2.4.14

Pakkouskontoa ateistien lapsille?

Aamulehden uudessa Ihmiset-liitteessä jatkettiin suvivirsivoivottelun jälkilöylyjä. Sivuilla on vatvottu suvivirren syvintä olemusta päivästä toiseen. 

Tänään paperisen version sivuilla jatkettiin keskustelua. Kansalaiskeskustelija Jaana Uolamo nosti esiin ateistien vaikeudet moraalin suhteen. En muuten vaivautuisi kommentoimaan hänen kirjoitustaan, mutta se sisältää valitettavan yleisen harhakäsityksen siitä miten uskonnot ja moraali liittyvät toisiinsa. Tylsän illan takia käyn lävitse koko pläjäyksen kohta kerrallaan.

Tunnustava uskonto kuuluu elämään - myös kouluun ja sen tilaisuuksiin. Kyse on arvoista.
Kiista koskeekin enää sitä kuinka paljon ja missä koulujen tilaisuuksissa tunnustavaa uskontoa pitäisi olla. Tai saisiko koulu ylipäätään järjestää tilaisuuksia joissa koululaisten erottelu uskontojen tai uskonnottomuuden perusteella tulee ilmi. Koululaisilla on tietenkin oikeus tunnustaa uskontoaan miten haluavat välitunneilla tai uskaliaasti jopa rukoilla äänettömästi kesken oppitunnin.

Ihmisen perusoikeuksiin kuuluu uskonnonvapaus, joka tarkoittaa vapautta uskontoon - ei vapautta uskonnosta. Lapsella on siis oikeus valita uskontonsa. Valinta tapahtuu yleensä nuoruusiässä. Uskonto antaa pohjan arvoille, moraalille ja ihmisarvolle.

Uolamon harmiksi se ei nyt vaan ole joko/tai tilanne uskonnonvapauden suhteen. Tämä ei ole niin vaikea aihe. Uskonnonvapaus sattuu sisältämään molemmat vaihtoehdot. Ainakin niin asia ilmaistaan Suomen perustuslaissa, joka lienee olennainen dokumentti tässä kiistassa. Käsite meni häneltä tärkeällä tavalla väärin heti alussa, joten loput kirjoituksesta eivät lupaa hyvää.

Olennainen osa tässä on, että vanhemmilla on vapaus opettaa lapselle oma uskontonsa ja perustelut tälle uskonnolle. Näin lapsi oppii hyvin yhden uskonnon ja hän pystyy ymmärtämään paremmin myös muita uskontoja ja maailmankatsomuksia.

Jos uskonnonvapaus ei muka sisällä vapautta uskonnosta, niin mitä uskontoa (tai uskontoja) uskonnottomien vanhempien on pakko opettaa lapsilleen? Taidan aavistaa minkälaista ansaa Uolamo rakentaa tekstissään.

Käsitys, jonka mukaan lapsen pitäisi saada vapaus uskonnosta, vie harhaan.

Nyt se taitaa tulla. Nimittäin väite siitä, ettei lapsen hyvä elämä onnistu ilman uskontoa! Minua jännittää.



Silloin lapsi kasvaa eräänlaisessa arvotyhjiössä, josta puuttuvat tieto oikeasta ja väärästä.


Kappas vain. Vanha tuttu idea siitä, että pelkästään uskonnollinen auktoriteetti kykenee kertomaan meille mikä on oikein tai väärin. Tässä ideassa mitkään sekulaarit opit eivät kykene millään esittelemään mitään kestäviä arvoja. Se on se sama idea, joka lopulta johtaa moraalisesti hyviin kansanmurhiin. Se idea, jonka mukaan moraalifilosofiassa ei pärjää ilman pappien aamenia (tai pärjää kunhan välillä vinkataan silmää Jumalalle).

