti runsaasti huolta. Harjoitus suoritettiin Venäjällä sekä Valko-Venäjän rajojen sisällä. Yli 100 000 sotilasta aloitti treenaamisen. Lopulta sinne oli kärrätty ainakin n. 150 000 sotilasta ja käsittämätön määrä kalustoa.

Olisiko sotaharjoitus vain Venäjän lihasten pullistelua, jolla pyritään painostamaan Ukrainaa muuttamaan kantaansa Donetskin ja Luhanskin alueisiin? Spekulaatiot kiersivät. Ei pidetty kovin realistisena, että Venäjä sentään lähtisi avoimeen sotaan kokonaista valtiota vastaan. Ukrainalla oli erittäin hyvä syy pitää rajaseutunsa mahdollisimman ei-uhkaavana harjoitusten ajan, jotta Venäjä ei saisi tekosyitä isommille toimille.

Sitten alettiin huomaamaan yhä huolestuttavampia asioita.

Venäjän sotajoukot siirtyivät päivä toisensa jälkeen vain lähemmäksi Ukrainan rajaa. TikTok ja Twitter saivat jatkuvasti tuoreita kuvia joukoista, jotka olivat katutietojen mukaan liikkumassa kohti rajaa. Googlemaps-palvelu ilmoitti kovista ruuhkista rajalle vievillä teillä Venäjän puolella. Algoritmit näkivät, että jotain poikkeuksellista oli tapahtumassa.

Millä perusteelle ne voisivat mennä rajan yli?

18. helmikuuta Donetskissa räjähti autopommi. Venäjä tiesi sen olleen Denis Sinenkoviin kohdistunut salamurhayritys. Hän on paikallisen separatistimilitian (tjsp. en jaksa välittää) päällikkö. Kerrassaan katala attentaatti temppu ukrainalaisilta! Varmasti oli vain hiuskarvan varassa, ettei mies itse ollut autonsa sisällä kun se räjähti. Kunnes huomaa, että Denisin auton rekisterinumero oli jostain syystä vaihdettu tähän vanhaan räjähtäneeseen kaaraan. Edeltävinä päivinä Denis oli ajellut hieman arvokkaammalla versiolla UAZ-merkkisistä autoista. Oikea Putinin lykky, että hän oli sattumalta vaihtanut autonsa halvempaan ennen pommia!

18. helmikuuta julkaistiin myös video, joka näytti sabotöörien iskevän Donetskissa sijaitsevien kloorisäiliöiden kimppuun. Puolaksi puhuvat sotilaat yrittivät aiheuttaa siviilikuolemia! Onneksi valppaat kansanmiliisin miehet estivät katalan juonen. He pelastivat useita viattomia henkiä. Sabotöörien ruumista kaivettin esiin nauhoite, joka oli todiste tapahtumista. Näin siis separatistit kertoivat tapahtuneen. Video julkaistiin Telegram-palvelussa. Josta se ladattiin tarkistettavaksi. Heti huomattiin, etteivät videon tekijät vaivautuneet poistamaan sen metatietoja. Eli digitaalisia "sormenjälkiä". Videota oli alettu tekemään helmikuun 4. päivä. Muokkauksia tehty myös 8. päivä. Muokkaustiedoista näkyi myös "M72A5 LAW and AIPLAS live fire.mp4" niminen tiedosto. Ja kas kummaa. YouTubessa on katseltavissa suomalainen video, jonka nimi on M72A5 LAW and AIPLAS live fire. Tästä videoista oli poimittu räjähdysääniä sabotööreiltä napattuun videoon. Tietenkin suomalaisten sotilaiden mölinät oli leikattu pois.

21. helmikuuta nostettiin panoksia. Venäjän tiedotusvälineissä kauhisteltiin ukrainalaista ohjusiskua Venäjän puolelle rajaa. Ukraina oli lähettänyt ohjuksen venäläisen Rostovin seudun raja-aseman tuhoamiseksi. Tuhoja esittelevästä videosta selviää, että taitavat ukrainalaiset olivat jotenkin onnistuneet jopa pystyttämään talon raunioihin Ukrainan lipun. Talon ympäristön perusteella se näytti olevan ajat sitten hylätty tönö. Kukaan ei näyttänyt tietävän miten lippu oli ilmestynyt paikalle. Onko Ukrainalla ninjoja?

21. helmikuuta Donetskin separatistit latasivat nettiin videon, jossa esitellään Ukrainalaisen tykistön uhriksi joutunutta siviiliä. Mies on menettänyt jalkansa! Karmeaa katsel... hetkinen? Miestä siirrettäessä ja puristussidettä sitoessa hänen revennyt ja verinen punttinsa nousee ylemmäksi. Sieltä pilkottaa valmiiksi amputoitu jalka jossa on jalkaproteesille tarkoitettu sukka valmiina kiinni.

