Luomisopin vastaiskun lerpahdus

 Kotimaisten kreationistien tuorein vastaisku evoluutioteorian, materialismin ja maallistumisen ylivoimaa vastaan näyttää epäonnistuneen. Kansalaisaloite Koulubiologian uudistaminen ja maailmankatsomuksellisesti neutraali tiedeopetus sai vain 1800 allekirjoitusta. Eteneminen olisi edellyttänyt vähintään 50 000 allekirjoitusta.

 

Eniten keskustelua kansalaisaloitteesta näytti putkahtavan vain Suomi24 foorumilla, vähemmän totisella kommentaarilla.

Edelliset kirjoitukseni aiheesta kertovat kaiken mitä tähän asti jaksan ajatella kansalaisaloitteesta. Emme pääse nauttimaan siitä tilanteesta, jossa kreationistit yrittävät teeskennellä vakavasti otettavaa ääntä koulujen opetusmateriaalien sisällön suhteen. Todennäköisesti kreationistit pitävät palaveria siitä mikä meni pieleen. He miettivät miksi suomalaisia kristittyjä ei kiinnosta pilata koulujen opetuksen tasoa livauttamalla takaovesta sisään kreationistien materiaalia.

 Erään antikvariaatti-seikkailuni aikana bongasin Usko ja tiede: tietoperusteita luomakunnan älykkäälle suunnittelulle opuksen vuodelta 2014. Tuhlasin kovalla työllä antaisemiani koposia, jotta sain kirjan kokoelmaani. Kirjan kuudes luku (kirjoittanut Pekka Reinikainen) on omistettu koululaisille annettavan evoluutiokritiikin esittelyyn. Aion omistaa sille oman blogikirjoituksen myöhemmin. 

Kirjan sivut on täytetty kaikilla klassisilla kreationistien vastalauseilla. Evoluutioteorian kritisoiminen edellyttää vuosisatoja vanhojen ajatusten kritisoimista, koska kreationisteilla panoksena on ihmisten sielut. Heidän on omasta mielestään kumottava kaikki ei-kristilliset ajatusmallit, jotka ovat tällä hetkellä tiededemaailman kärkikastia. Kirjan ideana olisi esitellä älykkään suunnitelman mallia tieteessä. Kuten kaikilla edellisillä kerroilla, myös tälläkin kertaa se ID-tieteen käyttö tieteen edistämisessä on unohtunut.

Vakiohitit on melkein ennustettavissa ennen kuin käännän seuraavalle sivulle. Ernst Haeckelin tekemät piirokset alkioista syövät sivukaupalla tilaa, vaikka niillä ei ole mitään tekemistä modernin evoluutioteorian kanssa. Evoluution hyväksyvät maailmankuvat pyritään liittämään kaikkeen maailman pahuuteen. Rasismi, eugeniikka, olematon ihmisarvo, luonnonmetsien kato ja moni muu asia on kuulemma vallalla, koska niin moni ihminen ajattelee jakavansa sukupuutaan muiden kuin ihmisapinoiden kanssa.

Kirja sisältää myös ne hieman sivistyneemmätkin vääristelyt evoluutioteoriasta, joita olen tottunut näkemään ns. akateemisten kreationistien kirjoituksissa. Esim. Martin Stenberg (FT) esittelee nopeasti paleontologian alalta punktualismia näin:

 "Makroevoluutiolla tarkoitetaan uusien rakenteiden ja ominaisuuksien syntyä sekä eri lajien välistä kehitystä, jolloin yhdestä lajista oletetaan kehittyvän toinen laji asteittaisen (hitaan) muutoksen kautta evoluutiotekijöiden ja isolaation avulla. Edelleen, megaevoluution käsite on liitetty laajempien lajitaksonomien (lahkot) muodostumiseen. Toisaalta eräiden evolutionistien (Gould&Eldredge 1977) fossiilitutkimus pikemminkin osoittaa, että kehitys on tapahtunut hyppäyksittäin (punktualismi). Punktualistisen evoluution voidaan nähdä tukevan myös luomisen näkökulmaa, sillä evoluution selittäminen ohjaamattomin luonnollisin syin edellyttää aukotonta jatkuvuutta, jota ei ole voitu todistaa."

 s. 51

Jos muistat mitä olen aikaisemmin kirjoittanut punktualismista ja siitä miten kreationistit vääristelevät aihetta, niin varmasti huomaat heti mitä Stenberg teki tuossa kohtaa. Punktualismi sisältää lajista toiseen tasolla tapahtuvan kehityksen, eikä oleta, että lajiutuminen tapahtuisi sitä nopeammalla tai ihmeellisellä tavalla. Punktualismi ei vaadi mitään uusia lajiutumisen mekanismeja. Punktualistinen evoluutio mahdollistaa myös välimuotofossiilit, joita Gould ja Eldredge luettelivat esimerkkeinä kirjoituksissaan. Kreationistit yrittävät vieläkin vääntää punktualismia jonkinlaiseksi ongelmaksi evoluutioteorialle tai epätoivoseksi ja epäonnistuneeksi pelastusyritykseksi.

Sivulla 75 mainitaan Michael Behen keksimä palautumaton monimutkaisuus, joka esitellään tällä tavalla:

"On myös tärkeää havaita, että Behen (2007) määrittelemä palautumaton (redusoimaton) monimutkaisuus merkitsee sitä, että asteittainen kehittyminen ei ole mahdollista välimuotojen toimimattomuuden vuoksi."

 Aivan totta! Mutta Behen ja kumppanien harmiksi palautumaton monimutkaisuus jättä auki kaikki epäsuorat kehitysreitit. Tämä unohdetaan mainita kirjassa, koska seuraavaksi hypätään William Dembskin keksimiin informaatiomääritelmiin. Siitä onkin pitkä aika kun viimeksi näin kenenkään mainitseva täsmennetyn monimutkaisen informaation (TMI). Kulissi on rakennettu sivistyssanoista ja teknojargonista, jolla saadaan varmasti erittäin vaikuttavalta vaikuttava näky pätevästä tieteellisestä tekstistä. Vaikka kokonaisuus on moneen kertaan kierrätettyä kreationistien potaskaa. Olisi oikeastaan mielenkiintoista nähdä miten tällaisesta materiaalista ensiotteensa evoluutioteoriaan saanut koululainen voisi edes ymmärtää luonnontieteitä. William Dembskin ajatuksille altistuminen kun johtaa sellaisen "tieteen" pariin, jossa juostaan karkuun selitysmekanismeja mutta samalla vaaditaan selitysmekanismeja ei-älyllisten selitysten taustoille.

Kreationistien yleisin ongelma toistuu läpi koko kirjan. He käyttävät massiivisen määrän energiaansa evoluutioteorian kritisoimiseen, mutta eivät vaivaudu selittämään miten heidän luomisoppinsa pohjalta pystyttäisiin paremmin selittämään havainnot geologisista kerrossarjoista, fossiilien sijainneista noissa kerrossarjoissa, geneettisen informaation kirjosta eläimissä, jne. 

Joudumme varmasti odottamaan useamman vuoden seuraavaa kreationistien rynnäkköä materialistisen tiedemaailman muuria kohti. Sitä odotellessa yritän löytää BIOS 1 – Evoluutio-osion analyysi (Mikko Tuuliranta) kirjan jostain pilkkahintaan. Tai mahdollisesti tuoreampia tuotoksia kreationistien ajatuspajoilta.

Älykäs suunnitelma vuonna 2014

Älykäs suunnittelu. Olin jo melkein onnistunut unohtamaan tuon tieteellistä vallankumousta yrittävän liikkeen. En ole seurannut ID-väen tuotoksia enää samalla innolla kuin joitain vuosia sitten. Vastaan ei sitten millään tullut sitä ratkaisevaa tietoa, eli tapahtuu kun IDeisti soveltaa älyn löytämiseen tarkoitettuja työkalujaan biologiassa. En edes tiedä mitkä ovat IDeistien suurimmat saavutukset viime vuonna. Miten saisin ne selville?

Onneksi Discovery Instituten Casey Luskin valaa toivoa seuraajiin. Nimetön opiskelija oli tiedustellut Luskinilta miksei ID ole menestyvämpi, vaikka sillä selvästi on parempi tieteellinen argumentti. ID:tä vastustavat ihmiset eivät suostu tai uskalla käsitellä älykkään suunnittelun argumentteja, vaan räyhäävät henkilöitä vastaan, tai yrittävät väittää ID:n olevan uskonto. Nimettömän opiskelijan mielestä ID:llä on selkeä yliote argumentaatioissa, mutta miksei valtaväestö onnistu näkemään sitä?