On parempi, että lapselle ollaan tässä asiassa avoimia. Uskonnollinen käsitys on aina valinta, joka pohjautuu arvoihin. Valtauskontojen opettaminen on yleissivistystä, vaikka henkilökohtainen näkemys poikkeaisi niistä.

Olen aivan samaa mieltä siitä, että lapsille pitää kertoa miten valtauskontojen suuntaukset suhtautuvat maailman ilmiöihin. Kivipesun kestävänä ateistina olen ihan vapaaehtoisestikin perehtynyt maailman uskontoihin. Se on yleissivistystä, että koululainen tietää miten maailman uskovaiset ihmiset uskovat. Pelkästään moraaliasioissa löytyy runsaasti variaatioita. Jotkut tuomitsevat abortin oikeaksi murhaksi, toiset pitävät sitä välttämättömänä pahana, jotkut ovat ok sen suhteen. Jotkut hyväksyvät avioerot ja jopa naiset auton ratissa, toiset kivittävät ihmisiä kuoliaaksi sellaisen takia. Ihmiskunnan uskomukset ovat monipuolisia ja mielenkiintoisia. Ne kuuluvat ehdottomasti oppikirjoihin.

Tiedon uskonnosta ja sen perustelujen opettamatta jättäminen on itsessään valtava uskonnollinen arvovalinta. Vanhempien tulee joka tapauksessa opettaa lastaan erottamaan oikea väärästä. Myös useat ateistit opettavat lapsilleen sellaisia moraalikäsityksiä ihmisarvosta ja oikeasta ja väärästä, jotka ovat perusteltavissa lähinnä kristinuskon avulla.

Siinähän se tuli. Pienen kierron kautta jopa ateistit voivat kasvattaa moraalisesti hyviä lapsia, kunhan kunnia oikean ja väärän käsityksistä annetaan kristinuskolle (tai sille valtauskonnolle joka vanhempien maassa sattuu olemaan se enemmistön uskonto). Tosin tässäkään kohtaa Uolamo ei tunnu välittävän siitä, että pelkästään kristinuskon sisällä on erilaisia käsityksiä siitä mikä on oikein tai väärin ihmisten arkielämän ongelmissa. Uolamo antaisi myös ymmärtää, että uskonnoton kasvatus olisi väärä arvovalinta vanhemmilta, koska hänen määritelmänsä mukaan pelkästään uskonto olisi se mikä mahdollistaa oikean ja väärän tunnistamisen. Ateistit joutuisivat turvautumaan jonkin satunnaisen uskonnon määrittelemiin moraalioppeihin.

Kasvatus ottaa aina kantaa uskontoon, joko tukemalla lasta uskonnon löytämisessä tai kieltämällä uskon. Niin sanottu uskonnollisesti neutraali kasvatus on käytännössä mahdoton. Avoin keskustelu uskonnosta antaa lapselle ja nuorelle avaimet löytää oman tiensä.

No niin, te uskonnottomat vanhemmat. Mitä uskontoa opetatte lapsenne uskomaan?

Valitettavasti Uolamo ei kerro mitä koulujen pitäisi tehdä ET-opetukselle.

17 comments:

Sanna said...

Jaa että kasvatus on mahdotonta, jos ei joko kiellä tai opeta?
Mulla on periaatteena, että lapsi itse muodostaa kantansa sitten, kun on siihen kypsä.
En tyrkytä omia ajatuksiani totuutena, mutta kerron ne mielipiteenäni, jos lapsi kysyy. Muistaakseni kerran on kysytty, ja ymmärtääkseni ainakin vanhempi tyttö ajattelee toisin. Meni rippikouluunkin, koska poikakaverin oli pakko mennä :)

Mielestäni se kuitenkin tuo lapselle (ja miksei aikuisellekin) tietynlaista turvallisuudentunnetta - sitä ei ole nykymaailmassa liikaa - jos se kykenee uskomaan, että elää "jumalan kämmenellä". Tai että jos on kiltti, niin joulupukki tuo lahjoja. No joulupukkiin ei oo meillä koskaan uskottu - lapset on ollu kilttejä ilmankin - mutta mikä minä olen ottamaan sen turvallisuudentunteen lapselta pois vain sen takia, etten itse usko?

