Professori Puolimatka matkustaa sukupuolineutraalin avioliittolain maailmaan, osa 2

Professori Puolimatkan asiantuntijalausuntoa on kommentoitu ahkeraan ympäri nettiä. Lilja Tammisen huomautukset Puolimatkan puutteista keräsivät 85 kommenttia. Parin henkilöä huomasi, että Tamminen on nuori ja nainen. Ja siksi hänellä ei voinut olla vielä oikeaa käsitystä avioliitosta. Siksi hänen tekstinsä kaipaisi parantelua. Onneksi minulla on asiat paremmin. Minulla on enemmän ikää ja olen varustettu peniksellä. Siksi oman tuotokseni ensimmäinen osa on huomattavasti arvovaltaisempi!

Viimeksi jaksoin vain puoleenväliin Puolimatkan asiantuntijalausuntoa. Kokeilen päästä tällä kertaa loppuun asti.

Puolimatka jäi kertomaan siitä miten homoparien erot ja halut päästä naimisiin ovat erilaisia kuin heteropareilla. Vaikka varmasti totta (en välitä prosenteista), niin hän ei perustele miksi nämä erot olisivat syy evätä avioliiton mahdollisuutta samaa sukupuolta olevilta pareilta.

Asiaa on tutkittu Hollannissa, jossa homoseksuaalinen avioliitto on ollut mahdollinen jo 10 vuoden ajan. Vain 20 % homoseksuaalisista pareista solmii avioliiton, kun vastaava luku heteroseksuaalisten parien kohdalla on 80 %. Homoseksuaalisten yksilöihin suhteutettuna prosenttiluku on vielä alhaisempi: joidenkin arvioiden mukaan ainoastaan 8 % homoseksuaalisista yksilöistä valitsee solmia avioliiton. (Duncan 2011; Gallagher 2012: 171−172.) Homoseksuaalisten avioliittojen eroprosentti on korkeampi kuin heteroseksuaalisten parien: miesparien kohdalla 35% korkeampi ja naisparien kohdalla lähes 50 % korkeampi. (Andersson 2004.) 

Ja se perustelu miksi näillä luvuilla on merkitystä avioliittolain kannalta?

Tutkimusten mukaan näyttää siltä, että homoseksuaaliset parit eivät olennaisesti hyödy homoseksuaalisesta avioliitosta, erityisesti jos asiaa verrataan vastaavaan hyötyyn heteroseksuaalisten parien kohdalla. Tutkimus viittaa siihen, että homoseksuaalisten parien osalta on vain vähän merkitystä sillä, ovatko he rekisteröidyssä parisuhteessa vai avioliitossa (Balsam et al 2008).  Homoseksuaalisen avioliiton solmineet ihmiset eivät kokeneet suhteen laadun olennaisesti parantuneen avioliiton myötä tai sen vaikuttaneen heidän muihin sosiaalisiin suhteisiinsa. (Gallagher 2012: 173.)

"Olennaisesti" on hieno tapa olla kertomatta mikä on se olennainen syy sille mikseivät homoparit sitten olekaan avioliittokelpoisia. Mikä olisi ollut olennainen parannus? Joudumme vain tyytymään tähän Puolimatkan ympäripyöreään pettymykseen ei-heterojen suhteista. Hävetkää, homot!

Sama retoriikka toistuu kautta linjan Puolimatkan kirjoituksessa. On uhkakuvia, mutta ei yksityiskohtia mitä ne uhkakuvat oikein ovat ja miten ne toteutuisivat sukupuolineutraalin avioliittolain aikana. Juuri tämän takia joudun kiristelemään tekohampaitani ja ravistelemaan peruukkiani useaan otteeseen lukiessani asiantuntijalausuntoa.

Sitten pääsemme homoseksuaalisten parien lasten pariin. Toisaalta aloituksessaan Puolimatka tykittää kovasti sen puolesta, että monogaaminen ja vakaa avioliitto olisi mitä parhain parittelumuoto lasten hyvinvoinnin kannalta (kunhan parittelijat ovat eri sukupuolta). Toisaalta ollaankin nyt tykittämässä sen puolesta, ettei monogaaminen ja vakaa avioliitto olisi lopulta tarpeeksi hyvä bonus samaa sukupuolta oleville parittelijoille.

Niiden lasten määrä, jotka voisivat potentiaalisesti hyötyä siinä tapauksessa, että homoseksuaalisesta avioliitosta olisi hyötyä lapsille, on hyvin pieni.  Amerikkalaisten tilastojen mukaan puoli prosenttia lapsista elää samaa sukupuolta olevien vanhempien talouksissa. Oletetaan, että puolet näistä samaa sukupuolta olevista pareista menee naimisiin (mikä olisi paljon suurempi prosentti kuin yleensä homoseksuaalisten parien joukossa). Tällöin asia koskettaisi yhtä neljäsosaa prosenttia lapsista. Jos oletetaan, että eroprosentti on sama kuin heteroparien kohdalla eli 50 %, niin yksi prosentin kahdeksasosa lapsista kokisi vakaan avioliiton uuden avioliittolain ansiosta. Jos tähän lisätään se informaatio, että 80 % näistä lapsista ovat aikaisempien heteroseksuaalisten suhteiden hedelmää, niin kyseinen avioliitto on uudelleenavioituminen. Vanhemman uudelleen avioitumisesta ei kuitenkaan tutkimusten mukaan ole lapsille hyötyä. (Gallagher 2012: 173.)

Tällä periaatteella ei esim. kannattaisi poistaa orjuutta maissa, joissa on erittäin vähän orjia.

Puolimatka päättää neljännen argumenttinsa jälleen epämääräisen uhkakuvan merkeissä.

Samanaikaisesti hetero- ja homoseksuaalisten parisuhteiden alistaminen saman avioliittolain alaiseksi murentaisi avioliittoa ohjaavasta säännöstöstä niitä piirteitä, jotka ovat omiaan tukemaan sitä, että lapset saisivat kasvaa oman biologisen isänsä ja äitinsä kanssa. Näin 98 % lapsista joutuisi potentiaalisesti kärsimään tämän ratkaisun seurauksista.

 Miten murentaisi ja mitä murentaisi? Miten 98 % lapsista kokisi tuota kärsimystä käytännön tasolla? Paljon releventteja kysymyksiä. Valitettavasti jäimme jälleen vaille vastauksia.

Pääseekö Puolimatka viimeisessä kohdassaan jonkin tarkemmin hahmotellun uhkakuvan äärelle?

Johtaako sukupuolineutraali avioliitto epätasa-arvoon ja avioliiton merkityksen trivialisoitumiseen?

Kohdan aloitus on ainakin lupaava:

Kansalaisaloitteen mukaan tarkoituksena on toteuttaa tasa-arvo avioliittolainsäädännössä. Tämä asian määrittely perustuu kuitenkin väärinkäsitykseen. Avioliitto nykyisessä muodossaan on jo tasa-arvoinen, koska jokainen avioliiton ehdot täyttävä nainen tai mies voi solmia avioliiton henkilöön katsomatta.

Tuo on erittäin suosittu retorinen kikkailu. Tasa-arvo on siitä jännä asia, että esim. rotuerottelua ajavat avioliittolait olivat aivan samalla logiikalla jo valmiiksi tasa-arvoisia. Kaikilla oli vapaus solmia avioliitto oman rotunsa edustajien kanssa. Eli avioliittolaki voi olla vaikka minkälainen, sillä tietyillä ehdoilla on aina joillekin tasa-arvoinen. Samalla se on aina joillekin epätasa-arvoinen. Avioliittolaki voisi samalla logiikalla rajata pois tietyiltä ikäryhmiltä, tai ammattikunnilta, tai vaikkapa hiusten pituuksien mukaan. Hankaluus on löytää mahdollisimman hyvä rajanveto osapuolten kannalta. Ja juuri se on tämän kiistan ydinkysymys.

 Pyrkimys ulottaa avioliitto koskemaan myös samaa sukupuolta olevia ei merkitse avioliiton tekemistä tasa-arvoiseksi vaan sen merkityksen muuttamista. Lisäksi kyseessä on avioliiton merkityksen muuttaminen tavalla, joka tekee siitä epätasa-arvoista, jos se toteutetaan kansalaisaloitteen ehdottamalla tavalla.

Noniin! Vihdoinkin uhkakuva sukupuolineutraalin avioliittolain hyväksymisestä on ilmoitettu melko tarkasti. Avioliiton merkitys tulee varmasti muuttumaan, kun useampi ihminen pääsee sen pariin. Avioliitossa elävien perheiden monimuotoisuus tulee lisääntymään. Mutta miten siitä päästään epätasa-arvoisempaan suuntaan? Annetaan professorimme valaista asiaa.

Sukupuolineutraalia avioliittoa puolustetaan argumentilla, että kaikki avioliitot eivät välttämättä johda lasten saamiseen eikä lasten saamista siten voida pitää avioliiton välttämättömänä osatekijänä. Niinpä avioliittoa määrittelevänä tekijänä ei enää pidetä sellaista seksuaalista yhdyntää, joka voisi johtaa lasten saamiseen, tai seksuaalista yhdyntää yleensä. Avioliiton keskukseen asetetaan aikuisten välinen intiimi suhde. Ongelmana on se, että aikuisten välisiä intiimejä suhteita voi olla hyvin monenlaisia ja -tasoisia ja joudumme juridisen rajauksen ongelmiin, jos aikuisten välinen intiimi suhde ilman seksuaalista ulottuvuutta voisi sinänsä toimia avioliiton perusteena.   

Avioliiton ytimenä on oltava ihmisen lisääntymisen biologia, tai kaikki hajoaa käsiin!  Minä kuitenkin tulkitsen vaikkapa tätä seuraavaa Puolimatkan esitystä siinä valossa, että jos avioliiton merkitystä ei haeta lisääntymisbiologiasta vaan ihmissuhteista, niin Puolimatkan ja kumppanien on erittäin vaikea enää argumentoida vastaan. Ja hän on kyllä siinä mielessä aivan oikeassa.

Massachusettsin korkein oikeus argumentoi, että avioliittolainsäädäntö "ei anna etuoikeutta aviopuolisoiden väliselle jälkeläisiä tuottavalle heteroseksuaaliselle yhdynnälle kaikkien muiden aikuisten välisten intiimiyden muotojen ylitse". Jos avioliiton perustana on aikuisten välinen suhde, joka ei perustu jälkeläisiä tuottavaan sukupuoliyhdyntään, vaan suhteen intiimiyteen, niin silloin tulee vaikeaksi torjua avioliittoja, joihin ei sisälly varsinaista eroottista suhdetta.

Lyhyemmin selkeyttäisin päättelyn näin:

Avioliiton tarkoitus on lapsien tuottaminen. 

Jos avioliiton tarkoituksena on jokin muu kuin lapsien tuottaminen, niin avioliitto on samalla sallittava lähes mille tahansa suhteelle.

Sukulaiset, sisarukset, leskeksi jääneet ystävät ja ne peräkammarin Reino ja Pekka voisivat kuin huomaamatta solmia keskenään avioliiton. Eikä siinäkään vielä kaikki!

Arkes (2006: 131) pohtii myös mahdollisuutta, että kaksi tenniskaveria voi tämän suhteensa pohjalta haluta solmia tennisavioliiton. Tai voimme kuvitella kahden intohimoisen shakinpelaajan haluavan solmia tämän shakin intohimoon perustuvan suhteensa pohjalta shakkiavioliiton. Yhden ehdotuksen mukaan avioliitto pitäisi tehdä avoimeksi kaikille tällaisille pareille ilman mitään syrjintää, ilman että suhteen tarvitsisi olla seksuaalinen tai eroottinen ollenkaan.

