Tucker ja Putin eli helmikuun suuri tuhnu

Tucker haastatteli Putinia Moskovassa.

Ennakkoon tätä haastattelua mainostettiin venäjämielisissä piireissä isona juttuna. Vihdoinkin länsimaat saisivat kuulla totuuden Ukrainan ja Venäjän välisestä sodasta. Vihdoinkin länsimaissa saataisiin tietää mitä Putin oikeasti ajattelee. Vihdoinkin länsimaisen median sensuuri murrettaisiin. Tätä haastattelua pelättäisiin NAFO-joukkojen parissa.

Minua tuollaiset puheet vain ihmetyttivät. Tucker oli vuosia aikaisemmin ilmoittanut tukevansa Venäjää. Hän ei puheissaan ollenkaan ymmärtänyt miksi Yhdysvaltojen pitäisi muka tukea Ukrainaa. Ei siis olisi mikään yllätys, että Tucker myötäilee ja antaa [eufemismi]hartiahieronnan[/eufemismi] Putinille haastattelun aikana. 

Tucker kehui olevansa ainoa joka uskaltaa mennä Moskovaan puhumaan Putinille. Tähän monet toimittajat totesivat, että he olivat lähettäneet Putinille haastattelupyyntöjä kahden vuoden ajan. Mutta Moskova ei halua heitä haastattelemaan Putinia. Jostain mysteerisestä syystä. Myös Kremlin tiedottaja Dmitri Peskov kertoi, että presidentille on kyllä tullut valtavasti haastattelupyyntöjä viime vuosina. Luonnollisesti Venäjän näkökulmasta olisi nolompaa, ettei Putin kiinnostaisi länsimaista lehdistöä.

Pahinta mitä Putin voisi tehdä, olisi puhua siitä miten Venäjä on aitojen amerikkalaisten patrioottien paras kaveri. Putin vastustaa sitä samaa kamalaa moraalista mädätystä, jota Bidenin liberaalivasemmistoinen demokraattipuolue edustaa. Siksi olisi MAGA-joukkojen kannalta vain järkevää tukea Venäjää ja vastustaa Bidenin ulkopolitiikkaa. Tällaisella puheella Putin voittaisi helposti puolelleen lisää Tuckerin kohdeyleisön porukkaa.

Sitten Tucker julkaisi kaksi tuntia pitkän haastattelun. Väitän rohkeasti ja koko eläkevarani vedonlyöntipöytään jämäkästi takoen, että valtava enemmistö haastattelua katsomaan alkaneista lopetti sen kesken. He eivät jaksaneet seurata sitä ensimmäistä kymmentä minuuttia pidemmälle. Väitän näin, koska minullekin tuotti suuria vaikeuksia jaksaa seurata sitä. Vaikka aihe ja siihen liittyvä debunkkaus on juuri sitä harrasusta johon haluan tuhlata turhan elämäni viimeiset vuodet. Mutta tämä haastattelu meni aivan liian pitkäveteiseksi. Ja minä olen kuunnellut Tapio Puolimatkan luentoja!

 Tuckerin reagoimaton reagointi Putinin väitteisiin on yksi tekijä tälle. Hän ei selkeästi ole tarpeeksi hyvin perillä Ukrainan ja Venäjän sodan taustoista ja historiasta. Tucker ei esimerkiksi tiennyt mikä oli Oranssi vallankumous. Pätevä toimittaja olisi osannut esittää relevantteja jatkokysymyksiä ja vaatia perusteluja Putinilta. Tucker vain tyytyi antamaan Putinin jaaritella, sillä Putin ei reagoinut, kun Tucker yritti ohjata haastattelua eteenpäin toisiin aiheisiin.

Toinen on ongelma haastattelun aloitus.

