Virusdenialismin alkeet osa 1: mikrobiteorian unohtaminen

Virusdenialismia käsittelevän tekstini luonnos on venynyt niin pitkätksi, että päätin jakaa sen kolmeen osaan. Tässä aloituksessa kertaamme hieman virusdenialismin alkuaikoja. Sitä kautta päädymme tänä vuonna toisteltaviin argumentteihin virusten olemattomuutta vastaan.

Mikrobit, nuo elimistömme pienet vekkulit. Ne ovat olennaisia elintoimintojesi jatkumiselle tuolla suolistosi sisällä. Mikrobeilla valmistetaan mm. ruokatuotteita. Tietyt mikrobit voivat myös aiheuttaa suurta vahinkoa. Viruksilla on luonnollisten olotilojensa lisäksi monta erilaista käyttötarkoitusta myös lääketieteessä. Arkipäiväisenä työnä laboratorioissa ympäri maailmaa niillä siirrellään geeninpätkiä koe-eläimiin tai koemaljoissa oleviin soluihin.

Samoin armeijoiden salaisissa viruslaboratorioissa on tehty ihmisoikeuksien vastaisuutta hipovia kokeita. Samaan sfääriin mahtuvat ne puheet siitä kuuluisan Wuhanin viruslaboratorion mahdollisista vuodoista.  Kaikissa tapauksissa on kyse viruksiin tehtävistä muutoksista. Niiden ominaisuuksia ohjataan tiettyihiin suuntiin. Se on sitä vähemmän mairittelevaa työtä tieteen maailmassa, jos tarkoituksena on rakentaa entistä tappavampia viruksia biologiseen sodankäyntiin.

Olisi paljon opettavaisempaa käydä läpi sitä miten monilla eri tavoilla virukset ja virusten tutkiminen ovat edistäneet tiedettä. Emme kuitenkaan tee sellaista projektia. Sen sijaan kirjoitan jostain, joka on lähempänä blogini teemoja.

Joukossamme elää erittäin mielenkiintoisia olentoja. He ovat virusdenialisteja. Heidän mielestään laboratorioissa ei sovelleta viruksia biotieteiden tai geeniterapian työkaluina. Sen sijaan nämä laborantin tekevät plaseboeleitä plasebolaitteillaan siellä viruslabroissa. Virusdenialistit eivät usko, että viruksia on olemassa. Virologian perusteet ovat heidän silmissään pelkkää silmänlumetta ja sepitettä. Virusten käyttö ja havaitseminen ovat vain osa uskomattoman laajaa bioteknologista salaliittoa. Tänään syöksymme tällaisten olioiden kiehtovaan maailmaan. Maailmaan, jossa ei osata selittää antibioottien toimintaperiaatteita, eikä välitetä siitä mitä solujen vasta-aineet ovat. 

Kyllä, saavumme virologian maailman nuoren maailman kreationistien leiriin. Yhtäläisyydet argumentaatiossa ja muissa menettelytavoissa menevät usein aivan samalla tavalla. Mutta siinä missä kreationistien touhut johtavat vain huonoon käsitykseen luonnon historiasta, virusdenialistien touhut johtavat turhiin kuolemiin. Ja jopa kreationistit tietävät mitä virukset ovat ja miten ne toimivat soluissa, koska niitä käytetään evoluution vastaisina todisteina luonnon hämmästyttävästä monimutkaisuudesta. Sokea evoluutio kun ei voi kehittää niin monimutkaisia olioita!

Mistä virusdenialismi sitten alkoi?

Sen alku tarvitsi tietenkin teorian siitä, että viruksia on olemassa. Ja idean jonka mukaan virukset voivat aiheuttavaa ihmisten terveydelle haitallisia asioita. Tuollaisten ajatusten kieltäminen on virusdenialismin ydin. Se mitä ytimen ympärille lisätään vaihtelee kunkin virusdenialistin ajatusmaailman mukaan.

