Showing posts with label luontaishoidot. Show all posts
Showing posts with label luontaishoidot. Show all posts

14.9.19

Skepsiksen kamala voima ja Jättämättä sanomisen jalo taito

Ennustan, että puoskarilaki ilmestyy ihan oikeasti eduskunnan käsittelyyn vielä elinaikani aikana. Merkit ovat nimittäin sellaiset. CAM- ja luontaishoitojen etujärjestöjen fanit hyökkäävät rajusti lääkäriliittoa erilaisissa nettikirjoituksissa. Varsinkin "uskomushoito" sanan käyttöä vastustetaan kovin sanankääntein. Osansa sulkutulesta saavat myös skepsismi ja sen järjestöt. Pitkä ja aikaa vievä lukuelämys havainnollistaa parhaiten mistä on kyse.

Kiinalaisen lääketieteen terapeutti Elina Hytönen tuotti pitkän sarjan väittämiä siitä mitä skepsismi on. Sekä siitä mitä kaikkia kamaluuksia skepsis-järjestöt ovat tehneet ympäri maailmaa. Jos et ole kuullut niistä aikaisemmin, ja nielet Hytösen väittämän ilman lähdekritiikkiä, niin saat aivan varmasti huonon vaikutelman skeptikkojen järjestöistä.

Skepsis ry ja muut samaa aihepiiriä kannattavat järjestöt Hytönen nipottaa saman Skepsis termin alaiseksi. Käytän kyseistä sanaa samalla tavalla tässä bloggauksessa. En millään jaksa käydä läpi kaikkea esitettyä. Saatte luvan tyytyä vain niihin kohtiin, jotka kiinnostivat minua.

"Moni tutkija on Skepsiksen vainon ansiosta menettänyt uransa, rahoituksensa, maineensa, jopa joutunut vankilaan. Luonteenomaisesti Skepsis ei perustele hyökkäyksiään kohteen tieteellisen työn asiakritiikillä, vaan käy työn tekijän kimppuun kyseenalaistamalla hänet henkilönä ja tutkijana."

 Nimiä näiden vainojen uhreille ei anneta, joten tyydyn vain ohittamaan tuon vihjailun. Nähtävästi Hytösellä on jäänyt useampi skeptikkojen kirjoittama kritiikki lukematta. Skeptical Enquirer ja monet muut skeptikkojen lehdet, sekä tietenkin kirjoittaman kirjat, sisältävät puuduttavuuteen asti kuivan asiapitoista kritiikkiä vaikka minkälaista huuhaa-jutuista. Aivan kuin Hytönen ei olisi koskaan vaivautunut avaamaan tuollaisten lehtien sivuja.

"Skepsiksen ei liene koskaan nähty kyseenalaistavan biomedisiinisen lääketieteen premissejä, mitä voi pitää vain ideologisena valintana tieteellisen skeptisismin sijaan. Eikä se koskaan kritisoi lääketeollisuuden tai yleensä suuryritysten toimintatapoja tai korporatiivista tiedettä."

Tuo on yleinen valhe, jota levitään skepsiksestä. Valhe on erittäin helppo kumota. Kaivetaan vain esiin ne skeptikot, jotka ovat kritisoineet lääketeollisuuden korruptiota ja lääketutkimuksen heikkoiksia. Tunnetuin heistä on tohtori Ben Goldacre, jonka Bad Science ja Bad Pharma kirjat ovat pakollista luettavaa kaikille skeptisesti ajatteleville ihmisille. Vaatimattomasti muistutan myös omista Paha lääketeollisuus bloggauksistani vuosien varrelta. Lääketeollisuuden kritisoiminen ei ole kiellettyä skepsiksessä. Myöhemmin Hytönen voivottelee myös väärennettyjen tutkimusten yleisyydestä ja lääkeyritysten vaikutusvallasta positiivisten tulosten julkaisemisessa. Juuri niitä asioita joista Goldacre on kirjoittanut ja luennoinut ahkerasti. Ja skeptikot ovat kampanjoideen ClinicalTrials sekä AllTrials sivustojen puolesta. Niillä pyritään pitämään julkaisematta jätetyt tutkimukset (joiden tulokset eivät miellytä lääketeollisuutta) valkokeilassa. Näin negatiiviset tulokset eivät katoa, ja näin kokonaisuus pysyy tarkempana. Tällä tavalla pätevä tieteellinen tutkimut täytyisi suorittaa, mutta järkyttävän moni negatiivisen tuloksen tutkimuspaperi jätetään keräämään pölyä.