Kylläpä avioliittomarkkinat räjähtävät käsiin, jos sukupuolineutraali avioliittolaki laillistetaan. Kaikki kaikkialla voisivat mennä mitä heppoisempien syiden perusteella naimisiin. Avioliitto kokisi inflaation. Onko tosiaan niin, että nykyisen avioliittolain aikana avioon pääsee vain jos aikoo hankkia lapsia? No eipä tietenkään, mutta eipä Puolimatka ja kumppanit sellaista väitäkään. Vihjailevat vain keskittyessään lakipykälän ja käytännön sijaan filosofiseen puoleen. Avioliittolaista ei löydy pykälää, jossa määrättäisiin jotain ehtoja sille miksi aviopari haluaa naimisiin. Halu hankkia lapsia ei ole edellytys naimisiinmenolle edes kaikilla heteroilla.

Pääseekö Puolimatka tällä kertaa realistisen uhkakuvan kuvaukseen?

Kyse on sukupuolineutraalin avioliiton logiikan sisäisestä ongelmasta, niin että Arkesin mukaan ei ole merkitystä sillä, kuinka harvinaisia nämä tapaukset ovat. Harvinaiset tapaukset voivat yleistyä ja meidän pitäisi pystyä periaatteellisella tasolla torjumaan tällainen avioliiton merkityksen trivialisoituminen ja perustelemaan tällaisten avioliittohakemusten hylkääminen.

Noh, tilanne ei muuttuisi nykyisestä. Nykyisen avioliittolain kohdalla on samanlaisia "ongelmia". Henkilö joka ei välitä, rakasta tai huolehdi aviopuolisostaan pääsee naimisiin toisen henkilön kanssa (kunhan ovat eri sukupuolta keskenään). Siksi tämä onkin jälleen kerran leuanhieromista aiheuttava uhkakuva Puolimatkalta. Jo nyt on täysin mahdollista, että shakkikerhossa toisensa tavanneet mies ja nainen voivat solmia keskenään juridisesti toimivan avioliiton, mutta heidän henkilökohtainen halu avioliittoon sattuu olemaan suuri intohimo shakkia kohtaan. Jälleen kerran Puolimatkan esittämä uhkakuva jättää minut kylmäksi.

HUOM! Minä en ole se, joka näitä shakkikerho-esimerkkejä viskoo julkiseen keskusteluun. Osoittakaa sormenne ja naurunne Puolimatkan suuntaan.

Onneksi kaiken tuon jälkeen esiintyy hieman hienompaa tuotosta.

Arkesin mukaan tähän liittyvä ongelma on se, että yhteiskunnan säätämillä laeilla on opetusvaikutusta. Laki muuttaa ihmisten käsitystä siitä, mitä avioliitto tarkoittaa ja tämän muuttuneen ymmärryksen myötä voimme odottaa lisää tapauksia, joissa orvoksi jäänyttä lasta hoitavat sisarukset haluavat mennä avioliittoon keskenään. Sukupuolineutraalin avioliittolain myötä meillä ei ole enää periaatteellista perustelua, jonka avulla voisimme torjua tällaiset vaihtoehdot.

Kaltevan pinnan argumentti ei välttämättä ole virhepäättelyä. Tässä tapauksessa on melko todennäköistä, että joskus myöhemmin jotkin tahot pyrkisivät kampanjoimaan avioliittolain muutoksen puolesta. Se ketkä ja minkä takia on irrelevanttia, sillä näin Puolimatka tuli paljastaneeksi argumenttiarsenaalinsa heikkouden:
 Tilanteen on nyt vain oltava näin, tai meillä ei enää ole muita perusteluja!

Jep, jep.

Mitä Puolimatkan asiantuntijalausunnosta jää käteen?  Epämääräistä uhkailua pahoista seuraamuksista, mutta ei täsmennystä siitä miten ne pahat seuraamukset ilmenesivät Suomessa, jos avioliittolakia muutetaan parista kohtaa. Varmasti tuotos näyttää vakuuttavalta viitelistoineen ja sivistyneeltä muodoltaan. Varmasti Puolimatka on oikeasti huolestunut heteroliittojen tulevaisuudesta. Itse en vain onnistu näkemään miten heteron avioliittojen tuhoutuminen johtuisi seksuaalivähemmistöille suoduista oikeuksista.

Ilmeeni kun tajusin, että viitteiden kriittisempi tarkastelu on vasta edessä kolmannessa osassa

Pertti Jarla: Näkemyksiä salaliittoteorioista

Fingerporin piirtäjä Pertti Jarla on kaiken muun ohella myös skeptikko. Hän kävi pyydettäessä pitämässä esitelmän salaliittoteorioista Tieteiden talolla lokakuussa 2013. Sen videotaltiointi on nyt katseltavissa Skepsis ry:n Youtube-kanavalla.

Tämän kirjoituksen aihe EI VIELÄKÄÄN OLE suvivirsi

Melkein kuukausi siinä meni, mutta vihdoinkin lehdistössä osataan kirjoittaa apulaisoikeuskansleri Puumalaisen päätöksestä. Viimeksi ihmettelin miksei oikea aihe suostu millään ilmestymään lehtien sivuille. Suvivirsi näytti olevan ainoa huolenaihe valtakunnassamme. Se miten uskonnottomia koululaisia kohdellaan uskonnollisen ohjelman aikana ei näyttänyt kiinnostavan mediaa. Vaikka siitä olisi saanut repäistyä hienosti liioiteltuja uhri-lööppejä. Ehkä on parempi ettei lööpistön huomio mennyt sillä tavalla metsään.

Jännitysnäytelmä on loppusuoralla, sillä perustuslakivaliokunta antoi virallisen lausunnon koulujen uskollisten tilaisuuksien toteuttamisesta.

Perustuslakivaliokunta ei katso perustuslaista tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuista johtuvan tarvetta muuttaa aiempaa kantaansa koulun perinteisten juhlien osalta. Tällaisia juhlia ei siten esimerkiksi niihin mahdollisesti sisältyvän yksittäisen virren laulamisen johdosta voida pitää uskonnon harjoittamiseksi katsottavina tilaisuuksina. Valiokunnan mielestä muitakin vastaavia sinänsä uskonnollista alkuperää olevia traditioita voi sisältyä koulun perinteisiin juhliin.

Perinne on merkitsevämpää jatkuvuudelle kuin perinteen uskonnollisuus. Melko yleinen näkökanta aiheeseen, sillä onhan kirkon jäsenistä suuri osa maallistuneista kristittyjä.  Entäpä se käytäntö, jossa koululaisia marssitetaan jumalanpalveluksiin vuosittain perinteen nimessä?

 Uskonnon ja omantunnon vapauden kannalta ongelmallisia eivät perustuslakivaliokunnan mielestä ole myöskään vuotuiset, esimerkiksi juhlapyhien viettoon liittyvät jumalanpalvelukset, joista tiedotetaan etukäteen ja joihin osallistuminen on kaikille vapaaehtoista.

Ei syytä muuttaa nykyistä käytäntöä. Uskonnottomille perheille pitää vain ilmoittaa milloin muut koululaiset kävelevät kirkkoon. Se mitä muut tekevät sillä aikaa onkin kiinni opettajien innosta ja mielikuvituksesta. Tästä löytyy melko *kröhöm* erilaisia kertomuksia, mutta jätetään ne muiden anekdooteiksi. Kommentit ovat tervetulleita tuonne alas.

Valiokunta näkee sentään joitain ongelmia nykyisessä tilanteessa.

Osana koulun normaalia päivittäistä toimintaa järjestettävät uskonnon harjoittamisena pidettävät tilaisuudet voivat sen sijaan olla perustuslakivaliokunnan mukaan etenkin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännön valossa ongelmallisia. Tällaisia ovat esimerkiksi sisällöltään uskonnolliset päivänavaukset ja ohjatut ruokarukoukset. Jos koulussa järjestetään uskonnollisia päivänavauksia, on niiden ajankohdista tiedotettava etukäteen ja samalla huolehdittava siitä, että jokaisella oppilaalla on mahdollisuus olla osallistumatta niihin.

Juuri näissä tapauksissa tapahtuu se lasten jako uskonnolliseen ja uskonnottomaan kastiin. Ymmärrän, jos niitä uskonnollisia tilaisuuksia järjestetään esim. kristillisissä kouluissa. En ymmärrä miksi niitä järjestetään tavallisissa kouluissa. Joissain kouluissa ruokarukouksien tilalla on hiljentyminen. Toisaalla on tahoja, jotka ovat valmiita evankelioimaan kouluissa ja pyrkivät perustamaan kouluihin rukouspiirejä.

Valiokunta esittää suosituksia koulujen käytäntöihin.

Perustuslakivaliokunta painottaa mietinnössään tarvetta huolehtia siitä, että oppilaalle tai hänen huoltajalleen jää todellinen ja aito vapaus valita, osallistuuko oppilas uskonnollista ainesta sisältäviin koulun tilaisuuksiin. Lisäksi valiokunta pitää tärkeänä, että tilaisuuksien aikana järjestettävä vaihtoehtoinen toiminta on mielekästä. Tilaisuuksiin osallistumisesta tai osallistumatta jättämisestä ei saa aiheuta oppilaalle leimautumista tai muita haitallisia seurauksia.

Pitäisikö uskonnottoman kouluaiset kerätä johonkin tiettyyn luokkaan aamuhartauden ajaksi vai riittääkö jos käytävälle järjestetään tarpeeksi mielenkiintoista aktiviteettiä sen ajaksi? Leimautuminen ja haitalliset seuraukset ovat riippuvaisia siitä minkä tasoisella paikkakunnalla oppilas sattuu asumaan. Lausunto tiedostaa ongelman, mutta ratkaisuksi on tarjolla toivetta siitä, ettei ongelmia enää olisi. Ympäripyöreä tuotos johtunee siitä, että ongelma on monimutkainen erilaisten käytäntöjen takia. Onko kaikissa kouluissa ruokarukousta? Onko niitä enää edes uskovaisten kodeissa?

Lausunnossa mainitaan nimeltä mainitsematon virsi vain ohimennen. Kokonaisuutena lausunto keskittyy juuri siihen mistä apulaisoikeuskansleri Puumalainen alunperin kirjoitti. Suvivirttä ei edes oltu kieltämässä Puumalaisen kirjoituksessa ja lautakunnan kanta ei tuo muutosta pari vuotta vanhaan päätökseen. Miten lehdistö otsikoi aiheen?

Iltalehti: Suvivirttä saa laulaa kouluissa myös jatkossa

Iltasanomat: Perustuslakivaliokunta: Suvivirsi saa raikua kouluissa

No niinpä tietenkin. Kuvissa jopa virren sanoitusta, mutta itse artikkeleissa käsitellään lausunnon relevanttia sisältöä. Sentään paremmin kuin kuukausi sitten. 

Paremmin uutinen otsikoidaan muualla. Voidaan puhua lööpistön ja lehdistön selkeästä erosta.

Aamulehti: Valiokunta: Uskonnollisesta päivänavauksesta pois jäävä oppilas ei saa leimautua

Turun Sanomat: Valiokunta: Uskonnolliset päivänavaukset osin ongelmallisia

MTV3: Koulun perinteisiin juhliin ei puututa – oppilaan voitava kieltäytyä uskonnollisesta toiminnasta

 YLE: Suvivirren laulamiselle lopullinen hyväksyntä

Tästä joukosta vain Yle tuotti pettymyksen otsikollaan. Kaikissa uutisissa oli onneksi perustuslakivaliokunnan lausunnon perussanoma selkeästi esillä. Ehkä keskustelu pääsee vihdoinkin kohti niitä ongelmakohtia joita uskonnottomat perheet ovat kohdanneet.  Toistaiseksi keskustelu kun on ollut aivan hakoteillä. Helsingin sanomat kävi lukemassa millaista palautetta Puumalainen sai kansalaisilta lausuntonsa jälkeen. Esillä on ollut toistuvasti väärinkäsitys siitä, että lausuntoa on pyydetty muslimien toimesta tai muslimien miellyttämiseksi. Aivan kuin meitä uskonnottomia ei olisi olemassa!

