26.4.14

Tämän kirjoituksen aihe EI VIELÄKÄÄN OLE suvivirsi

Melkein kuukausi siinä meni, mutta vihdoinkin lehdistössä osataan kirjoittaa apulaisoikeuskansleri Puumalaisen päätöksestä. Viimeksi ihmettelin miksei oikea aihe suostu millään ilmestymään lehtien sivuille. Suvivirsi näytti olevan ainoa huolenaihe valtakunnassamme. Se miten uskonnottomia koululaisia kohdellaan uskonnollisen ohjelman aikana ei näyttänyt kiinnostavan mediaa. Vaikka siitä olisi saanut repäistyä hienosti liioiteltuja uhri-lööppejä. Ehkä on parempi ettei lööpistön huomio mennyt sillä tavalla metsään.

Jännitysnäytelmä on loppusuoralla, sillä perustuslakivaliokunta antoi virallisen lausunnon koulujen uskollisten tilaisuuksien toteuttamisesta.

Perustuslakivaliokunta ei katso perustuslaista tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuista johtuvan tarvetta muuttaa aiempaa kantaansa koulun perinteisten juhlien osalta. Tällaisia juhlia ei siten esimerkiksi niihin mahdollisesti sisältyvän yksittäisen virren laulamisen johdosta voida pitää uskonnon harjoittamiseksi katsottavina tilaisuuksina. Valiokunnan mielestä muitakin vastaavia sinänsä uskonnollista alkuperää olevia traditioita voi sisältyä koulun perinteisiin juhliin.

Perinne on merkitsevämpää jatkuvuudelle kuin perinteen uskonnollisuus. Melko yleinen näkökanta aiheeseen, sillä onhan kirkon jäsenistä suuri osa maallistuneista kristittyjä.  Entäpä se käytäntö, jossa koululaisia marssitetaan jumalanpalveluksiin vuosittain perinteen nimessä?

 Uskonnon ja omantunnon vapauden kannalta ongelmallisia eivät perustuslakivaliokunnan mielestä ole myöskään vuotuiset, esimerkiksi juhlapyhien viettoon liittyvät jumalanpalvelukset, joista tiedotetaan etukäteen ja joihin osallistuminen on kaikille vapaaehtoista.

Ei syytä muuttaa nykyistä käytäntöä. Uskonnottomille perheille pitää vain ilmoittaa milloin muut koululaiset kävelevät kirkkoon. Se mitä muut tekevät sillä aikaa onkin kiinni opettajien innosta ja mielikuvituksesta. Tästä löytyy melko *kröhöm* erilaisia kertomuksia, mutta jätetään ne muiden anekdooteiksi. Kommentit ovat tervetulleita tuonne alas.

Valiokunta näkee sentään joitain ongelmia nykyisessä tilanteessa.

Osana koulun normaalia päivittäistä toimintaa järjestettävät uskonnon harjoittamisena pidettävät tilaisuudet voivat sen sijaan olla perustuslakivaliokunnan mukaan etenkin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännön valossa ongelmallisia. Tällaisia ovat esimerkiksi sisällöltään uskonnolliset päivänavaukset ja ohjatut ruokarukoukset. Jos koulussa järjestetään uskonnollisia päivänavauksia, on niiden ajankohdista tiedotettava etukäteen ja samalla huolehdittava siitä, että jokaisella oppilaalla on mahdollisuus olla osallistumatta niihin.

Juuri näissä tapauksissa tapahtuu se lasten jako uskonnolliseen ja uskonnottomaan kastiin. Ymmärrän, jos niitä uskonnollisia tilaisuuksia järjestetään esim. kristillisissä kouluissa. En ymmärrä miksi niitä järjestetään tavallisissa kouluissa. Joissain kouluissa ruokarukouksien tilalla on hiljentyminen. Toisaalla on tahoja, jotka ovat valmiita evankelioimaan kouluissa ja pyrkivät perustamaan kouluihin rukouspiirejä.

Valiokunta esittää suosituksia koulujen käytäntöihin.

Perustuslakivaliokunta painottaa mietinnössään tarvetta huolehtia siitä, että oppilaalle tai hänen huoltajalleen jää todellinen ja aito vapaus valita, osallistuuko oppilas uskonnollista ainesta sisältäviin koulun tilaisuuksiin. Lisäksi valiokunta pitää tärkeänä, että tilaisuuksien aikana järjestettävä vaihtoehtoinen toiminta on mielekästä. Tilaisuuksiin osallistumisesta tai osallistumatta jättämisestä ei saa aiheuta oppilaalle leimautumista tai muita haitallisia seurauksia.