Luskin näkee tulevaisuuden valoisana. Anti-ID väki ei marssi kestävällä jäällä. ID tuottaa aitoa ja hyvää tiedettä. Jopa ei-ID tiedemiehet tekevät löytöjä jotka vahvistavat älykkään suunnitelman teorian pohjalta tehtyjä ennustuksia.

Viime vuonna on siis tapahtunut juuri sitä mitä olen odottanut kaikki nämä vuodet! Luskin latoo pöytään esimerkkejä. Reilussa ja tasapuolisessa väittelyssä ID vetää aina pidemmän korren, kertoo Luskin.

Ensimmäisenä tarjotaan pitkää listaa ID-tutkimuksista. Niistä tuoreimpana komeilee Winston Ewertin Complexity in Computer Simulations -paperi IDeistien BIO-complexity julkaisussa. Siinäpä sopiva lukupaketti tälle illalle. Paperissa tarkastelleen miten Michael Behen esittämän palautumattoman monimutkaisuuden testaus on onnistunut tietokonesimulaatioista. Jotkut ovat yrittäneet osoittaa tietokonesimulaatioilla, että sellaiset monimutkaiset järjestelmät ovat mahdollisia. Ewert argumentoi, ettei niissä simulaatioissa ole käytetty aitoa palautumattomasti monimutkaista järjestelmää.

A number of evolutionary models have been published that claim to demonstrate the evolution of irreducibly complex systems. These models are purported to evolve irreducible complexity in computer code [14], binding sites [15], road networks [16], closed shapes [17], and electronic circuits [18]. It is claimed that these models falsify the claims of Behe and other intelligent design proponents.

However, a closer look at these models reveals that they have failed to falsify the hypothesis because the systems they evolve fail to meet the definition of irreducible complexity. In some cases, the evolved systems fail to pass the knockout test, meaning they continue to function after parts have been removed. In almost all cases, the parts that make up the system are too simple. None of the models attempt to describe the functional roles of the parts. Finally, some of the models are clearly contrived in such a way that they are able to evolve new systems, demonstrating a designer’s ability to design a system that can evolve, rather than one that reflects natural processes.

Todellakin, se miten palautumaton monimutkaisuus on määritelty on ratkaisevaa siinä miten sellaisen systeemin kehitystä testataan. Siinä samalla joudumme toteamaan, että yllättävän moni luonnosta löydetty molekyylimasiina ei ole sanatarkasti Behen palautumaton monimutkainen järjestelmä. Esim. tuo joidenkin osien poistaminen ei välttämättä lopeta systeemin toimintaa, vaikka voi toki hidastaa tai heikentää sitä. Silloin systeemi ei olisi Aidosti palauttamaton monimutkainen systeemi. Näin on asianlaita esim. niiden kuuluisien bakteeriflagellojen kanssa. Ei ole yhtä tiettyä flagellaa, vaan sen variaatioita. Havainnollistavana esimerkkinä sanoisin, että ihan tavallinen mekaaninen taskukello ei ole palautumattomasti monimutkainen järjestelmä. Voin poistaa siitä useita osia (ja olenkin poistanut). Silti kello tikittää ja toimii moitteettomasti.

 Biologian monimutkaisuus tekisi sinällään Behen idean irrelevantiksi. Siksipä argumentti jatkuu. Tällaisten ei-palautumattomien monimutkaisten järjestelmien sisältä löytyy aito palautumaton monimutkainen järjestelmä, kunhan kaivetaan tarpeeksi syvälle. Ja niinhän sieltä lähes poikkeuksetta löytyykin, kun poistamme tarpeeksi monta osaa. Behen idean suurin heikkous taitaapi olla se, ettei palautumaton järjestelmä biologiassa tarkoita, että järjestelmä ei olisi kehittynyt. Se tarkoittaisi vain sitä, että kyseinen järjestelmä ei ole kehittynyt suoraa kehitysreittiä pitkin.

Ewertin paperin jujuna on se, ettei evoluutioalgoritmi saa tuottaa sellaista, jonka IDeisti voisi menetelmillään määritellä älyn tuottamaksi. Ewert käy läpi useita esimerkkejä. Mutta en löydä paperista sitä mitä etsin: biologiassa sovellettua IDeistien älyn havaitsemiskeinojen soveltamista. Niitä olisivat esim. Dembskin kehittämä selityssuodatin, tai täsmennetyn monimutkaisen informaation mittaamista eliöistä. Toki se oli mielenkiintoista luettavaa.

Luskinin toisen esimerkki ID:n hyvästä tulevaisuudesta on tutkimus siitä miten proteiinit eivät voi kehittyä. Hienoa, mutta vuodelta 2010. Jatkotutkimus on varmasti parhaillaan työnalla.

Kolmas edistysaskel olikin se eka Ewertin paperi, joka kiinnitti huomioni ID-tutkimuslistalta.

Neljäs kohta on Cornellissa järjestetty IDeistien palaveri, joka johti Biological Information: New Perspectives yhteenvetoon. Se tapahtui herran vuonna 2011.

Viides hurraa huudettiin vuonna 2012 ENCODE-projektille, joka löysi funktioita roska-DNA -pätkistä, joten roska-DNA ei enää tue evoluutiota. Tai jotain. Sellaisenaan hieno havainto, mutta meidän täytyy muistaa, että jopa IDeistien suunnalta on sanottu, että älykäs suunnittelija on voinut jättää toimimattomia pätkiä elämän perimään.

Kuudes kohta on sentään viime vuodelta. Jonathan Wells on kirjoittanut lupaavalta vaikuttavan paperin. Siinä ei tosin näytettäisi soveltavan niitä älyn etsimiseen tarkoitettuja ID-työkaluja. Perehdyn siihen ajatuksella myöhemmin.

Seitsemäs kohta kehuu Stephen Meyerin Darwin's Doubt -kirjaa. Kambrikauden räjähdykseen keskittyvä teos taisi olla ID:n populaariteosten arsenaalin myydyin teos viime vuonna. Jos saisin sen jostain ilmaiseksi, niin voisin lukeakin sen alusta loppuun asti.

Kahdeksas pointti keskittyy pseudogeenille löydettyyn funktioon. Toisin kuin alunperin on arveltu eräällä betaglobiini-pseudogeenillä onkin muuta tehtävää kuin pysyä keskeneräisenä transkriptiossa.

Yhdeksäs kohta näyttäisi tukevan Michael Behen argumenttia evoluution rajoista. Edge of Evolution -kirjassaan Behe esitti, että CCC, eli Chloroquine-complexity Clusters, olisi evoluution rajojen ulkopuolella sijaitseva biologinen rakenne malariaparasiitissa. Se on joukko lääkeresistenssin mahdollistavia proteiineja, joiden yhteistoiminnan ilmestyminen ei olisi mahdollista evoluutiolla. Se vaatisi niin monta yhtäaikaista mutaatioita, eikä siis sarjaa yksittäisiä mutaatioita. Todennäköisyydet nousevat stratosfääriin asti, kun toteamme miten erilaisia mikrobien lisääntyminen on selkärankaisiin verrattuna. Esim. ihmisten populaatio ei olisi koskaan ollut tarpeeksi iso, jotta pelkkä sattuma olisi tuottanut yhtä monimutkaisia muutoksia. Joten jos ihmisistä löytyy samalla tavalla useampaa mutaatioita vaativia molekyylirakenteita, eivät ne rakenteet voi olla evoluution tulosta. Ja siksi älykäs suunnittelija on ollut asialla!

Tämä viime vuonna julkaistu tutkimus Summers et al. tuli siihen johtopäätökseen, että eräs näistä proteiineista todellakin vaatisi useita mutaatiota. Behe julisti tulleensa vahvistetuksi aidolla tieteellä.

Sandwalk-blogissa tosin huomautettiin, että Summersin ryhmän havainto useista mutaatioista piti paikkansa, mutta ne olivat mahdollisia sarjassa eikä yhtäaikaisesti. Parasiitti saavuttaa toimivan lääkeresistenssin asteittain, ei yhdellä on/off tapahtumalla. Tämä tiedetään, koska Summersin ryhmä kokeili useita eri mutaatioita juuri tässä yhteydessä. He oikeasti testasivat miten resistenssi muuttuu. Jotkut muutokset olivat neutraaleja. Jotkut haitallisia. Jotkut tukivat resistenssiä. Jotkut proteiinien rakenteet samaa toimintoa varten olivat yksinkertaisempia kuin toiset, eli variaatiota löytyi tässäkin asiassa. Anyways, lääkeresistenssiä ilmaantuu jo yhden mutaation kautta. Se vahvistuu seuraavilla mutaatioilla.