Anonymous said...

En ole ennen tätä tajunnut miten moraalittomassa arvotyhjiössä olenkaan kasvanut! Nyt kun olen herännyt tähän perinpohjaiseen kelvottomuuteeni, lupaan pyhästi että jos joskus saan lapsia, kasvatan heidät johonkin uskontoon. Ehkä joogalento tai sitten vaan vaikka ihan sunnimuslimiksi tai jotain perinteisempää. Mikä minä olen kieltämään lapseltani uskonnon? (Ja hei, jos ei aikuisena nappaa, voihan hän aina erota.) Kun liitän lapseni johonkin (olkoonkin sitten sattumanvaraiseen) uskontoon, hän saa todellisen mahdollisuuden kasvaa ihmiseksi jolla on moraali ja oppia ajattelemaan omilla aivoillaan. Itse taidan olla jo menetetty tapaus.

Anonymous said...

Meidän perheessämme on kokemusta koulun piirissä sekä uskonnosta että ET:stä. Muksumme olivat alakoulun ensimmäisen luokat uskonnon tunneilla ja kun ET tuli mahdolliseksi (enkä halua mennän asian yksityiskohtiin) he siityivä ET-opetukseen.

Tyttäreni totesi tässä taannoin uskonnon ja ET:n eron olevan sen, että uskonnossa kaikkeen on valmiit vastaukset ja ET:ssä joutuu ajattelemaan itse (tai perustelemaan ajatuksensa). Lisäksi hän on varmasti enemmän kiinnostunut uskonnoista kuin ikätoverinsa keskimäärin. Medän perheemme on siis uskonnoton.

Olemme ilmoittaneet, että tyttäremme saa itse päättää osallistuuko seurakunnan tilaisuuksiin vai ei mutta ohjema on meillä oltava tiedossa etutkäteen. Jokin aika sitten tyttäreni meni luokkansa kanssa tutstumaan japanilaiseen kulttuuriin. Paljastui, että kyseessä oli seurakunnan järjestämä keikka ja esittelijä oli Japanissa työskennellyt lähetystyöntekijä.

Vaikka japanilaista kulttuuria oltiin esitelty niin hämmentävästi myös todettiin, että he siellä palvovat puupatsaita vaikka tietävät, ettei se mitään auta, eivätkä he tiedä mitään oikeasta elävästä jumalasta.

Yllättävästi myös kerrottiin, paikalliset lapset ovat koiluissa jatkuvan pänttäämisen ja paineen alla niin, että kun heille kerrottiin Jeesuksesta ja armosta, he liikuttuivat kyyneliin. Lisäksi alkoivat päntätä innokkaasti Raamattua jo kuudelta aamulla.

Tämä sitten verrrattuna siihen, miten ET:ssä esiteltiin erilaisia uskontoja ja filosifioita (mm. Platon ja Aristoteles) jo alakoulussa. Tytär totesi, että on kiva tietää, mitä erilaisiin uskontoihin kuuluu niin heitä ymmärtää paremmin.

Anonymous said...

Uskovaiset eivät näe mitään positiivista ateismissa. Ei tule tunnustusta siitä, että rationaalinen ajattelu ja kyseenalaistaminen olisi kenellekkään hyväksi. Sen sijaan useimmat ateistit osaavat tehdä eron uskontojen hyvien ja huonojen puolien välillä, vaikka kritiikki olisikin äänekästä.

Toinen ongelma on se, että uskovaiset eivät suostu pelaamaan yhteisillä säännöillä, vaan aina vaativat että muut sopeutuvat heidän sääntöihinsä. Kun lähtökohdat dialogille on näin heikot, yhteentörmäyksiä tulee pakosti. Ja naamapalmuja.