 

 Ukrainalainen tykistö on todella kehittynyttä teknologiaa! Tai ehkä False flag lavastajat eivät tajunneet, että housut asettuvat seistessä ja maassa maatessa erilailla.

Seuraavana päivänä tehtiin makaaberein lavastus. Esiin oli kaivettu ruumiita, joita oli aseteltu romuttamolta poimitun auton kyytiin. Autosta oli irrotettu rekisterikilvet. Ruumiiden kalloista näki, että niille oli tehty ruumiinavaukset. Siisti sahausjälki oli selkeästi nähtävissä videolla, jolla yritettiin kertoa Ukrainan räjäyttäneen auton. Takapenkillä makaava melkein kokonaan palanut ruumis oli palamatta jääneen penkin päällä. Eikä auton rikkoutuneista ikkunoista ole nähtävissä ollenkaan sirpaleita. Ei maassa eikä auton sisällä. Sirpaleet jäivit siis sinne romuttamoon mistä auto poimitiin. Autossa olevat sirpaleen jäljet näyttivät enemmän luodin aiheuttamilta. Tämä operaatio oli laitettu moottoritielle asennetun pommin syyksi.

Niin tai näin, kaikki nämä amatöörimäiset lavastusoperaatiot jäivät turhiksi. Eivätkä ne edes olleet ainoita tuolta ajalta. Ukrainaa ei pystytty osoittamaan aggression alkulähteeksi. Sotaharjoituksen päättymistä siirrettiin parilla päivällä. Lopulta Venäjän kärsivällisyys loppui. Putin komensi joukkonsa valtaamaan Ukrainaa 24. helmikuuta. Avoin sota alkoi. Tänään, yli viikko sen alkamisen jälkeen, Venäjän armeija ampuu raketeilla, tykeillä ja rypälepommeilla ukrainalaisiin kaupunkeihin.

Lopuksi totean vain, että tällä hetkellä Suomella on rajanaapuri, joka käy sotaa Ukrainaa vastaan. Ja tuo naapuri yrittää lavastaa muita maita erittäin vaarallisella tavalla. Onneksi Suomi muistaa Mainilan laukaukset.

Slava Ukraini!

I feel the need... the need for False flag!

Moottoritie vaaravyöhykkeelle! On nimittäin aika tarkastella minkälainen väärinkäsitys on tällä kertaa salaliittoteorioitsijoiden papumyllyssä. Vaihteeksi aiheena on sellaista kamaa, johon olen tutustunut teinivuosistani lähtien, kun ahmin kaikkea sotateknologiaan liittyvää luettavaa.

 Teemun Havaintoja uuudesta maailmanjärjestyksestä blogissa on katseltu valokuvia hävittäjäkoneista. Kyseessä on vuosikymmeniä jatkunut ilmavoimien toiminta, jossa sotaharjoituksia varten omia koneita maalataan vastustajan väreihin. USAn ilmavoimat on tehnyt tätä mm. Red Flag ja Top Gun lentosotaharjoituksissa vaikka kuinka kauan.  Lentokoneen väreillä ei ole niin väliä, kun kohteet havaitaan tutkalla kilometrien etäisyydellä ja lentokonetyypin tunnistaminen tapahtuu lentokoneen profiililla eikä väreillä.

Venäjän ilmavoimien harjoituksissa matkitaan samalla periaatteella USAF:in värejä.

Mutta salaliittojen maailmassa ei ole sattumaa tai taustatietojen tutkimista ja lähdekritiikki on ruma sana. Näin Teemu tulkitsee tapahtumia, kun yksi sivu ilmoittaa F/A-18 hävittäjien saaneen uuden venäläistä värimaailmaa matkivan maalipinnan. Ei ole mikään yllätys, että hän näkee False flageja horisontissa. Eli tulossa on lavastettu isku, jolla ajetaan maita syvemmälle konfliktiin.

False-flag varoitus
Tässä kun on näiden kuvien perusteella CIA:lta mahdollisesti odotettavissa false-flag isku Syyriassa, jossa USA:n ilmavoimien kone olisi tarkoitus ampua alas näillä omilla koneilla ja syyttää siitä sitten Venäjää, jotta tämä suurempi sota saataisiin syntymään Syyriassa USA:n ja Venäjän välille.

F/A-18 hävittäjä on rungoltaan ja siiviltään niin erinäköinen kuin Venäjän hävittäjät, että maalaus ei pelasta teoreettista peiteoperaatiota. Hornetin tunnistaa Hornetiksi ennen kuin edes näkee sen värejä. Ehkä jotkut Syyriassa taistelevat jenkkilän koneet ovat saaneet tuollaisen harjoitusmaalauksen pintaansa, mutta jutuissa käytetyt valokuvat on otettu Yhdysvalloissa.