Vaikka yhden lääkeresistenssiin liittyvän proteiinin kehitys vaatisi kahden yhtäaikaisen mutaation, niin sekään ei hätkähdyttäisi tutkijoita. Vastaavia esimerkkejä kun löytyy proteiinien maailmasta.

Mistä tämä ristiriita vaadituista mutaatioista sitten tulee? Behe näyttäisi laskevan, että vaadittavat kaksi yhtäaikaista mutaatioita tapahtuvat yhdessä ja samassa parasiitissa PfCRT-proteiinille. Tätä vaatimusta ei välttämättä heti huomaa lukiessaan Edge of Evolution -kirjaa, sillä samalla Behe kirjoittaa populaatioiden koosta. Minä on huomannut sitä, mutta onneksi monet muut olivat tarkkaavaisempia. Kumulatiivista valintaa ei tapahdu Behen laskuissa, ja siksi Behen todennäköisyyslaskelma onkin hurja. Harmi vain ettei se liity siihen mitä parasiittien sisällä tapahtuu.

Kymmenes (en jaksa tämän enempää) pointti kertoo meille, että ateistifilosofi Thomas Nagel puhui jotain positiivista ID:stä vuonna 2012. Jostain syystä olen saanut Nagelin kirjoituksia eteeni ainoastaan seuraamalla IDeistien kirjoituksia. Mies ei ole tullut vastaan missään muualla. Esim. professori Puolimatka lainailee hänen kommenttejaan ahkerasti. Onko kyseinen filosofi suosittu jollain muulla tavalla Euroopan suunnalla?

Näillä näkymin en menettänyt mitään mullistavaa vuonna 2014. Ehkä 2015 on se ratkaiseva vuosi, jolloin älykäs suunnitelma puskee akateemisen maailman valtavirtaan. Otan nyt projektiksini lukea läpi Erkki Kojosen väitöskirjan älykkäästä suunnittelusta.

Mitä tapahtui älykkään suunnitelman teorialle?

Kirjahyllystäni löytyy useampi älykkään suunnitelman kärkinimiin lukeutuvat kirja. Michael Behen, William Dembskin ja Jonathan Wellsin tekeleet lojuvat niitä kritisoivien kirjojen vieressä. Seassa on myös pakollisia huumoriteoksia, kuten Herätkää!-seuran Elämä maan päällä - kehityksen vai luomisen tulos? ja Kehitysopin kulisseista, Kimmo Pälikkö. Vakavammat teokset ovat päällimmäisenä pinossa: Intelligent Design - The Bridge Between Science & Theology ja sen suomennettu versio Älykkään suunnitelman idea - silta luonnontieteen ja teologian välillä, William Dembski, Icons of Evolution - Science of Myth?, Jonathan Wells, Darwin's Black Box - The Biochemical Challenge to Evolution sekä The Edge of Evolution - The search for the limits of darwinism, Michael Behe. Ja niin edelleen.

Olen käyttänyt useamman vuoden älykkään suunnittelun tarkasteluun. Tämä ID-teoria ilmestyi eteeni internetin ihmeellisessä maailmassa, kun kreationistit alkoivat käyttämään outoja termejä. Siitä on noin kymmenen vuotta. Palautumaton monimutkaisuus ja täsmennetty monimutkainen informaatio tai selityssuodatin olivat kuulemma kumonneet evoluutioteorian. Miten näin mullistava asia oli päässyt tapahtumaan ilman tiedemaailman skandaalimaisia otsikoita? Hakusanat nettiselaimeen ja avot, olinkin tilannut kotiini Michael Behen legendaarisen Darwin's Black Box kirjan. Siitä alkoi syöksykierre ID:n kiehtovaan maailmaan. Sitä kuvailtiin IDeistien kirjoituksissa vallankumoukselliseksi ajatukseksi. Se mullistaisi biologian informaatiotieteet, muokkaisi yhteiskunnan käsityksiä oikeasta ja väärästä, luonnontiede ja teologia eivät enää kiistelisi materialismin fasistisessa otteessa. Kiila oli piilossa pinnan alla.

Michael Behen teksti pakotti minut perehtymään yhä uusiin kirjoihin ja selaamaan vielä yhtä nettiartikkelia myöhään yöllä. Sitten sain käsiini matemaatikko/teologi William Dembskin tuotoksia. Pian alkoi tulla selväksi, että ID:n perusargumentit ovat negatiivisia argumentteja; Ei luonnonvalinta, joten äly. Luonnonvalinnan pätevyyttä arvoidaan todennäköisyyslaskelmilla, vaikka kaikki yhtälön tekijät eivät olisi edes tiedossa.

Ei ollut kovin vaikeaa nähdä, että Dembskin todennäköisyysargumentti pelaa sen ässän varassa, ettei kukaan tajua luonnonvalinnan ja älyn olevan samalla linjalla. Älykkyys ja Dembski (osa II) tuotoksissani kävin läpi tuota ongelmaa. ID:n onttous alkoi kumisemaan mitä enemmän luin heidän tuotoksiaan. Sen perusteella ei kyetä tekemään tieteellistä tutkimusta. Onhan itse Dembski todennut vuonna 2002, ettei ID ole mekanistinen teoria.

As for your example, I’m not going to take the bait. You’re asking me to play a game: “Provide as much detail in terms of possible causal mechanisms for your ID position as I do for my Darwinian position.” ID is not a mechanistic theory, and it’s not ID’s task to match your pathetic level of detail in telling mechanistic stories.

Michael Behen palautumaton monimutkaisuus vuorostaan tarkoittaa vain sitä, ettei sellainen systeemi ole kehittynyt asteittain suoraa kehitysreittiä pitkin. Siinä kaikki.



IDeisteillä ei ole vaihtoehtoista teoriaa, jolla selittää elämän monimutkaisuutta. Heillä on kokoelma evoluutioteorian kritiikkiä. Nuoria opiskelijoita kosiskelemaan perustettu pro-ID Overwhelming Evidence -blogi kuihtui kasaan olemattoman sisällön takia. Samoin on käynyt parille ID-tutkimusta tuottaneille julkaisulle. Viimeinen aktiivinen linnake on Uncommon Descent -sivusto.

Jason Rosenhouse nosti pinnalle asian, joka on vaivannut minua viimeiset pari vuotta. Älykkään suunnitelman suunnitelmat ovat kariutuneet. Phillip Johnson julkaisi ID-liikkeen lähtölaukaukseksi muodostuneen Darwin on Trial kirjan 20 vuotta sitten. Sittemmin ID-liike on saanut huomiota mediassa. Tiedemiehet ottivat kantaa ID-argumentteihin. Kirjallisuutta julkaistiin molempiin suuntiin. Kun uskontoystävällinen Templeton Foundation pyysi pro-ID tiedettä oikein tukirahojen houkuttelemana, ei tulos ollut mairitteleva.

Hyvä esimerkki ID-alan kitkasta on suomalaisen Älykkään suunnitelman idea -blogin tarkastelu. Tuorein älykkään suunnitelman teoriaa lähestyvä kirjoitus on kuusi kuukautta vanha. Kautta linjan ID-liike on ollut otsikoissa opetussuunnitelmiin liittyvien väittelyiden takia. Kouluihin halutaan akateemista vapautta, eli oppikirjoja täydennettäisiin evoluutioteorian tieteellisellä kritiikillä.

ID-liike näytti lopahtavan. Michael Behen The Edge of Evolution jäi viimeiseksi huomiota juuri ja juuri kiinnittäväksi teokseksi. Minultakin loppui mielenkiinto seurata aktiivisesti alan nettisivuja, sillä oikeasti uudet käänteet älykkään suunnitelman tarinassa puuttuivat. Joudun toistaiseksi odottamaan seuraava älykkään suunnitelman argumenttia.

Ken Ham tuomitsee Michael Behen

The Humanist haastatteli redusoimattoman monimutkaisuuden suurimman asiantuntijan poikaa. Leo Behe on ateisti ja Michael Behen poika. Roomalaiskatolisessa perheessä kasvanut nuorukainen oppi paljon biologiasta ja ID- argumenteista isältään.

Usko oli vapaamielisemmällä pohjalla kuin hard core kreationisteilla. Jumalalla oli osansa luonnon monimutkaisuuden muovaamisessa. Leo hyväksyi lajien yhteisen polveutumisen ja uskoi Jumalaan. Usko alkoi kuitenkin murentua Richard Dawkinsin Jumalharhan lukemisen jälkeen. Leo alkoi perehtyä Raamatun kirjoittamisen historiaan.