Anonymous said...

Tuohon anon tarinaan lisään omani: meidän ala-asteen opettajamme kertoi kävelleensä kadulla talviaikaan, ja juuri kun hän pysähtyi ajattelemaan Jumalaa, katolta tippui hänen eteensä iso jäälohkare. Jumala siis pelasti hänet kuolemalta. Tällaista sairasta p*skaa syötetään lapsille totuutena.

Mette Söderman said...

Totesin jo nuorena, että olen ateisti (vaikka suomalaiseen tapaan kävin rippikoulun yms. ja viihdyin kovasti).

Jatkoin kouluani iltaoppikoulussa. Siellä oli uskonnonopettajana todella kovan linjan uskovainen. Luokalla oli yksi tyttö, joka oli helluntailainen (tai jehova, en ole ihan varma). Ei yhtään tuntia, jolla opettaja ei olisi itkettänyt häntä. Lopulta opetusjaksona olivat muut uskonnot. Opettajan meille määräämä oppikirja, jossa todella ei kerrottu muista uskonnoista, paitsi mollaamalla. Menin kirjastoon lukemaan aiheesta, ja kokeessa kirjoitin häikäisevän hyvin. Lukkatoverini lainasi mkuistiinpanoni koulukirjasta ja opettajan tunneista. Hän sai kympin, minä kahdeksikon, ja opettaja kirjoitti reunaan "on luettu muutakin kuin oppikirjaa". Sain tarpeekseni ja menin rehtorille ilmoittamaan, että olen kirkosta eronnut enkä osallistu uskonnon opetukseen.

Anonymous said...

Olen ollut jo hyvän aikaa tämän palstan vakiolukija. Olen pitänyt kovin paljon varsinkin erilaisista skepsis-aihepiirin ansiokkaista jutuistasi.
Nyt taitaa olla kuitenkin lähdön hetki. Opettajana ja suvaitsevaisena kristittynä, tieteellisen maailmankatsomuksen omaksuneena sellaisena, en haaskaa enempää aikaani lukeakseni itselleni tärkeän elämänalueen ymmärtämätöntä kommentointia.
Olisi erinomaisen arvokasta jos Asianajaja ymmärtäisi että meitä kristittyjä on monenlaisia. Fundamentalistejakin on, aivan liian paljon, mutta paljon on meitä muitakin.
Suvivirrestä viis, mutta silti sekin saa säilyttää paikkansa.
Ahdasmielisyys ahdistaa. Tulipa se miltä suunnalta tahansa.

Mustis said...

Tämä uskovainen, huono ja epäileväinen, antaa kyllä suurestikin arvoa ateistisille näkemyksille, kaikki näkemyksethän ovat yhtä lailla tärkeitä tai oikeita niin kauan kun ne pysyvät rajoissa (eli eivät rajoita toisen ihmisen vapautta uskoa tai olla uskomatta). Lapseni kastoin ja he kävivät rippikoulunkin jotenkuten:) kuten itsekin aikoinani, silloin en tainnut itse uskoa mihinkään, mutta ev-lut kirkkoon kuuluneena se vain kuului asiaan. Sen jälkeen he ovat valinneet omat, ei kovinkaan uskonnolliset (mitä tuokin nyt sitten tarkoittaa) polkunsa.

Suvivirsi on vanha perinne, jolla on merkitystä aika isolle porukalle, mutta vähemmistöryhmien joiden erilaisuutta ja omaa ideologiaa/uskoa Suomessa arvostetaan ja ymmärretään, takiako tämä sävelmä pistetään pannaan ja sadat muistot sen myötä? Miksi ihmeessä tästä jaksetaan aina vääntää, tuskin ei-uskova tai joku eeteeläinen tärvääntyy tästä kauniista sävelestä, jossa kerrotaan luonnon heräämisestä ja auringon siunauksesta? Sehän menee komeasti vaikka pakanallisen auringon palvonnan piikkiin:) Itselleni rakkain on 2. säkeistö, mutta jos laulaisi vain ensimmäisen, niin siinä ei kai ole ketään loukkaavaa?