Edes koulujen uskonnollisista tilaisuuksista alun perin kannellut kansalainen ei kantelussaan viitannut muslimeihin. Hän oli pitänyt epäasianmukaisena sitä, että koulu järjestää yhden uskonnon harjoittamista kouluaikana, usein seurakunnan työntekijän ohjaamana ja joskus jopa koulun tiloissa.

Eikä ollenkaan yllättäen käynyt ilmi, että yleisin väärinkäsitys liittyi siihen virteen. Moni luuli suvivirren veisuun olevan kiellettävien asioiden listalla. Palautepostin sisältö selvittääkin miksi niin moni kansalainen oli huolestunut turhaan:

"Luin Iltiksestä kantanne Suvivirteen. Kielletään sitten koko siniristilippu, koska se symboloi Jeesusta."

Iltis! *nyrkin heristelyä*

Helsingin sanomat osaa kertoa miksi palautteessa oltiin niin sekaisin tosiasioista.

Kansan sekaannus on ymmärrettävä. Valtaosa mediasta nosti suvivirren esille uutisoinnissaan, vaikka Puumalaisen päätöksessä ei millään tavalla arvioitu sen asemaa.

Toivottavasti vuoden loppuun mennessä on käyty asiallinen keskustelu itse asiasta.

Professori Puolimatka matkustaa sukupuolineutraalin avioliittolain maailmaan, osa 1

Eduskunnan lakivaliokunnan edessä ravaa nyt asiantuntijoita, jotka pyrkivät informoimaan päättäjiä sukupuolineutraalin avioliittolain seuraamuksista. Muutoksen vastustajista sieltä paremmasta päästä on kasvatustieteen professori Tapio Puolimatkan asiantuntijalausunto. Kirjoitus on ilahduttavaa vaihtelua nettikansan argumentaatiosta, joka on vaihdellut "Homot on hinttejä!" periaatteesta "Homot, yök!" tunneilmaisun kautta "Eikö kukaan ajattele lapsia?" moraalifilosofiaan. Tapion tuotosta oli ilo lukea juuri sen takia, että se erottuu massasta keskittyessään itse argumentaation rakenteluun.  Se onkin parasta mitä lakialoitteen vastustajilta on nähty. Lähimmäksi taisi päästä Juha Ahvion pippeli kuuluu pimppiin-argumentti.

Mitä Puolimatka sitten haluaa ilmoittaa lakivaliokunnalle? Hänellä on viisi teesiä.

A.      Heteroseksuaalinen ja homoseksuaalinen parisuhde ovat ominaisluonteeltaan ja normatiiviselta rakenteeltaan niin erilaisia, että niiden sovittaminen yhden ja saman instituution alaisuuteen haittaa niiden molempien kehittämistä myönteisellä tavalla.

B.      Sukupuolineutraali avioliittolaki loukkaa lapsen oikeutta kasvaa perheessä, jossa hän saa rakentaa identiteettiään läheisessä vuorovaikutuksessa biologiseen isäänsä ja äitiinsä.

C.      Sukupuolineutraali avioliittolaki johtaa harhaanjohtavaan sosialisaatioon, jossa nuoria estetään tiedostamasta omien sukupuolisten valintojensa merkitystä tulevien lastensa hyvinvoinnin näkökulmasta.    

D.      Sukupuolineutraali avioliittolaki ei tee avioliitosta tasa-arvoista. Avioliitto on nykymuodossaan jo tasa-arvoinen. Sukupuolineutraali avioliittolaki muuttaisi avioliiton merkitystä ja tekisi sen epätasa-arvoiseksi tämän uuden avioliittokäsityksen sisäisen logiikan perusteella, jos sitä ei laajennettaisi koskemaan monia muitakin erilaisia intiimissä suhteessa eläviä ihmispareja ja ryhmiä. Tästä olisi kuitenkin seurauksena avioliiton merkityksen heikkeneminen.

E.       Sukupuolineutraalin avioliiton johdonmukainen soveltaminen saattaa johtaa avioliiton merkityksen trivialisoitumiseen ja sen myötä avioliiton yleisen arvostuksen laskuun. Näin se heikentäisi lapsen mahdollisuutta kasvaa vakaassa perheessä biologisen isänsä ja äitinsä hoidossa.

Jokainen kohta saa yksityiskohtaisen käsittelyn piiiiitkässä kirjoituksessa. Joudun käymään ne läpi ajatuksen kanssa, joten tästäkin kirjoituksesta tule pitkä. Yritän supistaa ja esitellä vain olennaiset kohdat tai puutteet Puolimatkan asiantuntijalausunnossa.

Kävin ensimmäisenä läpi miehen käyttämän kirjallisuusviitteen. Eli hyppäsin loppuun. Eikä se luvannut hyvää. Mukaan on päässyt Douglas Allenin "High school graduation rates among children of same-sex households" kikkailu samaa sukupuolta olevien vanhempien lasten koulumenestyksestä. Huono koulumenestys korreloikin vanhempien keski-iän kanssa, ei vanhempien seksuaalisen suuntautumisen kanssa, mutta Allenin tutkimusta heilutellaan aivan muilla sanoilla.

Puolimatka esittelee tämän tutkimuksen kirjoituksessaan näin:

Douglas W. Allen (2013) teki Kanadassa laajalla otannalla (20 % väestöstä) tutkimuksen, joka osoitti huomattavia eroja koulun keskeyttämisessä homo- ja heterovanhempien lasten kohdalla. Samaa sukupuolta olevien vanhempien lapset valmistuivat 65 % todennäköisyydellä verrattuna eri sukupuolta olevien avioparien lapsiin. Samaa sukupuolta olevien perheiden tyttäret menestyvät poikia huonommin.

Ei mainintaa siitä olennaisemmasta erosta vertailtavien ryhmien välillä. Onhan se kivempaa keskittyä vain siihen mikä tukee ennakko-olettamuksia.

Mukana on tietenkin myös Mark Regneruksen "How different are adult children of parents who have same-sex relationships? Findings from the New Family Structure Study" jossa ei saatu selvyyttää siihen ovatko samaa sukupuolta olevien vanhempien lapset huonommassa asemassa. Sen sijaan siinä selvisi, että pitkäikaiset, vakaat ja turvalliset parisuhteet ovat parempia kuin rikkinäiset ja lyhytikäiset suhteet. Regneruksen paperi tulee näkymään näissä väittelyissä täältä ikuisuuteen, vaikka jopa miehen oman yliopiston sosiologian osasto ottaa etäisyyttä siihen.

Kirjallisuudessa ei ole pelkästään tutkimuksia, vaan myös ihan puhdasta puolipoliittista julistamista ja jopa adressilista. Toivottavasti joku lakivaliokunnassa jaksaa perehtyä niihin jonkinlaisella kriittisellä näkökulmalla.

Suureksi helpotuksekseni Vihreiden Lilja Tamminen on käynyt läpi Puolimatkan kirjallisuusviitteet. Lue tuon linkin takaa löytyvä teksti. Miten tämän muotoilisi kohteliaasti? Puolimatka olisi voinut valita viitteensä hieman paremmin. Tammisen kirjoitus erittäin ihanaa luettavaa. Tässä näyte:

"Puolimatkan ongelma on Marks:in tavoin, että hän haluaa tulkita (tiedemaailman konsensusta vastaan) vastapuolen tutkimusten vähäisyyden todisteeksi omalle päinvastaiselle mielipiteelleen. Onkin tavallaan huvittavaa, että Puolimatka kirjoittaa korkeatasoisista yhteiskuntatieteellisistä tutkimuksista, kun hänen siteeraamansa viitteet eivät joko liity käsiteltävään aiheeseen, ovat metodologisesti metsässä tai ovat epätieteellisiä poliittisia esseitä."

Sitten itse Puolimatkan argumentaation pariin. Aloituksessa ollaan huolissaan lasten oikeuksista. Miten ne muuttuvat sukupuolineutraalin avioliittolain aikana?  Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksien julistus sisältää kohdan, jossa lapselle pitäisi taata oikeus (jos mahdollista) tuntea vanhempansa.

Lapsi on rekisteröitävä heti syntymänsä jälkeen ja hänellä on syntymästään lähtien oikeus nimeen ja kansalaisuuteen sekä mikäli mahdollista, oikeus tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan.

Puolimatka ei näe, että tämä oikeus pääsee toteutumaan sukupuolineutraalissa avioliitossa. Silloinhan lapsi ei välttämättä koskaan opi tuntemaan sitä miestä joka sattui purskauttamaan siemenensä kuppiin siellä klinikalla. Riippuen tietenkin vähän siitä millä tavalla sateenkaariperheessä on hankittu niitä lapsia. Tapoja on monia, eivätkä kaikki liity hedelmöityshoitoihin tai adoptioihin.

Lapsen oikeuksien sopimus soveltaa tätä niin, että jokaisella lapsella on oikeus tuntea biologiset vanhempansa ja kasvaa heidän muodostamassaan perheessä, mikäli mahdollista. Aina tämä ei ole mahdollista, koska lapsen vanhemmat voivat kuolla tai heistä voi tulla uhka omille lapsilleen. Mutta nämä poikkeustapaukset eivät kumoa lapsen luonnollista oikeutta elää biologisten vanhempiensa kanssa. Tämä oikeus on yhtä perustava kuin lapsen oikeus omaan nimeen. Avioero tietysti loukkaa tätä lapsen perusoikeutta. Mutta se ei uhkaa tätä perusoikeutta samanlaisella periaatteellisella tasolla kuin sukupuolineutraali avioliittolaki. Avioerossa on kyse epäonnistumisesta normin täyttämisessä, ei normin uudelleen määrittelystä.

Puolimatka lisää sanan "biologiset" tuohon määritelmään, mutta ymmärrän sen periaatteen jota hän ajaa takaa. Lapsen oikeuksien kannalta olisi ideaalia, jos hänet kasvattaisivat ne ihmiset joiden siittiö ja munasolu kombinaatiosta hän on ilmestynyt. Tämän lähes maagisen yhteyden pitäisi ajaa ylitse nykyisten vanhempien/huoltajien oikeuksien suhteessa lapseen (jota ei käytännössä edes ole vielä olemassa). Niin kauan kun adoptio on laillista puuhaa heteroille ei tämän itulinjalla sidotun yhteyden pitäisi periaatteessa olla sen suurempi kysymys kuin se, ettei lapsi oikeasti päätä minkä nimen hän saa itselleen.

Asian kannalta olennaista olisi päättää ovatko samaa sukupuolta olevat vanhemmat sopivia lasten kasvattajia.

Koska ainoastaan miehen ja naisen avioliitto lähtökohtaisesti takaa tämän oikeuden ja pystyy sisällyttämään tämän oikeuden itse avioliiton määritelmään, sen korvaaminen sukupuolineutraalilla avioliittokäsityksellä merkitsee tämän lapsen oikeuden siirtämistä marginaaliin. Sukupuolineutraali avioliittolaki lähtökohtaisesti poistaa lapselta oikeuden molempiin vanhempiin ja sikäli pitää tätä lapsen oikeutta toisarvoisena.

Lain silmissä ja realiteettien kannalta tilanne on jo nyt se, ettei lapsella ole oikeutta päättää minkälaiset vanhemmat hänelle tulee. Puolimatka on sanomassa, etteivät samaa sukupuolta olevat vanhemmat ole sopivia huoltajia. Tähän päästään tarkemmin myöhemmin.