Pitäisikö uskonnottoman kouluaiset kerätä johonkin tiettyyn luokkaan aamuhartauden ajaksi vai riittääkö jos käytävälle järjestetään tarpeeksi mielenkiintoista aktiviteettiä sen ajaksi? Leimautuminen ja haitalliset seuraukset ovat riippuvaisia siitä minkä tasoisella paikkakunnalla oppilas sattuu asumaan. Lausunto tiedostaa ongelman, mutta ratkaisuksi on tarjolla toivetta siitä, ettei ongelmia enää olisi. Ympäripyöreä tuotos johtunee siitä, että ongelma on monimutkainen erilaisten käytäntöjen takia. Onko kaikissa kouluissa ruokarukousta? Onko niitä enää edes uskovaisten kodeissa?

Lausunnossa mainitaan nimeltä mainitsematon virsi vain ohimennen. Kokonaisuutena lausunto keskittyy juuri siihen mistä apulaisoikeuskansleri Puumalainen alunperin kirjoitti. Suvivirttä ei edes oltu kieltämässä Puumalaisen kirjoituksessa ja lautakunnan kanta ei tuo muutosta pari vuotta vanhaan päätökseen. Miten lehdistö otsikoi aiheen?

Iltalehti: Suvivirttä saa laulaa kouluissa myös jatkossa

Iltasanomat: Perustuslakivaliokunta: Suvivirsi saa raikua kouluissa

No niinpä tietenkin. Kuvissa jopa virren sanoitusta, mutta itse artikkeleissa käsitellään lausunnon relevanttia sisältöä. Sentään paremmin kuin kuukausi sitten. 

Paremmin uutinen otsikoidaan muualla. Voidaan puhua lööpistön ja lehdistön selkeästä erosta.

Aamulehti: Valiokunta: Uskonnollisesta päivänavauksesta pois jäävä oppilas ei saa leimautua

Turun Sanomat: Valiokunta: Uskonnolliset päivänavaukset osin ongelmallisia

MTV3: Koulun perinteisiin juhliin ei puututa – oppilaan voitava kieltäytyä uskonnollisesta toiminnasta

 YLE: Suvivirren laulamiselle lopullinen hyväksyntä

Tästä joukosta vain Yle tuotti pettymyksen otsikollaan. Kaikissa uutisissa oli onneksi perustuslakivaliokunnan lausunnon perussanoma selkeästi esillä. Ehkä keskustelu pääsee vihdoinkin kohti niitä ongelmakohtia joita uskonnottomat perheet ovat kohdanneet.  Toistaiseksi keskustelu kun on ollut aivan hakoteillä. Helsingin sanomat kävi lukemassa millaista palautetta Puumalainen sai kansalaisilta lausuntonsa jälkeen. Esillä on ollut toistuvasti väärinkäsitys siitä, että lausuntoa on pyydetty muslimien toimesta tai muslimien miellyttämiseksi. Aivan kuin meitä uskonnottomia ei olisi olemassa!

Edes koulujen uskonnollisista tilaisuuksista alun perin kannellut kansalainen ei kantelussaan viitannut muslimeihin. Hän oli pitänyt epäasianmukaisena sitä, että koulu järjestää yhden uskonnon harjoittamista kouluaikana, usein seurakunnan työntekijän ohjaamana ja joskus jopa koulun tiloissa.

Eikä ollenkaan yllättäen käynyt ilmi, että yleisin väärinkäsitys liittyi siihen virteen. Moni luuli suvivirren veisuun olevan kiellettävien asioiden listalla. Palautepostin sisältö selvittääkin miksi niin moni kansalainen oli huolestunut turhaan:

"Luin Iltiksestä kantanne Suvivirteen. Kielletään sitten koko siniristilippu, koska se symboloi Jeesusta."

Iltis! *nyrkin heristelyä*

Helsingin sanomat osaa kertoa miksi palautteessa oltiin niin sekaisin tosiasioista.

Kansan sekaannus on ymmärrettävä. Valtaosa mediasta nosti suvivirren esille uutisoinnissaan, vaikka Puumalaisen päätöksessä ei millään tavalla arvioitu sen asemaa.




Toivottavasti vuoden loppuun mennessä on käyty asiallinen keskustelu itse asiasta.

13 comments:

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen said...

Jokainen kreationistien kanssa keskustellut tietää että ennen pääsiäistä on ihan hirveä uskonkiima. (Kyllä kevät paneekin panettamaan ihan himona. Tai Jeesus.)