Putin ei puhunutkaan siitä miksi Venäjän syy hyökätä Ukrainaan olisi ollut NATO:ssa tai pahassa lännessä. Syy Ukrainan valtaamiseen ei piile NATO:n laajentumisessa. Syy on Venäjän historiallisessa suuruudessa, jonka palauttaminen on jokaisen venäläisen velvollisuus. Ukrainaan hyökätään ja alueita liitetään Venäjään, koska mitään Ukrainaa ei oikeasti ole olemassa. On vain alueita, jotka historiallisesti kuuluvat Venäjälle. Joten ne palautetaan Venäjälle. Halusivat nuo maat sitä tai eivät.

Tämä tulkinta oli varmasti monelle uudelle katselijalle suuri yllätys. Heille Tucker ja kumppanit ovat parisen vuotta syöttäneen pajunkäyttö, jossa syy Venäjän hyökkäykselle on länsimaisen tekemissä provokaatioissa. Putin käytti puolisen tuntia puhumalla siitä miten syy Ukrainaan hyökkäämiselle onkin kaukana menneisyydessä. Siksi löydämmekin Tucker-fanien twitteristä ja tietyiltä anonyymeiltä palstoilta palautetta, jossa joko ihmetellään mitä helvettiä he juuri kuulivat tai suoraan nauretaan Putinille. Nämä humoristiset ilvailut ilmenivät Ukrainaan tukevien ryhmien ulkopuolellakin. Osoittaen miten länsimainen yleisö keskimäärin reagoi haastatteluun. Jopa 4chanin surullisenkuuluisa ja pietaribottien miehittämä /pol/ palsta on nyt täysin unohtanut Tuckerin.

Syy näille meemeille ja Putinille naureskelulle on tässä:

Tucker: "What threat did Ukraine present that caused you to invade them in 2022?"

Putin: "Let us journey back to a time long forgotten, to the year 871 AD, when the lands of Rus' and Ukraine were but distant realms ruled by noble clans and warring chieftains. Among them, there was a figure of great renown, a warrior chief by the name of Ivan Drakovitch, whose exploits on the battlefield were the stuff of legend. It was on a fateful day, in the midst of the harsh winter of 876 AD, that Ivan first laid claim to the fertile plains of Ukraine, driving out the indigenous tribes and establishing his dominion over the land. Yet even as Drakovitch's empire flourished, it was beset by enemies from all sides—raiders from the east, marauders from the west, and scheming rivals within his own court. And so it was that on the eve of June 13th, 893 AD, the seeds of enmity were sown, laying the groundwork for the conflicts that would follow in the centuries to come. Fast forward to the days of the great czars, to the year 1555 AD, when Russia stood as a mighty empire stretching from the icy wastes of the north to the sun-drenched shores of the Black Sea. It was during this time that another figure emerged from the annals of history—a noblewoman by the name of Olga Romanovna, whose cunning and ruthlessness knew no bounds. It was on a fateful day in the autumn of 1563 AD, that Olga first sought to bring the lands of Ukraine under the sway of Moscow, employing every means at her disposal to subjugate the native populace and expand her dominion. Battles were fought, alliances were forged, and blood was shed on both sides as the fate of the region hung in the balance. In the end, it was on the bitter winter day of December 21st, 1598 AD, that the forces of Moscow emerged victorious, but at a great cost to both sides—a cost that would be remembered for generations to come."

Tätä menneisyyden kertaamista jatkui. Ja jatkui. Loput kahden tunnin haastattelusta sisälsivät onneksi eri aiheita. Mutta kaikille meille jotka olemme seuranneet Venäjän suorittamaa informaativaikuttamista näissä puheissa ei ollut mitään uutta. Erääksi kohokohdaksi nousi Putinin väite siitä, että toisen maailmansodan alku johtui Puolasta. Oli nimittäin Puolan syytä, että Saksa hyökkäsi sinne 1939.

Putinin esittämät valheet olivat runsaita ja monipuolisia. Tunnetuimmat valheet on listattu Hodorkovskyn läpikäymänä tänne. Ne sisältävät monia klassikkoja. Kuten esim. valhe siitä, että Nato lupasi ettei laajene itään. Todisteet tästä lupauksesta jäävät aina esittämättä niiltä, jotka toistavat tätä valhetta.

