Olet varmasti kuullut historiatunnilla ja nähnyt sotaelokuvissa miten Pearl Harborin hyökkäystä (7. joulukuuta, 1941) esitetään japanilaisten tekemänä yllätysiskuna Yhdysvaltoja kohtaan. Japanilaiset aloittivat sotatoimet Tyynellä valtamerellä ja vetivät USAn mukaan sotaan. Karu totuus on, että iskun jälkeen useat ihmiset tajusivat mistä oli oikeasti kyse: Rooseveltin hallitus, sekä johtavat kenraalit ja amiraalit, halusivat USAn mukaan sotaan omia tarkoituksia palvellakseen, ja täten estivät tiedon pääsemisen Pearl Harborin sotajohdolle.
Tässä on salaliiton ainekset. Onko olemassa mitään viitteitä siitä, että Peal Harborin katastrofissa oli mukana enemmän kuin historioitsijat antavat ymmärtää?
Japanilla oli kuusi modernia ja vaarallista lentotukialusta, jotka kykenivät lähettämään yhteensä 423 torpedo-, syöksypommittajaa ja hävittäjää. Nämä lentokoneet pääsivät lähestymään ilman mitään estettä Oahun saarta. Keisarillisella laivastolla oli myös sukellusveneitä, joiden tehtävä oli tuhota kaikki sotilassatamasta turvaan yrittävät laivat. Nämä sukellusveneet yrittivät soluttautua lähelle amerikkalaisia partioveneitä.
Miten paikallinen sotilasjohto ja Washington yrittivät estää iskun? Ei mitenkään.
Washingtonissa oleva amiraali Stark lähetti amiraali Kimmelille Pearl Harboriin "sotavaroituksen" marraskuussa 27, ja neuvoi odottamaan "Japanin aggressiivista liikettä muutaman päivän sisällä. [...]joko Filippiinejä, Thaimaata, Kranin niemimaata tai mahdollisesti Borneota vastaan." Kimmel sai ohjeet puolustusvalmisteluihin ja sitä seuraaviin sotatoimiin. Hänelle ei kerrottu, että Pearl Harbor voisi olla hyökkäyksen kohde. Eikä Kimmel tai armeijan kenraaliluutnantti Walter Short edes uskoneet sellaisen iskun voivan olevan mahdollista. He eivät edes kertoneet alaisilleen, että jotain uhkaa olisi olemassa suoraan Pearl Harboria kohtaan. Lentopartioita lähetettiin heti varoituksen jälkeen useina päivinä kauaksi saarelta, mutta ne eivät koskaan havainneet vihollisia. Kun partiot palasivat vain sataman suuta vartioiville reiteille, niin pisin tiedustelumatka tehtiin vain uusien PBY Catalina partiokoneiden testaamista varten.
Kenraali Short tulkitsi sotavaroituksen tarkoittavan sitä, että hänen lentokentillä voisi olla vain sabotaasia. Siksi lentokoneet ryhmitettiin kentille lähelle toisiaan. Hän myös lähetti tiedon hälytyksen valmiustasostaan Washingtoniin, mutta uusi hälytystasojen protokolla sekoitti päättäjiä luulemaaan, että valmiustaso oli enemmän kuin vain paikallinen. Rutiinipartiot palasivat käyttöön, kun vihollista ei ilmaantunut. Tavalliset viikonloppuvapaat tulivat käyttöön. Sotilaat kyllästyivät odottamaan.
Pearl Harbor oli avoin hyökkäykselle.
Amiraali Kimmel teki kuitenkin pari ratkaisevaa päätöstä. Hän lähetti lentotukialus Enterprisen kuljettamaan merijalkaväen lentokoneita Wake saarelle. Enterprise oli matkalla takaisin Oahuun joulukuun 7. päivä. Joulukuun 5. päivä Kimmel lähetti tukialus Lexingtonin kuljettamaan tiedustelupommikoneita Midway saarelle. Saratoga, kolmas lentotukialus Tyynellä valtamerellä, oli lähetetty USAn länsirannikolle korjauksia varten. Tämän takia yksikään kriittisen tärkeistä lentotukialuksista ei ollut uhattuna Pearl Harborin satamassa.