Aivan kuin hän ei olisi tietoinen mistään näistä kirjoituksista. Se ei kuitenkaan estä Hytöstä toistuvasti väittämästä, ettei skepsiksessä muka kyseenalaisteta huonosti tehtyä tiedettä.

Hytönen vetoaa tutulla tavalla luontais- ja uskomushoitojen huonojen tutkimustulosten puolesta. Hän väittää, ettei niitä pystytä tutkimaan ja mittaamaan samalla tavalla kuin lääketieteellisiä hoitoja.

"Hoitotuloksia on vaikea mitata pitoisuuksina tai rajattuina reaktioina, ne ovat usein subjektiivisia ja yksilöllisiä eivätkä helposti toistettavissa samankaltaisina, koska kaikki ihmiset ovat erilaisia." [...] "Luontaishoitoja onkin tutkittava toisin tieteellisin menetelmin kuin luonnontieteiden käyttämät satunnaistetut kaksoissokkokokeet."

Väärin. Tätä yritetään käyttää mm. homeopatian suojaamisessa niiltä huonoilta tutkimustuloksilta, kun satunnaistetut kaksoissokkokokeet antavat hoitotehoksi vain lumevaikutuksen. Yksilöistetyille uskomushoidoille pystytään suunnittelemaan päteviä tutkimusmetodeja. Niiden tulokset eivät vain kelpaa uskomushoitojen kannattajille.

Hytönen vetoaa luontaishoitojen puolesta muistuttamalla, että lääketeollisuus hyökkää sen kimppuun vain ahneuttaan.

"Luontaishoitojen harjoittamisella ei voi kerätä voittoa niin kuin lääkkeiden myynnillä. Sairauden ennaltaehkäisy, sairauden alkuperän ymmärtäminen eivät ole siirrettävissä voiton maksimointiin. Monet hoidoissa käytetyt yrttirohdokset tai hoitoaineet eivät ole patentoitavissa. Luontaishoidot ovat vain menestyksekkään liiketoiminnan haitallisia kilpailijoita, jotka vievät lääkeyrityksiltä asiakkaita. Siksi ne ovat joutuneet lääketeollisuuden hävitettävien listoille, homeopatia peräti jo 1800-luvulla."

Minun on hyvin vaikea uskoa, että Hytönen ei muka pysty käsittämään miten helposti terveysbisnes pystyy muuttamaan terveystrendit voittojen maksimoimisen suuntaan. Luontaishoitojen myyminen ei edes edellytä vastaavalla tavalla valvottua ja säänneltyä lääke- ja turvallisuustutkimusta.

Taikuri James Randin temppuja nostetaan esille. Niistä eniten närkästymistä näyttäisi aiheuttaneen immunologi Jaques Benvenisten kohtalo. Hytösen versiossa Benveniste joutui katalan Randin epärehellisyyden uhriksi, ja siksi immunologin hämmästyttävät havainnot veden muistista jäivät akateemisen maailman unholaan.

Benveniste oli julkaissut Nature-tiedelehdessä artikkelin viiden vuoden tutkimuksestaan, joka osoitti, että suurinakin laimennoksina vasta-aineliuoksissa ilmeni biologista aktiviteettia, jota ei ollut pelkässä vedessä. Tutkimus viittasi siis homeopaattisten lääkkeiden vaikutustapaan. Artikkelin julkaisun ehtona oli ollut, että Benveniste päästäisi retkikunnan tarkkailemaan laboratorioonsa. Hyväuskoinen Benveniste luuli skeptikkoja tiedemiehiksi ja päästi heidät mellastamaan laboratorioonsa muutamaksi päiväksi ilman valvontaa. Tuona aikana ryhmä väärensi Benvenisten tutkimusprotokollan (jolloin tulosta ei enää voitu todistaa) ja julkaisi sitten Naturessa löydöksensä: Benvenisten tutkimus oli huijaus ja hän poti harhoja. Skeptikkomyönteinen The Guardian julkaisi samat tulokset ja leimasi tutkimuksen törkeäksi väärennökseksi. Benveniste menetti työpaikkansa, rahoituksensa ja maineensa eikä enää voinut jatkaa tutkimustyötään. 