Valokuvat näistä harjoitushävittäjistä otti alunperin Andrea Arlotti vieraillessaan Oceanan lentotukikohdassa Virgianan osavaltiossa. Samassa lentotukikohdassa operoi Strike Fighter Weapons School Atlantic, jonka logo äärimmäisen upea.

Mikään näistä tosiasioista ei tietenkään hiljennä False flag -huutelijoita.

Jade Helm 15 on täällä

Yhdysvaltojen viimeiset päivät ovat nyt käsillä. 1200 sotilaan ja tukijoukkojen sotaharjoitus seitsemän osavaltion alueella riittää riistämään viimeisetkin kansalaisten vapaudet ja oikeudet. Sotaharjoituksia on pelkästään Texasin osavaltiossa 12 piirikunnan alueilla. Pahimmissa salaliittoteorisoinneissa sotilaat potkivat ovet sisään, takavarikoivat kansalaisten aseet, ja vievät vastustajat hylättyihin Wal-Mart -ostoskeskuksiin keskitysleirivangeiksi. Koska kaikki tuollainen on juuri sitä mitä Obama on salaa suunnitellut.

Vielä kiinnostavammaksi salaliittoteorisointi meni, kun mukaan vedettiin teoria tekoälyn soveltamisessa Skynetin tapaan sotaharjoituksessa. Selvisi, että Jade on myös lyhenne eräässä DARPAn monista projekteista.

JADE = Joint Assistant for Development and Execution

Se on Raytheonin ja BBN Techonologiesin suunnittelema ohjelma jolla luodaan kolmiulotteinen ja selkeä kuva taistelukentästä. Samalla ohjelma kykenee ennakoimaan kohteiden reaktioita ja taktiikoita. Ja luomaan monimutkaisia ja monipuolisia suunitelmia joukkojen liikkeistä alle tunnissa. Vastaavan kokoinen prosessi voi viedä perinteisellä aivoriihellä useita tunteja. Erittäin hyvä apu kenraaleille. Ellei jopa kenraalien korvaaja? Modernin sotakoneiston ollessa entistä enemmän digitalisoitunut, verkostunut ja harvemman ihmisen kontrollissa, olisiko Jade Helm sotaharjoitus vain tapa viimeistellä keinoälyn hallitsema sotakoneisto?

Salaliittoteorioinnissa huomataan, että armeija on päivittänyt laitteistoaan juuri tällaisella hienolla kommunikaatioverkolla. Stryker-kuljetusajoneuvot on varustettu huippuhienolla teknologialla. Internetin ja kaiken muun langattoman verkon kadotessa armeija kykenee luomaan oman rinnakkaisen kommunikaatioverkon minne tahansa. Sattumaako?

Eli jos salaliittoteorisoinnissa on mitään perää tulee seuraavien kuukausien aikana tapahtumaan verinen vallankaappaus, jossa vain muutama tuhat sotilasta yrittää viedä aseet kymmeniltä miljoonilta aseistetuilta kansalaisilta. Tai sitten armeija alistuu keinoälyn hallintaan.

Jäämme jännittyneenä odottamaan näitä jännittäviä käänteitä. Entä jos se kaikkein karmein skenaario toteutuu: sotaharjoitus pyörii loppuun asti kuten kaikki edelliset sotaharjoitukset. Eli armeija testaa uusimpia laitteitaan kun lampaat nukkuvat. Salaliittoteorijoitsijoilla on siihen valmiina vastaus. Massiivinen sotaharjoitus oli vain psykologinen operaatio, jolla kansalaisia ehdollistettiin aktiivisten sotilaiden läsnäoloon 'Murican maaperällä. Tehden sen tulevan vallankaappauksen entistä helpommaksi. Sitten joskus.

asd

The Challenge

Andrew Lambert kirjoittaa kiehtovasti sodasta, joka oli aivan toisenlaisesta maailmasta kuin nykyisen maailman meno. The Challenge - Britain against America in the Naval War of 1812 kertoo maailmasta jota ei millään tunnistaisi tämän päivän näkökulmasta. 1800-luvun alussa republikaanit olivat irtaantuneet todellisuudesta ja maailmanpolitiikan realiteeteista. He ajoivat maansa sotaan jota eivät voineet voittaa. Sotaan, joka lopulta ajoi maan konkurssin partaalle. Eli aivan toisenlaista menoa kuin nykyisen sukupolven aikana. Ei kun hetkinen.