The journey from very devout Catholic to outspoken atheist took about six months total. Once my trust in the Bible was shaken, I still believed strongly in a theistic god, but I realized that I hadn’t sufficiently examined my beliefs. Over the next several months, my certainty of a sentient, omnipotent and omnibenevolent deity faded steadily. I believe that the loss of a specific creed was the tipping point for me. After I lost the element of trust—be it trust in the Bible, trust in a church, or trust in the Pope—I had no choice but to vindicate my own beliefs through research, literature, and countless hours of deep thought.

Maailmankatsomuksensa kriittisen tarkkailun jälkeen jäljelle jäi ateismi. Hän kertoi asiasta äidilleen, joka välitti tiedon uskon menetyksestä isälle. Perheessä ei riidelty asiasta, sillä Michael Behe hyväksyi ja kunnioitti poikansa päätelmiä. Leo kuvaileekin isäänsä rehelliseksi ja miellyttäväksi mieheksi. Michael Behen pointsit kohoavat aina vaan. Behen perhe on suvaitsevainen ja moderni perhe, ainakin Jenkkilän asteikolla. Kauhutarinoita lasten potkimisesta pihalle, kun he menettävät uskonsa on aina liikaa. Kuten myös toiseen suuntaan uskon löytämisen aiheuttamista riidoista.

Voit seurata Leon kirjoituksia The Joyful Atheist -blogissa.


Nuoren maailman kreationisti Ken Ham on perehtynyt samaan haastatteluun. Hän ei ollenkaan tykkää siitä miten Behet ovat altistaneet uskon epäilylle. Aluksi Ham muistuttaa, ettei Michael Behe ole Aito kreationisti.

Dr. Michael Behe is one scientist from this movement with whom many would be familiar. His book Darwin’s Black Box is well-known. Although Behe is ardently against naturalism and teaches that there is a designer behind life, Behe does not take a stand on a literal Genesis. In fact, one could really call Behe a type of Theistic Evolutionist.

Uuuuu, "teistinen evolutionisti" on oikea kirosana kreationistien parissa. Sellainen tyyppi on petturi. Behe hyväksyy miljoonia vuosia vanhat iät fossiileille. Se on myös kerettiläisyyttä Hamin kirjoissa. Miljoonat vuodet kyseenalaistavat kreationistien oppeja, ja siksi miljoonat vuodet ovat valetta. Yhteisen polveutumisen hyväksyminen tieteellisen näytön edessä on pahinta mitä Behe on tehnyt.

Kirjoituksensa lopussa Ham tekee selväksi, että Behen perhe on epäonnistunut perhe. Siellä ei ole kunnioitettu tarpeeksi Raamatun ylivaltaa. Varsinkin perheen pää eli isä (oh snap) on epäonnistunut.

This serves as a reminder for parents (and fathers in particular as spiritual head of the house) not to compromise the Word of God. It further reminds us of the need for quality apologetics resources, such as what Answers in Genesis produces, so parents can teach their children how to defend the Christian faith, answer the skeptical questions of this age, and stand boldly and uncompromisingly on the authority of the Word of God.

Behen standardit

Wesley Elsberry huomasi pienoisen ristiriidan Michael Behen ajatusmaailmassa. Behe oli luennoimassa Pohjois Karolinassa. Siellä hän puhui tuttuun tapaan hiirenloukuista ja luonnonvalinnan riittämättömyydestä. Lopussa paljastettiin tuomari Jonesin valtava häpeätahra:

Behe testified along with some of his detractors on their respective sides during the 2005 Dover, Pa., court decision that rejected teaching intelligent design in biology classes in the school system there. To illustrate the objections to his theories, Behe showed the judge’s written opinion from the trial and pointed out that the judge had used phrases from the lawyer for the plaintiff’s briefs in his ruling.

“It wasn’t the judge’s opinion. He showed no independent thought,” Behe added. “If you want to understand this (the debate about evolution), you can’t rely on somebody else, you’ve got to look at it yourself and come to your own conclusion.”

Ei pidä luottaa toisten kirjoittamaan tekstiin vain kevyen lukuhetken kautta. Teksteihin täytyy tutustua itse.

Kuitenkin vuonna 2005 Behe itse käytti toista standardia todistaessaan samaisessa oikeudenkäynnissä. Aiheena immuunijärjestelmän evoluutio. Asianajaja tiedustelee miten hyvin Behe on tutustunut siihen.

[164]Q. And here we’ve got chapter called “Evolution.” Then we’ve got Fundamental Immunology, a chapter on the evolution of the immune system.

[165]A lot of writing, huh?

[166]A. Well, these books do seem to have the titles that you said, and I’m sure they have the chapters in them that you mentioned as well, but again I am quite skeptical, although I haven’t read them, that in fact they present detailed rigorous models for the evolution of the immune system by random mutation and natural selection.

[167]Q. You haven’t read those chapters?

[168]A. No, I haven’t.

[169]Q. You haven’t read the books that I gave you?

[170]A. No, I haven’t. I have read those papers that I presented though yesterday on the immune system.

[171]Q. And the fifty-eight articles, some yes, some no?

[172]A. Well, the nice thing about science is that often times when you read the latest articles, or a sampling of the latest articles, they certainly include earlier results. So you get up to speed pretty quickly. You don’t have to go back and read every article on a particular topic for the last fifty years or so.

Elsberry kirjoittaa Behen kaksois-standardista näin.

Micheal Behen johtopäätökset ovat arvokkaita, vaikka hänen tekemä kirjallisuustutkimus koostui tiettyjen sanojen hakemisesta joidenkin uusien papereiden seasta. Hän luotti muutaman ihmisen tekemään tutkimukseen, mutta ei vaivautunut tarkistamaan ovat he samaa mieltä hänen tulkintojen kanssa.
Mutta tuomari Jones, joka kuunteli asiantuntijoita ja itse asioihin keskittyviä ristikuulusteluja, ei ole luotettavasti tullut johtopäätöksiinsä pätevällä tavalla.

Behe, ja melkein kaikki muut Discovery Instituten jäsenet, eivät näy ymmärtävän, tai eivät voi myöntää, että tuomari käyttää "pahamaineista" proposed findings of fact and law-paperia vasta sitten, kun lakimiehet ovat esittäneet keissinsä oikeussalissa. Tuomarin johtopäätös ei perustu siihen, että se on kirjattu toisen lakimiehen kirjoittamaan ehdotelmaan. Se perustuu sille, että todistusaineisto ja lausunnot antavat perustelut sille johtopäätökselle.

Suomalainen Pro gradu ID:stä

Reilu viikko sitten tuli vastaan suomenkielinen gradu älykkäästä suunnittelusta. Rope Kojonen kirjoittaa pitkän kaavan kautta Michael Behen esittämistä ID-argumenteista. Hänen tekemä työ on kunnioitusta herättävä teko.

Syvennyn Beheen viiden alakysymyksen kautta: (1) Millaisissa maailman järjestyksen ominaisuuksissa Behe näkee älykkään suunnittelun? (2) Miten hän päättelee tästä ominaisuudesta älykkään suunnittelun? (3) Miten Behe suhteuttaa johtopäätöksensä darvinistiseen evoluutioteoriaan? (4) Millaiseen laajempaan uskonnolliseen, metafyysiseen ja tieteelliseen ajattelukokonaisuuteen Behen ajatukset liittyvät? (5) Millaista kritiikkiä Behen ajatuksia vastaan voidaan esittää, ja miten hänen ajatuksensa selviävät tästä kritiikistä?

Analyysissa käy ilmi, että Behe onnistuu muotoilemaan suunnittelupäätelmänsä niin, että se välttää suuren osan vanhasta, suunnitteluargumenttia vastaan kohdistetusta kritiikistä. Lisäksi käy ilmi, että älykkään suunnittelun ajatuksesta käydyssä keskustelussa vastakkain eivät ole ainoastaan erilaiset käsitykset filosofisesta argumentista vaan myös maailmankuvat ja uskonnolliset näkemykset.

Lukemista on yli 200 sivua, mutta se on sen arvoista. Pro gradussa käsitellään palautumatonta monimutkaisuutta, siihen kohdistuvaa kritiikkiä ja mitä Behe on niihin vastannut. Kaiken kaikkiaan mainiot yhteenvedot kaikista olennaisista asioista kun väitellään ID:stä. Lähteet on kasattu laajalta alueelta.

Toivon mukaan kerkiän pohtimaan miten hyvin IC on selviytynyt kritiikistä.

Behen hypoteesi pulassa?