Tässä on vain pienen pienenä ongelmana se, että Benvenisten tutkimusprotokollan olisi voinut toistaa kuka tahansa, missä tahansa ympäri maailmaa, milloin tahansa. Voisi toistaa tänäänkin. Vieläpä entistä paremmin, koska teknologia on vain kehittynyt 1980-luvulta. Miten toistaminen muka tehtiin mahdottomaksi? Hytönen ei jostain syystä muista Benvenisten itse haudanneen uraansa kunnianloukkaussyytteillään, kun hän hyökkäsi muita tutkijoita vastaan. Benvenistellä oli kiistoja muidenkin kuin Randin kanssa. Siksi on hieman outoa keskittyä pelkästään Randiin.

 Immunologi päätyi lopulta yksityisesti rahoitetun ranskalaisen Digital Biology Laboratoryn johtajaksi. Rahoitusta ja resursseja löytyi. Jostain syystä se kuitenkin muka esti miestä jatkamasta tutkimuksiaan veden muistista. Siis jos uskomme Hytösen versiota tapahtumista. Minä en usko.

Simon Singhin ja kiropratikoiden välinen oikeuskiista vuodelta 2009 saa Hytösen tekstissä erittäin valikoidun tulkinnan.

"Vuonna 2008 Singh oli kirjoittanut herjaavan jutun kiropraktikoista The Guardianiin, ja kiropraktikkojen yhdistys veti hänet oikeuteen alan maineen mustaamisesta ja kunnianloukkauksesta. Singh voitti jutun ”tiedeyhteisön” eli Skepsiksen, Sense About Science –järjestön ja korporatiivisten bloggaajien taloudellisella ja aatteellisella tuella."

Mainitsematta jätetään mikä oli se Singhin kirjoitus ja mikä sana siinä sai aikaan oikeusjutun. Tärkeä sanomatta jättäminen on se, ettei Singh ns. voittanut juttua. Kiropraktikot luopuivat siitä kahden vuoden jälkeen. Ehkä Hytönen tarkoitti luovutusvoitta?

 Singhin Beware the spinal tap kirjoituksessa oli tällainen pätkä:

“the British Chiropractic Association claims that their members can help treat children with colic, sleeping and feeding problems, frequent ear infections, asthma and prolonged crying, even though there is not a jot of evidence. This organisation is the respectable face of the chiropractic profession and yet it happily promotes bogus treatments.”

Kiropraktiikkayhdistys vaati Singhiä perumaan sanansa. Hän ei suostunut. Tämä sai kiropraktiikkayhdistyksen soittamaan lakimiehilleen. Oikeudessa väännettiin kättä "bogus" sanasta. Tuomari David Eady totesi, että Singh syyllistyi herjaukseen käyttäessään "bogus" sanaa. Sir Eadyn mielestä "bogus" sana itsessään tarkoittaa, että mukana on tietoista vilunkia. Tämä vihjaisi, että kiropraktiikkayhdistys toimii tietoisesti epärehellisesti antaessaan hoitoa mainittuihin tauteihin ja oireisiin. Singh on erimieltä; "Vaihtoehtoterapeutit jotka tarjoavat hoitoja ilman tukevaa, järkevää näyttöä, ovat harhaisia eivätkä tarkoituksella epärehellisiä." Singh oli myös alunperin määritellyt mitä hän tarkoittaa sanalla alkuperäisessä Guardian-lehden Beware the spinal tap artikkelissaan:


I can confidently label these treatments as bogus because I have co-authored a book about alternative medicine with the world's first professor of complementary medicine, Edzard Ernst. He learned chiropractic techniques himself and used them as a doctor. This is when he began to see the need for some critical evaluation. Among other projects, he examined the evidence from 70 trials exploring the benefits of chiropractic therapy in conditions unrelated to the back. He found no evidence to suggest that chiropractors could treat any such conditions.