Vuosien 1812-1814 sodasta ei ole tehty runsaasti elokuvia, sillä kyseisen konfliktin aikana Yhdysvaltojen nuori armeija ja pieni laivasto ei onnistunut missään isoimmissa tavoitteissaan. Lambertin kirjoituksissa selitetään hyvin monipuolisen kiistan taustat ja seuraukset. Yhdysvaltojen vastapuoleksi valittiin sodanjulistuksella Britannian laivasto. Presidentti James Madison ja kumppanit pelasivat Ranskan voiton varaan, kun Napoleon vielä marssi hyvää tahtiin Euroopassa. Valloittaessaan Venäjän Britannia joutuisi myöntymään Yhdysvaltojen vaatimuksiin. Britannia oli selkeä uhka Yhdysvaltojen kaupankäynnille ja tulevaisuudelle. Samalla Wellingtonin armeija oli riippuvainen amerikkalaisten myymästä viljasta. Usko laivaston iskuvoimaan ja sotavoimien marssimiselle pohjoiseen valloittamaan Kanadaa oli aluksi ehkä jotenkin perusteltavissa. Napoleonin sodan kannalta Pohjois-Amerikan kamppailut olivat yhdentekeviä. Amerikkalaiset olivat vain pelinappuloita Bonaparten yöpöydällä. Yhdysvaltojen tavoitteena oli saada kaupankäynti Ranskan kanssa avoimemmaksi, kun Britannian laivat eivät enää pystyisi saartoihin. Samalla osoitettaisiin laivaston kykenevän samoihin urotekoihin kuin isompian ja vanhempien laivastojen sankarit. Se valaisi kansallista itsetuntoa tavalla jota arka valtio tarvitsi. Lopulta merisotien tulos ei ollut prioriteetti edes kaikille amerikkalaisille poliitikoille, sillä he halusivat laajentaa kansakuntaansa pois rannikkokaupunkien piiristä, kohti tuntemattomia korpimaita.

Yhdysvaltojen laivasto koki voittoisia kamppailuja.  USS Constitution oli voittoisa kolmesti ja New Orleansin paukuttelussa punatakit saivat nenilleen. Näiden vastapainoksi oli toistuvia tappioita ja lopulta Yhdysvaltojen laivasto joutui piilottelemaan satamissa rannikkotykkien suojissa. Taistelut Yhdysvaltojen rannikolla olivat vain pieniä paukkuja verrattuna siihen miten Ranskan laivasto taisteli Britanniaa vastaan. Kuitenkin ne tarjosivat historiallisen areenan yksittäisten kapteenien kyvyille. Kahden keskisessä tykityksessä yleensä alunperin selkeästi vahvemmilla ollut peittoisi heikomman, kuten olettaa saattoi. Toisaalta moni kapteeni tiesi olevansa alakynnessä ennen ensimmäistäkään laukausta. Varsinkin laivaston pienen lukumäärän takia kapteeneja määrättiin olemaan erittäin huolellisia siitä milloin he altistavat laivansa sodankäynnille. Kapteeni John Rodgers oli kuuluisa siitä, ettei hän koskaan epäröinyt juosta karkuun reilusta taistelusta. Amerikkalaiset livahtivat satamista karkuun merille saartorenkeiden lävitse joko myrskyjen tai usvan turvin. Tämä suoran taistelun välttäminen sai kruunun kapteenit lähes epätoivon partaalle. Jotkut heistä kirjoittivat julkisia haastekirjeitä rannikkokaupunkien lehtiin, jotta yhdysvaltalaiset kapteenit lähtisivät kunnialliseen kaksintaisteluun. Mutta ei musketeilla aamun sarastaessa vaan fregateilla.

Napoleonin joutuessa yhä ahtaamalle Euroopassa britit lähettivät vahvistuksia saartotehtävää suorittavalle sir John Borlase Warrenille. Alunperin aivan liian pienellä laivastolla varustettu Warren joutui suunnittelemaan ja juonimaan saartoaan. Tulokset olivat olosuhteisiin nähden erittäin hyviä, mutta ei tietenkään mitenkään täydellisiä. Amiraalit painostivat ja neuvovat häntä kirjeenvaihdoissa perusasioita myöten, vaikka vain Warrenilla oli selkeyttä tehtävänsä haasteista. Pohjoisempien osavaltioiden rannikkokaupungeista saatiin poliittista tukea, kun republikaanien sodanlietsontaa vastustavat federalistit hakivat nopeaa loppua sodalle. Kauppasaarto teki heille pahempaa taloudellista vahinkoa maalle kuin mikään avoin sota voisi koskaan tehdä.

Satamakaupunkien jäädessä yksi toisensa jälkeen brittiläisten sotalaivojen eristämiksi loppui Yhdysvaltojen talouden pyöriminen. Siinä missä rannikkoa pitkin laivoilla kuljetettu rahti kauppialta marketeille sujui nopeasti ja halvasti, maksoi maata pitkin mateleva karavaani lähes sata kertaa enemmän.