Putin toistaa myös pietaribottien ahkerasti viljelemän väitteen siitä, että 2022 aikana rauhanneuvottelut keskeytyivät, koska Britannian Boris Johnson saapui tyssäämään ne. Tämä Boriksen neuvottelusabotointi tehtiin kuulemma sen takia, että sota jatkuisi ja länsimaat saisivat tuhottua Venäjän sotilasmahtia. Todisteet Boriksen tekosista jäävät aina muutamaan hyvin valikoituun videopätkään joko Israelin entisen pääministeri Naftali Bennetin haastattelusta tai Ukrainan neuvotteluja johtaneen Davyd Arakhamia haastattelusta 1+1 ohjelmassa. Botit jättävät aina mainitsematta, että molemmat miehet kertoivat neuvottelujen olleen päätöksessä jo ennen Boriksen saapumista Ukrainaan. Israelin Bennet totesi, että kun Buchan kaduilta ja pihoilta löydettiin venäläisten teloittamia siviilejä, olivat neuvottelut ohitse. Ja Venäjän puolelta Sergei Lavrov totesi kaksi päivää ennen Boriksen saapumista, että Ukrainan esittämä rauhanehdotus oli mahdotonta hyväksyä. 

Pietarinbotit syyttävät aina Borista rauhanneuvottelujen loppumista, koska he eivät halua ihmisten muistavan miksi ne oikeasti loppuivat: venäläisten sotilaiden karmeisiin sotarikoksiin Buchassa, Irpinissä ja muualla. Sekä venäläisten jatkuvat valheet ja sopimusrikkomukset.

 Bennet selittää miksi neuvottelut loppuivat

 Ne paljastuivat kun Venäjän armeijan joukot vetäytyivät Kiovan suunnalta. Siksi Venäjä haluaa pitää Boriksen nimen tapetilla näiden karmeuksien edessä. Ja se on ollut erittäin hyvin toiminut savutushämäysjetkutus, johon moni nettikeskustelija on langennut.

Tucker sentään mainitsee Venäjällä vangitun toimittajan. Journalismin tilanne Venäjällä jää vähemmälle puheelle. Ymmärrettävästi Putin ei halua keskustella aiheesta. Kohteliaana vieraana Tucker vaihtaa aihetta.

Haastattelun tavoitteet vaihtelivat osapuolten välillä.

Tucker yritti markkinoida Putinia Amerikan kansalle hyvänä asiana. Näin ainakin odotettiin tapahtuvan, kun haastattelua markkinoitiin ennen julkaisua.

Putin käytti Tuckeria keinona osoittaa venäläisille, että Putinia arvostetaan Amerikassa asti. Näin luultavasti tapahtui niiden venäläisten silmissä, jotka näkivät haastattelun. Nyt sitä näytetään ahkerasti jopa kouluissa.

Jälkilöylyissä jouduttiin vain toteamaan, että ainakin Putin muisti erittäin hyvin historiaa pitkässä puheessaan. Eikä tarvinnut muistiinpanojaan. Toisin kuin seniili Biden. Mitään paljastuksia ei kuultu Putinin suusta.

Venäjän valtion omalla tv-kanavalla tuota haastattelua kuvailtiin tietenkin ihmiskunnan historian tärkeimmäksi ja parhaimmaksi haastatteluksi. Melkein samaan hengenvetoon todetaan, että tällä haastettelulla pyrittiin vaikuttamaan Amerikan ulkopolitiikkaan, jotta äänestäjät vastustaisivat äänekkäämmin Ukrainalle annettavaa apua.

Loppuun haluan vain todeta, että oli tuosta episodista sentään jotain viihdettä. Varsinkin kun Putinin vetoomukset kaukaiseen historiaan oikeuttaisivat nykyisiä valloitussotia. Nimittäin Mongolian entinen presidentti Tsakhiagiin Elbedorj ilmoitti katselleensa Putinin innoittamana Mongolian vanhoja karttoja.