Tuomari Eady ei nähtävästi ollut lukenut artikkelia kokonaisuudessaan. Päätös päätyi kiropraktiikoiden puolelle, josta tehtiin tietenkin valitus. Uusi tuomari vaivautui lukemaan koko artikkelin. Hän totesi, ettei Singhin tarvitse puolustaa oikeudessa termejä, joita ei edes käyttänyt kirjoituksessaan. Oikeudessa alettiin vihdoinkin vääntämään kättä asioista, joita Singh oli oikeasti kirjoittanut. Kas kummaa. Kiropraktiikkayhdistys luopui oikeuskäsittelystä Singhiä vastaan. Luonnollisesti he kertoivat olevansa kiitollisia Singhin sanoista oikeudessa. Siellä Singh kertoi, ettei ajatellut kiropraktiikkayhdistyksen toimineen vilpillisesti. Se kuulemma riitti kiropraktikoille. Singh vaati hänen oikeuskulujensa maksamista (yli 100 000 puntaa). Kiropraktiikkayhdistys tiesi ennakkotapausten perusteella, ettei kannata kieltäytyä.


Ja niin edelleen. En tällä kertaa jaksa tämän enempää. Hytösen tapa esitellä asioitaan on toistuvasti samalla tavalla puutteellista. Tyyliin; "Kyllä mutta." Jos luet hänen kirjoituksiaan, niin pidä jatkuvasti mielessäsi se. Suosittelen suhtautumaan kaikkiin kirjoituksiin...

SKEPTISESTI!

Muhaha!

26.4.11

Yrttien maailmanloppu

Luontaisrohtoja myyvät tahot ovat lähes paniikin partaalla. Seitsemän vuotta sitten laadittujen ohjeistusten deadline lähestyy. Voimaan astuu mystisellä Codex Alimentarius -nimellä varustettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi. Se tuhoaa kerralla kaikki tahot, jotka eivät ole Isojen Lääketehtaiden orjia. Tällaisen käsityksen saa ainakin Magneettimediaa, NaturalNews.comia ja muita vastaavia lähteitä kahlatessa. Viralliset tahot aikovat kieltää vuosituhansia käytössä olleiden yrttien popsimisen! Lääkefirmat haluavat kieltää luonnollisten lääkkeiden käytön! Takapihojen yrttitarhat tuhotaan ja poliisi pidättää piparminttukauppiaat! SUPO valvoo sipuliviljelyä! Kauppojen maustehyllyt räjäytetään! Magneettimedia kiteyttää kauhuskenaarion näin:

" Kuun lopussa vapaus hankkia tai kasvattaa haluamiaan kasveja, jopa rosmariinia tai valkosipulia, on supistumassa olemattomiin."
Sen lisäksi yrttejä ei saisi myydä kuka tahansa millä tahansa terveysväittämillä, vaan lääkekäyttöön myytävät yrtit vaatisivat lääketieteellistä näyttöä turvallisuudella ja teholla. Karmeaa ja hirveää. Kuinka EU on voinut mennä tekemään tuollaisen määräyksen? Ja miksi ihmeessä olen äärettömän onnellinen, jos Codex Alimentarius on panikointitekstien tapainen?

Valitettavasti Codex Alimentarius ei olekaan IsoPharma-palkkasotilaan märkä uni. Kyseinen EU-direktiivi on luettavissa suomen kielellä.

Kuten YLE:n uutisessa mainitaan, yrtit eivät katoa minnekään. Niitä ei vain saa markkinoida entiseen tahtiin lääkkeinä vaivoihin. Jos yrttimarkkinoijat eivät halua tehdä lääketieteellistä tutkimusta yrtin ja luontaistuotteen terveysvaikutuksista (kuka sellaiseen haluaisi tuhlata aikaa ja rahaa?), niin pulverit ja pillerit siirretään ravintolisien joukkoon. Jos taas yrttimarkkinoija yllättää ja rekisteröi luontaistuotteen lääketieteellisten tutkimusten tukemana, niin se on mukana arvovaltaisemmilla hyllyillä. Toisin sanoen, se on kavunnut vaihtoehtohoidosta lääketieteelliseksi hoidoksi.

Codex Alimentariukselle pyritään yhtenäistämään rohdoskaupan villiä länttä. Se tulee tarpeeseen -vastusteluista huolimatta - sillä hyllyt notkuvat todistamattomista terveysväittämistä.

Onko Kingo Vital oikeasti hyväksi aivoverenkierrolle ja silmien paineelle?

Parantaako Muisti+Minsmer muistia?

Tehostaako Primmuno immuunijärjestelmää?