Ninny said...

Täytyy vissiin lähteä apteekkiin ostamaan bepanthenia. Naamapalmuilin näistä viimeisimmistä kommenteista niin paljon että punoitus pelottaa jo pikkulapsia.

Tero said...

Ano sanoi: itselleni tärkeän elämänalueen ymmärtämätöntä kommentointia.

Kritiikistä voi olla hyötyä vain jos se on konkreettista, eikä pelkkä ylimalkainen sivallus "ymmärtämättömyydestä". Voisitko kertoa mitä täällä ei ymmärretä.

Paholaisen Asianajaja said...

Olisin kiinnostunut siitä mikä kirjoituksessani oli ahdasmielistä.

Anonymous said...

Lähinnä se, että kristityt leimataan täällä valitettavan usein kaikki samalla polttomerkillä. Leima otsaan, hölmö mikä hölmö.
Meitä on monenlaisia: ihmettelen Asianajajan tavoin esim. kreationistien huuhaata enkä voi heihin samaistua millään.
Hienotunteisuutta ja kunnioitusta edes hieman, kiitos!

Anonymous said...

"Lähinnä se, että kristityt leimataan täällä valitettavan usein kaikki samalla polttomerkillä. Leima otsaan, hölmö mikä hölmö."

Kerroin tuossa aikaisemmin omista muksuistani, jotka siirtyivät uskonnonopetuksesta ET:n pariin. En nyt tuossa edes kertonut kaikkia hämäriä tilanteita, johin olemme tässä joutuneet. Muksut ovat 100 oppilaan kyläkoulussa pitkällä kehäkolmosen ulkopuolella. Minusta tuntuu, että joudun jatkuvasti olemaan täällä varpaillani.

Kouluun ilmoittauduttaessa ei edes mainittu ET-opetusta tai puhuttu uskonnollisista tilaisuuksista.

Meillä oli sellainen käsitys, että koulussa ei järjestetä seurakunnan tilaisuuksia, hartauksia yms. Yllättäen kun Wilma otettiin käyttöön, alkoi viikkoilmoituksiin ilmestyä kaiken näköisiä hellutailaisten vierailuja ja SRK:n nuorisotyöntekijän tunteja, joiden sisällöstä ei voinut mennä koskaan takuuseen.

Tässä nyt omalta osaltani ei ole kysymys pilkaamisesta tai jonkun elämänkatsomuksen pilkaamisesta. Tyttäreni kommentit ovat lapsen suusta tulleita ja sellaisina arvokkaita. Jo niiden perusteella pitäisi ymmärtää, että nykyisessä järjestelmässä on uskonnon opetuksen, kirkon ja koulun yhteistyön sekä uskonnollisten tilaisuuksien järjestämisen osalta jotain pahasti pielessä.

Kukin uskokoon, mitä haluaa ja mihin haluaa mutta koulun pitäisi kaikkia kohdella tasa-arvoisesti ja ottaa myös huomioon, että siellä pulpetissa on lapsia joilla ei nyt kaikki suotimet ole samalla tasolla kuin aikuisilla.

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen said...

Jännittävää. Uskovaisilla tuntuu usein olevan erikoinen lukutapa. Suvaitsematon natsilukutapa.

Sellainen, jossa kestä tahansa fundamentalistista mainitseminen koskaan missään on aina KOKO USKONNON leimaamista. Siksi ei saisi koskaan kirjoittaa kenestäkään fundamentalistista koska EI SAA YLEISTÄÄ. Miten kirjoittaa yhtään sanaa kristinuskosta missään kun ei voi edustaa koko ideologiaa? Miten tämä supersuvaitseva eiluokitteleva kristitty puhuu kristinustkosta? Miten voi sanoa olevansa kristitty ottamatta kantaa koko ideologiaan? Ei mitenkään.