Washingtonissa armeijan ja laivaston tiedustelu oli lukenut japanilaisten postia suurella innolla. Tokiosta lähetetyt käskyt antoivat ymmärtää, että sota puhkeaisi Kauko-idässä marraskuun viimeisen viikonlopun aikana.
Mitään ei tapahtunut. Laivaston tiedustelu halusi lähettää uuden sotavaroituksen, mutta amiraali Stark kieltäytyi. Se olisi ollut liian lähellä turhaa varoitusta useiden väärien hälytysten jälkeen.
Kaksi japanilaista viestiä olisivat voineet olla ratkaisevia. Niissä Honolulussa olevaa agenttia käskettiin ottamaan selvää kaikista laivojen liikkeistä Pearl Harboriin, ja mihin kohtiin laivat olivat laskeneet ankkurinsa. Amiraali Kimmel olisi voinut tajuta näiden viestien tärkeyden, jos olisi tullut tietoiseksi niistä. Niitä ei kuitenkaan lähetetty hänelle laivaston tiedustelusta, sillä Tokio lähetti samat käskyt kaikille satamakaupungeissa oleville agenteilleen. Honoluluun lähetetty viesti ei ollut sen tärkeämpi kuin San Diegoon, Panaman kanaaliin, New Yorkiin, Lontooseen, Rio de Janeiroon ja Sidneyhin lähteneet vastaavat viestit.
Joulukuun 6. päivä, lauantaina, Japani lähetti lähetystöihinsä käskyjä lopettaa diplomaattiset suhteet. Samalla tuhottaisiin kaikki arkaluontoiset dokumentit. Viestejä lähetettiin yli tusina. Niissä kirottiin Rooseveltin sodanlietsonta ja Japani-USA:n väliset suhteet. Viestit käännettiin ja toimittiin illalla Rooseveltille. Hän ymmärsi heti mistä on kyse.
"Tämä tarkoittaa sotaa!"
Viesteissä ei tosin mainittu mitään hyökkäystä havaijisaarille, tai yhtään minnekään. Sotavoimien päälliköille (kenraali George C. Marshall ja amiraali Stark) ei ilmoitettu näistä kaapatuista viesteistä, vaikka heille olisi pitänyt lähettää samat tiedot kuin Rooseveltille. Siitä vastuussa olevat upseerit eivät jostain syystä hoitaneet velvollisuuksiaan. Kun amiraali Stark sai vihdoinkin tietää näistä viesteistä ja päätteli aivan oikein, että vihamielisyydet alkavat pian, hän ja Marshall pääsivät yhteisymmärrykseen nopeasti. Pearl Harboria ja Manilaa pitäisi varoittaa heti. Marshallin kommunikaatioupseeri sanoi, että voi lähettää sanan 20 minuutin sisällä. Laivaston kommunikaatiojohtaja tarjosi laivaston kanavia tiedon lähettämiseen, mutta Stark kieltäytyi.
Marshallin viesti oli tämä:
"JUST WHAT SIGNIFICANCE THE HOUR SET MAY HAVE WE DO NOT KNOW, BUT BE ON THE ALERT ACCORDINGLY"
Se saapui Havaijille 6:30. Kenraali Marshall soitti kolmesti armeijan viestintäkeskukseen varmistaakseen, että viesti todellakin oli saapunut ja lähetetty eteenpäin tukikohtaan. Hänelle vakuutettiin, että viesti oli lähetetty, niin kuin se olikin, mutta Western Union-lähettipalvelun välityksellä. Armeijan radiot olivat sekaisin jonkun virheen takia, joten päivystävä upseeri päätti käyttää kaupallista tiedonvälitystä. Lähettipoika antoi viestin kenraali Shortille pari tuntia hyökkäyksen jälkeen.
Oahulla olevat partiot eivät partioineet aivan turhaan. Kello 03:55 U.S.S.