New Scientist uutisoi bakteereissa havaittua muutosta. 20 vuotta sitten Richard Lenski aloitti kokeen Escherichia coli bakteereilla. Niistä perustettiin 12 populaatiota, joiden kehittymistä seurattiin. 500 sukupolven välein tehtiin pienen erän talteenotto ja pakastaminen. Näin voitaisiin tarkasti verrata miten geenit ovat muuttuneet vuosien saatossa. 44 000 sukupolvea myöhemmin Lenski on onnistunut havaitsemaan ainakin yhden hienon muutoksen.

31 500 sukupolven kohdalla Lenski havaitsi jotain erilaista. Eräs kanta pystyi käyttämään ravintona sitraattia. E. coli ei normaalisti pysty sellaiseen. Juuri kyvyttömyys käyttää sitraattia kertoo tutkijoille onko kyseessä E. coli vai joku muu bakteeri. Sitraattia käyttäneet mutantit levisivät ja monipuolistuivat.

Lenski halusi ottaa selvää miten muutos oli tapahtunut. Laskelmien mukaan kaikki yksinkertaiset mutaatiot olivat tapahtuneet useaan kertaan. Taustalla on siis jokin monimutkaisempi mutaatiotapahtuma. Lenski penkoi pakastintaan. Hän pystyi "kelaamaan" bakteerien evoluutiota. Jos sama populaatio - eikä muut populaatiot - kehittäisi uudelleen Cit+:ksi ristityn mutaation, niin sen selvittäminen olisi helppoa.

Vain alkuperäinen kanta kehitti Cit+ mutaation, ja vain 20 000 sukupolven jälkeisissä pakastenäytteissä. Tuon sukupolven jälkeen on tapahtunut jotain mikä mahdollisti Cit+ kehittymisen. Eri sukupolvien kohdalla ilmeni nousuja ja laskuja Cit+ yleisyydessä kannassa, joten selvästikin useampi mutaatio on vaikuttanut sen toimimiseen. Lenski ja hänen ryhmänsä ovat nyt työn touhussa. He yrittävät löytää Cit+:n tarkan kehityshistorian.

Sitä odotellessa Michael Behe on kirjoittanut Amazon-blogiinsa. Behellä onkin syytä kirjoitella, sillä Lenskin ryhmä näyttäisi havainneen sellaista jota ei pitäisi tapahtua. Puolustuspuheessa esitetään seuraavaa; evoluutio rakentaa tuhoamalla rakenteita, Cit+ ilmestyminen oikeasti olekaan kovin ihmeellistä, sillä kaikki tarvittavat osat olivat jo olemassa. Edge of Evolution-kirjassa esitetty pääargumentti ei myöskään ole uhattuna Lenskin työn takia:

I think the results fit a lot more easily into the viewpoint of The Edge of Evolution. One of the major points of the book was that if only one mutation is needed to confer some ability, then Darwinian evolution has little problem finding it. But if more than one is needed, the probability of getting all the right ones grows exponentially worse. “If two mutations have to occur before there is a net beneficial effect — if an intermediate state is harmful, or less fit than the starting state — then there is already a big evolutionary problem.” (4) And what if more than two are needed? The task quickly gets out of reach of random mutation.

Sattumanvaraiset mutaatiot eivät riitä kun tarvitaan enemmän kuin kaksi mutaatiota. Koska tällaiset mutaatiosarjat ovat todella epätodennäköisiä, on evoluutio pulassa. Behe itse kiteyttää asiat näin:

In The Edge of Evolution I had argued that the extreme rarity of the development of chloroquine resistance in malaria was likely the result of the need for several mutations to occur before the trait appeared. Even though the evolutionary literature contains discussions of multiple mutations (5), Darwinian reviewers drew back in horror, acted as if I had blasphemed, and argued desperately that a series of single beneficial mutations certainly could do the trick. Now here we have Richard Lenski affirming that the evolution of some pretty simple cellular features likely requires multiple mutations.

Behe vaatii, että useita mutaatioita vaativat muutokset ovat paha ongelma. Jopa "darwinistit" kauhistuivat miehen argumenttia. Nyt Lenski on vahvistanut, että solurakenteiden muutos vaatii useita mutaatioita. Joten Behe on oikeassa.

Mutta eikös Lenski ole vahvistanut, että evoluutio kykenee tuottamaan muutoksia solurakenteisiin? Jos bakteerikantojen tarkkailussa ei havaita Cit+ mutaatioiden ilmestymistä, niin evoluutio ei tuota merkittäviä muutoksia = evoluutio on pulassa. Jos bakteerikantojen tarkkailussa havaitaan Cit+ mutaatioiden ilmestymistä, niin Behen arvio useiden mutaatioiden tarpeesta on oikeassa = evoluutio on pulassa.

Kruuna; Behe voittaa, Klaava; Darwinistit häviävät.

Tarina etenee vasta sitten, kun Cit+:n kehitys on paremmin selvillä.

Äänestyksen voittaja: Michael Behe

Luotettavan kyselyni mukaan Michael Behellä on eniten vaikutusvaltaa (61% äänistä). Vaikutusvallalla voi tietenkin tarkoittaa mitä tahansa, mutta kukaan ei voi kieltää sitä, että Behe on tärkeä nimi ID-liikkeen sisällä. Behe oli ensimmäinen oikea tiedemies joka rohkeni sanoa jotain positiivista älykkäästä suunnittelusta.
Darwin's Black Box-kirja nostatti Behen julkisuuteen. Darwin's Black Box kuuluu ID vs Evoluutio-sodan must read kategoriaan. Toinen populaarikirja Edge of Evolution ei tuottanut yhtä suurta mediamyrskyä kuin edeltäjänsä.

Behe toi julkisuuteen palautumattoman (tai "redusoimattoman") monimutkaisuuden, josta tuli ID-liikkeen tärkein fraasi. Sen avulla perustellaan IDeismin tieteellisyyttä.

Tämä vetreä ja veikeä biokemian professori hyväksyy lajien yhteisen polveutumisen - mukaan luettuna ihmisen ja simpanssien sukulaissuhteet - sekä wanhan historian maailmalla. Kaikki asioita jotka saavat kunnon kreationistin pärskimään kahvit pihalle.

Behe oli Doverissa samaa mieltä Eric Rothschildin kanssa, kun hän esitti ettei älykkään suunnittelun kannattajat ole tuottaneet yhtäkään vertaisarvioitua paperia, tai tehneet niitä tukevia tutkimuksia tai laskelmia, siitä miten äly olisi voinut tuottaa minkään biologisen rakenteen. Behe uskalsi mennä mukaan Doverin oikeudenkäyntiin ilman omaa lakimiestä, kun Dembski ja Stephen C. Meyer päättivät olla jossain muualla. Behe on osoittanut omaavansa munaa.

Ehkä Behen saama kannatus selittyy myös sillä, ettei hän ole kovin aktiivinen internetseikkailija. Hän ei ole tuottanut samanlaisia sekaannuksia kuin Dembski omassa blogissaan. Julkiset lauselmat ovat keskittyneet haastatteluihin ja oikeudessa vierailuihin, joissa Behe toimii asiantuntijana. Behe ei ole tehnyt pieruanimaatioita tai kehottanut fanejaan ahdistelemaan tietyn oppilaitoksen jäseniä. Siksi hänellä on vielä rispektiä.

Loppuun lainaus jota pitää levittää aina kun mahdollista:

"For many years philosophers have struggled to come up with an airtight definition of science, without much luck. But as a rough-and-ready definition, I count as "scientific" any conclusion that relies heavily and exclusively on detailed physical evidence, plus standard logic. No relying on holy books or prophetic dreams. Just the data about nature that is publicly available in journals and in books, plus standard modes of reasoning."

- Michael Behe, Edge of Evolution

Darwin ja yksinkertainen solu

Charles Darwin eli ja kehitti teoriansa aikana jolloin tiedemiehet eivät vielä tienneet kuinka monimutkaista toimintaa solun sisällä on. Darwin luuli soluja homogeenisiksi läjiksi limaa. Siksi ei kannata ihmetellä miksi hän pystyi uskomaan teoriaansa. Darwin näki solun "mustana laatikkona", eli hän ei tiennyt sen mekanismeista yhtään mitään.

Tuollaista saamme kuulla melkein kaikkien IDeistien suusta. Wesley R. Elsberry on vaivautunut tarkistamaan mitä Charles Darwin oikeasti ajatteli solujen sisältävän.