Luotettavaa tiedustelumateriaalia saatiin yksinkertaisella tavalla. Haettiin vain lähimmästä kaupungista tuoreimmat sanomalehdet, joissa kirjattiin Yhdysvaltojen laivaston vahvuus ja tukikohtien sijainnit. Sama sanomalehdillä suoritettu tiedustelu toimi myös Britanniaa vastaan, kun kauppalaivastojen kokoontumisajat ja reitit kerrottiin etukäteen pitkin rannikkokaupunkeja pitkin Pohjois- ja Etelä-Amerikkaa. Eiväthän kauppalaivaston kapteenit muuten voisi varautua sovittuihin saattueretkiin.

Varsinaisen laivaston jäädessä alakynteen Yhdysvaltojen hallitus laati sopimuksia kaappareiden kanssa. Ne täydensivät Britannian kauppalaivaston kimppuun käymistä. Kuitenkin kauppalaivat pääsivät maailmalta perille sumuisen saaren satamiin ilman merkittäviä tappioita. Kaappareiden ja Yhdysvaltojen laivaston iskut jäivät tehottomiksi, mikä selvisi luotettavimmalla tavalla kauppalaivaston vakuutusmaksujen muuttumattomuudesta. Yhtä onnistunutta kaappausta kohden britit upottivat tusinan verran kaappareiden paatteja. Romantisoitu piratismi ei vaikuttanut sodankäyntiin.

Laivaston kyvyttömyys suorittaa sodankäyntiä paljastui lopulta siinä vaiheessa, kun siviilien laivoista muuteltiin torpedoveneitä. Ruuma täyteen ruutia ja pidennetty sytytyslanka tekivät laivoista pommeja, joita Britannian laivasto ensin veti kylkeensä kiinni tarkastusta varten. Ensimmäiset pommilaivat onnistuivatkin suututtamaan muuten niin asiallisesti ylähuuliansa jäykkinä pitäviä brittiupseereita.

Eräs selkeä yliasema oli Yhdysvaltojen uusimmilla fregateilla. USS Constitution ja muut sisarlaivat oli valmistettu laadukkaasta tammesta, joka kesti tykinkuulia huomattavasti paremmin kuin brittilaivaston samankokoiset fregatit. Myös muut ominaisuudet tekivät niistä merenkulussa nopeampia ja luotettavampia. Brittiläiset kapteenit oppivat pian välttämään suoraa sparrausta kahden kesken, suosien suurempaa lukumäärää ja tarkkuusammuntaa tykeillään kauempaa.

Britannian laivasto vastasi uusiin laivoihin muuttamalla vanhempia sotalaivoja pienemmiksi. Kapteeni John Hayes asiantuntijuuden voimin Majestic, Saturn ja Goliath karsittiin ylemmistä kansistaan. Matalampi profiili yhdistettynä vanhaan runkoon ja suuriin purjeisiin teki muunnelluista laivoista super-fregatteja, jotka jättivät tavalliset fregatit ihmettelemään niiden uskomatonta nopeutta ja hallintaa kovissakin virtauksissa. Heikkoudeksi jäi altistuminen heikkojen tuulten vitsaukselle, kun vanhojen sotalaivojen raskaampi runko piti paatin paikallaan.

The Challenge on lukemisen arvoinen, jos haluat hyvän katsauksen sotaan, jota Yhdysvallat ei kovin mielellään muistele. Ja oli Britannian kannalta vain häiriötekijä isomman sodan sivurintamalla. Kirja on muistutus siitä miten vähän maailman meno lopulta muuttuu. Talous hallitsee sitä ketkä sotivat keitä vastaan ja poliitikot julistavat sotia joita ei missään nimessä kannattaisi julistaa.

Sana sunnuntaille: Kunniavala

Huolestuttavia uutisia lammikon takaa, sillä Yhdysvaltalaisten sotilaiden maailmankatsomuksien kunnioittaminen on vaakalaudalla. Annetaan Restore Military Religious Freedom järjestön selittää mikä on ongelma uskonnonvapaudelle. Se selviää parhaiten järjestön kustantaman mainostaulun avulla.

Ilmoituksen mukaan uhattuna olisi vapaus sanoa vuosittaista kunniavalaa vannoessa se kuuluisa "So help me God". Oikeastaan uhattuna on ilmavoimien kadettien uskonnonvapaus, sillä kaunis perinne on täysin uhattuna. Kadettien ei ole enää pakko sanoa "So help me God" vaan halutessaan he voivat jättää sen pois valastaan. Näin tekisivät uskonnottomat tai mahdollisesti joidenkin muiden uskontojen edustajat, tai jopa ne kristityt jotka uskovat Jumalan nimeen vannomisen olevan väärin. Eli yhden uskonnon ylivalta otettiin pois kadettien seremoniasta.

Jos yhdellä uskonnolla ei ole ylivaltaa muihin nähden, niin kenelläkään ei ole tasa-arvoa. Tai jotain...

Tämä karmea tilanne saa tunteet kuumiksi mm. kongressiedustaja Pete Olsenin kauluksessa. Hän laati vastavetona aloitteen, jolloin kaikkien virkavalojen muutokset edellyttävät kongressin hyväksyntää. Näin suojeltaisiin kaikkien kadettien pakollista oikeutta vannoa Jumalan nimeen.