Jos lääketieteellisellä näytöllä ei ole väliä, niin kaikki terveysväittämät ovat ihan oolrait. Tietenkin rohdoskauppiaat valittavat tutkimuksen kalleudesta. Miksi yrttipurkkeja valmistavien ja terveysväittämiä levittävien pitäisi muka testata heidän tuottamien tuotteiden turvallisuus ja lääketieteellinen teho?

Palataan itse Codexin yrttejä käsittelevään sisältöön. EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2004/24/EY on puuduttavaa luettavaa.

Yrttituotteen rekisteröinti lääkeaineeksi onnistuu, jos sille löytyy valmiina lääketieteellistä tutkimusta.

Jos hakija pystyy osoittamaan yksityiskohtaisin viittauksin julkaistuun tieteelliseen kirjallisuuteen, että lääkevalmisteen ainesosalla tai ainesosilla on vakiintunut asema lääkkeellisessä käytössä ja tunnustettu teho sekä hyväksyttävä
turvallisuustaso direktiivin 2001/83/EY mukaisesti, hakijaa ei olisi vaadittava toimittamaan prekliinisten tai kliinisten tutkimusten tuloksia.


Pitkät perinteet yrtin käytössä tuovat myös edun, eli wanhan kansan viisauksia ei ole jätetty täysin ulapalle. Rekisteröinnissä voidaan käyttää yksinkertaistettua versiota.


Kun otetaan huomioon näiden lääkevalmisteiden erityisominaisuudet ja etenkin niiden pitkä perinne, on suotavaa, että tiettyjä perinteisiä lääkevalmisteita varten otetaan käyttöön erityinen yksinkertaistettu rekisteröintimenettely. Tätä yksinkertaistettua menettelyä olisi kuitenkin sovellettava ainoastaan silloin, kun myyntilupaa ei voida saada direktiivin 2001/83/EY mukaisesti erityisesti sen vuoksi, ettei ole riittävästi tieteellistä kirjallisuutta, joka osoittaa vakiintuneen lääkkeellisen käytön sekä tunnustetun tehon ja hyväksyttävän turvallisuustason.


Ja:

Lääkevalmisteen pitkän perinteen perusteella voidaan kliinisten tutkimusten tarvetta vähentää siltä osin kuin lääkevalmisteen teho on uskottava pitkään jatkuneen käytön ja kokemuksen perusteella. Prekliiniset tutkimukset eivät tunnu tarpeellisilta silloin, kun lääkevalmisteen perinteistä käyttöä koskevat tiedot osoittavat, ettei valmiste ole haitallinen tietyissä käyttöolosuhteissa. Pitkä perinnekään ei kuitenkaan takaa sitä, että valmisteen turvallisuudesta voitaisiin olla varmoja, ja siksi toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava oikeus pyytää kaikkia turvallisuuden arvioimiseksi tarvittavia tietoja. Lääkevalmisteen laatu on riippumaton sen perinteisestä käytöstä, joten tarvittavien fysikaalis-kemiallisten, biologisten ja mikrobiologisten tutkimusten suhteen ei tulisi tehdä poikkeusta.


Kaikki tuo määritelmien viilaus ja pykälien höyläys ei ole turhaa hommaa. Luonnosta poimituissa luonnollisissa yrteissä on kemikaaleja. Lääkekäyttöön luontaistuotehyllystä siirtynyt mäkikuisma tepsii lievän (ei vakavan) masennuksen hoidossa. Yksi sen vaikuttavista aineista - PXR molekyyli - säätelee sytokromi P450-3A:n toimintaa ihmisten aineenvaihdunnassa. Siksi mäkikuisman väärällä annostelulla onnistutaan sekoittamaan muiden lääkkeiden vaikutuksia. Sekakäyttöä yrteillä? Yrteissä on kemikaaleja siinä missä lääketeollisuuden pillereissäkin. Luonnostahan ne pillerien vaikuttavat aineet on aluksi varastettu. Pelkkä luonnollisuus ei mitenkään takaa yrtin turvallisuutta ja tehoa hoidossa.

Verrattuna lääketieteellisten pillerien valvontaan ei yrttiteollisuus ole paljon vaivannut kollektiivista päätään potilasseurannalla. The Independent kertoo tarkemmin mitkä ovat direktiivin aiheuttamia ongelmia niin potilaille kuin yrttejä myyville ihmisille.

Lue myös Bliss of Mine -blogia.