Micheal Behe aloitti tämän trendin Darwinin ajatusmaailmasta kirjassaan Darwin's Black Box. Siitä lähtien sitä ovat toistaneet melkein kaikki IDeistit Casey Luskinista Jonathan Wellsiin. Asiassa on vain yksi ongelma. He eivät ole tarkistaneet mitä Darwin itse kirjoitti solujen sisällöstä. Herran tekstit ovat luettavissa netissä, joten asian tarkistamisen ei olisi pitänyt olla kovin vaikeaa.

"Notwithstanding the astounding complexity of the processes implied by this hypothesis of pangenesis, yet it seems to me to comprehend the several leading facts better than any other view. On this hypothesis we may fancifully look at each animal and plant as being compounded of many beings, in the same manner as a tree or coral is compounded of many similar beings; but in neither case have these so-called beings had a separate existence. Each of these beings, or parts, is supposed to be capable of throwing off gemmules, which whilst within the organism are capable of self-increase, and which can be separately developed at the part or organ whence they were derived, and can be united, as in the case of hybrids, with other gemmules into a single germ or bud, which reproduces the complete parent form. On this view, each organic being may be looked at as a little universe, formed of a host of different self-propagating organisms, almost as numerous as the stars in heaven, and as minute as they are immense."

- Charles Darwin

Darwinilla oli tietenkin väärä käsitys (pangenesis) siitä mitä sukusoluissa tapahtuu. Dna:ta ei oltu vielä löydetty. Darwin ajatteli, että soluissa oli jonkinlaisia hiukkasia, jotka johtivat muutoksiin sukupuolisoluissa. Hän oli väärässä perinnöllisyyden mekanismista, mutta kuitenkin oikeilla jäljillä. Jos evoluutio olisi totta, niin jonkinlainen vastaava mekanismi täytyi olla olemassa.

Darwin ehdotti myös kokeita solun sisäisistä prosesseista. Nämäkin paperit ovat luettavissa netistä.

Darwin ei ajatellut solujen olevan homogeenistä massaa. Hän näki mikroskoopilla, että solun sisällä on erilaisia rakenteita.

Dembski ja Behe puhuvat asiaa

Jokin aika sitten IDeismin VoimaDuo William "Informaatiotieteen-paris-hilton" Dembski ja Michael "Värekarva" Behe olivat espanjalaisen Pro-ID nettisivuston haastattelussa. Onneksi PTET jaksoi kahlata sen läpi. Haastattelun sekaan eksyi kaksi kohtaa, jotka ovat muistiinpanojen arvoisia:

"CA: Dr. Dembski, ID has come a very long way since its inception; and ID proponents are making inroads in a vast array of scientific disciplines such as astronomy, biology, and chemistry. How has your own work in mathematics (namely, The Design Inference and No Free Lunch) helped or influenced the development of novel ways of doing science?

William Dembski: It’s too early to tell what the impact of my ideas is on science. To be sure, there has been much talk about my work and many scientists are intrigued (though more are upset and want to destroy it), but so far only a few scientists see how to take these ideas and run with them."

Dembski sanoo suoraan, ettei hänen kehittämänsä työ ole vielä saanut aikaan tieteellistä tutkimusta. Hän mainitsee "vain muutaman tiedemiehen näkevän" kuinka hänen ideoita voisi kehittää.

Sitten on vuorossa Michael Behen haastattelu:

"ML: In The Edge, you make a defense for common descent (p.182) and later attribute it to a non-random process (p. 72). Considering the convergent evolution of the digestive enzyme of lemurs and cows, hemoglobin of human and mice, and in your own work resistance mutations that also arise independently (p77), why such a commitment to common descent? Isn’t genetic convergent evolution or even common design (considering your view of mutations) good alternative explanations to common descent?

Michael Behe: I don’t think so. Although those other explanations may be true, I think that common descent, guided by an intelligent agent, is sufficient to explain the data. It has the great advantage of being easily compatible with apparent genetic “mistakes” shared by organisms, such as the pseudo-hemoglobin genes I wrote of in The Edge of Evolution."

Behe pitää tiukasti kiinni lajien yhteisestä polveutumisesta, vaikka haastattelija kuinka yrittäisi houkutella häntä pois sen parista. Dembskin ja Behen antamat vastaukset ovat kuitenkin aavistuksen ristiriidassa keskiverto IDeistin ja kreationistin kanssa.

Tieteellinen tutkimus mainitsee Behen kirjan

Michael Behe kirjoitti Darwin's Black Box-kirjan yli kymmenen vuotta sitten. Siinä esitetty IC-idea jäi ilman suurempaa tieteellistä vaikutusta. Nyt aivan uusi tutkimus kuitenkin mainitsee Behen kirjan ja palautumattoman monimutkaisuuden.

When confronting the intricacy of cellular networks and their exquisitely sensitive controls, scientists often wonder how such highly complex and regulated networks evolved. A few scientists go so far as to hold that "irreducibly complex" systems constitute a "powerful challenge to Darwinian evolution"4. The argument is that for a system that is "composed of several well-matched, interacting parts that contribute to the basic function, wherein the removal of any one of the parts causes the system to effectively cease functioning", these parts could not have evolved independently4.

Älykäs suunnittelu vaikuttaa tieteelliseen tutkimukseen! Varmasti tätä rummutetaan täysillä ympäri IDeistien blogeja. Ei mitään UncommonDescentissä. Ei mitään Behen Amazon-blogissa. Eikä muuallakaan. Vielä. Odotellaan muuutama päivä. Hitaan reaktion ymmärtää, kun lukaisee läpi miten tuo paperi jatkuu.
John Kuryian ja Davin Eisenberg selittävät miten palautumattomasti monimutkainen rakenne voi kehittyä, askel askeleelta luonnonvalinnan ohjaamana. Esimerkkinä toimivat soluissa olevat proteiinien säätelyverkostot.

Varmasti saamme pian itse Beheltä jonkinlaisen vastineen tälle tutkimukselle. Sitä odotellessa kannattaa lukaista koko paperi, joka menee monelta osin yli hilseeni.

Nature. 2007 Dec 13;450(7172):983-90.
The origin of protein interactions and allostery in colocalization.
Kuriyan J, Eisenberg D.

Eloa Intelligent Design.fi:ssä

Piti viimeistellä vastinetta, mutta satuin kurkkaamaan mitä ID.fi:n rauhaan kuuluu.

Vihdoinkin ID.fi käsittelee Michael Behen uutuuskirjaa, Edge of Evolutionia. Armollisesti artikkelissa esitetään vain kirjan pääsanoma. Se on palautumattoman monimutkaisuuden korvaaja, eli ”chloroquine-complexity cluster”, lyhyesti CCC. Ensin valmistellaan tietä tulevalle:

"Klorokiini-lääkkeen resistenssi vaatii kaksi tiettyä mutaatiota, joiden yhteiseksi todennäköisyydeksi tulee 10^-20. Malaria pystyy saavuttamaan nämä resistenssit koska sen populaatio on niin suuri: yhden potilaan ruumiissa on noin 10^12 loista ja noin miljardilla ihmisellä on malaria. Spontaani resistenssi atovakoni-lääkkeelle havaitaan noin joka kolmannella henkilöllä kun taas klorokiini lääkkeelle resistenssi kehittyy noin yhdelle ihmiselle (tai tarkemmin ottaen hänen loisilleen) miljardista."

Kyseessä on siis sattumanvaraisten mutaatioiden todennäköisyys.

"Näin ollen on myös verrattain selvää, että 2 CCCs:tä, eli 10^-40 todennäköisyysrajaa, evoluutio ei pysty ylittämään. Suurin piirtein tässä on siis evoluution raja. Tämä sopii myös hyvin yhteen sen tosiasian kanssa, että maapallolla on historiansa aikana ollut yhteensä noin 10^40 solua."

Todennäköisyyslaskelma sattuu olemaan yhdentekevä, sillä resistenssiin ei tarvita tupla- tai triplamutaatiota. Resistenssi on mahdollista yhdellä, kahdella, kolmella ja neljällä mutaatiolla. Toisin sanoen, resistenssin saa asteittain. Siihen ei tarvita useita yhtäaikaisia mutaatioita ja tähtitieteellistä todennäköisyyttä.
Behe repäisi 10^20 todennäköisyyden erään paperin sisältämästä arviosta, joka taas käsitteli vain "voittaja" alleeleja, jotka levisivät populaatioissa luonnonvalinnan kautta. Behen pitäisi laskea ne mutantit, jotka antavat resistenssiä mitattavalla valintapaineella. Ehkä se syy miksi hän ei laske niitä piilee siinä, että tällöin hän näkisi sarjan välimuotoja: resistenssiä edeltävät alleelit, ja näistä mutaatiot resistensseihin alleeleihin. Heikkoa resistenssiä tarjoavia mutaatioita on olemassa. Behe laskee todennäköisyyksiä kuin ne olisivat "kaikki tai ei mitään".