Vasemmiston jumalattomat liberaalipilvihipit ovat kuitenkin heiluttamassa historiankirjojaan, joiden mukaan edes kaikki maan perustajaisät eivät vannoneet valojaan "Niin auttakoon minua Jumala" toteamuksella. Jotkus sössöttävät siitä, etteivät edes kaikki USA:n sotilaskoulut (esim. West Point) käytä kunniavaloja joissa olisi uskonnollisia viittauksia. Mutta juuri tämän takia ilmavoimien kadettien pakotettu vapaus vannoa Jumalan nimeen on entistä tärkeämpi!

DADT kumoamisen hedelmät

Muistat varmasti miten reilu vuosi sitten Yhdysvaltojen asevoimat luopui Don't Ask, Don't Tell -laista. Asepalveluksessa ei enää ollut merkitystä mihin sukupuoleen (tai sukupuoliin) sotilaan mielenkiinto tähtää. Käytännössä muutos on tarkoittanut vain sitä, ettei puolustusvoimista voi enää potkia pois väkeä heidän seksuaalisen suuntautumiseen vedoten. LGBT-väki on vieläkin armeijan papereissa kirjoilla sinkkuina, vaikka olisivatkin virallisessa parisuhteessa. Konservatiiviset äänet voivoittelivat edessä olevan kurjat ajat. Sotiminen ei enää onnistuisi entiseen tapaan. Sotilaiden moraali romahtaisi. Ja vaikka mitä muuta. Sekä tietenkin muistutuksia eläimiinsekaantumisen yleistymisestä.

Jälkimmäisille kommenteille virnuiltiin. Ei enää!

Stars and Stripes -lehti kertoo tuon kumoamisen seuraamuksista. Merijalkaväen sotilas Marc David Harpel pidätettiin epäluonnollisesta rikoksesta. Sheriffi kertoi Harpelin olleen seksuaalisesti aktiivinen naapuruston koirien kanssa. Harpelin aikaisemmat ongelmat liittyivät hänen perhesuhteisiinsa, sillä mies oli uhkaillut vaimoaan ja lapsiaan.

Ainakin ilmavoimien majuri Jonathan C. Dowty tulkitsi tuon uutisen tulkisti DADT:aan liittyväksi.

Apparently, he thought the repeal of DADT meant he didn’t have to live a lie, and wouldn’t be punished just for loving someone…er, something…whatever. 

Nähtävästi majuri Dowty tietää miten vastakkaisen sukupuolen kanssa elävät eläimiinsekaantujat ajattelevat. Olisi erittäin outoa, jos Harpel olisi aloittanut avoimen hurttien kanssa hengailun DADT:n kuoppaamisen jälkeen. Hänen osavaltion rikoslaissa oleva pykälä eläimiinsekaantumisesta kun ei häipynyt minnekään.

DADT tuli, sotilaspapit eivät lähteneet

Aikuisten miesten itkuporkumanku Don't Ask, Don't Tell -lain kumoamisesta on päässyt laantumaan. Yhdysvaltojen puolustusvoimissa palvelevien homoseksuaalien ei enää tarvitse teeskennellä olevansa heteroseksuaaleja. Muutos tuotti nikottelua fundamentalistisille sotilaspapeille. He pelkäävät sitä, etteivät saisi saarnata homoseksin syntisyydestä homoille. Jotkut jopa ilmoittivat lopettavansa palveluksen lain kumoamisen jälkeen.

Uho oli kovaa, mutta piruntorjuntapattereista ei tapahtunut massamuuttoa. The Christian Post haastatteli sotilaspappeja. Kovin moni ei ole tietoinen pois lähteneistä papeista. Ilmavoimien sotilaspapeista ei yksikään kadonnut. Laivaston christloveboateista lähti seilaamaan homofoobisimmille vesille vain yksi sotilaspappi.

Tämän lisäksi haastatellut sotilaspapit paljastivat, että he ovat keskustelleet ja auttaneet homoseksuaalien sotilaiden ongelmissa vuosikaudet. Ja jopa olleet hiljaa siitä, jotta pappien luokse tulleita sotilaita ei potkittaisi pihalle armeijasta. Samoin kristityt sotilaspapit auttavat uskonnottomia tai toisten uskontojen seuraajia.

DADT tuli, sotilaspapit lähdössä

Yhdysvaltojen puolustusvoimat muuttuivat homoseksuaalit hyväksyväksi paikaksi, kun poliitikot äänestivät Don't Ask, Don't Tell-lain kumoamisen puolesta. Eli ei-heterot saavat jatkaa palvelustaan armeijassa ilman heteroiksi tekeytymistä. Homoseksuaalisuuden avoin sietäminen on kuitenkin joillekin aivan sietämätöntä. Puolustusvoimien piruntorjuntapattereissa evankeliset sotilaspapit pohtivat tulevaisuutta. Entistä useampi on uhoamassa, että he lähtevät pois jos homoja ei saa avoimesti tuomita syntisiksi eikä heitä muka saisi enää syrjiä.