Puolimatka kuvailee sukupuolineutraalin avioliittolain vaaroja.

Kun sukupuolineutraali avioliittolaki hyväksyttiin Kanadassa vuonna 2005, Kanadan laista poistettiin termi "luonnollinen vanhempi" ja se korvattiin termillä "juridinen vanhempi".  Avioliiton merkityksen muuttaminen vaikuttaa kaikkiin avioliittoihin ja sitä kautta se heikentää yhteiskuntamme kaikkein heikoimpien ja puolustuskyvyttömimpien jäsenten, eli lasten asemaa yhteiskunnallisessa arvomaailmassa.  Lakiin kirjatut merkitykset muokkaavat yhteiskunnan arvomaailmaa ja sitä kautta sukupuolineutraali avioliittolaki vaikuttaisi heikentävästi kaikkien lasten asemaan. 

Miten se käytännössä heikentää lasten asemaa? No siten että lapsilla on entistä suurempi riski altistua samaa sukupuolta oleville vanhemmille. Kauhistus. Puolimatka kertoo monen kohdan verran (melko ympäripyöreästi) siitä miten tutkimusten mukaan biologisten vanhempien kasvattamat lapset ovat aina paremmalla pohjalla elämässään. Tutkimusten laadusta ja johtopäätöksistä voisikin vääntää kättä isomman kirjoituksen verran. Tehdään se toiste. Sentään kirjoituksessa tehdään selväksi se, että aiheen yhteiskuntatieteellinen tutkiminen on erittäin vaikeaa. Ihmissuhteiden ja perheiden monimuotoisuus sekä suhteessa vähäisempi aika tieteellisen materiaalin joukossa ovat omiaan monimutkaistaan relevanttia vertailua.

Biologinen vanhemmuus ei katoa minnekään edes sukupuolineutraalin avioliitttolain aikana. Arkielämässä nyt vaan sattuu käymään niin, että homoperheisiin ilmestyy ipanoita, jotka ovat yleensä ainakin toisen huoltajan biologisia lapsia. Mielestäni Puolimatka on aivan oikeassa siinä, että avioliittomääritelmän muuttaminen on myös yhteiskunnan arvomaailman muuttamista.  Ehdotettu muutos tekisi näistä ei-heteroperheissä kasvavista lapsista yhteiskunnan silmissä samanarvoisia kuin heteroperheissä kasvavista, joten eikös sen pitäisi olla yhteensä lasten kannalta olennainen muutos parempaan?

Huomioni keskittyi professorin argumentin epäsuhtaiseen rakenteeseen.

Puolimatkan aloituksessa näyttäisi olevan sellainen kiva vaatimus, jossa homo- ja lesbovanhemmilta vaaditaan lähes automaattista täydellisyyttä lasten kasvattamisessa. Jonka vastapainoksi heterovanhemmilla voi olla hieman rennompi linjaus pätevyydestä. Nykyisen lain puitteissa ei ole juuri mitään käytännön vaatimuksia siitä onko lapsen tuottaneet heterot oikeasti päteviä tai edes halukkaita lapsensa kasvattamisessa. Eikä tämä rento vaatimus vanhempien pätevyydestä muutu sukupuolineutraalin avioliittolain pykälissä, sillä sellaista ei siellä ole.

 Prof.  Don Browningin ja Elizabeth Marquardtin (2006) edustaman kriittisen familismin mukaan sukupuolineutraali avioliitto loukkaa lapsen oikeuksia, koska se edellyttää avioliiton merkityksen muuttamista siten, ettei avioliittoinstituution olennaisena tarkoituksena ole avioparin kokonaisvaltainen yhteys ja heidän seksuaalisuhteestaan syntyvien lasten hoitaminen.

Tilanne on nykyisen avioliittolain kannalta jo tuollainen. Avioliittoon pääsee ilman yhtään mitään vaatimuksia lisääntymisestä.

Puolimatkan toinen kohta (Normatiivisen rakenteen erilaisuus synnyttää erilaisen juridisen säätelyn tarpeen) vaatiikin aivosolujen verryttelyä. Mitä hän mahtaa tarkoittaa tällä?

Sukupuolineutraalin avioliiton mielekkyyden kyseenalaistaa myös hetero- ja homoseksuaalisen parisuhteen sisäisten lainalaisuuksien erilaisuus. Kutsun parisuhteen sisäisiä lainalaisuuksia nimellä "normatiivinen rakenne". Normatiivisella rakenteella tarkoitan tässä yhteydessä kaikkia niitä käyttäytymissääntöjä, jotka vaikuttavat näiden parisuhteiden toimivuuteen. Nämä säännöt voivat olla joko tiedostettuja tai tiedostamattomia ja vain osa niistä tulee kirjatuksi instituution oikeudelliseen määrittelyyn. Koska nämä parisuhteen muodot ovat sisäiseltä dynamiikaltaan ja normatiiviselta rakenteeltaan erilaisia, niiden sälyttäminen yhden ja saman instituution alaisiksi aiheuttaa haittaa jommallekummalle tai molemmille. 

Kyllä, heteroiden suhteiden voidaan sanoa olevan dynamiikaltaan erilaisia kuin samaa sukupuolta olevien parien suhteet. Variaatiota löytyy kaikin puolin niin meidän heteroiden kuin homojen ihmissuhteista. Miten tuo Puolimatkan mainitsema haitta ilmenisi jommallekummalle parisuhteen muodolle? Siitä en saanut selvää asiantuntijalausunnossa.

Sen sijaan toisen argumentin kohdalla näin tutun pyrkimyksen supistaa avioliitto ihmisen lisääntymisbiologian rajoihin.

Homoseksuaalinen parisuhde ja heteroseksuaalinen avioliitto eroavat toisistaan biologisesti, emotionaalisesti ja normatiivisesti sikäli, että heteroseksuaalisesta avioliitosta voi syntyä parille yhteisiä lapsia, kun taas homoseksuaalisesta parisuhteesta tällaisten molemmille puolisoille biologisesti yhteisten lasten syntyminen on mahdotonta. Tästä syystä heteroseksuaalisen avioliiton solmiminen edellyttää samalla sitoutumista hoitamaan niitä lapsia, jotka tästä liitosta mahdollisesti syntyvät, kun taas homoseksuaalinen parisuhde ei edellytä tällaista sitoutumista.

Muuten hyvä yritys, mutta entäpä ne heterot jotka eivät halua lapsia mutta ovat naimisissa? Nykyisessä avioliittolaissa ei ole momenttia jossa lisääntyminen olisi avioliiton edellytys. Lisääntyminen on onnistunut ja onnistuu ilman avioliittoa. Täällä oikeassa maailmassa on vieläkin niitä sateenkaariperheitä joissa on lapsia. Jonkun täytyy kertoa Puolimatkalle, että modernit homot ja lesbot ovat kyllä tietoisia siitä, että heillä on mahdollisuus kasvattaa lapsia. Tällä hetkellä se vain täytyy tehdä avioliiton ulkopuolella.

Heteroseksuaalisen avioliiton solmiessaan ihminen joutuu ottamaan huomioon sen vastuun, jota hän mahdollisesti joutuu kantamaan avioliitosta syntyvien lasten hoitamisessa.

Miten asiaan vaikuttavat kaikki ne avioliittojen ulkopuolella kasvaneet heteroperheiden lapset? Sitten Puolimatka melkein pääsee niiden haittojen pariin.

Tämän eron tiedostaminen voi kuitenkin himmentyä, jos näitä kahta hyvin erilaista parisuhteen ja sitoutumisen muotoa pyritään sovittamaan yhden ja saman instituution raameihin. Tällaisen erottamisen ei tarvitse sisältää arvoarvostelmaa niiden suhteellisesta arvosta suhteen osapuolille itselleen. Se sisältää kuitenkin sen tunnustamisen, että kyse on erilaisesta sitoutumisesta sekä sitoutumisen pysyvyyden että sitoutumisen ominaislaadun osalta, koska heteroseksuaalinen avioliitto sisältää myös sitoutumisen hoitamaan avioliitosta mahdollisesti syntyviä lapsia.

Eivätkö heterot enää tiedostaisi, että avioliitossa voi (huom. voi hankkia, ei ole pakko) hankkia lapsia? Onko minun päässäni jotain vikaa, kun oletan aikuisten ihmisten osaavan jatkaa samalla mallilla myös sukupuolineutraalin avioliittolain aikana? Heteroilla säilyisivät samat ehdot ja velvoitteet lasten suhteen ennen ja jälkeen avioliittolain muutosta. Siksi en oikein tahdo ymmärtää miksi Puolimatka tuhlaa tähän aikaa. Jos heterot eivät enää jostain syystä osaisi hankkia lapsia avioliitossa sukupuolineutraalin avioliittolain aikana, niin sen täysin heterojen häpeä, eikä GLBT-yhteisön suuntaan ole syytä heristellä sormiaan.

Avioliitto merkitsee instituutiota, jossa mies ja nainen solmivat toisiinsa sitoutuvan pysyvän ja toiset pois sulkevan julkisen liiton, jonka keskeinen päämäärä on yhteisten lasten saaminen ja näiden yhteinen kasvattaminen. 

Hupsista. Täytyykö minun nyt hankkia avioero, koska suunnitelmissa ei ole lasten hankkimista?

Lopulta Puolimatka pudistelee päätään homosuhteiden suuntaan, sillä niissä päädytään melko usein avoimeen suhteeseen. Tai sitten suhteet ovat lyhytikäisempiä. Nämä nähdään syinä evätä avioliitto, eli Puolimatka ei haluaisi antaa vähemmistöille mahdollisuutta arvostetumpaan parinmuodostukseen avioliiton muodossa.

Koska siis homoseksuaalinen ja heteroseksuaalinen parisuhde ovat normatiiviselta rakenteeltaan erilaisia, on mielekästä ylläpitää niitä varten kahta erilaista juridista instituutiota, joiden avulla näiden suhteiden kehitykselle pystytään tarjoamaan juridista suojaa kunkin ominaisluonteen mukaisesti. 

Tuollaisessa kahtiajaossa ei sinällään ole mitään järkeä, sillä parhaillaan Suomessa on sateenkaariperheitä joissa on lapsia, joilla on ne samat taloudelliset, sosiaaliset ja muutkin huolet arkielämässä kuin niillä perheillä joissa vanhemmilla on erilaiset sukuelimet pöksyissään.

Taloustieteen professori Douglas Allen (2010) argumentoi, että jos laitamme heteroseksuaalisen ja homoseksuaalisen parisuhteen samaan juridiseen viitekehykseen olettaen, että niissä vallitsee sama dynamiikka, emme pysty tekemään oikeutta kummallekaan.  Tällöin avioliiton ympärille kehittyvät juridiset ja sosiaaliset normit suosivat tai syrjivät yhtä näistä parisuhteen muodoista.

Miten ja missä nämä syrjinnät sitten ilmenesivät Suomessa? Ketkä kärsisivät ja miten? Aivan, Puolimatkan tekstissä ei löydy vastausta. Päättely jää tasolle: Se nyt vain olisi niin. Lähimmäksi päästään tällä tekstipätkällä:

Jos pyrkimys sukupuolineutraaliin avioliittoon saa etusijan suhteessa pyrkimykseen tukea avioliittoa lasten syntymään johtavana heteroseksuaalisena suhteena, silloin sama tasa-arvopyrkimys estää omaksumasta sääntöjä, jotka maksimoivat heteroseksuaalisten parien ja heidän lastensa hyvinvoinnin sikäli kuin nämä säännöt asettavat homoseksuaaliset parit epäedulliseen asemaan ja päinvastoin.