Condor havaitsi periskoopin Pearl Harbor sataman sisäänkäynnin lähellä.
Condor keskusteli havainnosta toisen partiolaivan,
Wardin, kanssa. Läheinen armeijan radioasema kuuli keskustelun, mutta kukaan ei lähettänyt tietoa havainnosta eteenpäin laivaston päämajaan.
Kolme tuntia kului. Sitten eräs Catalina tiedustelukone havaitsi pienoissukellusveneen, ja pudotti savupommeja.
Ward sai varoituksen sukellusveneestä, ja se hyökkäsi kohteen kimppuun. Sukellusvene tuhoutui 06:45. Kommunikaatiossa oli taas viivästyksiä, sillä laivaston päämajan päivystävä upseeri Harold Kaminsky sai sanan yhteenotosta vasta 07:12. Kaminsky ei ollut turha mies. Hän teki useita kiireisiä yhteydenottoja päämajaan, mutta sai langanpäähän vain yhden Honolululaisen miehen, joka puhui huonoa englantia. Sunnuntaiaamu tarkoitti sitä, että toimistossa ei ollut väkeä.
Sillä välin, kello 07:00, toinen Catalina onnistui upottamaan toisen sukellusveneen. Vastoin määräyksiä tieto lähetettiin koodina, joten se purettiin ja saatiin eteenpäin vasta 07:30. Tieto pääsi perille laivaston upseereille. He keskustelivat tiedoista, mutta päättelivät niiden olevan vääriä havaintoja. He väittelivät aiheesta vielä pommien pudotessa.
Laivasto menetti tilaisuuden varoittaa ajoissa tukikohtiaan Oahulla. Havainnot sukellusveneistä olisi pitänyt ottaa vakavasti. Itse amiraali Kimmel oli kirjoittanut lokakuussa, että vihollisen sukellusveneet olisivat ensimmäinen merkki tulevasta hyökkäyksestä. Hänen varoituksensa oli tosin osa pitkää laivaston kirjettä, jota kukaan ei lukenut, ehkä Kaminskyä lukuun ottamatta.
Armeijalla ei mennyt sen paremmin. Oahulla oli viidestä kuuteen liikkuvaa tutka-asemaa. Tutka oli pelastanut Englannin Saksan suuren ilmahyökkäyksen aikana vuonna 1940. Tutka olisi voinut pelastaa kaiken joulukuussa 7. 1941. Valitettavasti armeijan tutkia käytettiin sunnuntaisin vain 04:00 - 07:00, ja kaikkina aikoina vain tutkaoperaattoreiden kouluttamiseen. Niitä ei käytetty viholliskoneiden tarkkailuun.
Oahun pohjoiskärjessä oleva Opanan tutka-asema oli miehitetty 7. joulukuuta. Paikalla olivat alokkaat Lockard ja Elliot. Kello 06:45 ja 07:00 välillä he havaitsivat täplän ruudullaan. Se oli japanilaisten tiedustelukone, joka varmisti ilmatilan olevan sopiva itse hyökkäyskoneille, ja jotta laivasto todellakin oli satamassa. Toinen näistä valppaista miekkosista ilmoitti radiolla havainnon Fort Shafteriin, lähelle Honolulua. Paikalla oli aliluutnantti, joka oli myös koulutuksessa. Hän käski tämän dynaamisen parivaljakon lopettamaan tutkalla pelleily. Parivaljakko ei totellut, vaan jatkoi tutkalla harjoittelua. Kello 07:02 Elliotin ruudulle ilmestyi "jotain todella epätavallista." Ruudulla oli useita kontakteja - valtava lentue lentokoneita, enemmän kuin mitä hän oli koskaan nähnyt. Lentue oli 132 mailin päässä saaresta ja eteni 182 mph. Elliot soitti päivystävälle upseerille, joka kuunteli tylsistyneenä ja lopulta sanoi: "Unohtakaa koko juttu."
Hän oli nimittäin kuullut, että lentue B-17 pommikoneita oli matkalla Oahuun mantereelta.