Support Plan for Implementation-paperissa puolustusvoimat asettavat ohjeet niille sotilaspapeille, jotka eivät kykene palvelemaan ei-heterojen rinnalla. Kappalaiset ja muut uskonsoturit voivat anoa eroa palveluksesta. Käytännössä se tarkoittaa sotilaspappien uskonvapauden rajoittamista. Vuoden aikana useampi uskossaan väkevä sotilaspappi voi lähteä lätkimään. Ja sehän on vain hyvä asia, sillä vuosikausia puolustusvoimien sisällä jatkunut evankelisointi jäisi vähemmälle. Fundamentalistit ovat toruneet jopa ns. tapakristittyjä, sillä heillä ei ole tarpeeksi vahva vakaumus. Eniten valituksia uskonnollisesta syrjinnästä tuleekin kristityiltä, jotka valittavat toisista kristityistä.

DADT:n kumoamisen seuraus

Kristillisen WorldNewsDaily-uutissivuston perustaja Joseph Farah on vihdoinkin saanut vastauksen Jumalalta. Hän oli varmasti kovassa shokissa, kun presidentti Obama allekirjoitti lain, jolla kumottiin Älä kysy, älä kerro-laki. Eli parin kuukauden kuluttua Yhdysvaltojen puolustusvoimissa palvelevat homoseksuaalit saavat tahtoessaan pitää avoimesti yhteyttä perheisiin (PERHEISIIN ei perseisiin) ja puolisoihin ilman pelkoa rangaituksista. Tämä jos mikä on kauhistus Farahin kaltaiselle heteromiehelle. Sotilaat eivät sodi kunnolla, jos he ovat tietoisia taistelutovereiden seksuaalisesta suuntautumisesta. Siksi Farah vaatii puolustusvoimien boikotoimista. Kunnon heterot eivät saisi enää värväytyä seksuaalisesti poikkeavien joukkoihin.

So what's next if the U.S. military opens up its ranks to flaming homosexuals, transsexuals, transvestites, lesbians and other sexual deviants du jour?

Pentagonin teettämän tutkimuksen mukaan n. 265,000 henkeä lähtisi lätkimään armeijan henkilöstöstä, jos heidän vieressä palveleva henkilö paljastuu ei-heteroksi eikä saisi potkuja paljastumisen seurauksena. Farah lainailee parempia lukuja asiantuntijalta.

Military analyst Bob Maginnis, a retired Army lieutenant colonel and senior fellow for national security at the Family Research Council, said the real number could exceed half a million.

"Twelve-point-six percent is just the people who said they would leave," Maginnis told WND. "If you add in the number who said they 'might' leave, you get 23.7 percent. That would be 528,000, when you count both active duty and reserves."

Farah toteaa raskain näppäimistön näppäilyjen saattelemana, että hän suosittelee kaikkia kunnon kansalaisia lähtemään armeijasta. Sotilaista kun muokataan vinoutunut laitos.

If the U.S. military is going to be transformed into just another tool of twisted social engineering, rather than a force designed to defend America's national security interests, dedicated, brave and upstanding young men and women should no longer participate of their own free will. It's just that simple. Let the politicians cobble together a military of social deviants if they think they can.

After all, this is simply a plan being orchestrated by a regime that loathes the military and seeks to destroy it. Maybe it's time for America to recognize what that will mean to the future of the country.

Loppuun jälleen kerran Ainoa Oikea Totuus, joka tulee jälleen kerran Bill Hicksiltä.

USA:n armeija huolissaan uskonnottomista

Yhdysvaltojen asevoimissa palvelevat joukot ovat tarkan arvioinnin alla. Sotilaat joutuvat täyttämään kyselyitä, joilla arvoidaan heidän palvelukykyä. Soldier Fitness Tracker-lomakkeissa tiedustellaan sotilaiden pätevyyttä sosiaalisessa kanssakäymisessä, perhe-, tunne- ja henkisessä elämässä. Kersantti Justin Griffith sai huomata, ettei lomakkeissa kannata paljastaa olevansa uskonnoton. Lomakkeissa oletetaan, että henkilökohtainen suhde johonkin jumalolentoon takaa tasapainoisen ja toimivan sotilaan. Ilman jumalolentoihin uskomista sotilas altistuu ontolle elämälle eikä hän välttämättä ymmärrä mitä ympärillä tapahtuu. Sotilaan arvot ja periaatteet ovat kyseenalaisia.