Eli aloitamme kuuluisan Louis Pasteurin ja vähemmän kuuluisan Antoine Béchampin välisestä ideoiden kädenväännöstä. Ideoiden riita johtuu tulkintojen erilaisuudesta. Molemmat osapuolet tekivät lähes identtisiä havaintoja. Ihmisten sairastumisella ja mikrobeilla näytti olevan jonkinlainen yhteys.

Pasteur piti havaittuja mikrobeja tautien aiheuttajana. Béchamp piti niitä tautien tuotoksina. Vain toisen osapuolen teoriat onnistuivat kuitenkin selittämään useampia havaintoja johdonmukaisesti. Béchamp oli oikeilla jäljillä siinä, että sairastuneen ihmisen heikko kunto altistaa muillekin taudeille. Hän ei vain hyväksynyt, että terveisiin ihmisiin ja koe-eläimiin laitetut bakteerit ja muut pöpöt pystyivät aiheuttamaan heissä tauteja. Eikä Béchampin aikakaudella vielä tiedetty miten immuunijärjestelmän muutokset iän myötä tarkoittavat eri tautien olevan joko heikompia tai vahvempia. Nuorten ihmisten aktiivisempi immuunijärjestelmä tekee influenssataudeista heissä vahingollisempia.

 Tästä tulee se nykyäänkin tuttu tuulahdus terveestä vastustuskyvystä ja peruskunnosta, kun näitä painotetaan rautapunnusten kera rokotevastaisissa keskusteluissa. Olet varmasti huomannut joissain rokotekeskusteluissa jonkun kirjoittavan, ettei rokotteita tarvita jos peruskunto on... noh, kunnossa. He ovat Béchampin koulukunnan kannattajia.

Pasteurin ja kumppaneiden havainnot ja testit vakauttivat mikrobiteorian tautioppien perustaksi. Kilpailevat ideat miasmoista ja muista selityksistä jäivät asteittain unholaan, kun mikrobien vaikutuksia ja tautien yhteyksiä selvitettiin. 

Virusdenialismin maailmassa Pasteur oli kuitenkin kaikin tavoin väärässä. Sen sijaan hänen kilpailijansa Antoine Béchamp oli oikeilla jäljillä vaihtoehtoisella "pleomorfismin" teoriallaan. Kehon ja kaikkien elinten pH-arvot yhdistettynä immuunijärjestelmän monimutkaisuuteen selittäisivät tautien ilmestymisen. Tauteja ilmestyy vasta kehon päätyessä epäterveelliseen tilaan. Pasteur keskittyi mikrobien aiheuttamiin ongelmiin. Béchamp puhui sitä vastaan, koska mikrobit olivat edellytys terveelle keholle. Mikä olikin totta, koska kehomme tarvitsevat bakteerien yhteistyötä pysyäkseen hengissä. Tauteja tuli vasta silloin kun mikrobit ja keho eivät olleet tasapainossa, Béchamp sanoi. 

Erittäin karkeasti yksinkertaistaen:

Bechampin versiossa huonoon tilaan päätyneet solut houkuttelivat tai tuottivat pahoja mikrobeja.

Pasteurin versiossa pahat mikrobit aiheuttivat huonoon tilaan päätyviä soluja

Ja molemmat olivatkin tavallaan oikeassa, sillä ideat eivät sulje toisiaan pois. Koska biologia on vitun monimutkaista. Näistä ideoiden kaksintaisteluista virusdenialistit kirjoittavat ja luennoivat omia tulkintojaan kyllästymiseen asti. Mikä tahansa vuosisatoja vanha oljenkorsi kelpaa heille. Siinä samassa he unohtavat yhden asiana. Béchamp EI ollut väittämässä ettei mikrobeja ole olemassa. 