Jos armeijan ja laivaston päättävät elimet olisivat olleet ajantasalla ja kommunikaatio olisi toiminut edes välttävästi, niin laivasto ja armeija olisivat saaneet reilun tunnin varoituksen, ja täten satoja henkiä olisi säästynyt. Lisäksi hyökkäys tapahtui viikonlopun aikana, joten suurin osa upseereista ja päällystöstä oli vapaalla. Laivoissa olevat matruusit ja merimiehet eivät saaneet suoria käskyjä sillä tavalla kuin oli harjoiteltu.
07:55 ensimmäinen hyökkäysaalto iski. Se koostui 40 torpedopommittajasta, 49 pommittajasta, 51 syöksypommittajasta ja 51 hävittäjästä. Ensimmäisen puolen tunnin aikana tehtiin 90% kaikista vahingoista. Parin minuutin sisällä kolme taistelulaivaa oli tuhottu ja satoja merimiehiä oli kuollut. Monta sankarillista tekoa tehtiin sinä päivänä, ja Pearl Harbor elokuva saa painua hiiteen Affleckeineen ja Hartnetteineen. Kerron vain yhden esimerkin siitä kuinka hyvin koulututettuja USA:n merimiehet olivat.
Taistelulaiva
Nevada oli pohjoisin satamassa olevista laivoista. Se oli myös vanhin taistelulaiva, yli 25 vuotta. Sinä aamuna velvollisuudet hoidettiin normaalisti. Laivaston ja USA:n lippu nostettiin salkoon, torvet soittivat "Star-spangled Banneria" ennen kuin mitään tappavaa tuli heidän suuntaansa. Kate-torpedopommittaja oli juuri torpedoinut tappavasti U.S.S.
Arizonaa ja lensi
Nevadan yli. Katen taka-ampuja avasi tulen konekiväärillään, yrittäen osua kannella asennossa seisoviin merimiehiin, mutta puhkoi vain lippua. Toinen kone avasi tulen, mutta yhtye soitti biisin loppuun ilman taukoa; kukaan ei livistänyt rivistä. Sitten vahdissa oleva upseeri määräsi miehet taisteluasemiin.
Nevadan aseet alkoivat tulittaa takaisin. Yksi tai kaksi torpedopommittajaa putosi, ja loput kaartoivat kauempaa, mutta yksi torpedo osui
Nevadan kylkeen. Laiva alkoi kallistua, mutta komentaja Francis J. Thomas määräsi nopean vastatulvimisen reiän vastakkaiselle puolelle. Tämä tasasi kallistuman pois. Kaikki osastot oli määrätty lukittavaksi, mikä tarkoitti sitä, että vesi ei päässyt etenemään käytäviä pitkin. Sillä välin kaksi pommia osui keskelle laivaa.
Nevada määrättiin liikkeelle. Normaalisti siihen tarvittaisiin neljä hinaajaa, mutta taistelulaiva pystyi tällä kertaa siihen ihan itse. Merimies E. J. Hill hyppäsi laivasta laiturille ja irroitti kaapelit tulituksen kohteena, ja ui sitten takaisin laivaan.
Nevada asettui kanaalin keskelle, taistellen toisen hyökkäysaallon syöksypommittajia vastaan. Hetkittäin näytti siltä, että koko taistelulaiva on räjähtämässä keulasta perään. Niin paljon savua ja pärskettä nousi putoavista pommeista. Suurin osa osui onneksi mereen eikä kannelle.
Nevada oli ylväs näky. Se olisi voinut päästä turvaan merelle, mutta kaiken sekamelskan keskellä amiraali Bloch tai Kimmel komensi laivan pysymään satamassa. He pelkäsivät, että
Nevada voisi upota kanaaliin ja tukkia kaiken liikenteen. Komentaja Thomas päätti laskea ankkurin Hospital Pointin kohdalle. Juuri kun ankkuri oli putoamassa syöksypommittaja hyökkäsi, ja sai aikaan kolme osumaa. Laivan etuosa aukeni kuin sardiinipurkki. Koko ankkurien parissa työskentelevä ryhmä kuoli, heidän joukossaan merimies E.J. Hill.