Näenkin että keskustelu tulee tyrehtymään, sillä tosiasiassa suvivirsikeskustelua ei herätetä tähän aikaan ateistien toimesta. Heitä kuunnellaan tässä vaiheessa vuotta ja nimenomaan suvivirsiaiheesta. Tämä on perinne josta ei suostuta taipumaan. Jos aihe onkin jostain muusta, niin se siirretään suvivirteen. Kuten nyt kävi. Sillä tärkeintä on perinne.

Sillä tosiasiassa muutos olisi niin hidasta että mitään ei ehdittäisi edes tehdä. Kun olisi jokin kuukausi aikaa. Kyllä byrokratiarytmin mukaan tehtäisiin ihan toisiin aikoihin suvivirsikeskustelua jos sillä tavoiteltaisiin muutosta lainsäädännössä.

Monella uskovaisella kun on hirveä tarve olla vainottu. (Eikä ne tiedä vainoamisesta mitään. Paitsi osa on harjoitellut ihan sikana, tämä on. Mutta kohteena olosta mitään kokemusta juuri kellään.) Pääsiäisen aikana saadaan uhattunaolemisen tunteen kautta tärkeyttä itse uskonnolliseen juhlaan.

Runkatkaa omalla kädellänne! Minä en teidän uskonmunaanne koske. Liian homoseksuaalia!

Sanna said...

Enin osa koululaisista on kuitenkin lapsia, joiden vanhemmat päättää siitä, "leimautuuko" lapsi uskonnolliseksi vai uskonnottomaksi. Onko uskonnottomuus jotenkin häpeällinen asia, kun sitä "leimautumista" niin pelätään? Valintoja on tehtävä, jos haluaa omassa aatteessaan pysyä. Tai siis pitää lastaan omassa aatteessaan. Eipä sillä, että vähäinen "uskonnonharjoittamisen" näkeminen millään lailla vaarallista olisi; kuten joku täällä sanoikin, emme sula kuullessamme sanan Jumala.

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen said...

Oletko koskaan kertonut kenellekään olevasi ateisti tai uskonnoton? Oletko nähnyt siihen liittyviä reaktioita ihmisten kesken?

Oletko huomannut miten joillain alueilla on enemmän ihmisiä jotka päästelevät piankin sammakoita kuten "en arvannutkaan että olet militantti", "vapaa-ajattelijat on fundamentalisteja", "miten sinä oikeutat moraalisi". Tai jossa silmienpyörittely on yleinen reaktioita? Mieti sen jälkeen onko leimautuminen häpeällistä vai kiusallista. Leimautumisen välttäminen ei ehkä johtu siitä että itse ideologia on kiusallinen, vaan siitä että ihmiset ovat.

Kristityt ajattelevat suunnilleen samoin. Olen tavannut muutamia ns. fundamentalisteja jotka ahdistuvat kun ihmiset rupeavat kiemurtelemaan vähän nolosti jos rupeavat kertomaan Jeesuksesta. Että jotain sellaista säälin ja häpeän komboa tulee takaisin. Että kohteliaasti alkavat omat varpaat kiinnostamaan helvetisti. Tälläisessä ilmapiirissä leimautumisen pelko on sosiaalisuuden kautta tulevaa häpeää. Ei sitä että pitäisi omaa ideologiaa oikeasti nolona. (Otin vertauksen, jotta korostaisin että ideologian kannattajille, vaikka muut pitävät niitä noloina, eivät itse pidä niitä noloina. Esim. fundamentalismikristillisyys on minun mielestä ideologiana nolo. Objektiivisesti nolo. Sen kannattajista se on sen sijaan ylevä ja minä harhautunut evopelle, joka olenkin.)

Sanna said...

Enpä muista, että olisin kokenut leimaamista asian tähden. En kiellä, etteikö se ole varsin mahdollista tässä "suvaitsevaisessa" maailmassa.
Kuitenkin lapset ja nuoret tuntuvat ottavan nämä asiat paljon rennommin kuin aikuiset - ja jos jossain tapauksessa kiusaamista esiintyy, on taustalla juurikin vanhempien lapsiinsa iskostamat ajatukset. Suoraan sanottuna lasten leimaaminen ja kiusaaminen on aikuisten syytä. Kuten sanoit, pitävät ideologiaansa ylevänä, vaikka se on toisten mielestä nolo - ehkä jopa omien lasten mielestä, mutta niiden on tehtävä kuten vanhemmat käskee.
Kuka puolustaisi lapsia vanhempiensa periaatteilta?