Seuraavaksi Behe käy läpi solun biokemiallista koneistoa osoittaen että suurin osa solutason koneistosta vaatii enemmän kuin 2 CCC:tä kehittyäkseen. Proteiinien kohdalla 2 CCC:tä vastaa kahta proteiinien välistä kiinnittymispaikkaa. Suurin osa solun toiminnoista käyttää kuutta tai paljon useampaa proteiinia, joten suurin osa solun koneistosta ei näyttäisi voivan kehittyä satunnaisten mutaatioiden ja luonnonvalinnan avulla. (Proteiinien muotoavaruudessa tietyn kiinnittymispaikan muodon löytäminen vaatii yli 10^7 kokeilua. Lukuna tämä vastaa vähintään viiden aminohapon vaihtoa proteiinissa. Vaikka tarvittaisiin vain kolme näistä jotta saataisiin valintaetu, 10^-8 mutaationopeudella todennäköisyys on 10^-24, alle 1 CCC.)

Tieteellinen tutkimus on osoittanut, että valintaetua saadaan alle kahdella tietyllä proteiinin kiinnittymispaikalla, eikä kahden uuden kiinnittymispaikan edes tarvitse ilmestyä samaan aikaan. Valintaetu on heikompi, mutta se on olemassa. Kun parempi valintaetu ilmestyy, niin tietenkin luonnonvalinta levittää sitä populaatiossa.
Behe kirjoitti, että klorokiini-lääkkeen resistenssi ilmestyy aivottoman evoluution kautta, mutta se vaatii tajuttoman kovat todennäköisyydet. Todennäköisyydet eivät pidäkään paikkaansa.

Behen johtopäätös on, että mutaatio ja luonnonvalinta kyllä kykenee usein antamaan edun eliölle, mutta lähinnä vain tuhoamalla olemassa olevia kokonaisuuksia joista jollain hetkellä on haittaa organismille. Evoluutio muistuttaa siis lähinnä peräytymistaistelua, jossa oman maan kyliä, siltoja ja teollisuutta poltetaan jotta saataisiin tilapäinen etu taistelussa. Suunnittelu näyttää selittävän ekonomisesti asioita parhaiten usealla tasolla joilla materialismiin sitoutunut tutkimus on ongelmissa tai joutuu keksimään erillisiä usein epätodennäköisiä selityksiä.

Suunnittelu on selitys ilman mekanismia, eli "jotenkin, joskus". Se on ekonominen selitys, siinä Landau on aivan oikeassa.

Onneksi Intelligent Design.fi ei pysy aivan kokonaan asiallisena. Landau (kukakohan hän voisi olla? Onko kukaan nähnyt häntä ja Matti Leisolaa samassa huoneessa?) päättää tekstinsä tutulla retoriikalla:

"Behen tuore kirja on taas yksi naula kehitysopin arkkuun. Nähtäväksi jää kuinka kauan kestää että kehitysopin tieteellinen kritiikki saa tarpeeksi levikkiä voittaakseen vastassa olevat ammatilliset ja poliittiset vainot ja kummallisen auktoriteettiuskon tieteen nykykäsityksiin ja materialismiin."

Kehitysopin arkku on saanut nauloja niin paljon, ettei siitä pitäisi enää löytyä tyhjää tilaa uusille nauloille. Laitan rahani "erittäin pitkän odotuksen" kohdalle. Kuka veikkaa vuotta 2008? Haloo?

Landau linkkaa Behen blogiin, jossa Behe osoittaa kirjansa vastaväitteet humpuukiksi. Samalla voi poiketa täällä, Mick Matzken teksti selittää tarkemmin miksi Behe ei osaa.

Kauan siihen meni, mutta...

Michael Behen Amazon-blogiin ilmestyi yllättävä kirjoitus. Siinä hän toteaa, että Vpu on todellakin jotain uutta:

Yes, I’m perfectly willing to concede that this does appear to be the development of a new viral protein-viral protein binding site, one which I overlooked when writing about HIV. So the square point in Figure 7.4 representing HIV should be placed on the Y axis at a value of one, instead of zero, and Table 7.1 should list one protein-binding site developed by HIV instead of zero.

Uusi proteiini-proteiini sidos todellakin ilmestyi, mutta loput Behen tekstistä tekevät selväksi, ettei kyse ole mistään merkittävästä muutoksesta. Vain yksi pieni muutos HIV:ssä. Uusi sidos kun vahingoittaa solukalvoa, joten se ei ole hyödyllinen. Ja tietenkin tämä uusi muutos on täysin yhteensopiva Behen evoluutioraja-argumentin kanssa, joten kukaan ei ole kumonnut häntä.

On huomattava, ettei Behe väitellyt asiasta Abbie Smithin kanssa, vaan tohtori Ian Musgraven. Kuitenkin, opiskelija (ja vieläpä nainen!) huomasi Behen virheen ja huomautti siitä. Behe ei reagoinut, vaan Discovery Institute lähetti Casey Luskinin (lakimiehen). Sitten Abbie Smith kutsuttiin UncommonDescenttiin väittelemään asiasta. Lopulta Behe vastasi suoraan Smithille, tavallaan. Sitten Behe kinasi asiasta Ian Musgraven kanssa.

Ja heti 105 päivän jälkeen tapahtui muutos. Muutos on hyvästä, ja juuri näin asiat etenevät. Nyt vain odottamaan miten Behe reagoi muihin huomatuksiin.

Nopea käännös maallikoille

Käännän pikaisesti olennaiset osat ERV:n tuoreesta tekstistä. Tässä selitetään mistä on oikein kyse ERV:n ja Michael Behen välisessä kinastelussa.

Alustusta. Tältä väittely näyttää pikaisen katsauksen jälkeen:

Behe: X ja tätä ei kumoa mikään tutkimus.
Muut: Entäs kaikki nämä tutkimukset?
Behe: Merkityksetöntä.
Muut: Ne eivät ole merkityksettömiä sillä Y ja Z.
Behe: Törkeitä solvauksia.
Muut: Runkkari.

Mitä oikeasti tapahtui:

Behe: HIV ei voi tehdä X ja yksikään tutkimus ei ole ristiriidassa tämän kanssa.
ERV: Entäpä kaikki nämä tutkimukset?
Behe: Merkityksetöntä.
ERV: Ne eivät ole merkityksettömiä.
Behe: Ilkeä tyttö.
ERV: Huijari.

Ja sitten hieman syvällisempi analyysi.

Behe kirjoitti Edge of Evolution kirjassaan, ettei HIV ole kokenut ollenkaan muutoksia: ei uusia geenejä. ERV osoitti, että Vpu-geeni sisältää uusia ominaisuuksia, siis molekyylikoneistoja, jotka ovat hyödyllisiä virukselle ja ihmiselle.

Behe vaihtoi biisiä. Nyt muutoksia kyllä on, mutta:

-Tuo ei minusta näytä merkittävältä muutokselta.
-On olemassa enemmän kuin yksi tapa rampauttaa kone kuin rakentaa kone, joten tuhoavat darvinialaiset prosessit voivat näyttää saavuttavan jotain.
-ERV kyllä luettelee useita muita ominaisuuksia Vpu:lle, mutta, vaikka ne ovat mielenkiintoisia, en kutsuisi yhtäkään "olennaiseksi" muutokseksi.
-Mielestäni tuo ei ole biokemiallisesti ollenkaan merkittävää.
-Kysymys on, kuitenkin, kuinka pitkälle laaja variaatio on tuottanut uusia virussysteemeitä tai koneistoja? Ja, kuten osoitin, vastaus on: hyvin vähän.

Michael Behen mielestä ERV:n esittämät muutokset ovat säälittäviä. Mutta jos hän uskaltaisi tutustua julkaistuihin papereihin, niin hänelle voisi selviä jotain merkittävää. ERV sanookin, että on erittäin hyvä asia ettei Behe ole eksynyt HIV-tutkimuksen pariin, vaan pysyy norsunluutornissaan.

Tutkijat valmistivat kaksi HIV-1 virusta. Toisella oli Subtype B:n Vpu-geeni. Toinen virus oli muuten identtinen, mutta sai Vpu-geeninsä Subtype C:ltä.