Nevada liukui hellästi maihin. Laiva ei tuhoutunut, vaan saatiin takaisin taistelukuntoon päivitettynä ja tehokkaampana vuonna 1943.
Armeijan lentokentät joutuivat myös hyökkäysten kohteeksi. Kenraali Short oli komentanut lentokoneet tiukkaan muodostelmaan lentokentillä. Ford saarella oleva Partiolentorykmentti Kaksi menetti muutamassa minuutissa 33 lentokonetta, melkein puolet vahvuudestaan. Merijalkaväen tukikohta menetti ensimmäisessä hyökkäyksessä kolmekymmentä konetta 50:stä. 27 Catalina tiedustelukonetta tuhottiin Kaneohen tukikohdassa. Niitä oli ollut 36.
Tärkeimmät lentokentät kokivat pahoja menetyksiä. Hickamin kentällä tuhoutui A-20, B-18 ja B-17 koneita noin 50 kappaletta. Toisella lentokentällä melkein kaikki kuusikymmentä P-40 hävittäjää tuhoutui. Useita lentueita paloi maahan muilla kentillä.
Ennen hyökkäystä armeijalla oli 231 lentokonetta. Sen jälkeen niitä oli jäljellä 166, joista puolet oli vaurioituneita. Laivastolla ja merijalkaväellä oli jäljellä 54 konetta 250:stä.
Kerrataan:
- Kaikki kolme lentotukialusta oli pois Pearl Harborista. Kaikki kolme juuri silloin kun hyökkäys iski? Sattuipa sopivasti! Se ei voi olla vain sattumaa. Laivasto tiesi, että hyökkäys oli tulossa, ja käski lentotukialukset turvaan.
- Hyökkäävät koneet havaittiin tutkalla, ja ne ilmoitettiin eteenpäin, mutta havainnon tehneet komennettiin lopettamaan tutkan käyttö. Syyllisenä muka "koulutuksen alaisena oleva upseeri." Täydellinen esimerkki salailusta. Armeija tiesi, että hyökkäys on tulossa, mutta esti varoituksen leviämisen.
- Sotaministeri Stimson oli kirjoittanut marraskuun 25. päivä näin: "Presidentti oli ennustanut, että meidän kimppuumme hyökättäisiin todennäköisesti seuraavana maanantaina. [...] Kyse oli siitä, että miten saisimme heidät sellaiseen asemaan jossa he ampuvat ensimmäisen laukauksen."
Tätä lainausta käytettiin kuten Silversteinin "Pull" kommenttia 9/11 -hihhulien parissa. Sillä todistettiin, että presidentti Roosevelt todellakin taiteili Japanin hyökkäämään Pearl Harboriin.
- Nämä ja monet muut kiistattomat faktat todistavat, että Rooseveltin hallitus suunnitteli ja järjesti Pearl Harborin hyökkäyksen.
Kuulostaako tutulta?
Vastaavaa typeryyttä on esitetty syyskuun 11. iskujen jälkeen. Bushin hallinto halusi iskujen tapahtuvan omien etujen palvelemiseksi. Ne ihmiset jotka väittävät näin ovat yhtä oikeassa kuin Rooseveltin aikaiset ihmiset.
Jos Roosevelt olisi halunnut sotaan Japanin kanssa, niin siihen olisi riittänyt heti Pearl Harborin jälkeen tapahtunut rökäletappio Japania vastaan. Japanin laivasto ja armeija rynni täysillä Filippiineille ja ajoi Jenkit pois. Kyseistä tappiota ei muistella usein, sillä puolustusta johti Kenraali MacArthur. Tai oikeastaan perääntymistä. Japanilaiset osasivat tehdä tehokkaita maihinnousuja ja ilma-aseen yhteistyötä. Yhdysvaltojen laivaston ja armeijan ilmavoivat pyyhkäistiin romuksi lentokentillä. Vain pari pommikonetta armeijan lentokenttien kimppuun, niin avoin sota olisi oikeutettu.