Täytyy nyt tähän vielä selventää, että omilla lapsillani on kaiketi onni saada olla kouluissa, joissa ei piitata siitä, jos lestat tekee muuta kun toiset katsoo telkkaria, tai osa porukasta on poissa uskontotunnilta tai aamunavauksista. Joskus kysellessäni saan vain ihmetteleviä katseita osakseni - se ei niiden mielestä ole edes mikään asia. Eli näkökulmani on varmasti erilainen kuin jossain kurjemmassa koulussa olemaan joutuvien lasten vanhemmilla.

Anonymous said...

Kun poika aloittaa syksystä koulun niin tarkistan heti alkuun, että järjestääkö koulu uskonnollisia päivänavauksia.

Joulu- ja pääsiäiskirkon aikaa poika saa luvallani lähteä kotiin aiemmin. Mitään tapetin tuijottamista luokassa en tule hyväksymään.

Tero said...

Hei Sanna, eikö olisi reilua että vapaa-ajattelijat kävisivät pitämässä alakoulussa päivänavauksia, joissa kerrottaisiin että Raamattu on satua. Totuuden kertominen kun ei haittaa ketään. Vai tulisiko sittenkin ulinaa uskovaisilta?

Tässä ei nyt mitenkään ole kyse siitä, sattuuko jotkut yksilöt pahoittamaan mielensä, vaan periaatteista.

Anonymous said...

Suvivirrestä kuitenkin vielä

Tuosta laulusta on nyt kiihkoiltu vuosikausia. Yksinkertainen kysymys on jäänyt esittämättä:

Onko sitä pakko laulattaa kevätjuhlissa? Onko meillä jonkinlainen suvivirsipakko? Koska tuo perinne aloitettiin? Onhan paljon muitakin keväisiä laulelmia jos nyt yleensä pitää jotain laulaa.



Sanna said...

Tero: Ainakin tällaisessa suht uskonnollisessa maalaispitäjässä saattais olla liian kova pala, jos joku tulis kouluun (ala-asteelle) julistamaan että Raamattu on satua. Vaan eihän sitä tiedä, ennenkuin kokeilee :)
Yläasteella aamunavaukset ei kuulemma liity uskontoon, sanoo vanhempi lapsi. Että voi sen niinkin tehdä.

Anonymous said...

"Onko sitä pakko laulattaa kevätjuhlissa? Onko meillä jonkinlainen suvivirsipakko?"

Ainoa järkevä argumentti suvivirren puolesta on nostalgia. Kun vanhempien silmäkulma kostuu omaa nuoruutta haikaillessa, kai silläkin on jotain arvoa. Uusille koululaisille on ihan sama mitä lauletaan, koska heillä ei ole vielä kokemusta traditiosta.

Itse olen sitä mieltä että laulu voitaisiin ihan hyvin korvata. Ne jotka haluavat veisata suvivirttä, voivat viedä lapsensa kristilliseen kouluun. Problem solved.

Anonymous said...

"Ainoa järkevä argumentti suvivirren puolesta on nostalgia."

Tai se, että kyseessä on kaunis laulu. Sillä että kyseessä on virsi ei ole tässä primääriarvoa ellei sitten olla ahdistumassa virsien - siinä missä sekulaarien laulujen - laulamisesta itsessään. Mikä tuntuu ainakin minusta hölmöltä.

anonyymi said...

"Tai se, että kyseessä on kaunis laulu"

Makuasia. Ei kelpaa argumentiksi, koska tarkoituksena ei ole verrata suvivirren estetiikkaa mihinkään toiseen teokseen.

Anonymous said...

"Makuasia."

Kuten myös nostalgiakommentti. Tarkoitus oli nimenomaan rinnastaa nämä.

"Ei kelpaa argumentiksi, koska tarkoituksena ei ole verrata suvivirren estetiikkaa mihinkään toiseen teokseen."

Itse argumenttihan on se, että Suvivirren laulamiseen ei ole esteitä sen enempää kuin muidenkaan laulujen laulamiseen. Yhden uskonnollisen virren laulaminen ei ole uskonnonharjoittamista sen enempää kuin eri poliittisista ideologioista keskustelu on poliittisen ideologian tunnustamista.

anonyymi said...

"Kuten myös nostalgiakommentti. Tarkoitus oli nimenomaan rinnastaa nämä."

No joo, voihan sen noinkin ajatella.