Puolimatkan huolestuminen on siinä mielessä aivan turhaa, että nykyinen avioliittolaki on yhtä yhdentekevä lasten syntyvyyden ylistämisessä kuin sukupuolineutraali avioliittolaki. Onko tässä isossa väittelyssä päässyt käymään niin, että osapuolet tulkitsevat samaa voimassa olevaa avioliittolakia eri tavoilla? Siltä tilanne näytti kun Vastustamme sukupuolineutraalia aivoliittolakia-ryhmän admin poikkesi blogini facebook-ryhmässä. Hänkin näytti tulkitsevan lisääntymisen olevan olennainen osa avioliittolakia. Vaikka siitä ei löydy pykäliä avioliittolaista.

Yhteiskunnan kannalta on olennaista pitää huolta lasten hyvinvoinnista pyrkien lainsäädännöllisesti tukemaan sellaisia elämänmuotoja, jotka luovat heille vakaan ja turvallisen perheympäristön, jossa molemmat vanhemmat ovat heistä kiinnostuneita. Tällaista kiinnostusta lisää olennaisesti, jos he ovat kyseisten vanhempien biologisia jälkeläisiä. Tämä lasten hyvinvointiin suuntautuva näkökulma on olennainen pyrittäessä turvaamaan lasten keskeisiä hyvinvointioikeuksia.

Nyökyttelin täysillä aina tuohon biologisten vanhempien kohdalle asti. Luuleeko Puolimatka, että samaa sukupuolta olevat parit hankkivat lapsia kuin puolivahingossa yhden iltapäivän harkinnan jälkeen? Biologiset vanhemmat voivat hankkia jälkipolvia kirjaimellisesti vahingossa kännissä Corollan takapenkillä (not that there's anything wrong with that). Lasten elintason, koulutuksen etenemisen ja muiden elämänalueiden turvaaminen ja valvonta hoituvat Suomessa samalla tavalla, olkoon vanhemmat sitten Matti ja Liisa tai Jouko ja Jari. Siksi tuo ennakoiva asenne Puolimatkan kirjoituksessa ei vakuuta minua.


Kolmas argumentti: Hyödyttääkö avioliitto homoseksuaalisia pareja?

Varmaan arvaatkin mikä on Puolimatkan tulkinta muutoksesta. Avioliittolakia haluttaisiin muuttaa, jotta homoseksuaaliset parit kokisivat vähemmän syrjintää.

Tässä argumentissa on sekä käsitteellinen että empiirisen todentamisen ongelma. Käsitteellinen ongelma syntyy siitä, että sukupuolineutraali avioliittolaki muuttaa avioliiton merkitystä. Empiirinen ongelma syntyy siitä, että emme tiedä, mikä tulee olemaan tämän uuden avioliittoinstituution yhteiskunnallinen arvostus. Emme voi suoralta kädeltä odottaa, että näin uudelleen määritellyn avioliittoinstituution arvostus tulee olemaa sama kuin perinteisen heteroseksuaalisen avioliiton.

 No totta haadeksessa sukupuolineutraali avioliittolaki muuttaa avioliiton merkitystä. That's the whole point, man. Empiirinen ongelma ei näillä näkymin ole hyppy romahtamispisteessä olevan kaaoksen keskelle, sillä vastaavia muutoksia on tehty sivistysvaltioissa. Alankomaat ja Belgia ovat toimineet koealustana. Ainakin Belgiassa heterot menevät vieläkin naimisiin. Määrät ovat olleet laskussa ENNEN homoliittojen sallimista. Olivatko heterot ennakoivasti huolissaan avioliittoinstituutionsa arvostuksesta jo 70-luvulla?

Puolimatka ei kuvaile mikä olisi hyväksyttävän rajoissa tapahtuva muutos ja mihin suuntaan muutokset saisivat mennä. Asenne näyttäisi olevan se, että mikään muutos ei ole hyvästä, joten on parempi sanoa ei avioliittolain muutokselle.

Yhteiskunnat ovat johdonmukaisesti arvostaneet heteroseksuaalista avioliittoa, koska se tuottaa perheitä, joissa yhteiskunnan kaikkein haavoittuvimmat jäsenet eli lapset saavat kasvaa biologisten vanhempiensa kanssa ja näin saada parhaan mahdollisen hoidon ja turvan.  Se uusi instituutio, mikä sukupuolineutraalilla avioliittolailla pyritään luomaan, ei ole saanut vastaavaa arvostusta ihmiskunnan historiassa: onko meillä siis perusteita olettaa, että se tulisi sitä saamaan tulevaisuudessakaan?

No jo nyt on saata, siis, saatu kärpäsestä härkänen. Osaako joku edes hahmottaa millään tavalla realistista uhkakuvaa siitä miksi heteroparit eivät enää haluaisi naimisiin kasvattamaan lapsiperheitä, jos avioliittolaki olisi sukupuolineutraali?

Vastausta odotellessa vedän henkeä. Seikkailu professori Puolimatkan asiantuntijalausuntoon jatkuu seuraavassa jaksossa.

Teuvo Hakkarainen VS Itellan natsimyönteisyys

Joskus joku aihe on niin typerä, että edes minä en haluaisi kommentoida sitä millään tavalla. Sellainen sattui olemaan Itellan postimerkkivalikoimaan lisättävä Tom of Finland merkit. Itse postimerkeissä ei ole mitään shokeeraavaa minun näkökulmastani. Olihan/onhan Touko Laaksonen aka Tom of Finland niin merkittävä ikoni jopa Suomen ulkopuolella. Tavallinen Kalle Kaduntallaaja ei välttämättä tiedä mistä on kyse, sillä eivät aikaisemmat taidepiirien postimerkit olleet sen kummempia mediatapahtumia. Mutta tällä kertaa postimerkeissä on tunnetun homoikonin tuotoksia, joten automaattinen moraalinen närkästyminen jne blaa baa fucking blaa. Koska homoja ei nyt vaan saa olla missään muodossa esillä. Sain jopa pyyntöjä facebookin kautta Jenkkilässä asuvilta tuttavilta, jotta laitan heille korttia näillä merkeillä varustettuna.

Olisin niin mielelläni jättänyt aiheen siihen. Mutta tuo pahuksen Teuvo Hakkarainen...

Kansanedustaja Hakkarainen on valinnut vihdoinkin välittää Suomen maineesta maailmalla. Tämä onkin iloinen poikkeus miehen edellisiin vuosiin kansakuntamme edustajana. Ryhmätoveri Mika Niikko liittyi moraalisen vastarintaan Itellan homosaatiomerkkien edessä. He kirjoittivat yhdessä kirjallisen kysymyksen eduskunnassa. Toistaiseksi tapahtumaan ei liity Teuvon kikkelin esittelyä, sillain heterolla tavalla miesten kesken.

Mutta palataan itse miesten tuotoksen pariin. Kirjallinen kysymys 303/2014 näyttäisi pursuavan aivan mahtavaa moraalista närkästymistä. Ellei jopa perusarvoröyhtäilyä. Juuri sellaista joka saa minut vihaiseksi ja nauramaan. Aloitetaan!

 "Itella on arvojensa vastaisesti unohtanut lapset ja nuoret. Ei ole mitenkään perusteltua, että tällaiset homoeroottiset kuvat päätyvät heidän käsiinsä, puhumattakaan kenenkään muun käsiin, joka ei halua niitä katsella".

Miksi aikaisemmat alastomuutta ja raiskausaikeita (toistuvasti) esittelevät postimerkit eivät yhtä suuri uhka? Onko niiden heteropohjalta tapahtuva seksuaalinen värinä ja raiskaus jotenkin hyväksyttävämpää kuin homosteluun liittyvä alastomuus? Jos joku ei halua joitain postimerkkejä käsiinsä, niin hänen ei kannata ostaa niitä Itellan toimipisteestä. Tämän ei pitäisi olla liian vaikea konsepti ihmismielelle.

Mutta tuo ei ollut se ratkiraivostuttavin huolenaihe miesten tuotoksessa. Kun kirjoitin "huolenaihe" tarkoitin tietenkin sanaa "aivopieru".

Postimerkin homoseksuaalilla hahmolla on päässään Natsi-Saksasta tuttu upseerin koppalakki. Koppalakissa on kokardina pilkkaava Daavidin tähti. Näin Suomen valtionyhtiö Itella syyllistyy antisemitismiin. Tämä on edelleen koko Suomen kannalta erittäin häpeällistä. Valtionyhtiö Itella siis hyväksyy antisemitismin ja on natsimyönteinen.

 Koppalakki ei ole peräisin Natsi-Saksasta. Koppalakki kuuluu fetisoidulle homopoliisille, mutta ymmärrän miesten sekaannuksen. Saksalainen upseerin koppalakki kun on rakenteeltaan erilainen kuin postimerkissä oleva koppalakki, mutta kukapa enää välittää siitä väitteidensä tarkastamisesta. Siihen voisi kulua ylimääräiset 20 sekuntia. Jotenkin Teuvo ja Mika saavat tuosta väännettyä sen, että Itella on jollakin tapaa natsimyönteinen.

Vielä hauskemmaksi homma karkaa, kun miehet luulevat kokardin olevan Daavidin tähti. Sekaannus on ehkä tässä tapauksessa helpommin ymmärrettävissä, mutta valitettavasti juutalaiset eivät ole omineet geometrisiä muotoja itselleen. Koska artisin tarkoituksena oli käyttää Yhdysvaltalaisten univormujen seksualisoitua muotoa, myös piirroksissa käytettiin noiden univormujen tunnuksia. Ja silloin hatuissa voi olla kuusikanta, kuten seriffeillä ja poliiseilla oli joskus käytössään.

Miten kansanedustajat ovat päätyneet tuottamaan jotain näin typerää? Miksi aikuiset miehet ovat huolestuneet näin selkeästi tuulesta temmatulla tavalla? He lankesivat Niilo Paasivirran trollaukseen.

Kiitos vinkistä K. Mäkiselle.

Loch Nessin ei niin hämmentävä mysteeri

Iltalööpistö sortui jälleen toistamaan huuhaata otsikoissaan. Ikuisena suosikki aiheena oli Loch Ness järven hirviö, joka paljastui 20 vuotta sitten huijaukseksi. Myytti, legenda ja turistien tuomat rahat ovat kuitenkin pitäneet hirviön sitkeästi elossa. Tällä kertaa Nessietä nähdään satelliitin ottamassa kuvassa.

Legenda skotlantilaisessa Loch Nessin järvessä elävästä järvihirviöstä sai jälleen uutta puhtia perjantaina. Useissa brittilehdissä alkoi levitä maailmankuulusta järvestä tuoreita satelliittikuvia, joissa vedenpinnan alla näkyy muoto, jota voi mielikuvituksen siivittämänä arvioida uusimmaksi todisteeksi järvihirviön olemassaolosta.

 Daily Mailissa kerrottiin vielä tarkemmin siitä miksei kuvassa voi olla vene. Virallisen Loch Ness hirviön faniklubin johtaja Gary Campbell tietää, ettei hän näe kuvassa mitään mikä näyttäisi veneeltä. Vedessä on jotain joka näyttää veneen vanalta, mutta vene on kateissa. Rannalla näkyy veneitä, mutta ei itse vanan kohdalla. Näin vanan aiheuttajan tulkitaan olevan veden alla. Ja ellei järvessä ole sukellusveneitä, niin vanan aiheuttaja on todella erikoinen. Eli se on muinainen iso hirviö.

Nyt ihmettelyä aiheuttavat kuvat napsittiin 2005. Applen osti kuvat karttaohjelmaansa. Sitten pari satunnaista karttaohjelman selaajaa huomasi oudon kuvion vedessä. He lähettivät kuvat Loch Ness hirviön fanittajille. Ja siitä se saatiin taas otsikoihin.