Nyt armeijassa palvelevat sotilaat haluavat muuttaa kyseisten lomakkeiden arviointiperusteita. He olettavat, ettei palveluskykyihin liity sotilaan henkisen elämän sisältö. Aivan kuin ateisti pystyisi muka ampumaan kiväärillä yhtä tarkasti ja vakaasti kuin kristitty.

USA:n armeija tuhoutui

Yhdysvaltojen kongressi äänesti Don't ask, Don't tell-lain kumoamisen puolesta. Ylähuoneen ja senaatin tarvittava enemmistö oli paikalla painamassa oikeaa äänestysnappia.

Lakiesitys menee seuraavaksi Obaman allekirjoitettavaksi. Laki tulee voimaan kahden kuukauden kuluttua siitä, kun presidentti ja hänen sotilasneuvonantajansa ovat todenneet, ettei se vaaranna joukkojen taistelukykyä.

Puolustusvoimien päälliköt ovat jo todenneet olevansa DADT:n poiston puolella. Vastarannan kiiskeiksi jääneet sotilaat saavat tukea senaattori John McCainilta, joka toteaa ettei muutoksia saisi tehdä kesken taisteluoperaatioiden. Armeijan toimintakyky vaarantuu, kun keskenkaiken rykmentissä palvelevat miehet ja naiset saavat luvalla ilmoittaa olevansa jotain muuta kuin heteroita. McCainin ja kumppaneiden epämääräisissä uhkakuvissa tuollainen tieto tuhoaa heterosotilaiden tähtäyskyvyt ja pakottaa heidät unohtamaan taistelutaktiikat. Ennen tuollaisen seksuaalitiedon tiedostamista sotilaat kykenivät taistelemaan ilman ongelmia homoseksuaalien sotilaiden rinnalla. Armeija toimii paremmin, jos se teeskentelee ettei sen riveissä seiso ei-heteroja.

FoxNewsin uutisessa siteerataan McCainia:

"We send these young people into combat," said McCain. "We think they're mature enough to fight and die. I think they're mature enough to make a judgment on who they want to serve with and the impact on their battle effectiveness."

McCainin mielestä sotilaat ovat tarpeeksi aikuisia päättämään siitä keiden kanssa he haluavat taistella rinta rinnan. He eivät kuitenkaan välttämättä ole tarpeeksi aikuisia taistellakseen rinta rinnan homo- tai lesbosotilaiden kanssa.

Puolustusvoimien Stars & Stripes-lehdessä eräs everstiluutnantti ilmoitti etukäteen, että kun DADT kumotaan, niin hän loukkaantuu henkisesti. Everstiluutnantti Stacy L. Maxey kokee tulevansa syrjityksi, sillä armeija sallii homoseksuaalien avoimen palveluksen, mutta kieltää Maxeyn kaltaisia herätyskristillisiä käännyttämästä toisia sotilaita kristinuskoon. Se jos mikä on tuplastandardi.

Onneksi mielipidetekstin kommenteissa sotilaat naamapalmuilevat joukkona everstiluutnantin tekstille.

Military Religious Freedom Foundationin johtaja Richard Baker on todennut, että enemmistö heille lähetetyistä valituksista ei tule ateisteilta, juutalaisilta tai muslimeilta. Hieman yllättäen uskonnollista syrjintää tehdään kristittyjä kohtaan kristittyjen toimesta. Ei-fundamentalistiset kristityt ovat joutuneet ahdistelun kohteeksi, jos he eivät ole fundamentalistien mielestä tarpeeksi hartaita kristittyjä.

Nyt odottamaan fundamentalistien reaktoita DADT:n kumoamisesta. Siitä tulee hauskaa.

Älä kysy, älä kerro

Yhdysvaltain senaatissa äänestettiin Don't Ask, Don't Tell-lain kumoamisesta. Jos 60 tai useampi senaattori uskaltaisi äänestää homoseksuaalisten sotilaiden palveluskelpoisuuden puolesta, niin armeija olisi muutosten edessä. Israelin ja Iso-Britannian tapaan Yhdysvaltojen puolustusvoimat toimisivat - kuten rationaaliset ihmiset ovat huomanneet - samalla tavalla. Oli riveissä heteroja tai homoseksuaaleja jotka eivät teeskentele olevansa heteroja. Kaikki nämä vuoden Yhdysvaltojen armeijan kaapissa on palvellut ei-heteroita. Dont' Ask, Don't Tell tuli voimaan 1993. Siitä lähtien n. 13 000 sotilasta on vapautettu palveluksesta seksuaalisen suuntautumisen takia.

Äänet jakaantuivat kuitenkin 56-43, joten laki jäi vielä voimaan. Vaikka ovelat demokraatit kiinnittivät äänestykseen vielä sotilaiden palkkalisäyksen, jotta patriootitkin voisivat keksiä jonkin tekosyyn lain kumoamisen puolesta. Mutta ei.