Ne kädelliset jotka saivat Virus 1:stä menettivät kaikki CD4+ T-solunsa (HIV:n kohde, ja se jolla mitataan AIDS:in edistymistä kehossa) kahdessa viikossa.
Ne kädelliset jotka saivat Virus 2:sta eivät menettäneet CD4+ T-solujaan ennen kuin neljä kk oli vierähtänyt.

Kuulostaisiko loppuelämän kesto merkittävältä, jos kyseessä olisi vain pari kuukautta tai sitten peräti vuosia?

Eikä Vpu:n tuottamat muutokset ole mitään "koneiston rampauttamista," vaan virus jatkaa leviämistään kehossa. Uusi geeni ei rikkonut viruksen koneistoa, se ei täysin tuhoa immuunisysteemiä, mutta mahdollistaa viruksen kopioitumisen sairastuneissa soluissa. Tutkimuksessa olleet kädelliset sisälsivät melkein saman verran viruksia, vaikka Vpu-geenit olivat erilaiset. Kaikki tämä tarkoittaa sitä, että virus leviää entistä salakavalammin. Jos ihminen ei heti oireile, ei hän hae apua tai yritä edes tunnistaa sairautta, ja voi näin levittää virusta eteenpäin.

ERV vastaa Behelle

Tutulla tyylillä.

Behe vastasi ERV:n kritiikkiin...

Amazon-blogissaan. Onneksi kyseisen viestin kohdalla on kommentointimahdollisuus ja sitä onkin käytetty ahkerasti. Ei kovin mairittelevia kommentteja, mutta seassa on ihan asiallisia huomioita Behen virheistä. Pari blogia ovat ottaneet Behen vastauksen käsittelyyn, ja ERV:n pitäisi parhaillaan kirjoittaa perinpohjaista vastinetta. Muutaman päivän sisällä selviää kuinka hyvin Behen argumentti kestää.

Behen täytyy puolustaa väitettään, eli HIV:ssä ei ole tapahtunut mitään "merkittäävää" kehitystä, ei uusia geenejä, ei uusia funktioita.

Abbie Smithin (ERV) täytyy osoittaa, että HIV:ssä todellakin on uusia geenejä ja funktioita.

Luvassa on määrittely-ripaskaa ja toivottavasti jotain opettavaista materiaalia.

Mitä Behe puuhaa?

Behe on mennyt kirjoittamaan asiantuntijaraportin (iso pdf). Hän arvioi tiettyjen koulukirjojen tasoa (Biology: for Christian Schools ja Biology: God's Living Creation) , ja toteaa ne asiallisiksi. Useat osiot käsittelevät fysiikka ja Behe on biokemisti, mutta ei anneta sen häiritä. Kirjat täyttävät Behen mielestä osavaltion oppikirjastandardit.

Ja tietenkin hän pääsee kehumaan omaa kirjaansa, sekä Wellsin Icons of Evolutionia:

"In my opinion it is pedagogically quite appropriate for nonpublic high school biology class to present the strenghts and weaknesses of Darwins's theory of evolution, some which have been discussed in my book Darwin's Black Box, as well as in Icons of Evolution by Jonathan Wells, both which are incorporated into this report by reference, and for the nonpublic class to discuss alternatives such as intelligent design or creation. The reason is that, if the topic of a class is the question of how life originated or developed, then it is pedagogically sound to discuss a range of possible answers to that question, as well as to point out the strong points and weak points of each idea."

s. 31

Mutta! Mike Dunfordilla on omassa hyllyssä Biology: for Christian Schools. Ja hän on suostunut lukemaan sitä välittämättä terveydellisistä haitoista. Ja kirjasta on löytynyt uskomattomia kohtia:

Today scientists know that the inheritance of acquired characteristics by pangenes is false. When introduced, however, Darwin's pangenes sounded interesting and scientific. The abundant examples of natural selection he gave in his works were accepted as adequate proof of pangenes. Examples of natural selection, however, have little to do with proving the inheritance of acquired characteristics through pangenes.

Ihanko totta? Miksi kirjan kirjoittaja yrittää vihjata, että luonnonvalinta liittyy jotenkin malarkismiin, eli elämän aikana hankittujen ominaisuuksien periytymiseen?

When the AIDS epidemic began, some people said that the disease was God's judgment on the sins of homosexuals and fornicators since they were the primary ones affected by the disease. Many were offended by such an analysis, claiming that it is unreasonably cruel to tell people in pain that they have caused their own disease. Nevertheless, the Bible does teach that diseases that result from sexual impurity are part of God's punishment of sin (Rom. 1:27). Such punishment is in fact evidence of God's grace. It allows the sinner to experience the offensiveness of his sin and points him to the need for a Savior - "the Lamb of God, which taketh away the sin of the world" (John 1:29).

Tämä kohta itsessään on pelottava, ainakin minun mielestä. Lapsille pitäisi muka opettaa, että Jumala lähettää tappavia tauteja tappamaan syntisiä. Hienoa! Harmi vain, jos joku viaton verenluovuttajan verta käyttävä potilas saa samalla saman tappavan taudin jonkun muun virheen takia.

Eikä kreationistien tarjoaman opetuksen taso ole huimaava muuallakaan.

Huonoa suunnittelua

Evoluution suurimmat virheet

New Scientist (11 August) kertoo tuttuja tarinoita biologian huonosti "suunnitelluista" rakenteista. Nisäkkäisen ja lintujen keuhkoja vertailemalla selviää kumpi on tehokkaampi. Linnut voittavat. Niiden keuhkoissa ilma kiertää yhteen suuntaan, eikä eestaas kuten nisäkkäillä.

Lehdessä on lisää esimerkkejä: DNA:n kopioituminen ei toimi täydellisesti, silmän sokeapiste, mitokondriat tuottavat vapaita radikaaleja DNA:n sekaan, Y-kromosomi kerää tarpeettomia mutaatioita, karvaiset peput, jne. Jotkut käyttävät huonoja ja ääliömäisiä elimiä argumenttina älykästä suunnittelua vastaan. Eihän luonnossa oleva tunarointi voi tulla mistään älystä. Itse en tekisi käyttäisi tuota argumenttia.

Itse mahtava Behe on esittänyt miksei se toimi: huono suunnittelu on kuitenkin vielä suunnittelua. Behe on sama mies, joka on todennut miljoonia ihmisiä tappavan olion olevan suunniteltu, joten suunnittelija on murhanhimoinen sadisti, mutta se ei kumoa suunnitelmallisuutta. Jos seinäkello edistää ja jättää sattumanvaraisesti, eikä vetokaan mene perille vaikka kuinka vääntää, ja osoittimet putoilevat pienestäkin kosketuksesta, niin kelloseppää pitäisi vähintään mukiloida. Kuitenkin, seinäkello on suunniteltu.

Jos huono ja typerä suunnittelu ei kykene kumoamaan suunnitelman ideaa, niin ID on taas yhden pykälän verran kauempana tieteestä. "Älykäs suunnittelu" on vain jostain syystä rajoitettu noudattamaan samoja periaatteita kuin sattumanvarainen variaatio yhdistettynä luonnonvalintaan. Suunnittelija ei voi keksiä uusia asioita tyhjästä, vaan joutuu nikkaroimaan keksintöjään olemassa olevista systeemeistä.

Behen kirjasta ilmestyi kehuva arvostelu

Cameron Wybrow kirjoitti Philadelphia Enquirer-lehdelle arvostelun Edge of Evolution-kirjasta. Uncommon Descentissä hehkutettiin tätä harvinaista tapahtumaa. EAC:n agenttien on täytynyt nukkua. Eihän tällainen arvostelu muuten pääsisi painokoneisiin asti.

ERV vs Behe

PandasThumbiin ilmestyi ERV:n kirjoittama teksti. Hän laittoi blogiinsa tavallisille pulliaisille tarkoitetun lyhennelmän.

ERV:n tekstin juju on tämä:

Behe sanoo uudelleen ja uudelleen Edge of Evolution-kirjassa, että HIV:


Ei ole uusia geenejä (erityisesti duplikaation kautta).
Ei ole uusia proteiini-proteiini toimintoja.

Ongelma on siinä, että HIV-1 ja HIV-2 sisältävät uusia geenejä. HIV-1:llä on geeni nimeltään Vpu, ja HIV-2:lla on geeni nimeltään Vpx. Vpx on geeniduplikaation tulos - toinen Vpr.

Vpu:lle on kehittynyt erilaisia 'uusia' proteiini-proteiini toimintoja (interactions). Se on jopa tehnyt jotain hienoa - muuttanut itsensä ionikanavaksi.

HIV-1 ja HIV-2 ovat tehneet näitä asioita nykyaikana. Se ei ole taikaa. Se on tiedettä.