Tämä on ratkaisematon mysteeri. Ellei sitten verrata lööpistössä esiteltävän kuvan vanaa vaikkapa aikaisemmin otettuun satelliittikuvaan Loch Nessin pohjoisemmalta kohdalta. Se löytyy Google Earthin kautta. Southern Fried Science vertailee näitä kuvia keskenään. 

Lyhyesti sama: Kuvassa on Loch Ness järvellä kruisailevan Jacobiten paatti. Satelliittikuvan resoluutio on vaan vienyt valkoisen värin itse veneestä, mutta muodot on saatavissa takaisin kuvaan. Värien puuttuminen on selitettävissä sillä miten satelliitin napsivat kuvat kootaan karttakokoelmaksi. Reunoille olevat alueet voivat päätyä päällekkäin. Ja silloin värit muuttuvat.

Tässä vielä veneen ja Iltalööpistön ihmettelevän kuvan päällekkäinen vertailu.

Burzynski julkaisi tutkimuksensa!

Et ehkä muista tohtori Burzynskin hämmästyttävää terapiaa syöpää vastaan. Klinikallaan syöpäpotilaita hoitava tohtori B. on ollut skeptikoiden ja viranomaisten suurennuslasin alla useamman vuoden. Mullistavaksi hoidoksi markkinoitu hoito on ollut kovassa huudossa vaihtoehtoisia hoitoja kannattavien parissa, sillä Burzynski haluaa esiintyä mullistajana ja pioneerinä, jolla on hallussaan todella tehokas ja yksilöllinen syöpähoito. Eikä se edes ole myrkyllinen!

Klinikka on saanut pitkään puolivirallisen hyväksynnän, kun FDA on myöntänyt tohtorille oikeuden suorittaa kliinisiä tutkimuksia potilaillaan. Mutta näiden kliinisten tutkimusten tuloksia ei ole julkaistu. Vaikka niitä on tehty 90-luvulta lähtien. Negatiivinen julkisuus ja toistuva painostaminen tietojen julkaisuun ei tuntunut vaikuttavan tohtorin hermoihin.


Kunnes tänä vuonna tapahtui jotakin jännittävää!

Burzynskin tutkimuksista julkaistiin yksi paperi. Yksi kliininen tutkimus 72 kliinisestä tutkimuksesta joita tehtiin 15 vuoden aikana. Ja tästä yhdestä paperista julkaistiin vain hieman alle puolet tietoja kokonaisuudesta. Toisen vaiheen tutkimukseen osallistui 40 potilasta, mutta vain potilaan tiedot nähtiin julkaisemisen arvoiseksi. Tämän pitäisi kai olla tasoltaan parasta mitä Burzynskin klinikka tarjoaa tutkimuspuolelta, sillä tarkoituksena on vaimentaa kriitikoiden ininä.

Respectful Insolence-blogin Orac ihmettelee aivan oikeutetusti paperin puutteita. Kontrolliryhmää ei ole. Eikä ole satunnaistamista. Mutta se ei vielä itsessään tee tutkimuksista täysin turhia. Sellaisenaan tämä paperi ei vaan riitä osoittamaan, että Burzynskin tarjoama hoito tehoaa. Se yksi ainoa potilas joka näytti reagoivan positiivisesti hoitoon oli myös se ainoa jolla oli hyvälaatuinen kasvain. Kaikilla muilla oli vaikeampi tapaus. Hienolta tulokselta näyttävä käyrä ei lopulta ole muuta kuin heikon hoitotehon osoitus.

Eikä siinä vielä edes käsitelty hoidon toksisuutta. Burzynskin mainospuheissa on vedottu siihen, ettei hän käytä Ison Syöpäteollisuuden myrkkyihin perustuvaa kemoterapiaa, vaan on vaihtoehto niille. Vihdoinkin julkaisussa paperissa on kuitenkin hoidettuja potilaita, joille tuli haittavaikutuksia tohtorin terapiasta. Se on selitettävissä sillä tosiasialla, että Burzynskin terapia on yksi kemoterapian muoto.

Jos tohtori Burzynskilla olisi se mullistava terapia syöpää vastaan, niin luulisi tulosten olevan jollakin tapaa parempia kuin edellisten hoitomuotojen tulokset. En keksi syystä sille miksi mies panttaisia tätä puoliksi julkaistun paperin parempia tuloksia. Ehkä siksi ettei hänellä ole niitä?

Tuttuun tyyliin tämän puutteellisen tieteellisen näytön taustalle heijastetaan salaliittoteoriaa. FDA ei halua, että Burzynskin vaihtoehtoinen kemoterapia tulee tunnetuksi, sillä siinä tapauksessa kemoterapian yleisimmät aineet muuttuvat tarpeettomiksi. Iso Syöpä menettäisi miljardeja euroja! Eli Burzynskilla kyllä olisi tieteellistä näyttöä vaikka hur mycket, mutta syöpäteollisuus on jotenkin onnistunut vaientamaan klinikan tulokset pelkiksi anekdoottikokoelmiksi.

Paha lääketeollisuus: Tamiflu

Uutisissa palattiin vihdoista viimein Tamiflu-pillereiden ongelman pariin. Vuonna 2008-09 otsikoissa oli H1N1-influenssan pelko ja toivo ihmelääkkeen löytämisestä. Sellaista ei kuitenkaan ilmestynyt, vaikka moni valtio hamstrasi itselleen mm. Tamiflu-influenssalääkettä. Jo 2009 oltiin tietoisia lääkkeen rajoituksista ja turhan käytön vaaroista. Joissain maissa (esim. USA) Tamifluta mainostettiin tehokkaana flunssalääkkeenä. Yhteensä tuon kuumeisimman hamstrauskauden aikana Tamifluta ostettiin noin kolmen miljardin euron edestä. Silloisen tiedon valossa ostopäätös oli vielä jotenkuten perusteltavissa joillekin kohderyhmille.

Tässä vielä näyte siitä miten pilleriä markkinoitiin valmistaja Rochen mainoksissa Yhdysvalloissa.



Nykyisen tiedon valossa on selvää, että valmistaja salasi Tamiflu-lääkkeen tutkimustuloksia. Yle kertoo Cochrane-tutkimusverkoston selvityksestä.

Tutkimuksien mukaan Tamiflu lyhentää aikuisten flunssaoireiden kestoa vain puolella päivällä 7 päivästä 6,4 päivään. Tutkimukset eivät löytäneet todisteita, että Tamiflu olisi auttanut influenssan tuomiin komplikaatioihin, kuten keuhkokuumeeseen tai korvatulehdukseen.

Tutkimus haastaakin perinteisen oletuksen, että viruslääkkeet oseltamiviiri ja tsanamiviiri tehoaisivat influenssaan, tutkimusraportin tiedotteessa todetaan.

Miten tähän tilanteeseen päädyttiin? Miksi vasta näin myöhään saatiin laajempaa selvitystä Tamiflun tehosta?

Annetaan tohtori Ben Goldacren kertoa tarinan yksityiskohdista Guardian-lehdessä. Goldacren kirjoittama artikkeli on referoimisen ja käännöstyön arvoinen. Pahoittelen etukäteen anglismejani ja käännösvirheitä.

Lyhyesti:

Tamiflun teho flunssan tai influenssan hoidossa on heikko.

Tamiflun sivuvaikutukset (oksentelu ja muu pahoinvointi) ovat yleisempiä kuin aluksi ilmoitettiin.

Tamiflun valmistaja Roche ei suostunut antamaan tutkimustietojaan riippumattomille tutkijoille.


Pandemian velloessa ja Tamiflu-pillereiden hamstaarmisen ohella Britannian ja Australian hallitukset pyysivät Cochrane-tutkimusverkostoa arvioimaan lääkkeen tehoa. Aikaisempi selvitys Tamiflusta oli tehty edellisenä vuonna. Jatkuva tutkimusmateriaalin läpikäyminen onkin Cochranen lempihommaa. 2008 arviossa oli laskettu, että Tamiflu vähentää influenssaan liittyviä komplikaatioita, kuten esim. keuhkokuumeen yleisyyttä sairastuneilla.

Cochranen arvio saikin olla melko pitkään rauhassa.

Kunnes japanilainen lastenlääkäri Keiji Hayashi jätti kommentin Cochranen verkkosivulle Tamiflun kohdalle. Hayashi kertoi Cochranen käyttäneen kaikkia saatavilla olevia tutkimuksia, mutta positiivinen näkökulma perustui vain yhden tutkimuspaperin antamiin tietoihin. Se oli lääketeollisuuden rahoittama yhteenveto kymmenestä aikaisemmasta tutkimuksesta. Näistä kymmenestä tutkimusta vain kaksi oli ilmestynyt tieteellisessä julkaisussa. Loput kahdeksan tutkimusta jäivät sisällöltään melko kevyeksi. Niiden tutkimusmenetelmiä kuvailtiin vain yhdessä yhteenvedossa, joka oli lääkefirman kirjoittama. Se ei ollut tarpeeksi luotettavaa tietoa.

Cochranen arviot ovat luettavissa netissä ilmaiseksi. Cochranen arvio Tamiflu-lääkkeestä sisältää arviointimenetelmät, tutkimusmateriaalit ja muut tärkeät yksityiskohdat. Näin kaikki voivat kritisoida Cochranen työtä ja ehdottaa parannuksia tekstiin. Vuoden 2008 arviointia johti tohtori Tom Jefferson. Hän näki Hayashin kommentin, ja ymmärsi välittömästi minkälaisen virheen he olivat tehneet. Jefferson kertoi avoimesti olleensa liian luottavainen. Hän lähti metsästämään tarkempaa tietoa noista kymmenestä tutkimuspaperista.

Aluksi Cochranen väki kirjoitti lääketeollisuuden rahoittaman yhteenvedon johtajalle. Vastauksessa kerrottiin, ettei heillä enää ollut tutkimusmateriaaleja. Cochranen pitäisi ottaa yhteyttä suoraan lääkefirma Rocheen. Roche ilmoitti antavansa vain joitain osia tuosta pyydetystä informaatiosta, mutta Cochranen pitäisi allekirjoittaa vaitiolositoumus. Se olisi ongelmallista, sillä Cochranen toiminta perustuu työmateriaalien näyttämiseen, jotta kritiikki olisi mahdollista. Roche oli vaatimassa päättelyn perustana toimivan materiaalin salaamista. Eikä siinäkään vielä kaikki! Sopimuksessa vaadittiin, etteivät tutkijat saisi puhua sopimuksen yksityiskohdista, eivätkä edes julkisesti myöntää vaitiolositoumuksen olemassaoloa.

Roche oli vaatimassa salaista sopimusta, salaisin ehdoin, menetelmien ja tutkimustulosten pimittämistä, keskustelussa joka käsitteli satojen tuhansien ihmisten käyttämän lääkkeen turvallisuutta ja tehoa. Eikä Rochen vaatimus edes ollut poikkeuksellista alalla. Tässä vaiheessa moni tutkija olisi alistunut sopimuksen allekirjoittamiseen tai luovuttanut. Jefferson kysyi Rochelta selvitystä siitä miksi sopimus oli tarpeen. Hän ei koskaan saanut vastausta.

Lokakuussa 2009 firma vaihtoi taktiikkaansa. Se haluaisi antaa paperit eteenpäin, mutta toinen akateeminen arvio Tamiflu-lääkkestä oli tekeillä jossain muualla. Roche oli antanut tälle toiselle ryhmälle tutkimusraportit, joten Cochrane ei saanut niitä. Tämä oli erittäin epälooginen selitys. Ei ollut mitään syytä miksei useampi tutkijaryhmä voisi selata samoja papereita. Tieteen kannalta olisi vain sitä parempi mitä useampi pääsisi käsiksi niihin.