Béchampin ideoissa ei selitetä toistuvasti tehtyä havaintoa, jossa tauti leviää ja tarttuu ihmisestä toiseen, monella erilaisella tavalla. Miten tartuntataudit voisivat levitä, jos ne eivät leviä mikrobien kautta? Vastausta pohtiessaan hän kuitenkin kerkisi toteamaan, etteivät rokotteet ole hyväksi ihmisille. Verenkiertoon laitetut elävät organismit voisivat aiheuttaa pahoja vaivoja. Tämän ja usean muun puutteen takia Pasteurin ideat kestivät paremmin tieteellisen testaamisen ja kritiikin.

Virusdenialismin maailmassa Pasteurin voitto Béchampista tarkoitti ahneen lääketeollisuuden voittoa. Béchampin ideoilla olisi painotettu ihmisten tervettä elämäntapaa, ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa ja vältetty medikalisaatio. Hardcore denialistit eivät pidä mahdollisena käyttää näitä keinoja yhdessä rokotteiden ja lääkkeiden kanssa. Mikrobiteorian voittokulku on heidän silmissään johtanut ihmiskunnan kärsimykseen.

Jokainen varmasti muistaa ne kuuluisat tuhkarokkojuhlat lapsille. Ne samat joita rokotevastaiset perheet tekevät vieläkin. Miten ne selittyvät, jos mikrobit eivät olekaan olennaista tartuntataudeille? Ihmisestä ihmiseen tarttuvat virustaudit eivät tartu virusdenialistien maailmassa. Vaihtoehtoiseksi selitykseksi voidaan tarjota moninaisia selityksiä, joille on yhteistä vain se, että ne häviävät selitysvoimaltaan mikrobiteorialle. Jätetään ne tällä kertaa väliin.

Tästä alkaa virusdenialistien modernien perusväittämien tarkastelu. Näitä väitteitä on viljelty ja leviltelty koronapandemian aikana sosiaalisessa mediassa. 

Argumentaatio voi muuttua lennosta. Yleensä sen mukaan mikä sattuu olemaan keskustelun aiheena. Jos denialisti vaatii kuvia viruksesta ja sellaisia tarjotaan hänelle, niin alkaa vääntö siitä miten tiedämme kuvassa näkyvän viruksen aiheuttavan sairauksia. Kun tarjotaan eristetyn viruksen sekvensoituja pätkiä, niin alkaa vääntö siitä onko sekvensoitu pätkä alunperin viruksesta vai ihmisten soluista. Eikä tietenkään täsmennetä mitkä ihmisten perimästä alunperin noudetut kohdat ovat muka viruksen perimässä. Tämä ailahteleva argumentaatio on usein seurattavissa, kun lukee pitkiä somessa käytyjä väittelyitä. Argumenttien käsittely on yhtä helppoa kuin sumun naulaaminen kiinni seinään. Meno on kuin kreationistien pyöriessä välimuotofossiilien ympärillä.

 Aivan kuten kreationisti voi myöntää että evoluutiota tapahtuu "mikro" tasolla, jotkut virusdenialistit hyväksyvät mikrobien aiheuttavan joitain sairauksia. Mutta näissä tapauksissa sen väitetään johtuvan pelkästään ihmisessä jo tapahtuneesta sairastumisesta tai heikentymisestä. Jolloin olisi parempaa välttää rokotteita ja lääkkeitä. Sen sijaan pitäisi suosia ravinnelisiä ja oikeanlaista kuntoilua sekä ravintoa. Joita sattumalta usein myydään näiden virusdenialistien siteeramien tahojen verkkokaupoista. Toinen selkeä yhtäläisyys on silloin tällöin toisteltu valhe kuolinvuoteella tehdystä katumuksesta. Siinä missä Charles Darwinin väitetään kääntäneen päänsä evoluutioteoriasta juuri ennen kuukahtamistaan, myös Pasteurin väitetään myöntäneen olleensa täysin väärässä juuri ennen viimeistä henkäystään.

Toisessa osassa otamme leikkelyalustalle Andrew Kaufmanin puheet ja videot. Eli ne modernit puheet eksosomeista.

Kolmannessa osassa on Stefan Lankan vuoro. Se on herkullisin osa.

Ensi kertaan, rakkaat lukijani!