Suosittelen että opettelee sen asenteen jota itseensä liittää itsekuvauksissa. Kaunis perinne pitää kuitenkin sisällään lieveilmiöitä, ja jostain syystä nämä suvaitsevat uskovaiset eivät koskaan pura näitä kiusausrakenteita, eivät kritisoi niitä tai iske niitä harjoittaviin fundamentalisteihin. Sen sijaan moittivat maan rakoon ne jotka tiedottavat noista ongelmista.

Minusta tämä kertoo siitä että yleistyksessä onkin perää enemmän kuin nämä "erikseen luokittelevat" tajuavatkaan. Nimittäin siitä että uskovat eivät vasusta fundamentalisteja vaan fundamentalisteista tiedottamista kertoo että suvaitsevaisuuden sijasta harjoitetaan sensuuria. Ja että kiusaaminen on OK, tiedottaminen - joka voisi olla tärkeää asian korjaamishaluisille - ei.

PS.
En ymmärrä miten tälläisen tyypin "muualle meneminen" voisi olla mikään muu kuin palkkio. Esittävät kuin se olisi rangaistus. Mutta toisaalta minulla ei olekaan megasuosittua blogia, toisin kuten Asianajajalla, joten se siitä... Sanon silti, että menkööt sinne vähemmän suosittuihin blogeihin.

Saa varmasti sanottua asiansa suuremmalle yleisölle ja demonstroitua avomielisen asenteensa ja superneroutensa erimielisille parhaiten lähtemällä ovet paukkuen ja nillittäen ja menemällä uskonmielisten echo chamberiin nauttimaan itsetyytyväisiä tekstikriitikkopierujaan.

Mustis said...

"kaikki näkemyksethän ovat yhtä lailla tärkeitä tai oikeita niin kauan kun ne pysyvät rajoissa (eli eivät rajoita toisen ihmisen vapautta uskoa tai olla uskomatta)" edellä oleva ei tarkoittanut sitä, että niin tapahtuisi tässä postauksessa tai ylipäätään kommenteissa, enkä ehdottomasti halunnut mitenkään panetella ET-opetusta tai mitään muutakaan näkemystä. Esitin vain ehdotuksen:)

En odota myötämielisyyttä omaa lievästi uskonnollista näkemystäni kohtaan, pois se minusta, mutta se ei silti estä minua seuraamasta näitä kivasti valkattuja mielenkiintoisia juttuja. Joten viisaasti teit Ninny, Bepanthenia nassuun ja pistä kerralla paksuinta lajia ettei tarvi alvariinsa hypätä apoteekissa, on suuri vaara että jotakin uskonnollista saattaa silloin tällöin polähtää, joka voi olla vaaraksi aralle hipiällesi:)

Anonymous said...

No jopas nyt! Helpottiko edes?
Niinkö se nyt sitten on että kaikki kristityt ovat kaikkien lajitoveriensa puheista ja teoista vastuussa.
Aika paljon vaadittu, avarakatseisen kirjoittajan kynällä...

Tero said...

"Olisi erinomaisen arvokasta jos Asianajaja ymmärtäisi että meitä kristittyjä on monenlaisia"

Sehän on päivänselvää että kaikki kristityt eivät ole fundamentalisteja. Olet tulkinnut "Asianajajan" tekstejä kuin piru raamattua. Ymmärrän toki, jos tekstit saa sinut takajaloilleen: "enhän minä ole tuollainen". Mutta kun "Asianajaja" ei välttämättä kirjoitakaan juuri sinusta.

Tekstistä tulee puuduttavaa luettavaa, jos joka kerta pitää täsmentää, että onhan niitä kivojakin uskovaisia olemassa. Vai olisiko tämä sitä hienotunteisuutta mitä kaipasit?