Viikon kuluttua Roche lähetti yllättäen seitsemän dokumenttia. Jokainen niistä sisälsi noin tusinan verran sivuja. Niissä oli otteita yhtiön sisäisistä dokumenteista, joissa käsiteltiin 2008 Cochranen arviossa käytetyn kymmenen tutkimuksen meta-analyysiä. Paperit eivät olleet sitä mitä Cochrane oli pyytänyt, mutta ainakin ne toimivat aloituksena avoimuuden hankkimisessa. Vielä puuttuivat tiedot Tamiflu-lääkkeen hyötyjen ja sivuvaikutusten yleisyydestä, sekä tiedot siitä miten tutkimukset oli suoritettu.

Samaan aikaan muiden maiden tekemät arviot Tamiflu-lääkkestä antoivat ymmärtää, että jossain oli jotain mätää. Johtopäätökset lääkkeen tehosta olivat erilaisia. Yhdysvaltalainen FDA kertoi, ettei Tamiflu tarjonnut mitään apua esim. keuhkokuumetta vastaan, mutta toisaalta CDC:n mukaan siitä oli apua nimenomaan keuhkokuumetta vastaan. Japanilaiset viranomaiset eivät esittäneet mitään väitteitä komplikaatioista, mutta Euroopan lääkevirasto EMA:n mukaan Tamiflusta olisi apua niiden kohdalla.

Ilmiölle on vain kaksi selitystä. Molemmat niistä on ratkaistavissa täydellä avoimuudella. Joko nämä organisaatiot näkivät erilaiset tiedot lääkkeestä. Tässä tapauksessa meidän pitäisi kerätä kattava lista kaikesta tutkimusmateriaalista, ja selvittää lääkkeen teho niiden perusteella. Tai sitten lääkkeen teho on erittäin lähellä plus miinus nolla tilannetta,  ja siksi tulkinnat tutkimusmateriaalista ovat erilaisia. Tässä tapauksessa meidän pitäisi päästä käsiksi kaikkiin tutkimusmenetelmiin ja -tuloksiin, jotta aiheesta saataisiin kunnollinen julkinen ja akateeminen keskustelu.

Kliinisten kokeiden puutteet (jotka ovat aina jollakin tapaa mukana tekivät tutkijat mitä tahansa) voivat olla erilaisia eri tutkimuksissa. Juuri näin pääsi käymään noissa Tamiflu-lääkkeen tutkimuksissa. Joskus osallistujat eivät kunnolla edustaneet sairaaloiden arkielämän potilaita. Joissain tutkimuksissa menetelmää kuvailtiin kaksoissokkotutkimukseksi, eli tohtorit tai potilaat eivät erottaisi lumelääkettä oikeasta lääkkeestä, mutta aktiivinen ja lumelääke olivat eri värisiä.
Melkein kaikissa Tamiflu-tutkimuksissa keuhkokuume diagnosoitiin potilaiden omien arvioiden mukaan. Keuhkokuumetta ei varmennettu vaikkapa röntgenin tai muun kokeen avulla.

Koska Cochranen ryhmä ei saanut näitä tietoja luettavakseen, he päättivät poistaa kaiken epäselvän materiaalin analyysistään. Käytännössä arvio jäi roikkumaan ratkaisemattomana joulukuussa 2009, ja se kerrottiin suoraan kaikille lukijoille. Rochen oli pakko reagoida jotenkin, joten he julkaisivat lisää lyhennettyjä otteita verkkosivullaan. Samalla he lupasivat julkaista kokonaiset tutkimusraportit samalla sivulla. Sitä saatiin odottaa neljä vuotta.

Noiden neljän vuoden aikana lääketieteen akateeminen yhteisö alkoi ymmärtämään, että pelkästään lyhyet selonteot tutkimuksista eivät olleet tarpeeksi tarkkoja, elleivät ne olleet jopa harhaanjohtavia. Kliinisten tutkimusrapottien pitäisi olla laajempia.

Vuoteen 2009 mennessä Roche oli jakanut vain pienen osan tutkimusraporteistaan, mutta pelkästään niiden perusteella ilmeni ongelmia. Vertailemalla kahta paperia siitä kymmenen kokoelmasta selvisi, että toisessa väitettiin vakavien haittavaikutusten olleen olemattomia. Toisessa ei edes mainita haittavaikutuksia. Mutta lyhennetyissä tutkimusraporteissa näistä samoista tutkimuksista kerrotaan kymmenestä eri haittavaikutuksesta. Samoin tutkijat ihmettelivät mitä tapahtui eräässä dokumentissa mainitulle suurimmalle kolmannen vaiheen tutkimukselle. Sitä ei mainita enää viranomaisten papereissa, eikä sitä koskaan julkaistu lääketieteellisessä julkaisussa. Syytä ei liene vaikea arvata.

Kesällä 2010 Roche pahoitteli tilannetta. He kun luulivat antaneensa kaiken sen mitä Cochrane oli pyytänyt. Hieman myöhemmin Roche ilmoitti olevansa huolissaan potilastietojen luottamuksellisuudesta. Näin firma oli jo vuoden ajan kieltäytynyt julkaisemasta alkuperäisiä tutkimuksiaan. Pian huolenaiheet vaihtuivat.
Roche väitti joidenkin Cochranen tutkijoiden esittäneen vääriä väittämiä lääkkeestä ja firmasta, mutta kieltäytyi kertomasta keitä nämä tutkijat olivat tai mitä he olivat sanoneet väärin. Roche oli kovin huolissaan tutkijoiden riippumattomuudesta. Vaikka se olisinkin totta, ennakkoluuloisten tutkijoiden tekstit tulisivat olemaan julkisen kritiikin kohteena, joten ennakkoluulot voitaisiin viipaloida kasaan itse argumenteista. Yksikään firma tai tutkija ei saisi valita kenellä on pääsy tutkimustietoon. Mutta Roche jatkoi tutkimusraporttiensa päällä istumista.

Sitten Roche valitti Cochranen väen kopioineen heidän välisiä sähköpostiviestejä toimittajille, kuten tohtori Ben Goldacrelle. Avoimuuden vastaiset argumentit olivat tuttuja muiden lääkeyhtöiden kanssa käydyistä kiistoista. Lääketutkimuksen avoimuuden puolesta kampanjoivat olivat saaneet kuulla usean kertaan, ettei akateemikoiden tehtävänä ollut päättää lääkkeiden hyödyistä ja riskeistä. Se oli viranomaisten tehtävä, ja siksi viranomaisilla oli suurempi oikeus kysellä tutkimusmateriaaleja käsiinsä.

Vastalause kompastuu kahden syyn takia. Monien lääkkeiden kohdalla on paljastunut, etteivät viranomaiset ole saaneet luettavakseen kaikkia tietoja kaikista tutkimuksista. Eivätkä viranomaiset aina huomaa kaikkia tutkimusten puutteita. Viime vuosien suurimmat lääkeskandaaliit (kuten Vioxx/Rofekoksibi tai diabeteslääke Avandia) kertovat tarinaa, jossa lääkkeitä valvovat virastot eivät huomanneet varoitusmerkkejä, jotka riippumattomat lääkärit ja akateemikot huomasivat. Viranomaisten mokat näissä tapauksissa ei johdu korruptiosta tai välttämättä edes epäpätevyydestä. He eivät huomaa ongelmatapauksia, koska kliinisten tutkimusten selaaminen riskien ja hyötyjen selvittämiseksi on vaikeaa hommaa. Ja juuri sen takia monesta silmäparista olisi erittäin paljon hyötyä.


Onneksi valvontaviranomaisten maailmassa on hiljalleen tapahtunut muutoksia. AllTrials-kampanja pyrkii edistämään tutkimuksen avoimuutta. Mukaan on liittynyt itse iso lääkefirma GlaxoSmithKline. Euroopassa on laadittu uusia eettisiä toimintaohjeita, joilla pyritään parantamaan tiedonvälitystä lääkevalmistajien ja viranomaisten välillä. Mikä tärkeintä, lääketutkimusten tietojen pimittäminen on noussut otsikoihin. Tutkimustietojen salaamisen perustelu on entistä vaikeampaa.

Lopulta Roche antoi periksi Cochranen ja British Medical Journalin pyynnöille.

Toimiiko Tamiflu? Cochranen analyysin perusteella Tamiflu ei vähennä sairaalaan joutumista. Ei tarpeeksia tietoa siitä vähentääkö lääke kuolemia. Näytön perusteella lääke vähentää varmistamattomien keuhkokuumeiden määrää, mutta niiden tutkimusten perusteella joissa tehtiin tarkka diagnoosi keuhkokuumeesta, ei havaittu selkeää etua. Ehkä helpottaa flunssan oireita, mutta ei vähennä taudin leviämistä. Näyttö on usealla mittarilla ristiriitaista. Tilastollisesti helpotusta oireisiin voi tulla vain parin tunnin verran per käyttäjä.

Hyötyjen vastapainona ovat tietenkin mahdolliset haitat. Goldacre havainnollistaa lukuja näin:

Jos miljoona ihmistä ottaisi Tamiflu-lääkettä pandemian aikana n. 45 000 heistä oksentaisi, 31 000 saisi päänsäryn ja 11 000 saisi psykiatrisia oireita. Satojen miljoonien käyttäjien aikakautena tuo tuottaisi paljon oksennusta.

Roche on julkaissut lehdistötiedoitteen jossa kiistetään Cochranen johtopäätökset, mutta ei kerrota kiistämisen syitä. Cochranen kirjoitukset ovat kaikkien luettavissa, joten toivottavasti Roche käy ne läpi kriittisesti. Näin päästään lähemmäksi totuutta. Lisäksi Roche kieltää joutuneensa raahatuksi kohti avoimempaa vuoropuhelua. He eivät vain tienneet miten vastata Cochranelle.

Goldacre ei tiedä miksi Roche piti tutkimustietoja piilossa kaapeissaan, mutta hän arvelee sen johtuneen vakiintuneen käytännön takia. Tietojen jakaminen olisi ollut ylimääräistä sekamelskaa, joka olisi vaatinut uusia menettelytapoja.

Eivätkä uudet menettelytavat ole tuoneet suurta helpotusta. Euroopan lainsäädäntöä on päivitetty, mutta muutokset koskevat vain uusia tutkimuksia. Kaikki nykyisin käytössä olevien lääkkeiden alkuperäiset tutkimusmateriaalit ovat entiseen tahtiin laillisesti piiloteltavissa. Ja vieläpä vuosikymmenten ajan. Tehdyt muutokset eivät olisi vaikuttaneet tippakaan Tamiflun tapauksessa. Lääkejätit ovat tehneet joitakin lupauksia läpinäkyvyyden lisäämiseksi prosessissa, mutta lupauksia on syöty joitain vuosia myöhemmin.
Kamppailu avoimemman lääketutkimuksen puolesta jatkuu.

The end?

Kaiken tämän jälkeen ei kuitenkaan kannata vaahdota täysillä Rochen suuntaan, sillä julkaistut tutkimustiedot eivät lopulta olleet niin mullistavia. Skandaali ei ole niin suuri kuin lööpistö voi antaa ymmärtää, sillä tapaus on lopulta monimutkaisempi. Science Based Medicine kertoo tarkemmin tuosta Rochen selvityksen taustoista ja tuloksista. Tamiflu ei ole täysin turha tuote, mutta ei niin hyvä kuin mainoksissa on annettu ymmärtää.

 What the news coverage and the authors seem to be ignoring is that Tamiflu is demonstrably and meaningfully effective at preventing the spread of the infection. At the same time, there’s some real world evidence (albeit with limitations) that suggests that oseltamivir may provide a slight survival advantage in the very ill. Tamiflu is also well tolerated and has a generally good side effect profile. Overall, this new study reinforces what’s been argued by science-based medicine for years: Antivirals like Tamiflu don’t replace vaccination. It offers little benefit in the routine treatment of influenza in the otherwise-well individual, but may have a role in those with other medical conditions, or when used to prevent influenza’s spread.

Toivottavasti Tamiflu ja muut vastaavat tapaukset antavat vihdoinkin tahtoa ja rohkeutta poliitikoille. Entistä vahvempi lainsäädäntö lääketutkimusten avoimesta käytöstä virallisia päätöksiä tehtäessä olisi hyvä pointti poliittisessa kampanjoinnissa. Poliitikko kun voi vedota äänestäjiin henkien pelastamisella. Ja tueksi löytyy tieteellistä näyttöä.

Ikäinstituutti ja Pelastakaa Lapset tuhosivat perusarvot

Kerrassaan riemastuttava meno eduskunnan lakivaliokunnalle annettavissa lausunnoissa jatkuu. Konservatiivinen näkökanta on enää puhtaasti uskonnollisten järjestöjen edustajien näkökanta. Ikäinstituutti liittyi Mannerheimin lastensuojeluliiton hyväksyvään kantaan tasa-arvoisen avioliittolain suhteen.

Johonkin ihmisryhmään kohdistuva syrjinnän vähentäminen vaatii monia määrätietoisia ja jatkuvia toimia.  Ikäinstituutti arvioi, että yhdenvertainen avioliittolaki edistää seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ihmisten tasavertaista kohtelua suomalaisessa yhteiskunnassa.  Samoin arvioimme, että kansalaisaloite on sopusoinnussa vanhuspalvelulain (980/2012) kanssa, jossa vaaditaan yksilöllisten tarpeiden huomioon ottamista ja arvokkuuden tukemista silloinkin, kun avun tarve on erityisen suuri. Aloitteessa vaadittujen lakimuutosten hyväksyminen Eduskunnassa edistää merkittävältä osalta vanhuuden moninaisuuden tunnistamista ja yhdenvertaisuutta vanhuudessa.

Jopa vanhukset on nyt värvätty homosaation rivisotilaiksi. Eikä perusarvojen romuttaminen loppunut Ikäinstituutin lausuntoon.

Kai joku vielä ajattelee lapsia? Ei ainakaan Pelastakaa Lapset ry, joka antoi myös lausunnon lakivaliokunnalle. Lausunnossa ei tuomita samaa sukupuolta olevia pareja automaattisesti epäkelvoiksi adoptiovanhemmiksi.

Vanhemman sukupuolisella suuntautuneisuudella ei ole olemassa olevan tutkimustiedon mukaan vaikutusta lapsen kehitykseen ja hyvinvointiin tai vanhemmuuden taitoihin, joten se ei myöskään estä soveltuvuutta adoptiovanhemmaksi.

Eikä siinäkään kaikki. Pelastakaa Lapset ry ilmoittaa suoraan kannattavansa kansalaisaloitetta.

Lapsen edun näkökulma tulee tämän kansalaisaloitteen suhteen tarkasteltavaksi muutoinkin kuin adoption näkökulmasta eli suhteessa ihmisoikeuksiin ja lapsen oikeuksiin. Pelastakaa Lapset kannattaa esitystä tasa-arvoisesta avioliitosta, koska se takaa yhdenvertaisen kohtelun  riippumatta sukupuolisesta suuntautumisesta. Yhdenvertaisuus on keskeinen perus- ja ihmisoikeus. Mielestämme yhteiskunta, joka kunnioittaa ihmisoikeuksia, on myös lapselle parempi yhteiskunta.

Eikö kukaan enää uskalla puolustaa viattomia lapsia? Tai tarkemmin kirjoitettuna, eikö kukaan enää uskalla puolustaa viattomien lasten oikeutta isään ja äitiin?

Mannerheimin Lastensuojeluliitto tuhosi perusarvot

Homosaatio jatkaa salakavalaa ja täysin julkista etenemistään Suomessa. Eduskunnan lakivaliokunta kuuntelee asiantuntijoita tasa-arvoisen avioliittolain tiimoilta. Mukaan on päässyt myös Mannerheimin Lastensuojeluliiton edustaja, jonka kautta ilmoitettiin tuki muutokselle.

 MLL kannattaa esitystä avioliittolain muuttamisesta siten, että myös samaa sukupuolta olevilla pareilla on oikeus solmia avioliitto. Sukupuolineutraali avioliittolaki kohtelee ihmisiä yhdenvertaisella tavalla heidän sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta. Lainsäädäntö ei saa asettaa kansalaisia eriarvoiseen asemaan sukupuolisen suuntautumisen perusteella. Yhdenvertaisuus on keskeinen perus- ja ihmisoikeus.

Tutut perustelut yhdenvertaisuudesta, tasa-arvosta ja perustuslain noudattamisesta. Hienoa.

MLL muistuttaa, että lapsen oikeuksien sopimuksen 2 artiklan syrjintäkiellosta. Lapsen oikeuksien sopimuksen 2 artiklan mukaan sopimusvaltion tulee kunnioittaa ja taata lapsen oikeuksien sopimuksessa tunnustetut oikeudet kaikille lapsille ilman minkäänlaista lapsen, hänen vanhempiensa tai muun laillisen huoltajansa rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen, etniseen tai sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen, vammaisuuteen, syntyperään tai muuhun seikkaan perustuvaa erottelua. 

Näyttäisi siltä, että MLL hyväksyy elämän realiteetit monimuotoisten perheiden olemassa olosta. Se 50-luvun elokuvista tuttu perinteinen perhemalli kun ei ole ainoa oikea tapa kasvattaa onnellisia lapsia.

MLL toteaa, että avioliittolain muuttaminen kansalaisaloitteessa esitetyllä tavalla mahdollistaisi samaa sukupuolta olevan parin yhteisadoption. MLL pitää tätä kannatettavana. Ei ole lapsen edun mukaista, että lapsi adoptoidaan yksin perheeseen, jossa on tosiasiallisesti kaksi vanhempaa. Tilanteissa, joissa avoliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa oleva adoptoi lapsen yksin, myös adoptiovanhemman puoliso on yleensä vanhemman roolissa. Adoptoitavan lapsen edun kannalta olisi perusteltua, että molemmat tosiasialliset vanhemmat olisivat adoptioneuvonnan piirissä ja että heillä molemmilla olisi mahdollisuus adoptoida lapsi yhdessä. On tärkeää, että parisuhteen laatu ja vakaus arvioidaan adoptioneuvonnassa lapsen edun kannalta.

Tuollainen päivitys käytäntöihin olisi kaikkien osapuolten kannalta muutos parempaan.

MLL:n pääsihteeri Mirjam Kallam kirjoitti vielä selväsanaisen bloggauksen aiheesta:

Adoptiossa ensisijaista on aina lapsen etu. Kenelläkään ei ole subjektiivista oikeutta saada adoptiolasta – ei yksinäisillä, ei perheellisillä, ei heteroilla eikä homoilla. Adoptioissa lähdetään aina siitä, että lapselle löydetään parhaimmat ja sopivimmat vanhemmat. Adoptioneuvonnassa selvitetään hakijoiden edellytykset adoptiovanhemmuudelle, joka on huomattavasti vaativampi tehtävä kuin biologinen vanhemmuus. Tutkimusten mukaan sukupuolisella suuntauksella ei ole yhteyttä vanhemmuuteen eikä lasten kehitykseen, ja näin ollen se ei voi olla esteenä selvittää soveltuvuutta vanhemmaksi. Nykytilanteessa muu kuin avioliitossa elävä adoptoi lapsen yksin.  

Keskustelussa on korostettu lapsen oikeutta äitiin ja isään. Lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa, mutta on kuitenkin hyvä muistaa, ettei vanhempien heteroseksuaalisuus takaa lapselle turvallisia ja hyviä kasvuoloja – jos näin olisi, meillä ei olisi lastensuojelun tarvetta.

Mites sitten se tavallinen konservatiivinen nettikansa reagoi Mannerheimin Lastensuojeluliiton kantaan? MLL:n kanta taisi tulle monelle heistä yllätyksenä.

Ainakaan Vastustamme sukupuolineutraalia avioliittolakia-ryhmässä ei hurrattu, vaan ilmoitettiin usealla äänellä erosta MLL:n jäsenyydestä. Perinteiseen tyyliin siellä myös kauhisteltiin eikö MLL enää välitä yhtään lapsista. Pettymystä päätökseen ilmaistaan suorasanaisesti. Vihaista palautetta on lähetty suoraan MLL:n suuntaan. Esim. anonyyminä näytteenä olkoon tämä:

Ei ole lapsen edun mukaista että kannatetaan lakiehdotusta joka sallisi että lapselle suunnitellaan jo alusta elämää ilman omaa isää tai äitiä. Äidin ja isän läsnäolon merkitykstä lapselle on ehkä mahdoton tutkia tai todistaa koko laajuudessaan, mutta että jonkun vähemmistön intressit kylmästi asetetaan näin tärkeiden asioiden edelle on minulle aivan käsittämätöntä.

"Kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu."

Näin sanoo (http://www.finlex.fi/.../sopsteksti/1991/19910060/19910060_2)

Eli jos lapsen omaksi eduksi ei ole että hänet erotetaan toisesta vanhemmasta kaikki sellaiset toimenpiteet ovat siis vahvasti ristiriidassa nykyisten säädöksien ja sopimuksien kanssa. Lapsen huoltajuus on ensisijasesti lapsen biologisilla vanhemmilla, ja lapsen hankkiminen ei ole pelkästään oikeus vain myös suuri vastuu.

Hävetkää, MLL ei ilmeisesti enää ajattele lapsia.

Ja Mannerheimin Lastensuojeluliittoa kuvaillaan eräässä kommentissa humoristisesti Mannerheimin Homoliittosuojeluliitoksi.

Itse MLL:n facebooksivulla annettiin myös suorasukaista palautetta. Raamattu sitä, Herra Jeesus tätä horinoiden lomassa yritettiin myös esittää oikeita vastalauseista:

Petteri Pietikäinen: On hyvä, että lapsella on turvallisia vanhempia ympärillä, mutta eikö lapsella ole lähtökohtaisesti oikeus sekä isään että äitiin? - Samaa sukupuolta oleva pari jää tässä aina vajaaksi... ja lapsi tulee etsimään omaa biologista alkuperäänsä. Tällaista viritelmää ei pitäisi säätää lakiin.

 Ja

Teija P: Lasten suojeluliitolta odottaisi jotain muuta kuin orpouttavaa toimintaa. Ilman isää ja äitiä lapsi on orpo. 

 Eli lapsella on oltava oikeus vanhempiin joilla on erilaiset genitaalit. Jos lapsen vanhemmilla on samanlaiset sukuelimet, ei lapsi kykene elämään tasapuolista ja onnellista elämää. Enkä ole yksinkertaistamassa vastapuolen argumentaatiota ainakaan kovin paljon, sillä he ovat rakentaneet monipuolisen argumentin pelkästään vanhempien jalkovälien perusteella. Näin käy kun tärkeä ihmissuhde supistetaan lisääntymiselinten interaktioksi.

Lopulta sillä ei ole väliä mitä nettikansan syvät rivit ajattelevat MLL:n näkökulmasta, sillä tässä vaiheessa tärkeintä on lakivaliokunnan lopullinen mietintö.  Sitä odotellessa voit tarkistaa millaisia tuloksia Journalistiliitto sai kysellessään päätoimittajilta heidän kantaansa avioliittolain muutoksesta. Enemmistö on muutoksen puolella ja vähemmistössä ei taida uskaltaa sanoa ääneen eriävää mielipidettä.